Kirjallisuutta - luettavaksi ja hankintaehdotuksiksi

[Heikki Jokipii]

Kerätään tähän suositeltavaa luomukriittistä kirjallisuutta. Kun sitä toisen sortin tarjontaa mm. julkisissa kirjastoissa on varmasti "riittävästi", kuten toteamme myös kampanjauutisessamme.

Aloitaan tämän listan kokoeaminen näillä kahdella perusteoksella, Averyjen, isän ja pojan kirjoilla. Linkkkan samalaa suoraan Amazoniin (mutta en saa siitä provikaa!):

Saving the Planet With Pesticides and Plastic: The Environmental Triumph of High-Yield Farming

ja

The Truth About Organic Foods

Näistä voisit aloittaa, ja näitä voisit ensin ehdottaa hankittavaksi kuntasi kirjastoon. Hintakaan ei ole paha kummassakaan.

Jos vain jompikumpi hankitaan, Dennisin kirja on "kansanomaisempi", Alexin "tieteellisempi". Mutta mieluummin molemmat!

[Heikki Jokipii]

Joka kirjastoon pitäisi saada

Petter Portini "Ne geenit! Ne geenit!"

Samoin

Jouko Tuomiston "100 kysymystä ympäristöstä ja terveydestä".

***

Monella kirjastolla on muuten jo nettikäyttöliittymä kirjahankinnan ehdottamiseen, tässä esim. Helsingin kaupunginkirjaston lomake:

Hankintaehdotus


Jotta itsekin toimisin siten kuin kehotan, tarkistiin äsken, että yllä mainitut kaksi teosta löytyvät Helsingistä, jossa itse asun. Ja olivat ne siellä. Ja Alex Averyn kirjoista olen jo tehnyt hankintaehdotuksen. Dennisin kirjaa löytyy kirjastosta jo 1 kappale.

[Heikki Jokipii]

Tässä malli, kun tarvitset perusteluja hankintaehdotuksellesi.

***

Luomuruokaa ja –viljelyä esittelevää ja ihannoivaa kirjallisuutta on [valitse kunta] kirjastossa ainakin noin [valitse lkm]  kappaletta, nimikkeinä. Kuitenkin kyseinen viljelytapa ja aate on tosiasiassa hyvin kiistelty. Suomeksi ei valitettavasti ole (vielä) saatavissa kritiikkiä kirjan muodossa. Nyt kuitenkin [valitse kunta]  kirjaston asiakkaista, varsinkin nuoremmasta väestä, valtaosa ymmärtää englantia ja suuri vähemmistö pystyy sillä kielellä sujuvasti lukemaankin.

Niinpä olisi perusteltua, että luomuasian kritiikkiä olisi myös saatavissa, vaikka sitten vieraallakin kielellä. Alex Averyn kirja "The Truth About Organic Foods" (Totuus luomuruoasta) on tarkoitettu tavalliselle lukijalle, mutta se täyttää kuitenkin samaan aikaan tieteellisetkin kriteerit siinä, että kakki väitteet on tarkasti lähdeviittein varmistettu ja siten tarkistettavissa.

Kirja osoittaa, että luomun puolesta mediassa ja poliittisessa keskustelussa esitetyt perustelut eivät kestä tieteellistä tarkastelua. Tämä on äänestäjien – jollaisia [valitse kunta] kirjaston käyttäjät suurelta osin ovat – syytä tietää.

Kirja on populääritiedettä parhaimmillaan, asiansa selkeästi esittävä. Vastaväitteet on kohdattu reilusti ja avoimesti. Tämän kirjan pohjalta oppii ymmärtämään, mistä on kyse – jopa siinäkin tapauksessa, että päätyisikin jostain syystä toisiinkin johtopäätöksiin.

[Heikki Jokipii]

Toisella kotimaisella on saatavissa tällainen:

SLU-forskare kritiska till ekologisk odling

De två SLU-forskarna Olof Andrén och Holger Kirchmann är mycket kritiska till ekologisk odling och att regeringen väljer att stöda denna produktionsform utifrån "livsåskådningsargument" och inte vetenskaplig grund.

