Tuottava Maa Turvattu Luonto
Yleinen kategoria => Yleinen Keskustelualue => Topic started by: Matti Pekkarinen on 20.02.09 - klo:19:36
-
Voiko olla totta, että yli puolet maailman tuottamasta RUUASTA heitetään pois (pilaantuneena tai "lautaselle tai kattilaan jääneenä" ylimääräisenä tähteenä?
"Suattaapa se olla niinnii", eli rohkenen epäillä, että tämä on kovaa liioittelua.
Mutta kylläkin ennenkuin pellon sato on jalostettu ruuaksi, oikeastaan ennen kuin se on edes valmista satoa, sitä kyllä haaskataan siten, ettei huolehdita kasvinsuojelusta. Kasvitaudit ja tuhoeläimet vievät sadosta kai ainakin puolet (lämpimissä maissa varsinkin).
Ja tietenkin pellon satoa syötetään karjalle, mutta kyse ei ole RUUAN syöttämisestä tai tuhoamisesta. Ruoho ei ole ruokaa, eikä viljakaan ole ruokaa, vaan enintään potentiaalista ruuan raaka-ainetta.
Onkohan tuosta valmiin RUUAN hylkäämisestä virallista tutkimusta?
Matti
-
Aivan. Tuo YLEn otsikko (http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/02/puolet_maailman_ruoasta_heitetaan_roskaponttoon_556101.html) johtaa harhaan.
Ruoan poisheittämisestä on tutkimuksia Isosta Britanniasta ja Ruotsista. Muistinvaraisesti: myös näiden tuloshaarukka oli iso. UK:ssa pois heitettiin n. 20% ja Ruotsissa sitten se noin puolet.
Mutta se on todella ihan eri asia kuin se, että vilja pilaantuu pellolle. Nämä pitää tiukasti erottaa tosistaan.
Ja vielä sekin, syötetäänkö viljaa karjalle - vai hyönteisille ja hiirille!
***
(n. klo 15:50)
Tämä - niin kauan kuin olen seurannut - on muuten luomuväen tyypillinen väistötaktiikka. Kun kuitenkin on - jossain vaiheessa - myönnettävä, että ei sillä luomulla samoja satoja saa, niin sitten vedotaan johonkin sellaiseen, että eihän koko asiassa olekaan sadoista kyse. Vaan:
- "nälän syy on köyhyys"
- jos kaikki jaettaisiin tasan ...
- viljaa syötetään eläimille, jos kaikki olisivat kasvissyöjiä ...
- ja tämä ruoan haaskaaminen
- ym.
Ja jos jossain tällaisessa teoreettisessa maailmassa luomu olisi teoreettisesti mahdollinen ratkaisu, niin sitten katsotaan, suoraan hypätään siihen väitteeseen, että se on mahdollinen ratkaisu.
Niin, Raamatussa kerrotaan, miten Jeesus ruokki viidellä leivällä ja kahdella kalalla viisituhatta miestä (http://ftp.funet.fi/index/bible/fi/1992/Mark.6.html#o34). Jos kuitenkin nyt täytyisi vastaavan väenkokouksen ruokahuolto suunnitella, en lähtisi liikkeelle noista ruokamääristä.
Enkä myöskään luomuväen erilaisten "jossien" pohjalta, tämän nykymaailman ruokkimisen suhteen. Ennen kuin Jeesus tulee takaisin.
-
En tiedä enkä osaa arvioida määriä, mutta kyllä myös ruokakauppojen roskalaatikoihin päätyy VALTAVA määrä täysin syötävissä olevia elintarvikkeita. On täysin järjenvastaista, että esim. ilmakuivattua italialaista parmankinkkua tai itävaltalaista vuohenjuustoa ensin tuodaan jonnekin takahikiän S-Marketin hyllyyn luomaan mielikuvaa laajasta ja edustavasta valikoimasta ja sitten ne kannetaan roskiin, kun takahikiäläiset eivät noita erikoisuuksia kaipaa. Ja em. erikoistuotteiden ohella roskikseen päätyy samalla tavalla valtaisat määrät peruselintarvikkeita maidoista, lihatuotteiden kautta leipomotuotteisiin. Nykyään itseään kunnioittavan kaupan valikoiman täytyy ehdottomasti olla näennäisen laaja ja monipuolinen, myivätpä eri lajit ja lajikkeet sitten tai eivät. Ja hyllyt eivät saa ikinä käydä tyhjinä, ennemmin kannetaan vanhentunutta tavaraa roskiin. Mistähän tällainen toimintamalli on alunperin lähtenyt liikkeelle: onko kuluttajilla tosiaan niin valtava tarve saada ostaa erilaisia tuotteita vai onko kyse kauppojen kilpavarustelusta? Mutta toisaalta: Eiväthän kauppaliikkeet tästä elintarvikkeiden suoranaisesta halveksimisesta (eli roskiin kantamisesta) lopulta kärsi, vaan kuluttajat maksavat hävikin tuotteiden katteessa. Yksinkertaisuudessaan tämä esimerkki mielestäni kertoo erinomaisesti sen, miten epäterve elintarvikeketju nykyään on ja miten tyhmiä ja turhamaisia me kuluttajat olemme!
P.S. Hämmästyttää ja herättää jonkinlaista kunnioitusta se, millä valtavalla energialla tämän foorumin perustajat paneutuvat luomuviljelyn vastustamiseen. Mielestäni kuitenkin esimerkiksi se, että elintarviketju on ajautunut yllä kuvatun kaltaiseen toimintakulttuuriin on kokonaisuudessaan suurempi uhka ja epäkohta jokaisen viljelijän toiminnassa kuin luomuviljely. Mitä järkeä on tuhlata paukut alkutuotannon eri tuotantotapojen väliseen riitelyyn, kun elintarvikeketjun muut "lenkit" vedättävät viljelijää 10 - 0 ?
Ruisleivän jyrsijä
-
Totuuden törkeästä vääristelystä ei kuitenkaan ole kaupan toiminnassa kyse. Eikä veroeurojen ohjautumisesta huuhareille.
Tottakai kaikkea tuhlailua sopii vastustaa. Rohkenen kuitenkin epäillä, ettei kaupassa vanhenemaan pääse monia kymmeniä prosentteja. Ja tuskin pieni lähimyymälä pääsee parempaan hyötysuhteeseen kuin S-market? Ihan arvailuani tosin.
Matti
-
Totuuden törkeästä vääristelystä ei kuitenkaan ole kaupan toiminnassa kyse.
Ei ehkä totuuden vääristelystä, mutta sekä alkutuottajien että kuluttajien vedätyksestä kyllä!
Eikä veroeurojen ohjautumisesta huuhareille.
Ovatko tänä vuonna tukihakemuksessaan tuottamattomia "Luonnonhoitopeltoja" ilmoittavat viljelijät kaikki samanlaisia veroeuroja ryöstäviä "huuhareita" kuin luomuviljelijät? Onko 20 lehmää varten 80 peltohehtaaria viljelevä tavanomainen tuottaja "huuhari"? Entä kasvinviljelijä, joka on tehnyt sellaisen oivallisen yhteistyösopimuksen rehu- ja lannanlevitysalan puutteen kanssa kamppailevan eläintilan kanssa, että itse saa tuet ja toinen osapuoli hoitaa työt ja kulut sitä vastaan, että saa käyttää peltoja. Onko hänen tapansa toimia oikea ja rehti ja maksetaanko hänelle veroeuroja "oikeilla" perusteilla ?
Niin, tahtoo vain sanoa, että tukijärjestelmiä on tarjolla monenlaisia, myös tavanomaisille ja "teho"-tuottajille ja meitä viljelijöitä on moneen junaan; niin luomu- kuin tavanomaisia tuottajiakin...
Ruisleivän jyrsijä
-
"Ruisleivän jyrsijä" kirjoitti:
En tiedä enkä osaa arvioida määriä, mutta kyllä myös ruokakauppojen roskalaatikoihin päätyy VALTAVA määrä täysin syötävissä olevia elintarvikkeita.
[...]
Nykyään itseään kunnioittavan kaupan valikoiman täytyy ehdottomasti olla näennäisen laaja ja monipuolinen, myivätpä eri lajit ja lajikkeet sitten tai eivät. Ja hyllyt eivät saa ikinä käydä tyhjinä, ennemmin kannetaan vanhentunutta tavaraa roskiin.
Tämä pätee mitä parhaiten juuri luomuun! Vaikka ostajakunta on pieni ja sekin ostaa vähän. luomua pitää olla tarjolla.
Täällä oli aiemmin linkki tutkimukseen, jonka mukaan juuri luomuelintarvikkeista menee suurempi osa kuin tavallisista kaupan hyllyltä roskiin. (Yritän etsiä sen uudelleen.)
Mutta jos vaikka roskiin menisi saman verran, niin peltoalan käyttönä asia näyttäisi tältä, eli prosentteja ideaalista, että peltoalaa ei tuhlattaisi:
Pellolla: tavanomainen 100%, luomu 50%
Tuhoutuu, heitetään pois: tavanomainen 50%, luomu 50%
_____________________
Pöytään: tavanomainen 50%, luomu 25%
-
Tämä pätee mitä parhaiten juuri luomuun! Vaikka ostajakunta on pieni ja sekin ostaa vähän. luomua pitää olla tarjolla.
On totta, että luomu todellakin on yksi erikoistuoteryhmä, mitä kauppa pitää tarjolla valikoiman monipuolisuuden nimissä. Luomutuotteiden myynti päivittäiskaupassa ns. tavanomaisten tuotteiden seassa on ongelmallista ja melkeinpä niiden lähtökohtaista hukkaan heittämistä, koska yksittäisen luomutuotteen etsiminen/löytäminen ja kaupan luomuvalikoiman kartoittaminen paketti-, purkki- ja pussiviidakosta on vähintäänkin hankalaa. (Myöskään erikoistuotteiden kateprosentin lisääminen luomutuotteiden hintaan ei ole myyntiä edistävä tekijä). Parempi olisi, että kaikki luomutuotteet olisi keskitetty kaupassa tiettyyn paikkaan, jotta se, joka luomua haluaa ostaa, löytää koko valikoiman helposti. Mutta eipä tätä toimintamallia kaupoissa näe, joten ilmeisesti erillisen luomupisteen perustaminen olisi kaupalle liian iso panostus/kustannus. Jonkun pitäisi olla pioneeri ja kokeilla, miten se vaikuttaa luomutuotteiden myyntiin. Vai onko tätä kokeiltu ja onko tuloksia olemassa?
Päivittäiskauppoja parempi markkinakanava luomutuotteille olisi mielestäni erilliset luomukaupat tai missä ja minkä tuotteen osalta vain mahdollista, osto suoraan tilalta; siinä ainakin olisi elintarviketjun pituus katkaistu minimiin. Suoramyynti on tietysti luomusta riippumatta yksi hyvä toimintamalli kaikille niille tiloille, joilla on riittävästi asiakaskuntaa sopivalla etäisyydellä, erikoiskasveille sopivat pellot sekä mielenkiintoa ja taitoa viljellä erikoiskasveja tai eläintuotteita ajatellen esim. mahdollisuus teurastaa/teurastuttaa, käsitellä, pakata ja säilyttää lihaa. JA ennenkaikkea halua, aikaa ja osaamista panostaa myyntiin ja markkinointiin. On vain vielä monelle suomalaiselle tuottajalle kyntämätön sarka tuo omien tuotteiden markkinointi...
Ruisleivän jyrsijä
P.S. Vastauksia odottelen alla oleviin kysymyksiin. Mielestäni, jos lähdetään korostetusti tuomaan esiin ja kritisoimaan vaikkapa nyt luomun tukijärjestelmiä, täytyy keskustella avoimesti myös kaikista muistakin maataloustukijärjestelmän tarjoamista toimintamalleista kaikenlaisten tilojen osalta. Olisiko järkevämpää YRITTÄÄ pohdiskella laajemmin maataloustuotteiden ja siihen liittyvien tuotantopanosten markkinoiden toimintaa ja syy/seuras-suhteita, vaikka se laajuudessaan ja monivaikutteisuudessaan lähes mahdotonta onkin. Jotenkin tällainen luomun kategorinen leimaaminen (luomuviljely periaatteena, luomuviljelijät, luomutuotteiden kuluttajat, luomuvalvontajärjestelmä, luomutukijärjestelmä jne) suurin piirtein kaiken pahan aluksi, juureksi, syyksi ja syntipukiksi syö uskottavuutta.
Eikä veroeurojen ohjautumisesta huuhareille.
Ovatko tänä vuonna tukihakemuksessaan tuottamattomia "Luonnonhoitopeltoja" ilmoittavat viljelijät kaikki samanlaisia veroeuroja ryöstäviä "huuhareita" kuin luomuviljelijät? Onko 20 lehmää varten 80 peltohehtaaria viljelevä (ja peltotuet nostava) tavanomainen tuottaja "huuhari"? Veroeurojen täysipainoisen kustannustehokkuuspyrkimyslogiikan mukaisesti: Eikö 20 lehmää pitäisi saada ruokittua 20 - 25 hehtaarilla ja loppu pelto käyttää tehokkaasti esim. myytävän rehuviljan tuottamiseen? Entäpä kasvinviljelijä, joka on tehnyt sellaisen oivallisen yhteistyösopimuksen rehu- ja lannanlevitysalan puutteen kanssa kamppailevan eläintilan kanssa, että itse saa tuet ja toinen osapuoli hoitaa työt ja kulut sitä vastaan, että saa käyttää peltoja. Onko hänen tapansa toimia oikea ja rehti ja maksetaanko hänelle veroeuroja "oikeilla" perusteilla ?
-
"Ovatko tänä vuonna tukihakemuksessaan tuottamattomia "Luonnonhoitopeltoja" ilmoittavat viljelijät kaikki samanlaisia veroeuroja ryöstäviä "huuhareita" kuin luomuviljelijät? Onko 20 lehmää varten 80 peltohehtaaria viljelevä (ja peltotuet nostava) tavanomainen tuottaja "huuhari"? "
Pahimpia huuhareita ovat ne luomubuumin suunnittelijat ja vihreään painostukseen sortuneet päättäjät, jotka ovat aikaan saaneet sen, että tuottamattomasta hulluudesta maksetaan verorahoilla.
Ja viljelijä, jos ymmärtää osallistuvansa (tosin itselleen taloudellisesti kannattavaan) hulluuteen, toimii myös arveluttavasti.
http://mattipekkarinen.net/etusivu.htm#mitamaksaa
-
Ja viljelijä, jos ymmärtää osallistuvansa (tosin itselleen taloudellisesti kannattavaan) hulluuteen, toimii myös arveluttavasti.
http://mattipekkarinen.net/etusivu.htm#mitamaksaa
Eli "huuhari" voi olla myös ns. tavanomainen viljelijä, joka hyödyntää tukijärjestelmän tarjoamat mahdollisuudet olla tuottamatta 8000 ry:n hehtaarisatoja?
Nyt ollaankin suuntaamassa "syville vesille" eli kenelle tai mille taholle tässä maailmanmenossa voidaan luovuttaa kaikkivaltias oikeus määrittää, mikä on hulluutta ja huuharointia ja mikä "oikeanlaista" toimintaa esimerkiksi nyt tässä maatalouden harjoittamisessa? Koko Eu:n yhteinen maatalouspolitiikka ja maataloustukijärjestelmä ovat niin megalomaaninen ja monimutkaisuudessaan suorastaan järkyttävä luomus, että yksistään luomun poimiminen siitä hutusta mikroskoopin alle preparoitavaksi ei kerro koko totuutta. Vai miten on, onko em. mainittujen esimerkkien ohella hevostalouden tukeminen maataloustuilla jotenkin järkevämpää kuin luomun? Käytetään iso määrä veroeuroja harrastustoiminnan tukemiseen, joka ei tuota muuta kuin hyvää mieltä tuetun eläimen hoitajalle ja kasan paskaa?
Eli tahtoo taas sanoa, että kyllä niitä epäkohtia, hulluutta ja arveluttavuutta tästä maailmasta löytyy joka kulman takaa, jos vain haluaa siltä kannalta asioita ajatella ja se, kuka minkäkin asian luokittelee viisaudeksi tai "huuhaukseksi" on aivan persoonasta kiinni. Ja luomu ei taatusti ole maailman ainoa tai lähimainkaan turhin asia, joka on jonkun mielestä "huuhaus", ja johon siitä huolimatta "tuhlataan" verorahoja.
Ruisleivän jyrsijä
-
Joo, olet oikeassa, hömppäoppeja riittää. Kaikki joudumme jollain tapaa maksamaan. Asia on kuluttajalle ylivoimaista:
Miten kukaan ennättää perehtyä kaikkeen nykyajan markkinoinnin sekamelskaan: ruuan ”vaihtoehtoiset” tuotantomenetelmät …onnellisen kanan munat… jopa onnelliset tomaatit … pellavamunat… terveydenhoidon ”vaihtoehtomenetelmät”: homeopatia, aromaterapiat, sähköhoidot …jne jne? Tavoistani (vapaan kilpailun salliminen) poiketen olisin valmis kuluttajan suojaamiseksi suostumaan näissä asioissa yhteiskunnan holhoukseen: Asiantuntijoista koottu lautakunta määrittelisi, mikä on toimivaa, tuottavaa ja järkevää. Muu kokonaan kiellettäisiin!
http://mattipekkarinen.net/motiivit.htm
Matti
-
Asiantuntijoista koottu lautakunta määrittelisi, mikä on toimivaa, tuottavaa ja järkevää. Muu kokonaan kiellettäisiin! [/b]
Ajatuksena OK, mutta miten käytännössä onnistuttaisiin tällainen toimielin ensinnäkin kokoamaan (kuka määrittää, ketkä kelpaavat joukkoon?) ja miten sen toiminta onnistuisi, jos mukana olisi hyvinkin erilaisia näkemyksiä omaavia tahoja? Huutoäänestyksellä? Ja eiköpähän vain kaikenlaiset asiantuntijalautakunnat, työryhmät ja komiteat monessa maassa, monella taholla ja moneen, moneen otteeseen ole olleet luomassa, korjaamassa ja uudistamassa esim. juuri tätä nykyistä maataloustukijärjestelmää. Ja tämänhetkinen versio ei varmaankaan ole yhtään sen yksinkertaisempi, oikeudenmukaisempi tai paremmalla panos/hyöty-suhteella toimiva kuin aikaisemmat.
Asiat eivät tosielämässä valitettavasti ole yksiselitteisiä, yksinkertaisia ja helposti ratkaistavia, vaikka välillä tuntuu, että hyvä olisi, jos niin olisi...
Ruisleivän jyrsijä
-
Ruisleivän jyrsijä kirjoitti:
Nyt ollaankin suuntaamassa "syville vesille" eli kenelle tai mille taholle tässä maailmanmenossa voidaan luovuttaa kaikkivaltias oikeus määrittää, mikä on hulluutta ja huuharointia ja mikä "oikeanlaista" toimintaa esimerkiksi nyt tässä maatalouden harjoittamisessa?
Mikä vika tässä esittämässäni (superyksinkertaisessa, ei yhtään "syvällisessä") pinta-alakriteerissä on? Jos "ruoan tuhlaaminen" on keskustelumme aiheena. Tarvitseeko tässä asiassa monimutkaistaa kaikkea?
PS.
Parempi olisi, että kaikki luomutuotteet olisi keskitetty kaupassa tiettyyn paikkaan, jotta se, joka luomua haluaa ostaa, löytää koko valikoiman helposti.
Meillä on tämä teoria, miksi näin ei tehdä:
luomun sala- ja pakkomyynti! (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=50.0)
-
Voiko olla totta, että yli puolet maailman tuottamasta RUUASTA heitetään pois (pilaantuneena tai "lautaselle tai kattilaan jääneenä" ylimääräisenä tähteenä?
"Suattaapa se olla niinnii", eli rohkenen epäillä, että tämä on kovaa liioittelua.
Legendahan se oli, ainakin Suomessa. Kun asia nyt tarkemmin tutkittiin, poisheitettyä ruokaa osoittautui olevan huomattavasti vähemmän, mitä on mutu-menetelmän pohjalla väitetty. Tässä linkki vaikka HS:n uutiseen asiasta:
Sinkkunaiset tärväävät eniten ruokaa roskiin (http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Sinkkunaiset+t%C3%A4rv%C3%A4%C3%A4v%C3%A4t+eniten+ruokaa+roskiin/1135262377297)
Kyllä tuossakin sitä edelleen kovasti kauhistellaan, ja yhteen laskien saa näyttäviä lukuja, mutta tämä on se fakta:
Kotitaloudet tuhlaavat vuosittain noin viisi prosenttia ostamastaan ruuasta.
Eli ei 20%, ei puolta. Viisi prosenttia on minusta vähän. Siitäkin – UD:n uutisen mukaan – n. 40% on pilaantunutta, ja sitä ei minusta pidä kehottaa syömään. Olen aika varma, että vuosikymmeniä sitten, kun ei ollut jääkaappeja, ruokaa pilaantui enemmän. Köyhemmissä oloissa tietysti käytettiin ruoka tarkemmin – mutta sitten oli kyllä huomattavasti enemmän ruokamyrkytyksiäkin …
Tietysti tässä olisi nyt paikka ehdottaa, että josko nyt sitten EU:ssa ja Suomessa hyväksyttäisiin säteilytys, jolla varmasti voitaisiin vähentää pilaantumisen takia pois heitetyn ruoan määrää.
Ks. uutisemme:
Säteilytys on Suomessa ja EU:ssa edelleen lähes kielletty (http://www.tuottavamaa.org/uutiset.php?News_id=46)
-
Tässä lyhyt kirjeenvaihto asian tiimoilta (eli kysymykseni on alempana)
***
-----Alkuperäinen viesti-----
Lähettäjä: Juhis Katajajuuri [mailto:juha-matti.katajajuuri@mtt.fi]
Lähetetty: 15. joulukuuta 2010 8:39
Aihe: Re: Ruoan hävikki ja luomu?
hei,
olisi mielenkiintoinen aihe, mutta tässä hankkeessa datan resoluutio ei mitenkään mahdollista tuon tyyppistä erittelyä, vaikka siis mielenkiintoinen asia olisikin, t. Juhis
On Wed, 15 Dec 2010 08:29:12 +0200, Jokipii Heikki […] wrote:
> Juha-Matti Katajajuuri
[…]
>
> MTT
>
> Olisin tiedustelut, tutkitaanko tässä ruoan hävikkiä eri vaiheissa
> selvittävässä hankkeessa erikseen ruoan TUOTANTOTAPOJEN vaikutusta
> hävikkiin.
>
> Mm. netistä on löytynyt tietoja, että LUOMUN osalta hävikki esim.
> vähittäiskaupassa olisi tavanomaista suurempaa? Voisiko se olla sitä
> kotonakin?
>
> Onko tämä tarkastelukulma mukana asiassa?
>
> Heikki Jokipii
>
> puheenjohtaja
> Luonnonsuojeluyhdistys Tuottava Maa - Turvattu Luonto ry
***
Heitinpä myös Vihreän Langan nettisivuille em. kysymykseni säteilytyksestä (http://www.vihrealanka.fi/uutiset/kodeissa-heitet%C3%A4%C3%A4n-enemm%C3%A4n-ruokaa-roskiin-kuin-kaupoissa).
-
Ruoan hävikistä – ei vaiheissa – on ilmestynyt FAO:n raportti:
Kolmasosa maailmassa tuotetusta ruuasta ei päädy ihmisten vatsoihin (http://uutiset.ruokatieto.fi/WebRoot/1043198/X_Uutistenhallinta-2-1-palsta_uusi.aspx?id=1206814)
Samasta asiasta on tässä Guardianin uutinen (http://www.guardian.co.uk/global-development/2011/may/12/food-waste-fao-report-security-poor), josta löytyi myös linkki itse raporttiin. (http://www.fao.org/fileadmin/user_upload/ags/publications/GFL_web.pdf)
Kiinnittäisin huomiotanne siihen, että nyt tässä yhteydessä kukaan ei ole ottanut asiakseen korostaa luomuviljelyä, ainakaan vielä, tyyliin, että jos tällaista hävikkiä ei olisi jne.
Jos tutustuu itse FAO:n raporttiin, voi nähdä, miten hyvin vähän kelvollista ruokaa heitetään pois köyhissä maissa.
