Tulevan Afrikan ihmeen aikataulu

[Heikki Jokipii]

Tässä on häivytetty tai ainakin jätetään vähälle maininnalle yksi näkökulma:

Maanviljelijät pelastavat Sambian metsiä – Puuntaimien myyminen tuo tuloja ja auttaa elvyttämään metsää

Sambian ympäristövirasto listaa metsäkadolle lukuisia syitä: puiden piittaamaton kaataminen polttopuuksi ja rakennustarvikkeiksi, hiilenpoltto, laajojen metsäalueiden raivaaminen maanviljelystä varten, kaupungistuminen ja uudet asuinalueet.

(lihav. HJ)

Nimittäin se, että olemassa olevalla eli jäljelle jäävällä peltoalalla pitää sitten pystyä ruokkimaan Sambian väestö. Ei niitä metsiä huvikseen tai ilkeyttään kukaan raivannut.

Pieni viittaus on peltometsäviljelyyn:

Projektin tähtäimessä on puiden määrän lisäämisen kautta parantaa viljelymaan hedelmällisyyttä ja taistella metsäkatoa vastaan.

(lihav. HJ)

Mutta riittääkö se? Sanoisin, että ei riitä. Mutta Sambialla on onneksi muutakin, menestyksellistä yritystä.

[Heikki Jokipii]

Hesarissa Mugaben nekrologissa kuitattiin tämä onneton vaihe hyvin lyhyesti:

Robert Mugabe on kuollut: Zimbabwen entinen presidentti jätti jälkeensä raunioituneen maan

ZIMBABWEN kirous oli maanomistus. Britannia oli määrännyt aikoinaan kaikki maatalousvaltaisen Rhodesian maat valtiolle, ja niitä saivat ostaa vain luottokelpoiset eli valkoiset. Oikeaa maareformia ei koskaan tehty.

Vuonna 2000 Mugabe osti itselleen kansan ja uuden eliitin tuen sallimalla hyökkäykset jäljelle jääneiden valkoisten maatiloille.

Kerrottiin, että asialla oli taustansa, ja epäilemättä se tuo oli. Mutta seikkaperäisesti ei kerrottu, kuinka pahasti tuossa tyrittiin. Eli miten saatiin Zimbabwen maataloustuotanto romahtamaan.

Jotain korjausliikettä siellä on yritetty. Vielä ei ole kuulunut uutisia, että asiassa olisi kunnolla onnistuttu. Mutta meilläkin on virallinen optimismimme: katsotaanpa vielä. (Eli vielä se Zimbabwenkin maatalous siitä nousee!)

[Heikki Jokipii]

Tässä artikkelissaan IPS (ja maailma.net) on ihan samalla asialla kuin me:

”Hiljainen vallankumous” – Pienet ja keskisuuret yritykset tuottavat suurimman osan Afrikan ruuasta

Ehkä siinä on vähän turhaa viljelyn pienuuden korostamista (joka on heille perinteistä), mutta linja asiassa on Afrikan vihreän vallankumouksen allianssin (AGRA) linja. Lannoitteistakin puhutaan täysin häpeilemättä!

Tässäkin on vähän uutta painotusta:

Raportin mukaan 64 prosenttia Afrikassa kulutetusta ruuasta on pienten tai keskisuurten yritysten tuottamaa. Suuryritysten tuottamaa on vain 16 prosenttia ja loput, 20 prosenttia ruoka-aineksista tulee viljelijöiden omilta viljelmiltä.

(lihav. HJ)

Tuo ei enää ihannoi mikroviljelyä kuokan kanssa alle hehtaarin tilalla, luomumenetelmin.

[Heikki Jokipii]

Suomen uusi komissaari eli luultavasti Jutta Urpilainen joutuu ja haluaa juuri tuohon puuron silmään:

Varapuheenjohtaja Katainen ehdottaa komissioon uutta pestiä, Urpilaista kiinnostaisivat talous ja ulkosuhteet

Euroopan unioni on pyrkinyt viime vuosina luomaan Afrikkaan uuden suhteen, jossa painottuisi kehitysyhteistyön sijaan tasavertainen kumppanuus. Afrikka on yksi Suomen painotuksista EU-puheenjohtajana. Pääministeri Antti Rinteen (sd) mukaan vastuu Afrikka-asioista sopisi hyvin Urpilaiselle, joka on ollut ulkoministerin rauhanvälityksen erityisedustaja.

