Messages

1

Yleinen Keskustelualue / Vs: Tutkijan hämmästyttävä artikkeli: Kolmannen valtakunnan eläinoikeudet

« on: 31.12.07 - klo:17:58 »

"Nyt meidän täällä kannattaa olla siinä mielessä varovaisia, että - oliko se nyt Godwinin laki - Hitleriin ja natseiihin vetoaminen katsotaan internetissä eräänlaiseksi häviämiseksi (so. ei ole enää muuta argumenttia heittää keskustesluun). Mutta historiallisesti asia kyllä pitää paikkansa, osittain. Tuon linkátun artikkelin lisäksi asiasta löyyy netistä lisääkin tietoa. Mutta peruskuvio oli siis se, että natsit aika pian käytännössä hylkäsivät steinerilaisuuuden/luomun, vaikka se tavallaan oli yhteensopiva heidän yleisidelogiansa kanssa."

Natsien mainitseminen ei toki aina ole natsikortin heiluttamista. Usein kumminkin. Nyt halusin lainauksella osoittaa sen, mistä lähteestä - usein tietämättään - ympäristöliikkeen "hyödylliset idiootit" ovat juoneet ja millaisia kehityskulkuja tämä taustaideologia onkaan sallinut. Totalitarismia kannattavat ajatukset ympäristön ja ihmiskunnan pelastamisen nimissä eivät ole lainkaan vieraita ympäristöliikkeen nykyideologeille. Tästä on Mikko Paunio joskus kirjoittanut Kanava-lehteen ja www-sivuilleen. Ulkomailla asiasta puhutaan enemmän, meillä ei siksi, että natsittelun ei katsota kuuluvan korrektiin kielenkäyttöön, ja toisaalta, asiaa ei vain tunneta.

Luin vasta Verkkouutisista, että luomuttajat haluaisivat kunnallisvaaliehdokkailta vaadittavan selviä kantoja kouluruoan luomuttamiseen. Yhtälailla meillä, joille järjen käyttö on sallittu myös ruoan tuottamisessa ja pidämme itseämme lähinnä humanisteina, on oikeus silloin kysyä, mikä on vihreän liikkeen ehdokkaan suhde antroposofiaan ja tietääkö ehdokas, millainen antroposofian ja natsiaatteen suhde onkaan.

Suomalaisessa keskustelukulttuurissa tuollainen olisi tavatonta - vielä. Olen kumminkin sitä mieltä, että kansalaisilla on syy ja oikeus tietää, millainen maailmankatsomus johtopaikoille pyrkiviä ohjaa. Ne kun vaikuttavat toimintaan ja päätöksiin. Otetaan siitä natsien rinnalle toinen ääriesimerkki: Bush ja amerikkalaiset raamattuvyöhykkeen konservatiivit taloudellis-ideologisine sotineen.

En tieten-tahtoen ja etenkään vastoin totuutta halua leimata koko ympäristöliikettä kaikkine tukijoineen ja toimijoineen "fasistiseksi". Ei niin pidä tehdä; leimakirves on aina huono työkalu ja osuu usein ohi niihin vulgaari-vihreisiin, joihin helppotajuinen ja muodikaskin "piipertäminen" on vedonnut. Kohteeksi valikoituisi esimerkiksi sinisilmäisiä kaupunkilaistyttösiä, jotka eivät tiedä ketä tai mitä äänestää, mutta kotoa ovat oppineet, että äänestää pitää. Kun tipun, possun ja puiston ynnä koko maailman suojeleminen tuntuu hyvältä valita, ollaan sitten vihreitä. Olisi tosiaan aika kornia väittää jotain opiskelijapimua natsiksi. Sehän suuttuisi ja tarrautuisi äidinkasvoiseen ja pullantuoksuiseen - siis ihan itse keksimäänsä lempeään vihreyteensä entistä lujemmin. Sehän on helppoakin, koska elo on tämmöiselle aina turvallista ja jatkuukin, jos maailma saa vihertää kuten pimu tai poju on pienessä päässään auvoillut. Siinä auvolassa ruoka tulee kaupasta, raha seinästä, vihreillä on kivoimmat bileet eikä kenellekään saa olla paha.

Tälle pimuselle ja pojuselle täytyy kuitenkin osoittaa, missä taustaltaan vaarallisessa seurassa tämä liikkuu silloin, kun arkisesti - lähes refleksinomaisesti - mitään ajattelematta ja mistään tietämättä nyökyttelee Linkolan ja kaltaistensa aatoksille. Niille, joita media hänelle tarjoilee päivästä päivään pikku annoksina ja sinne-tänne sotkettuina, ettei toimittaja itsekään tiedä, kenen suulla puhuu.

(Pitääkin lanseerata ympäristötietoisuuden rinnalle uusi käsite: ympäristöliiketietoisuus. Se on kykyä arvioida esimerkiksi uutiskieltä sen kannalta, kuinka ympäristöliikkeen "saastuttamaa" se on. Jonkinlaista "valaistumista" voisi tarjota vaikka seuraava kirjoitus: http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=32.0 )

2

Yleinen Keskustelualue / Tutkijan hämmästyttävä artikkeli: Kolmannen valtakunnan eläinoikeudet

« on: 29.12.07 - klo:16:16 »

Jutun on kirjoittanut oululaistutkija ja se on julkaistu Kaltiossa.

"Kolmannen valtakunnan eläinoikeudet

2/03 Teksti: Aslak Aikio

Yleisessä mielikuvassa absoluuttista pahuutta edustava kansallissosialistinen Saksa oli eläinsuojelun edelläkävijä, ja natsien eläinsuojelun keskeiset ajatukset on nykyisin yleisesti hyväksytty ja sisällytetty länsimaiseen lainsäädäntöön. Heidän jyrkimmätkin kaiken eläinten hyväksikäytön kieltävät ajatuksensa ovat edelleen hengissä.
- Kirjoittaja on väestöhistorian tutkija Oulun yliopistossa"

Ks. http://www.kaltio.fi/index.php?25 
ja otteita: http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=36.0

3

Muut aiheet / Tutkija Kaltio-lehdessä: Kolmannen valtakunnan eläinoikeudet ja kettutytöt

« on: 29.12.07 - klo:16:07 »

On hienoa, että muutkin tarttuvat jo aiheeseen. Alla otteita, mutta tutustukaa ihmeessä koko kirjoitukseen osoitteessa http://www.kaltio.fi/index.php?25

<ots>Kolmannen valtakunnan eläinoikeudet

Aslak Aikio:

<ing>Yleisessä mielikuvassa absoluuttista pahuutta edustava kansallissosialistinen Saksa oli eläinsuojelun edelläkävijä, ja natsien eläinsuojelun keskeiset ajatukset on nykyisin yleisesti hyväksytty ja sisällytetty länsimaiseen lainsäädäntöön. Heidän jyrkimmätkin kaiken eläinten hyväksikäytön kieltävät ajatuksensa ovat edelleen hengissä.
- Kirjoittaja on väestöhistorian tutkija Oulun yliopistossa

Kolmannen valtakunnan edelläkävijän rooli modernin eläinoikeuskäsityksen kehittelyssä on nykyiselle eläinoikeusliikkeelle hankala paikka. Olihan kolmannen valtakunnan brutaali yhteiskuntakokeilu myöskin kokeilu sellaisesta yhteiskunnasta, jossa pyrittiin systemaattisesti toteuttamaan hyvin radikaaleja eläinoikeustulkintoja. Asian kiusallisuuden takia moni eläinten oikeuksien ajaja vaikenee koko asiasta. Esimerkiksi Peter Singerin klassikoksi muodostuneessa teoksessa Animal Liberation (1975, suomeksi Oikeutta eläimille 1991) ei mainita koko asiaa.
<...>
Tyypillisintä on, että Hitlerin kasvissyönti kiistetään sillä, että hänen epäillään joskus syöneen kyyhkysen. Erilaisilta militanteilta eläinoikeus- ja veganismikotisivuilta on helppo löytää selvää valehtelua, joissa kielletään koko asia. Luonnonsuojelun historian erikoinen sivujuonne ei kuitenkaan häviä mihinkään. Yhteydet ja ennen kaikkea erot nykyiseen eläinoikeusajatteluun tulisivatkin tiedostaa, sekä eläinaktivistien että heidän vastustajiensa keskuudessa.

Maailman tiukammat eläinsuojelulait

<...>28. päivä elokuuta 1933 miljoonat saksalaiset olivat kokoontuneet radion ääreen. Puolisen vuotta jatkuneen natsivallan aikana uusien isäntien tavat olivat tulleet tutuksi ja kansalaiset olivat oppineet, että he tarkoittivat mitä sanoivat. Tärkeitä puheita oli opittu seuraamaan. Kolmannen valtakunnan Preussin asiain ministeri Hermann Göringin tiedettiin pitävän tärkeän linjapuheen. Ministeri puhui vain yhdestä asiasta: kahta viikkoa aikaisemmin julistamastaan vivisektion kiellosta. Vivisektiolla tarkoitettiin eläinkokeita <...>  Lopuksi Göring teki selväksi, mikä odottaa määräyksen rikkojia. Ne, jotka edelleen kuvittelisivat voivansa kohdella eläimiä kuten hengettömiä tavaroita, tultaisiin siirtämään välittömästi keskitysleireihin.

