Kun nyt kommentoin tätä uusinta Pro Luomun tiedotetta/yliötä tämän otsikon alla, teen sen tietoisesti.
MT yliö: Laatuerot esille ja lisäarvoa ruokapöytäänSillä siinä määrin siinä ratsastetaan oikeasti asiaan kuulumattomilla mielikuvilla.
Aloitetaan sanasta ja mielikuvasta "laatu", joka oli tuossa otsikossakin:
Jari Hanskan toimittama Suomalaisen ruoan laatukirja ja Matti Apusen pamfletti Seisova pöytä nostavat esiin ruuan laadun. Molemmissa todetaan, että Suomessa tehdään tehokkaasti hyvää teknistä laatua, mutta ruuan lisäarvon ja kilpailukyvyn kehittymiseksi on tarpeen tunnistaa ja tuoda esille laatueroja.
[...]
Luomu on pellolta pakkaukseen ulottuva laatujärjestelmä. Siinä on yksityiskohtaiset ehdot, joihin arvoketjun toimijat sitoutuvat ja joiden toteutumista valvoo kolmas osapuoli. Luomu tuottaa tavanomaista parempaa laatua – erityisesti luonnon monimuotoisuuden, ympäristön kemikalisoitumisen, maan rakenteen sekä eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta.
Kuitenkin luomun laatu ei ole lainkaan sellaista "laatua" kuin tuossa viitatut kirjoittajat hakivat, eli jotain hyvää tai parempaa. Vaan puhtaasti sitä, että luomusääntöjä on noudatettu. Tuon hämäyksen huomaa, jos vaihtaa luomun sanaan "halal": muslimikaupat eivät puhu Suomessa siitä, että heiltä saisi "halal-laatua".
Suomessa, jos missä, luomulaadulle on hyvät edellytykset. Luken Ruokafakta-sivusto listaa Suomen ylivoimatekijöitä: puhdasta maata ja vettä, vähäistä torjunta-aineiden ja antibioottien käyttöä – erinomaisia lähtökohtia luomutuotannon lisäämiseen ja uskottavaan luomutuotteiden vientiin.
Jos Suomessa tavanomaisessa viljelyssä käytetään torjunta-aineita ja antibiootteja vain tarpeellisessa määrin, se ei millään tavalla puhu luomun puolesta. Eikä ole sille "lähtökohta". Kuten ei ole Suomen luonnon ja vesistöjen puhtaus. Ne eivät näytä sitä olevan "edes uskottavaan luomutuotteiden vientiin", koska se vienti ei oikeastaan vedä. Tuonti kyllä,
ilmeisesti.
Tätä yritetään taas tai yhä toitottaa, tätä mielikuvaa ylläpitää:
Luomu ei ole enää marginaalisen ryhmän valinta. Tuoreen kuluttajatutkimuksen mukaan suomalaisista reilu kolmannes ostaa luomutuotteita vähintään kerran viikossa, ja neljännes sanoo valitsevansa luomutuotteen aina kun se on mahdollista. Merkittävää on, että luomusta piittaamattomien osuus on puolittunut koronapandemian aikana.
[...]
Tänä vuonna koronapandemia on horjuttanut ihmisten turvallisuuden tunnetta ja vaikuttanut kuluttajakäyttäytymiseen monella tavalla. Se on lisännyt kotimaisen ruuan arvostusta, mutta myös kiinnostusta luomuun.
Eli naapurisikin ostaa, osta sinäkin. Tuoreisiin kuluttajatutkimuksiin edelleen vedotaan, koska niissä saadaan esille tuollaisia aikomuksia. Kummasti yhä tulokset viipyvät nk. etukorttitutkimuksesta, josta voisimme saada tietää,
mitä ihmiset todella ostavat. Mitä sitten sanovatkin tekevänsä.
Plus tuo melkeinpä moraalittomuuden rajoilla oleva ratsastaminen pandemialla, josta yritimme
saada protestimme Helsingin Sanomiin.
Minusta kirjoituksensa lopussa Kottila ja Lamminparras huomasivat leikkineensä em. mielikuvilla vähän vaarallisesti:
Voisiko käynnistynyt keskustelu laadusta auttaa näkemään myös luomun laatuna, joka kannattaa tuoda esille nostamaan ja erilaistamaan koko Suomen ruokatuotannon laatua? Sen sijaan, että puhutaan suomalaisesta tuotannosta lähes luomuna, nostetaan luomu ylpeästi esille. Se ei ole keneltäkään pois, vaan kaikille lisää.
Koska siinä se nyt oli, se "lähes luomu". Jota luomuväki ymmärrettävästi vihaa.
Mutta erikseen: tuo, että luomu olisi kaikille lisää, on kyllä pelkkä mielikuva, jolle ei ole
mitään perusteita. Ihan varmasti luomulle annettu tuki on jostain muusta pois. Myös mielikuvallinen tuki: jos nostetaan suomalaista luomua esille, on samalla pakko vähintään lietsoa epäluuloa suomalaista tavanomaista tuotantoa kohtaan!