Topics

1

Huumori / Helsingin nykyisistä myllerryksistä..

« on: 07.07.20 - klo:06:56 »

... rakentamisessa ja tiestössä haastateltiin radiossa asiantuntijaa (jonka nimi valitettavasti meni ohi) ja kysyttiin, mitä kansalaisen pitäisi nyt tehdä. Hän vastasi (tämä muistinvaraisesti):

"Näin ei kyllä saisi sanoa, mutta muuttakaa maalle, ja tulkaa 5 vuoden päästä takaisin."

2

Ongelmat ja kehitysehdotukset / Sälää

« on: 28.05.20 - klo:09:26 »

Heikki Jokipii

Jokkeki Hiipii

Keijo K. Iki-Pihi ?

Anja Jokipii

Kai Jo Naipi
Jakoi Naipi

Aikoja Nipi
Piika Nojai

Piia Nikoja
Piano Jaiki

Jakoi Piina

15+31+75+50+96

3

Huumori / Morsian

« on: 15.05.20 - klo:05:27 »

Keskihyvä radiojuontajalta äsken:

— Ilma on kuin morsian. Pukeutuneena täysvalkoiseen.

(Selityksenä jälkipolville: Helsingissä tulee nyt taivaalta alas melkoisen reippaasti lunta.)

4

Huumori / Lupaus

« on: 14.05.20 - klo:05:26 »

Erään raittiusmiehen nekrologista. Oli kuulemma raittiuslehdessä:

Jo aivan nuorena toivonliittolaisena hän antoi ehdottoman raittiuslupauksen ja piti sen koko ikänsä, kunnes kuolema hänet siitä vapautti.

5

Muut aiheet / Median lempimyytti: Tallinnan näkeminen

« on: 25.04.20 - klo:04:02 »

Tästä väitteestä ollaan pääsemättömissä (lihav. HJ):

Ilma kirkastui Itämerellä: Suomen puolelta näkyy hyvällä säällä Tallinnaan saakka

Näkyvyys Suomenlahdella on ollut viime päivinä niin hyvä, että Suomen ulkosaaristosta tai rannikolta korkealta paikalta on voinut nähdä kaukoputkella tai hyvällä kiikarilla Viron puolelle asti. Saaristosta käsin on hyvällä säällä voinut paljaallakin silmällä erottaa Tallinnan valot.

Ei ole voinut . Maapallo kaartuu liikaa. Suomen rannikolla tai saaristossa ei ole niin korkeata*) paikkaa, josta tuo onnistuisi. Valojen näkemisessä taas ei ole mitään ihmeellistä, ne heijastuvat pilvistä, jotka ovat korkealla. Eri asia on tämä:

Ilma oli kirkas myös torstaina, kun valokuvaaja Leif Rosas kävi Helsingin majakalla, likimain keskellä Suomenlahtea. Kasuunilta hahmottuivat sekä Helsinki että Tallinna.

”Mereltä käsin Tallinna alkaa hahmottua kasuunin kohdalla. Paljaalla silmällä kaupunkia ei erota, mutta kiikarilla kyllä”, Rosas kertoi.

Majakalla otetuissa kuvissa horisontissa siintävät Tallinnan televisiotorni ja Helsingin horisontti.

Siinä etäisyys kumpaakin suuntaan on noin puolittunut. Olen itsekin joskus nähnyt sekä Viron että Suomen rannikkojen siintävän, kun olen katsonut kahteen suuntaan korkealta laivan kannelta, Tallinnan matkan noin puolessa välissä.

***

Tämä myytti tulee aina esille, ja esitetään totena myös aina silloin, kun Helsingissä jokin hyvin korkea rakennus valmistuu tai otetaan käyttöön.

Mutta geometria on asiassa armoton. Ei ole mahdollista.

