muokkaus, hiilipäästöt, multavuus

[Heikki Jokipii]

Ilkka Savolainen on "saarnannut" tästä asiasta HS:n mielipidepalstalla ennenkin, nyt siellä oli tänään tämä yhteiskirjoitus:

Ravinnontuotannon päästöt voidaan puolittaa

Tiedesivuilla (HS 14.3.) käsiteltiin ravinnon ekologista jalanjälkeä. Suomessa on oma piirteensä, suopellot, jotka vaikuttavat tähän. Suon raivaaminen pelloksi johtaa turpeen vähittäiseen hapettumiseen ja hiilidioksidipäästöihin.

Tilastokeskuksen mukaan Suomen suopelloista vapautui ilmaan vuonna 2013 noin 6,4 miljoonaa tonnia hiilidioksidia (MtCO2). Samana vuonna Suomen varsinaisen maanviljelyssektorin kasvihuonekaasupäästöt olivat 6,5 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia (MtCO2e). Tämä sisältää päästöt muun muassa kotieläinten ruoansulatuksesta, lannankäsittelystä ja maatalousmaiden typpilannoituksesta. Lisäksi maatalouden energian käytön päästöt olivat 1,2 miljoonaa tonnia.

Kirjoittajille ei tule mieleen, ainakaan maininnan arvoisesti, se mikä meillä on ollut mielessä toimintamme alusta asti: viljelemällä tehokkaasti toisaalla, meillä on varaa poistaa viljelyksestä ekologisesti arat alueet, toisaalla. Rantapellot, mutta myös nuo.

Sen sijaan ehdotus taas uusista merkinnöistä tuotepakkauksiin ei ole hyvä. Jos asia katsotaan toimenpiteen arvoiseksi, niin paljon tehokkaampi on reilu kielto tai raju rangaistusvero tms. (Inhimillisesti tietysti toteutettuna: siirtymäkaudet, ehkä korvaukset jne.) Kuluttajan "kontolle" ei saa laittaa liikaa, vaikka tämä kuluttajan roolin korostaminen nykyisin niin muotia onkin.

[Heikki Jokipii]

MMM:n neuvotteleva virkamies Hanna Mattila vastasi tänään HS:n mielipidepalstalla edellisille kirjoittajille:

Kasvihuonepäästöjen vähentämiseen on keinoja

Hän näki erityisesti lannanlevityksen tarpeen turvemaiden raivauksen taustalla, ja tarjosi keinoja tähän:

Miten turvemaiden raivausta voidaan vähentää ja viljelyä kehittää vähäpäästöisemmäksi? Tuore maaseudun kehittämisohjelma tarjoaa erilaisia toimenpiteitä ravinteiden kierrätyksestä säätösalaojitukseen. Lantaa voidaan muun muassa biokaasuttaa, jolloin lannan energia hyödynnetään ja lannan ravinteet ovat helpommin käytettävissä. Kun lanta prosessoidaan markkinakelpoisiksi lannoitevalmisteiksi, tarve raivata turvemaita pakolliseksi lannanlevitysalaksi vähenee.

Siinä se (ikuisuus)ongelma taitaa Suomessa olla: lehmät ovat eri paikoissa kuin ravinteita tarvitsevat viljapellot. Eikä pitkälti vettä sisältävää lantaa kannata kovin pitkiä matkoja kuljettaa.

Mitenköhän luomusäännöt ovat yhteensovitettavissa tämän lannan "prosessoinnin" ja lainnoitevalmisteiden tekemisen kanssa? Kompostointia tuossa ei selvästikään tarkoiteta? Tässä asiassa luomuviljelyn suhteellinen merkitys on suurempi kuin itse tuotannossa (2%), jos luomualan osuus kuitenkin on jo n. 10 prosenttia, ja on suuri juuri niillä alueilla, joissa tuo mainittu ongelmakin on suuri. Jotain on siis keksittävä niitäkin varten, jos luomuviljely Suomessa tällaisenaan jatkuu tai sen osuus vielä kasvaa.