I boken "Klimatfrågan på bordet" som kommer ut i veckan säger de bland annat att om all mark odlades ekologiskt i Sverige skulle det betyda ökade utsläpp av växthusgaser motsvarande 675 000 personbilar varje år.

Kirjassa käsitellään myös ilmastokysymystä, mutta kritiikkiä luomulle (= "ekologisk odling" ruotsiksi - vaikkei se olekaan ekologista!) löytyy.

Kirja on saatavissa täältä.

[Heikki Jokipii]

Eiköhän Antti Aronkin kirja

SYÖMÄÄN! - KAIKKI TARPEELLINEN RAVINNOSTA

kannattaisi sinun ja kirjaston ostaa, kun ei paljon maksakaan: 8 euroa!

Tämä kirja on sitten huisisti kalliimpi, mutta olisi varmasti hyvä olla kirjastoissa:

YMPÄRISTÖTERVEYS

Tekijät: Helena Mussalo-Rauhamaa, Wendla Paile, Jouko Tuomisto, Heikki S. Vuorinen (toim.)

En tiedä, paljonko siinä luomusta puhutaan, mutta taustatietona se on varmasti hyvä, siinä varmasti vähän suhteutetaan eri riskejä.

***

Saksankielen taitoisiakin Suomesta löytyy - heille:

Biokost und Ökokult

"Welches Essen ist wirklich gut für uns und unsere Umwelt

Von Dirk Maxeiner & Michael Miersch"

[Matti Pekkarinen]

Joo, näkyypä täällä Savossakin pystyvät ihan netissä tekemään esitykset hankinnoista: http://www.iisalmi.fi/?deptid=15805

panen töpinäksi heti

Matti

[Heikki Jokipii]

Nyt, kun varmaan kirjastokin reagoivat tähän lamaan päinvastoin pitäisi, eli supistavat hankintojaan, niin tähän ohelle voisi kerätä tietoa siitä, mistä ko. kirjoja saa kaukolainoiina.

Mm. Dennis Averyn "muovikirja" on Helsingistä saatavilla, josta sen voi tilata omaan kirjastoonsa. Kaukolainojen maksut ovat sitten, mitä ovat, ja vaihtelevat kaiketi kunnittain.

[Heikki Jokipii]

Lisää englanninkielisiä kirjavinkkejä:

Thomas DeGregori:

Origins of the Organic Agriculture Debate

Agriculture and Modern Technology: A Defense

Bountiful Harvest: Technology, Food Safety, and the Environment, sen kirja-arvostelu täältä.

DeGregorin kirjoituksiin voi myös tutustua täällä ja yksi hänen artikkeleistaan löytyy suomennettuna meiltäkin.

Joseph D. Rosen:

Claims of Organic Food's Nutritional Superiority: A Critical Review

Häneltä on artikkeli A Bad Summer for Organic Food 

Vaclav Smil:

Feeding the World: A Challenge for the Twenty-First Century

Enriching the Earth: Fritz Haber, Carl Bosch, and the Transformation of World Food Production

Myös Smilin julkaisuja saa useita verkosta, pdf-muodossa, täältä:

Vaclav Smil - Publications in pdf

(Varmaan Smililtä kannattaisi tilata muutakin, joka ei suoraan liity tähän meidän asiaamme)

PS. klo 11:30: Jos esim. näistä paikallinen kunnan kirjasto "nikottelee", että ne ovat liian tieteellisiä - ehdottakaa niitä sitten lähimpään yliopiston kirjastoon!

[Heikki Jokipii]

Robert Paalberg:

Starved for Science: How Biotechnology Is Being Kept Out of Africa

Norman Borlaugin elämäkerta, kirjoittanut Leon Hesser:

The Man Who Fed the World: Nobel Peace Prize Laureate Norman Borlaug and His Battle to End World Hunger

Nina V. Fedoroff and Nancy Marie Brown:

Mendel in the Kitchen: A Scientist's View of Genetically Modified Food

PS. Kaikkia näitä en ole itse lukenut, mutta kirja-arvostelujen pohjalta uskallan susitella loppujakin.