Göringin tiukka linja ei ollut poikkeus. Näkemys ei ollut poliittista retoriikkaa vaan kansallissosialismin kovaa ydintä, ajatusta arjalaisen rodun ja luonnon yhteydestä.
Natsit säätivätkin nopeasti valtaansa tulon jälkeen historian tiukimmat eläinsuojelulait. Luonnonsuojelualueita uhanalaisten eläinten turvaksi perustettiin eri puolille valtakuntaa. Jo varhaisissa suunnitelmissa kokonaisia alueita, muun muassa Liettua ja suuret osat Ukrainaa, suunniteltiin metsitettäväksi luonnontilaisiksi kunhan niiden väestö saataisiin tuhottua. Kolmas valtakunta rauhoitti ensimmäisenä maailmassa suden, mikä oli omana aikanaan täysin uskomaton teko. Jopa kalojen ja hummereiden kohtelusta laadittiin pikkutarkat määräykset. Niitä myös valvottiin; kaikista Saksan ammattikunnista eläinlääkäreistä suurin prosentti kuului kansallissosialistiseen puolueeseen.

Vuoden 1933 lopulla voimaan tullut Saksan eläinsuojelulaki (Tierschutzgesetz) oli maailman ensimmäinen, joka määritteli eläimille oikeudet sellaisenaan (um ihrer sebst wille) ihmisen tarpeista ja tunteista riippumatta. Laki oli myös ensimmäinen, joka poisti erottelun koti- ja villieläinten välillä. Se määritteli lain kohteiksi "kaikki elävät olennot, jotka luetaan eläimiksi yleisessä kielenkäytössä ja luonnontieteellisesti. Rikosoikeudellisessa mielessä ei ole mitään eroa kotieläinten ja muiden, korkeampiarvoisten ja alempiarvoisten tai ihmisille hyödyllisten ja haitallisten eläinten välillä". Ilmaisut ovat nykyisin hieman erilaisia, mutta kaikkien länsimaiden eläintensuojelulait pohjautuvat nykyisin näihin periaatteisiin.

Himmler vihasi metsästystä.<...> Hän myös ilmeisesti käytti käsitettä "eläinoikeudet" ensimmäisen kerran nykyaikaisessa mielessä artikkelinsa otsikkona vuonna 1934 SS:n perhejulkaisussa. Kirjoituksessa hän ihaili keskiajan saksalaisia, jotka eivät tappaneet rottia, vaan haastoivat nämä vertaisineen oikeuteen, missä niitä puolusti asianajaja ja niille annettiin mahdollisuus parantaa tapansa ja lopettaa mellastus viljavarastoissa.

Ruotsalainen historioitsija Peter Englund on kiinnittänyt huomiota natsijohtajien ristiriitaiseen persoonallisuuteen. Useat heistä olivat ihmisvihaajia, joiden oli hyvin vaikea käyttäytyä luontevasti ihmisten seurassa.Tämän he korvasivat läheisellä suhteella eläimiin. Korostettu henkilökohtainen rakkaus lemmikkeihin, kuten Hitlerillä ja Rudolf Hessillä, sekä syvä luonnonsuojeluvakaumus olivat sisäinen perustelu sille, että "olenhan minä hyvä ihminen, olenhan." Psykologisoiva perustelu on hieman onnahtava, mutta siinä voi olla perää.

Ei eroa ihmisten ja eläinten välillä

Natsien kuva ihmisen ja luonnon suhteesta oli mystinen ja vulgaaridarvinistinen. Nykyiset eläinoikeusliikkeet perustavat ajatuksensa ihmisten ja eläinten tasa-arvoon. Kansallissosialistinen ideologia perusteli samankaltaiset ajatukset epätasa-arvolla. Ihmisen ja eläimen välillä ei nähty eroa vaan hierarkkinen jatkumo. <...> Ihmisyys käsitteenä kiellettiin kokonaan.

Natsit ratkaisivat eläinten oikeuksien eettisen problematiikan vetämällä rajan eläinten ja ali-ihmisten väliin. Tiukat eläintensuojelulait ja koe-eläinohjeet eivät näin koskeneet ali-ihmisiksi luokiteltuja. (Kuten osoitin linkillä homeopatian testaamisesta keskitysleireissä. Lis. kokkikuutonen.) Jos joku olisi esimerkiksi kuljettanut teuraseläimiä kuten juutalaisia kuljetettiin tuhoamisleirille, hänet olisi ammuttu.

<...>

Nämä ajatukset ja näkemyksen velvollisuudesta suoraan toimintaan vivisektiolaboratorioita ja niiden henkilökuntaa vastaan natsit omaksuivat suoraan häneltä (Wagnerilta). Juutalaisvainojakin perusteltiin osittain eläinten suojelulla: Juutalaiset olivat eläinten sortajia, joten hyökkäykset heitä vastaan olivat oikeutettua heikkojen puolustusta ja sellaisena moraalinen velvollisuus. Tämä tekee kansallissosialismin edistyksellisistä ajatuksista vaikeita käsitellä; ne olivat suorassa yhteydessä heidän politiikkansa pimeimpiin puoliin.

Historian taakka

Kolmannen valtakunnan romahtamisen jälkeen suurin osa natsien eläinsuojelulainsäädännöstä purettiin. <...> Saksassa historian taakka rasitti kaikkea luonnonsuojeluun ja kasvissyöntiin liittyvää 70-luvun alkupuolelle saakka ja vieläkin moni vanhempi saksalainen yhdistää kasvissyönnin ensimmäiseksi Hitleriin. Kolmannen valtakunnan eläinsuojelunäkemykset nousevat kuitenkin silloin tällöin esiin äärioikeiston sisällä.

<...>
Suomessa natsien ideologinen perinne elää Pentti Linkolan ajattelussa. Kansainvälisessä keskustelussa Linkola on luokiteltu aatesuunnan jatkajaksi. Suomessa ei asiasta mitään tiedetä, joten siihen ei ole kiinnitetty huomiota. Tietoisuus ideologisesta perinnöstä löytyy kuitenkin Linkolan omistakin kirjoituksista. Ehkä selvimmin tämä näkyy hänen kirjoituksessaan Hiidenkivi-lehdessä (1/2001) ja sitä seuranneessa keskustelussa. Hän määrittelee eettisesti ylivoimaisiksi "natsismin kaltaiset maailmankatsomukset, jotka korostavat ihmisen laatua ja moraalista ryhtiä" ja valittelee toisen maailmansodan onnetonta lopputulosta.

<...>

Natsi-Saksa-kysymys on kiusallinen nykyisille eläinoikeusaktivisteille. Kansallissosialismin luontokäsitys onkin epäilemättä kivulias niille ihmisille tai ideologioille, jotka pitävät kasvissyöntiä ja eläinten oikeuksien tiedostamista merkkinä omasta moraalisesta ylemmyydestään. Ajatushan on tarkalleen sama kuin natseillakin.

http://www.kaltio.fi/index.php?25

4

Muut aiheet / Näin syntyi vihreä eetos: Pieni ympäristöliikeoppi

« on: 16.12.07 - klo:16:38 »

Täällä ollut kirjoitus ekologosmista ja sen alkusynnystä googlen välimuistista kaivettuna:

"Tässä seuraavassa lainatussa kirjoituksessa otsikolla "Pieni ympäristöliikeoppi" on selitetty ympäristöliikkeen taustalla vaikuttava filosofia ja sen varaan rakentuva "vihreä eetos" mielestäni hyvin.

Lainaan pitkästä kirjoituksesta osan ja teen [hakasulkeisiin] pari lisäystä. Linkki lähteeseen lopussa. Kannattaa lukea, niin ymmärrätte maallikolle muuten hyvin vaikeasti avautuvaa vihreää ajattelua.

"Aiemmin luonto on koettu lähinnä vihamieliseksi, jonka henkiä ja muita salattuja voimia on tullut kunnioittaa, pelätä ja lepyttää uhrilahjoin tai "säällisellä" käytöksellä. Vasta kristinusko vapautti ihmisen luonnon henkien ylivallasta ja teki ihmisestä ”luomakunnan” herran.

Keskiajan valistusaate puolestaan korosti järkeä, tiedon, kasvatuksen ja sivistyksen yhteiskunnallista merkitystä sekä suvaitsevaisuuden ja yleisen humaanisuuden ihanteita. Sille oli ominaista myös rationaaliselta pohjalta lähtevä kirkon ja uskonnon kritiikki.