Kun turhaan poisheitetyn ruoan *) kuskaaminen kehittyneistä maista – kärjistäen: mitä jää täällä jäljelle ”seisovista pöydistä” – nälkämaihin ei ole käytännössä mahdollista, vaihtoehdoksi edelleen jää tehokkaampi tuotanto siellä. Ja luonnollisesti kiinnittäen huomiota siihen, ettei ruoka siellä mene hukkaan.
Me olemme ihailleet Malawin tarmokasta siiloprojektia. (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=69.msg928#msg928) Muitakin niksejä tällaisen hävikin vähentämiseen on, mm. geeniteknologia, jonka avulla elintarvikkeiden pilaantumista voidaan hidastaa (http://tuottavamaa.org/uutiset.php?News_id=117) sielläkin, jossa ei ole jääkaappeja tms.
Mutta edelleenkin se ”hyväntahtoinen” laskelma, että jos
a) ruokaa ei pilaantuisi ja
b) kaikki ruoka jaettaisiin tasan, se riittäisi maailmalle
c) jopa luomuviljelyllä
on yhtä naiivi kuin ennenkin.
Vaikka tätä skenaariota FAO jne. ei nyt esittänyt, kohta (”jos vanhat merkit …”) tällainenkin puheenvuoro ja ajatus taas Suomessa ja kansainvälisestikin varmaan kohta esiin pulpahtaa.
_________
*) Huomionarvoinen asia Ruokatiedon uutisessa on myös se, että ”äskettäin” tehty suomalaistutkimus ”on ensimmäisiä laajaan otokseen perustuvia kotien ruokahävikkiä selvittäviä tutkimuksia maailmassa.”. Ja että se osoitti tuhlauksen Suomessa kuitenkin vähäisemmäksi kuin nk. ”mutu-menetelmä”, aiemmin.
-
On vaikea olla ihan varma - provosoivasta otsikosta huolimatta - mille puolelle HS:n toimittaja Satu Kaaria tässä kysymyksessä "Ruokatorstain" 2.2.2012 jutussaan kallistuu:
Lisää muoviruokaa? (http://www.hs.fi/ruoka/artikkeli/Lis%C3%A4%C3%A4+muoviruokaa/1135270307805)
Hän toteaa EU:n pyrkimyksen ruoan haaskaamisen vähentämiseen. Oma kokemus – asiasta kun ei ole ainakaan Suomessa tutkimusta, vrt. kirjeemme Juha-Matti Katajajuurelle edellä - on ilmeisesti taustalla kun hän lopussa toteaa:
"Tavoite on lievässä ristiriidassa luomu- ja lisäaineettomuustrendin kanssa. Luomuruuan myyntivaltti kun ei varsinaisesti ole säilyvyys. Luomuvihannekset on syötävä heti. Kahden viikon päästä on liian myöhäistä."
Mutta tuossa on kyllä tuotu reilusti esille tämä ristiriita, onko se sitten "lievä" vai ei.
-
Hän toteaa EU:n pyrkimyksen ruoan haaskaamisen vähentämiseen. Oma kokemus – asiasta kun ei ole ainakaan Suomessa tutkimusta, vrt. kirjeemme Juha-Matti Katajajuurelle edellä - on ilmeisesti taustalla kun hän lopussa toteaa:
"Tavoite on lievässä ristiriidassa luomu- ja lisäaineettomuustrendin kanssa. Luomuruuan myyntivaltti kun ei varsinaisesti ole säilyvyys. Luomuvihannekset on syötävä heti. Kahden viikon päästä on liian myöhäistä."
Mutta tuossa on kyllä tuotu reilusti esille tämä ristiriita, onko se sitten "lievä" vai ei.
Hyvin mielenkiintoinen aihe ja täälläpä siitä lisää:
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. tammikuuta 2012 toimista ruoan haaskauksen välttämiseksi: strategiat elintarvikeketjun tehostamiseksi EU:ssa (http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+TA+P7-TA-2012-0014+0+DOC+XML+V0//FI)
Tuolla on hyvin monta "ottaa huomioon" -kohtaa joita on täydellisen mahdoton sovittaa yhteen luomutuotannon kanssa.
Tai sitten pitää vain sulkea silmänsä ja olla huomioon ottamatta.
-
Tuo edellä mainittu hanke nyt sitten päättyi ja antoi loppuraporttinsa:
Elintarvikeketjun ruokahävikki vajaat 400 miljoonaa kiloa (https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/ajankohtaista/uutiset/Elintarvikeketjun%20ruokah%C3%A4vikki%20vajaat%20400%20miljoonaa%20kiloa)
Kuitenkin siinä sitten kerrottiin, että ruoan hävikki Suomessa on vain 10-15% kaikesta.
Myös kerrottiin, että hävikin vähentäminen on osin käytännössä mahdotonta (kuten mm. pääosin elintarviketeollisuudessa).
Joka tapauksessa näyttäisi siltä, että Suomen osalta hävikin lähes täydelliselläkään poistamisella ei vielä paljon saavutettaisi.
Vähemmän tuottoisaa luomua sillä asialla ei siis todellakaan voi perustella (että sekin riittäisi, kunhan ei ruokaa haaskattaisi) - varsinkin kun on olemassa viitteitä (mm. kauppiailta) siitä, että luomuruoassa hävikki olisi keskimääräsitä suurempi. Tämä tieto ei kyllä siis tullut tuossa tutkimuksessa esille, ks. edellä valittelut tutkimuksen "resoluutiosta".
-
Iltasanomissa oli täsmennys, tähän raportiiin viitaten, että rahaa menee nelihenkiseltä perheeltä vuodessa hukkaan 300 euroa, tämän ruoan haaskaamisen kautta.
Mutta jos jo pari vuotta sitten kerrottiin, että
Nelihenkinen perhe käyttää ruokaan ja juomaan 290 euroa viikossa (http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Nelihenkinen+perhe+k%C3%A4ytt%C3%A4%C3%A4+ruokaan+ja+juomaan+290+euroa+viikossa/1135261724369)
... niin siinä se sitten on. Yhden viikon ruoat menevät hukkaan. Siinä se rahallinen tappio. Eli noin 2 prosenttia ruokamenoista. Eli hyvin vähän.
Poisheitetty ruoka on siis halvimmasta päästä: kuivunutta ranskanpullaa *), nahistuneita vihanneksia, muutama peruna, jota ei enää jaksettu syödä ...
___________
*) se on kyllä väärin: muistan vieläkin mummuni tekemät köyhät ritarit! :)
-
Nämä arviot ruoan hävikistä varmaan tulevat tutkimuksen myötä haarukoitua oikeammiksi. Ja näyttää siltä, että arviot myös sen myötä tulevat kohtuullisemmiksi.
Nyt on ilmestynyt Aalto-yliopiston (vetämänä) tutkimus:
Ruokahävikki puolittamalla ruokittaisiin miljardi ihmistä nykyistä enemmän (http://www.aalto.fi/fi/current/news/view/2012-10-10-004/)
(linkki uutisen alla lupaa väärin, että alkuperäinen artikkeli olisi "luettavissa kokonaisuudessaan" siellä, mutta se ei ole, vain abstrakti ja kuvat ovat ilman rahaa näkyvissä)
Jos ruoan hävikki on aiemmin arvioitu epämääräisinä painotonneina, tämä kaloreina arvionti on jossain mielessä parannus.
Toisaalta eräs (aika eksakti) vaihtoehto tälle olisi arvioida ruoan hävikkiä hehtaareina. *)
Siitä olisivat tyytyväisiä varmaan kasvissyönti-intoilijat, jotka aivan oikein näin saisivat näkyviin, miten syystä tai toisesta hävikiksi joutunut liha merkitsisi tässä paljon enemmän.
Toisaalta se voisi aiheuttaa vähän hankalan vertailutilanteen siinä, että jos (karkeasti arvioiden) amerikkalainen tuhlaisi oikein reippaasti ruokaa, noin 10-kertaisilla sadoilla hehtaaria kohti hänen ruokahävikkinsä voisi tällä laskentatavalla olla mitätön verrattuna afrikkalaiseen, joka (tavalla tai toisella) menettäisi vähänkin surkeasta sadostaan.
Tutkimus ei keskittynyt vain ruoan pois heittämiseen, vaan katsoi hävikkiä koko matkalta pellolta poskeen. Sen tarjolla olevasta kuvasta näki, että suurimmat hävikin paikat ovat ketjun alkupää (pelto, sadonkorjuun jälkeinen aika) ja sitten loppupää (kulutus, jossa pois heittämisen täytyy olla mukana). Jalostuksessa ja jakelussa hävikki on selvästi pienempi.
Nämä kaikki yhteen laskienkin päätyy tutkimus n. 24 prosenttiin. Eli jo paljon kohtuullisempaan arvioon, mitä julkisuudessa joskus on esitetty. Ja sekään luku ei siis ole ruoan poisheittämistä, vaan siinä ovat mukana alkutuotannossa tapahtuneet menetykset.
__________
*) tutkimuksen otsikossa esiintyy kyllä sana "cropland", viljelysmaa, mutta nyt on vaikea tietää, mitä siitä tarkkaan ottaen sanottiin
-
*) tutkimuksen otsikossa esiintyy kyllä sana "cropland", viljelysmaa, mutta nyt on vaikea tietää, mitä siitä tarkkaan ottaen sanottiin
Näin on siitä huolimatta, vaikka uutisessakin kerrottiin peltohehtaareista (lihav. HJ):
Uusi tutkimus on ensimmäinen selvitys, jossa on arvioitu resurssien kulutusta ruokahävikkiin maailmanlaajuisesti. Vuodessa ruoantuotantoketjun hävikissä tuhlataan 27 kuutiota puhdasta vettä, 0,031 peltohehtaaria ja 4,3 kiloa lannoitteita jokaista maailman asukasta kohden.
Ruokahävikin tasoksi ilmoitettiin 24%. Mutta jos tuosta 0,031 peltohehtaarin (per asukas) luvusta arviomme menetyksiä (kertomalla sen 7 miljardilla, maailman väkiluvulla), "hukatut" hehtaarit olisivat maailmassa yhteensä vain 217 miljoonaa. Joka on maailman n. 1,5 miljardista peltohehtaarista vähemmän kuin 24%, tarkemmin sanottuna 14%.
***
Ihan oma kysymyksensä on, missä vaiheessa jokin pellolla kasvava luokitellaan ruoaksi. Onko esimerkiksi näissä kuvissa (http://mattipekkarinen.net/syksylu.htm) tilastoitua ruokaa?
-
Tässä YLEn uutisoimassa keksinnössä ...
Amerikkalaiset keksivät laitteen, joka säilyttää leivän 60 päivää (http://yle.fi/uutiset/amerikkalaiset_keksivat_laitteen_joka_sailyttaa_leivan_60_paivaa/6399013)
... ei olisikaan siten kyse (radioaktiivisesta) säteilytyksestä, vaan eräänlaisesta viritetystä mikroaaltouunista, eli sitä eivät EU:n direktiivit (http://tuottavamaa.org/uutiset.php?News_id=46)koskisi.
Tarkemmin tästä kertoo siis BBC:
Bread that lasts for 60 days could cut food waste (http://www.bbc.co.uk/news/science-environment-20540758)
Nyt voisi kuvitella, että tällaisella laitteella käsiteltäsiin leipä jo ennen kauppaan tuloa, ja brändättäisiin "ympäristöystävälliseksi kestoleiväksi" tms. Tai voisi kuvitella, että ainakin isossa marketissa olisi nykyisten lounaspiirakan läämmitykseen tarkoitettujen mikroaaltouunien lisäksi toinen, "homeenestouuni", johon asiakas voisi muutamaksi sekunniksi laittaa keipänsä (ja ehkä jatkossa vihanneksensa ja lihansa?), jos niin haluaisi?
Tähän asiaan kiinnitti huomiota (http://luomulakko.blogspot.fi/2012/11/leipa-joka-sailyy-60-paivaa.html) myös "Luomulakko" - kilpailijamme, jota emme lakkaa suosittelemasta ... :)
***
Toisaalla tältä "rintamalta" löytyy sitten tällainen saksankielinen NOVO-lehden artikkeli ...
Welthunger: Weggeworfene Lebensmittel sind nicht das Problem (http://www.novo-argumente.com/magazin.php/novo_notizen/artikel/0001237)
eli "Maailman nälkä: poisheitetyt elintarvikkeet eivät ole [keskeinen] ongelma", jonka teesi on sanottu tuossa otsikossa.
Mutta vaikka olisi totta - mihin käsitykseen minäkin olen tullut - ettei ruokajätteen vähentämisellä kehittyneissä maissa maailman nälkäongelmiin vaikuteta, voi jätteen vähentämisellä olla silti jotain merkitystä luonnon säästämisen kannalta, täällä kehittyneissä maissa.
-
Tähän tuttuun ajatukseen törmäsin tässä blogissa ja tässä sen artikkelissa "Luksusta elämään luomulla" (http://blog.vogel.fi/2012/12/luksusta-elamaan-luomulla/) (3.12.12):
Kriitikot ovat esittäneet, ettei luomulla pystytä ruokkimaan kaikkia maailman nälkäisiä. Kyynistä puhetta, eipähän heitä nykyisellä tehotuotannollakaan ruokita, vaan ruokaa tuotetaan kyllä tarpeeksi kaikille maailman ihmisille, mutta se jakautuu epäoikeudenmukaisesti. Köyhät jäävät ilman ja rikkaat heittävät valtavat määrät ruokaa roskiin.
Olisin kysynyt siellä - jos blogisti olisi sallinut - millä tavalla tämä roskiin heittäminen sitten pyhittäisi siirtymisen systeemiin, jossa roskiln heittämistä täysin välttäenkin köyhien ruokkiminen ei toteutuisi (ja olisi jopa mahdotonta)?
Anteeksi vaan, Varpu Tavi , mutta kyllä päin vastoin tuo tuollainen puhe kuulostaa "kyyniseltä" - tällaista "luksusta" itse tavoitellessasi.
***
(PS. Jos kritikkiimme haluaa täällä vastata, täällä on asiasta helppo ohje. (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=24.0))
-
Ensinnäkin kommentoinnin estäminen blogissa ei ollut minun tekojani, vaan jokin häikkä ylläpidossa, johon kiinnitin huomiota ja ilmoitin eteenpäin (en itse ole Vogel-blogin admin). Asia on tietääkseni korjattu jo.
En usko, että pelkällä siirtymisellä luomuun voitaisiin nälkäiset ruokkia, en ole naivi, mutta en pidä geenimuuntelua ainoana mahdollisuutena. Saksalaistutkijat ovat esimerkiksi kehittäneet kiinnostavia mahdollisuuksia tarjoavan azoarcus-bakteerin toimintaan perustuvat systeemin, jossa bakteeri tunkeutuu kasviin ja typpilannoittaa kasvia ilmasta nappaamallaan typellä symbioottisessa suhteessa (en ole kasvitieteilijä enkä mikrobiologi, joten yksityiskohtaisempaa tietoa kannattaa hakea Bremenin yliopiston mikrobiologian laitokselta). Myös erilaiset kestävämmän kehityksen pikakasvatusmenetelmät lisäävät ruoanuotannon tehokkuutta. Olen nähnyt laskelmia joiden mukaan näitä menetelmiä soveltamalla tuotantoa saataisiin tehostettua jopa 70%.
Ymmärrän kriiikkisi, mutta tekstini sisältö ei ollut että minun elitistinen luomuiluni pelastaisi maailman nälältä, vaan yksinkertaisesti se, ettei nykyisellä tehotuotannollakaan niitä nälkäisiä ole ruokittu. Siksi minusta on kyynistä esittää perusteluksi geenitekniikalle maailman nälkä. Kysymys geenitekniikasta "an sich" on taas kokonaan toinen, en ole mikään tunteikas GMOn vastustaja, joka levittää netissä kulkevia kulkutarinoita. Mutta suhtaudun asiaan varovaisesti, koska geenimuuntelun riskitutkimus laahaa jäljessä ja koska asiaan liittyy taloudellisia patentoimis- ja monopolisointikuvioita.
Luin juuri arvion jonka mukaan 40 vuoden kuluttua tarvitsemme saman suuruisen ruoantuotannon kuin viimeisten 500 vuoden aikana yhteensä, jotta lisääntyvät miljardit ihmiset saataisiin ruokittua. En tosiaankaan usko että se luomulla ratkeaa, mutta enpä tosiaankaan usko Monsantonkaan asiaa ratkaisevan. Eiköhän siinä tarvita kaikkia mahdollisia uusia kestävän kehityksen teknologioita, joita tiedemiehet löytävät.
yst. terv. Varpu Tavi
-
yksityiskohtaisempaa tietoa kannattaa hakea Bremenin yliopiston mikrobiologian laitokselta). Myös erilaiset kestävämmän kehityksen pikakasvatusmenetelmät lisäävät ruoanuotannon tehokkuutta. Olen nähnyt laskelmia joiden mukaan näitä menetelmiä soveltamalla tuotantoa saataisiin tehostettua jopa 70%.
.............
Luin juuri arvion jonka mukaan 40 vuoden kuluttua tarvitsemme saman suuruisen ruoantuotannon kuin viimeisten 500 vuoden aikana yhteensä, jotta lisääntyvät miljardit ihmiset saataisiin ruokittua. En tosiaankaan usko että se luomulla ratkeaa, mutta enpä tosiaankaan usko Monsantonkaan asiaa ratkaisevan. Eiköhän siinä tarvita kaikkia mahdollisia uusia kestävän kehityksen teknologioita, joita tiedemiehet löytävät.
yst. terv. Varpu Tavi
Paljon on nähty laskelmia ja paljon on tutkimuksiin rahaa laitettu ja kohu-uutisia saatu, miten luonnonmukaisilla menetelmillä onnistutaan vielä. Mutta vaikka niissä tuotantopanokset yleensöä ovat lähes ilmaisia, ei niitä vaan ole käytännössä nähty kovin tuottavina koskaan. Uskoni alkaa hiipua. Entä sitten kemiallis-tekninen ja biotekninen osaaminen? Sen tulokset nähdään vaikkapa tästä: http://mattipekkarinen.net/LANNOITUSFAO.xls . Usko on tarpeeton.
-
Varpu Tavi
Kiitoksia vastauksesta, ja ymmärrän vilpittömyytesi, mutta oletko nyt ymmärtänyt luomun ja tavanomaisen ja kaikki ihan oikein, jos ryntäät suoraan geenimuunteluun:
En usko, että pelkällä siirtymisellä luomuun voitaisiin nälkäiset ruokkia, en ole naivi, mutta en pidä geenimuuntelua ainoana mahdollisuutena.
[...]
Ymmärrän kriiikkisi, mutta tekstini sisältö ei ollut että minun elitistinen luomuiluni pelastaisi maailman nälältä, vaan yksinkertaisesti se, ettei nykyisellä tehotuotannollakaan niitä nälkäisiä ole ruokittu. Siksi minusta on kyynistä esittää perusteluksi geenitekniikalle maailman nälkä. Kysymys geenitekniikasta "an sich" on taas kokonaan toinen, en ole mikään tunteikas GMOn vastustaja, joka levittää netissä kulkevia kulkutarinoita. Mutta suhtaudun asiaan varovaisesti, koska geenimuuntelun riskitutkimus laahaa jäljessä ja koska asiaan liittyy taloudellisia patentoimis- ja monopolisointikuvioita.
Sen kuin vaan suhtaudut varovaisesti.
Mutta "tehotuotanto" (tai "tavanomainen viljely") ei ole sama asia kuin geenimuuntelu. "Tehoviljelyä" voidaan harjoittaa GM-lajikkeiden kanssa tai ilman. Mm. Suomessa "tehotuotannossa" ei ole yhtään muuntogeenistä lajiketta käytössä. Ja saadaan luomuviljelyyn nähden noin tuplasadot.
Näillä näkymin siis tehoviljely ilmankin muuntogeenisiä lajikkeita riittää maailman ruokkimiseen, jopa vuosikymmeniä tästä eteenpäin. Mutta luomuviljely ei riitä, ei nytkään.
Edelleenkään en kyllä ymmärrä, miten ruoan tuhlaamisen lopettaminen täällä auttaisi kehitysmaita. Tässä saksankielisessä artikkelissa (http://bilddung.wordpress.com/2012/06/05/europaische-hahnchen-des-todes-fur-die-afrikaner/) on kuvaus toimeliaisuudesta, jossa ei tuhlata: kun Euroopassa kanoista menee kaupaksi vain rintafileet, loput lähetetään Kameruniin pakasteina. Kamerunin väki - varsinkaan sikäläiset kanafarmarit - eivät ole lainkaan tyytyväisiä.
PS. Jos ymmärrän tämän artikkelin oikein (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11952126), kyse tässä Azoarcus-jutussa ei liene muusta kuin typensidonnan tietystä tehostumisesta. Se tuskin pelastaa luomuviljelyä sen yleisen tuottamattomuuden kiroukselta.
-
Nyt on TV:ssä Tuomas Enbusken ohjelmassa ollut 5 vuotta hyvänä säikynyt "kohutorttu". Näin siitä tiesi "Luomulakko":
Enbusken kohutortun raportti (http://luomulakko.blogspot.fi/2012/12/enbusken-kohutortun-raportti.html)
Olisipa hauska nähdä vastaava mikrobiologinen selvitys nykytrendin mukaisesta täysin säilöntäaineettomasta, luonnollisestä luomukääretortusta, joka selvitys tehtäisiin viimeisenä myyntipäivänä tai vaikkapa vain kuukausi sen jälkeen.
Totta se oli, näin samasta asiasta Ilta-Sanomat (http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288523499047.html?pos=ok-nln).
Niinpä niin. Jollekin luomukokkiijulkkikselle on haastattelussa ollut järkytys (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=26.msg1973#msg1973), kun hän on löytänyt kotoaan kolme viikkoa vanhan leivän, joka ei vielä ollut pilaantunut ... Ja Pro Luomu ry:n toiminnanjohtaja Marja-Riitta Kottila katsoo (http://yle.fi/uutiset/luomukauppa_kasvaa_ennatysvauhtia/6405446), että:
- Kaikki tällaiset eettisyydet, eläinten hyvinvoinnit ja lisäainekeskustelut ovat varmaankin vahvistaneet kiinnostusta [luomua kohtaan].
(lihav. HJ)
Mutta jos tämä ruokahävikki on EU:ssa sellainen ongelma, mitä voisi päätellä tällaisista suurehkoista hankkeista ....
Ruokahävikin hallintaan haetaan EU:n yhteistä politiikkaa (http://uutiset.ruokatieto.fi/WebRoot/1043198/X_Uutistenhallinta-2-1-palsta_uusi.aspx?id=1241343)
... niin varmasti silloin kaikki teknisetkin keinot ruoan säilymisen parantamiseksi ovat tarpeen. Eli tutkijat nyt selvittämään "kohutortun" salaisuutta! (Hakekaa EU:lta rahat!)
-
Tässä ikäänkuin "heidän itsensä" todistus asiasta:
Luomuelintarvikkeiden jatkojalostus lisääntyy nopeasti (http://yle.fi/uutiset/luomuelintarvikkeiden_jatkojalostus_lisaantyy_nopeasti/5060268)
Tuoreruoka saatava äkkiä syöjille
Haasteita tuo niin ikään se, että Krunexilla ei käytetä minkäänlaisia lisäaineita. Luomutuoretuotteiden säilyvyysajaksi luvataan vain seitsemän päivää, kun se tavanomaisilla tuotteilla voi olla kolme viikkoa.
Ja kun tämä ei tietystikään aina onnistu, seuraa siitä varmastikin, että luomutuotteita menee enemmän roskiin.
Jolloin, jos MMM ja muut mukana olevat ministeriöt olisivät johdonmukaisia, tämän kampanjan ...
Saa Syödä! (http://www.saasyoda.fi/)
... yhtenä osana pitäisi olla luomuruoan osuuden vähentäminen.
-
Näin kertoo Kansan Uutiset - asiaa paheksumatta ...
