Hyvin tyypillisesti luomuväki itse ja erityisesti luomumainonta ja –markkinointi pyrkii tekemään luomun ympärille kauniin ”paketin”, liittämään
mielikuvissa siihen usein täysin asiaankuulumattomia, mutta (ainakin joillekin) myönteisiä asioita. – Vaihtoehtoinen vertaus vois olla kukka
puketti, jossa mielivaltaisesti liitetään pääkasvin ympärille muita kasveja, nätiltä
näyttäväksi kokonaisuudeksi. Olen alla
kursivoinut nämä asiaan tosiasiassa
kuulumattomat ”hörhelöt”.
Hyvänä esimerkkitapauksena tällaisesta käymme läpi Hanna Jensenin artikkelin Helsingin Sanomissa 15.4.2009 – ja lainaanpa sen kokonaan ja kritisoin saman tien kokonaan, myös varsinaisesti otsikkoon kuulumattomilta osin.
Aloitetaan jo otsikosta:
Luomupioneeri ihastui Suomi-ruokaan
Keittiömestari Nora Pouillonin mielestä puhtaan lähiruuan ei kuulu olla halpaa
Tyypillisesti myös käytetään tällaista ”pioneeri”-sanaa, merkityksessä ”edelläkävijä” jne. Vaikka luomussa on itse asiassa kyse juuri päinvastaisesta: paluusta
taaksepäin, menneeseen!
Halpuuteen palataan alempana.
"Luomua tai ei, Suomessa on mielettömät raaka-aineet", keittiömestari Nora Pouillon totesi kierroksellaan Hakaniemen hallissa.
Keittiömestari Nora Pouillon haukkaa hotelli Klaus K:n lähiruoka -aamiaisella palasen voilla voideltua ruisleipää, kääntelee sitä ja ihastelee: "Jopa pellavansiemeniä!"
Hesarin kuvassa taustalla näkyivät kyllä erityisesti banaanit!
Mutta tämä on poikkeuksellinen huomio – yleensä luomuväki on valittamassa, miten huonot
valikoimat juuri Suomessa on, ks. esim. tämä
jeremiadi.Hippimaineen 1960-luvulla saanut Pouillon on luomuliikkeen pioneeri, jonka Washington D.C:ssä sijaitseva ravintola Nora sai ensimmäisenä pohjoisamerikkalaisena ravintolana luomusertifikaatin vuonna 1999. Se tarkoittaa, että ravintolan käyttämistä raaka-aineista 95 prosenttia on luomua. Suomessa ei ole luomusertifioitua ravintolaa tai kahvilaa, ja Yhdysvalloissakin niitä on vain muutama.
Yksi keskeinen selitys asialla voisi olla siinä, että luomuraaka-aineita on tavattoman vaikea koota kasaan, jopa Yhdysvalloissa. Siellä ja meillä se merkitsee myös, että ko. ravintoloiden raaka-aineet on jouduttu keräämään (kalliilla ja hankalasti)
laajalta alueelta ja ne eivät todennäköisesti ole näin ollenkaan ”
lähiruokaa”. Vaikka näin annetaan ymmärtää. Ruotsissa ja Englannissa – joissa tilastoja asiasta pidetään – valtaosa luomusta on jopa -
tuontiruokaa.
Pouillon oli Suomessa parisen viikkoa sitten 11 muun washingtonilaisen asiantuntijan kanssa. Hän kierteli tutustumassa suomalaisiin tuottajiin, kouluruokailuun ja lähiruokaan.
Pouillon muutti Yhdysvaltoihin Itävallasta 1960-luvulla ja huomasi, että amerikkalainen ruoka ei maistunut samalta kuin itävaltalainen ruoka.
Ihmeellistä olisi kyllä ollutkin, jos olisi. Muistaen miten vähän itävaltalaisia – moniin muihin Euroopan maihinkin verrattuna – on Yhdysvaltoihin muuttanut, ja ehkä sen ruokakulttuuriin siten mahdollisesti jotain vaikuttanut. Eikä minulle tule juuri mitään mieleenkään ilmauksesta ”itävaltalainen keittiö”. Jälkiruokia ehkä.
Ruokakaupoissa oli [USA:ssa] minimaaliset hedelmä- ja vihannestiskit mutta jättimäiset pihvialtaat. Lähes kaikki ruoka myytiin pakattuna. Paikallista, sesongeittain vaihtuvaa ruokaa ei saanut.
