Hesari sattumoisin kirjoitti tänään tuosta Israelin suolanpoistosta:
Voisiko meri viedä maailmasta janon? (maksumuurin takana)
Artikkeli on ajatukselle alkuun myönteinen, ja kuvaa tuota toimintaa jopa ihaillen, mutta sen kirjoittaja, joka on lehden "ilmastoreportteri", päätyy lopuksi viran puolesta pessimistiseen johtopäätökseen:
Paradoksi on valmis: ilmastonmuutoksen vuoksi kuivuva maailma janoaa lisää puhdistettua merivettä, mutta suolan poistaminen vaatii valtavasti energiaa, joka taas lämmittää maapalloa hieman lisää.
Eikä muuten lämmitä. Mutta kirjoittaja tarvitsee pessimismismilleen tueksi oletuksen, että tuo energia olisi fossiilista. Israel on kuitenkin usein ilmoittanut halustaan siirtyä ydinvoimaan. Sen maan kohdalla se kuitenkin aina herättää epäluulot siitä, että maa haluaisikin tosiasiassa
ydinaseita. Mutta haluaako se? Tai joku toinen Lähi-Idän maa, joka myös kärsii vesipulasta, ja haluaisi ydinvoimaa? (Kuten Syyria.)
Lisäksi artikkelissa tuodaan esiin huoli siitä, että kun se suola palautetaan takaisin Välimereen, se suolaantuu lopulta niin, ettei tuo toiminta enää ole mahdollista! En tiedä, mutta kuvittelisin, että muitakin mahdollisuuksia täytyy olla, kuin se suola sinne takaisin palauttaa.
PS. Hesari kertoi paperilla, että kuutiohinta olisi onnistuttu painamaan
50 senttiin. Mutta se 8 sentin "parannus" taitaa johtua vain dollarin ja euron kurssierosta.
Mikä lienee oikein raa'an veden hinta Suomessa, kuutiolta? Kerrostaloille toimitetun veden hinta on noin 4,50 euroa keskimäärin. Mutta siitä ei sitä voi päätellä.