[Heikki Jokipii]

Viisi "haasteellista" asiaa luomuviljelyssä, kun hiilijalanjäljestä puhutaan (GLP):

Is organic farming sustainable? 5 carbon footprint challenges

Tässä ne 5 ovat, englanniksi:

Large-scale commercial manure composting as compared to synthesizing nitrogen for farming.
Machinery to haul around manure compost.
Yields of organic farming versus conventional farming.
Tillage of land of organic farming versus “no till” conventional farming.
Cows needed for producing manure for organic and carbon equivalency of cow burping and flatulence.

Mukana tarkastelussa ovat siis kompostin päästöt, kompostin käsittely ja sen vaatima energia, satotaso, kyntö versus suorakylvö, ja asiaan tarvittavien nautojen päästöt. Käsitellään myös luomun puolustajan Rodale-instituutin tarkastelua samasta asiasta, ja todetaan se ... no, aika haasteelliseksi.

[Heikki Jokipii]

Tämän kertoi jo ScienceDaily, ja nyt Hesari myös paperiversiossaan:

Tutkimus: Karjan metaanipäästöjä voi vähentää rehun lisäaineella

Nyt tutkijat ovat saaneet uutta vakuuttavaa näyttöä siitä, että karjan tuottaman metaanin määrää voidaan vähentää rehuun lisättävän aineen avulla.

Lisäaineen nimi on nitrohappipropanoli (3-NOP). Sen lisääminen rehuun vähensi nautojen tuottaman metaanin määrää 30 prosentilla.

Jos tämä havainto tai keksintö johtaa toimenpiteisiin, on jännittävää nähdä, luokitteleeko EU (ja USA, ja kansainvälinen luomuliitto IFOAM) nitrohappipropanolin "kemikaaliksi" vai ihan luonnolliseksi aineeksi!


PS. klo 14: Vaikkapa tästä lähteestä löydämme tuon lihavoimani sanan, joka viittaisi siihen, että raakaa kemiaa on asiassa käytetty:

One such compound, 3-nitrooxypropanol (NOP), was developed from predecessor compounds (ethyl 3-nitrooxy propionate; WO2011/070133 and 3-azido-propionic acid ethyl ester), which were identified from an in vitro rumen simulation screening assay (Soliva et al., 2011).

Mutta jos se on kehitetty ihan luonnollisista, löydetyistä aineista, niin ehkäpä IFOAM ym. - jos tarpeen on - osaa selittää tämän "parhain päin"?

[Heikki Jokipii]

Reippaasti nämä ammattikorkeakoululaiset kääntävät mielipidekirjoituksessaan tosiasiat juuri päälaelleen:

Koska luomutuotannossa ei saa käyttää kasvinsuojeluaineita, pitää rikkakasvien torjuntaan käyttää muita keinoja. Nämä keinot perustuvat pääasiassa mekaaniseen torjuntaan, kuten maanmuokkaukseen, josta maaperän kasvukuntokin hyötyy. Kun kasvukunto on parempi, maaperä sitoo enemmän hiiltä, mikä vähentää hiilen määrää ilmassa. Pienikin lisäys peltojen hiilivarastoissa on ilmaston kannalta tärkeää hiilidioksidin ollessa merkittävä kasvihuonekaasu. Luomutuotannossa myös nurmen viljely on merkittävässä asemassa, sillä se parantaa maan humuspitoisuutta ja siten lisää hiilen sitoutumista maaperään.

Koska juuri maanmuokkaus on syynä erilaisiin päästöihin (vrt. suorakylvö). Eikä maan mahdollinen kasvukunto sido mitään hiiltä, jos maassa ei kasva (paljon) mitään. Kuten vuodesta toiseen käy: eivät ne luomun hehtaarisadot kasva.

[Heikki Jokipii]

Tässä MT:n jutussa taas palataan kritiikittömästi luomumytologiaan ...

Lohjalaisviljelijä ilmastonmuutoksesta: "Haluan osoittaa, että maatalous on ratkaisu eikä ongelma"

Tuomas Mattila on ottanut Lohjalla sijaitsevalla luomutilallaan ilmaston huomioon yli kymmenen vuoden ajan.

Viljelykierto sisältää viherlannoitusnurmia, peltoja muokataan mahdollisimman vähän ja metsissä noudatetaan jatkuvan kasvatuksen periaatetta.