Lemmikkien tuhkaaminen yleistyy - hevosiakin tuhkataan (http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/96599229/lemmikkien-tuhkaaminen-yleistyy-hevosiakin-tuhkataan)
... että ruokaa kylmän rauhallisesti poltetaan ja haudataan maahan. Hevosia tässä tarkoitan - kissat maituvat pahalle! ;). Hevonen painaa n. 500 kiloa, jos puolet siitä on syötävää, tuossa 5000 hevosessa olisi yli miljoona kiloa *) lihaa. Selvää on, että on terveydellisiä syitä jättää heonen syömättä, mutta mitä tämä on: "omistaja ei halua tunnesyistä hevostaan teuraaksi"? Uutinen on vähän epäselvä, se kertoo, että noin "kolmasosa niistä päätyy pienteurastamoille", onko siis tässä kaikki? Vain kolmasosa syötäisiin?
Enkö minä ole sitten yhtä oikeutettu heittämään "tunnesyistä" omaa, itse maksamaani ruokaa roskikseen?
_______
*) Suomi muuten tuo maahan n. miljoona kiloa hevosenlihaa vuosittain. Pääasiassa menee metwurstiin tms.
-
Nyt KEPA oli löytänyt tällaisen uutisen:
Guardian: Euroopan hevosskandaalin juuret ulottuvat veroparatiiseihin (http://www.kepa.fi/blogi/12393)
Joku vuosi sitten KEPA:n sivuilla oli tälllainen uutinen:
Pois heitetty ruoka on veden tuhlausta (http://www.kepa.fi/uutiset/6587)
Englannissa on arvioilta 600 000 - 1,2 miljoonaa hevosta. Joita ei syödä! Eikö tätä olisi sopinut paheksua myös ...
Eivätkö nämä veroparatiisivenkulat ym. lopulta tee hyvän työn, jos vaikka piienellä viekkaudelllakin saavat hevosenlihan syötettyä ihmisille, sen sijaan, että se olisi vain hävitetty, esim. haudattu maahan?
-
Tässä vaihteeksi saksankielinen puheenvuoro asiaan. Michael Miersh toteaa samoin kuin minäkin tässä ...
Esst mehr Pferd (http://www.achgut.com/dadgdx/index.php/dadgd/article/esst_mehr_pferd)
("Syökää enemmän hevosta!")
... miten hyvää lihaa hevonen on - vertauksena, että valittaisiko IKEAn asiakas, jos paljastuisikin, että hänen kuusesta valmistetuksi ilmoitettu huonekalunsa onkin tamnea! - ja kertoo myös, että terveysriski tästä tietystä hevoslääkkeestä syntyisi vasta, jos söisi "vuoden ja päivän" pelkästään hevosta.
Ja toteaa myös, miten outoa on, jos toitotetaan kaikkialla ruoan túhlauksesta, ja samaan aikaan Saksassa haudataan maahan arviolta 40 000 hevosta vuodessa. Jos hevosesta saa lihaa noin 200 kiloa, se on 8 miljoonaa kiloa.
-
Hevosta, kuten muitakin lemmikkieläimiä (niitähän hevosetkin usein ovat) ei meillä ole totuttu surutta syömään, mutta haaskausta hevosten hukkaaminen ainakin on.
Koirat ja kissat ovat sen verran pieniä, että niiden lihassa emme kovin paljon menetä, mutta niitten eläessä (ja syödessä lihaa) menetetään valtavat määrät ruokaa, joka kävisi ihmisillekin.
Iso koira kun syö lihaa enemmän kuin keskivertoihminen. Ja siten kuluttaa pellon satoa arviolta 2-4 vegaani-ihmisen verran. Voisiko jopa päätellä, että aiheuttaa 2-4 ihmisen nälkäkuoleman... Koiran pitämistä "hyödyttömänä", pelkkänä lemmikkinä, pitäisi miettiä moneen kertaan.
Tämä aihe on niin arka, että tästä ei yleensä saa (ainakaan kissa- ja koira-)ihmisiä keskustelemaan. Noora Shinglerkin (!!!) malttoi olla hiljaa, kun asia nousi esiin hänen blogissaan: http://uusimusta.squarespace.com/kesk-ruoka/post/1055825
Matti
-
Tämä kampanja nyt kiusaa/viihdyttää meitä mm. Helsingin metron kuvataululla:
Fiksu vähentää jätettä (http://www.hsy.fi/fiksu/arjessa/ruoka/ruokaostoksilla/Sivut/default.aspx)
Yhdessä usein toistuvassa kuvassa todetaan, että suomalainen heittää pois n. 26 kiloa ruokaa, ja sitten todetaan tuo lause:
Osta vain se määrä ruokaa mitä olet suunnitellut tarvitsevasi.
Mutta miten sen osaa niin tarkkaan suunnitella? Jos 26 kiloa jakaa 365 päivällä, se on 70 grammaa, eli noin yksi peruna.
Jos käykin niin, että ei ole ostanut tarpeeksi perunoita, ja jää vielä nälkä, niin eikö sen yhden perunan hakemiseen kaupasta mene jo kaikkea sen verran, että tuon ohjeen hyöty jää aika minimaaliseksi, josko sitä jää ollenkaan, sen enempää luonnon kuin ihmisen kannalta.
Täällä on uusi fiksu artikkeli asiasta, MTT:n sivulla, Antti Iholta:
Ruokahävikin yksipuolinen tarkastelu on vahingollista
(http://mttelo.mtt.fi/155)
***
Tarkkaa suunnittelua ja ajoitusta asioille vaatii ohjeen kirjoittaja tässäkin ...
Älä mene nälkäisenä kauppaan
... mutta heti kotona sitten pitää olla niin nälkäinen, että syö kaiken! :)
PS. Sellainen poikkeus omalla kohdallani muuten on, että tämän osaan ilmeisesti hyvin ja helpostikin ennakoida: en ole ilmeisesti koskaan tilannut ravintolassa olutta enempää kuin olen suunnitellut juovani. Yhtään olutta kun en nimittäin ole koskaan joutunut jättämään lasiin.
-
Hesarissa oli tänään uutinen (tässä otsikko ja ingressi):
Ruokaa roskiin satojen miljoonien edestä
Kotien ruokahävikin vaikutus ilmastopäästöihin vastaa noin 100 000 henkilöauton vuosipäästöjä
Siinä todettiin mm.
Kotitalouksien ruokahävikin vaikutus ilmastopäästöihin vastaa MTT:n mukaan noin 100 000 henkilöauton vuotuisia päästöjä.
"Aika karu tieto. Minäkin olen ollut eniten huolissani niistä pakkauksista" […]
… totesi jutussa haastateltu, joka oli ilmeisen ylpeä siitä, että hän heittää hyvin vähän ruokaa roskiin, koska perheessä olevat kaksi (!) koiraa syövät jätteet!
Vrt. tähän (http://www.hilavitkutin.com/2009/11/06/tutkimus-koiran-ekologinen-jalanjalki-vastaa-kahta-katumaasturia/)
-
Tämä meille nyt sitten kerrotaan (Ruokatieto) - kun asiassa on väläytelty vallan kauheita lukuja - että ...
Ruokahävikki halki ja poikki (http://www.ruokatieto.fi/pikaopas/4-ala-heita-ruokaa-pois/ruokahavikki-halki-ja-poikki)
... tämä onkin suomalaisten osalta fakta (lihav. HJ):
Suomessa heitetään henkilöä kohden 24 kiloa eli 125 euron edestä ruokaa roskiin vuodessa. Määrä vastaa noin kuutta prosenttia kaikesta kuluttajien ostamasta ruuasta, paljasti MTT:n ruokahävikkitutkimus viime vuonna.
Tuo on lopulta niin hämmästyttävän vähän - että Matin alkuperäinen otsikon kysymys saa kyllä Suomen osalta vastauksen: on se!
Jos päässälasku ei enää ole kansalaisilla niin automaattinen toimitus kuin ehkä joskus ennen, niin tässä sama päivää kohti: n. 66 grammaa, noin 34 senttiä.
(Ja tällaisen teemaviikon järjestäminen asiasta on kyllä aika turhanaikaista, viihdyttää ja hyödyttää lähinnä vain järjestäjiä. Ja - viitaten edelliseen puheenvuorooni - jos asia kuitenkn sinua henkilökohtaisesti jotenkin vaivaa, hommaa itsellesi koira ... ei, kissa tai marsu taitaa riiittää, tuolla ei koiraa ruokita! >:()
PS. 28.7.2014: Ja todellakin, jos mietitään, mitä me voisimme tehdä maailman nälän vähentämiseksi, viittaus tähän ruokahävikin vähentämiseen Suomessa on täysin turhanaikaista, ja vastausta on haettava ihan toisaalta (http://www.tuottavamaa.org/uutiset.php?News_id=347). Näin luultavasti myös, jos ajattelemme länsimaita yleensä: väitteet suunnattomasta ruokahävikistä muuallakin ovat hyvin pitkälle mutu-tietoa. Jos asia kunnolla tutkittaisiin, kuten Suomessa, no, voitaisiin saada vastaava yllättävä tulos ...
-
Juuri kun tuon tulin kirjoittaneeksi, niin kyllä minun kasvatuksellani, ja ihan maallisin lähtökohdin, tämä kyllä on äärimmäistä syntiä:
Tomaattifestivaali muutti Valencian kadut ketsupiksi – tältä se näytti (http://www.stara.fi/2014/08/29/tomaattifestivaali-muutti-valencian-kadut-ketsupiksi/)
Tämän vuoden tapahtuman aikana murskattiin lähes 125.000 tonnia tomaatteja.
Espanjassa kiellettiin eläinsuojelujärjestöjen painostuksesta härkätaistelut. Niillä oli kaiketi perinteitä jostain roomalaisajoista lähtien. Mutta tapetut härät ihan varmasti syötiin. Tällä typerällä, inhottavalla ruoan tuhlausjuhlalla perinteet ovat lyhyemmät, ne eivät varmasti asetu esteeksi asian lopettamiselle.
Jopa aivan EU voisi asiassa jyrähtää: tällaiseen tarkoitukseen ei maataloustukia ole tarkoitettu, eikä maa, joka tällaista sallii, oikeastaan niitä ansaitse ...
Ja - Helsingin Sanomat, ja muut tiedotusvälineet - tämä ei ole hauskaa, se joka näin mainostaa "riemukasta tomaattisotaa", on tähän syntiin osallinen! Eli myös vastuussa tästä, itse vikapää.
Tomaateissa on olemassa tehokas ja halpa säilöntätekniikka. Lukija voi itse miettiä, olisiko maailmassa ollut paikkoja, jotka olisivat tarvinneet 125 000 tonnia tomaatteja.
***
Puhumattakaan siitä, missä määrin HS ym. nyt tuolla uutisellaan rohkaisevat ja motivoivat suomalaisia osallistumaan tähän hävikkiviikkoon. Tuolla Espanjassa espanjalaiset ja turistit siis yhdessä päivässä tässä "leikissä" hävittivät syötävää ruokaa melko tarkkaan, kiloissa, saman verran kuin suomalaisilla tähän hävikkiin vuodessa menee. Euroissa jopa enemmän, ainakin suomalaisilla hinnoilla.
____________
PS. klo 15:40: Tämä ei poista asian periaatteellista syntisyyttä, mutta nyt pöyristyksestäni vähän toivuttuani kuitenkin suoritin yhden jakolaskun, ja se laittaa kysymään, onko asialla taas ollut numerotaidoton toimittaja, ja asiaa onkin liioiteltu - ja jopa tuhatkertaisesti?
Jos nimittäin 25 000 festivaalivierasta olisi tuhonnut 125 000 tonnia tomaatteja, jokaisen olisi keskimäärin pitänyt tuhota 5 tonnia eli 5000 kiloa tomaatteja! Onko tämä mahdollista?
Nyt uskallan jo arvata, että ei ole, vaan on näin: festivaalissa on tomaatteja tuhottu 125 000 kiloa eli 125 tonnia. Josta siitäkin osallistujaa kohti tulee 5 kilon tomaattisatsi tuhottavaksi, ihan riittävä määrä sekin. Ja kyllä tämä määrä hyvin on tarpeeksi (juhla-alueen, kaupungin keskustan) katujen värjäämiseen punaisiksi.
Ja 125 000 tonnia tomaatteja kyllä Espanjankin hinnoilla maksaa sellaisen määrän rahaa, ettei ko. typerän juhlan talous olisi kaiketi voinut olla voitollinen. Jos pääsylippu paperi-Hesarin (28.8.) mukaan maksoi vain 10 euroa, ja juhlan tulot kaupungille olivat 170 000 euroa. (Paperilla oli sama väite 125 000 tomaattitonnista.)
-
Ja että noin oli - eli Hesari oli tehnyt virheen - voi varmistua sillä simppelillä tavalla, että googlaa samaa tapahtumaa muualta netistä. Se oli 125 tonnia.
-
Jos tässä tempauksessa ...
Hävikkiruoka maistui tuhansille Saa syödä! -tempauksessa (http://www.saasyoda.fi/tempaus)
... syötiin 3000-5000 annosta, mitä tapahtui sille ruoalle, joka oli heidän omassa (jää)kaapissaan tai jäi nyt sitten kaupasta tuon takia ostamatta? Hävikkiin? ;D
Meinaan, että jos myös ...
Ruokakauppa haluaa leikata hävikkiä jopa 200 miljoonalla eurolla (http://www.ruokatieto.fi/uutiset/ruokakauppa-haluaa-leikata-havikkia-jopa-200-miljoonalla-eurolla)
... niin eikö se kaupaltakin edellytä, että myyntiin pyritään tilaamaan aika lailla juuri sen verran kuin lasketaan menevän kaupaksi. Ja tuollainen kysynnän häiriö pistää laskelmat sekaisin ...
-
Tuossa kaupan uutisessa tuli esille, että kaupan hävikki on noin puolet siitä, mitä kotitalouksien hävikki. Eli siis jotain 60 euroa kansalaista kohti, vuodessa. Vähän.
Tavoitteita voi tietysti asettaa, mutta paljonko tuossa on tosiasiassa saavutettavissa. Ja millä kustannuksilla, olivat ne sitten rahaa tai epämukavuutta (aikaa). Sekä kaupassa että (jää)kaapissa pitää olla tavaraa saatavissa, vaikka se sitten merkitsisi sitä, että joku tuote joutuukin joskus poisheitettäväksi. Lopulta sitä ihminen tekee töitä sen vuoksi, ettei koko ajan tarvitse pihtailla, ja syödä eilisen tähteitä, vaikka niitä olisikin. Ja kun niitä palkkarahojaan sitten lähtee kauppaan käyttämään, niin raivostuttavinta on, myöntäkää vaan, jos kauppias (tai tyhjä hylly) kertoo haluamasi tuotteen juuri loppuneen.
Ja kun nyt tehdään järjestelyjä, että ikäihmiset ym. saavat syödä koulujen ylijäämäruokaa - niin on odotettavissa, että eräänä päivänä he protestoivat, ettei sitä ollut riittävästi ...
***
Tämä em. asia on nyt kansainvälinen muotiasia. Niinkuin oli jokin aika sitten tämäkin, tämän tärkeydestä muistutettiin (ja se oli ohjelmoitu jopa kännyköihin, jotka laturin irrottamisen jälkeen muistuttivat asiasta), mutta nyt on kuulemma näin:
Asiantuntija: Laturia voi pitää surutta pistorasiassa koko ajan (http://yle.fi/uutiset/asiantuntija_laturia_voi_pitaa_surutta_pistorasiassa_koko_ajan/7468007)
Voi olla, että jonkun ajan päästä ihmisille kerrotaan, että voi surutta heittää pois ne pari perunaa tai muutaman nahistuneen vihanneksen ...
(varsinkin, kun sitten toisaalla - tai ihan samassakin paikassa, esimerkkinä tämä Ruokatieto - ajetaan sitä lähiruoan suosimista, jonka "valttina" tietysti mainitaan juuri sen tuoreus!)
-
Tuosta tämän päiväisestä YK:n maailman nälkää koskevasta uutisesta (http://www.hs.fi/ulkomaat/a1410836961848) tuli mieleeni, että eräällä tavalla tämä ruoan tuhlaaminen on asiassa relevantti näkökulma:
siinä vaiheessa kun koko maailma heittää pois tuon saman määrän kaupasta ostamaansa ruokaa kuin suomalaiset, taistelu nälkää vastaan on voitettu!
-
No niinpä... ja toisaalta: kovasti arveluttavalta tuntuukin ajatus, että ehdoin tahdoin ollaan "hukkaamatta". Siis, että vanhentunutta taikka erittäin lähellä vanhuuttaan olevaa ruokaa kannustetaan käyttämään, jaetaan kauppaliikkeistä kansalaisjärjestöille ilmaiseksi jne.
Kenelle kuulunee vastuu, jos ilmaiseksi jaetusta vanhasta elintarvikkeesta aiheutuu terveydellisiä haittoja? Luotettava näyttö saattaa olla vaikeaa: oliko liha mätää jo saataessa vai mätänikö se saajan kaapissa...
-
Siis, että vanhentunutta taikka erittäin lähellä vanhuuttaan olevaa ruokaa kannustetaan käyttämään, [...]
Elokuvissa näin ennakkomainoksen ("trailerin") tulossa olevasta suomalaisesta komediasta ja siitä lyhyen kohtauksen. Vanha pariskunta, vaimo ilmoittaa, että olisi tuoretta pullaa. Johon mies:
- Taidan tässä syödä tämän vanhan pullan ensin.
Johon vaimo happamasti:
- Sä et ole koskaan kerinnyt tuoreeseen pullaan asti.
Johon mies vain:
- No, en ole.
***
Tämä uutinen ...
A Billion Tons of Food Wasted Yearly While Millions Still Go Hungry (http://www.ipsnews.net/2014/10/a-billion-tons-of-food-wasted-yearly-while-millions-still-go-hungry/)
... alkaa myös pikku vitsillä, kertomuksella parodisesta laulusta "Eat it", jossa vanhemmat kehottavat lastaan syömään lautasensa tyhjäksi, koska toiset lapset näkevät nälkää - Japanissa.
Itse tarina sitten tuo voimakkain rinnastuksin lukijan eteen tuo otsikon epäsuhdan - mutta ei sitten kuitenkaan esitä mitään syysuhdetta tai vaikutusmekanismia, jonka kautta ruoan tuhlaamisen vähentäminen rikkaissa maissa vähentäisi nälkää kehitysmaissa.
Helposti tuo ruoan tuhlaamisen vastainen liike onkin juuri sellaista, että se antaa puuhaa niille, jotka haluavat ehdottomasti tehdä jotakin, itse. Vaikkei sillä sitten isoa - tai mitään - vaikutusta pääasiaan olisikaan. (Vrt. Kepan jne. "muinainen" pähkähullu idea, että luomuruokaa Suomessa syömällä jotenkin edistäisi kehitysmaiden hyvinvointia, vähentäisi siellä nälkää. - Kappas vaan, netin "syövereistä" löytyi vielä tästä ideasta ja suosituksesta tämä esimerkki (http://www.kaupunginosat.net/oulunkyla/arkistot/pdf/Vastuuviikonkirjawww.pdf).)
-
Tässä taas saksalaisnäkemystä. Kirjoittaja toteaa, että pyrkimys ruoan haaskaamisen vähentämiseen ei vähennä maailmasta nälkää, vaan pikemminkin päinvastoin. Ruokaa pitää olla tarjolla hiukan kulutusta enemmän, jotta hinnat pysyvät kurissa. Heti, jos niukkuutta esiintyy, keinottelijat iskevät, hinnat nousevat. Ja juuri köyhät kärsivät eniten.
Nur Überproduktion garantiert billiges Essen (http://www.dw.de/nur-überproduktion-garantiert-billiges-essen/a-18077935)
"Ernährungssicherheit ließe sich herstellen, wenn wir weniger Lebensmittel wegwerfen - so ein beliebtes Argument. Nahrungsmittelproduktion ist aber gar kein Nullsummen-Spiel, meint Fabian Schmidt."
Kun sitten ruoassa on lievää ylituotantoa, siitä väistämättä seuraa, että sitä myös hiukan heitetään pois. Mutta se ei ole niin kauhea asia, varsinkaan tähän niukkuuden vaihtoehtoon ja sen seurauksiin verrattuna.
Niinpä, jos tältä Schmidtiltä kysyttäisiin, hän luultavasti arvioisi, että se keskivertosuomalaisen noin kahden perunan verran poisheitettyä ruokaa päivässä on Suomen vähävaraisten kannalta pelkästään hyvä asia. (Vrt. myös iskulauseeni edellä 17.09.14.)
***
Tuokin artikkeli viittaa kansainväliseen äitien tapaan vaatia lapsia syömään lautasensa tyhjäksi, koska maailmassa on nälkäisiä.
Suomalaisella kansainvälisen standup-komiikkakisan voittajalla Ismo Leikolalla oli kuulemma repertuaarissaan tämä (vapaasti referoiden). Hän oli kertonut omasta äidistään vaatimassa samaa. Sitten pyörehköä vatsaansa taputtaen jatkanut:
- Minä söin. Ymmärtävätköhän he Afrikassa olla minulle nyt kiitollisia?
-
Asian toitottamista jatketaan Ruokatiedossa (http://www.ruokatieto.fi/uutiset/havikki-kiertaa-hyodyksi) ja edelleen näillä mutu-luvuilla:
"Kaikesta maailmassa tuotetusta ruusta jopa 30–50 prosenttia arvioidaan päätyvän hävikkiin. "
Ja sitten kerrotaan, että on näin:
"Valtiovalta on havahtunut ruokahävikin haitallisuuteen. Esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriössä laadittu ilmasto-ohjelma nostaa hävikin vähentämisen yhdeksi tärkeimmistä ruokasektorin keinoista ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. "
Kyllä, paitsi että Suomen MMM ei käytännössä pysty vaikuttamaan mitään tuohon globaaliin hävikkiin (vaikka em. arvio olisi suht. oikeakin). Ja Suomen omalta osalta tuo hävikki on siis tutkitusti paljon pienempi (ks. edellä), jopa marginaalinen.
Luultavasti kannattaisi kriittisesti tarkastella, onko tämä asia "yksi tärkeimmistä" tai tärkeä ollenkaan, vai saavutettaisiinko ko. tavoitteet Suomessa kustannustehokkaammin toisaalla, toisissa asioissa.
Se voi olla vaikeata, koska tämä hävikin vastustaminen on nyt niin kertakaikkisen poliittisesti korrekti asia.
Mutta on asioita, joita ei enää kannata tehdä, vaikka periaatteessa kannattaakin jotain tavoitetta: Lomborgin esimerkki oli likaiset tiskit, joista huolellisen pesunkin jälkeen varmasti mikroskoopilla löytyy yhä hiukan likaa. mutta tuskin on silti tarkoituksenmukaista jatkaa tiskaamista niin kauan, ettei silläkään enää mitään löydy.
-
Kun lueskelin tätä kirjoitusta ...
Ruokajäte on silkkaa resurssien tuhlausta (http://www.co2-raportti.fi/index.php?page=ilmastouutisia&news_id=4359)
... niin tuli mieleeni, että jos ...
Osan globaalista väestöstä nousee paremmalle tulotasolle ja silloin nousee myös eläinproteiinin ja kokonaiskalorien kulutus, mikä kasvattaa ruoantuotantoon menevien resurssien tarvetta. Lukumääräisesti väestö lisääntyy eniten köyhimmissä maissa.
... niin ruokahävikin vähentämiseksi tarvitaan siis jatkossa myös kehitysmaiden perheille jääkaappi (ja oikeastaan myös pakastin)!
Vai tarvittaisiinko jo nyt, ainakin johonkin kohtaan ketjua (lihav. HJ):
Ruokahävikin osuus kehitysmaissa ja teollistuneissa maissa on karkeasti ottaen yhtä suuri, 30 % tuotetusta ruoasta, mutta ruokaa häviää eri kohdissa ruokaketjua. Kehitysmaissa ihmiset syövät lähes kaiken ruoan, joka heille saakka saapuu, mutta ruoka vaurioituu ja pahenee tehottomissa kuljetuksissa ja varastoinnissa.
Ilman välineitä lienee kehitysmaissa turha toivoa, että saataisiin "[k]otitalouden ruokahävikki kuriin arjen päätöksillä" ...
Aivan oikein kyllä Sara Paunonen kirjoitti sitten:
Ihmiskunnan kylläisenä pitäminen liittyy siis ruokahukkaan, mutta on olemukseltaan vielä jälkimmäistäkin monimutkaisempi haaste.