Uskonpuhdistuksessa syntyneen protestanttisen kirkon vaikutuksen sanotaan synnyttäneen länsimaisen eetoksen. Max Weber on katsonut se ilmenevän mm. toimeliaisuutena ihmisen etsiessä aineellisen menestyksen muodossa tulevaa ilmoitusta pelastuksestaan. Näin järkiperäinen valistus ja tiede sekä kristinuskon luoma henki toimivat luonnon käytön ja aseman kannalta samaan suuntaan vaikka olivat kilpailevia aatteita.

Edellisten valtaideologioiden lomassa voimistuivat erilaiset esoteeriset liikkeet antroposofia tärkeimpänä. Helene Blavatskyn luoma ja Rudolf Steinerin edelleen kehittelemä oppi on vaikuttanut ympäristöliikkeessä luultua enemmän.

Steinerin antroposofiseen hengentieteeseen yhdistyy niin antroposofinen lääketiede, steinerpedagogiikka kuin biodynaaminen viljelykin. Antroposofinen lääketiede on tieteen näkökulmasta uskomuslääkintää, steinerpedagogiikka mystisvivahteiseen ”kehityspsykologiaan” pohjautuvaa opetusta ja biodynaaminen viljely astrologiaan perustuvaa viljelyä.

Steiner vierasti erityisesti englantilaisia filosofeja, joiden "materialismin" syyksi hän arveli ummetusta. Steinerin päävastustaja tieteenhistoriassa ei ollut aivan sattumalta Isaac Newton. Steinerin on ollut mahdollista teoksissaan väittää, että sydämen lyönnit eivät aiheuta verenkiertoa, vaan sydän sykkii koska veri kiertää. Bakteerit eivät aiheuta sairauksia, vaan päinvastoin sairaudet aiheuttavat bakteereja. Atomit ovat tyhjää täynnä ja ainetta on vain niiden välissä. Lisäksi juutalainen Einstein erehtyi suhteellisuusteoriassaan ja Adam Smith ei ymmärtänyt kysynnän, tarjonnan ja hinnan välistä suhdetta. Niin ikään juutalaisen Karl Marxin teoria työn arvosta oli Steineirin mukaan suorastaan hölynpölyä. Steiner uskoi myös, että planeetoilla on tunteita.

Hengentieteen tuloksia ei Steinerin mukaan edes tarvitse perinteisen tieteen käsittämässä muodossa erikseen todistaa. Joka ei Steineria luettuaan ole tullut vakuuttuneeksi hänen näkemystensä oikeellisuudesta, on materialististen ennakkoluulojen vallassa. Antroposofit myös sitoutuvat pidättäytymään keskustelusta Steinerin opetuksia kriittisesti arvioivien henkilöiden kanssa.

Antroposofisella liikkeellä sen eri muodoissaan on Euroopassa hyvin vahva asema ja pitkä mutta osin vaiettu historia: Steinerillä oli rotuteoria, joka koetaan nyt kiusallisena. Korkeimmalla henkisellä tasolla ovat ns. arjalaiset ja erityisesti pohjoismais-germaaninen arjalaisten alarotu. Hän katsoi, että Euroopassa on liikaa värillisiä. Juutalaisista Steiner kirjoitti seuraavasti: "Juutalaisuus on sinänsä tehnyt tehtävänsä jo aikoja sitten, eikä sillä ole mitään oikeutusta nykyisten kansojen elämässä. Se seikka, että juutalaisuus on yhä säilynyt, on maailmanhistoriallinen virhe, joka ei jää ilman seurauksia."

Natsit sovelsivat rotuoppia käytännössä sellaisenaan, eivätkä sattumalta: esimerkiksi kasvissyöjä-Hitler ja merkittävin osa Kolmannen Valtakunnan johtoa kannattivat okkultistisia ja etenkin antroposofisia liikkeitä.

Natsismilla oli runsaasti myös antroposofispohjaisia ekologisia ulottuvuuksia erityisesti Maa ja Veri -ideologian sekä nordismin (Steinerin luoman skandinaavisen rodun ihailu) kautta. Ei sattumalta, sillä muun muassa työjärjestö Todtin johtaja Fritz Todt, Hitlerin sijainen Rudolf Hess ja maatalousministeri Walther Darre olivat steineristeja, homeopatiaan uskovia protovihreitä. Jodl, Kaltenbrunner sekä Streicher vaativat saada Nürnbergin kuolemanselliin luettavaksi anglofobisen natsin ja ensimmäisen merkittävän ekologistisen prosaistin ja Nobelin palkinnon saajan norjalaisen Knut Hamsunin tekstejä. Natsit toivat ekologismin politiikkaansa läpäisyperiaatteella. Todt-järjestön insinöörit esimerkiksi suunnittelivat Autobahnit orgaanisesti ympäristöön sopiviksi. Natsien oli määrä luonnonmukaistaa koko Saksan maatalous.

Antroposofian asema on vahva myös Suomen vihreän liikkeen parissa. Muiden muassa Vihreiden puheenjohtaja Heidi Hautala, kansanedustaja Oras Tynkkynen, ex-ympäristöministeri Pekka Haavisto ja varapuheenjohtaja Janne Länsipuro ovat antroposofisen liikkeen kasvatteja. Länsipuro on ammatiltaan antroposofisen biodynaamisen viljelyn harjoittaja, [Okkultistisen] Ruusu-Risti-lehden entinen toimitussihteeri Hautala on EU-parlamentissa edistänyt homeopatiaa voimakkaasti myös eläinten hoitomuotona. Nyt luomueläimiä tuleekin EU-sääntöjen mukaan hoitaa ensisijaisesti rohdoin, yrtein ja homeopatian keinoin. Eli antroposofia on saatu osaksi EU:n virallista politiikkaa etenkin keski-eurooppalaisella tuella. [Vihreiden Irina Krohn on myös ruusu-ristiläinen. Myös Erkko on mainittu em. yhteydessä. Sehän selittäisi paljon HS:n tieteenvastaista linjaa?]

Myös amerikkalainen ympäristöliike nojaa esoteerisiin oppeihin. Mm. kanadalainen Maurice Strong oli Rion ympäristökokouksen pääsihteeri ja YK:n Ympäristöohjelman (UNEP) perustaja ja tunnustaa baha'i -uskontoa. Strongin Coloradon tilalla on Lindisfarne-seurakunnan oma aurinkotemppeli. Temppeli on rakennettu steinerilaisen Vesimiehen Ajan vastaanottamiseen. Lindisfarne-seurakuntaan kuuluu maapalloa elävänä orgaanina (niin ikään Steinerilta) pitävä Gaia-teorian kehittäjä James Lovelock. [Al Gore luetaan myös edelliseen "esoteeriseen joukoon".]

Lisävoimaa vasemmalta

Neuvostoliiton jälkeen jäi kodittomaksi suuri joukko yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen harjaantuneita puoluekaadereita. He eivät olleet sidoksissa raamatulliseen näkemykseen ihmisen luomakunnan herruudesta mutta eivät myöskään tieteelliseen vaan ideologispohjaiseen maailmankuvaan

Merkittävä osa näistä tuli hakeutuneeksi vihreän liikkeen pariin. Se kävi joustavasti, sillä uuden isännän vihollinen oli tuttu: kapitalisti, kristinusko ja kirkko sekä länsimainen tiede.

On jopa katsottu, että osa vihreän liikkeen tieteen vastaisen liikehdinnän juurista on vahvasti stalinismin ideologiassa. Esimerkiksi länsimaissa ja nuoressa Neuvostoliitossa olivat biologit jo 1920-luvulle tultaessa osoittaneet, että kaikissa elävissä olennoissa on geenejä. Stalin piti kuitenkin ajatusta geeneistä ja perinnöllisyydestä salaliittona. Sen nähtiin pönkittävän luokkajakoa ja uhkaavan uutta, ylivertaista neuvostoihmistä, jota oltiin luomassa kasvatuksella. NKP:n Puoluekokous päätti biologian luonnonlaeista vuonna 1948. Sen jälkeen geenit olivat vain kapitalistien keksintöä työväenluokan nujertamiseksi.