Nyt pystyy suomalainen komissaari ehkä vähän kompensoimaan niitä mokia, joita suomalaiset MEP:it viime kaudella tekivät!, juuri suhteessa Afrikkaan.

Niinhän siinä nyt näyttää käyneenkin/käyvänkin:

Jutta Urpilaisesta EU:n kansainvälisistä kumppanuuksista vastaava komissaari, pääministeri Rinne: Salkku on äärimmäisen tärkeä

Tuo pieni epävarmuus siitä, että periaatteessa EU-parlamentilla on oikeus olla häntä hyväksymättä. Mutta jos tai kun se hänet hyväksyy, siinä on hänelle 5 vuoden tehtävä.

[Heikki Jokipii]

Lehdissä oli eilen ja tänään spekulaatioita ja arvioita Urpilaisen salkun "painavuudesta".

Minusta se oli ja on täysin turhanaikaista. Ei tuo ole oikeastaan lainkaan Suomen asia. Eikä jotain sellaista, jossa Suomi voisi tai sen pitäisi pärjätä. Mutta maailman tulevan kehityksen kannalta tuo salkku sisältöineen on hyvin tärkeä, niin, painava asia.


PS. 14.09.19: Saman teki HS:n Karlsson. Tällä kertaa hänen piirroksensa oli kyllä pikkuhauska mutta ei terävä, mitä se usein, jopa yleensä on.

[Heikki Jokipii]

Tässä ei maatalous tule erityisesti esille ...

Suomi korostaa nyt Afrikan merkitystä: onko kehitys­yhteis­työllä tarkoitus vain hillitä muutto­liikettä, Ville Skinnari?

... mutta muuten kyllä se, että yhteistyötä rakennetaan nyt uudella innolla ja uudella tavallakin:

Euroopan unionin ja Afrikan yhteinen kumppanuussopimus päättyy ensi vuoden helmikuussa, ja uutta sopimusta neuvotellaan parhaillaan. Aihe on siksi ajankohtainen, mutta Afrikan merkityksen korostamisen taustalla on muitakin syitä.

Kumppanuusneuvotteluista maatalouden osalta kerroimmekin jo edellä, viite: Task Force Rural Africa, esim. 19.07.19.

SKINNARI ei suoraan vastaa kysymykseen siitä, voidaanko kehitysyhteistyötä valjastaa maahanmuuton hallintaan. Hän painottaa, että Suomen kehityspolitiikan ensisijainen tavoite on köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen.

Kaikkien tavoitteiden ei todellakaan tarvitse olla Suomea koskevia. *)

"Tsemppiä ja jaxuhaleja" Skinnarille ja Urpilaiselle!


_______________

*) Martti Tiuri teki aikanaan karikatyyrin perusvihreästä, joka vastustaa luonnon raivaamista ihmisen käyttöön mutta kannattaa luomuviljelyä ja joka vastustaa hiilidioksidipäästöjä sekä ydinvoimaa. Olen ollut havaitsevani, että vastaavanlaisen karikatyyrin voisi nykyään tehdä perusperussuomalaisesta joka vastustaa maahanmuuttoa ja vaatii, että potentiaalisia muuttajia on autettava heidän kotimaassaan - ja vastustaa erityisesti Afrikkaan annettavaa kehitysapua, koska se siellä kuitenkin menee hukkaan tms.

Tällainen asenne ei ole rajoittunut perussuomalaisiin. Hyvin monelle on olevinaan"viisautta" se, että jos kehitysyhteistyöhankkeet ovat Afrikassa joskus epäonnistuneet, ne eivät edelleenkään, eli koskaan, tule onnistumaan. Jos diktaattorit joskus ennen ovat tuhlanneet niitä rahoja, ja paenneet ne mukanaan, niin tulee jatkossakin käymään, funderaavat he, ja katsovat, etteivät ole naiiveja!