Jos ei usko geometriaa, helpoin tapa testata tuo omin silmin, oli vierailla Tallinnan TV-tornissä (ehkä se jonain päivänä tulee taas mahdolliseksi). Sieltä näkyy Tallinnan edessä sijaitseva Naissaari. Suomesta ei puhettakaan. Vaikka olisi kuinka hyvä ilma. Ja siellä näköalatasanteella on käytössä kolikkokiikarikin.

_____

*) eivätkä saaret Suomenlahdella ole kovin ulkona, eli etelässä. Eteläisin eli lähinnä Tallinnaa lienee joku Porkkalanniemen päässä olevista pikku saarista. Vai onko? Sen saaren nimi olisi ihan kuriositeettinä kiva tietää.

6

Huumori / Matematiikkaa

« on: 21.04.20 - klo:04:59 »

Roskamatematiikan perusteet:

https://xkcd.com/2295/

7

Huumori / Tilastotieteen saavutus

« on: 12.04.20 - klo:09:04 »

Asukkaita henkeä kohti Euroopan eri maissa:

https://mobile.twitter.com/kroschel/status/1248917341741764608/photo/1

8

Muut aiheet / COVID-19

« on: 21.03.20 - klo:09:35 »

Näin on aihe perustettu. Linkkaan kohta muualla täällä asiasta käytyjä keskusteluja. - Eli tässä on.

Täällä yleisellä tasolla:

http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=934.msg16703#msg16703

Täällä vaikutuksista, erityisesti luomun kysyntään, jos tulee taantuma:

http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=6.msg16706#msg16706

Tapahtumiin, lähiruokaan:

http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=652.msg16680#msg16680

Laitosruokailuun, pakkosyöttöön:

http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=16.msg16683#msg16683

Pikkukommentti luomuvalvonnan järjestelyistä, nyt:

http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=573.msg16713#msg16713

***

Tässä vielä täydellisyyden vuoksi huumoriosastolle. Vaikkei siellä välttämättä mitään hersyvän hauskaa olekaan:

http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=997.msg16651#msg16651

9

Huumori / Tänä tautisena aikana — kuultu sivusta

« on: 15.03.20 - klo:05:51 »

"Nyt on sitten vappumarssitkin peruutettu. Paitsi    ...nistien vappumarssi. He eivät saa kasaan 500 osallistujaa."

10

Huumori / Hernekeittopäivän synty

« on: 12.03.20 - klo:09:02 »

Jalostaja kertoo mainoksessaan:

Mutta miksi hernekeittoa syödään torstaisin? Muinaiset skandinaavit uskoivat herneiden olevan ukkosenjumala Torin herkkua ja siksi hernekeitolle pyhitettiin Torin päivä, torsdag.

Tuon voi kyllä uskoa. Kun oli ukonilma, ja Tor siis rattaillaan siellä liikkeellä, muinaiset skandinaavit kuulivat taivaalta valtavaa pauketta.

11

Muut aiheet / Varovaisuusperiaate

« on: 26.02.20 - klo:05:38 »

Nk. varovaisuusperiaatetta on täällä eri osioissa kritisoitu. Myös huumoriosastossa. Se on lopulta hyvin tyhjä ohje, josta ei ole mitään apua päätöksenteossa.

Kerrottakoon siitä tämä tarina. YLE kertoi tästä uudesta historian tulkinnasta:

12 pommikonetta laskeutui vähin äänin järven jäälle ja saattoi ratkaista Suomen itsenäisyyden talvisodan lopulla – professori: "Suomen kansan kaikkein kohtalokkain hetki"

Suomi sai talvisodan viimeisiksi päiviksi käyttöönsä 12 Bristol Blenheim -pommikonetta, jotka tekivät tärkeitä iskuja Viipurinlahdelle 80 vuotta sitten.

[...]

Samaan aikaan Englannista nousi ilmaan 12 Blenheimin muodostelma. Se lensi kohti määränpäätä Norjan ja Keski-Ruotsin yli. Koneet tekivät välilaskun Västeråsissa, jossa koneet ja miehistö tankattiin.

