Nyt on puhuttu nimimerkin takaa möläyttelystä. Tässä täysin
nimetön kirjoittaja (Helsingin Sanomien pääkirjoitus) sitten ryhtyy tähän lisäaineilla pelotteluun ja antaa suoran tukensa koululaisten vanhempien hysteriaan asiassa (ihan siten kuin Porvoossa, ks. edellä):
Tarjotaan lapsille puhdasta ruokaa
Suomalaiset koululaiset ovat vuodesta 1948 lähtien saaneet koulussa maksuttoman aterian. Kouluruoka on monipuolistunut samaa tahtia kuin yhteiskunta on vaurastunut. Pulavuosien laihasta keitosta on tullut kunnon ateria.
Yksi piirre kouluruokien valmistuksessa on säilynyt läpi vuosikymmenten. Se on rahapula koulukeittoloissa – tai suurtalouskeittiöissä, kuten niitä nykyisin nimitetään. Tuoreen selvityksen mukaan kunnat käyttävät yhteen kouluateriaan keskimäärin 2,73 euroa. Aikuisten aterioihin kuntien henkilöstöravintoloissa käytetään keskimäärin 4,20 euroa.
Kouluruoan kaksi tärkeintä ominaisuutta ovat terveellisyys ja riittävyys. Ruoan pitää olla myös maukasta ja vaihtelevaa, jotta lapset tottuisivat uusiin makuihin.
Tähän asti kaikki hyvin … mutta sitten
Viime vuosina ruoan terveellisyys ja puhtaus ovat nousseet entistä suurempaan arvoon. Vanhemmat ovat ryhtyneet laskemaan ruokien tuoteselosteista muun muassa lisäaineiden määrää.
Lisäainelaskelma hätkähdytti. Helsinkiin kouluruokaa toimittavan Palmian listoilta löytyi noin 30 eri lisäainetta. Esimerkiksi nakkikeittoon on saatu mahtumaan kahdeksaa eri lisäainetta (Iltalehti 15. 9.).
Entä sitten? Tällaisilla lisäaineiden laskemisilla ei ole mitenkään osoitettu, että niistä olisi ensimmäistäkään
haittaa (ks. edellä professori Anu Hopian lausunnot)
Kiistellyn aromivahventeen eli natriumglutamaatin käytön kaupunki on jo ehtinyt kieltää.
Siinäkin voi kysyä:
miksi? Kokkiystäväni kertoi, että he olivat myös tehneet saman ratkaisun hänen suurkeittiössään, ja
aivan kohta oli alkanut tulla valituksia ruoan mauttomuudesta. Vaivihkaa natrimglutamaatti otetttiin taas käyttöön, ja valitukset loppuivat.
Myös tässä voi viitata Hopian haastatteluun.
Vanhemmat ja myös ruokahuollosta vastaavat ammattilaiset suosisivat mielellään luomu- ja lähiruokaa.
On epäiltävää, että vanhemmatkaan suosisivat, ja yhtä epäiltävää, että ammattilaiset sen tekisivät. Molemmissa ryhmissä on ehkä joitakin äänekkäistä, jotka niin tekevät. Mutta käytännössä aloite kyllä tulee
poliitikoilta.
Ja tässäkin: vihertävät poliitikot vaativat luomua, paikallispoliitikot lähiä. Edelleenkään ei sama asia, edelleenkään ei edes asiallista kytköstä.
Kuntien ostoja määrittävä hankintalaki kuitenkin vaikeuttaa luomu- ja lähiruoan käyttöä, sillä kaikki yli 30 000 euron ostot on kilpailutettava.
Kilpailusäännökset eivät kuitenkaan estä puhtaiden raaka-aineiden hankintaa, sillä tarjouskilpailun ehdot voidaan asettaa niin, että lähi-, luomu- ja puhtausvaatimukset täyttyvät. Eri asia on, riittävätkö käytössä olevat rahat kaikkien vaatimusten täyttämiseen.
Tässä siis kerrotaan, miten kilpailusäännöksiä voi kieltää, että on sallittua asettaa mielivaltaisia ehtoja ”puhtaudesta”, joilla ei ole mitään vaikutusta ruoan
terveellisyyteen tai sen riskien vähentämiseen.Hesarin nimettömän pääkirjoitustoimittajan ei olisi pitänyt kysyä ainoastaan, riittävätkö rahat, vaan mitä niillä rahoilla
saavutetaan. Asiantuntijoiden mukaan:
ei mitään!Kouluruoka on vain osa lasten käyttämästä ravinnosta. Merkitystä on myös sillä, mitä lapsi syö kotonaan. Lisäaineita lapsi saa kotiruoastakin, etenkin jos ruoka koostuu pääasiassa eineksistä tai puolivalmisteista.
Niin kauan kuin ei tiedetä, millaisia yhteisvaikutuksia erilaisten lisäaineiden pitkäaikainen käyttö saattaa aiheuttaa, pitäisi kasvavia lapsia ruokkia mahdollisimman puhtaista raaka-aineista tehdyllä ruoalla.
Tässä on sitten lisätty yhteisvaikutuksiin myös
pitkäaikaisuus - ja näin saatu asia täysin tieteellisen keskustelun ulkopuolelle.
Ainahan voi väittää juuri näin, vaikka mitään haittaa ei ikinä löytyisi, ne
periaatteessa tietysti voivat tulla esille
vuosikymmenien päästä.
(Paitsi sitten lopulta: uskallan väittää, että jos altistuu lisäaineelle [tähän mikä tahansa] jatkuvasti
1200 kuukauden ajan - niin elää varmasti yli 100-vuotiaaksi!)
____________
Tämän lisäksi sitten oli samassa lehdessä Kuluttaja-palstalla niksi, miten nämä E-koodien selitykset saa kännykkäänsä! Jotta voi kaupassa tarkistaa!
Ja ihan varmasti jonkin ajan kuluttua HS julkaisee vaikka Hopian haastattelun tai muun artikkelin, jossa rauhoitellaan asiassa, ja todetaan, ettei huoleen ole syytä. Ja laskee sitten senkin ansiokseen.