-
Näin sen suurinpiirtein on täällä arveltukin olevan:
Ranska kielsi ruokajätteen – Suomessa ei tarvetta hävikkiruuan kierrätyspakolle (http://demokraatti.fi/ranska-kielsi-ruokajatteen-suomessa-ei-tarvetta-havikkiruuan-kierratyspakolle/)
Suomessa ei ole tarvetta Ranskan kaltaiselle lainsäädännölle, joka määrää että markettien on kierrätettävä hävikkiruokansa. Sekä Elintarviketurvallisuusvirasto Evira että vähittäiskaupat ovat yhtä mieltä siitä, että myymättä jäävien elintarvikkeiden kierrätys on meillä jo sangen hyvällä tolalla.
Määristä:
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen mukaan Suomen tukku- ja vähittäiskauppojen ruokahävikki on noin 70 miljoonaa kiloa vuodessa. Kotitalouksista roskiin menee lähes tuplamäärä ruokaa: noin 120 miljoonaa kiloa.
Kun nuo luvut vielä jakaa 5,5 miljoonalla, ja luvuilla 12 tai 365, eli tasoittaa ne vuoden varrelle, ollaan jo sangen mitättömissä luvuissa.
Ongelmalle ei ole siis mitään tehtävissä. Koska mitään (ylimääräistä) ei enää käytännössä kannata tehdä. Toistaen uutisesta: asiat ovat "meillä jo sangen hyvällä tolalla".
Varsinkaan se argumentti ei siis toimi, että voisimme jotenkin helpottaa maailman nälkää kiinnittämällä huomiota omaan ruokahävikkiimme.
-
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen mukaan Suomen tukku- ja vähittäiskauppojen ruokahävikki on noin 70 miljoonaa kiloa vuodessa. Kotitalouksista roskiin menee lähes tuplamäärä ruokaa: noin 120 miljoonaa kiloa.
Kaupoissa "roskiin menee":
70000000/(5500000*365) = 35 grammaa päivässä asukasta kohden.
Kotitalouksissa:
120000000/(5500000*365) = 60 grammaa päivässä asukasta kohden.
Yhteensä siis 95 grammaa päivässä asukasta kohden.
Tuostakin ihmisruokana käyttökelpoista olisi vain osa. Luultavasti aika pieni. Kuinka pieni? Muutama kymmenen grammaa?
-
Lomborgin näkemys asiasta on kutakuinkin sama kuin täällä jo esitetty, ruoan haaskaamisen vähentämisellä rikkaassa maailmassa on hyvin vähän merkitystä koko maailman ruokkimisessa:
How to win the war on hunger (https://agenda.weforum.org/2015/06/how-to-win-the-war-on-hunger/?utm_content=buffer32d52&utm_medium=social&utm_source=twitter.com&utm_campaign=buffer)
"My think tank, the Copenhagen Consensus Center, therefore asked 60 teams of top economists to assess which proposed targets will do the most good – and which will not. Our research on food security shows that there are smart ways to feed many more on the planet – but they have little to do with the campaigns against waste seen in most of the rich world."
-
Tuokin artikkeli viittaa kansainväliseen äitien tapaan vaatia lapsia syömään lautasensa tyhjäksi, koska maailmassa on nälkäisiä.
Suomalaisella kansainvälisen standup-komiikkakisan voittajalla Ismo Leikolalla oli kuulemma repertuaarissaan tämä (vapaasti referoiden). Hän oli kertonut omasta äidistään vaatimassa samaa. Sitten pyörehköä vatsaansa taputtaen jatkanut:
- Minä söin. Ymmärtävätköhän he Afrikassa olla minulle nyt kiitollisia?
Äidillä on muuten mahdollisuus tehostaa tuota vaatimustaan, tarjoamalla lapselleen luomuruokaa:
- Syö nyt lautasesi tyhjäksi. Afrikassa on sinua kohti sitten ainakin neljä lasta (http://tuottavamaa.org/uutiset.php?News_id=376), jotka eivät saa ruokaa lainkaan!
-
Tämä ei tietysti ole legendaa, vaan tapahtuu nyt todella:
Venäjä ryhtyi hävittämään lännestä salakuljetettuja elintarvikkeita (http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/ulkomaat/99553699/venaja-ryhtyi-havittamaan-lannesta-salakuljetettuja-elintarvikkeita)
Presidentin hyväksymä asetus on herättänyt Venäjällä terävää arvostelua. Yli 280 000 venäläistä on allekirjoittanut nettivetoomuksen, jonka mukaan takavarikoitu ruoka pitäisi jakaa puutteenalaisille ihmisille.
Viranomaiset vetoavat siihen, ettei ruoan turvallisuutta pystyttäisi varmistamaan. Tässä on valitettavasti vissi perä: esim. Suomessa leipäjonoissakin jaetaan vain ruokaa, jossa viimeinen käyttöpäivä ei ole mennyt umpeen.
Sinänsä 300 tonniakaan ei ole Venäjällä vielä määrä, joka kaiken ratkaisisi, jos toisin toimittaisiin.
-
Luin tuosta asiasta vielä paperisesta Hesaristakin. Perussyy tuohon menettelyyn on tietysti poliittinen. Mutta siinä miettimään, mitä tapahtuisi, jos Suomeen jostain syystä salakuljetettaisiin massiivisia määriä elintarvikkeita? Puutteellisin alkuperä- ym. tiedoin?
Luultavasti Evira toimisi ihan samalla tavalla! Tai tulli, kenelle asia sitten kuuluisikin.
***
Kun vielä ottaa huomioon, miten usein aika vähäisistäkin syistä elintarvikkeita vedetään markkinoilta:
http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/takaisinvedot/
Ja enpä usko, että noita elintarvikkeita jaettaisiin niille köyhille, joille ne kelpaisivat. Ainakin siinä tapauksessa, kun eräs tiedemies tarjoutui ottamaan ja viemään liikkeestä pois (ilmaiseksi, laskuttamatta liikettä palveluksestaan) hedelmäsäilykkeet, jotka sisälsivät EU:ssa hyväksymätöntä GMO-hedelmää, liike ei tarttunut tarjoukseen (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=132.msg6533#msg6533)! Varmastikin koko erä yksinkertaisesti hävitettiin.
En sitten valitettavasti seurannut, miten tässä tapauksessa kävi ...
http://tuottavamaa.org/uutiset.php?News_id=202
... mutta on paljon mahdollista, että tuo takavarikoitu "väärennetty luomu" (2500 tonnia) päätyi polttouuneihin.
-
Sinnikkäästi tätä teoriaa vaan pidetään hengissä ja tolkutetaan:
Ruokahävikin vähentäminen neljänneksellä takaisi ruoan kaikille (http://maailma.net/artikkelit/ruokahavikin_vahentaminen_neljanneksella_takaisi_ruoan_kaikille)
Tuossakaan mitenkään miettimättä, miten se ruoka sitten tarvitseville toimitettaisiin.
En kyllä tätäkään tällaisenaan niele ...
Kehittyneissä maissa 30-40 prosenttia ostetusta ruoasta päätyy kaatopaikalle, kun kehitysmaissa vastaava luku vain viidestä kuuteentoista prosenttia.
... ennen kuin olen nähnyt ko. tutkimuksen. Onko kaikissa maissa tehty vastaava tarkka tutkimus kuin Suomessa? Meilläkin puhuttiin mutu-menetelmällä noin korkeasta luvusta, ennenkuin tutkimus osoitti sen olevan paljon pienempi.
-
Hesarin artikkeli samasta asiasta tänään ...
Maailmassa on ruokaa kuin roskaa – neljänneksen säästö hävikissä ravitsisi kaikki aliravitut (http://www.hs.fi/ulkomaat/a1439429018927)
... sentään myöntää:
YK:n laskelma on kuitenkin teoreettinen, sillä esimerkiksi länsimaissa pilaantuvaa ruokaa ei saada toimitettua nälkäänäkeville.
Näin arvioidaan:
YK arvioi, että länsimaalaiset heittävät vuosittain roskiin 95–115 kiloa ruokaa.
YK:n laskelman mukaan ruokahävikki kotitalouksissa on siis keskimäärin kehittyneissä maissa noin nelin-viisinkertainen Suomeen verrattuna (ks. Jarrumies edellä 4.6.15). Ero on minusta epäilyttävän suuri. Kehittyneissä maissa kun ihan kaikilla on jääkaapitkin. Jos tuossa YK:n arviossa oli mukana myös kaupan hävikki, ero on silti noin 2,5-3 -kertainen. (Lisäys klo 9:40: Seurasin Hesarin linkkiä ja selvitin: siinä ei ole mukana kaupan ym. hävikkiä, se on juuri väite kotitalouksien pois heittämästä ruoasta.)
-
Tämä pöyristyttävän ruoan tuhlaustapahtuman vain kerrotaan tapahtuvan STT:n uutisessa, ilman mitään arviota tai kannanottoa, ja sellaisenaan sen kertoo mm. Kansan Uutiset:
Tomaatit lentävät Etelä-Espanjassa (http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/ulkomaat/99657531/tomaatit-lentavat-etela-espanjassa)
Etelä-Espanjassa järjestetään tänään maailman suurin vuotuinen tomaattisota, La Tomatina. Tomatinassa yli 20 000 ihmistä paiskoo toisiaan ylikypsillä tomaateilla Bunolissa lähellä Valenciaa.
Olen edelleen samaa mieltä kuin viime vuonnakin:
Espanjassa kiellettiin eläinsuojelujärjestöjen painostuksesta härkätaistelut. Niillä oli kaiketi perinteitä jostain roomalaisajoista lähtien. Mutta tapetut härät ihan varmasti syötiin. Tällä typerällä, inhottavalla ruoan tuhlausjuhlalla perinteet ovat lyhyemmät, ne eivät varmasti asetu esteeksi asian lopettamiselle.
Jopa aivan EU voisi asiassa jyrähtää: tällaiseen tarkoitukseen ei maataloustukia ole tarkoitettu, eikä maa, joka tällaista sallii, oikeastaan niitä ansaitse ...
Ja - Helsingin Sanomat, ja muut tiedotusvälineet - tämä ei ole hauskaa, se joka näin mainostaa "riemukasta tomaattisotaa", on tähän syntiin osallinen! Eli myös vastuussa tästä, itse vikapää.
Vaikkei sillä tuhlatulla määrällä koko maailman nälkään vaikutusta kovin paljon olekaan, niin symbolisesti tuo on hirvittävää.
Koska KU:ssa ei tuota STT:n uutista voinut kommentoida, tein sen Kalevassa (http://www.kaleva.fi/uutiset/ulkomaat/tomaatit-lentavat-etela-espanjassa/705391/).
-
Tässä filmissä on vaikuttavaa kuvaa tehokkaasta tomaatinviljelystä http://www.pbs.org/america-revealed/episode/1/ .
Muutakin vaikuttavaa siinä on. Tomaatti alkaa suunnilleen kohdassa 6 min, ja "tomaattisota" kohdassa 12 min.
-
Fundeerasin tuota asennettani tuohon La Tomatinaan.
Toisaalta juuri tämä toistuva uutisointi, että ruoan tuhlausta vähentämällä ruokittaisiin ninjaniin paljon ihmisiä, on hedelmätöntä moralisointia, niin kauan kuin ei ole ensimmäistäkään uskottavaa suunnitelmaa, miten tämä säästetty ruoka nälkäisille toimitettaisiin. Kuten on edellä selvästi tuotu esiin.
(Hukkaan heitetyn ruoan hiilidioksidipäästöt ovat sitten toinen juttu, mutta ohitetaan se nyt tässä.)
Toisaalta tämän La Tomatinan tuomitseminen on samalla tavalla hedelmätöntä moralisointia. Mutta jotenkin, kuitenkin pysyn kannassani: jos tuollainen aktio tehdään tietoisesti ja tarkoituksella, en pysty sitä hyväksymään.
-
Jos tämän sovelluksen käyttö yleistyy ...
Suomalaissovellus vähentää ruokahävikkiä joukkoistamalla (http://www.vihrealanka.fi/uutiset-kotimaa/suomalaissovellus-v%C3%A4hent%C3%A4%C3%A4-ruokah%C3%A4vikki%C3%A4-joukkoistamalla) (Vihreä Lanka)
... niin luulenpa, että jatkossa sen listoissa, hauissa tms. ovat luomutuotteet yliedustettuina.
(Toisaalta sitten myös kannattaa odottaa viime hetkeen - varsinkin niiden kalliiden luomutuotteiden kohdalla!)
-
Puuttumatta mitenkään haaskaamiseen: filmissä http://www.pbs.org/america-revealed/episode/1/ on minulle yllättävää se, että tomaattisatokin voidaan korjata koneellisesti. Ja että sitä voidaan viljellä paljaan taivaan alla.
Filmissä myös kerrotaan, että siinä esitetty tomaattisota on, paitsi tuhlausta, myös hyväntekeväisyyttä.
Matti
-
Tässäkin IPS-uutisessa ...
Stop Food Waste – Cook It and Eat It (http://www.ipsnews.net/2015/08/stop-food-waste-cook-it-and-eat-it/)
.... on sitten ihan pakko tuoda esiin tämä:
According to Tristram Stuart, campaigner and author of ‘Waste – Uncovering the Global Food Scandal’, “all the world’s nearly one billion hungry people could be lifted out of malnourishment on less than a quarter of the food that is wasted in the United States, United Kingdom and Europe.”
Vaikka edellisessä kappaleessa oli jo myönnetty, että aliravitsemus köyhissä maissa vähenee, jos ruoan tuotantoa siellä lisätään (vaikka tätä lähestymistapaa jotenkin kritisoidaankin):
’Food waste’ is often described as a “scandal” and yet top-down actions seeking to put an end to it still treat the above statistics as two separate problems requiring two separate solutions – recycle more in rich countries and produce more food in and for developing countries – that effectively leave a faulty system intact and the interests of a multi-billion dollar industry unchallenged.
(lihav. HJ)
Jolloin tuolla onnistuneellakaan kokeilulla asiassa Britanniassa, josta artikkeli kertoo, ei ole juuri merkitystä, ainakaan tuosta näkökulmasta.
(Vai oliko tuo "for" -prepositio merkitykselliien: onko artikkelin ehdotuksena, että rikkaata maat ryhtyisivät tuottamaan enemmän ruokaa kehitysmaille?)
Jotenkin tuntuu, että tästä ruoan haaskaamisesta suoraan halutaan keskustella - ettei jouduttaisi keskustelemaan siitä, miten ruokaa tuotettaisiin kehitysmaissa lisää. En oikein ymmärrä myöskään, mikä arvo on tuolla tavalla tarkastella koko maailman tilannetta yhtenä ("viallisena") "ruokasysteeminä", jos käytännössä kuitenkin ongelmat ovat erillisiä. Mutta sillä voitaneen vihjata, että ne ongelmat ovat kuitenkin tuon (länsimaisen) miljardibisneksen syytä?
PS. Ja yleensähän, kun tällaisia vaatimuksia "ruokasysteemin" muuttamisesta sitten puretaan eli analysoidaan, törmääme ennemmin tai myöhemmin luomuun (http://tuottavamaa.org/artikkelit/translated/ruokafetismi.php).
-
Tämä artikkeli kyllä jatkaa pitkälle tätä hyvin perinteistä "rummunlyöntiä" asiasta ...
Opinion: Food Loss & Waste Has Got to Do a Lot with Sustainable Development (http://www.ipsnews.net/2015/09/opinion-food-loss-waste-has-got-to-do-a-lot-with-sustainable-development/)
... mutta siinä on hyvin havainnollinen kuva, josta näkyy, miten niillä alueilla, joilla on pulaa ruoasta, valtaosa "haaskaamisesta" tapahtuu jo ennen, aikaisemmassa vaiheessa kuin ruoan kulutuksessa. Joihin vaiheisiin siis kannattaisi huomiota suunnata.
Eikä siinäkään varmasti ole laskettu "Production"- eli tuotantovaiheen menetyksiksi sitä, että tehottomien villjelymenetelmien takia oltiin jo alunperinkin saamassa hyvin kehno sato ...
-
Tässä sveitsiläisessä tutkimuksessa oli tarkasteltu perunan tietä pellolta pöytään:
Field to fork, potato harvest reduced by half (http://www.sciencedaily.com/releases/2015/10/151023105848.htm)
Erikseen oli verrattu luomuperunoita tavallisiin, ja luomuperunoista oli selvästi suurempi määrä jäänyt lopulta syömättä.
Tarkastelussa ei tullut esille se, miten luomuperunan sadot alun perinkin ovat pienempiä. Eikä oikeastaan se, missä vaiheessa sadot on laskettu toteutuneiksi sadoiksi: onko vaikka perunaruton tuhoama luomupelto noita hukkaan menneitä perunoita?
-
Prosenttiosuudet eivät tuossa olleet olleet kyllä sellaisia, että voisimme väittää luomuruokaa tuhlattavan. Mutta ehkä ne olivat kuitenkin sellaisia, että voimme kiistää, että luomuruoka syötäisiin tarkemmin loppuun. Joka on luomuväen tuttu argumentti mm. koulu- ja päiväkotiruoan osalta.
-
Tässä toiminnassa ruoan haaskaantumisen estämiseksi on sen sijaan valtavasti järkeä (IPS):
Zimbabwe’s Smallholder Farmers Seek Address Food Security and Health Risks with Air Tight Storage Technology (http://www.ipsnews.net/2015/10/zimbabwes-smallholder-farmers-seek-address-food-security-and-health-risks-with-air-tight-storage-technology/)
Eli vilja ym. pakataan ilmatiivisiin säkkeihin, jotta erilaiset tuholaiset eivät sitä syö tai pilaa. Metallisiilot ovat myös tuohon vaihtoehto.
Sen sijaan nämä eivät (http://africagreenmedia.co.za/weak-post-harvest-policies-in-mozambique-major-cause-of-food-insecurity/), vaikka olisivatkin isiltä perityin menetelmin tehtyjä, halpoja jne.
PS. 5.11.15: Kuten eivät myöskään Kepan "Maailman laitamilla" -sivustolla (http://www.maailmanlaitamilla.fi/pienviljelijat-ovat-maailman-ruokaturvan-selkaranka) heti etusivulla esitellyt viritelmät!
-
Tässä heti perään toinen muovisäkkien ylistys IPS:ltä:
IITA Promotes a Solution that Puts Smallholders’ Food, Nutrition and Income in a Bag (http://www.ipsnews.net/2015/11/iitas-solution-puts-smallholders-food-nutrition-and-income-in-a-bag/)
Siinä tulee lisänä yksi tieto ja yksi näkökulma:
- säkit maksavat vain 2 dollaria (ja ne voi käyttää 2-3 kertaan) eli hinta ei muodosta ongelmaa
- säkit edistävät myös tuotteiden kauppaa. Myös niin, että viljelijä voi odottaa, että hinnat markkinoilla ovat tyydyttäviä. (Joka luultavasti hyödyttää kuluttajiakin: ei ole heillekään hyödyksi, jos viljaa on juuri satojen valmistuttua liiankin kanssa, ja sitten ei lainkaan.)
Tämä artikkelin alku ei ole kyllä ihan onnistunut, ts. se on vähän lapsellinen:
Sometimes the best solutions can appear to be so simple that it’s hard to imagine why they weren’t invented centuries ago.
Kun nyt ei vaan keksitty. Kyllä muovi olisi hyödyttänyt keskiajan suomalaisiakin ... mutta sen verran totuuden jyvää asiassa on, että jos jotain on keksitty, ja hyväksi havaittu, on sitten kummallista, ellei keksintöä käytetä. Tämähän tietysti koskee muitakin maatalouden keksintöjä kuin tuota muovisäkkiä!
-
Käytännölliset, halvat muovituotteet tulivat markkinoille vasta 1940-50-luvuila.
-
Kun EU ei salli tätä, eli ruoantähteiden syöttämistä sioille, siinä tuhlaantuu tämän artikkelin mukaan 1,8 miljoonaa hehtaaria viljelysmaata (tai uhanalaists metsää tai savannia).
Feeding food waste to pigs could save vast swathes of threatened forest and savannah (http://www.sciencedaily.com/releases/2015/12/151209105055.htm)
Eli lähes koko Suomern viljelysalan verran. Vaikka asiaan olisi sen turvallisuuden takaavia menetelmiä, kertoo artikkeli, joita jo Kaukoidässä käytetään.
(Säteilytystä, josta olemme toisaalla kysyneet, voisiko se olla tuossa avuksi, ei edes mainita.)
________________
Ja onko tuossa vieläpä pilkkuvirhe - olisi, ainakin tästä vertauksesta päätellen:
New research suggests that feeding our food waste, or swill, to pigs (currently banned under EU law) could save 1.8 million hectares of global agricultural land -- an area roughly half the size of Germany, [...]
Eli tuhlattu ala olisi huomattavasti isompi? Tai sitten tuo Saksan mainitseminen tuossa oli se (tiedetoimittajan) virhe? Kyllä, se se oli; tuo 1,8 miljoonaa hehtaaria on alkuperäisessä tutkimuksessa. Säästetty ala olisi siis kuitenkin vain noin 1/20 Saksan pinta-alasta.
-
Tämän tiedeuutisen mukaan säteilytys oli, paitsi turvallinen, myös sellainen marjojen ja hedelmien (kuljetusten aikaisen) säilyvyyden takaava keino, jossa laatu, makua myöten, säilyi (EurekAlert):
Irradiation preserves blueberry, grape quality (http://www.eurekalert.org/pub_releases/2016-01/asfh-ipb010516.php)
Tai oikeastaan tuossa pyrittiin estämään, etteivät tuholaiset leviä ruoan kuljetuksen mukana, mutta yhtä kaikki, kyllä siinäkin ruokaa tuhoutuu, jos niin pääsisi käymään.
Tietääkseni viiniä tehdään viinirypäleistä vain Olkiluodon ydinvoimalan yhteydessä, käsittääkseni kasvihuoneessa (joka saa lämpönsä ydinvoimalan jäähdytysvedestä), joten erilaiset ötökät eivät välttämättä sen tuotannon osalta ole ongelma ... :)
Mutta joka tapauksessa tuo tulos on taas yksi peruste sille, ettei tämän säteilytyksen - muussakaan yhteydessä - pitäisi olla EU:ssa kiellettyä.
Tuo uutisessa mainittu metyylibromidi (https://fi.wikipedia.org/wiki/Metyylibromidi) on kyllä ollut Suomessa kielletty jo vuodesta 1999. Mutta jos sitä ei sallita, eikä säteilyttämistä, niin mitä Suomen/EU:n viranomaiset sitten ehdottaisivat uutisessa mainitun ongelman ratkaisuun?
-
YK:kin pääsihteerinsä johdolla on mennyt mukaan tähän poliittisesti korrektiin hullutukseen, järjestämällä korkean tason lounaan, joka on valmistettu kierrätysruoasta:
Zero Hunger? UN Leads With Landfill Salad and Recycled Food (http://www.ipsnews.net/2016/01/zero-hunger-un-leads-with-landfill-salad-and-recycled-food/)
Probleeman eri luonne kehittyneissä ja köyhissä maissa kyllä myönnetään:
In the developing world, pests, disease, and a lack of infrastructure to store and transport crops prevent food from reaching markets or the tables of the needy; in the industrialized world, retailers and consumers waste an equal amount by throwing food away.
Asia on kuulemma helppo:
Nierenberg told IPS the good news is that the solutions for reducing food loss and waste can be surprisingly simple, inexpensive, and business-friendly.
Moreover, they can simultaneously decrease hunger, poverty, and agriculture’s carbon footprint. And youth leadership, creative solutions to food waste, and entrepreneurial development are emerging as effective ways to fight food loss and waste.
Mutta yhtään käytännöllistä keinoa, sen enempää yksinkertaista kuin monimutkaisempaa, ei sitten kuitenkaan esitellä. Varsinkaan siitä, miten täällä rikkaassa maailmassa haaskaamatta jätetty ruoka vähentäisi nälkää ja köyhyyttä kehitysmaissa.
***
Siinä ohella tämä Nierenberg on ajanut luomuviljelyn asiaa, kehitysmaissakin, eikä tietooni ole tullut, että hän olisi siinä asiassa takkiaan kääntänyt (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=11.msg3985#msg3985).