Sitä argumenttia ei sentään enää käytetä, että on Jumalan tahto, että toiset ovat köyhiä. Tai sitäkään, että Afrikan ilmasto on määrännyt, että sen ihmiset eivät voi olla niin yritteliäitä ja ahkeria. Kuin me täällä, kylmässä Pohjolassa. Myöskin teoriat neekerien, mustaan rotuun kuuluvien tietynlaisesta luonteesta yms. ominaisuuksista köyhyyden selittäjänä on nyttemmin hylätty. Ainakin virallisesti, julkisuudessa.

[Heikki Jokipii]

Hän on mitä ilmeisemmin nainen paikallaan ja meidän naisemme:

Urpilainen haluaa lisätä komissaarina Afrikan ruokaturvaa: "Vaatii investointeja ja panostusta tutkimukseen"
Suomen komissaariehdokas Jutta Urpilaista kuultiin tänään EU-parlamentissa. Maatalous on osa hänen salkkuaan.

Ja tulee todennäköisesti jatkamaan ja toteuttamaan niitä avauksia, joita jo edellisen komission aikana tehtiin, yhdessä Afrikan kanssa. Näinhän olemme edellä useassa puheenvuorossa uskoneet ja toivoneet käyvän.

[Heikki Jokipii]

Tässä kiistakirjoituksessa käydään kärkevästi läpi, mitä "agroekologian" vaihtoehto voisi Afrikalle tarjota:

Viewpoint: Agroecology is a ‘dead end’ for African farmers trying to achieve food security

Tuloksena on, että eipä paljon mitään.

Olemme täällä kertoneet, miten agroekologia on vain häveliäs peitenimi luomulle. Mutta tuon artikkelin pohjalta voi todeta, että se on ehkä enemmän: kokonainen nippu erilaisia uskomuksia ja ideologisia kantoja. Mutta niistä mistään ei juurikaan ole Afrikalle hyötyä.

GLP on julkaissut tämän vastineen tuolle kiistakirjoitukselle. Tehkääm mekin niin, ainakin näin linkkaamalla:

Viewpoint: How agroecology can improve life for Africa’s smallholder farmers

Nopea vaikutelma: puolustus näyttää osin perustuvan argumenttiin, että agroekologia ei ole sama asia kuin luomu.

Sitä ei voi välttyä huomaamasta, että toinen kirjoittajista on Lundin yliopistosta, Ruotsista.

[Heikki Jokipii]

Linkataanpa myös tämä GLP:ssä esiin tullut artikkeli:

Viewpoint: Why agroecology alone won’t boost sustainable farming in the developing world

Siinähän tuo Afrikka ja agroekologia -keskustelu jatkuu. Siitä tämä pähkinänkuorianalyysi:

Agroecology — the pairing of ecosystems science with agriculture — often emphasizes traditional methods. For instance, farmers who can’t afford expensive machinery or mineral fertilizer will use their own labor to diversify operations and create their own inputs, such as fertilizer from livestock.

However, the politicized agroecology promoted by some FAO advisors turns those necessities into mandates. It prohibits modern improved crops — especially GMOs — as well as mineral fertilizers and pesticides. As advanced by many environmental groups in the agroecology movement, it condemns free trade and limits farmers to local markets.

Mekin olemme täällä ihmetelleet sitä, miksi siitä, että köyhillä viljelijöillä ei ehkä aina ole oikein varaa keinolannoitteisiin, seuraisi se, ettei heillä pitäisikään olla:

”Köyhillä (afrikkalaisilla) viljelijöillä ä ei ole varaa keinolannoitteisiin”

[Heikki Jokipii]

Kahden eri saitin kirjoitukset samasta asiasta eroavat merkittävästi toisistaan. Maailma.net kirjoittaa:

YK-järjestöt: 45 miljoonaa ihmistä kärsii lähiaikoina ruokapulasta eteläisessä Afrikassa

Vastaavanlaisten sääilmiöiden voi odottaa toistuvan alueella, sillä eteläisen Afrikan lämpötilat nousevat kaksi kertaa nopeammin*) kuin globaalisti keskimäärin. Järjestöt vaativatkin kansainväliseltä yhteisöltä investointeja myös pitkäaikaisempiin toimenpiteisiin, jotta yhteisöt voisivat varautua paremmin ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.

