Hesari "antaa köyttä" luomuideoille tässä jutussaan näin:
Pärjääkö Suomi omillaan? Suomi on maailman neljänneksi ruokaturvallisin maa, eikä vaaraa nälän kärsimisestä ole. Jos kuitenkin kaikki yhteydet muuhun maailmaan katkeaisivat, riittäisi omistakin pelloista syötävää, jos vain tarpeeksi ihmisiä osallistuisi työn tekemiseen.
[..]
Ruoan tuottaminen vaatisi huomattavasti enemmän työvoimaa onnistuakseen, kun kasveja pitäisi suojella mekaanisesti ja maaperää parantaa erilaisin, työläämmin keinoin, jotka tosin ovat luomutuotannosta tuttuja.
”Se tarkoittaisi säännöstelytalouteen siirtymistä ja kulutustottumuksien muuttamista”, Niemi sanoo.
(lihav. HJ)
Tuon jutun skenaario myönnetään epärealistiseksi. Mutta jos sitä yrittäisi tehdä realistisemmaksi, niin tuossa tilanteessa syntyisi hyvin äkkiä
"Luomu 3.0 B", joka vähät välittäisi siitä, mitä IFOAM sanoisi. Vaan käyttäisi vapautuneesti kaikki käytettävissä olevat (omat) resurssit, joilla voidaan syötävän määrää lisätä.
Esimerkkinä: ihmisperäiset kierrätyslannoitteet ovat nykyluomussa kiellettyjä. "3.0 B":ssä ne eivät olisi. Jos kuitenkin kyettäisiin ponkaisemaan pystyyn kotimainen kasvinsuojeluainetuotanto, niiden käyttö tulisi luultavasti jopa pakolliseksi. Samoin olisi laita monien keinolannoitteiden kanssa. Jne.
Tähän triidiin, koska meneillään oleva Ukrainan sota on selvästi ollut tuon artikkelin kimmokkeena.
Kovin realistinen ei ole myöskään ajatus, että (ensimmäisenä) säästettäisiin maatalouskoneiden polttoaineesta. Ja korvattaisiin se
ihmistyöllä. Sitä ennen kyllä otettaisiin käyttöön kaikki, jo koronasta tutut etätyöratkaisut muualla, polttoaineen säästämiseksi.