Luomun paketointi muihin mielikuviin

[Heikki Jokipii]

Myös S-ryhmän Antti Oksan esityksessä samassa tilaisuudessa*) puhuttiin luomun tarinasta. Siinä olevan dian soikiot oli nimetty näin:

***

Vastuullisuus on trendikästä
- HELPPOUS
- YKSILÖLLISYYS
- EETTISYYS
- EKOLOGISUUS ja
VASTUULLISUUS
- AITOUS ja
LUONNOLLISUUS
- KOTIMAISUUS,
PAIKALLISUUS ja
ALKUPERÄ
- HYVINVOINTI
- SOSIAALINEN
KANSSAKÄYMINEN

****

Vaikka minä en kyllä saa kiinni, miten luomun ostaminen liittyisi esim. yksilöllisyyteen ja sosiaaliseen kanssakäymisen. Eettisyydestä meillä onkin jo oma keskustelunsa. Kyllä noista muistakin, siellä täällä. Kotimaisuus-asiasta kaksikin triidiä.

_________

*) tilaisuuden esitykset löytyvät pdf-muodossa täältä:

https://proluomu.fi/luomuelintarvikepaiva/esitykset-2018/

[Heikki Jokipii]

MT:n versiossa Pro Luomun tiedotteesta Anu Arolaakso saa kertoa jo otsikossa:

Ammattikeittiöissä lähi- ja villiruokaa luullaan luomuksi – kokkikilpailu haluaa lisätä tietoa raaka-aineista

Virheellisesti lähi-, villiruokaa tai jopa tavanomaista kotimaista ruokaa luullaan luomuksi, kertoo hankepäällikkö Anu Arolaakso Eko Centriasta Pro Luomun tiedotteessa.

Sanoisin, että jos näin on, luomuväki saa syyttää siitä ihan itseään.

Eniten ehkä on luomumainonnassa ja -tiedotuksessa yhdistetty luomua lähiruokaan. Mutta kyllä sitäkin mielikuvaa on estottomasti käytetty, että luomu on niin lähellä luontoa, ettei se melkein ole viljelyä lainkaan.

Vähän tuossa on tietysti kyse siitä iskulauseesta, että kaikki kotimainen ruoka on "melkein luomua". Jota lausetta sekä me että luomuväki inhoamme. Vähän eri syistä.

Mutta paradoksaalisesti sekin voi olla osittain luomuväen omaa syytä, ainakin juuri ravintola-alalla. Vrt. myös tuohon juuri edelliseen puheenvuorooni koskien "luomun tarinaa".

[Heikki Jokipii]

Onko huomattu, ettei luomu itsessään niin kovin hyvin myy, ja siksi yritetään nyt tällaista (lihav. HJ):

Uusi kansainvälinen kilpailu sparraa innovatiivisia luomutuotteita

European Organic Food Innovation Award -kilpailun tavoitteena on innostaa ruoka-alan yrityksiä kehittämään luomutuotteita, joissa luomulaatuun yhdistyy muitakin trendikkäitä ominaisuuksia. Kilpailulla halutaan kannustaa yrityksiä tuomaan markkinoille yhä pidemmälle konseptoituja luomutuotteita.

[Heikki Jokipii]

Nämäkään kaksi asiaa eivät millään tavalla liity toisiinsa:

Perinnemylly jauhaa luomuviljaa

Kuten sanottu, luomuviljely ei ole oikeastaan mitenkään perinteistä, vaan alkanut Suomessa pienimuotoisena siinä 1980-luvulla (biodynaamisena viljelynä, ajatus alunperin Saksasta 1920-luvulta), ja yleistynyt vasta tällä vuosituhannella. Perinteisen viljelyn luokittelu luomuksi voi sopia luomun kauppamiehille tai ruokahifistelijöille, mutta on historiallisesti väärin.

Näin vähän autettuna huomaatte varmaan, mikä tässä tässä ruokareseptissä on väärin, "muunneltua totuutta":

Hannu paljastaa yli 70 vuotta toimineen makaronilaatikkoreseptin: ”Voit heittää vesilintua kaikilla muilla resepteillä"
74-vuotias Hannu Musakka oppi makaronilaatikon reseptin äidiltään. Yksinkertainen ohje on toiminut tähän päivään asti.