Mattilan mukaan maatalouden pitää toimia hiilinieluna, jotta Pariisin ilmastosopimuksen vaatimukset voidaan täyttää.

... ja unohdetaan tyystin tieteellinen analyysi, jota asiassa on tehty. Tosiasiassa hän luomuviljelyllään vähentää sen hiilen määrää, joka olisi maaperään mahdollista sitouttaa. Jos on näin ...

Mattila on sivutoiminen erikoistutkija Suomen ympäristökeskuksessa. Hän tahtoo tilansa ilmastoratkaisuilla näyttää mallia. "Haluan osoittaa, että maatalous on ratkaisu eikä ongelma."

... niin se kertoo siitä, että ympäristökeskukseenkaan tämä kriittinen anallyysi ei ole yltänyt. Ks. koko tämä keskustelu, ja myös tänne. Nuo SLU:n tutkijat ovat arvioineet eli laskeneet, että keinolannoitteiden käyttö lisää suunnattomasti maahan sitoutuneen hiilen määrää.

Lisäksi tuo peltojen mahdollisimman vähän muokkaaminen on kehuskelua. Tietysti hän sitä varmaan yrittää, mutta oikeasti hyvin vähän muokkaamisen malli, suorakylvö, ei luomussa onnistu.

PS. Jopa artikkelilin kuvassa hän on lapiolla kääntämässä maata! 

[Heikki Jokipii]

Eräs strategia on vain toistaa toistamasta päästyä jo virheelliseksi osoitettua:

Pro Luomu ry uudelleentwiittasi
Luomuliitto
Luomuliitto @Luomuliitto
·
Eläköön viljelykierto, #hiilensidonta! #luomu'ssa aina mukana. (link: http://areena.yle.fi/1-4124481?autoplay=true) areena.yle.fi/1-4124481?auto…

Niina Nurkkala @NiinaNurk
#Viljelykierto mainittu #yleastudio'ssa.Eläköön ennakkoluulottomat viljelijät👍#Hiilensidonta peltoon olennaista #ilmastonmuutos torjunnassa!

[/size]

Itse asiassa mukana keskustelussa ollut maanviljelijä (Luomuliiton vpj Janne Rauhansuu?) aloitti hiilensidonnasta, ja siirtyi sitten ihan eri asiaan eli typensidontaan. Siitä varmaan oltiin tuossa, noissa twiiteissä iloisia?

Ministeri Leppä oli tuossa ohjelmassa päähaastateltu, eikä hän millään tavalla tuonut tuota eikä luomuviljelyä muutenkaan esille. Eikä lähtenyt tuohon sekoiluun mitenkään mukaan.

Toinen pitkään ohjelmassa haastateltu sitten olikin mynämäkelainen satoennätyksen saaja Riku Olli, joka varmasti ei ole luomuviljelijä.

[Heikki Jokipii]

SYKE:n blogisti suosittelee tässä luomua permakulttuurin nimellä ...

Vähemmän lihaa vai enemmän multaa?

... eikä edes mainitse ruotsalaisten vahvaa argumenttia, että tehoviljely suurempine satoineen sitoo hiiltä maaperään luomuviljelyä enemmän. Tämä on lähtökohta (lihav. HJ):

Nykyinen ruoantuotantoon liittyvä maanmuokkaus, kuten kyntäminen ja työkoneiden sekä kemikaalien käyttö, heikentää maaperän laatua ja pienentää hiilivarastoa.

Maanmuokkaus vaikuttaa tuohon suuntaan kyllä, mutta "kemikaalien", erityisesti keinolannoitteiden, käyttö vaikuttaa siis juuri päinvastoin. Oikeastaan epäsuorasri myös kasvinsuojeluaineidenkin käyttö (jotka käytännössä mahdollistavat suorakylvön).

Tätä hän hiukan valittelee, eikä tässäkään tuo esille, miten luomuviljelyn laajempi käyttöönotto vain pahentaisi tilannetta:

Viljelys- ja laidunmaat kattavat noin 38 % planeettamme maapinta-alasta. Ruoantuotantoon soveltuvasta pinta-alasta on otettu ihmisen käyttöön jo neljä viidesosaa.