Samalla tähystäjän paikalle nousi suomalainen lentäjä tehtävänään opastaa koneet Juvalle, 40 kilometrin päähän päämajakaupunki Mikkelistä.

Vain harva tiesi vähin äänin tehdystä operaatiosta. Suomi oli saanut ostettua Iso-Britannialta 12 pommikonetta, jotka oli päätetty sijoittaa vajaan puolen tunnin lentomatkan päähän rintamalta ja erityisesti Viipurinlahdelta.

Pieni joukko Juvalla tiesi laivueen tulosta jo helmikuun puolivälissä, sillä lentolaivue 42 oli majoittunut paikkakunnalle. Koneen miehistöön kuului kolme sotilasta, lentäjä, tähystä ja ampuja. Lisäksi laivueeseen kuului kymmeniä upseereita, mekaanikkoja ja huoltomiehiä.

Kirkonkylän taloja tyhjennettiin miehistölle. Esikunta ja lentäjät majoittuivat muutaman kilometrin päähän Vehmaan kartanoon.

25. helmikuuta kaksitoista pommikonetta laskeutui turvallisesti Jukajärven jäälle.

Tätä ennen oli tapahtunut seuraavaa.

Isäni Mauno Jokipii oli vapaaehtoisena (s. 1924) ilmavalvonnassa setänsä Herman Jokipiin alaisena. Yhtäkkiä tuli hälytys, että lännestä lähestyi tuntemattomia koneita matalalla lentäen. Herman oli jo alustavasti päättänyt, että ilmatorjunnalle annetaan ohjeet niiden alasampumisesta. Maunolle annettiin kuitenkin kiikarit:

— Ne ovat Bristol Blenheimeja! Ne ovat omia!

Mauno oli hyvin nuoresta ollut intohimoinen lentokoneharrastaja. Sitä kautta oli hänen silmiinsä joskus aiemmin tullut myös tieto tuosta lentokonekaupasta.

Setä katsoi vakavasti Maunon silmiin, ja kysyi, oliko tämä aivan varma. Mauno kertoi olevansa. Setä päätti välittää tiedon eteenpäin.

Miten Herman olisi tuossa tilanteessa soveltaa varovaisuusperiaatetta? Ei mitenkään. Käskemällä ampua koneet alas, nehän voisivat aiheuttaa valtavaa vahinkoa? Kuitenkin oli heti tajuttavissa, että riskit myös toiseen suuntaan olivat valtavat (tuon myöhemmän analyysin mukaan siis jopa ratkaisevat).

Tieto koulupojan lentokoneiden tunnistamisesta välittyi myös koneiden miehistölle. Ilmavalvonta-asemalle tuli hyvin lämpimät terveiset.

***

Tuon tarinan yksityiskohdissa on sen verran vain minun muistini varassa, että älkää kertoko tuota tosijuttuna.  Vielä. Luulen, että se on tarkistettavissa.

12

Yleinen Keskustelualue / 100-vuotisjuhlaprojekti

« on: 06.02.20 - klo:05:06 »

Tuolta, tässä luvatun mukaan, tämä uusi triidi:

Kaiken kaikkiaan lienee syytä perustaa. tätä "100-vuotisjuhlaprojektiamme" varten ihan oma triidinsä, johon sitten aluksi keräämme lähteitä luomun historiasta Suomessa. Ja maailmalla, ainakin siltä osin, mitä on tietoa siitä, miten erilaiset kansainväliset virtaukset saavuttivat Suomen.

En nyt kirjoita siellä jo listattuja lähteitä uudelleen (sieltähän ne löytyvät) mutta tähän sitten pyydän asiaa jatkamaan.