Ei ole ihme, että kaikki argumentit luonnon kestävyydestä tai ihmisen toiminnan vaikutusten rajallisuudesta tai jopa hyödyllisyydestä kaikuvat kuuroille korville. Riittää kun uskoo omaan asiaansa. Kaikkia väitteitä ei tarvitse todistaa todeksi edes itselle saati muille: ”Hengentieteen tuloksia ei tarvitse perinteisen tieteen käsittämässä muodossa erikseen todistaa”. Toisaalta, miksi todistaa mitään saavuttaakseen tavoitteensa, kun saman voi saavuttaa valehtelemalla - ties vaikka pakottamalla. Anarkistiseksi joskus mainittu ympäristöliike onkin osoittautumassa fasistiseksi. Ekofasismin käsite ei
ehkä olekaan uusi vaan uusiokäytössä. "

5

Muut aiheet / Luomueläinten homeopatiaa testattiin keskitysleirivangeilla

« on: 16.12.07 - klo:16:18 »

Antroposofian parissa elävä homeopatia on ensisijainen luomueläinten hoitomuoto. Erityisesti natsit olivat ylimpiä johtajiaan myöten ihastuneen antroposofiaan, biodynaamiseen viljelyyn ja homeopatiaan. Ikävin seurauksin:

"Boris Velimiroviè:

EVALUATION AND A BRIEF HISTORICAL LOOK AT RESEARCH IN ALTERNATIVE MEDICINE. THE EXAMPLE OF HOMEOPATHY

EVALUATION DICTATED BY POLITICAL WILL: THE CASE OF THE NAZIS


Vuosina 1937-1939 annettiin suuri määrä rahaa Saksan terveysministeriölle, jotta se voisi valvoa kliinisiä tutkimuksia ja saada selville mikä parantava osa homeopaattisessa terapiassa vaikuttaa. 1937 hallitus määräsi työryhmän tutkimaan homeopatiaa. Työ aloitettiin maineikkaassa Robert-Koch-sairaalassa Berliinissä, jossa suoritettiin kokeet suositun homeopatian keinoista parantaa Sepialla (mustekalan karkotusväri). Sillä hetkellä vastuussa oleva homeopatian tutkija joutui vastatusten negatiivisten tulosten kanssa kysyen itseltään: "Mitä me ylipäätänsä tiedämme Sepiasta? Ehkäpä oireet ovat vain mielikuvituksen tuotetta?". Hän päätyi itsekseen siihen tulokseen että homeopatia ei ole lääketieteellinen metodi vaan se perustuu psykoterapiaan.
( Sepia on varsinaisesti lääkeainekuva ihmisestä. Puhutaan Sepia-naisista, jotka erakoituvat ja alkavat karttaa miehiään ja lapsiaan. Tänä päivänä Suomessakin homeopaatit kuvittelevat olevan erityisiä Sepia-naisia. Sepiaa määrätään nykyisinkin erilaisiin naistenvaivoihin. Klassinen homeopatia ei perustu taudin diagnosointiin, vaan kuvitelmiin erilaisista lääkeaineisiin liittyvistä ihmistyypeistä. Eikä klassisen homeopatian edustajilla ole edes kykyä tehdä lääketieteellisiä diagnooseja, vaan samaa lääkettä voidaan määrätä kymmeniin täysin erilaisiin oireisiin. Homeopatia ei siis tutki ihmisen sairauksia, vaan heidän oireitaan ja luonnettaan. Suom. huom!)
Homeopaatit olivat myöntäneet, että 90-95 prosentilla heidän hoidoistaan on placebon kaltainen vaikutus. 1930-luvun alkupuolella noin 6-10 miljoonaa ihmistä julisti heidän vakaumustaan (prefence) homeopatiaan, jonka kannattajia olivat myös "kunnioitetut" natsijohtajat J.Streicher, H. Himmler sekä R.Hess. Rekisteröityneiden parantajien ( Heilpraktiker)lukumäärä oli 14 000, mutta arviolta heitä oli enemmän. Suurinpiirtein luku 50 000 vastasi samaa määrää homeopaattilääkäreitä Saksassa vuonna 1946.
Rudolf Hessin sairaala Dresdenissä (1000 vuodepaikkaa) oli fasistinen keskus, joka toimi yhteistyössä tutkijoiden sekä vaihtoehtohoitojen harjoittajien kanssa. Homeopatialla oli pysyvä asema. Vuosien 1935 ja 1939 välisenä aikana noin 1000 lääkäriä oli koulutettu käyttämään homeopatiaa.
Toisen maailmansodan alettua tarve kunnollisesta hoidosta oli kova, joten Saksan täytyi muuttaa politiikkaansa. Syyskuussa 1939 oli päätetty kilpirauhasen liikatoiminnan hoidon tutkimus viedä päätökseen. Saksan Keskusunionin (Korkein terveydenhoitoviranomainen) presidentin, homeopaatti Hans Rabenin kehotuksesta. Parhaitten mahdollisten olosuhteiden sekä koko ajan päivitettyjen diagnoosien avulla mahdollisuudet olivat ulottuvilla.
Seuraavat sanat Rabelta homeopaatti R. Donnerille on nauhoitettu: " On mitä pikimmin nähtävä miten tämä koe kuroutuu umpeen. Hän ei ollut vielä löytänyt syytä. Toivottavasti hän päätyisi johonkin, sillä muuten hänen velvollisuuksiin kuuluisi mennä terveysministeri Dr.Contin luokse ja pyytämään häntä mitä kiireellisemmin lopettamaan tutkimukset homeopatiasta, koska meillä ei ole keinoja saavuttaa sitä mihin pyrimme" Hän jatkoi, että olisi täyttä hulluutta uskoa, että terveysviranomaiset ottaisivat tosissaan mitä homeopaattilääkärit, jotka ovat vain pieni osa praktiikan harjoittajia, sanovat tai julkaisevat heidän omissa lehdissään ja hyväksyvät homeopatian keinot verrannollisena tieteelle. Sama pätee myös vaaralliseen Anemian, Diabeteksen, Gonorrean (Bakteerien aiheuttama, sukupuoliyhdynnässä tarttuva taudin, kupan) yms. parannussuunnitelmien toteutukseen. Ja esim. Thyreo-toxicosis (Aiheuttaa kilpirauhasen liikatoimintaa) tutkiminen olisi hölynpölyä, sillä todellisuudessa homeopatia ei voi parantaa yhtään selvää Thyreo-toxicosia.
Hirvittävä raportti sotavuosista todistaa miten kovin voimanponnistuksin homeopatiaa yritettiin laillistaa ja virallistaa vielä vuosina 1942 ja 1943. "Kontrolloidut" kokeet vietiin Dachaun keskitysleirille vangeilla testattaviksi jossa "biokemiallisen" homeopatian vaikutuksia vertailtiin "allopathic" (koululääketieteen) käyttämien lääkkeiden kanssa, tässä tapauksessa Sulfonamidiin (Sulfonamidi hidastaa bakteerien kasvua toimimalla niiden foolihapposynteesin estäjinä).
Kontrolloitu ryhmä vankeja, jotka eivät olleet vastaanottaneet minkäänlaista hoitoa olivat myös mukana. Dr. Schutz ja "biokemisti"homeopaatti Dr. Kiesewetterin läsnä ollessa Dr. Pape antoi vangeille lihaksensisäisesti visvaa, joka sisälsi taudinaiheuttamiskykyistä streptococcia. SS-lääkäri Dr. Grawitz raportoi myöhemmin Himmlerille, että "biokemiallinen" homeopaattinen hoito oli täysin tehoton. Vangit, joista suurin osa oli pappeja, kuolivat "Sepsikseen" (Bakteerien aiheuttamaan yleisinfektioon, lähinnä verenmyrkytykseen). Ainoastaan neljässä tapauksessa, joilla oli lievä septinen infektio, oli suotuisempi lopputulos, ja lapsi joka oli saanut sulfonamidia erehdyksessä oli samassa tilassa kuin ennen koetta.
Homeopatialla tapetut vangit saivat erilaisiin potensseihin laimennettua homeopaattista lääkkeitä, joita vieläkin homeopaatit antavat jopa lapsille.(Potassium phosphoricum, ferrum phosphoricum in D6 dilution , salt, silicium D6 and D12 and five other minerals)
Kokeista on olemassa pikkutarkka pöytäkirja, jossa on neljänkymmenen potilaan tiedot ja heidän sairauksiensa syyt. Joka tapauksessa homeopaattilääkärit ja tutkijat eivät kiinnittäneet huomiota tapaan valikoida testattavia ja oli päivänselvää, että kaikki tapahtui ilman vankien suostumusta .Samanlaisia kokeita sekä monenlaisia tauteja "vietiin" Auschwitziin, eivätkä sielläkään "biokemialliset" homeopaattiset keinot tuottaneet ainuttakaan positiivista tulosta.
"Tämä oli mitä brutaalein hyökkäys perus lääketieteellisiä periaatteita vastaan" Dokumentit no. 408, 409, 994, pöytäkirjat 624-626, sekä pöytäkirja 1414ff, Dr Stöhrin todistajanlausunto (Nurnberg-Tribunal) (48) (Nurnbergin oikeudenkäynnissä tuomittiin näitä vaihtoehtoparantajia mm. homeopatteja joukkomurhista)
SS-joukkojen johtaja Heinrich Himmler oli fanaattinen lääketieteen vastustaja ja henkilökohtaisesti kiinnostunut promotoimaan vaihtoehtoisia hoitomuotoja ja homeopatiaa samalla tavalla kuin R. Hess. J Streicher sekä monet muut. SS- johtajat olivat myös kaavailleet esittelevänsä "luonnonmukaista lääkintää" ja vaihtoehtohoitoja vallatuilla alueilla Itä-Euroopassa.