Tämä väite, että ruokakauppojen tarjonta muka ohjaisi kulutusta, on
tyypillistä luomuväelle. Mm. Satu Hassi tätä joskus yritti, johon Vihreiden YLEVI-keskustelupalstalla protestoin (aikanaan, saamatta vastausta). Mutta ajatus on täysin tolkuton ja luultavasti yhtä väärä USA:n kohdalla kuin Suomessakin: ihan varmasti rikkaan maailman kaupoista on saatavissa
ihan kaikkea, mitä vain ostaa haluaa. Jonkun tiskin koko kertoo ehkä hiukan kysynnästä, mutta
ei mitenkään kysyntää ohjaa.
Yhdeksän filmitähteä kymmenestä nimittäin ostaa ruokakaupasta sitä, mitä heidän tekee mieli syödä.
Se vaihtoehto tietysti luomunkin kysyntää nostaisi, jos mitään
muuta ei olisi tarjolla.
Hyvin epäuskottava on myös väite, ettei sesonginmukaista ruokaa olisi saanut. Jos USA:ssa ruokaa ylimääräisesti pakattaisiinkin, niin kyllä se homma on nopeasti tehty, ja ehtii samalle ”sesongille” varsin hyvin.
Mutta luomun kanssa ei näilläkään asioilla oikeastaan ole tekemistä:
- lähiruoka
- kasvissyönti
- sesongin mukaisuus
- pakkaaminen
- markettien tarjonta
Pakkaamisesta: minun havaintojeni mukaan ainakin Suomessa
juuri luomutuotteet ovat
useammin pakattuja tai pussitettuja kuin muut tuotteet. Koska pussihinnasta kiireinen ostaja ei katso pienellä präntättyä
kilohintaa …
"Tajusin, että koko maatalous oli huonossa jamassa: siitä oli tullut liiketoimintaa, jota määrittivät vain määrä ja jakelu", Pouillon sanoo.
Tämäkin ajatus on itsessään hölmö – miksi maatalouden pitäisi olla muuta kuin liiketoimintaa? Kyllä senkin pitää tuottaa sitä, mitä ihmiset haluavat ja ostavat. Eikä liiketoimintaa määrää vain ”määrä ja jakelu”, kyllä
laatu on
koko ajan kuviossa mukana. (Aivan lähimenneisyydessä oli olemassa talousjärjestelmä, josta puuttui liiketoiminta. Ja laatu.)
Mutta tässä halutaankin luoda sellaista
idyllistä mielikuvaa, että (luomu)maatiloilla voitaisiin jotenkin - markkinoista välittämättä - ”rakkaudella” viljellä maata, pyrkien kustannuksista välittämättä mahdollisimman laadukkaaseen tulokseen.
(Käytännössä juuri luomubisnes on
sellaista liiketoimintaa, joka ei kaihda epäreiluja ja epärehellisiäkään keinoja, ainakaan myynninedistämisessään!)
Ravintola Noran avaamisen aikoihin, 30 vuotta sitten, luomuraaka-aineita oli niukasti tarjolla. Hiljalleen luomutuottajia alkoi tulla lisää, ja asiakkaat ihastuivat puhtaaseen ruokaan. Pouillon opetti tuottajia "kädestä pitäen" ajattelemaan myös asiakkaita.
”Puhtaaseen”? Missä päin maailmassa on – ravintolassa ainakaan - tarjolla ”likaista” ruokaa? (Sana ”puhdas” pitäisi minusta asettaa EU:ssä samanlaiseen kontrolliin kuin väitteet terveysvaikutuksista!).
Nämäkin ”ihastuneet” asiakkaat, erittäin todennäköisesti, eivät sokkotestissä luomuruokaa tavanomaisesta erottaisi, mikä on tällaisten testien yhteislopputulos, kansainvälisesti.
Neljälle lapselleen hän opetti puhtaan ruuan merkityksen esimerkin avulla.
Miten? Miten ihmeessä tämä on mahdollista? Ainoa ajateltavissa oleva keino voisi olla sellainen, että hän osti kerran tai muutaman itselleen tavanomaista ruokaa, sanoen lapsilleen, että älkää te vain koskeko tähän, mutta nyt äiti – esimerkiksi teille, katsokaa – syö sitä. Ja tulee ensin pahoinvoivaksi ja … sairaalavuoteeltaan sanoo lapsilleen, että en mitenkään painosta teitä, voitte itse valita tavanomaisen ja luomun välillä?
