Tuo artikkeli Intiasta, johon edellä jo viitattiin, ilmestyi nyt myös suomeksi:
Korruptio syö ruoka-apua IntiassaToinen näkökulma, mikä siitä tuli mieleen, oli se, mistä tämä
saksalainen kirjoittaja puhui:
jotta ruoka pysyy halpana, ja sitä kaikille, myös köyhille, riittää, sitä täytyy olla
paljon, siis
enemmän kuin lopulta tulee syödyksi.
Verrattuna Intiaan, niin tuskinpa Suomessa kannattaa kenenkään yrittääkään tehdä bisnestä "leipäjonojen" ruoalla. Ainakaan kovin isoa, taitaapa merkityksellisin "bisnes" olla sitä, että "kulman kundit" hakevat "fattasta" ruokarahaa, jonka sitten käyttävät
muuhun tarkoitukseen, kun saavat leipäjonosta ruokansa.
PS. 14:15: Näihin ongelmiin myös ...
Kun jakeluketjua tutkittiin, osoittautui, että 80 prosenttia korruptiosta tapahtui jo ennen kuin toimitukset pääsivät hintasäätelykauppaan saakka. Lisäksi yli puolet elintarvikkeista oli ehtinyt pilaantua toimituksen aikana.
... on varmasti, "hyvällä tahdolla" tai sitten myös "pahalla" tahdolla (poliisi!), löydettävissä ratkaisuja. Joita ko. artikkelissa tuumaillaankin, eri vaihtehtoja.
PS2. Se asia ei tule tuossa artikkelissa esille, mutta minua
häiritsee aika lailla, että IPS ottaa tuossa haastateltavakseen Devinder Sharman,
luomuviljelyn vannoutuneen asianajajan.
Eikä toisaalta kysy keneltäkään Intian
hallituksen edustajalta, mitä tämän ongelman ratkaisemiseksi on tehty tai ajateltu tehtäväksi. Kuten monessa yhteydessä olen todennut, on useinkin hyvin todennäköistä, että hallitus, virallinen taho valehtelee, mutta
silti senkin näkemystä on
kysyttävä! Ihan
hyvän lehtimiestavan mukaan.
Tämä puute tulee nyt erityisesti esille tässä
suomenkielisessä versiossa, englanninkielinen versio jotenkin myös ymmärtää hallituksen eli viranomaisten sinänsä hyvää, vaikkakin vähän epätoivoista ja selvästi riittämätöntä yritystä vaikeassa asiassa.