Lisäys artikkeliin:

Homeopaatit ja muut vaihtoehtolääketieteen edustajat tekivät jo 1930-luvulla hirvittäviä kokeita mm juuri Dachaun keskitysleirillä. Mm. Antroposofisia lääkkeitä valmistavat tehtaan toimittivat leirille sekä homeopaattisia, että muita nykyisinkin käytössä olevia vaihtoehtolääkkeitä kokeita varten. Natsivaltio oli vaihtoehtolääketieteen suuri rahoittaja ja keskitysleirikokeet takasivat "luontaislääkinnälle" jatkuvan tulonlähteen. On myös huomattava, että homeopatia oli 1900-luvun alussa lähes unohtunut, koska lääketiede oli osoittanut kykenevänsä parantamaan kulkutauteja ja sellaisia sairauksia, joihin ennen ihmiset kuolivat. Homeopatia ei ole muuttunut juurikaan sen 200-vuotisen historiansa aikana, Natsien homeopatia on samanlaista, jota nykyäänkin ihmisille tarjotaan. Jo 1800-luvulla tehtiin kliinisiä vertailevia tutkimuksia, joissa homeopatian vaikutus todettiin täysin olemattomaksi. Tähän mennessä on edelleen tehty satoja kokeita homeopatiasta, eikä sillä ole todettu mitään tehoa, lukuunottamatta plasebo-vaikutusta.
( Tutkimuksia aiheesta mm. Jack Raso, Peter Staudenmeier, Robert S. Wistrich , Wolfgang Weyers, with a foreword by A. Bernard Ackerman ; Death of Medicine in Nazi Germany: Dermatology and Dermatopathology Under the Swastika )


Löytyi yllättäen tuolta: http://puutarha.net/keskustelut/messages/6476/7344.html?1013879077

6

Muut aiheet / Oi niitä entisiä vapauden aikoja

« on: 14.12.07 - klo:16:41 »

Erilaisissa aktivistien toimintaryhmissä puuhastelu on saattanut johdattaa monet nuoret ajattelemaan, että nykyiseen vapaaehtoiseen jäsenyyteen perustuva yhteisömalli olisi sellaisenaan ja kaikkine miellyttävine puolineen siirrettävissä sinne "tulevaan menneisyyteen", uuteen luonnonmukaiseen maalaiskylään tai kuten Steward Brandilla, intiaanileiriin.

Tuollainen ajatustapa sisältää turhia odotuksia: ensinnäkin nykyisten tehokkaiden tuotantomenetelmien hylkääminen johtaisi siihen, että ihmisellä olisi aikaa vain ruumiilliselle työlle.

Toiseksi nuorilla ja varsinkaan nuorilla naisilla ei ole ollut aiemmin lähes minkäänlaista valinnanvapautta tai valtaa, tuskin edes puhevaltaa, perheissä tai yhteisöissä. Se oli vanhemmilla miehillä. Valta ja arvostus ei ole aiemminkaan perustunut pääosaltaan esimerkiksi tilusten tai muiden tuotantokoneistojen omistamiseen vaan perheen ja sitä laajemman yhteisön kannalta elintärkeisiin taitoihin ja kokemukseen. (Noin olisi myös siellä nostalgikkojen "tulevassa menneisyydessä".)

Yhteisön arvostusta ei ole seurannut elatus kuten nyt vaikkapa viihdyttäjien kohdalla, vaan arvostus on ollut aina ollut seurausta hyödyllisistä taidoista, siis elatuskyvystä. Ei ole mm. ollut Teostoja ja Kuvastoja keräämään viihdetaiteilijan palkkioita, vaan muuhun työntapaiseen kykenemättömän kyläpelimannin on ollut kierrettävä hattu kädessä palkkionsa - työkykyisen yleisön kannalta joutoväkenä.

Nyt erilaiset taitelijat ovat vihreän liikkeen ydinjoukkoa, joutoväkeä edelleen, mutta sitä ei huomata, koska vihreiden vastustama kehittynyt maatalous etenkin on tehnyt tuottamattoman väestön elättämisen mahdolliseksi.

Elämä sisälsi vain työtä maahan ja paikkaan sidottuina

Tavallisen ihmisen arki ei ole sisältänyt vielä sata vuotta sitten unta lukuun ottamatta lähes lainkaan fyysistä joutilaisuutta. Voi siis kysyä, onko se jättänyt aikaa onnellisuuden kokemuksille tai millaisia ne ovat silloinkaan olleet: täysi vatsa edes joskus?

Mitä kauemmaksi taaksepäin katsotaan, sitä vähemmän yhteisön jäsenellä on ollut mahdollisuuksia esimerkiksi erota yhteisöstään tai saada arvostusta muutoin kuin syntyperänsä, ja aiemmin, syntymäominaisuuksiensa, usein fyysisten tai muutoin käytännöllisten avujen, kautta. Yhteisön arvostusta jaettaessa on vallalla ollut täydellinen hyötymoraaliin perustuva ajattelu. Lähes mikään nykykannalta katsoen "hyvä" tai arvostettava ominaisuus, joka ei ole ollut loppukädessä aineelliseksi hyödyksi henkilölle itselleen tai yhteisölle, on ollut vähäarvoinen, jopa tuomittava.

Ihminen on aiemmin syntynyt ja kuollut aiemmin sijoilleen, usein peräti samaan vuoteeseen, pääosan väestöstä käymättä koskaan päivän-parin patikkamatkan ulkopuolella viljelys- tai metsästysmailtaan. Naiset, lapset, jalkavaivaiset, sairaat ja maatalouden palvelusväki ovat olleet pirttiin ja peltoon sidottuja - jälkimmäiset ovat saaneet yhden vapaan viikon vuodessa.

Ihminen on ollut käytännöllisesti katsoen yhteisönsä vanki paitsi fyysisesti myös henkisesti ja erilaisuutta missään muodossaan on siedetty huonosti. Vaikkapa "nuorten kapina" on ollut täysin poissuljettua oloissa, joissa jokaisen on tullut osallistua elatukseensa kykynsä mukaan. Nythän "kapina" on mahdollista ja luvallista, koska työssäkäyvä ikäluokka voi pitää nykyteknologian avulla yllä sillä hetkellä vain kustannuksia aiheuttavat nuoret ja vanhukset sekä muun tulonsiirtojen avulla elävän tuottamattoman väestön.

Onhan nuorten vallattomuutta toki esiintynyt aina ja sallittu ennenkin, mutta se on ollut hiellä ansaittu palkkio, ei etenkään työtä tekemättömän väestön etuoikeus ja ajankulu. Matti Peltonen kirjoittaa vanhassa talonpoikaismaailmasta: "Nuorten miesten ja nautintoaineiden välillä oli erityinen side. Nuoret miehet, talojen pojat ja rengit, tekivät maaseudulla pääosan kaikkein raskaimmista maa- ja metsätöistä. Hyvitykseksi ratkaisevasta panoksestaan he saivat rippikouluiässä oikeuden nautintoaineisiin, jotka olivat merkki tietyn ikävaiheen saavuttamisesta."

7

Muut aiheet / Vihreille nostalgikoille: Hevosvoimat käytössä ja kumppanuus eläinten kanssa

« on: 14.12.07 - klo:16:04 »

Vaatiessaan tuotantoeläinten hyvää kohtelua tai jopa "kumppanuutta" ympäristöliikkeen ihmiset viittaavat vaistomaisesti vanhoihin hyviin aikoihin, jolloin ihminen-eläin -suhde olisi muka ollut läheisempi ja tasa-arvoisempi. On nähty onnellisia kanoja, uskollisia hevosia ja ehytkorvaisia lehmiä.

Kuitenkin aiemmat elinolot ovat pakottaneet ihmisen äärimmäiseen julmuuteen eläintä kohtaan ilman säälin mahdollisuutta. Sitä vähemmän, mitä pohjoisemmaksi katsoo. Elinoloja kuvaavan vanhan sanonnan mukaan "miehen ja hevosen helvetti alkaa Kokkolasta".

Hevonen sopiikin hyvin esimerkiksi. Nykyihmiselle hevonen on liinaharjainen "Poku" ja edustaa luonnon jaloa alkuvoimaa ja vapautta sekä parasta mahdollista ihminen-eläin -suhdetta. Se paras mahdollinen on voinut toteutua käytännössä vasta nyt - teknologian ja tieteen ansiosta. Silti halukkaasti väitetään, että jalostus on tehnyt hevosesta juoksukoneen mutta samalla unohdetaan, että aiemmin jalostus teki hevosesta arvokkaan tuotantovälineen, jalostuksen päämäärät ovat olleet vain toiset ja keinot karkeampia: valinta ja valikoituminen. Kannattaa myös huomata, että kukaan ei ole vaatinut suomenhevoselle oikeutta lajinmukaiseen käyttäytymiseen vaikka aitaus on tälle ruohotasankojen eläimelle suhteessa ahtaampi kuin häkki kanalle.