-
Tässäkin IPS-uutisessa ...
Stop Food Waste – Cook It and Eat It (http://www.ipsnews.net/2015/08/stop-food-waste-cook-it-and-eat-it/)
.... on sitten ihan pakko tuoda esiin tämä:
According to Tristram Stuart, campaigner and author of ‘Waste – Uncovering the Global Food Scandal’, “all the world’s nearly one billion hungry people could be lifted out of malnourishment on less than a quarter of the food that is wasted in the United States, United Kingdom and Europe.”
Vaikka edellisessä kappaleessa oli jo myönnetty, että aliravitsemus köyhissä maissa vähenee, jos ruoan tuotantoa siellä lisätään (vaikka tätä lähestymistapaa jotenkin kritisoidaankin):
’Food waste’ is often described as a “scandal” and yet top-down actions seeking to put an end to it still treat the above statistics as two separate problems requiring two separate solutions – recycle more in rich countries and produce more food in and for developing countries – that effectively leave a faulty system intact and the interests of a multi-billion dollar industry unchallenged.
(lihav. HJ)
Jolloin tuolla onnistuneellakaan kokeilulla asiassa Britanniassa, josta artikkeli kertoo, ei ole juuri merkitystä, ainakaan tuosta näkökulmasta.
Mutta niin vaan ollaan samaa yllä mainittua idea tuomassa Suomeen, Helsinkiin:
Joukkorahoitettu ravintola aikoo vääntää hävikistä herkkua (http://www.vihrealanka.fi/uutiset-kotimaa/joukkorahoitettu-ravintola-aikoo-v%C3%A4%C3%A4nt%C3%A4%C3%A4-h%C3%A4vikist%C3%A4-herkkua)
Tuossa uutisessa asiaa ei perustella - katsotaanko se itsestään selvästi hyväksi asiaksi? - niinpä tässäkään ei nyt voi sen perusteluihin puuttua. Jos perustelut ovat samanlaisia kuin tuolla brittiravintolalla, niiden kritiikkikin on sama.
Vihreällä Langalla saattaa tietysti olla "mielessään" vain se, että noin ruoan kasvihuonepäästöjä vähennetään?
Tosin sekin asia voi olla siinä ja siinä:
"Meillä raaka-ainekulut ovat muita pienemmät, mutta logistiikkakulut puolestaan suuremmat. Lisäksi hinta vaikuttaa ruuan arvostukseen”, Kohvakka sanoo.
Ja siis tietysti logistiikan kasvihuonepäästöt. Pieniä hävikkiruokamääriä kuskataan ympäri Helsinkiä?
-
Tässä kysymyksessä on takuulla ristiin meneviä intressejä:
Luomuruokaa ei haluta pakata muoviin - ruuantuottajat haluavat ekologisia vaihtoehtoja (http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/luomuruokaa-ei-haluta-pakata-muoviin-ruuantuottajat-haluavat-ekologisia-vaihtoehtoja-1.144950)
Sillä toisaalta kauppiaat hyvin tietävät, että luomutuotteiden kierto on hitaampi, ja on paljon hävikkiä myymättöminä tuotteina. Ja muoviin pakkaaminen monessa tapauksessa parantaa säilyvyyttä kaupan hyllyllä. Ja on muuten siitä näkökulmasta jopa - ekologisempi vaihtoehto!
Tämän yhden henkilön eli minun havaintoni onkin, että näin todella tehdään: luomutuotteiden pakkaaminen muoviin onkin tällä hetkellä tavallisempaa kuin tavanomaisten. Vaikka se kuvatulla tavalla imagohyötyjä vähentäisikin. (Asiaan kyllä liittyy myös toisaalla keskusteltu hämäysmahdollisuus: muovipussittamalla voidaan mm. vihanneksissa hintakysymys häivyttää näkyvistä tai ainakin taka-alalle ...)
-
Tämä artikkeli asiasta on taas hyvin tyypillinen.
Hävikkiruoka muuttuu ravintola-annokseksi (http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3551363-havikkiruoka-muuttuu-ravintola-annokseksi)
Tällaisia näkymiä maalaillaan (lihav. HJ) ..
Ruoan päätyminen jätteeksi on globaali ilmiö, joka aiheuttaa ympäristöongelmia ja eriarvoistaa ruoan kulutusta. Hävikkiravintola ja hävikinlajittelu ovat osa ongelman ratkaisua.
Suomalaisesta elintarvikeketjusta jää ruokahävikkiä vuosittain 460 miljoonaa kiloa. Kotitalouksien ruoasta viisi prosenttia päätyy jätteeksi, eli noin 23 kiloa henkeä kohden. Globaalilla tasolla hävikkiä syntyy 1,3 miljardia ruokakiloa, mikä vastaa 25–30 prosenttia maapallolla tuotetusta ruoasta. Samalla nälänhätä koettelee lähes 800 miljoonaa ihmistä maailmassa.
... mutta sitten tekstissä ei kyllä tule oikein esille, miten kuvattu toimeliaisuus tasa-arvoistaisi ruoan kulutusta. Saati sitten miten se vähentäisi nälänhätää.
Oikeastaan on melkein niin, että ruoan muuttuminen melkein jätteeksi (parasta ennen -päivämäärän umpeutuminen) juuri tasa-arvoistaa ruoan kulutusta, jos köyhät saavat ilmaiseksi sen, mitä eivät olisi kyenneet ostamaan. Ellei noin kävisi, köyhät jäisivät ilman, leipäjonoissa ei olisi mitään tarjolla.
Sen sijaan tuo ravintola tuskin on varsinaisesti köyhälle rahvaalle suunnattu tai hinnoiteltu. Sehän tuli jo esille em. Vihreän Langan uutisessa (mitä tämä tarkkaan ottaen sitten tarkoittaakin):
Annokset ovat suunnilleen normaaleissa lounashinnoissa.
Kun/jos tämä toiminta vakiintuu ...
Vireillä on ollut vetoomus Ranskan lain ulottamiseksi koko EU:n alueelle. Suomessa hävikin hyödyntäminen eteni tänä vuonna, kun yli sata kansanedustajaa allekirjoitti lakialoitteen, joka velvoittaisi yrityksiä ja julkisia keittiöitä luovuttamaan myyntiin kelpaamattoman, syömäkelpoisen ruoan hyväntekeväisyyteen.
... niin kuinka pian ollaan tilanteessa, jossa vaaditaan tuollaisen myyntiin kelpaattoman ruoan tuottamista, koska niin monet ovat siitä riippuvaisia! Koulun keittiön pitää tuottaa (sanotaan) 10% enemmän ruokaa kuin mitä lapset syövät, jotta eläkeläisetkin heidän jälkeensä saavat vatsansa täyteen?!
-
Tällainen ruoan haaskuuseen menemisen välttäminen on sen sijaan varsin kannatettavaa:
Keniassa suitsitaan maidon hävikkiä (http://maailma.net/artikkelit/keniassa_suitsitaan_maidon_havikkia)
Kun tuossa lisäksi ei ole kyse mistään uudesta tekniikasta, kysyä voi, miksei tuota ole tehty aiemmin?
(Koskahan Suomessa on tuo tehty? 1950-luvulta minulla on hyvin varhainen lapsuudenmuisto, kun Pyhärannassa sain olla kesällä sukulaisten maatilalla "mukana työssä", nostamassa jääkimpaleita suuresta sahanpurukehikosta. Jääkimpaleet sitten laitettiin jäähdyttämään meijeriin menevää maitoa. Luultavasti aika pian tuon jälkeen ko. tilallakin otettiin käyttöön uudet ratkaisut. Keniassa ei tuota jääpalavaihtoehtoa tietysti ole koskaan ollut, jääpalathan sahattiin talvella järvestä tai merestä. Kilimanjarokaan (https://fi.wikipedia.org/wiki/Kilimanjaro) tuskin on ollut asiaan käytettävissä.;D
PS. Matti, muistatko, oliko teillä lapsuudessasi tuollaista sahanpurukehikkoa jne.?)
-
Ruokaa ei saa haaskata! Se ajattelutapa on syvällä hyvän kotikasvatuksen saaneen aivoissa, aina alitajunnassa asti. Ja saa aikaan sitten tällaisia epäloogisuuksiakin, kuten tässä uutisessa:
Jäte palaa energiaksi – yhdyskuntajätteen vieminen kaatopaikalle on loppunut muutamassa vuodessa (http://www.hs.fi/talous/a1472016659639)
Kierrätys olisi tehokkainta hoitaa siellä missä jäte syntyy, mutta kotitaloudet eivät vielä lajittele riittävästi jätteitään. Esimerkiksi ruokaa heitetään paljon sekajätteeseen, josta kolmasosa onkin biojätettä.
”Kyllähän se palaa siellä uunissa, mutta ilmaston ja ympäristön kannalta ei ole mitään järkeä polttaa ruokaa”, Vantaan Energian viestintä- ja henkilöstöjohtaja Mervi Suorsa sanoo.
Jätelaitokset ovat kaksinkertaistaneet biojätteen käsittelykapasiteetin kahdeksassa vuodessa. Biojätteestä tehdään multaa tai mädättämällä biokaasua.
Sillä mitäpä muuta sille biokaasullekaan tapahtuu kuin että se poltetaan, sitä ei syödä. Eikä syntynyttä multaa ilmeisesti vieläkään viedä pelloille, uutta ruokaa tuottamaan, vaan tiettävästi yhä kaupunkien viheralueiden maisemointiin - vaikkapa entisten kaatopaikkojen!
***
Mutta jätteiden - ja varsinkin ruokajätteiden - lajittelu kuuluukin tämän uskonnon sakramentteihin:
Dirk Maxeiner ja Michael Miersch: Anna meidän lajitella jätteemme. Viheraate hyvinvoivan eliitin uutena uskontona (http://violetit.tripod.com/id37.html)
Eikä sen mielekkyyttä tai tuloksellisuutta siten oikeastaan sovi edes kysellä.
-
Tämä rinnastus on aina ihan pakko tuoda esiin ...
Ruokahävikkiä voi vähentää (http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1472791772724)
Samaan aikaan kun miljardi ihmistä näkee nälkää, ruokaa tuotetaan enemmän kuin koskaan ja heitetään pois miljoonia tonneja.
... ja luoda näin vaikutelma, että asiat liittyisivät tiiviisti toisiinsa. Että hävikkiä vähentämällä (täällä) voisi nälkää vähentää (siellä). Vaikkei sitä sanota.
Aivan yhtä tyypillisesti esitetään erittelemättä tämä summatieto ...
RUOKAHÄVIKKI on maailmanlaajuinen ja turha ongelma, johon voidaan vaikuttaa. Lähes kolmannes kaikista maailman elintarvikkeista päätyy roskiin joka vuosi. Se on paitsi kallista ja järjetöntä myös ekologisesti kestämätöntä.
(lihav. HJ)
... ja sitten keskitytään siihen, mitä täällä rikkaassa maailmassa voi tehdä. Unohtaen tyystin ne mekanismit, joiden vuoksi ruokaa tuhoutuu kehitysmaissa. Joissa nälkää oikeasti voitaisiin vähentää, jos ruokaa tuhoutuisi vähemmän (jo heti pelloilla).
Eli käytännöllisemmässä osassa kirjoituksessa puhutaan sitten mm. hävikkiruokaravintoloista, ja kehotetaan lukijoita suunnitteluun ja harkintaan ruoan ostotilanteessa. Joiden toimenpiteiden jälkeen maailmassa kyllä nähdään nälkää ihan yhtä paljon kuin ennenkin.
-
Tämä saksalainen artikkeli toi esiin ...
Schluss mit der Lebensmittelverschwendung (https://www.novo-argumente.com/artikel/schluss_mit_der_lebensmittelverschwendung)
... miten siellä, ja täällähän on samoin ...
Nyt vietetään hävikkiviikkoa (https://www.mtk.fi/ajankohtaista/uutiset/uutiset_2016/fi_FI/havikkiviikko/)
... hävikin tietoista lisäämistä ei mitenkään tuomita - niin ei tee Kuluttajaliitto, ei MTK, ei valtiovalta - vaan siihen päinvastoin kannustetaan. Jos kyse on luomusta.
Saksassa tänä kesänä vallinneet sääolosuhteet levittivät kasvitauteja (mm. perunaruttoa). Ne olisi periaatteessa voinut torjua luomupelloillakin, hyvin tiedetyillä torjunta-aineiilla, mutta silloin tila olisi menettänyt luomustatuksensa, ja sen tuomat lisähinnat (ja tuet) 3 vuodeksi. Niinpä ne valitsivat satojen tuhoutumisen.
Tätä menettelyä ei kummasti sitten lasketakaan ruoan tuhoamiseksi. Vaikka aivan yhtälailla sen kohdalla voisi viitata maailman satoihin miljooniin nälkäisiin.
Mutta kirjoittaja Ludger Weß laskee ja ilmoittaa:
Wer so handelt, hat kein Recht, Unternehmen und Menschen zu verurteilen, die Lebensmittel wegwerfen.
Eli ken noin toimii, sillä ei ole oikeutta tuomita yrityksiä ja ihmisiä elintarvikkeiden poisheittämisestä.
***
Liittyy vähän edelliseenkin, varsinkin kun Weß sitten kertoo, paljonko ruokaa pelloille nyt tuhoutuu. Ja paljonko tuhoutuisi, jos yritettäisiin toteuttaa sitä utopistista ajatusta, että maailmaa ruokittaisiin vain luomulla.
-
Tällainen pieni yksityiskohta:
vaimoni ruokareseptissä oli n. 500 grammaa kaalia, sitä ihan tavallista.
Mutta valittavissa kaupassa oli vain noin 3 kilon kokoisia kaalinpäitä. Olemme nyttemmin kahden hengen ja syöjän talous. Kun hän kysyi, voisiko sitä puolittaa, se ei ollut mahdolista "hygieenisistä syistä".
Tuo perustelu on varmaankin pätevä.
Mutta joka tapauksessa on mahdollista - kun kuitenkin tuon koko kaalin ostimme - että meillä jää käyttämättä siitä jopa parisen kiloa. (Toivottavasti ei. Minä kyllä tykkään kaalista.)
Eli jos edellä arvioidaan, että "suomalainen heittää pois n. 26 kiloa ruokaa" vuodessa, niin jo tuossa meillä on riski mahtavasti ylittää tämä kauhistuttava luku. Kahdella tietysti jaettuna, mutta kuitenkin noin 365 kiloa vuodessa! Vaikka vain kaalia. Tottakai teoreettinen laskelmä, mutta saitteko "pointin"?
***
Pienena yksityiskohtana vielä, tuohon päälle, että tarjolla olisi ollut myös huomattavasti pienempi luomuversio samasta kaalinpäästä. Ungefär samaan hintaan. Mitä te olisitte tässä tilanteessa tehneet?
Ja tietysti myös tämä kysymys: vaikka - teoreettisesti ;D - olisimme - tai vaimoni, hän oli kauppa-asialla - ostaneet tuon luomukaalin, kummassa tapauksessa olisimme haaskanneet ruokaa enemmän?
-
Tässä asiassa ...
Suomalainen heittää peräti 13 kiloa tekstiilejä pois vuodessa – näin vanhat vaatteet voi hyödyntää (http://www.hs.fi/paivanlehti/21112016/a1479615922245)
... ei enää nykyään esitetä moraalista kauhistelua siitä, miten joku jossain (kehitysmaissa) palelee tms. ja voisi käyttää uudelleen esim. muodista menneen vaatteen.
Toisin oli ennen: monikin hyväntekeväisyysjärjestö kierrätti vaatteita kehitysmaihin. Ja aikaansai sen, että kehitysmaiden omalle vaatetuotannolle tuli epäreilun halpaa kilpailua, joka häiritsi sen kehitystä. Nyttemmin tällaisesta on käsittääkseni täysin luovuttu. Tavara menee kirppiksille, ja sitten, jos hyvin käy, raha menee kehitysmaan hyväntekeväisyyskohteeseen.
Mukana on mennyt jokunen vitsikin "Martta-kerhoista", jotka päättävät tehdä villahousuja tai -sukkia pakanamaihin Afrikkaan.
Kuten edellä olemme huomanneet, moni toimittaja yhä tuo esiin hävikkiruoan yhteydessä sen, miten maailmassa on nälkäisiä. Tosin yleensä ilman mitään skenaariota siitä, miten suomalainen (länsimainen) hävikkiruoka voisi asiassa auttaa.
Nyt tässä HU:n uutisessa ....
Hävikkiruokaa riittäisi monen ravintolan tarpeisiin (http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/455383-havikkiruokaa-riittaisi-monen-ravintolan-tarpeisiin)
... on maltettu olla tuota tekemättä. Ehkäpä sen vuoksi, että haastatellut ovat käytännössä törmänneet logistiikan ongelmiin ja hintaan, jo tätä ruokaa kerätessään:
Laskelma yllätti: Hävikkiruoka tulee kalliiksi (http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/455082-laskelma-yllatti-havikkiruoka-tulee-kalliiksi)
Eikö kuulosta tai näytä kauhealta:
HAASTE Suomessa menee nyt hukkaan yli 400 miljoonaa kiloa syömäkelpoista ruokaa vuodessa.
Kunnes käyttää jakolaskua: yhtä henkilöä kohti siis päivässä n. 200 grammaa. Ja siinäkin on mukana tuotanto- ja jakeluprosessin joka vaiheessa hukkaantunut raaka-aine. Perunankuoria myöten. Ja mistä tuo kokonaisarvio on muuten peräisin, jos MMM käyttää lukua, joka on siitä noin puolet (ks. edellä 04.06.15)?
***
Tässäkin asiassa alkavat markkinat eriytyä. Hesarin artikkelista Berliinistä, kuvatekstistä, kommentoimatta:
Komeiden talouslukujen takana piilee toinen Saksa – HS tutustui Berliinin leipäjonoihin (http://www.hs.fi/ulkomaat/a1479364301477)
Berliiniläinen Restlos Glücklich on ravintola, jonka annosten raaka-aineet ovat luomuruokakauppojen hävikkiä. Ravintolakollektiivi haluaa vähentää ruokajätettä ja saada ihmiset kuluttamaa ympäristötietoisesti.
(lihav. HJ)
Artikkeli ei sitten tarkemmin kerro tuon ravintolan logistiikan kustannuksista:
Vastuullinen voi olla moneen suuntaan, Beckmann vastaa. ”Tämä ei ole pois Berliner Tafelilta. Keräämme hyvin pieniä eriä muutamasta luomukaupasta.”
-
Tästä ei perusvihreä tai keskimääräinen luomuihminen luultavasti pidä ...
Ruoka tulee pakata oikein (http://www.hs.fi/paivanlehti/05022017/art-2000005075289.html)
Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että ruokaa tuotetaan niin paljon, että sillä voitaisiin ruokkia suurin osa*) maailman väestöstä. Ongelma on se, ettei tuotettuja elintarvikkeita pystytä kuljettamaan sinne minne pitäisi, koska kuljetukset eivät toimi kaikkialla tai pakkaaminen on ollut liian vähäistä. Ruoka pilaantuu tai saastuu. Kauppapolitiikkaan ei pakkauksilla vaikuteta.
[...]
Pieni ylipakkaaminenkaan ei tuota isoja ongelmia: jos pakataan kymmenen prosenttia liikaa, tuhlataan pakkausmateriaaleja ja tuotetaan kymmenen prosenttia ylimääräistä jätettä. Jos taas pakataan yksi prosentti liian vähän, saatetaan tuhota koko pakattu tuote, jos sitä ei saada perille kunnossa.
[...]
Verottamisen tai pakkausten käytön kieltojen sijaan tulisi säätää laki, jonka mukaan elintarvikkeita ei saisi myydä pakkaamattomina.
... vaikka muussa yhteydessä kerkeästi turvautuisikin tuohon arvioon ruoan periaatteellisesta riittävyydestä maailmassa.
_________
*) onkohan kirjoittaja huomannut, että jos nyt pystyttäisiin ruokkimaan vain "suurin osa", ongelma olisi vieläkin myös jossain muuallakin kuin vain kuljetuksissa? ::)
-
Tämä ruoan haaskauksen vastustaminen tuntuu kelpaavan kaikille puolueille:
Hyökkälän koulu myy tähteeksi jääneen ruoan eläkeläisille (http://vaalit.sdp.fi/tositarinat/hyokkalan-koulu-myy-tahteeksi-jaaneen-ruoan-elakelaisille/?utm_source=gmoa&utm_medium=cpm_display&utm_campaign=kuntavaalit2017&utm_content=accuen)
Tuossa vakuutetaan, ettei pettymyksiä ruoan loppumisesta ole ollut. Mutta missä määrin koulun keittiö on jo ennakoinut syömään tulevat eläkeläiset? Tällaisessa arviossa ei oikeastaan enää puhuta satunnaisten tähteiden hyväksikäytöstä:
On arvioitu, että ottamalla tähdelounaskäytäntö kaikkiin Suomen kouluihin voitaisiin säästää vuodessa jopa kaksi miljoonaa ateriaa.
Entä reilu kilpailu? Helsingin Itäkeskus asetti jo siellä olevien kahviloiden vaatimuksesta rajoituksen vaalitorilla puoluiden (ruoka)tarjoilulle: kahvi pullineen/kekseineen tai hernekeitto eivät enää käy, karkkeja saa vielä olla.
Tässä kauhistelussa on taas unohtunut se jakolaskun käyttö:
Suomalaiset kotitaloudet heittävät ruokaa roskiin vuosittain noin 120–160 miljoonaa kiloa. Se on noin 20–30 kiloa henkeä kohti.
Eli se noin 50-80 grammaa päivässä. Se yksi vähän isompi peruna tms.
-
Tällekin puuhastelulle ...
Ostaisitko eurolla naapurisi lihapullat? Ylijäämäruokaa voi kohta ostaa uuden sovelluksen avulla (http://www.hs.fi/talous/art-2000005152667.html)
...etsitään oikeutusta ja suurempaa merkitystä näin (paperilehdestä):
"Toisella puolen maailmaa heitetään ruokaa roskiin, toisella puolen nähdään nälkää. Tämä on ollut meidänkin logiikkamme lähteä liikkeelle, aidosta auttamishalusta - nähdään epätasapaino ja moderni ratkaisu siihen", veljekset sanovat.
Vaikkei asiaa kauan tarvitse ajatella, logiikkaa käyttäen, ymmärtääkseen, miten äärimmäisen epätodennäköistä on, että joku sieltä nälkää näkevältä puolelta maailmaa tulisi hakemaan yli jääneet lihapullasi. Vaikka hänellä älykännykkä olisikin.
Asiaan on saatu kuulemma Tekesiltä 5000 euron innovaatioseteli ulkopuolisten palvelujen ostoon. No, Tekesiltä on aiemminkin löytynyt ymmärtämystä erilaisille "tuntuu hyvältä" -projekteille (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=64.msg4266#msg4266).
-
Tätä kautta tämä ruokahävikkiin huomion kiinnittäminen täällä voisi hyödyttää kehitysmaiden ihmisiä:
Suomeen perusteilla hävikkiruokaa myyvä kauppa (http://www.vihrealanka.fi/uutiset-kotimaa-ymp%C3%A4rist%C3%B6/suomeen-perusteilla-h%C3%A4vikkiruokaa-myyv%C3%A4-kauppa)
KIRKON ULKOMAANAPU KERÄÄ joukkorahoitusta perustaakseen pääkaupunkiseudulle hävikkiruokaa myyvän kaupan.
WeFood -niminen kauppa torjuu ruokahävikkiä myymällä muutoin jätteeksi päätyvää ruokaa. Tuotoilla tuetaan Kirkon Ulkomaanavun toimintaa kehitysmaissa ja katastrofitilanteissa.
(lihav. HJ)
Siis samaan tapaan kuin vaatteiden ym. kirpputoreilla. Tällaiseen konseptiin asia perustuu:
Suunniteltu hävikkiruokakauppa myisi 50–70 prosenttia normaalihintoja edullisemmin ruokaa, joka muutoin päätyisi kaatopaikalle. Kauppaa pyörittävät vapaaehtoiset.