13

Ongelmat ja kehitysehdotukset / Historia - temp

« on: 04.02.20 - klo:05:34 »

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Michael_Pax

 Tuija Mononen, Luomun verkostot, Joensuun yliopisto s. 66 (väitöskirja)

https://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-219-083-3/urn_isbn_978-952-219-083-3.pdf

Suomalaisen luomun historia ulottuu kuitenkin syviin juurimultiin21. Sampsa Heino-nen  on  nimittäin  jäljittänyt  suomalaisen  luomun  juuret  1900-luvun  alkuvuosikymme-nille. Kasvissyöntiä kannattanut uudistusliike, Karjaton maatalous, on menetelmällisesti niin  lähellä  1900-luvun  lopun  luomuviljelyä,  että  Heinosen  (2006)  tulkinnan  mukaan sitä voidaan pitää luomuviljelyn yhtenä edeltäjänä. Liike kehittyi 1920-luvulla Saksassa. Sitä voi nimittää luomun esiasteeksi, vaikka Suomessa erityiset kasvinsyönti- ja luonnon-parannusliikkeet olivat suositumpia. Liike ei sallinut eläinten hyödyntämistä maatalou-dessa ja elintarviketuotannossa. Vain kasvissyönti oli hyväksyttävää. Liikkeen edustajilla ei ollut kielteistä kantaa keinolannoitteisiin. Niiden hintaa saatettiin kritisoida kalliiksi, mutta niitä ei pidetty epäluonnollisina tai niiden ympäristövaikutuksia kielteisinä, mitkä ovat nykyisiä keinolannoitteita koskevia asenteita luomun puolustajien joukossa. Karja-ton viljely ei ollut tavoitteiltaan ympäristötietoista tai muita ekologisia kysymyksiä poh-tivaa ja tiedostavaa. Viljelymenetelmä oli poikkeuksellinen nimenomaan karjattomuuden takia.  Myöskään  eläinten  kohtelussa  ei  vaadittu  lajityypillisten  ominaisuuksien  huomi-oonottamista kuten nykyisessä säädöstenmukaisessa luomueläintuotannossa.

Suomalaisen luomuviljelyn historiallisia juuria voidaan etsiä myös 1920-luvulta, jol-loin Suomessa oli joitain karjattoman viljelytavan puolestapuhujia. Näiden henkilöiden tarinat ovat värikästä luettavaa (ks. Heinonen 2006). Esittelen seuraavaksi joitain luomun esiasteen  kannattajia  lyhyesti  sekä  luomun  historian  vaiheita  Suomessa.  Eräs  puolesta-puhujista  oli  lääkäri  Edward  Wilhelm  Lybeck,  joka  perusti  vuonna  1904  Elämänmä-en hermotautiparantolan Vilppulaan. Myös puutarhuri Toivo Uusikallio oli innostunut karjattomasta viljelystavasta ja hän perusti luomuelämäntapaa ja kasvissyöntiä korostaneensiirtokunnan  Brasiliaan.  Siirtokuntaan  muutti  yli  sata  suomalaista.  Luomun  viljely-teknisestä   näkökulmasta   mielenkiintoisimpia   ovat   Uuskallion   kylvötiheyskokeet   ja lannoitusmenetelmät, joissa puutarhaviljelyn periaatteita sovelletaan peltoviljelyyn. Myös ylistarolainen Jaakko Kaukonen perheineen lähti etsimään parempia olosuhteita luomue-lämäntavalle Etelä-Amerikasta. Päämääräänsä hän ei tavoittanut, mutta jatkoi vielä valit-semallaan tiellä Kurkijoella vuosina 1930–1942. Karjaton viljely ei Kaukosten ja Uuskal-lion toiminnan jälkeen enää kehittynyt, joten sitä ei voi suoraan rinnastaa luomuviljelyyn. Sampsa  Heinonen  (2006,  110)  tulkitsee  sen  kuitenkin  olevan  henkiseltä  perinnöltään tärkeä, sillä se aloitti vaihtoehtoisen viljelyn tradition.