Hevosen suurta käyttöarvoa ja korkeaa hintaa seurasi se, että hevonen käytettiin kaikilta mahdollista osin täysin loppuun aikansa mahdollisuuksin ja menetelmin. Jo "lapsuus" oli ankea: Ori tai orivarsa kastaroitiin omatoimisesti puuduttamatta puukolla leikellen, jos varsan luonne sitä vaati tai edes päivän-kahden päässä oli valtion varoin ylläpidetty kruununori tammoja astumaan ja hevosten käyttöominaisuuksia parantamaan. (Joiden jättämästä perimästä johtuen suomalaiset kylmäveriset hyväksytään pitkin hampain kylmäverissarjoihin pohjoismaisissa raveissa.)

Savotoiden hevoset yöpyivät loimen alla kaikissa säissä, eikä huonon omistajan sattuessa mikään sairaus ollut niin paha, etteikö olisi kannattanut antaa eläimen kitua loppuunsa toivoen sen selviämistä ja siis rahansäästöä. Kun hevonen vanheni tai osoittautui muuten kelvottomaksi, se myytiin tai vaihdettiin niin pian kuin suinkin. Eläkepäiviä ei suotu, siihen ei ollut varaa: karjan talvirehu kerättiin paljoudessa huonotuottoisilta luonnonniityiltä ja vähät pellot käytettiin viljantuotantoon. Juuri tuosta rehun puutteesta johtuen kaupoissa oli ennen tarjolla vasikan lihaa.

Eläinlääkintää

Millaista esimerkiksi hevosen, etenkin vanhan tai muuten heikkokuntoisen, kohtelu onkaan ollut 1950-luvulle saakka etenkin kauppatavarana? Etujalkaansa ontuvalta kaviovikaiselta hevoselta vahingoitettiin puukolla tai muulla "oireenmukaisella hoidolla" myös toinen kavio, jolloin epätasainen askellus ei paljastanut jalkavikaa. Samalla hevonen joutui painoaan varoakseen keventämään askelta kaulallaan päätään puolelta toiselle vieden. Myös terve ja vireä hevonen tekee niin mutta eri syystä.

Hevosia myös "lihotettiin" markkinoita varten. Huonokuntoisella tai iäkkäällä hevosella tulevat kylkiluut näkyviin. Iäkkäällä silmiinpistävä piirre on lonkaluun edessä oleva kuoppa ja notkoselkä. Molemmista päästiin eroon suolan avulla. Sitä ja vettä annettiin kokemusperäisesti tiedetty suuri annos noin vuorokautta ennen markkinoita. Hevonen paisui kyljiltään suolan ja veden kertyessä elimistöön. Tämä ei aina piilottanut kylkiluita, joten selkään laitettiin suojaksi vaikkapa kasteltu viljasäkki, jonka läpi hevosen kylkiä hakattiin kepillä kunnes kyljet turposivat. Näin hevonen näytti hyvinpidetyltä ja lihojensa puolesta paljon ikäistään nuoremmalta.

Erityisen kivulias keino oli hännän "vangitseminen". Keinoa käytettiin niin sanotusti takaa vihaisten hevosten eli potkurien taltuttamiseen myynnin ajaksi. Hevosmiehet nimittäin hyvin tiesivät, että hevonen ei potkaise takajaloillaan, ellei voi samalla nostaa häntäänsä. Niinpä se kannatti tehdä mahdollisimman kivuliaaksi. Hännän ympärille, aivan sen juureen, kiristettiin hohtimilla rautalankavanne niin kireälle kuin suinkin. Sitä ei huomannut jouhien joukosta. Joskus kävi niin, että häntä tulehtui ja tuli typistetyksi uuden omistajan yllätykseksi. Toinen keino oli lyödä naula häntäluun läpi.

Purevia hevosia koulutettiin kuuman raudan avulla. Kun hevonen näykkäisi odotetusti, sen suuhun tarjottiinkin käden tai olkapään sijaan ahjossa kuumennettu rauta. Ehdollistaminen ei tarvinnut muuta.

Hevosia myös huumattiin. Aineena käytettiin esimerkiksi arsenikkia. Se paljastui aggressiivisuutena viimeistään silloin, kun uusi omistaja juotti markkinaostoksensa. Näihin keinoihin nähden suorastaan viatonta oli iän peittelemiseksi tehty hampaiden jyväkolojen viilaus.

Lammas, sika, kana tai nauta nähtiin samoin vain hyödyn näkökulmasta. Keskiajalla järjestettiin eläinten kidutusnäytöksiä, joiden rinnalla latinomaiden koira- ja kukkotappelut ovat leikkiä. Esimerkiksi bullterrieri on koirarotuna tuollaista perua. Kanoja teurastettaessa pientä huvia järjesti päättömän kanan lentoonlaskeminen.

Koira ei ole ollut lähes minkään arvoinen: enimmät kuolivat penikkatautiin muutaman kuukauden iässä vielä sotiin saakka. Ne jotka elivät aikuisiksi, olivat kovan karsinnan kohteina: ihmisvihaiset ja arat tapettiin heti ja heikot kuolivat jahdissa tai muussa käytössä. Yhtään turhaa suuta ei ollut varaa tai edes tapana ruokkia. Alkuperäisiä käyttörotuja ei arvostettu lainkaan: kun suursaarelaiset evakuoitiin neuvostohyökkäyksen alta, kaikki hyljekoirat ammuttiin ja yksi erikoislaatuinen, peräti kivikaudelta jalostettu haukkumaton koirarotu katosi muutamassa tunnissa.

Kaikesta edellä kerrotusta voinee huomata, että ihminen ei luonut aiemmin mitään tunnesidettä eläimeen tai enintään hyötynäkökulmasta tai kun siihen oli erityisestä syystä varaa. Tunnesiteisiin ei ollut mahdollisuuksia: jokainen kesäpossukin piti syödä syksyllä - hyvällä ruokahalulla.

Kaiken kaikkiaan tulisi nähdä, että aiemmassa ihminen-eläin -suhteessa ei ole olisi eläinten kannalta mitään hyvää. Jos palaisimme aiempaan eli keinolannoitteettomaan ja pienimuotoiseen tuotantoon ja samalla edes jonkinasteiseen eläinvoiman käyttöön maataloudessa, palaisimme ruoan niukkuuden aikaan. Ensimmäisenä siitä kärsisivät eläimet.

Sopusoinnussa kotieläinten kanssa: Eläinperäiset loiset ja sairaudet

Zoonoosit ovat olleet aiemmin yleisiä. Tiedetään, että ihmisellä on koiran kanssa 65, naudan 50, vuohen ja lampaan 46, sian 42, hevosen 35 ja siipikarjan kanssa 26 yhteistä tautia.

Vaikka eläinperäisten tautien alkulähdettä ei ole aina osattu tunnistaa, niitä on ollut nykyistä enemmän johtuen asumisesta jopa samoissa tiloissa eläinten kanssa. Myyräkuume lie ollut yleisin zoonoosi. Myyräkuume on niin sanottuihin munuaisoireisiin verenvuotokuumeisiin kuuluva sairaus, jonka enimmät oireet ovat heijastumia munuaisten vajaatoiminnasta. Taudinaiheuttaja on metsämyyrästä ihmiseen tarttuva Puumala-virus. Enimmät sairaustapaukset todetaan alkutalvesta, jolloin myyrät hakeutuvat ihmisasuntojen tuntumaan. Nykyäänkin myyräkuume on tappavan vaarallinen ja siihen on olemassa vain oireenmukainen hoito.

Muina ovat trikini, rabies ja vaikkapa hyljekäsi (tai traanikäsi), hylkeenmetsästäjien parissa yleinen sairaus 1900-luvulle, joka on opittu hoitamaan vasta äsken. Se on niin kivulias, että siihen sairastuneet hylkeenpyytäjät ovat valvoneet monia viikkoja yhteen menoon ja lopuksi jopa  amputoineet omia sormiaan. Trikini, jonka voi saada tavallisimmin siasta tai karhusta, joskus myös hevosenlihasta, ei parane mutta nykyään oireita voidaan hoitaa loislääkkein. Suomaistyyppinen loinen ei kuole edes pakastamalla. Robert Scottin naparetkikunta kuoli 1911 jääkarhun lihasta saamaansa trikiniin - uuvuttavan sairautensa alkusyytä tuntematta.

