Ilkka Herliniä näyttää edelleen vaivaavan em. "Oslo-syndrooma", ja kompromissin toinen osapuoli on edelleen luomu.
Nyt se tapahtuu tässä hänen Maaseudun Tulevaisuuden artikkelissaan ...
Onko luomu luomua?... siten, että sotketaan käsitteitä, tai luodaan ihan
oma käsite, "orgaaninen viljely", joka ei siis kuitenkaan olisi luomua. Nyt USA:ssa "organic farming" on kuitenkin
täsmällisesti ja juuri sitä luomuviljelyä. Vaikka monet käytännöt voivat tietysti olla Eurooppaan nähden
hiukan erilaisia, ja luomusäännöissäkin on
pikkuriikkisiä eroja USA:n ja EU:n välillä. Mutta tiukat säännöt ne ovat sielläkin.
Ilkka Herlin kyllä tietää, mitä tavoittelee, ja sellaisena kuin hänen ihanteensa on esitetty esim. tässä artikkelissa ...
Itämeren pelastajat... niin niihin ei voi olla yhtymättä. Varsinkin kun:
Tavoitteena ei tarvitse olla ravinteiden suhteen puhdasoppinen omavaraistalous. Keinolannoitteista ei ole mielekästä luopua kokonaan.
Perusidea kuitenkin on, että ravinteet kierrätetään täysin, ja puutteita paikataan keinolannoitteilla.
Mutta molemmissa artikkeleissa on tuo pakkomielteenomainen halu nähdä (tai sanoa), että tarvittaisiin jotain kompromissia luomun ja tavanomaisen välillä. Vaikka luomu ei sellaisia kompromiseja tee - ja senkin asian Herlin tavallaan kyllä tietää ja tuo esiinkin (MT:n artikkelista):
Kuulemma vasta aivan viime aikoina on paheneva trendi ollut myös asiaa syvällisemmin ymmärtämättömät ympäristövouhottajat, ”damned environmentalists”, kuten eräs luomuihminen totesi. Nämä vouhottajat yrittävät kieltää milloin minkäkin menetelmän luonnonvastaisena.
Mutta ei, ei se muutos ole tapahtunut "viime aikoina", ja näillä "vouhottajillakin" on jo kauan ollut oma kansainvälinen liittonsakin,
IFOAM. Se on auktoriteetti luomuasioissa myös USA:ssa.
Tavallaan ymmärtää, varsinkin tuon toisen artikkelin pohjalta, mitä Herlin tässä yrittää ehdottaa ...
Pitäisikin määrittää käsitteet tarkemmin ja ottaa Suomessakin käyttöön Yhdysvaltojen orgaanista viljelyä muistuttava myrkytön kiertomaatalous, jossa paino on kestävän maatalouden kehittämisessä ja aidon ravinnekierron aikaansaamisessa.
... mutta kyllä Herlinin pitäisi aloittaa käsiteanalyysi omasta itsestään: tuollaista "Yhdysvaltojen orgaanista viljelyä" kun ei yksinkertaisesti ole olemassa.
Ilkka Herlinillä on siis edelleen outo "lukkarinrakkaus" luomua kohtaan, ja hän siis yhä uskoo luomun jotenkin tukevan "järkihankettaan". (Asiahan näkyi myös hänen tavallaan "vihamielisestä" ruotsalaisen luomukritiikin arvostelustaan - vaikka oikeastaan ko. kirja on aika lailla juuri hänen "järkihankkeensa" linjoilla!)
Me emme usko, vaan katsomme, että kaikkinainen tuki jäykkien ja tieteellisesti mielivaltaisten sääntöjen luomuviljelylle on pikemminkin
este tuollaisen järkevän kiertomaatalouden toteuttamiselle.
(Edelleenkään Maaseudun Tulevaisuudessa ei tarjota mahdollisuutta kommentoida artikkeleita siellä suoraan. Jos olisi tarjottu, olisi "keskusteltu muualla" eli siellä.)