Suomalaiset viljelijät eivät kiinnostuneet laajemmin karjattomasta maanviljelystä. Toi-sen maailmansodan jälkeen paremmin järjestäytynyt biodynaaminen viljely selätti karjat-toman viljelyn lopullisesti. Biodynaamisessa viljelyssä korostui nimenomaan nautakarjan kasvatus ja niin sanottujen biodynaamisten hoitoaineiden eli preparaattien käyttö. Vertai-lun vuoksi mainittakoon, että esimerkiksi vuonna 2006 Suomessa oli luomuvalvonnassa eläimiä 432 tilalla liki 4000 luomutilasta22. Käytännössä siis moni luomutila ei käytä lan-noittamiseen lainkaan karjanlantaa tai se on tuotava tilan ulkopuolelta. Karjattomuuteen luomutiloilla vaikuttavat kuitenkin nykyisin enemmän yleiset maatalouden tuotanto-olo-suhteet  kuin  eettiset  tai  ideologiset  tavoitteet. Tavoitteellisesti  karjatonta  luomuviljelyä, vegaaniviljelyä, kehitetään nykyään ainakin Isossa-Britanniassa. (Heinonen 2006, 109.)

Ensimmäisen  luomuviljelykokeen  aloitti  Suomessa  vuoden  1927  keväällä  agronomi Henrik Wärnhjelm. Antroposofiaan olivat puolestaan tutustuneet diplomi-insinööri Uno Donner ja hänen vaimonsa Olly. He päättivät siirtää Lohjalla sijainneen Kirkniemen kar-tanon maat biodynaamiseen viljelyyn niin ikään vuonna 1927 ja jatkoivat tilanpitoa reilut 15 vuotta. Tila joutui sodan takia huonoon kuntoon ja pariskunta joutui siitä luopumaan. He olivat itse muuttaneet ulkomaille ja iso tila suunniteltiin alun perin palstoitettavaksi asutustiloiksi. Donnerit luovuttivat kartanon C. E. Mannerheimille virka-asunnoksi; val-tio  oli  nimittäin  luvannut  Mannerheimille  asunnon  kiitokseksi  palveluksista.  Näin  tila säästyi jakamiselta. (Kuisma 2001, 130; Heinonen 2002; 2006.)


Pohjoismaista  ensimmäisenä yhdistys ennätettiin perustaa Tanskassa vuonna 1936. Suomi seurasi kymmenen vuoden viiveellä, kun vuonna 1946 perustettiin Rudolf Steinerin oppeihin nojaava Biodynaami-nen yhdistys (ks. taulukko 7). Perustajina oli ensimmäisen viljelykokeen jo 1920-luvun lopulla tehnyt Henrik Wärnhjelm ystävineen. Vaikka hän oli lopettanut tilanpidon pari vuotta aiemmin, jatkoi hän viljelykokeita Kirkkonummella sijainneella Sjökullan koulu-tilalla.

Heinonen, Sampsa (2002). Suomalaisen luomun juurilla. Teoksessa Saukkonen, Anna (toim.): Ympäristöhistorian monet kasvot – kirjoituksia suomalaisesta ympäristöhistoriasta. Turun yliopiston Historian laitoksen julkaisuja 62. Turku. 327–347.
Heinonen, Sampsa (2006). Raitis raadoton ravinto. Karjaton maatalous liike Suomessa 1910–1930. Teoksessa Mononen Tuija & Tiina Silvasti (toim.) Ruokakysymys. Näkökulmia yhteiskuntatieteelliseen elintarviketutkimukseen. Gaudeamus: Helsinki. 88–212.

14

Huumori / Vanhuudesta

« on: 31.01.20 - klo:05:01 »

Vanhassa Roomassa kirjoitettiin tällainen pidempi tutkielma vanhuudesta.

Tältä kirjoittajalta riittänee yksi aforismi asiasta:

Vanhuus ei ole niinkuin krapula. Krapulassa ikävät oireet yleensä helpottuvat iltapäivään mennessä. Ja siihen on täsmälääke (jota onkin syytä nauttia hyvin täsmällisesti, nk. "kellosepäntyö"-teoria).