Eläinperäiset loiset, kuten leveä heisimato ja suolinkainen askariooseineen ovat olleet ihan arkipäivää ja 300 ihmisuhria arvellusti vaatinut BSE ei ole edes pieni ongelma noihin verrattuna. Askarioosi tappaa matalan hygienian maissa, kuten Suomi vain vähän aiemmin - 10.000- 30.000 ihmistä vuosittain ja tartunnan saaneita on miljardi. Tartunta on vähintäänkin kiusallinen, sillä muuten oireettomilla 12-30 cm pitkä mato voi tunkeutua ulos nenästä, suusta tai peräaukosta ja toukat voivat kulkeutua keuhkoihin.

8

Muut aiheet / Vihreille nostalgikoille: palataanpa siihen vanhaan ja hyvään aikaan

« on: 14.12.07 - klo:15:59 »

Vihreät nostalgikot uskottelevat, että voimme palata menneisyyteen ja että se olisi onnen aikaa kaikessa luonnonmukaisuudessaan ja väitetyssä jopa ajatusten puhtaudessaan.

Onko niin, aloitetaan elintarvikkeista: Aiemmin maidontuotannon työprosessi oli alkeellinen ja epähygieeninen: lypsäjä levitti käsissään kaikki mikrobit lehmästä toiseen, lehmien vetimiä ei voitu ja osattu puhdistaa ennen lypsyä kunnolla, astioita ei luonnollisestikaan desinfioitu koskaan ja vaikka, kärpäsiä oli navetoissa niin suuret määrät, että ne muuttivat ulosteillaan navetoiden seinät muutamassa vuodessa ruskeiksi - tuotantoeläinten omien jätösten ohella.

Vielä silloin, kun astiat olivat puuta, ne olivat mitä otollisin kasvualusta mikrobeille. Koska astiat säilytettiin ulkona tunkiokärpästen ulottuvissa ja käytettiin likaisissa oloissa, niiden epähygieenisyyden tason voi arvata. Kärpäset levittävät muun muassa punatautia ja kolibakteereja. Laidunmailta kärpästen mukana leviäviä EHEC-bakteereja tarvitaan vain sata sairastuttamaan ihmisen veriripuliin. Tartunta saattaa tuhota munuaiset ja lopuksi tappaa. Nyttemmin EHEC uhkaa muodikkaan raakaravinnon, esimerkiksi itujen, kautta.

Kun maitoa ja maitotuotteita alettiin myydä, tapahtui se itse kirnutun voin ja tinkimaidon eli tilalta myymisenä lähiseudun karjattomille naapureille ja suoraan kauppoihin. Tapa oli yleinen 1970-luvulle tinkimaidon osalta. Voin myynti loppui 1950-luvulla. Jos tilalla oli joku mikrobiperäinen sairaus, sen taudinaiheuttajat löytyivät myös tilan tuotteista: maito separoitiin ja kirnuttiin useimmin asuintiloissa, sitä ehkä pidettiin siistinä tapana lantaisen ja pimeän navetan käytön sijaan.

Maito oli jo navetasta lähtiessään aina jonkinasteisesti mikrobien ja usein utaretulehduksen seurauksen, tulehdussolujen, pilaamaa. Jatkokäsittelyissä mikrobeja tuli aina lisää ja ne myös lisääntyivät tehokkaasti, sillä edes kylmätiloja ei ollut eikä varsinkaan kuljetukseen. Kesällä jäähdyttäminen tapahtui jäillä, jota nostettiin vesistöistä mutta niiden säilyttäminen oli vaikeaa ja käyttö säästeliästä.

Kaupassa maito myytiin "merkittömänä" mutta voierät oli merkitty taloittain. Jos tiesi, ostaja saattoi näin kenties vältellä ostamasta sellaisen talon voita, jonka perheenjäsenillä oli vaikkapa tuberkuloosi tai joka oli tunnettu epäsiisteydestään. Voi oli huonostisäilyvää, sitähän ryyditti vahva alkuannos erilaisia mikrobeja. Säilyvyyttä yritettiin parantaa ja sivumakuja peitellä suolalla. Jo pelkän suolaisuutensa vuoksi entinen tilavoi olisi nykyihmisille usein syömäkelvotonta.

"Ei ollut kemikaaleja ruoassa!"

Voin ohella suolaa on aiemmin saatu useasta lähteestä kalan ohella ja se on todennäköisesti aiheuttanut munuaisvaurioita ja etenkin sydänkuolemia aiheuttavaa korkeaa verenpainetta  tuntemattomaksi jäävässä määrin.

Kalan pääasiallinen säilytysmenetelmä on ollut suolaus. Kalaa on säilötty myös lipeän, itse asiassa voimakkaasti syövyttävän ja kudosvaurioita aiheuttavan kemikaalin, avulla. Kalan kuivaamista ei Suomessa ole harjoitettu laajassa mitassa lappilaista koiranruoaksi kuivaamista lukuun ottamatta. Kuivattaminen ei ole "puhdas" menetelmä, sillä se on tapahtunut katoilla ja avo-orsilla. Lintujen jätökset ovat altistaneet kuivattavan kalan esimerkiksi lokkien ja muiden lintujen salmonellalle tai kampylobakteereille. Poron ja muun lihan seinäkuivaus altisti myös lihan lintujen levittämälle salmonellalle kuten kalan kohdalla.

Savustus ja hiillostaminen tiedetään nyt varsin ongelmallisiksi. Ennen savustus oli hyvin yleistä ja terveydelle haitallista jo savustajan kannalta. Jos lihaa kuumennettiin avotulessa, siitä tuli nykystandardein syömäkelvotonta PAH-yhdisteiden vuoksi. Pidetään ilmeisenä, että mahasyöpien radikaali väheneminen on yhteydessä savustamisen vähenemiseen ja ruoan mikrobiologisen laadun paranemiseen. (Tuomisto 2005)

Paistamisessa, joka oli lihan ja kalan kohdalla yleisin valmistustapa, ruokaan syntyi vasta 1970-luvulla havaittuja mutageenisiä heterosyklisiä amiineja eli akryyliamideja. Äsken havaitut akryyliamidit ovat olleet aina yleisiä. Niitä syntyy hiilihydraattipitoisia - vilja ja muut kasvikset - ruokia paistettaessa. Uunipuuro ja leipää sisältäneet käristykset lie olleet suurimpia ja yleisimpiä akryyliamidien lähteitä. Ne ovat tuskin sairastuttaneet moniakaan mutta nämäkin uhat ovat olleet olemassa jo ammoin.

Kahvipannuista on liuennut tinaa ja kuparia. Tinaa niin, että pannujen sisäpinnoite on pitänyt uusia säännöllisesti kerran-kaksi vuodessa. Työprosessi ei ole ollut kovinkaan siisti: kiertävä tinuri on käsitellyt pannun sisäpinnan aluksi suolahapolla tartunnan aikaansaamiseksi, kuumentanut pannun puhalluslampun liekillä tinan sulamispisteeseen ja "läikyttänyt" pannun pohjalle lisätyn tinan pannun sisäpinnalle ohueksi kerrokseksi. Pannuista irtoava epäorgaaninen tina on voinut aiheuttaa paljonkin ruokamyrkytyksiä mutta kuparimyrkytys lie ollut vielä suurempi uhka tai haitta, koska mahdollinen tinamyrkytys on kannattanut valita kokemusperäisesti ennemmin.

Edes viina ei ole ollut puhdasta: kotipolttoinen pontikka on sisältänyt sikuna- eli finkkeliöljyä, joka on hiilihydraattien etanolikäymisessä sivutuotteena syntyvien aineiden, pääasiassa etanolia korkeampien alifaattisten alkoholien seos. Sikunaöljy antaa huonosti tislatulle viinalle tympeän maun, ja se on myös jonkin verran myrkyllistä. Tätä osattiin jonkin verran varoa omaan käyttöön tislattaessa heittämällä esimerkiksi kunkin polttoerän ensimmäinen desi pois.

Rankin käyminen yritettiin saada aikaan hyvin yleisesti ihmisen ulosteiden tai eläinraatojen avulla. Menetelmää on käytetty muualla siiderin valmistukseen. Ihmisulosteella käytetyn pontikka yritettiin tunnistaa alkeellisella testillä: pontikkatippaa hierottiin sormien välissä jolloin mahdollinen ulosteen tuoksu paljasti käymisaineen. Tätä omatoimista alkoholijuomien laaduntarkkailua on osattu ja jouduttu harrastamaan 1970-luvulle saakka.

”Ennen kaikki muukin oli puhdasta”

Juokseva vesi oli harvinaisuus 1900-luvulle saakka, eikä sitä ollut kaikissa taloissa edes 1970-luvun alussa. Kaikki vesi nostettiin käsivoimin kaivosta, joka oli sijoitettu, oikeammin taikavarvulla "katsottu" karjasuojan lähelle. Kaivot oli tuettu hirsin. Ne olivat täydellisen avoimia pintavalumalle ja maaperän läpi imeytyville karjan ja ihmisten jätöksille. Kaivovesitutkimuksen mukaan (1977) puolet kaivoistamme täytti terveydelliset laatuvaatimukset. (Pönkä 1999) Vain12-14% talouksista sai terveydellisesti ja tekniseettisesti laadukasta vettä. Ihmisen ohella karja sai nitraattien, fluoridien ja suolistomikrobien pilaamaa juotavaa.