Siinäkin kyllä todetaan:

YK:n ruokajärjestöjen on tarkoitus auttaa yli 11:ta miljoonaa ihmistä vuoden 2020 puoleen väliin mennessä. Hätäavun lisäksi tarkoituksena on auttaa pienviljelijöitä lisäämään tuotantoa ja vähentämään sadon menetyksiä, käyttämään maaperää ja vesivaroja kestävästi, rokottaa karjaa sekä mahdollistaa parempi lainojen saanti ja markkinoille pääsy.

Kun taas GLP kirjoittaa:

Severe drought threatens food security in sub–Saharan Africa

Though the IFRC is raising funds to provide immediate food assistance, the grim news underscores the need for long-term solutions to ensuring food security in the face of climate change. Many African scientists have identified genetically engineered “climate-smart” crops as an important tool for keeping the continent’s population fed.

Biotechnology has the potential to reshape agricultural policies in Africa by addressing both climate change and food and nutritional security, said Benjamin Ubi, president of the Biotechnology Society of Nigeria (BSN), during the group’s annual convention.

Eli GLP esittää konkreettisen keinon, kuinka asiassa voitaisiin edetä, mennä parempaan suuntaan. Ehkä myös korostetaan hiuksenhienosti enemmän Aftikan maiden omaa vastuuta:

However, some African countries still need to revise their legislative policies before their farmers can gain access to these improved, climate-smart crops. Akinbamijo called for “more science in politics and less politics in science,” adding that there is a need for scientists to constantly engage the public and policymakers.

Vai eroavatko ne lopulta niin kovin paljon? Kummassakin on ymmärrys siitä, että hätäapiu, vaikka välttämätön, ei ole vielä tie eteenpäin.

___________

*) tämä on ihan sivuhuomautus. Minusta ennen on korostettu, että lämpötilat kohoavat tuolla tavalla keskimääräistä nopeammin pohjoisilla leveysasteilla. Eikä lähellä tropiikkia, jossa eteläinen Afrikka kuitenkin sijaitsee. IPS oli löytänyt tuon väitteen FAO:n alkuperäiseltä sivulta, mutta ihmettelen tämän verran silti.

[Heikki Jokipii]

Tässä väitetään, että muuntogeenisestä maissista saataisiin nopeaa apua:

Can TELA maize solve the acute food shortages in sub-Saharan Africa?

Kyseinen maissilajike  on paitsi
- kuivuudenkestävä niin myös
- vastuskykyinen "armeijamadolle".

Siinä olisi konkretiaa sille, miten vastustaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Byrokraattisia esteitä on, mutta periaatteessa olisi mahdollista kiirettäkin pitää.

Jos YK:n tarkoituksena on  (lihav. HJ) ...

[...] auttaa pienviljelijöitä lisäämään tuotantoa ja vähentämään sadon menetyksiä, käyttämään maaperää ja vesivaroja kestävästi, rokottaa karjaa sekä mahdollistaa parempi lainojen saanti ja markkinoille pääsy.

... niin tuossahan siihen olisi väline.

[Heikki Jokipii]

EU-parlamentti hyväksyi äsken uuden EU-komission kokoonpanon seuraavaksi 5 vuodeksi.

Toivotamme komissaari Jutta Urpilaiselle onnea ja menestystä tulevassa tehtävässään. Ks. edellä 15.07.19 ja 09.10.19


PS. 28.11.19: Hesari uutisessaan samasta asiasta toistikin nämä tosiasiat (ja näkemykset):

URPILAISEN salkun tärkeimpiä painopisteitä on Afrikka-strategia, josta pitäisi saada ”jotain näkyvää aikaan” jo ensi vuonna. Urpilaisen työpöydällä ovat myös maahanmuuton juurisyyt lähtö- ja kauttakulkumaissa.

Työ alkaa heti joulukuun ensi viikolla kehitysrahoitusneuvotteluilla. Ensimmäiseen työviikkoon sisältyy myös matka Afrikkaan.