Ainoa asia, joka lapsilta ehdottomasti kiellettiin, oli virvoitusjuomat.
Virvoitusjuomat ovat nyt lasten kohdalla tällainen EI-EI-EI-asia, muoti tulee USA:sta, niin kuin moni muukin umpihöperyys, mutta millään tavalla asia ei liity luomuun. Vaikka samaa irrationaalisuutta siinäkin on, viimeistään sen jälkeen, kun lähes kaikista ko. juomista on saatavilla käytännössä kaloriton kevytvaihtoehto.
"Tosin Washington D.C:n alueen vedessä on 25 erilaista kemikaalia, joten olen rakennuttanut ravintolaanikin filtterin, jolla hanavesi suodatetaan kolme kertaa", Pouillon sanoo.
Luultavasti Washington D.C:n alueen vedessä ei ole mitään vikaa ja itse presidenttikin uskaltaa juoda suoraan kraanavettä, jos jano yllättää. Joka tapauksessa luomuvettä ei ole olemassa, vaikka toki sellaistakin kalliilla hinnalla
myydään.Luomun suosio ei Puillonin mukaan kasva Suomessa, ellei ihmisille ja tuottajille kerrota, miksi sitä pitäisi suosia.
"Pitkälle jalostettu ruoka, jota ihmiset syövät länsimaissa, tekee heidät sairaiksi."
Tässä voidaan kysyä, eikö EU:n direktiivit
terveysväittämistä päde myös toiseen suuntaan, tällaista
väärää tietoa tavanomaisen ruoan
epäterveellisyydestä ei luultavasti saa levittää. Eli jos menekin edistäminen on tämän varassa, sitä ei Suomessa – periaatteessa – voi tehdä. Mutta ainahan on tällainen
kiertotie, mitä juuri tämä haastattelu edustaa. Saahan – kun on lehdistön vapaus – aina esittää, mitä mieltä
joku on, vaikkapa tällainen amerikkalainen ”asiantuntija”.
Ruoan jalostusaste ei mitenkään - paitsi tee ruokaa epäterveellisemmäksi - liity luomuun. Mitä nyt luomuväki on harmissaan siitä, että
luomujalosteiden suuresta määrästä huolimatta luomua myydään pääosin "bulkkitavarana".
Mitä siihen ingressissä mainittuun ruoan hintaan tulee, niin tässä kuulemme sen asian perustelut:
Pouillonin mielestä puhtaan lähiruuan ei kuulu olla halpaa.
"Itse laitan mieluummin rahani ruokaan kuin lääkärille. Yhdysvalloissa ruoka on sitä paitsi liian halpaa. Vertaan sitä bensaan: kun bensan hinta laskee, autot kasvavat, mutta kun bensan hinta nousee, ihmiset ryhtyvät liikkumaan, ja autot pienenevät."
Paavo Haavikkohan sen sanoi: ”Parodia on tullut mahdottomaksi, koska ne tekevät sen itse”. Mitä tuossa oikeastaan lukee, on se, että liikalihavuus vähenee luomuruoan myötä, koska se on niin
kallista, ettei ihmisillä ole
varaa syödä liikaa!
Pouillon näki Suomen-vierailunsa aikana suomalaista maaseutua ja ihmetteli Suomen puhtautta.
"Täällä on pienet maatilat, mahtavat luonnonvarat, marjat, sienet, maito ja vuohet. Suomea voisi markkinoida luomumaana", Pouillon visioi.
Hiukan ilkeästi voisi sanoa, että suomalainen maaseutu näyttää puhtaalta tienvarressa, koska maalaiset heittävät roskansa metsään … (
anteeksi niiltä maalaisilta, joita tämä ei koske, mutta
valitettavasti se jotakin osaa heistä kyllä koskee).
Mutta muuten tuolle – pakonomaiselle puhtauden tavoittelulle - lienee jo käsittääkseni annettu tautiluokituskin?
