Useimmiten ihmisen kannalta relevanttia tässä asiassa on vain se, että jos ei saa jotakin tärkeätä mikroravinnetta, alkaa voida enemmän tai vähemmän huonosti. Ja tämäkin asia nykypäivänä lienee isompi ongelma vain kehitysmassa.
Erilaiset puoskarit kyllä yrittävät rahastaa asialla ja monet "välttämättömät" ravintolisät (€€€€!!!) tekevät kauppansa.
Jos mennään sen ulkopuolelle, mitä varmasti tiedetään proteiineista, vitamiineista, mikroravinteista, ollaankin jo aika hyllyvällä pohjalla.
Vaikkapa rasvakysymyksestä kolesteroleineen on yhä menossa "sota", vaikka nyt Suomessa toinen osapuoli Pekka Puskan ansiosta onkin "voitolla", sota jatkuu internetissä "sissisotana". Samoin hiilihydraateista. Ja suolasta. Ja n.e.:stä. Täyttä konsensusta ei ole edes omega 3-rasvahapoista- - Älkää kertoko vaimolle minun näin sanoneen, hän syöttää minulle näitä kapseleita joka aamu, enkä laita hanttiin ...
Tämä nutrigenomiikka ym. tuo sitten vielä sen näkökulman, että eri ravintoaineet voivat vaikuttaa eri ihmisiin eri tavalla.
Mutta tulee siinä mukana sellainenkin ajatus, että organismi käyttää hyväkseen ravintoaineista vain sen, mitä tarvitsee. Esimerkkinä vaikkapa c-vitamiini, tai sitten yksinkertainen ylensyönti: liika tulee pois jommasta kummasta päästä jne. Luultavasti juuri ihmisen kaltainen kaikkiruokainen ja vaihtelevissa ympäristöissä elänyt ja kehittynyt eliö on evoluutionsa aikana sopeutunut siihen, että ruumis osaa ottaa vaihtelevista ruoka-aineista sen, mistä milloinkin on pula ja poistamaan liian ja haitallisen, eli palauttamaan toimivan tasapainon. Näin ei tietysti ole hyvin suuren häiriön sattuessa, kyllä ihminenkin johonkin myrkkyyn kuolee/siitä sairastuu.
Ja edelleen (lihav. korostus HJ):
Lyhyesti: syöty ravinto muuttaa suoraan ja epäsuorasti hormonien kautta geenien toimintaa.
Eikä siis itse geenejä.