[Heikki Jokipii]

Ilkka Herlin on luomun suhteen ollut aina vähän horjuvalla tai epämääräisellä kannalla, mutta tällä haastattelulla ...

Ilkka Herlin Luomulehdelle: Hiilensidonnalla ratkaisuja

... hän kyllä antaa tavallaan viestin, että luomuviljelystä olisi apua. Jo antamalla tuon haastattelunsa Luomulehdelle, mutta sanotaan siinä tämä selvästikin:

Torjunta-aineiden käyttö historiaan

– Torjunta-aineiden ja keinolannoitteiden hiilensidontaa estävä vaikutus on tapetilla. Biologian maaperässä pitäisi olla maksimaalisella tasolla, ja yhteyttämisen kautta hiilivirta maahan samaten. Hiilen varastoinnin nopeutus vaatii mikrobien ja sienijuurten aktivoimisen, joka taas ei toteudu niin sanotun tehoviljelyn keinoin.

– Tehokasta viljely on vasta, kun biologia on parhaimmillaan ja ravinteiden hyödyntäminen maksimaalista, huomauttaa Herlin.

Vaikka hän tuossa saattaa ajatella suorakylvöä, niin yhteydestä johtuu, että se tehoviljelyn vastakohta, joka mieleen tulee, on luomuviljely.

Tällaisen väitteen kohdalla ...

– Torjunta-aineiden ja keinolannoitteiden hiilensidontaa estävä vaikutus on tapetilla.

... olisi ehdottomasti todella kaivannut jotain lähdeviitettä. Vai onko niin, kuin Viulunsoittaja katolla-musikaalin tunnetuimman laulun sanoissa kerrotaan: "rikkaan miehen sanaa uskotaan"? Missä tuo "tapetti" on? Jonkun facebook-tilin "seinällä"? Minä en kuitenkaan tuota "tapettia" ole nähnyt, minusta tuollainen idea ei tieteellisessä keskustelussa ole lainkaan ollut esillä.

Kun sitten toisaalta on näinkin (lihav. HJ):

Herlin ja Kankaanrinta omistavat Qvidjan maatilan, joka on kokei­lutila hiiltäsito­valle ja ravin­teita kier­rät­tä­välle ruoan­tuo­tan­nolle. Se on tavanomainen tila, ja osa Soilfoodin tuotteista sopii vain ei-luomutuotantoon.

Mutta tässä Herlin sitten hyppääkin ihan toiseen, edelliseen nähden ihan epäolennaiseen asiaan:

– Ottamatta kantaa konventionaalisen tuotannon puolesta tai vastaan, täytyy tiedostaa se, että olemme tulossa siihen vaiheeseen, että ruokaa ei pidetä puhtaana, jos siinä on torjunta-ainejäämiä – glyfosaattia tai vielä raaempia aineita. Suomi voi menettää maineensa puhtaan ruoan tuottajana, jos emme havahdu tähän. Se on vakava juttu. Täytyy alkaa hyödyntämään biologisia viljelymenetelmiä, joissa luomu on tietysti edelläkävijä.

Eli minun "suomentamanani": kun luomuväki on saanut kansan lähes kaikkialla peloteltua vähäistenkin torjunta-ainejäämien hypoteettisten vaarojen suhteen, siihen on vain alistuttava. Oikeastaan ruokaviennin takia?

Loppuosa artikkelista (ja Juuso Joona) näkeekin sitten vain luomuviljelyllä mahdollisuuksia hiilen sidontaan. Tuotoksenkin merkitys näin vilahtaa ...

Luomutuotannossa hiilisyöte maahan on usein korkea monivuotisten kasvien, monipuolisen viljelykierron ja orgaanisen lannoituksen ansiosta. Sitä voi kuitenkin edelleen kasvattaa pyrkimällä korkeampiin satotasoihin,

(lihav. HJ)

... mutta ei tietysti se osa em. (edellä 30.06.17 plus linkki) ruotsalaisten argumentista, että tuohon korkeampaan satotasoon ja myös hiilensidonnan tasoon päästään parhaiten ei-luomuviljelyllä. Ja keinolannoitteilla siis siinä missä luomulannoitteillakin, jopa ratkaisevasti paremmin juuri niillä.