[Perenna]

Kirjastoissa ollaan aivan äärimmäisen poliittisesti korrekteja. Ei se ole pelkkää opportunismia, vaan kirjastojen henkilökunta on ihan aidosti maailmankatsomukseltaan poliittisesti korrektia. Olen tosin elänyt vain NL-rähmäisen, vasemmistolaisen ja vihreän poliittisesti korrektit aikakaudet, joten en tiedä miten asia olisi, jos poliittisesti korrekti hyvyys olisikin oikeistolaista. Huomaan hämmästyksekseni, etten osaa kuvitella millainen olisi oikeistolainen tai edes ei-vihreä kirjastolainen – ei sellaisia liene olemassakaan. Luulen että asiassa vaikuttaa se, että kirjastolaiset ovat pehmohumanisteja. Luonnontieteistä jotain tajuavia insinööri- tai edes tiedetyyppejä sieltä saa hakea eikä löydä. LISÄYS: no, kaupallissuuntautuneita tyyppejä on vielä vähemmän. Ei-kaupallissuuntautuneita tiedetyyppejä voi jokunen ollakin, mutta vihreitä hekin ihan varmasti. Tietysti palkkauksellakin on jotakin tekemistä asian kanssa.

Poliittisesti epäkorrektia materiaalia sensuroidaan harvoin. Se tapahtuu jättämällä kirja hankkimatta tai hankkimalla yksin kappalein, joskus suoraan varastoon pois silmistä. Perusteluiksi ei milloinkaan esitetä sitä, että kirjan sisältämä viesti on sellainen, jolta asiakkaita halutaan suojella. Hankkimatta jättäminen perustellaan salonkikelpoisilla ja päivänvalon kestävillä neutraaleilta kuulostavilla syillä, kuten "liian tieteellinen, ei sitä kukaan lainaa". Jos on kyseessä populaaristi kirjoitettu suomenkielinen kirja, jätetään vain sanat "liian tieteellinen" pois.

Heikin listaamia suomenkielisiä kirjoja on hankittu runsaasti yleisiin kirjastoihin. Ne näyttävät olevan paljolti hyllynlämmittäjiä. Ei minusta tilanne niin pahalta näytä kuin Heikistä.

Amazon.comissa on mukavasti pantu rinnakkain kehuva ja moittiva kirja-arvostelu. Niistä näkee, että kyllä luomuväki aivan tosissaan on. Emme me poliittiselle korrektiudelle mitään voi; yksi poliittinen korrektius kestää aikansa kunnes tulee uusi poliittinen korrektius tilalle. Syklit ovat tuskastuttavan hitaat; ne joiden aikana olen itse elänyt ovat kestäneet kymmeniä vuosia kukin. Vihreä korrektius ja maailmanlopun profetia kestää varmasti niin kauan kunnes tulevat taas viileämmät säät.

Oikein mainio kampanja kuitenkin Heikiltä. Kirjastojen tilanne on näppärä tarkistaa Frank-monihaulla, jossa voi valita esim. kaikki maakuntakirjastot yhtaikaa läpikäytäviksi. Olen varma että ainakin jotkut hankintaehdotukset toteutetaan. Yllä mainitsemani kirjastolaisten poliittinen vihreä korrektius tuo muassaan sen, että pahisten kirjoista ei ihan oikeasti tiedetä vaikkei niitä aina varsinaisesti haluta sensuroida.

P.S. Kirjaa Saving the planet with pesticides and plastic moittiva arvostelu sanoo:

This book is written by a man who profits from plastics and pesticides.

Onko näin? Onko Dennis T. Averylla kytköksiä kemianteollisuuteen? Paljastan tietämättömyyteni (ja googlailulaiskuuteni).

[Perenna]

Ohops, taisinkin osua jo käsiteltyyn aiheeseen edellisen puheenvuoroni viimeiseksi tuikkaamassani kyssärissä. Siitähän on jo tällä foorumilla käyty kuumaa taistoa: Luomu on edelleen lumetta. Olen Heikin kanssa eri mieltä tutkimuksen rahoittajan merkityksestä. Toisaalta on totta, että jos väitteitä ei kumoa vaan kritisoi niitä vain sillä että ne ovat syntyneet epäilyttävän rahoittajan toimesta, mennään ad hominem -linjalle. Siltikin rahoittajalla on merkitystä.

