Tuottava Maa Turvattu Luonto

Muut => Muut aiheet => Topic started by: Horizontal on 05.02.09 - klo:15:12

Title: Epigenetiikan rönsyjä: todennäköisyyksistä, perehtymisestä, ...
Post by: Horizontal on 05.02.09 - klo:15:12
Vastaan jatkorönsyilyn varalta tähän toiseen ketjuun ...

Lisää tietoa me varmasti tutkimuksen kautta saamme, mutta jääkäämme nyt rauhassa odottamaan niitä tuloksia.

Vielä ei tuosta epigenetiikasta ole maailman talonmiehille hyvää selitystä sille, että ... :)

Joka tapauksessa olen mielestäni perustellut, että tuo erilaisten epätodennäköisyykien ketju tekee teorian siitä, että GM-ruoka voisi tätä "epigenetiikan" tietä vaikuttaa yhtään mihinkään, äärimmäisen epätodennäköiseksi. Ennen selkeämpiä näyttöjä sellaisella löysällä spekulaatiolla, että jotain voisi periaatteessa näin tapahtua, ei ole relevanssia.

Tai siiten kiivihedelmä voi tappaa koko lansimaisen väestönosan maailmasta.

Jos jo niin suurella todenäköisyydellä kuin 0,1 varustettuja tapahtumia on "ketjussa" eli edellisestä riippuvina 10 kpl, sen todennäköisyys, että kaikki todennäköisyydet myös toteutuvat, on 0,1 potenssiin 10 eli 0,0000000001 eli (onko nyt oikein) 1 kymmenestä miljardista. Jos laskemme vastaavia ketjuja vielä pienemmillä todennäköisyyksillä, pääsemme "tähititieteelisten lukujen" tasolle - eli ainakaan "ei tällä planeetalla"!

***

Sen sijaan tämä epigeneettinen ilmiö muutoin on mitä mieldnkiintoisin! Sinänsä "maailman sivu" on tiedetty, ettei perinnöllisyys - ilmiasuun asti - ole yksioikoista, mutta jos näin pikkuhiljaa päästään näiden mekanismien jäljille, niin sehän on hienoa.

Kun olet asiaan näin paneutunut, niin onko tietojesi mukaan kasveilla havaittu jotain "epigeneetiistä"?

Todennäköisyyslaskelma varmaan meni oikein, muttei ole tietoa voiko kyseistä malliesimerkkiä mitenkään soveltaa epigenetiikkaan.
Muutoin todennäköisyyksistä voisi sanoa, että lottovoittokin on äärimmäisen epätodennäköinen, mutta siitä huolimatta Suomessakin arpa suosii joka vuosi toista- ellei kolmattakymmentä uutta lottomiljönääriä, eivätkä kaikki Suomessa edes lottoile. Jos sama määrä ihmisiä kuolee johonkin tuntemattomaan tautiin/vaivaan, aletaan puhua vakavista asioista, epidemiauhan vaarat kaiketi tarkistetaan/kartoitetaan jne.

Löysä spekulaatio on sekin, ettei geenimuunneltu ruoka voi aiheuttaa mitään odottamattomia/arvaamattomia seurauksia. Kiivi-hedelmän vaarallisuudesta en tiedä, en ole perehtynyt, mutta soija kaiketi on ihmiselle vahingollinen, paitsi jos se valmistetaan ruoaksi jollain käymismenetelmän tapaisella, jolloin haitalliset ainesosat muuttuvat toisiksi tai häviävät olemattomiin.

Paneutumiseni asiaan ei ole minulle yksinoikeus, kaikki tieto minkä olen lukenut, on jokaisen nettiin pääsevän ulottuvilla. Ei vain pidä ennakkoluulojen antaa liikaa rajoittaa sitä, miltä sivuilta milloinkin ammentaa.

Onko siis kasveilla havaittu mitään epigeneettistä?
Ennen kuin edes yritän vastata, spekuloin, että todennäköistä olisi, että kasveilla epigeneettisiä vaikutuksia olisi jo huomattu. Toisaalta, koko käsite epigenetiikka on melko uusi ja tutkimus vasta aluillaan, joten yhtä hyvin vastaus voisi olla, että ei ole havaittu. Miten sitten onkaan, luullakseni asiaan tulee kosolti lisävalaistusta tulevina vuosina, jos vain alan tutkimusta ei hiljaa haudata.

En tiedä/muista. Tai muistelen, että olisin jossain törmännyt asiaan, mutta koska kyseessä on erittäin todennäköisesti ollut tutkimus vuodelta n, jolloin epigenetiikasta ei ole ehkä vielä juuri mitään tiedetty, enkä toistaiseksi ole ehtinyt vielä kovin suurta tietoarkistoa itselleni koota, viitteen tai linkin antaminen ainakaan heti on mahdotonta.

Mielestäni asiaan on kuitenkin syytä suhtautua avoimesti ja varovasti, koska syy-seuraus -suhteet eivät epigenetiikkatutkimuksen syventyessä tule pysymään ennallaan. Ennemminkin voisi sanoa, että kyse on alituisesta vuorovaikutuksesta eliön ja sen ympäristön välillä. Kuten kaikki ulkosalla ympärilleen katselevat ja luonto-ohjelmia seuraavat tietävät, todella karuissakin oloissa kasvit pystyvät kasvamaan ja selviytymään. Afrikassakin savannit ovat suuren osan aikaa rutikuivaa, hedelmätöntä aavikkoa, mutta lyhyempikin sadekausi riittää muuttamaan savannin pölyisestä hiekkaerämaasta viheriöiväksi ja elämää kuhisevaksi keitaaksi. Jotkin kasvit ja kasvien siemenet selviävät, jopa jotkin eläimet pystyvät horrostamaan vaikeiden aikojen yli.

Tämänhetkinen kantani on, että pelkästään genetiikka ei ole riittänyt luomaan evoluutiossa elämään niin moniin eri olosuhteisiin. Luulen, että epigenetiikalla on ollut peräti ratkaiseva osuus eliöiden kyvyssä sopeutua vallitseviin ja vaihteleviin oloihin.