Olivatkohan edes tuon artikkelisssa mainitun Pariisin kansainvälisen konferenssin tulokset noin luomuisia kuin tuo artikkeli ja siinä haastatelut antavat ymmärtää? Täytyy etsiä sen sivusto ja aineisto.

[Heikki Jokipii]

Ei meille juuri uutta, mutta näin siis on:

Intensive modern farming, not organics, credited with reducing greenhouse gases

Eli moderni tehoviljely on paras väline kasvihuonepäästöjen vähentämisessä, ei luomu.

PS. On valitettavasti taas huomautettava, että tuossakin käytetään Savagen raakasatoja. Joissa ei siis ole otettu huomioon piilohehtaareja.

[Heikki Jokipii]

Näkemys, esitetty symposiumissa Tampereella:

Kasvikset ruokkivat ruokainnovaatioita

– Ruokavalioista taas merkittävin vaikutus on sillä, että syödään täysin kasviperäistä ruokaa. Myös lihan kulutuksen vähentämisellä ja paikallisen tuotannon suosimisella on selkeä vaikutus. Sen sijaan esimeriksi luomuruuan ostamisella on vain vähäinen vaikutus yksilön aiheuttamiin kasvihuonekaasupäästöihin, [kestävään kehitykseen paneutunut tutkijatohtori Markus] Vinnari sanoo.

Koko tähän keskusteluumme ja siinä esitettyihin linkkeihin viitaten: mitä ilmeisemmin oikeansuntainen näkemys. Vain "oikeansuuntainen" siksi, että edellähän on esitetty vahvoja viitteitä siihen, että luomuruoan ostaminen jopa lisäisi kasvihuonepäästöjä.

[Heikki Jokipii]

On (taas) ilmestynyt tutkimus, josta kertoo tämä Guardianin artikkeli, joka väittää, että luomuviljelyllä voitaisiin kasvihuonepäästöjä vähentää:

Switching to organic farming could cut greenhouse gas emissions, study shows

Guardianissa ilmestyneet artikkelit ovat taipuvaisia kulkeutumaan Suomeenkin, eli suomalaiseen keskusteluun, tavalla tai toisella. Linkkaan jo valmiiksi näihin vastaväittelsiin:

The Problems with a Large-Scale Shift to Organic Farming
Questionable Assumptions in the Case for Organic

Kyseenalaiset olettamukset liittyvät mm. näihin asioihin:

But the progress the authors describe in the paper is only feasible by assuming massive changes in how much meat people eat, how much food is wasted, and how efficiently farms operate – an ambitious if not unattainable scenario. Their findings also rest on several flawed and unrealistic assumptions about how productive organic farms can be with limited nitrogen. Under more realistic assumptions, scaling up organic agriculture looks far less appealing, leading to large environmental harms, with limited benefits.

Palataan tarvittaessa asiaan yksityiskohtaisemmin. Toisessakin triidissä, jos tarpeen. Tutkimuksen näkökulma oli maailmanlaajuinen, se oli taas yksi sarjassamme, jossa kerrotaan että maailma voitaisiin luomulla ruokkia.

[Heikki Jokipii]

Twiitti:

Annaleena Ylhäinen
@AYlhainen
Ruotsissa tutkittiin 50 v kokeella miten erilaiset lannoitteet lisäsivät tai vähensivät maan orgaanista ainesta. Orgaaniset lannoitteet jees, samoin viherkesanto. Avokesanto vähentää viljavuutta, kuten myös pelkät mineraalilannoitteet.

Ei ollut tarkempaa lähdettä. Mutta eiköhän se jotain kautta tule esille. Tuosta olisi kyllä saatava tietää, miten vertailu tarkkaan ottaen tehtiin.

Kuten myös se, missä se viljavuus näkyi, miten se mitattiin.

***

Sitä lähdettä kysyttiin Twitterissäkin ja se oli tämä:

https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0167880911000818
Roots contribute more to refractory soil organic matter than above-ground crop residues, as revealed by a long-term field experiment[

Tuon linkin selostuksesta (abstraktista) en kyllä ylläolevia väitteitä löytänyt. Annaleena Ylhäinen myönsikin:

Tässä linkki. En ole tarkemmin tutustunut tutkimukseen, ts annettiinko kaikilla lannoitustavoilla yhtä paljon ravinteita (myös P, K) ja miten kasvit kasvoivat ja tuottivat orgaanista ainesta. Tutkimushanke alkoi v 1956.

