Tässäkin
teoriamme saa tukea:
Kestävää ruoantuotantoa paikallisista resursseista– Luomutuotanto tulisi nähdä Suomessa yhä tärkeämpänä osana omavaraisuuden ja huoltovarmuuden vahvistamista. Luomussa hyödynnetään paikallisia resursseja ja ollaan vähemmän riippuvaisia ulkoisista tuotantopanoksista. Kun maaperä on elinvoimainen ja monimuotoisuus turvattu, tilat voivat paremmin tuottaa ruokaa myös vaikeiden ilmasto- ja markkinatilanteiden keskellä. Nämä ominaisuudet tekevät luomusta keskeisen erityisesti tilanteissa, joissa globaaleja toimitusketjuja koettelevat kriisit tai hintojen nousu, Luomuliiton toiminnanjohtaja Susann Rännäri painottaa.
– Keskusteltaessa ruoantuotannon omavaraisuudesta on vasta viime aikoina noussut esiin se, että omavaraisuutta vaaditaan myös tuotantopanosten osalta. Luomutuotanto ei ole riippuvaista muualta tuoduista lannoitteista ja kasvinsuojeluaineista, Luomuinstituutin johtaja Sari Iivonen korostaa.
Eli luomutuotannolla varaudutaan johonkin äärimmäiseen kriisiin.
Ja mikä ettei. On hyödyllistä tietää tuo typensidonnankin niksi, jos kaikki muu menee pieleen.
Mutta se on vain typpi. Heti fosforin ja kaliumin kohdalla niksi lakkaa toimimasta. Jopa päinvastoin: luomuviljely lakkaa toimimasta, jos
ravinnevirta tavanomaisilta tiloilta tyrehtyy.
Ja typenkin kohdalla olemme juuri siirtymässä aikaan, jossa
sekään ei aiheuta riippuvaisuutta ulkomaista.
