Luomuliha kytkeytyy jännittävästi hyvin moneen luomun problemaattiseen kysymykseen:
- luomu nauttii hyvästä imagosta hyvin suurelta osin sen kautta, että eläimiä oletettavasti siinä kohdeltaisiin tavanomaista viljelyä paremmin
- luomun talous - ilman tukia - on hyvin suurelta osin
riippuvainen eläintuotannosta- vaikka muitakin luomueläintuotteita toki on (maito, kananmunat), lihakin on siinä tärkeä
- luomuviljelyn ravinnetalous on hyvin riippuvainen eläimistä, erityisesti
muun kuin typen osalta- kuitenkin eläintilojen osuus luomutiloista on juuttunut sille tietylle
vaatimattomalle tasolle, noin viidennekseen
- kuitenkin luomulihan osuus on juuttunut tuohon n. 1 prosenttiin, viime vuosi siis mukaan lukien
- Pro Luomu
yrittää vierittää ongelman siihen, ettei jalosteita ole (lihav. HJ):
Luomun markkinaosuuden kasvattamiseksi tarvittaisiin lisää tuotekehitystä ja uusia tuotteita erityisesti leipiin, makkaroihin ja leikkeleisiin.
- mutta ongelma taitaa kuitenkin olla
hinnassa. Leikkeleitä ei pysty luomuna valmistamaan ja myymän kilpailukykyiseen hintaan, jos jo on vaikeuksia siinä perusjauhelihassakin
- jos luomulihan koko tuotanto on noin vähäistä, riittääkö siitä edes raaka-aineita luomulihajalosteiden lisäämiseen?
- koko muu luomutuotanto on kuitenkin rakennettu siihen malliin,
ikäänkuin tehtäisiin eläimille ruokaa. Mitäpä nurmi,
valtaosa luomualasta, nimensä mukaisesti muuta olisi? Aivan, tottakai sen nimen taakse on kätketty valtavia alueita vallan toiseen tarkoitukseen, viherlannoitukseen eli typen keräämiseen.
- sitten on vielä olemassa yritys muokata luomun imagoa niin, että se saataisiin yhdistettyä kasvissyöntiin. Mutta se on perusteiltaan
falski yritys.