Myös ihmetyttää, että kaksi tekijöistä (Kätterer, Kirchmann) oli juuri niitä SLU:n tutkijoita, jotka eivät suinkaan ole tulleet tunnetuksi epäluulon lietsomisesta mineraalilannoitteita kohtaan. Eivätkä he ole muuttaneetkaan mielipiteitään: tuo Twitterissä linkattu artikkeli on vuodelta 2011.

(Lisäys 3.3.18)

[Heikki Jokipii]

YLE kertoi tänään tämän:

Suopelloissa piilee lähes 300 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu – Ojitetut viljelymaat merkittävä ilokaasun päästölähde

Mutta ei mainitse tässä yhteydessä sitä ilmiötä, jolle Steve Savage on antanut nimen "luomun likainen pikku salaisuus":*)

ilokaasua vapautuu melkoisia määriä myös komposteista. Joita luomuviljely käyttää ja tarvitsee. Ja vaatii. (Savage suosittelee sen sijalle mädättämistä.)

Voimme myös kysyä, kuka tarvitsee tätä:

Luken tutkimusprofessori Kristiina Reginan mukaan Suomi ei välttämättä yllä päästövähennystavoitteisiin, jos peltoja raivataan edelleen.

Tarvitaanko tuota, jos halutaan toteuttaa valtiovallan luomutavoitteet:

Pellon raivuuseen vaan.


________

*) tästä tarkemmin:

A Serial Blind-Spot For Organic Advocates

[Heikki Jokipii]

Tämä Hesarin kolumni on vahvasti luomuideologian värittämä:

Ilmastonmuutoksen torjunnassa maanviljelijä voi nousta sankariksi – Salaisuus on maaperässä

Vaikkei luomua nimeltä mainitakaan, aina kun siihen avautuu tilaisuus, maaperän heikentyminen vieritetään tehoviljelyn ja maatalouskemikaalien syyksi.

Tiivistynyt maa on esimerkki siitä, mitä äärimmilleen viety yksipuolinen, kemiallisiin lannoitteisiin ja torjunta-aineisiin perustuva viljely voi tehdä maaperälle. Vesi ja ravinteet karkaavat maaperästä helposti, ja yksipuolisen viljelyn seurauksena kasveja pitää myrkyttää rikkakasveja, tauteja ja tuholaisia vastaan.

Asia esitetään siten, että tämä olisi vääjäämätöntä, ja vain luomulannoitus voisi korjata tilanteen:

Menetelmä kasvatti satomääriä ja vihannesten kokoa. Sadon maksimoimiseksi moni viljelijä alkoi viljellä samalla pellolla vain yhtä lajia. Jos pellolta korjataan jatkuvasti satoa, mutta sinne ei palaudu riittävästi monipuolista orgaanista ainesta, maaperä alkaa köyhtyä.

FAO:n mukaan maaperän köyhtyminen voi vähentää myös ruuan ravintopitoisuuksia. Esimerkiksi sinkin, seleenin ja jodin puute maaperässä on vähentänyt näiden hivenaineiden määrää ruuassa.

Hupaisa tosiasia tuohon on se, että kun Suomen maaperässä ei ole riiitävästi seleeniä, ongelma ratkaistiin lisäämällä sitä keinolannoitteisiin. Ja se, että pellon saa kyllä helposti köyhtymään, jos siihen ei lisää sadon mukana poistuvia epäorgaanisia ravinteita (fosfori, kalium). Pienemmistä ravinteista huolehtiminen voi olla helpompaa eloperäisten lannoitteiden avulla, mutta välttämätöntä ei ole niitä käyttää. Nyttemmin osataan täsmälannoittaa.

Kolumnin alussa tulee esille, ketä on asiassa konsultoitu, ja kun se on ollut Juuso Joona, niin ei tarvitse ihmetellä tuon jutun (asenteellista) vinoutumaa.