Kirsi Koivuporras-Masuka muistaa Kansan Uutisissa 7.7.13 artikkelissaan ...
Tuleeko Afrikasta maailman uusi ruoka-aitta?... muistuttaa myös tästä näkökulmasta:
Huolissaan Nkonya on viljelyyn käytettävän maa-alan holtittomasta lisääntymisestä, etenkin, jos se tapahtuu metsäalan kustannuksella.
− Viljelyalan laajentaminen metsien kustannuksella on huonoa kehitystä. Mitä turvatumpi viljelijän asema on, sen vähemmän hänellä on paineita laajentaa viljelyalaa.
Viljelyalan jatkuva kasvattaminen ei ole kestävää ja on osaltaan ristiriidassa ympäristönäkökulmien kanssa. Avainsanaksi onkin muodostumassa tuotannon lisääminen ja tehostaminen niin, että samasta maapalasta saadaan enemmän irti, kuitenkin maata köyhdyttämättä.
(lihav. HJ)
Ihan niin pitkälle ei sentään uskallettu mennä, että olisi puhuttu siitä,
miten tuo tehokkaimmin tapahtuu ...
Jos on näin ...
Kartalla katseet kääntyvät nopeasti Afrikkaan, jossa etenkin mantereen eteläosassa maatalouteen soveltuvasta maasta on käytössä vielä varsin pieni osa. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa maatalouteen soveltuvan maa-alan osuus on Maailmanpankin tilastojen mukaan reilut 40 prosenttia, mikä on samaa luokkaa kuin Euroopan unionin alueella.
... ja toisaalta hehtaarituotot ovat nyt vain murto-osa EU:n tuotoista, voidaan sanoa, että "maata" on tavallaan paljon enemmän!
PS. klo 14:45: Eli sillä tavalla enemmän, että huonotuottoisessa maassa on valtavasti "salattua" maata.
Vasemmiston - mukaan voi laskea sosialidemokraatitkin - suhde kehitysmaiden maahan on muuten perinteisesti (ehkä 30-40 vuotta?) ollut -
porvarillinen: kyse on korostetusti ollut
omistuksesta! Mikään asia ei ole heitä niin kiinnostanut kuin maan omistus, hallinta, valta.
Mitä sillä maalla sitten on käytännössä tehty, on ollut toisarvoista. Kunhan hehtaaria viljelevä nainen on kaikin puolin
juridisesti oikeutettu - tyttäriensä kanssa - kuokkimaan hehtaarin tilaansa, asia on ollut OK. Mutta nyt ehkä asiassa olisi nähtävissä
hiukan muutosta?