Tietystikin ainesosalistan ensimmäinen kohta: luomumakaronit. Ainakaan hänen äitinsä ei 70 vuotta sitten olisi sellaisia kaupasta löytänyt, eikä vuosikymmeniin myöhemminkään.

Jos sitten yritetään väittää, että kaikki siihen aikaan oli ainakin melkein luomua, se on sitten tätä mielikuvapeliä.

[Heikki Jokipii]

Tämä kiertoartikkeli on taas esimerkki yrityksestä yhdistää luomu kaikenlaiseen vanhaan ja perinteiseen:

Leipurit haluavat nyt maatiaisia — Jauhoissa on eroja, kuten viineissäkin

Vanhojen viljalajien makuvalikoima kasvaa. Malmgårdin kartanon kreivi Henrik Creutz on perehtynyt esimerkiksi muinaisvehnän kasvatukseen.

Alkaen 1600-luvun kartanoromantiikasta ja jatkaen erilaisiin muinaislajikkeisiin. Joiden molempien yritetään sanoa olevan jotenkin parempia kuin nykyinen valtavirta asiassa. Eikä kummankaan osalta kysytä, miksi sitten ne ovat ilmiöinä väistyneet pieneen marginaaliin.

Tällaisten vaikeuksien voittaminen esitetään jotenkin hienona ja arvostettavana:

Maatiais- ja muinaisviljat tuottavat vähemmän satoa kuin tavalliset viljat. Niiden viljeleminen on myös vaikeampaa muun muassa pitkän kasvukauden vuoksi. Malmgårdin kaltaiset tilat jauhattavat viljansa pienissä myllyissä tai jauhavat osan tuotteista itse. Kilohinta nousee väkisinkin korkeammaksi kuin isojen myllyjen jauhojen.

— Etsimme koko ajan lajikkeita, jotka sopivat luomuviljelyyn. Opimme koko ajan lisää ja käymme ulkomailla tapaamisissa, joissa viljelijät, myllärit ja leipurit puhuvat aiheesta, Henrik Creutz kertoo.

Tilan ruis on nimeltään sangaste, se on kotoisin Virosta. Lajikkeen koti on samanniminen kartano, jonka kreivi on tehnyt työtä lajikkeen kehittämiseksi.

Luomurajoitukset tietysti laskevat tuottoa ja nostavat hintaa entisestään. Mutta se jätetään mainitsematta. Kuten lopulta kunnon perustelu sille, miksi tuota vaivalloista hommaa tehdään.

Luultavasti jauhojen kohdalla....

Jos ostamme viiniä, on aivan luonnollista valita se esimerkiksi käytetyn rypälelajikkeen mukaan. Eihän ole sama, mistä viini on tehty. Sama pätee myös jauhoihin.

— Ihmiset luulevat, että jauho on jauhoa. Ei se ole totta. Niissä on eroja, sanoo Kristina Creutz Malmgårdin kartanosta.

... sokkona järjestetyt makutestit tuottaisivat vielä sattumanvaraisempia tuloksia kuin viineissä. Sama luultavasti myös jos ruoansulatusväitettä tutkittaisiin tieteellisesti. Kyllä, tuossa minä luulen. Mutta niin luulevat artikkelissa haastatellutkin: mihinkään tutkimustietoon ei viitata.

Tuosta sangaste-lajikkeesta onkin täällä jo ollut puhetta.

[Heikki Jokipii]

Tuossa artikkelissa otettiin myös käyttöön versio tästä vanhasta myytistä:

Maatiaiset vievät pellossa enemmän tilaa kuin jalostetut lajikkeet, ja niillä on suuremmat juuristot. Siksi ne myös ottavat pellosta enemmän ravinteita.

— Vaikka kilomääräisesti tuotto per hehtaari on nykyviljaa pienempi, maatiaislajikkeissa on enemmän ravinteita, kuten esimerkiksi valkuaisaineita ja kivennäisaineita.

Mutta myytti se on. Valkuaisaineet tarkoittavat typpeä.

Toisaalta, jos se olisi totta, tarkoittaisi se vain, että nuo maatiaislajikkeet köyhdyttävät maan jalostettuja lajikkeita nopeammin. Apulantaa, pian! 

[Heikki Jokipii]

Tässäkin tehdään kovasti jännittävän kuuloista mieiikuvapakettia:

JYMY ALASTON MAITO

Maitotilamme huippulaatuisesta luomumaidosta valmistettu, Grand Cru -jäätelö. Raikas ja yksinkertainen, mutta himottava herkku, johon tiivistyy Suomen puhtaan ilman, maaperän ja veden arktinen ja äärimmäisen puhdas maku ja luonne.

