Hesarissa oli tänään asiallinen juttu (otsikolla "Ikuista ruokaa") ruoan lisäaineista tai oikeastaan laajemminkin sen tarkastelu, miten ja mistä syystä ruokamme on vaarassa pilaantua, ja mitä keinoja meillä on yrittää sitä estää.
Jutussa viitattiin Eurobarometriin, jonka mukaan 60% ihmisistä on huolissaan lisäaineista, ja Hesarin omaan kyselyyn, jossa tuloksena oli, että kuluttajista 64% kertoo yrittävänsä ostoksilla välttää lisäaineita, ja vain 36% oli vastannut tähän, että ei.
Tutkijoita HS:n mukaan tämä lisäainekammo ärsyttää. Tietysti, koska tutkijoilla on tieto, että lisäaineet tekevät tosiasiassa ruokamme turvallisemmaksi. Ja käytännössä lisäaineita on lähes mahdotonta saada ravinnossaan haitallisia määriä, joku lihatuotteissa oleva nitriitti ehkä poikkeuksena (mutta siinäkään haitta ei liene kovin iso).
Mutta minkäs tutkijatkaan tekevät, kun aina joustavasti reagoiva kauppa toteuttaa auliisti kuluttajien toiveet, miten hölmöjä ne sitten ovatkin. Nyt lisäaineettomuudella myydään, oikein kampanjoin. Olen itsekin nähnyt suuria tällaisiä ulkomainoksia. Ja voimattomasti ärsyyntynyt.
Artikkeli kertoi myös muista nikseistä, mm. siitä, jossa mikrobit tuhotaan suurella paineella, jonka kustannukset todettiin suuriksi. Toivekkaasti artikkeli uskoi teknologian näissä asioissa yhä kehittyvän. Säteilytystä ei tuotu keinona esiin. No, sehän ei ole EU:ssa sallittuakaan.