”Meidän pitää muuttaa käsitystä Afrikan mantereesta. Ettemme näe sitä vain konfliktien ja haasteiden näkökulmasta, vaan myös toivon ja mahdollisuuksien näkökulmasta.”

Niin mekin katsomme: noin täytyy tehdä ja voidaan tehdä. Aiemmin tässä keskustelussa esitetyillä perusteilla.

[Heikki Jokipii]

On varmaan tässä huonolla säkälläkin eli sääolosuhteillakin osansa:

Zimbabwen ruokakriisi pahin vuosikymmeneen – Puolet väestöstä vaarassa

Zimbabwea on pidetty aikoinaan eteläisen Afrikan vilja-aittana. Taloudelliset ongelmat sekä sään ääri-ilmiöt ovat vieneet sen kuitenkin vaikeaan ruokakriisiin.

Viimeisistä viidestä kasvukaudesta vain yhtenä on saatu normaalit sateet. Se haittaa etenkin pienviljelijöitä, joista monet kasvattavat paljon vettä vaativaa maissia. He yrittävät samaan aikaan toipua myös vuosien 2014–2016 El Niño -sääilmiön aiheuttamasta kuivuudesta.

Mutta oma osansa on kyllä vuosikymmeniä harjoitetulla epäonnistuneella maatalouspolitiikalla. Vaikka joitakin yrityksiä parempaan on ollutkin. Ks. edellä.

Mutta kuten olemme myös jo edellä sanoneet: jos maa on ollut vilja-aitta joskus, se voi myös joskus sellaiseksi uudelleen tulla! Vaikeat säät eivät sitä estä, ne on vain otettava huomioon. Siihen on tapoja. Kuten siitäkin on täällä eri keskusteluosioissa laajastikin kerrottu.

[Heikki Jokipii]

Sama juttu täällä. Eli sääolosuhteilla on osansa...

Etelä-Sudaniin nälänhätävaroitus – Sateet ja tulvat ovat ajaneet maan pahempaan kriisiin kuin on osattu ennakoida

"Etelä-Sudan on pulassa, pahassa pulassa. Ei vain konfliktin takia vaan myös viime kuukausina iskeneiden sateiden ja tulvien takia. Tilanne on paljon pahempi kuin olimme ennakoineet”, sanoi järjestön pääjohtaja David Beasley tiedotteessa

... mutta kyllä tässä se pääsyy on:

Etelä-Sudanin ruokapulan taustalla on etenkin vuonna 2013 alkanut verinen sisällissota, joka on ajanut ihmiset pakosalle, estänyt viljelijöitä pääsemästä pelloilleen ja romahduttanut maan talouden.

Jos sinne pelloille ei ole menty, ei sieltä mitään satoa ole odotettavissa. Vaikka olusuhteet olisivat kuinka ideaaliset.

Hätäapua pitää antaa, se on selvä. Mutta kyllä siihen voisi jotenkin liittää pienen painostuksen siitä, että olisiko jo aika osapuolten asettua neuvottelupöytään. Ja päästää viljelijät pelloilleen.

[Heikki Jokipii]

Tässä kertomuksessa on taas ilmasto ja sää keskeisessä asemassa, erityisesti otsikossa:

Nälkäpäivä-lahjoitusten avulla tehdään pitkäjänteistä työtä ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitsemiseksi

Mutta teksti osoittaa ymmärrystä myös toisenlaiseen näkökulmaan:

”Emme kuitenkaan ole ihan toivottomassa tilanteessa. Ihmiset ympäri Afrikkaa ovat heränneet huomaamaan ja oppivat esim. uusia viljelytapoja, jotka kestävät paremmin kuivuutta. Tämä työ on pitkäjänteistä ja yhteisöjen ja kylien pitää itse ehdottaa ratkaisuja. Vain näin on mahdollista löytää ratkaisuja yhä suurempiin ongelmiin”, Ala-Outinen painottaa.

(lihav. HJ)

Mutta kyllä niitä ratkaisuja voivat ehdottaa tiedemiehetkin. Ja niitä voidaan löytää myös EU:n ja Afrikan  uuden konsensuksen puitteissa.