Myytävä hävikkiruoka tulisi tukkuliikkeistä tuottajilta ja isoilta kauppaliikkeiltä. "Tanskassa on nähty, että ruokahävikkiä syntyy niin paljon, että kaupat ovat valmiita lahjoittamaan", hankkeen projektipäällikkö Else Hukkanen sanoo. Lahjoittajien kanssa neuvotellaan kesän aikana, kun joukkorahoitus on kasassa.
Mutta hetkinen. Jotta tuo toiminta pystyisi jatkumaan tasaisen varmana, eikö silloin myös kaupan olisi tuotettava tuota ruokahävikkiä tasaisen varmasti?
Ja eikö tuoreuden suhteen vähemmän "krantun" asiakkaan kannattaisi jättää ruoka kaupassa ostamatta, jos sen myöhemmin saa puoleen hintaan tai halvemmalla? No, silloinhan sitä hävikkiä kaupassa syntyisi? "Vapaaehtoiset" pyörittäisivät ... eikö heille siis suunnitella maksettavan kunnon palkkaa?
-
Tässä Suomen aloitteessa on realistinen kuva siitä, missä ruokaa eniten tuhoutuu:
Suomen aloite kasvinterveysvuodesta meni läpi FAO:ssa – Leppä: “Pienikin maa voi aktiivisuudellaan ja osaamisellaan vaikuttaa” (http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/suomen-aloite-kasvinterveysvuodesta-meni-l%C3%A4pi-fao-ssa-lepp%C3%A4-pienikin-maa-voi-aktiivisuudellaan-ja-osaamisellaan-vaikuttaa-1.197755)
Arviolta jopa 50 prosenttia maailman kasvituotannosta menetetään erilaisten tuholaisten vuoksi. Tuhoja tapahtuu sekä pelloilla että varastoissa. Ilmastonmuutos ja kaupan lisääntyminen lisäävät riskejä entisestään. Kansainvälistä kasvinterveysvuotta pidetäänkin välttämättömänä keinona saavuttaa YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda2030 tavoitteet.
Tuon teemavuoden 2020 ohjelmaa voi tietysti vasta arvuutella, mutta näin äkkiä tuntuisi, että luomutuotannon edistäminen ei siihen kuulu?
-
Eikö tässä artikkelissa kuvattu toiminta ole vastuullista? Jos broilerista tietyt osat eivät mene USA:ssa ja Euroopassa kaupaksi, ne myydään sitten halvemmalla Afrikkaan. Muutoinhan ne menisivät hukkaan? (Artikkeli tulossa suomeksikin.)
U.S. “Dumping” Dark Meat Chicken on African Markets (http://www.ipsnews.net/2017/07/u-s-dumping-dark-meat-chicken-african-markets/)
Ei tietenkään ole, artikkelissa kerrrotuista syistä. Tuollainen dumppaaminen vie maton alta Afrikan omalta tuotannolta.
Mutta samasta syystä kaikenlaiset ideat siitä, että ruoan haaskaamisen vähentäminen täällä auttaisi nälkää näkeviä kehitysmaissa, ovat kelvottomia. Kuten myös argumentti, että "ruoka maailmassa riittäisi kyllä, jos se jaettaisiin kaikille tasan".
-
Tässä tuo artikkeli suomeksi:
VAURAS LÄNSI RAPAUTTAA AFRIKAN TALOUTTA HALVOILLA KANANKOIVILLA (http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3748223-vauras-lansi-rapauttaa-afrikan-taloutta-halvoilla-kanankoivilla)
Lisätietoja, jo alkuperäisessä mainittuna kyllä:
Vielä kolme vuotta sitten Yhdysvallat ja Eurooppa myivät kanojen reidet ja koivet Venäjälle. Tilanne muuttui vuonna 2014, kun Venäjän presidentti Vladimir Putin kielsi kananlihan tuonnin. Kieltoa perusteltiin kuluttajien terveydellä, mutta monet näkivät sen poliittisena vastaiskuna länsimaiden Venäjälle Ukrainan tilanteen vuoksi asettamille pakotteille.
Smallelle tuontikiellon syyn selvittäminen ei ole olennaista. Olennaista hänen kannaltaan on, että Venäjän asettama tuontikielto sai Yhdysvallat ja Euroopan etsimään vaihtoehtoisia markkinoita kehittyvistä maista.
KU ei muokkaa IPS:n artikkeleita eikä kommentoi. Eli siinä se nyt on.
Mutta kyllä tämä Puttonen näyttää nyt paljon vaikuttavan myös maailman ruokakauppaan. Suomen luomuviennin tulevaisuuden näkymien romahtaminen Venäjän suuntaan näyttää jo pikkiriikisesltä yksityiskohdalta. Venäjän GMO-kieltokin on isompi juttu (palaan siihen toisaalla), vaikkei meitä käytännässä juuri kosketakaan.
Mutta näin ollen, nuo näkökohtani ruoan säästämisestä/haaskaamisesta edellä, ne eivät KU:ssakaan tule esille. Ellen niitä itse äidy sinne kommenttina laittamaan.
-
Amerikassakin on esitetty otsikkomme tapainen kysymys:
Garbage? Study challenges claim that Americans waste $165 billion of food each year (https://geneticliteracyproject.org/2017/07/13/myth-challenged-study-finds-americans-not-waste-165-billion-food-year/)
Ainakin asiassa esitettyjä lukija ja siinä käytettyjä tutkimusmetodeja koskien. Tässä vielä linkki alkuperäiseen artikkeliin:
We’ve all heard the staggering statistics about food waste. A new study says they’re wrong. (http://newfoodeconomy.com/weve-heard-staggering-statistics-food-waste-new-study-says-theyre-wrong/)
-
Tällainen toiminta ei luultavasti nettona ruokahävikkiä yhtään vähennä:
Ruokahävikistä kehkeytyi yritys - Turun Sanomat (https://www.fiksuruoka.fi/news/2/ruokahavikista-kehkeytyi-yritys---turun-sanomat)
Vaan suuntaa vain ruokaketjua (logistiiikkaa) hiukan toisin. Mikä ennen ostettiin vähittäiskaupan alennusmyynnistä, otetaankin nyt netin kautta tuolta yritykseltä. Ihan fiksu idea muuten, yrityksen kannalta, jos ja kun rahavirtakin kulkee vähän toisin.
(Aivan varmasti tällä nettikaupallakin jää osa kuitenkin myymättä ja jatkaa matkaansa kaatopaikalle.)
Yrityksen kannalta olisi sitten vain toivottavaa, että näitä syntyisi:
Tällaisia eriä ovat muun muassa tuotteet, joiden menekki on odotettua vähäisempää, joiden pakkaukset ovat muuttumassa tai joiden parasta ennen -päiväys lähestyy.
Vähän samaan tapaan kuin kirpputorien käyttäjä sydämessään toivoo, että kalliista putiikista vaatteensa ostavat hylkäsivät ne mahdollisimman pian, kun ne vielä ovat muodissa. Mutta saattaa silti kiittää itseään ekologisesta ja säästäväisestä elämäntyylistään.
-
Samaisen yrityksen toiminnassa on tullut myös vastaan se tilanne, että asiakkaat ryhtyvät odottamaan, että sitä hävikkiruokaa, ja myös tietynlaista, on sitten jatkuvasti myös saatavilla:
Startup-yritys iski hävikkiruuan trendiin - myy reilusti alennettua ruokaa kuin kuumille kiville (https://m.kauppalehti.fi/uutiset/startup-yritys-iski-havikkiruuan-trendiin/p7DKzWaW)
”Säilykkeet, keitot, karkit ja sipsit menevät ihan kuumille kiville. Meiltä kysytään paljon myös luomu- ja gluteiinittomia tuotteita ja pyrimme vastaamaan kysyntään. Meillä ei kuitenkaan ole mitään perusvalikoimaa, vaan olemme riippuvaisia toimittajien jäännöseristä”, hän kertoo.
Ihan vastaavalla tavallahan odotimme, että koulujen ylijäämäruokaa nauttivat eläkeläiset ennemmin tai myöhemmin ryhtyvät siitä valittamaan. Määrästä tai laadusta.
Luomuruoan kysyntään tuo yritys luultavasti kykenee vastaamaan, edellä esitetystä syystä, että sen säilyvyys on tavanomaista huonompi, koska siinä ideologisista syistä vältetään tiettyjä turvallisia, tehokkaita säilöntäaineita. Ja "parasta ennen" -päivämäärä tulee nopeammin.
-
Tämän konseptin kautta kehitysmaat voisivat jotain hyötyäkin ...
Uuden hävikkiruokakaupan joukkorahoitus lähtenyt hyvin käyntiin – kauppa pystyyn ehkä vielä tänä vuonna (http://www.maailma.net/uutiset/uuden-havikkiruokakaupan-joukkorahoitus-lahtenyt-hyvin-kayntiin-kauppa-pystyyn-ehka-viela)
Kehitysyhteistyön hyväksi hävikkiruokaa myyvälle kaupalle etsitään parhaillaan liiketiloja.
]...]
WeFood-hävikkiruokakaupan idea on lainattu Kirkon Ulkomaanavun tanskalaiselta sisarjärjestöltä DanChurchAidilta. Se perusti viime vuonna kaupan, joka myy hävikkiruokaa.
[...]
Kaupan tuotto ohjataan Kirkon Ulkomaanavun kehitysyhteistyöhön ja katastrofiapuun. Summaa on vaikea ennustaa, sillä Tanskassa kauppa on alkanut tuottaa voittoa vasta hiljattain.
(lihav. HJ)
... mutta tuo myytävä tuote(ryhmä) voisi tuossa olla tietysti mikä tahansa, yhtään asia ei parane siitä, että kyse on hävikkiruoasta. Oikeastaan jopa päinvastoin. Jos tämä toteutuu ...
Suomi on myös mukana EU:n tavoitteessa, jonka mukaan ruokahävikin määrä pitäisi puolittaa vuoteen 2030 mennessä.
... niin sitä vähemmän saadaan myytävää, ja sitä vähemmän rahaa tuloutettevaksi mainittuihin tarkoituksiin.
-
Tämä idea tuntuu nyt kyllä erityisen epäonnistuneelta;
Osuuskauppa aloittaa ilta-alet – vastaisku hävikkiä vastaan (https://yle.fi/uutiset/3-9825830)
Varsinkjn tuon ilmoitetun tavoitteen kannalta.Tuollainen niksi on kai perinteisesti käytössä Turunkin olutpubeissa, mutta ei kyllä niissäkään ole suunnattu hävikkiä vastaan?
Ainoa - intuitiitivisesti markkinoita ajatellen - tuosta voisi olla, että köyhimmät tuon kaupan asiakkaat myöhentäisivät kaupassa käyntiään? Vaikka aamulla täytyisikin rientää varhain töihin?
Sekä tunneissa - että muuten myös päivissä. Kyllähän köyhä on kuitenkin lukutaitoinen, ja näkee, että huomenna se alennuslappu tuotteeseen tulee?
***
Jaa, nyt huomaan puhuvani hieman itseäni vastaan. Olenhan kannattanut linjaa, että kaupassahan ne ruokatavarat pitää jaella eli myydä .. hmm ....
-
Tässä asiassa kaikki näyttää riippuvan kaikesta, asioilla on tarkoittamattomia seurauksia:
Ruokakauppojen ”punalappualennukset” ovat vähentäneet ruuan hävikkiä, mutta ajavat leipäjonoja kurimukseen: ”Jos olisimme kauppojen varassa, olisimme pulassa” (https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005436993.html)
Niin kuin odotettavissa olikin. Ruoan markkinoistahan on kyse. Enää puuttuu tieto tai analyysi, että leipäjonot ym. ajavat joitakin ruokakauppoja kurimukseen!
Vaikka punalaput ovat vähentäneet ruokalahjoituksia leipäjonoihin, Sinikka Backman suhtautuu niihin myönteisesti.
”On hyvä, että jotkut kauppaketjut myyvät elintarvikkeita rajuilla alennuksilla. Näin esimerkiksi vähävarainen lapsiperhe voi käydä ostamassa ruokaa kunniallisesti”, Backman sanoo.
Tuoko oli tarkoituksena siinä, että viime keskiviikkona läheisen Prisman kaikissa luomubroilereissa oli pakkauksessaan tuo -30% punainen lappu? ;D Tosin sekään ei vielä tehnyt niitä tavallisen broilerin hintaisiksi. Mutta hiukan asiaan satsaamalla voi sunnuntailounaalla vierailevalle anopille mainita, mitä nyt syödään?
-
Tämä näkökulma on myös relevantti edelliseen:
Tässä taas saksalaisnäkemystä. Kirjoittaja toteaa, että pyrkimys ruoan haaskaamisen vähentämiseen ei vähennä maailmasta nälkää, vaan pikemminkin päinvastoin. Ruokaa pitää olla tarjolla hiukan kulutusta enemmän, jotta hinnat pysyvät kurissa. Heti, jos niukkuutta esiintyy, keinottelijat iskevät, hinnat nousevat. Ja juuri köyhät kärsivät eniten.
Nur Überproduktion garantiert billiges Essen (http://www.dw.de/nur-überproduktion-garantiert-billiges-essen/a-18077935)
"Ernährungssicherheit ließe sich herstellen, wenn wir weniger Lebensmittel wegwerfen - so ein beliebtes Argument. Nahrungsmittelproduktion ist aber gar kein Nullsummen-Spiel, meint Fabian Schmidt."
Kun sitten ruoassa on lievää ylituotantoa, siitä väistämättä seuraa, että sitä myös hiukan heitetään pois. Mutta se ei ole niin kauhea asia, varsinkaan tähän niukkuuden vaihtoehtoon ja sen seurauksiin verrattuna.
Niinpä on siis hyvin luultavaa, ettei millään noilla keinoilla saada ruokahävikkiä olennaisesti vähennetttyä. Vaan nillä vain ohjataan sitä, mistä (ja milloin) ruoka ostetaan tai muuten hankitaan. Kun kapitalismi toimii täydellisesti, se toimii epätäydellisesti, ainakin joissakin asioissa, kulloinkin. Ja tämä ruokahävikin kenttä sopii mellastuspaikaksi niille, jotka ovat taipuvaisia keksimään erilaisia osaoptimoinnin keinoja, mielestään tietysti nerokkaan yksinkertaisia.
-
Tämäkin uutinen kyllä edelleen antaa syytä kysyä, vähennetäänkö tällä keinolla yhtään ruoan hukkaan menemistä, yhteensä (ja siis vaikka sen hiilijalanjälkeä):
Ruuan hamstraajat oppivat taktikoimaan S-ryhmän alessa – "Nämä ihmiset ovat myöhässä" (https://yle.fi/uutiset/3-9923282)
Vai saadaanko se vain näyttämään siltä, yhdestä tarkkailupisteestä:
S-ryhmä on asettanut tavoitteekseen, että kauppojen hävikkiä vähennetään 15 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Suunnittelujohtaja Mika Lyytikäinen S-ryhmän vähittäiskaupan ketjuohjauksesta laskee, että tavoitteeseen on mahdollista päästä.
– Hävikkiale on tässä vain yksi, tosin tehokas keino. Myymme 50 miljoonaa punalaputettua hävikkituotetta vuodessa. Tupla-alessa myimme miljoona tuotetta ensimmäisten kahdeksan viikon aikana.
Kaikille tupla-ale ei kuitenkaan ole yhtä auvoa. S-ryhmän kaupoilla on kumppaninaan yhteensä 400 hyväntekeväisyysjärjestöä, joiden kautta hävikkituotteita on lahjoitettu muun muassa vähävaraisille jaettavaksi.
Yksi näistä on Kajaanin Helluntaiseurakunta, joka jakaa tuotteita kuukausittain.
– Jaettavaa on nyt vähemmän, sanoo tapahtumasta vastaava Esa Kolehmainen.
Eräässä tietyssä kylässäkin varmaan ennemmin tai myöhemmin havaittiin hävikkiä peiton alapäässä. Jota sitten luultavasti ryhdyttiin korjaamaan siirtämällä sinne kangasta peiton yläpäästä, koska sinne oli saatu juuri lisää kangasta.
***
Hesari on pääkirjoituksessaan (https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005444808.html) varma tästä:
YK:n arvioiden mukaan maailmassa tarvitaan 70–100 prosenttia nykyistä enemmän ruokaa vuoteen 2050 mennessä väestönkasvun vuoksi. Tällainen lisäys ruoantuotantoon on tuskin mahdollista nykyisillä tuotantotavoilla.
Ei ehkä ole nykyisillä tuotantotavoilla, mutta melko varmasti on nykyisin tunnetuilla tuotantotavoilla.*) Onneksi, sillä samassa kirjoituksessa HS kertoo maailmanlaajuisen ruokahävikin olevan 25-30%. Siitä täysinkin eroon pääseminen ei siis mitenkään rittäisi tuohon lisäystarpeeseen!
Siitä logistiikastakin on taas nalkutettava: pääkaupunkiseudun koulujen yli miljoona roskiin menevää ruoka-annosta eivät ole siirrettävissä sinne, missä ruoasta on nyt pulaa! Eli ainoa joka tuosta tiedosta jää, on mahdollinen tyrmistys ja lasten huono omatunto.
___________
*) ei toki ihan kaikilla. On eräs hyvinkin tunnettu tuotantotapa, josta ei ole asiassa mitään apua!
-
IPS:ltä taas yksi tällainen matemaattinen harjoitus:
One Third of Food Lost, Wasted – Enough to Feed All Hungry People (http://www.ipsnews.net/2017/11/one-third-food-lost-wasted-enough-feed-hungry-people/)
Eli hukkaan menevällä ruoalla voisi ruokkia kaikki maailman nälkäiset. Mutta sitten ei mitään selkeää ideaa, ei uutisen ohessa olevassa videossakaan, miten se tapahtuisi? Vain tällaista melko löysää puhetta:
What to Do?
Back to the global level, the UN specialised agency reminds that hunger is still one of the most urgent development challenges, yet the world is producing more than enough food.
Varmasti. Ei ole kyllä mitenkään yllätys, että YK:n ruokajärjestö pitää nälkäongelman ratkaisua tärkeänä.
The FAO-led SAVE FOOD: Global Initiative on Food Loss and Waste Reduction is partnering with international organisations, the private sector and civil society to enable food systems to reduce food loss and waste in both the developing and the industrialised world.
Governments, research institutions, producers, distributors, retailers and consumers all have different ideas about the problem – the solutions – and the ability to change. What are they waiting for?
Erilaisia ideoita asiassa siis on. Varmaan niiden joukossa on sellaisiakin, joissa ruoan tuhlaus kehittyneissä maissa kannattaa oikeastaan unohtaa (siis ei lopettaa) jos halutaan vähentää nälkäisten määrää globaalisesti.
Josta tuhlauksesta moralisoimiseen oikeastaan oheinen video keskittyy. Vilahtaa typötyhjä puurolautanenkin! ("Jokaisella on roolinsa" ...) Sitten yhtäkkiä vilahtaa myös käsky ostaa paikallista! Joka ei kyllä kuulu mitenkään tähän asiaan.
Mitä siis odotetaan? Luultavasti juuri sitä selkeää kokonaisnäkemystä, erilaisten osaoptimointikeinoilla puuhastelun sijaan (ks. esimerkkejä edellä).
-
Kansan Uutisten versiossa sanotaan vain yksioikoisesti:
HÄVIKKIRUOKA POISTAISI NÄLÄN (https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3819732-havikkiruoka-poistaisi-nalan)
Kolmannes maailmassa tuotetusta ruuasta – 1,3 miljardia tonnia – menee nykyisin hukkaan, joko tuotannöon tai kulutuksen aikana. Määrä riittäisi ruokkimaan ne lähes miljardi ihmistä, jotka eivät saa vatsaansa täyteen.
Uutinen on tästä tietoinen ....
Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ruokaa hukkaantuu 95–115 kiloa henkeä kohti vuodessa, kun määrä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Aasian köyhissä osissa on 6–11 kiloa.
Teollisuusmaissa hävikki tapahtuu pääosin kulutusvaiheessa, kun kehitysmaissa ravintokasvit tai vaikkapa kalat tärveltyvät usein tuotannon, kuljetuksen tai säilytyksen aikana.
... mutta antaa kuitenkin vaikutelman, että kehittyneiden maiden ruoan tuhlauksen lopettamisella olisi asiassa ratkaiseva merkitys.
-
Olisiko nyt niin, että nykyisin selvästi pääasiallinen suositus kerätä rasva biodieseliksi ...
Mitä tehdä joulukinkun rasvalle? – Ruuanlaittoon tai biodieseliksi (https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/mita-tehda-joulukinkun-rasvalle-ruuanlaittoon-tai-biodieseliksi/)
... olisi kehotus ruoan haaskaukseen?
Aikana jolloin ruokaa ei ole ollut yllin kyllin, kinkun paistinrasva on Maa- ja kotitalousnaisten järjestöpäällikkö Helena Velinin mukaan käytetty tarkasti. Kinkun rasva on taipunut niin kastikkeisiin, keittoihin kuin laatikoihin.
”Kinkun paistinrasvaa on on voitu hyödyntää vähärasvaista naudan- tai riistapaistia tehdessä. Kokonaisen paistin päälle on sivelty paistinrasvaa ja palapaistin sekaan on lisätty rasvaa sekä lientä”, Velin kertoo.
Kukaan ei tiettävästi ole vielä ehdottanut, että paistinrasva lähetettäisiiin tankkilaivalla kehitysmaihin. Tai laskenut, kuinka monta nälkää näkevää sillä siellä ruokittaisiin.
-
Tätä voi vielä kehittää:
Opiskelijat kehittivät mobiilisovelluksen ruokahävikin vähentämiseksi – keittiö saa tiedon kuinka moni tulee lounaalle (https://yle.fi/uutiset/3-10016320)
Kun kouluun ruokatunnin jälkeen syömään tulevat eläkeläisetkn etukäteen ilmoittavat tuolla sovelluksella tulostaan, osataan tilata juuri passeli määrä ruokaa. Vrt. edellä 27.03.17.
-
Yksittäisten kauppiaiden lausunnoista on jo vuosia sitten saatu käsitys, että luomutuotteita menee jo kaupoissa hävikkiin tavanomaisia tuotteita enemmän.
Nyt olisi erittäin helppo varmistaa, onko tuo totta ja miten totta se on. Kaupparyhmien tietokoneilta ei kauan aikaa kuluisi, kun asia selvitettäisiin.
Missä tuo ajo viipyy? Samallahan voisi ajaa ulos sellaisen yleisemmänkin tiedon: mitkä tuotteet tai tuoteryhmät joutuvat useimmiten hävikkiin? Varmasti tällaisella tiedolla olisi yleistä mielenkiintoa.
-
Tässä artikkelissa alkaa jo hiukan realismi pilkistää ..
Syö lautanen tyhjäksi, Afrikassa kärsitään nälästä -ohje ei välttämättä olekaan vanhentunut (http://www.maailma.net/blogit/syo-lautanen-tyhjaksi-afrikassa-karsitaan-nalasta-ohje-ei-valttamatta-olekaan-vanhentunut)
Ruokakuvien levittely somessa lisää tutkimuksen mukaan ruokahävikkiä. Maailman ruokaohjelma tarttuu ongelmaan kannustamalla ihmisiä kuvaamaan ylijäämäruokaa.
Idea on yksinkertainen: katso jääkaappiin, ota esiin pian vanheneva ruoka, kehitä resepti ja valmista ruoka. Ota ruuasta kuva, jaa se hashtagilla #RecipeforDisaster.
Miten tämä sitten auttaa nälkäisiä? Suoraan ei mitenkään, epäsuorasti siten, että säästyneet rahat voi lahjoittaa WFP:lle, joka jakaa ruoka-apua ympäri maailman.
(lihav. HJ)
... mutta kuitenkin aivan väkisin halutaan tuo kytkentä säilyttää. Tässäkin on jo osin realismia ...
Maailmassa tuotetaan vuosittain neljä miljardia tonnia ruokaa, josta kolmannes menee hukkaan. Kehitysmaissa hävikki syntyy tuotanto- ja varastointivaiheessa, ja se voidaan voittaa teknologialla ja koulutuksella. Kehittyneissä maissa hävikki kuitenkin tulee nimenomaan kuluttajien lautaselta, muistuttaa WFP:n viestintäjohtaja Corinne Woods järjestön tiedotteessa.
”Jos puutumme ruokajäteongelmaan, voimme ruokkia 9 miljardia ihmistä joka päivä”, Woods tiivistää.
