Tässäkin IPS-uutisessa ...
Stop Food Waste – Cook It and Eat It.... on sitten ihan pakko tuoda esiin tämä:
According to Tristram Stuart, campaigner and author of ‘Waste – Uncovering the Global Food Scandal’, “all the world’s nearly one billion hungry people could be lifted out of malnourishment on less than a quarter of the food that is wasted in the United States, United Kingdom and Europe.”
Vaikka edellisessä kappaleessa oli jo
myönnetty, että aliravitsemus köyhissä maissa vähenee, jos ruoan tuotantoa siellä lisätään (vaikka tätä lähestymistapaa jotenkin kritisoidaankin):
’Food waste’ is often described as a “scandal” and yet top-down actions seeking to put an end to it still treat the above statistics as two separate problems requiring two separate solutions – recycle more in rich countries and produce more food in and for developing countries – that effectively leave a faulty system intact and the interests of a multi-billion dollar industry unchallenged.
(lihav. HJ)
Jolloin tuolla onnistuneellakaan kokeilulla asiassa Britanniassa, josta artikkeli kertoo, ei ole juuri merkitystä, ainakaan tuosta näkökulmasta.
(Vai oliko tuo "for" -prepositio merkitykselliien:
onko artikkelin ehdotuksena, että rikkaata maat ryhtyisivät tuottamaan enemmän ruokaa kehitysmaille?)
Jotenkin tuntuu, että tästä ruoan haaskaamisesta suoraan halutaan keskustella -
ettei jouduttaisi keskustelemaan siitä, miten ruokaa tuotettaisiin kehitysmaissa lisää. En oikein ymmärrä myöskään, mikä arvo on tuolla tavalla tarkastella koko maailman tilannetta yhtenä ("viallisena") "ruokasysteeminä", jos käytännössä kuitenkin ongelmat
ovat erillisiä. Mutta sillä voitaneen vihjata, että ne ongelmat ovat kuitenkin tuon (länsimaisen)
miljardibisneksen syytä?
PS. Ja yleensähän, kun tällaisia vaatimuksia "ruokasysteemin" muuttamisesta sitten puretaan eli analysoidaan, törmääme
ennemmin tai myöhemmin luomuun.