Mutta tässä sitten luomukysymyksen kannalta epäolennaiset asiat:
- maatilan koko
- luonnonvarat
- marjat
- sienet
Näitä en myöskään ymmärrä:
- maito
- vuohetMaitoa nautitaan myös USA:ssa, eivätkä vuohet tietääkseni ole Suomessa enää nykyisin mitenkään yleisiä. Vuohia on yhteensä nykyisin
Suomessa n. 6500 kpl eli n. 1,2 vuohta 1000 asukasta kohti - mutta USA:ssa vuohia on
2,4 miljoonaa eli 8 kpl 1000 asukasta kohti!
Ja miten kumpikaan asia voisi olla ylipäänsä
sille perusteluna, että Suomi olisi ”luomumaa”?
Kouluruokavierailulla Tapanilassa Nora Pouillon kiinnitti huomiota siihen, kuinka vähän ylipainoisia lapsia suomalaisessa koulussa on ja kuinka rauhassa he saavat lounaansa syödä.
"Kouluissa pitää myös opettaa ravitsemustietoutta. Onko suomalaisilla lapsilla syysloma? Sehän pitäisi viettää maatilalla. Palauttakaa perinteet!" hän kehottaa.
Kouluruokailu on loistava juttu, mutta ei liity luomuun millään tavalla. Paitsi ehkä siten, että
jos ei hankita luomuraaka-aineita, on
varaa ylläpitää kouluruuan
taso sellaisena, että se on ravitsevaa ja lapsille myös kelpaa.
Ylipainokysymys ei liity luomuun – ellei sitten edellä mainitulla taloudellisella tavalla ….
Jos ja kun koulussa opetetaan ravitsemustietoutta, sen pitäisi perustua
tieteeseen! Niinpä koulussa
pitäisi lapsille kertoa, että luomuruoka
ei ole mitenkään terveellisempää kuin tavanomainen.
Syysloma maalla voisi olla monelle kaupunkilaislapselle kasvattava kokemus, sinänsä.
Varsinkin, jos he sitten
vertaisivat saatuja satoja eri tavoin viljellyiltä pelloilta …
Nora Pouillon ei päästä kauppiaitakaan helpolla.
Jos hänen lähikauppansa mainostaa tarjoavansa vaihtoehtoja, eikä tiskiltä löydykään luomukanaa, Pouillon pyytää kauppiaan paikalle.
"Kysyn häneltä, miksi minun pitäisi ostaa hänen kaupastaan, jos vaihtoehtoja ei olekaan tarjolla. Mitä enemmän valitamme ja ehdotamme, sitä paremmat valikoimat meillä on."
Nyt olemme samaa mieltä. Juuri
näin täytyy toimia, kertoa kauppiaalle, ja
kukkaro, ainakin seuraavalla kerralla, mukana. Mutta Suomessa tämä tapa on alkanut luomuväeltä unohtua, sen sijaan he kertovat ostohaluistaan Helsingin Sanomien
yleisönosastossa.
Mutta pikkuisen "eliittirouvaa" tässäkin tulee esiin: sitä luomukanaa pitää olla minulle
aina saatavissa, vaikka olisinkin
ainoa marketin asiakas, joka sitä joskus
satunnaisesti pyytää.
Pouillon on syönyt aamiaisleipänsä ja maistaa vielä savustettua silakkaa ja "suomalaista sashimia", eli raakaa poron sydäntä wasabin ja soijan kera.
"Amerikkalaiset eivät ikinä söisi tätä", hän sanoo ja laittaa poronsuikaleen puikoilla suuhunsa.
"Erinomainen koostumus."
Luultavasti yli 99% suomalaista ei ole moista ”sashimia” iässään syönyt, ja aika sama prosentti ei luultavasti haluaisi syödäkään. Samoin myös aika suuri prosenttiosuus – minä mukaan lukien – kysyisi ensin: mitä ihmettä ovat ”sashimi” ja ”wasabi” – karaten ja judon tiedän? Mutta Pouillon menee nyt varmaan tällä kokemuksellaan kotiin kertomaan, miten hienoa on suomalainen ruoka.
Mutta tälläkään ei ollut mitään tekemistä luomun kanssa. On jopa niin, että
riistaeläimiä ei yleensä hyväksytä luomuksi! Ainakaan hirviä, nehän ovat
saattaneet käydä varkain syömässä
tehoviljellyn tilan pelloilla!
***
Yhteenvetona laskin yllä kursivoimani asiat. Niitä - eli luomun kuulumattomia asioita - oli tässä yhteensä 17 kappaletta.