(lihav. HJ)
... mutta niin tiukassa on tuo "meemi" ihmisten tajunnassa, ettei tuossa edes yritetä selittää, miten se ruoka rikkaan lautaselta (tai roskiksesta) kehitysmaan nälkäisen tavoittaisi. Vaikka juuri se vaatisi vahvan ja selkeän selityksen.
Kun nyt on epäiltävissä, että tuollainen kampanja on valtavaa WFP:n - resurssien tuhlausta!
-
Tällainen geenitekninen keksintö voisi tulevaisuudessa säästää huomattavasti ruokaa haaskuuseen menolta ...
30% of the world's rice supply is lost to rice blast fungus—this chemical genetic treatment could halt it (https://geneticliteracyproject.org/2018/04/16/30-of-the-worlds-rice-supply-is-lost-to-rice-blast-fungus-this-chemical-genetic-treatment-could-halt-it/)
... mutta eipä taida ruoan tuhlaamisesta saarnaava väki siitä innostua, rikkaiden roskapussien tuijottamiseltaan.
-
Tätä kautta tämä ruokahävikkiin huomion kiinnittäminen täällä voisi hyydyttää kehitysmaiden ihmisiä:
Suomeen perusteilla hävikkiruokaa myyvä kauppa (http://www.vihrealanka.fi/uutiset-kotimaa-ymp%C3%A4rist%C3%B6/suomeen-perusteilla-h%C3%A4vikkiruokaa-myyv%C3%A4-kauppa)
KIRKON ULKOMAANAPU KERÄÄ joukkorahoitusta perustaakseen pääkaupunkiseudulle hävikkiruokaa myyvän kaupan.
WeFood -niminen kauppa torjuu ruokahävikkiä myymällä muutoin jätteeksi päätyvää ruokaa. Tuotoilla tuetaan Kirkon Ulkomaanavun toimintaa kehitysmaissa ja katastrofitilanteissa.
(lihav. HJ)
Siis samaan tapaan kuin vaatteiden ym. kirpputoreilla. Tällaiseen konseptiin asia perustuu:
Suunniteltu hävikkiruokakauppa myisi 50–70 prosenttia normaalihintoja edullisemmin ruokaa, joka muutoin päätyisi kaatopaikalle. Kauppaa pyörittävät vapaaehtoiset.
Myytävä hävikkiruoka tulisi tukkuliikkeistä tuottajilta ja isoilta kauppaliikkeiltä. "Tanskassa on nähty, että ruokahävikkiä syntyy niin paljon, että kaupat ovat valmiita lahjoittamaan", hankkeen projektipäällikkö Else Hukkanen sanoo. Lahjoittajien kanssa neuvotellaan kesän aikana, kun joukkorahoitus on kasassa.
Mutta hetkinen. Jotta tuo toiminta pystyisi jatkumaan tasaisen varmana, eikö silloin myös kaupan olisi tuotettava tuota ruokahävikkiä tasaisen varmasti?
Ja eikö tuoreuden suhteen vähemmän "krantun" asiakkaan kannattaisi jättää ruoka kaupassa ostamatta, jos sen myöhemmin saa puoleen hintaan tai halvemmalla? No, silloinhan sitä hävikkiä kaupassa syntyisi? "Vapaaehtoiset" pyörittäisivät ... eikö heille siis suunnitella maksettavan kunnon palkkaa?
Tämä suunnitelma on nyt myös toteutumassa:
Suomen ensimmäinen hävikkiruokakauppa aloittaa syyskuussa Helsingissä (http://www.maailma.net/uutiset/suomen-ensimmainen-havikkiruokakauppa-aloittaa-syyskuussa-helsingissa)
Joten suhteellisen pian tiedämme, miten tuo toimii ja mitä tarkoitettuja ja tarkoittamattomia seurauksia sillä on.
-
Tästä EU-selvityksestä ...
EU-selvitys: Kolmannes kotitalouksien kasviksista päätyy roskiin (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/artikkeli-1.285171)
... saamme nyt uuden, tarkemman arvion ongelman suuruusluokasta.
Hedelmä- ja vihanneshävikkiä syntyy yksittäisellä EU-kansalaisella vuosittain runsaat 35 kiloa, josta 14 kiloa on vielä syötävää. Loppu hävikki koostuu kuorista ja muista syötäväksi kelpaamattomista osista.
Pienellä jakolaskulla saamme selville, että EU-kansalainen haaskaa ruokaa 38 grammaa päivässä. Eli pienehkön tai puolikkaan perunan tai porkkanan verran.
Mutta tämän asian esillä pitäjät pitävät kertolaskusta. Aika monen asian saa näyttämään kauhistuttavalta, jos sen kertoo luvulla 500 000 000 (https://fi.wikipedia.org/wiki/Euroopan_unionin_v%C3%A4est%C3%B6). Tai esittää mitä kaikkea pahaa tuo puoli miljardia ihmistä yhdessä tekee, vuosittain.
-
Tätä voi kyllä sanoa ruoan haaskaamiseksi:
Kotipuutarhurit tuskailevat huonolaatuista omenasatoa – kaatopaikalle kärrättävistä omenoista tehdään biopolttoainetta autoihin (https://yle.fi/uutiset/3-10362214)
Jos nyt kerrotaan, että siellä täällä on kuivuuden takia odotettavissa puutetta rehusta, nuokin omenat olisi voinut syöttää eläimille. Jotka eivät ole kovin kranttuja, eivätkä juurikaan kiinnitä huomiota hedelmien ulkonäköön, tietääkseni.
Tällaisesta tapauksesta kerrotaan Ruotsissa:
Efterlysning: Vem har matat Louises getter i foderkrisen?
Under sommarens svåra foderbrist har hjälp från oväntat håll kommit till Louise Hallenborg i Skåne. Var tredje dag har en okänd person gett hennes getter äpplen att äta. (http://www.landlantbruk.se/lantbruk/efterlysning-vem-har-matat-louise-getter-i-foderkrisen/)
Kuinka monta eläintä olisi noilla Lahdenkin omenoilla voinut ruokkia, 20 auton sijasta?
PS. Ja tällainenkin niksi on avuksi keksitty:
Katso video: Pienkuormaaja on kätevä peli myös omenoiden paloitteluun (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.288127)
Siitä voi poimia ainakin tiedon, että lehmät syövät omenia mielellään, meillekin, joilla ei ole omia lehmiä tai omenapuita.
-
Kaikilta poliitikoilta menee tästä asiasta puhuttaessa logiikka ja kriittisyys pois päältä. Niin on käynyt myös Sari Essayahille:
Tasapainoilua luonnonvarojen kanssa (https://blogit.iltalehti.fi/sari-essayah/2018/09/16/tasapainoilua-luonnonvarojen-kanssa/)
Hävikkiviikko pyrki muistuttamaan meitä suomalaisia kuluttajia siitä, että haaskaamme syömäkelpoista ruokaa keskimäärin 24 kiloa vuodessa. Ostamme liikaa, jätämme lautaselle, unohdamme jääkaappiin.
[...]
Sillti ruokahävikin mittasuhteet ovat käsittämättömän suuret. Rahassa mitattuna heitämme Suomessa pois 500 miljoonaa euroa vuodessa; ilmastovaikutuksiltaan tämä vastaa 100 000 auton vuosipäästöjä. Maailman laajuisesti tilanne on vielä pysäyttävämpi: neljäsosalla globaalista ruokahävikistä kaikki aliravitut ihmiset saisivat mahansa täyteen. Joten maailman pelastamiseksi jokaisesta ei tarvitse tulla vegaania; hyväksi aluksi riittää, kun syö kohtuudella ja lautasensa tyhjäksi.
Miten tyhjäksi syöty lautanen voisi teoriassakaan ruokkia aliravittuja? Mutta liian suuri oli hänellekin houkutus moralisoida luvuilla, ilman oikeastaan mitään konkreettista ehdotusta, kuinka asiat voisivat muuttua.
Eikä hänkään vaivaudu jakolaskuihin. Tuo 24 kiloa vuodessa kuulostaa sopivan kauhistuttavalta. Siltä ei olisi enää kuulostanut 65 grammaa. Eli se päivittäishaaskaus. Se noin yksi peruna tai porkkana. (Ja oliko sekään kaikki varsinaista syötävää, vrt. edellä 21.08.18 mainittu EU-selvitys.)
PS. Täytyy tutustua tarkemmin noiden laskelmien tekotapaan myös ilmastovaikutusten osalta. Missä vaiheessa ne syntyvät? Ei ole uskottavaa, että se tapahtuisi pois heitettäessä.
Olisiko jopa niin, että ilmastovaikutukset olisivat ihan samat, jos söisimme joka murenan?
-
Eikö näitä puuhamiehiä ja -naisia yhtään masenna?
Suomeen avautui ensimmäinen hävikkiruokakauppa: 50 000 kiloa hävikkiruokaa hyötykäyttöön (https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/suomeen-avautui-ensimmainen-havikkiruokakauppa-50-000-kiloa-havikkiruokaa-hyotykayttoon/7082028#gs.CP3MbVA)
Kaikkiaan Suomessa syntyy hävikkiruokaa noin 400-500 miljoonaa kiloa vuodessa. Hävikkiruokakauppa pyrkii saamaan siitä 50 000 kiloa hyötykäyttöön.
Sillä jos tuon jälkimmäisen lauseen olisi kirjoittanut ikään kuin samassa yksikössä, olisi joutunut kirjoittamaan, että tällä järjestelyllä pyritään saamaan siitä 0,05 miljoonaa kiloa hyötykäyttöön.
Paitsi, että konsepti perustuu siihen, että hävikkiä on tasainen virta, se perustuu myös siihen, että on työttömiä:
Kaupassa on vain muutama palkattu työntekijä, loput ovat vapaaehtoisia.
– Minä olen nyt kaupan tätinä eli katselen nämä hyllyt ja pakkaan aamulla pullat ja leivät, palvelen asiakkiata ja olen tuolla kassalla. Olen lukenut hävikkiruuasta ja miten paljon ruokaa menee hukkaan. Nyt on elämäntilanne sellainen, että voin tehdä tällaista vapaaehtoistyötä, selittää Margit Suurhasko, yksi vapaaehtoisista.
Pikkuisen tuon jälkimmäisenkin seikan pitäisi masentaa.
Jotta tuo koko urakka saataisiin tehdyksi, ja Suomen ruokahävikki poistetuksi, tarvitttaisiin n. 10 000 tuollaista kauppaa. Ja vähintään n. 20 000 joutilasta. Työtöntä tai muuta.
Mutta toki se on vain alkua, sehän oli "ensimmäinen". Uusi tuollainen kauppa joka vuosi. Ja jo 10 000 vuodessa kaikki on hienosti.
-
Kun tätä viestiä tulee nyt joka tuutista ...
OECD:n selvitys: Maatalouspäästöjä karsittava nopeasti – kotieläinsektori merkittävin päästölähde (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.304370)
Maatalouden suorista kasvihuonekaasupäästöistä 80 prosenttia tulee kotieläinsektorilta ja niistä 80 prosenttia märehtijöistä. Tämä selviää Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n pian julkaistavasta tutkimuksesta.
... ja kun sitten toisaalta noissa hävikkikampanjoissa puhutaan oikeastaan vain tällaisista tuotteista (edellisestä artikkelista), kuten ...
- vihanneksista
- hedelmistä
- pullasta
- leivästä
... niin eikö tuo jo teoreettisestikin tuomitse tuon toimeliaisuuden vaikutuksiltaan väistämättä mitättömäksi? Jos siitä 20 prosentista voidaan jotain pientä vähentää, se ei enää isossa kuvassa kyllä näy. Vaikka ne 10 000 kauppaa tulisivatkin katukuvaan.
Tällaisena se voi tietysti yhä perustella olemassa oloaan ...
Kaupan tuotto ohjataan Kirkon Ulkomaaavun kehitysyhteistyöhankkeisiin.
... mutta kuten jo sanottu, niin tuosta näkökulmasta on aika tai jopa täysin sama, mitä myydään. Oikeastaan olisi aina parempi, jos myytävä olisi kallista ja kaupasta tulisi rutkasti voittoa.
Ja parempi, jos yli jääneet ruoat lahjoitettaisiin sellaisenaan ja ilmaiseksi rutiköyhille. Ihan Hurstin tapaan. Eivätkä ne olisi tuon voiton tekemisen välineenä.
-
Tässä toisessa uutisessa (https://www.maailma.net/kampanjat/nyt-vahennetaan-ruokahavikkia-uudella-konseptilla-suomen-ensimmainen-havikkiruokamyymala) samasta asiasta vahvistetaan tuon kaupan tarjolle tuleva sortimentti:
”Tavoitteenamme on, että joka päivä myynnissä on tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja leipää. Kuivatuotteiden tarjonta riippuu lahjoituksista. WeFood haastaa kuluttajia laittamaan ruokaa niistä aineksista joita on tarjolla. [..]"
Eli eläintuotteita ei ole odotettavissa. Ja siis 80% kasvihuonekaasujen vähentämispotentiaalista jää pois.
Teemme yhteistyötä sellaisten toimijoiden kanssa, joilla ei vielä ole ratkaisua syntyvälle hävikille tai osalle siitä”, kertoo Else Hukkanen.
WeFoodin yhteistyökumppaneita ovat muun muassa Apetit, Meira, SamuFoods, Arvid Nordquist, Kaslink, Heinon Tukku, Ruohonjuuri, K-Market Sörnäistenniemi, Iittala ja Ecolink.
Noista nimistä päätellen vanhaa luomuruokaakin tulee olemaan tarjolla. Täytyy mennä paikan päälle tarkistamaan tilanne, kunhan Redin avajaisruuhka on ohi.
-
Mistä ne ruoan ilmastovaikutukset sitten tulevat? En tiedä, onko asiasta "virallista" tietoa tai sivustoa, mutta käytetään nyt vaikka tätä, otetaan siitä (paloittain):
Ruokahävikin ympäristövaikutukset (http://www.saasyoda.fi/ruokah%C3%A4vikin-ymp%C3%A4rist%C3%B6vaikutukset)
Kun syömäkelpoista ruokaa heitetään roskiin kaikki ruoan valmistukseen käytetty energia ja työpanokset valuvat hukkaan.
Tuossa ei varmaan tarkoiteta äidin*) vaivannäköä, josta emme osaa olla kiitollisia, vaan ennenkaikkea kulutetun energian päästöjä.
Poisheitetyn ruoan ongelma ei niinkään ole syntyvä biojäte tai ruoan päätyminen sekajätteen joukkoon, vaan kyse on ruoantuotannosta aiheutuneista turhista kasvihuonekaasupäästöistä sekä vesistöjä rehevöittävistä päästöistä. Niitä syntyisi vähemmän, mikäli hyödyntäisimme tuotetun ruoan tarkemmin.
Eli oikeastaan vain siten päästöt vähenisivät, jos jatkossa tuottaisimme ruokaa vähemmän. Eli juuri ja vain sen, jonka syömme (tämän tavoitteen utooppisuudesta, ja myös tarkoittamattomista seurauksista on paljon edellä).
Suurin osa ruoan ympäristövaikutuksista syntyy maanviljelyssä ja eläintuotannossa. Toiseksi eniten päästöjä syntyy ruoan valmistuksesta ja säilytyksestä kotona. Ympäristövaikutuksia syntyy myös elintarviketeollisuudesta, kuljetuksista, pakkauksista ja kaupasta, mutta niiden osuudet ovat pienempiä. Kaatopaikalla syntyvät ruokajätteen metaanipäästöt ovat vain pari prosenttia ruoan ilmastovaikutuksista.
Eli siinä varmistui se intuitiivinen oletukseni edellä, ettei pois heittämisen vaiheessa enää oikeastaan juuri lisää päästöjä synny.
Ja sehän tuossa on sanomana, että valtaosa päästöistä, ja oletettavasti myös ilmastovaikutuksista, syntyy jo maatiloilla. Ja mistä ne maatiloilla sitten pääosin tulevat:
Suuri osa ruoan ilmastovaikutuksista syntyy lihan ja maidon tuotannosta. Erityisesti naudanliha ja juusto kuormittavat ympäristöä nautojen ruoansulatuksen metaanin vuoksi. Metaani on 25 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Avomaalla viljeltävien kasvien ilmastovaikutukset ovat pienet. Ympärivuotisesta kasvihuoneviljelystä puolestaan aiheutuu paljon energiankulutuksesta johtuvia päästöjä.
Niinpä kuin tuossa lopussa annetaan ohje ...
Vältä erityisesti paljon kuormittavien ruokien heittämistä roskiin.
... niin nuo tuossa hävikkikaupassa myytävät tuotteet ovat juuri niitä, jotka aika surutta voimme viskata pois. Paitsi ehkä kotimaiset vihannekset talvella?
____________
*) tai sen nerokkaassa mainoksessa olevan lapsen "meidän äidin", joka "laittaa teidän äideille ruokaa".
-
Sitten törmäsin heti tällaiseen "akanvirtaan". Tätä säilöntäaineettomuutta tuotiin esiin näyttävästi tellkkarimainoksessakin:
http://www.felix.fi/tuotteet/Ketsupit/Felix+Ketchup+500+g
Eikä ihme, sillä sen herkullinen maku syntyy makeista auringossa kypsyneistä tomaateista ilman säilöntäaineita.
Voi olla, että Felix on jotenkin muuten ratkaissut säilyvyyden, mutta kyllä tuossa on piilosanoma, ettei se ole ongelma?
Sillä kyllä tällaiselle tavallisella kuluttajalla on se käsitys, ihan tuon sanan pohjalta, että säilöntäaineita käytettäisiin, jotta tuote säilyisi pidempään. Mutta Felix-ketsuppi kannattanee kaikki nauttia saman tien, siltä istumalta, kun pullo on avattu?
Eipä silti, tomaatti taidetaan perinteisesti lukea niiden ruoka-aineiden joukkoon, joissa koko haaskamisasia ei ole mikään ongelma (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=129.msg5861#msg5861).
-
Liittyy toiseenkin (http://tuottavamaa.net/uutiset.php?News_id=468) ihmettellyymme, mutta tähänkin. Sodexon tarjonnassa on standardiaamiaisena tällainen:
Lounas 24.09.-30.09 (https://www.sodexo.fi/ruokalistat/output/weekly_html/10846/2018/09/27/fi).
Maanantai
Leikkeleaamiainen ja luomu kaurapuuro
[..]
Tiistai
Leikkeleaamiainen ja luomu ohrapuuro
[..]
Keskiviikko
Leikkeleaamiainen ja luomu neljän viljanpuuro
[..]
Torstai
Leikkeleaamiainen ja luomu ruishiutale puuro
[..]
Perjantai
Leikkeleaamiainen ja luomu manna- tai riisihiutale puuro
Eli aina jokin luomupuuro. Ja ne leikkeleet, joka yleensä tarkoittaa eläintuotteita.
Mutta edellä perusteltuna: jos ei aamutuimaan kuitenkaan ruoka maistu, niin tuossa voi olla hyvällä omalla tunnolla, jos on syönyt leikkeleensä. Puuroa voi sitten vähän lautaselle jättääkin, sillä ei sen jälkeen enää ole merkitystä. Luomua tai ei.
(Kuten ko. ruokalistasta voi lukea, mitään muuta ruokalajia ei sitten luomuna tarjotakaan.)
Vaikka siis luomupuuro tuhlaa maailman resursseja tavanomaista puuroa enemmän, jätä juuri se syömättä.
-
Tuli tänä aamuna käydyksi Redi-kauppakeskuksessa, ja siinä yhteydessä myös tuossa WeFood-kaupassa.
Niin oli kuin edellä sanottiin: eläintuotteita ei ollut. Ei edes juustoja, jotka kuvitteli mahdollisiksi. *)
Kaiken kaikkiaan tarjolla oleva tavara näytti niin masentavalta, että ihmettelen, jääkö liiketoiminnasta mitään tuloutettavaksi Kirkon kehitysyhteistyöhön? Työntekijöitä reippaasti enemmän kuin asiakkaita. Eikö vapaaehtoisillekin pidä joku lounasraha maksaa? Vai joutuvatko he syömään siitä masentavasta "kuormasta"?
Toki toiminta on hyvin alussa. Ja olin siellä hyvin aamutuimaan. Mutta yllätyn, jos tuosta joku menestys tulee.
______
*) joitakin vanhoja pizzoja kylmäkaapissa oli. Ehkä niissä oli päällä hiukan eläintuotteitakin. En avannut laatikkoja.
-
Siinä mielessä voin nyt ehkä myöntää olleeni väärässä, että paraikaa radiossa oleva WeFoodin johtaja kertoi, että päivittäin liikkeeseen saapunut erä on kokonaan saatu myydyksi, jo noin 2 viikon ajan.
Mutta muilta osin en vielä vedä sanojani takaisin. Teen ehkä asiassa vielä uuden tarkistuksen.
-
Tällainen sympatian osoittaminen on nyt poliittisesti korrektia ja poliitikolle halpaa ja helppoa:
Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen vieraili WeFood-hävikkiruokakaupassa: ”Ruokahävikin vähentäminen on erittäin tärkeää ilmastotyötä” (https://www.maailma.net/kampanjat/ymparistoministeri-kimmo-tiilikainen-vieraili-wefood-havikkiruokakaupassa-ruokahavikin)
Mutta mistään tärkeästä eli siis merkittävästä ei tuossa toimeliaisuudesa ole kysymys, kuten edellä aika hyvin osoitettiin.
WeFood-kauppa perustuu Kirkon Ulkomaanavun tanskalaisen sisarjärjestön DanChurchAidin konseptiin. Tanskassa konsepti on ollut menestys ja toiminnassa on tällä hetkellä kolme WeFood-kauppaa.
(lihav. HJ)
Katsotaanpa:
https://www.danchurchaid.org/join-us/wefood
Over a third of all food produced in the world ends up in the trash. At the same time nearly 800 million people all over the world goes hungry to bed every night. DanChuchAid decided to do something about the problem. In February 2016, the organization opened the world’s first supermarket only with surplus goods.
(lihav. HJ)
Jos Tanska on suurin piirtein Suomen kokoinen maa, suurin piirtein voisi tämä päteä sielläkin:
Jotta tuo koko urakka saataisiin tehdyksi, ja Suomen ruokahävikki poistetuksi, tarvitttaisiin n. 10 000 tuollaista kauppaa. Ja vähintään n. 20 000 joutilasta. Työtöntä tai muuta.
Mutta toki se on vain alkua, sehän oli "ensimmäinen". Uusi tuollainen kauppa joka vuosi. Ja jo 10 000 vuodessa kaikki on hienosti.
:
Ja suurin piirtein tuota tahtia niitä on siis Tanskassa syntynyt.
Tämä ei sano sitä, etteikö varmaankin ole onnistuttu keräämään jonkin verran rahaa maailman nälkäisten tarpeisiin. Mutta tässä konseptissa ajetaankin samalla kertaa kahta jänistä.
***
PS. Ministerikin osallistuu ilmeisesti näihin kotitöihin, muutenhan hän ei tätä näin tarkkaan tietäisi:
”Suunnitelmallisuus ja mielikuvitus ovat tärkeässä roolissa. Vanha kunnon kauppalappu auttaa suunnittelemaan ruokaostoksia ja hankkimaan sopivan määrän tarpeellisia aineksia kerrallaan kotiin. Tarkimmaltakin suunnittelijalta kuitenkin helposti jää jotain yli. Jääkaappiin kertyneistä tähteistä voi loihtia viikon jännimmän aterian”, ministeri Tiilikainen vinkkaa.
-
Lopultakin joku muukin toi voimakkaasti esiin tämän eron rikkaan ja köyhän maailman välillä, myös Suomen mediassa:
PTT:n taloustutka: Ruokahävikin monet kasvot (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/puheenaiheet/vieraskolumnit/artikkeli-1.384775)
Eli sen, miten täällä syyttävä sormi kohdistuu kuluttajiin, mutta:
Köyhimmissä maissa suuri osa ruokahävikistä johtuu maataloustuotteiden käsittelystä, varastoinnista ja kuljetuksista sekä jalostuksesta. Varastoitaessa ja kuljetettaessa ruokaa pilaantuu ja jalostuksessa osa tuotteista jää tai jätetään hyödyntämättä.