Hankalaa maailmassa on se, että kaikille, siis kaikille, väitteille löytyy sekä sitä tukeva että sen kumoava tutkimus. Jos ei itse pysty tutkimaan tai edes arvioimaan tutkimusmenetelmiä ja -tuloksia pätevästi, on pakko vain valita mihin uskoo. Tässä vaiheessa astuu rahoittaja kuvioon.

[Heikki Jokipii]

Jos ei itse pysty tutkimaan tai edes arvioimaan tutkimusmenetelmiä ja -tuloksia pätevästi, on pakko vain valita mihin uskoo. Tässä vaiheessa astuu rahoittaja kuvioon.

Tästä pälkähästä ei tällä pääse, koska aina molemmilla osapuolilla on "oma lehmä ojassa" ja rahoitusta hankkeilleen. On kertakaikkiaan pakko arvioida, mikä tutkimus, mikä linja on pätevämpi.

Eikä raha suinkaan ole ainoa asia. Näkemys, ideologia vaikuttaa yhtälailla, ja voimakkaasti. Ja se on täysin sallittua. Ainoa, mitä siltä ideologialta voidaan toivoa, olisi se, että se olisi avoin tosiasioille, ei fanaattinen. Tämä toive on usein kyllä - erityisesti luomukeskustelussa - aika turha ...

Voisi jopa muuten kysyä, onko täysin aatteettomia, nihilistisiä "leipäpappeja" juuri olemassakaan? Kyllä kaikkien aatteiden "papinviroissa" vaikuttaa usko asiaan siinä kuin "ison seurakunnan kymmenyksetkin"!

* * *

Ei, Dennis Averyllä ei ole kytköksiä kemianteollisuuteen. Tässä ei välttämättä mitenkään ystävällisessä luonnehdinnassa, mitä Source Watch linkkeineen hänestä tarjoaa, ei ole siinäkään väitettä moisesta.

Kyllä edelleen paras tapa ottaa selvää asiasta, on lukea, mitä hän sanoo muovista ja torjunta-aineista, asia ei mitenkään selviä sen kautta, että tarkistaisi jotain kautta hänen (mahdollisen) osakesalkkunsa sisällön.

***

Kiitoksia tästa "Frank-monihaku" -linkistä! Tämä edistää asiia, oikeastaan kaikkia asioita, sivistystä Suomessa!

***

PS. Jos tämä raha/ideologia -problematiikka vaatii mielestäsi lisäkeskustelua, avaa uusi triidi, niin tässä triidissä voidaan jatkaa näiden kirjallisuusvihjeiden keruuta.

[Heikki Jokipii]

Marit Paulsen: Dags att slakta den heliga ekologiska kossan

eli on aika teurastaa luomun pyhä lehmä, kirjoittaa Marit Paulsen Dagens Nyheterissä. Jutussa viitataan tähän Newsmill-keskustelupalstaan.

Tämä Paulsen on myös kirjoittanut kirjan asiasta:

Lurad av laxen. Sant & falskt om maten

[Perenna]

Mitenkäpä foorumin arvoisat isännät suhtautuvat Mats-Eric Nilssonin kirjaan Petos lautasella (WSOY 2008)?

Ei tarvitse ollenkaan kannattaa luomua halutakseen savustetun lihan oikeasti savussa käyneenä. Vaan todellisuudessa:

Valmistus tapahtuu siten, että savugeneraattori tuottaa hiiltyneen puuhakkeen avulla savupilven. Pilvi johdetaan kiertovesitunneliin, jossa savu imeytyy veteen. Sitten vesi puhdistetaan eri menetelmillä ja lasketaan kanistereihin tai tynnyreihin tai muutetaan jauheeksi.