(lihav. HJ)

(lähde)

Vaikka mitään noista lihavoiduista ei kyllä tiivisty sillä, että lehmät eivät saa normaalia, tehotuotettua rehua syödäkseen. Varsinkaan makua ja luonnetta. Mitä ihmettä se luonne sitten tuossa olisikaan. Puhumattakaan niistä kaikista höpinöistä, jota tuo pikku tehdas puhuu itsensä yhteydessä rakkaudesta, eettisyydestä, käsityöstä ym.  Mainospuheessa tuollainen on perinteisesti tietysti annettu anteeksi. Siinä on hiukan samat oikeudet kuin syytetyllä oikeudessa: valehtelusta häntä ei rangaista, vaikka todistajana olevaa siitä rangaistaankin.

[Heikki Jokipii]

Tämä kiertoartikkeli on taas esimerkki yrityksestä yhdistää luomu kaikenlaiseen vanhaan ja perinteiseen:

Leipurit haluavat nyt maatiaisia — Jauhoissa on eroja, kuten viineissäkin

Vanhojen viljalajien makuvalikoima kasvaa. Malmgårdin kartanon kreivi Henrik Creutz on perehtynyt esimerkiksi muinaisvehnän kasvatukseen.

Alkaen 1600-luvun kartanoromantiikasta ja jatkaen erilaisiin muinaislajikkeisiin. Joiden molempien yritetään sanoa olevan jotenkin parempia kuin nykyinen valtavirta asiassa. Eikä kummankaan osalta kysytä, miksi sitten ne ovat ilmiöinä väistyneet pieneen marginaaliin.

Tuo idea on kansainvälinen, tunnetaan muuallakin maailmalla. Niinpä asiaa on myös tutkittu. Mutta tutkimustulokset eivät ole idealle antaneet paljon tukea:

Viewpoint: ‘Ancient grains’ can transform your health? Probably not—and they’re more recent than you think

Harmillisesti alkuperäinen artikkeli on maksumuurin takana. Yksityiskohtaiset tiedot olisivat olleet kiinnostavia, nyt meidän on tyydyttävä tähän yhteenvetoon:

In fact, many ancient grains aren’t even true grains (the seeds of grass plants) …. Semantics aside, are they more nutritious? This seems to have been investigated only very recently. With most of the best studies published in the past five years or so, the health claims appear to predate much of the evidence.

[Heikki Jokipii]

Mutta mitenkäs tässä nyt tuli sanottua:

Tallinna on saanut ensimmäisen virallisen luomuravintolansa

Intiimi ja viihtyisä ravintola on tyylikkäästi sisustettu, eikä sen visuaalinen ilme muistuta mitenkään luomuun usein liitettyjä mielikuvia.

Taisi olla tuolta matkailukirjoittajalta vahinko.

[Heikki Jokipii]

Vielä on palattava Pirjo Markkolan historiakirjaan. Sen luomuluvun lopussa (s. 345) kerrotaan:

Ensimmäisen sadan vuoden aikana luonnonmukaisen viljelyn käsite ja tavoitteet määriteltiin uudestaan noin kerran sukupolvessa, mikä puolestaan heijastui koko tuotantoketjuun. 2000-luvun alun keskustelussa esillä olivat luonnon monimuotoisuus, viljelykasvien ja tuotantoeläinten geneettinen muuntelu, tuotannon ja kulutuksen paikallisuutta korostava lähiruoka-ajattelu ja kansainvälistä oikeudenmukaisuutta korostava reilu kauppa.

Mekin olemme nuo mielikuvien linkityspyrkimykset täällä kyllä havainneet. Muistamme miten aikanaan (eli juuri tuolloin, 2000-luvun alussa) Kepalla (nyk. Fingo) oli ruokakampanja, jossa kehotettiin (jollakin tavalla kansainvälisen solidaarisuuden nimissä) suosimaan "luomua, lähiruokaa ja reilun kaupan tuotteita". Jota kampanjaa me eri foorumeilla kritisoimme.

Luonnon monimuotoisuudesta ja geenimuuntelusta, ja niihin liittyvistä mielikuvista meillä on keskusteltu täällä uaeassakin triidissä.