Tuohonkin osasi Cato jo tavallaan sanoa jotakin:

Ciceron mukaan vanhuus ei näin vaikuta kaikkiin samalla tavalla, vaan hyväluonteiset ihmiset voivat jatkaa onnellista elämää myös vanhana, kun taas huonoluonteiset ihmiset saavat vanhuudessa kannettavakseen lisää onnettomuuksia.

Eli entä jos on vanha ja krapulassa?

15

Huumori / Puotilan kartanon kummitus

« on: 28.01.20 - klo:07:14 »

Päätin lainata itseltäni tämän jutun Skepsis-keskustelusta vuodelta 2004.

***

Hesarissa oli tänään nk. ”viehättävä” juttu ”Puotilan kartanon Birgitta ei saa rauhaa”, joka kertoi kummituksesta ko. ravintolan rakennuksessa. Käytännössä tekstimainos, siis.

”Kesäilta hämärtyy Puotilan kartanolla. Vanhassa puistossa tuoksuu kostea nurmi.

Tällaisessa iltahämärässä voisi nähdä kartanon kauniin Birgitan. Kartanon mailla nimittäin vaeltaa Birgitta Jägerhorn, jonka sulhanen lähti Pohjan sotaan. Birgitta lupasi odottaa miestään, joka kaatui Pultavan taistelukentälle 1709. Kukaan ei kertonut Birgitalle sulhasen kohtalosta, joten morsian jäi odottamaan. Ei kuolema eikä kartanon viljamakasiinin muuttaminen kappeliksi antanut rauhaa Birgitalle. Edes kartanossa nykyisin toimiva ravintola ei ole karkottanut naista.

Puotilan kartanon vastaavan ravintolapäällikön Timo Leinosen mukaan Birgitan läsnäolo kuullaan ja aistitaan kartanossa säännöllisesti.

’Koko henkilökunta voi olla alakerrassa ja silti kuullaan, kuinka joku kävelee ullakon päästä päähän.’”

Kyllä tämä on muutoin ihan totta, mutta omien tutkimusteni mukaan (ja minähän tiedän, koska itse asun Puotilassa), kyse ei ole Birgitta Jägerhornin haamusta, vaan asia meni näin:

Kartanon mailla asui mäkitupalainen Mikko Pentinpoika vaimonsa Vappu Abrahamintyttären ja kolmen lapsensa kanssa. Kartanolta piti lähettää mies Suureen Pohjan sotaan, ja vastoin kaikkia määräyksiä julma kartanonherra valitsi Mikon, vaikka hän oli perheensä ”ainoa miehenapu”. Mikko katosi sodan melskeisiin, kaatui ehkä Riikaa puolustaessaan.

Vappu Abrahamintytär oli puilla paljailla, ja yritti pyytää edes lapsilleen ruokaa, mutta julma kartanonherra ei antanut. Monesti hänet potki pihalle myös ylpeä mamselli Birgitta Jägerhorn. Vappu löydettiin lapsineen tuvastaan nälkään kuolleena 1712.

Kummitus on tämä Vappu Abrahamintytär. Hän kummittelee aina, kun ravintola Puotilan Kartanossa nostetaan ruoka-annosten hintoja ….

***

Heikki.Jokipii kirjoitti 06.08.2004 (146907)...

>Birgitta Jägerhorn, jonka sulhanen
>lähti Pohjan sotaan. Birgitta lupasi
>odottaa miestään, joka kaatui
>Pultavan taistelukentälle 1709.
>Kukaan ei kertonut Birgitalle
>sulhasen kohtalosta, joten morsian
>jäi odottamaan.

Kävinpä kirjastossa hiukan tutkimassa asiaa, ja näyttää vahvasti siltä, että nämäkin Birgitta Jägerhornin vaiheet perustuvat aivan samaan "lähteeseen" kuin minunkin kertomukseni Vappu Abrahamintyttärestä ja Mikko Pentinpojasta, eli tiedot on koottu kuuluisasta, loppumattoman antoisasta "Aus der Luft"-lähteestä.