Ilkka Herlin on luomun suhteen ollut aina vähän horjuvalla tai epämääräisellä kannalla, mutta tällä haastattelulla ...
Ilkka Herlin Luomulehdelle: Hiilensidonnalla ratkaisuja... hän kyllä antaa tavallaan viestin, että luomuviljelystä olisi apua. Jo antamalla tuon haastattelunsa Luomulehdelle, mutta sanotaan siinä tämä selvästikin:
Torjunta-aineiden käyttö historiaan
– Torjunta-aineiden ja keinolannoitteiden hiilensidontaa estävä vaikutus on tapetilla. Biologian maaperässä pitäisi olla maksimaalisella tasolla, ja yhteyttämisen kautta hiilivirta maahan samaten. Hiilen varastoinnin nopeutus vaatii mikrobien ja sienijuurten aktivoimisen, joka taas ei toteudu niin sanotun tehoviljelyn keinoin.
– Tehokasta viljely on vasta, kun biologia on parhaimmillaan ja ravinteiden hyödyntäminen maksimaalista, huomauttaa Herlin.
Vaikka hän tuossa saattaa ajatella suorakylvöä, niin yhteydestä johtuu, että se tehoviljelyn vastakohta, joka mieleen tulee, on luomuviljely.
Tällaisen väitteen kohdalla ...
– Torjunta-aineiden ja keinolannoitteiden hiilensidontaa estävä vaikutus on tapetilla.
... olisi ehdottomasti todella kaivannut jotain lähdeviitettä. Vai onko niin, kuin Viulunsoittaja katolla-musikaalin tunnetuimman laulun sanoissa kerrotaan: "rikkaan miehen sanaa uskotaan"? Missä tuo "tapetti" on? Jonkun facebook-tilin "seinällä"? Minä en kuitenkaan tuota "tapettia" ole nähnyt, minusta tuollainen idea ei tieteellisessä keskustelussa ole lainkaan ollut esillä.
Kun sitten toisaalta on näinkin (lihav. HJ):
Herlin ja Kankaanrinta omistavat Qvidjan maatilan, joka on kokeilutila hiiltäsitovalle ja ravinteita kierrättävälle ruoantuotannolle. Se on tavanomainen tila, ja osa Soilfoodin tuotteista sopii vain ei-luomutuotantoon.
Mutta tässä Herlin sitten hyppääkin ihan toiseen, edelliseen nähden ihan epäolennaiseen asiaan:
– Ottamatta kantaa konventionaalisen tuotannon puolesta tai vastaan, täytyy tiedostaa se, että olemme tulossa siihen vaiheeseen, että ruokaa ei pidetä puhtaana, jos siinä on torjunta-ainejäämiä – glyfosaattia tai vielä raaempia aineita. Suomi voi menettää maineensa puhtaan ruoan tuottajana, jos emme havahdu tähän. Se on vakava juttu. Täytyy alkaa hyödyntämään biologisia viljelymenetelmiä, joissa luomu on tietysti edelläkävijä.
Eli minun "suomentamanani": kun luomuväki on saanut kansan lähes kaikkialla peloteltua vähäistenkin torjunta-ainejäämien hypoteettisten vaarojen suhteen, siihen on vain alistuttava. Oikeastaan ruokaviennin takia?
Loppuosa artikkelista (ja Juuso Joona) näkeekin sitten vain luomuviljelyllä mahdollisuuksia hiilen sidontaan. Tuotoksenkin merkitys näin vilahtaa ...
Luomutuotannossa hiilisyöte maahan on usein korkea monivuotisten kasvien, monipuolisen viljelykierron ja orgaanisen lannoituksen ansiosta. Sitä voi kuitenkin edelleen kasvattaa pyrkimällä korkeampiin satotasoihin,
(lihav. HJ)
... mutta ei tietysti se osa em. (edellä 30.06.17 plus
linkki) ruotsalaisten argumentista, että tuohon korkeampaan satotasoon ja myös hiilensidonnan tasoon päästään parhaiten ei-luomuviljelyllä. Ja keinolannoitteilla siis siinä missä luomulannoitteillakin, jopa ratkaisevasti paremmin juuri niillä.
Olivatkohan edes tuon artikkelisssa mainitun Pariisin kansainvälisen konferenssin tulokset noin luomuisia kuin tuo artikkeli ja siinä haastatelut antavat ymmärtää? Täytyy etsiä sen sivusto ja aineisto.