Muuttuvista tavoitteista puhuu Biodynaamisen viljelyn säätiönkin etusivu:

Emme voi palata menneeseen, emme siinä muodossa kuin se silloin oli. Kun maaseutu oli vielä pienten yksilöllisten tilojen kirjava kudelma, oli yhteisö elävä ja toimiva. Näemme työn maatiloilla uudelleen elpyvänä, ihmisten ja luonnon kohtaamisena, joka on kaiken inhimillisen kulttuurin perusta. Meillä on vankka näkemys siitä, miten tämä elpyminen on mahdollista. Haluamme jakaa tietoa ja ymmärrystä sekä löytää tarjoajia ja tarvitsijoita, tuoda heitä yhteen, ja mahdollistaa taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä tulevaisuus.

Siinä kerrotaan oikeastaan siitä, miten luomun halutaan liittää yhteisöllisyyttä, yhdessä tekemistä. Johtuuko tämä taloudellisesta pakosta vai puhtaasta aatteellisesta pyrkimyksestä, mutta yhä useammin luomutilat ovat osuuskuntia, yhteisöjä tai jotenkin muuten organisoitua "kumppanuusviljelyä". (Hyvin harvoista biodynaamisista tiloista on prosentuaalisesti hyvin suuri osa tällaisia. Ainakin toinen tuon säätiön omistamista tilistoista on myös annettu viljelijäyhteisön osuuskunnan hoidettavaksi.) Tässä on nyt luomuviljelyn uusvanha trendi.  Myös "kaupunkiviljelyn" muotihullutuksessa halutaan siihen kytkeä sekä luomu että yhteisöllisyys.

Markkolan kirja aloittaa siitä, miten 1900-luvun alussa kasvissyöntiaate ja luomu olivat tiiviisti kytkeytyneitä. Sittemmin se meni jossain määrin ohi, mutta on ehkä taas tullut esille (kun nyt uusilla perusteilla meillä on tai ainakin pitäisi olla "kasvissyöntibuumi"). Taas yritetään niitä mielikuvissa yhdistää. Vaikka tämä linkkaaminen on nykyisin hyvin ongelmallista. Luomun talous on suuresti riippuvainen eläintuotteista. Ja myös ravinnetalous. Ja luomukasviksia tuotetaan niin vähän, etteivät suomalaiset niiden varassa kertakaikkiaan pysty kasvissyöntiin siirtymään.

Sen sijaan mielikuvan levittäminen luomutiloista pieninä tiloina on selvästi vähentynyt. Pakkohan näin on ollut käydä kun luomutilat maataloustilastojen mukaan ovat keskimäärin selvästi tavanomaisia tiloja suurempia. Näin Suomessa, kehitysmaita koskevassa luomupropagandasssa esitetään yhä pienet omavaraiset luomutilat vastakkaisina teollisesti viljellyille suurtiloille. Yleisestikin kehitysmaa-ajattelua vaivaa pienviljelijäkultti. Johon luomua sitten innokkaasti kytketään, kehitysmaan pienviljelijälle sopivana, jopa ainoana vaihtoehtona.

[Heikki Jokipii]

Tämä Pro Luomun tiedote sopii luontevasti tämän otsikon alle:

Luomumatkailuyhdistys viitoittaa tietä kestävälle turismille

Kestävyys on nousemassa matkailun ykköstrendiksi niin Suomessa kuin maailmalla. Suomen luomumatkailuyhdistys on tehnyt työtä kestävän kehityksen mukaisen matkailun eteen jo pitkään. Matkailuyrittäjän mukaan maaseudun mahdollisuuksia ei ole Suomessa vielä oikein oivallettu.

Kun matkailua harrastuksena nyt yleisesti ahdistetaan erityisesti ilmastosyiden pohjalta, tässä on hyvä sauma tuoda esille luomu pelastuksena.

Siihen vielä sitten lisämausteeksi kulttuuriperinnön suojelua yms.

Hiukan huvittava on tämä yksityiskohta:

[...] Luomustatus ei ole jäsenyyden ehdoton edellytys.

– Myös tavanomainen pientila, joka ei käytä tuotannossaan keinolannoitteita tai keinotekoisia torjunta-aineita, voi olla yhdistyksen jäsen, jos jäsenkriteerit täyttyvät. Lisäksi jäseninä voi olla esimerkiksi majataloja, ekokyliä ja kurssikeskuksia, Arell tarkentaa.