Kaikesta huolimatta kehitysmaita on neuvottu esimerkiksi USA:n ympäristöministeriön taholta  karttamaan klooria vedenpuhdistuksessa - Perussa tuhoisin seurauksin.

WC-hygieniaa ei ollut aiemmin oikeastaan lainkaan, ei edes WC-paperia 1900-luvun puolimaihin. Nyt on katsottu, että WC-paperin loppuminen aiheuttaisi suunnattoman terveyskatastrofin . Eli se ei olekaan nykyajan turhuus, vaan tärkeä hygieniatuote.

Huono WC-hygienia on altistanut esimerkiksi aiemmin yleiselle lavantaudille. Ennen antibiootteja ja kehitysmaissa nytkin kuolleisuus siihen on 10-30%. Lavantaudin kantaja on saattanut itse olla oireeton. Esimerkiksi USA:ssa Lavantauti-Maryna tunnettu keittäjä aiheutti 40 vuoden aikana kymmenen tunnettua mutta todennäköisesti paljon useampia epidemioita. (Huovinen 2003) Vielä nykyäänkin enemmistö kehitysmaiden ihmisistä käyttää syömiseen ja tervehtimiseen vain oikeaa kättään. Vasen on varattu henkilökohtaiseen hygieniaan.

Naisten kuukautissuojat ovat olleet esimerkiksi itsevirkattuja kaikessa arvattavassa mukavuudessaan, hygienisyydessään ja luonnonmukaisuudessaan. Tosin tarve lie ollut nykyistä vähäisempi huonon ravinnon ja kovan työn aiheuttaman nykyistä monia vuosia myöhäisemmän sukukypsyyden, alhaisen avioitumisiän ja toinen toistaan seuraavien raskauksien vuoksi. Nuo ovat tosin säästäneet naiset nykyiseltä rintasyövältä mutta tappaneet sitä varmemmin lapsivuoteeseen.

Syöpäläisiä kuten luteita tai täitä niiden levittämine sairauksineen on ollut yleisesti 1950-luvulle. Päätäit ovat taas lisääntyneet. Vaatetäit levittävät sairauksia, mm. lavantautia ja pilkkukuumetta.

Leveä heisimato oli tavattoman yleinen vielä 1980-luvulle ja eräiltä alueilta, esimerkiksi Koillismaalta, kotoisin olevilta parantola- tai keskussairaalapotilailta otettiin nk. madonmunat eli ulostenäyte rutiininomaisesti.

"Ei ollut myrkkyjäkään"

Syötävien kasvien luontaisia myrkkyjä ei ole osattu aiemmin varoa. Nyt enintään rehuksi viljeltävien härkäpapujen lektiini on myrkyllistä. Vielä 1998 todettiin yhdeksän papujen lektiinin aiheuttamaa myrkytystä.

Rypsiöljy sisälsi epäterveellistä erukahappoa. Söimme sitä haitaksemme 4500 vuotta, kunnes kasvinjalostus esti sen tuotannon mutaatiojalostuksella kolme vuosikymmentä sitten. Rypsiöljy sellaisena, miksi ihminen sen halusi, on nyt tunnustettu terveystuote, jopa niin, että sen avulla puolustetaan - luonnonmukaista ruokaa.

Perunan säilytysolot, perinnelajikkeet ja käsittely ovat olleet eduksi glykoalkaloidien määrälle - jopa kuolemantapauksia on raportoitu. Peruna ei pääsisi markkinoille jos se "keksittäisiin" nyt.

Jokainen viljeltyjä peltoja nähnyt on huomannut siellä täällä viljantähkissä tummia torajyviä. Aiemmin torajyvien myrkky, ergotamiini, aiheutti myrkytyksiä. 1700-luvun Ranskassa yksi myrkytysepidemia tappoi 8000 ihmistä. Vielä 1950-luvulla on ollut merkittäviä epidemioita.

Muina voi mainita aflatoksiini, okratoksiini, viljan ergot-alkaloidit, zearaleononit, viljan trikoteseenit, furnosiinit, patuliinin, sitriinin ja penisilliinihapon. Noista ei ennen tiedetty yhtään mitään - kuten ei sienten myrkyistäkään, sillä niitä välteltiin kansan parissa - oletettavasti perimätietona kulkeneen eräiden lajien tiedetyn myrkyllisyyden vuoksi.

Suomalaisesta viljasta puuttui aiemmin seleeniä, jota vakaassa maaperässämme ei ole.  Vain Kiinasta ja Uudesta-Seelannista on raportoitu pienempiä määriä kuin meillä alkujaan. Noissa maissa Keshanin tauti, joka aiheutti naisille ja lapsille sydänlihaksen sairauden, on yleinen. Seleenin puute näyttää lisäävän paitsi sydänkuolemien myös eräiden syöpämuotojen riskiä. Nyt noita on torjuttu ilmeisen tehokkaasti lisäämällä seleeniä lannoitteisiin: seleenilannoituksen aikaan eli viimeisen 25-30 vuoden aikana kuolleisuus sepelvaltimotauteihin ja syöpään on alentunut.

Aiempi jodin puute aiheutti struumaa, kansantautia, joka väheni nopeasti 1940-luvulla aloitetun suolan jodioinnin ansiosta. Jodilla on myös muita vaikutuksia: Intiassa pienet suolatehtaat vapautettiin äsken jodin lisäämisestä. Ne saattoivat laskea suolan hintaa, jonka seurauksena varsinkin köyhin väestönosa siirtyi käyttämään edullista joditonta suolaa. Vaikutukset olivat dramaattisia: koululaisten mitattu älykkyysosamäärä aleni ilmeisesti kilpirauhasen vajaatoiminnan seurauksena. Tiedetäänkin luotettavasti, että jodin puute aiheuttaa lapsilla kääpiökasvuisuutta ja henkisen kehityksen jälkeenjäämistä. Jodi säädettiin taas pakolliseksi ja tulokset paranivat.

Ei ole tiedossa, kuinka tämä vaikutus näkyy Suomessa mutta koululaistemme ÄO on noussut noin 20 yksiköllä 1940-luvusta ja suomalaisten keskipituus on kasvanut. Osa edellisistä voitaneen ilmeisesti lukea paremman koulujärjestelmän ja yhteiskunnan maksaman kouluruokailun ansioksi. Miten tahansa, jodista ei ole haittaa: jopa 10-20-kertainen annos tarpeeseen nähden siedetään hyvin.

9

Yleinen Keskustelualue / Vs: Turun sanomien luomuartikkeli 13.11.2007

« on: 15.11.07 - klo:10:58 »

"Newcastlen yliopiston professorin Carlo Leifertin "

Jahas, tällainen luomuprofessori siis tulosten takana ks. http://www.ncl.ac.uk/tcoa/producers/

Ensin annetaan ennakkotietoa tuloksista tai "tuloksista" mutta kuten Heikki sanoi, vuoteen ei päästä arvioimaan sitä, kuinka laadukas tuo tutkimus on ollut. Tämä on tätä luomutiedottamista ja -tutkimusta kuten aina. Nyt luomuttajat viittaavat tähän julkaisemattomaan tutkimukseen kuten parempaankin faktaan. Kun käy ilmi, kuten todennäköistä on, että luomunedistäjä-proffan menetelmät ja tutkimusote ovat olleet kyseenalaiset, on "tutkimus" silti tehtävänsä tehnyt.

10

Yleinen Keskustelualue / Mistä näitä luomupirkkoja oikein riittää?

« on: 14.11.07 - klo:16:45 »

http://www.finfood.fi/finfood/ff.nsf/0/A1FD0C3D7299B498C22573610026E5A5?opendocument

Luomua ja eettisyyttä ei saisi käyttää edes samassa lauseessa. Mutta katsokaahan esimerkiksi loppupäätelmiään:

"Eettinen ruuankulutus vaatii siirtymistä fast food’ista, jota leimaa tehotuotanto, pitkät prosessoinnit, pakastukset, pakkaukset, kuljetukset, suuri jätemäärä ja suuri hävikki slow food –tyyppiseen syömiseen, johon liittyvät lähi- ja luomuruoka, vähäinen prosessointi, sosiaalinen syöminen ja ruuan kunnioitus. Slow food on eko-gastronomista syömistä, vielä parempaa olisi eettis-gastronominen syöminen.

Kirjoittaja on Suomen Kuluttajaliiton elintarvike- ja ravitsemusasiantuntija"

Tyttö patistelee löpinässään kuluttajia luomu-vegaaneiksi rivien välissä ja vähän riveilläkin. Voihan vee!