Grillatut tuotteet:

Maku ei kuitenkaan riitä - ulkonäkö merkitsee yhtä paljon, jos pyritään täydelliseen lopputulokseen. Siksi Red Arrow tarjoaa myös sarjan niin sanottuja ruskistusaineita, browning agents, joilla ruokaan saadaan oikea väri. Tuotevalikoiman tuorein lisä voi jopa tehdä "grilliraidat", siis luoda vaikutelman grilliritilällä kypsennetystä lihasta.

Se tapahtuu kemiallisesti: lisäaineen aineosat reagoivat lihan ulkokerroksen valkuaisaineiden kanssa niin, että ruskistumisessa on astevaihteluja. Lisäaineesta valmistetaan kahta muunnosta. Toinen antaa kullanruskean värin, joten liha näyttää kevyesti grilliritilällä ruskistuneelta. Toisesta tulee voimakkaampi musta sävy, ikään kuin hiilen mustaaman ritilän jättämä.

Iltalehden vanha kunnon sovinisti, Aarne "Loka" Laitinenkin, joka ei varsinaisesti viherpiipertäjän imagolla kulje, saarnaa aitojen ruokien puolesta monessa kolumnissaan (esim. Väärentäjät (8.11.2008)).

Luomuun Petos lautasellakin jossakin vaiheessa kääntyy vääjäämättä, mutta se johtuu siitä että suurtuotanto on siirtynyt tarjoamaan synteettistä ruokaa.

Tämä olisi kiintoisa kysymys: oletteko Heikki ja Matti oikeiden ruoka-aineiden puolesta vai halpojen teollisten ruoakkeiden? Esimerkiksi oikeaa kermajäätelöä ei tahdo nykyisin löytää ruokamarketeista millään. Enkä minä tahdo teollisia tappavia keinorasvakkeita.

[Heikki Jokipii]

Täytyypä lukea tuokin, mutta mikä väite tämä on (lihav. HJ):

Luomuun Petos lautasellakin jossakin vaiheessa kääntyy vääjäämättä, mutta se johtuu siitä että suurtuotanto on siirtynyt tarjoamaan synteettistä ruokaa.

Synteettisestä lihasta on kyllä joskus puhuttu - se kun voisi kelvata fanaattisille eläinsuojelijoillekin, ja ei kuluttaisi tuotantoprosessissaan niin paljon - mutta missään ei sellaista ole kaupassa tarjolla. Mitä ihmeen "synteettistä ruokaa"?

Tämä olisi kiintoisa kysymys: oletteko Heikki ja Matti oikeiden ruoka-aineiden puolesta vai halpojen teollisten ruoakkeiden? Esimerkiksi oikeaa kermajäätelöä ei tahdo nykyisin löytää ruokamarketeista millään. Enkä minä tahdo teollisia tappavia keinorasvakkeita.

Tähän on helppo ja vaikea vastata. Olemme ehdottomasti oikeiden ruoka-aineiden puolella.

Mutta ei pidä paikkaansa, ettetkö saisi mitä tahansa "oikeata" nykyyiltä ruoka markkinoilta! Maksamatta luomulisää eli siis lumelisää.

Halpojakin tuotteita - joissa on käytetty muita kuin perinteisiä aineita - on saatavilla, ja se on sitten täysin sinun ja kukkarosi asia, mitä ostat. Jos tämä Nillsson mutta väittää, jonkun sortin snobista lienee hänenkin kohdallaan kyse.

(Tämä keskustelu lienee pakko jatkossa siirtää jatkumaan omana aiheenaan)

PS. Huomaatteko, että tämäntyyppistä kirjallisuutta (vrt. toinen triidimme) käännetään jatkuvasti suomeksi, mutta ei juuri mitään edellä mainitsemistani (tai vastaavista) kirjoista, jotka puolustaisivat nykyistä tosiasiassa loistavaa ruoan tuotannon systeemiämme, länsimaissa. Jonka tosiasian pohjalla voidaan sitten mm. julkaista nyt nostalgisen hellyttäviä uusintapainoksia "pula-ajan keittokirjoista" (kuten Marja Helaakoski-Tuominen, Pula-ajan keittokirja, WSOY, 1941, uusintapainos)