(lihav. HJ)

Eli luomussa ei ole pakko olla, kunhan on luomussa.

[Heikki Jokipii]

Tuo idea on kansainvälinen, tunnetaan muuallakin maailmalla. Niinpä asiaa on myös tutkittu. Mutta tutkimustulokset eivät ole idealle antaneet paljon tukea:

Viewpoint: ‘Ancient grains’ can transform your health? Probably not—and they’re more recent than you think

Harmillisesti alkuperäinen artikkeli on maksumuurin takana. Yksityiskohtaiset tiedot olisivat olleet kiinnostavia, nyt meidän on tyydyttävä tähän yhteenvetoon:

In fact, many ancient grains aren’t even true grains (the seeds of grass plants) …. Semantics aside, are they more nutritious? This seems to have been investigated only very recently. With most of the best studies published in the past five years or so, the health claims appear to predate much of the evidence.

Tässä samaa tietoa:

Don’t fear white bread. It’s more nutritious today than it was 200 years ago, new analysis shows

Tuo idea on ollut kauan liikeelläkin. Jo aivan nuorena luin/kuulin iskulauseen, että entisaikaan vehnäleivässä oli yhtä paljon ravintoa kuin hampurilaisessa nykyisin. Silloin väite meni minuun täydestä, uskoin niin olevan. Vasemmistolaisena, se oli kapitalismin syytä! 

[Heikki Jokipii]

Mainos:

Fazer Kiireetön Luomu Maalaisleipä 400g
Kiireetöntä luomua. Tämä leipä on leivottu kiireettä luomujauhoista. Puhtaan maun viimeistelee täyteläinen sisus ja rapea kuori.

Niinpä. Tähän asti olemme kuulleet vasta luomuporkkanamehusta, joka on puristettu hellävaroen .

[Heikki Jokipii]

Perinteisyyttä ja vanhaa halutaan yhdistää luomuun tässäkin (Pro Luomu):

Henrik Creutz: Malmgårdin pelloilla kasvaa emmervehnää

Vanhassa vara parempi? Vaikka siihen oli syynsä, miksi emmer-vehnä jäi pääosin pois käytöstä. Kuten siihenkin, että kartanojärjestelmälle kävi samoin. Kuten siihenkin, että haluaisimme luomuviljelylle käyvän samoin.

Kartanoille tuntuu sopivan luomuviljely:

Gårdskullan kartano – sopeutuminen on maatalouden elinehto

Nimenomaan sitten niin, että kartano yrittää tehdä kaikkea muuta kuin viljellä. Silloin eivät tällaisetkaan havainnot häiritse:

Pelloilla kasvaa 50 hehtaaria ruista, 50 hehtaarilla kauraa, 50 hehtaarilla papua. Hehtaarisadot ovat kahden ja kolmen tonnin välissä. Luomussa satotaso putoaa Gustav Rehnbergin mukaan puoleen.

[Heikki Jokipii]

Tämäkin on tähän ryhmään kuuluva aktio:

Luomun ja juuren maukas liitto

Vanhoja menetelmiä, vanhoja lajikkeita. Luomu tulee siinä sivussa.

Moni hapanjuuriharrastaja sanoo, että hapanjuurileipää ei voi muusta tehdäkään kuin luomusta. Eliisa Kuusela haluaa kuitenkin viedä leipomisen ilosanomaa kaikille, joten hän kehottaa aloittamaan ihan millä tahansa jauhoilla. Tärkeää on, että leipoo. Mutta itsekin hän käyttää luomujauhoja ja erityisen kovasti odottaa pääsevänsä leipomaan vastajauhetuista luomujauhoista, jotka ovat vaikkapa yksijyvävehnää (einkorn).

Hapanjuuri ja luomu kulkevat Eliisa Kuuselan mukaan käsi kädessä.

– Hapanjuurella leipominen on hyvin vanha tapa leipoa. Teollinen hiivahan on aika uusi keksintö, se yleistyi vasta sotien jälkeen. Sama pätee viljelyyn: silloin kun leivottiin hapanjuurella, vilja oli käytännössä luomua, Eliisa Kuusela kertoo.

Vaikka on vaikea kuvitella, miten keinolannoitteiden käyttö tuon estäisi. Saati sitten osoittaa, kun tieteen nykykäsityksen mukaan viljakasvit nauttivat lannoitteet kuitenkin aina samassa muodossa.