USA:ssa on sama ongelma kuin meilläkin, ruoassa olevan bakteerin tai viruksen tunnistaminen ja erityisesti sen lähtöpaikan tunnistaminen kestää kauan, ja sinä aikana epidemia ehtii levitä. Ja usein asia jää lopullisesti selvittämättäkin. Mutta nyt siellä on asian
olennaiseksi nopeuttamiseksi kehitetty tällaista systeemiä:
FDA Wants Food Makers to Hand over Their Contaminated Samples Siinä on kaksi komponenttia: tietojärjestelmä, jossa on varastoituna täsmälliset DNA-tiedot pöpöistä,
variantteja myöten, ja systeemi, johon ruoan valmistajat voivat
nimettömästi ilmoittaa ja lähettää näytteen, jos ovat havainneet jonkin pöpön olevan laitoksessaan liikkeellä (vaikkei se olisi ruokaan asti päässytkään).
Nimettömyys on siinä mielessä tärkeä idea, että firmalla on myös imago-ongelma, ja ei olisi oikein, jos säntilliset tietojen antajat joutuisivat sellaiseen maineeseen, että heidän tehtaansa vilisee näitä pöpöja. Tässä tapauksessa vasta sitten kuin joku tietty pöpö (joka siis on tässä systeemissä hyvin tarkasti yksilöity) aiheuttaa ongelmia, nimettömyys puretaan "kolmannen osapuolen" avulla. Hyvin nopeasti sekin.
On vaikea sanoa, olisiko tällaisesta järjestelmästä ollut apua Saksan EHEC-pavunitujen kohdalla vuonna 2011, mutta tämä aika-aspektin tärkeys tuli erinomaisen selvästi kyllä silloin esille. Erinomaisen - ei, traagisen selvästi! Silloin tuli myös selväksi, miten tärkeää oli erottaa toisistaan eri variantit: sen
tappaja-EHECin "metsästämisessä" oli pelkkää
haittaa siitä, että eri puolilta Eurooppaa raportoitiin ja annettiin hälytyksiä
aivan toisten EHEC-varianttien aiheuttamista pienemmistä ongelmista.