Nämä ongelmat korostuvat köyhimmissä maissa, koska käsittelyyn, varastointiin, kuljetuksiin ja jalostukseen liittyvät prosessit ovat usein niissä kehittymättömiä.
Jos jotain olisi vielä voinut tuoda esiin, niin nämä:
a) erittäin suuri osa "ruokahävikistä" syntyy siellä jo siitä, ettei sitä ruokaa koskaan synny, maatalouden surkean tuottavuuden takia
b) sen idean toivottomuus, että täällä ruokaa säästämällä voitaaisiin köyhiä maita auttaa. (Sitä asiaa ei kyllä artikkeli väitä, vaan tuo esille vain kasvihuonekaasujen vähentämisen hävikin vähentämisen hyötynä, täällä.)
PS. Uskaltaisiko jo kysyä, paljonko kirkon WeFood -kaupalla on saatu kokoon, käytettäväksi tuohon tarkoitukseen, eli köyhien auttamiseen? Kun nyt puhutaan siitä, että muutkin kaupat tuossa uudessa kauppakeskuksessa suurelta osin sinnittelevät, ovat taloudellisissa vaikeuksissa?
-
Onko tässä paino- eli näppäilyvirhe:
Osallistu WeFoodin joukkorahoitukseen (https://wefood.fi/virtuaaliosake/)
Suomessa päätyy vuosittain 400 – 500 miljoonaa kiloa ruokaa jätteeksi. Kirkon Ulkomaanavun syyskuussa 2018 avaama hävikkiruokamyymälä WeFood ohjaa vuodessa 50 00 kiloa hävikkiä hyötykäyttöön.
(lihav. HJ)
Mutta ellei ole, siinä näkyy miten mitätöntä vaikutukseltaan tuo toiminta on toisessakin tavoitteessaan. Ja jos myynti tuon mukaan olisi päivää kohti n. 14 kiloa, voisiko siitä määrästä sekundaruokaa saada myydessä jotain voittoa, jonka voisi käyttää köyhien maiden auttamiseen? Kun jo kiinteiden kustannusten (myyntitilasta ym.) täytyy olla varsin merkittäviä?
Jos tuosta lihavoidusta luvusta puuttuu yksi nolla, asia voisi olla hiukan toisin. Mutta ei paljon silloinkaan.
-
Tämä ruotsalainen pyrkimys siihen, että myös munituskanat lopulta syötäisiin, tulisivat ihmisravinnoksi ...
”Henburgare" ska rädda kött från värphöns
Snart lanseras en så kallad henburgare, som består av värphönskött som annars främst går till djurfoder – eller inte används alls. (https://www.landlantbruk.se/lantbruk/henburgare-ska-radda-kott-fran-varphons/)
... on itsessään hyvä ja kannatettava. Mutta mitä ihmeen syytä tuohonkin oli sotkea luomua:
Köttet i hönsfärsburgarna kommer från svenska Krav-märkta hönsgårdar, där hönsen har större utrymme inomhus, och får vistas utomhus under sommaren.
– Vi vill göra något åt att många ekologiska värphöns slaktas utan att användas. Därför samarbetar vi med Kronfågel för att se till att hönsköttet kommer till nytta, säger Stefan Calrell, försäljningsdirektör offentlig marknad hos Martin & Servera.
No, se taitaa olla tuon firman toimiala. Sehän on yhteistyökumppani myös Suomen Luomunokan kanssa (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=721.msg12801#msg12801).
On outo tosiasia, että kanaa (erotukseksi broilerista) ei Suomessakaan ole saatavissa kuin luomuna (?). Mutta käsittääkseni sen(kin) markkinat ovat hyvin pienet.
Niinpä luomuisuudesta huolimatta - tai sen takia? - tuo toimeliaisuus vähentää ruoan haaskaamista Suomessa vain hyvin vähän. Saa nyt nähdä, kuinka käy Ruotsissa.
PS. 13.3.19: Vaikkapa Foodiesta luomukanaa löytyi, mutta tiedolla, että juuri nyt tuotetta (Pajuniemen) ei ole saatavissa (eikä siis tietoa hinnasta). Muuta kanaa ei löytynyt, haku "kananliha" ei antanut mitään, haku "kana" tarjosi broilereita.
-
Tässä tehdään tehokasta työtä ruuan haaskuuseen menon vähentämiseksi:
Zimbabwe’s Smallholder Farmers Seek Address Food Security and Health Risks with Air Tight Storage Technology (http://www.ipsnews.net/2015/10/zimbabwes-smallholder-farmers-seek-address-food-security-and-health-risks-with-air-tight-storage-technology/)
Ja vieläpä niin, että siinä pelastettu ruoka todella tavoittaa nälkäiset!
Täällä rikkaassa maailmassa nyt yleisesti parjattu muovi saa tuossa synninpäästön: toinen pääkeino viljan varastoimiseen ovat ilmatiiviit muovisäkit, toinen metalliset viljasiilot. Vilja suojataan kutsumattomilta syöjiltä, mutta myös siltä, ettei siihen pääse tai muodostu myrkyllisiä aflatoksiineja.
-
Tässä tehdään tehokasta työtä ruuan haaskuuseen menon vähentämiseksi:
Zimbabwe’s Smallholder Farmers Seek Address Food Security and Health Risks with Air Tight Storage Technology (http://www.ipsnews.net/2015/10/zimbabwes-smallholder-farmers-seek-address-food-security-and-health-risks-with-air-tight-storage-technology/)
Ja vieläpä niin, että siinä pelastettu ruoka todella tavoittaa nälkäiset!
Täällä rikkaassa maailmassa nyt yleisesti parjattu muovi saa tuossa synninpäästön: toinen pääkeino viljan varastoimiseen ovat ilmatiiviit muovisäkit, toinen metalliset viljasiilot. Vilja suojataan kutsumattomilta syöjiltä, mutta myös siltä, ettei siihen pääse tai muodostu myrkyllisiä aflatoksiineja.
Mutta ihan samoin se näyttää olevan rikkaassakin maailmassa, kun asia tarkemmin tutkitaan:
Muoviin pakattu kurkku ei ole epäekologinen – kelmuttaminen vähentää ilmastorasitetta (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/artikkeli-1.439445)
Näin vahvasti asia on samalla tavalla:
Kauppapuutarhaliiton toiminnanjohtaja Jyrki Jalkanen ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri selittävät, että syy muovin käyttöön on hävikin minimoiminen.
"Jo parin prosentin hävikki kurkun painosta aiheuttaa suuremman ilmastorasituksen kuin muovikääre", Jalkanen vertaa.
Hävikkiä tulee, jos kurkku nahistuu tai jos se heitetään pois pilaantumisen takia, hän sanoo.
Katajajuuren mukaan kysymys on siitä, että kurkun kelmuttaminen lisää sen säilyvyyttä pari viikkoa. Jos muovittamattoman kurkun hävikki kaupoissa ja kotitalouksissa lisääntyy pari prosenttia, ylittää se kelmuttamisen ilmastovaikutuksen.
Tuolla niksillä vähennetään ruokahävikkiä luultavasti huomattavasti tuloksekkaammin kuin asennekampanjoilla. Tai hävikkiruokamyymälöillä. Niistä kelmuista päästään lisäksi Suomessa siististi eroon - tavalla tai toisella.
-
PS. Uskaltaisiko jo kysyä, paljonko kirkon WeFood -kaupalla on saatu kokoon, käytettäväksi tuohon tarkoitukseen, eli köyhien auttamiseen? Kun nyt puhutaan siitä, että muutkin kaupat tuossa uudessa kauppakeskuksessa suurelta osin sinnittelevät, ovat taloudellisissa vaikeuksissa?
Nyt satuin taas käymään Redissä. Ja muistin käydä vilkaisemassa tuota myymälääkin. Oli iltapäivä.
Nyt on vaikea sanoa. Asiakkaita oli enemmän kuin viime kerralla siellä vieraillessani. Valikoima tuntui jossain määrin parantuneen.
Mutta edelleen tilanne on se, että eläintuotteita on niukasti. Tällä kertaa niitä ei ollut yhtään, ei edes pitsoja tms. Niinpä tuon ko. liikkkeen toisen tavoitteen suhteen on edelleen voimassa tämä:
Suuri osa ruoan ilmastovaikutuksista syntyy lihan ja maidon tuotannosta. Erityisesti naudanliha ja juusto kuormittavat ympäristöä nautojen ruoansulatuksen metaanin vuoksi. Metaani on 25 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Avomaalla viljeltävien kasvien ilmastovaikutukset ovat pienet. Ympärivuotisesta kasvihuoneviljelystä puolestaan aiheutuu paljon energiankulutuksesta johtuvia päästöjä.
Niinpä kuin tuossa lopussa annetaan ohje ...
Vältä erityisesti paljon kuormittavien ruokien heittämistä roskiin.
... niin nuo tuossa hävikkikaupassa myytävät tuotteet ovat juuri niitä, jotka aika surutta voimme viskata pois. Paitsi ehkä kotimaiset vihannekset talvella?
Ko. kaupan taloudellinen tilanne ei selvinne muuten kuin kysymällä.
-
Näin raportoidaan tuon projektin suhteellisesta menestyksestä ...
Uusi hävikkiruokamyymälä vähentänyt jätettä yli 70 000 kiloa
Kirkon Ulkomaanavun perustama myymälä on ylittänyt tavoitteensa, kertoo projektipäällikkö Else Hukkanen. (https://www.maailma.net/uutiset/uusi-havikkiruokamyymala-vahentanyt-jatetta-yli-70-000-kiloa)
... mutta jo tuosta uutisesta tulee esille myös toiminnan näpertelyluonne.
Noin kolmannes maailman ruuasta menee hukkaan. Suomessa ruokahävikin arvioidaan olevan 400–500 miljoonaa kiloa vuodessa.
WeFood ei tule tavoittamaan tuosta Suomen hävikistä edes yhden promillen osuutta, vuodessakaan.
Tuokaan uutinen ei sitten kerro, paljonko sitä kehitysyhteistyörahoiksi muuttuvaa voittoa on syntynyt. Tämäkään ei minun silmissäni näytä hyvältä:
Kauppa pyörii pääasiassa vapaaehtoisvoimin.
Eli se, miten tuokin mahdollinen hyvä revitään hyväntahtoisten ja/tai jollakin tavalla syrjäytyneiden ihmisten "selkänahasta". Köyhät auttamaan köyhiä.
Eli suurin piirtein tämä matematiikka edelleen pätee:
Jotta tuo koko urakka saataisiin tehdyksi, ja Suomen ruokahävikki poistetuksi, tarvitttaisiin n. 10 000 tuollaista kauppaa. Ja vähintään n. 20 000 joutilasta. Työtöntä tai muuta.
Mutta toki se on vain alkua, sehän oli "ensimmäinen". Uusi tuollainen kauppa joka vuosi. Ja jo 10 000 vuodessa kaikki on hienosti.
Eli ennakoiden: koko tavoitteesta saavutetaan noin 2 promillen kymmesosaa. Jolle osuudelle ei enää edes ole suomenkielessä omaa nimeään.
-
Tästä MT:n uutisesta voi lukea ...
Suomen ensimmäinen hävikkiruokakauppa on ylittänyt tavoitteensa – 130:tä vapaaehtoista yhdistää ajatus siitä, että ruokaa ei tulisi laittaa roskiin (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/artikkeli-1.455573)
Kaupan ensimmäiseltä toimintavuodelta odotetaan pientä voittoa. Jos sitä tulee, se ohjataan Kirkon Ulkomaanavun kehitysyhteistyöhön.
(lihav. HJ)
... ettei mitään merkittäviä rahamääriä edes odoteta saatavan kasaan. Vaikka noinkin iso joukko ihmisiä asian parissa puuhastelee. Siinä ei siis ilmeisesti saada juuri mitään aikaan. Jotain ehkä saadaan aikaan tässä tavoitteessa ...
"Ruuan tuotannosta syntyvien päästöjen vähentäminen on tärkeä asia vapaaehtoisillemme ja asiakkaillemme."
... mutta kuten edellä arvioitiin ja laskettiin, aika vähäistä sekin on. Tuo on selvästi "tuntuu hyvältä" -ratkaisu, joka antaa tyydytyksen osallistujille. Mutta juuri niin epäkäytännöllinen kuten pelkäsimmekin.
-
Kun tämä on nyt yleisesti hyväksytty tapa moralisoida ja syyllistää, niin tämän tilaisuuden tullen YLE iski siihen heti kiinni:
Näin voit parantaa ilmastoraportin synkkiä lukuja – Ruoan heittäminen roskikseen ei ole pikkujuttu (https://yle.fi/uutiset/3-10908812)
Rohkeasti uskallamme väittää, että edellä olemme pystyneet osoittamaan, että se Suomessa on pikkujuttu, eikä siihen huomiota kiinnittämällä näissä "ilmastotalkoissakaan" saada juuri mitään aikaan. Mm. siitä syystä, että pois ei heitetä jutun kuvituksena käytettyä komeata pihviä, vaan suurin piirtein liikaa lautaselle laitettuja perunoita tms.
Eikä hänkään vaivaudu jakolaskuihin. Tuo 24 kiloa vuodessa kuulostaa sopivan kauhistuttavalta. Siltä ei olisi enää kuulostanut 65 grammaa. Eli se päivittäishaaskaus. Se noin yksi peruna tai porkkana. (Ja oliko sekään kaikki varsinaista syötävää, vrt. edellä 21.08.18 mainittu EU-selvitys.)
Kun tämä ajatus tässä yhteydessä aina kummittelee ...
[...]Mutta maailmassa on myös 821 miljoonaa aliravittua ihmistä ja 151 miljoonaa nälkäistä pikkulasta, jotka eivät vartu normaalisti.
Näin on siitä huolimatta, että nykyisestä ruoantuotannosta riittäisi kylliksi syötävää kaikille maapallon asukkaille.
... niin ko. kirjoittajat pitäisi panna kertomaan, miten roskistemme sisältö niille nälkäisille toimitetaan.
Tämäkin on siten aika turhanaikaista maalailua ...
Tuontisoijalla ruokitaan Suomessakin eläimiä, ja tänne myös tuodaan lihaa, joka on peräisin soijaa syöneistä eläimistä. Yksi kilo tuotettua lihaa vaatii monta kiloa soijaa, joka sinällään on myös ihmisravintoa.
Jos mutkat vetää suoriksi, voi sanoa, että jokainen suomalaisesta ruokapöydästä roskikseen heitetty pihvinpuolikas on osasyy Amazonin sademetsien katoamiseen.
... kun sitä pihvinpuolikasta ei sinne roskikseen mene. Tai jos menee, niin hyvin harvoin. Ja silloin harvoinkin sille poisheittämiselle voi olla ihan hyvä syy, kuten tuo artikkeli itse myöntää:
Lihaostoksilla sen sijaan kannattaa puntaroida kunnolla, montako pihviä grilliporukka todella syö. Vanhassa lihassa voi jyllätä sairastuttava määrä mikrobeja, joita silmä ei näe eikä nenä haista.
Koska eläintuotteista ei yleensä ole kysymys, niin noin 80% kasvihuonekaasujen vähentämispotentiaalista jää jo heti siinä pois. Se potentiaali, joka jää, niin se on kuin onkin pikkujuttu.
-
Kaikesta ilonpilaamisesta ja mahdollisuudesta sormen heristämiseen muodostuu helposti traditio. Niin on muodostunut tästäkin:
Ruokahävikin vähentäminen on iso ilmastoteko, tässä vinkit kotiin: "Helppoja taikatemppuja ei ole, kyse on ruuan arvostuksesta" (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/artikkeli-1.503885)
Valtakunnallista Hävikkiviikkoa vietetään jo 7. kertaa. Tänä vuonna teemana ovat ruokahävikin ilmastovaikutukset.
Kun tuossa vielä käytetään Luken tutkittuja arvioita, emme nyt toista yleisIä vastaväitteitämme.
Sen sijaan viittaamme tälle sivulle, joka löytyi tuon uutisen kautta:
http://www.saasyoda.fi/ruokah%C3%A4vikki-suomessa
Siellä olevassa infografiikassa kiinnitämme huomiota ruutuun "Kotitalouksissa päätyy hävikkiin eniten näitä elintarvikkeita". Ja siinä kahteen oikealla olevaan pylvääseen; pitsat ym. sekä liha, kala ym.
Ja huomaamme, että kumpaakin ryhmää menee hävikkiin n. 11 miljoonaa kiloa vuodessa. Eli kutakuinkin 2 kiloa per kansalainen ja vuosi. Eli n. 5,5 grammaa per päivä.
Kuitenkin, väitän, asiasta puhutaan, ikään kuin kaikki ruokahävikki kuuluisi noihin raskaammin kuormittaviin tuoteryhmiin.
Sillä ei joku syömättä jäänyt peruna tai homeinen leivänkannikka niin vakava juttu ole, vaikka asiaa miten pyörittelisi. Muuta niistä saadaan sitten grammoja, jotta kokonaishävikin määrä näyttäisi vaikuttavammalta.
PS. Maito on vähän eri juttu. Se kuuluu kyllä periaatteessa kuormittaviin elintarvikkeisiin. Henkilökohtainen lapsuudenmuisto. Mummullani ei ollut jääkaappia ja hänellä oli tapana tehdä plättyjä jo hiukan hapaantuneesta maidosta (eli hyötykäyttää senkin, noin). Mutta lopulta opin pitämään niistä, juuri niistä. Ne maistuivat paremmilta kuin ihan tuoreesta maidosta tehdyt! Kokeilkaapa: antakaa maidon hiukan hapantua ja... ;D
-
Nyt kun tuota viikkoa on vietetty jo 6 kertaa, voinee jo esittää kysymyksen: mitä näillä hävikkiviikoilla on saatu aikaan?
Ovatko suomalaiset vähentäneet ruoan poisheittämistä? Sitä on vaikea sanoa. Vuodesta toiseen turhaan poisheitetyn ruoan määrästä käytetään samoja arviolukuja, jotka ilmeisesti perustuvat Luken Katajajuuren tutkimukseen*). Se tehtiin ainakin kerran, mutta onko sitä toistettu?
Ruoan tuhlauksen vähentyminen voisi myös näkyä ruokaan käytetyn rahan vähentymisenä, Eli ruokamyynti olisi hitusen pienentynyt. Tuhlatun ruoan rahalliseksi osuudeksi arvioitiin 6%. Näkyykö se näin? Ei. Viime vuonna vähittäiskauppojen (ruoka)myynti kasvoi n. 3%.
Teoreettisesti tuo on tietysti voinut tapahtua niin, että ostetaan vähemmän mutta kalliimpia tuotteita. Tämäkään ei tunnu todennäköiseltä nyt kun kaupan kilpailu on kiristynyt, ja siinä käytetään keinona "halpuuttamista" tms.
Jos ihmiset olisivat samaan aikaan massiivisesti siirtyneet luomuun, niin samalla lailla teoreettisesti he olisivat ostaneet kiloissa vähemmän. Mutta sitähän ei ole tapahtunut (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=6.msg14869#msg14869). Sen osuus ei ole päässyt yli 2,4%:in. Toinen asia on sitten se, josta on aihetodisteita edellä, että luomutuotteissa hävikki on tavanomaista suurempi. Jo kaupassa ja luultavasti sitten kotonakin.
Sitten on vielä tämän vuoden teemasta kumpuava kysymys: onko todella pystytty vähentämään sitä ilmastovaikutusta? Vaikkei vaatisikaan näyttöä siitä, että se näkyisi lämpötiloissa?
__________
*) Näin oli myös tänään Hesarissa tässä sankaritarinassa:
Vantaalaisen Eero Peltosen ruokahävikki on kymmenesosa keskiarvosta – Näillä kolmella helpolla niksillä jokainen voi päästä samaan tulokseen (https://www.hs.fi/ruoka/art-2000006233693.html)
Keskiarvona käytettiin Luken vanhoja lukuja.
-
Vauva.fi:n tässä keskustelussa tuli esiin samanlaisia havaintoja, joita olen itsekin tehnyt:
Minulle "luomu" tarkoittaa kallista, nahistunutta, likaista, pahaa, epäilyttävää. (http://=https://www.vauva.fi/comment/39366689)
Vierailija
14/32 |
klo 12:24 | 12.9.2019
Olin itse yhdessä isossa S-marketissa töissä ja huomasin aivan saman. Monet luomu-hevit makaavat nahistuneina laatikoissaan koska hinta on kova ja menekki pientä. En ollut siis hevi-osastolla itse töissä mutta asioin siellä työpäiväni jälkeen päivittäin n. 4 vuotta.
Havaintoja, mutta kyllä luomun kiertonopeudesta on varmasti saatavissa kovaa dataakin, jos niin halutaan. Ja myös sen hävikistä.
-
Ovatko suomalaiset vähentäneet ruoan poisheittämistä? Sitä on vaikea sanoa. Vuodesta toiseen turhaan poisheitetyn ruoan määrästä käytetään samoja arviolukuja, jotka ilmeisesti perustuvat Luken Katajajuuren tutkimukseen*). Se tehtiin ainakin kerran, mutta onko sitä toistettu?
Samaan tapaan Hesari käytti vanhoja pohjalukuja tässäkin artikkelisssaan tänään:
Suomalaiset heittävät suuren määrän ruokaa roskiin päivämäärähysterian takia – näin selvität, voiko päiväyksen ohittanutta ruokaa syödä (https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006237210.html)
Suomalaisten kotitalouksien ruokahävikki on 120–160 miljoonaa kiloa vuodessa. Jokainen suomalainen heittää siis viikoittain pois puolisen kiloa ruokaa.
Siinä jutussa oli pikku tieto pitkäaikaiseurannasta, mutta se o!i masentava:
MONI kuluttaja ei kuitenkaan tunnu luottavan aisteihinsa. Hävikkiruokaa myyvä Matsmart tilasi Kantarilta kyselytutkimuksen parasta ennen -päiväyksestä.
Kyselyn mukaan kolmasosa suomalaisista heittää ruokaa pois, jos sen parasta ennen -päiväys on mennyt. Hävikkiviikoista ja muusta valistuksesta huolimatta tuloksissa ei ole tapahtunut muutosta vuosien varrella.
Niinpä Luke on hyvin oikeassa tässä:
Ruokahävikin vähentämisen tiekartta piirtyy hyvää vauhtia – hävikin puolittamistavoite erittäin haasteellinen (https://www.luke.fi/uutiset/ruokahavikin-vahentamisen-tiekartta-piirtyy-hyvaa-vauhtia-havikin-puolittamistavoite-erittain-haasteellinen/)
Melkoisen haasteellinen näyttää olevan.
-
Jotta tuo koko urakka saataisiin tehdyksi, ja Suomen ruokahävikki poistetuksi, tarvitttaisiin n. 10 000 tuollaista kauppaa. Ja vähintään n. 20 000 joutilasta. Työtöntä tai muuta.
Mutta toki se on vain alkua, sehän oli "ensimmäinen". Uusi tuollainen kauppa joka vuosi. Ja jo 10 000 vuodessa kaikki on hienosti.
Tämän uutisen pohjalta meidänkin täytyy korjata lukujamme:
WeFood-kauppa täyttää vuoden – hävikkiä vähennetty lähes 100 000 kiloa (https://www.maailma.net/tiedotteet/wefood-kauppa-tayttaa-vuoden-havikkia-vahennetty-lahes-100-000-kiloa)
Eli n. 5000 kauppaa riittää, ja n. 10 000 joutilasta.
Ja yhden uuden kaupan vuosivauhtia 5 000 vuotta.
Niin, toista tuollaista kauppaa ei ole kyllä perustettu. Tätä kysymystäni ...
Kaiken kaikkiaan tarjolla oleva tavara näytti niin masentavalta, että ihmettelen, jääkö liiketoiminnasta mitään tuloutettavaksi Kirkon kehitysyhteistyöhön? Työntekijöitä reippaasti enemmän kuin asiakkaita. Eikö vapaaehtoisillekin pidä joku lounasraha maksaa?
... ei tuossa uutisessa valotettu. Kerrottiin, että ...
Hävikkiruuan myynnistä syntyneet voitot ohjataan Kirkon Ulkomaanavun kehitysyhteistyöhön.
... mutta ei siitä, paljonko sitä tuloutettavaa tämän kuluneen vuoden aikana kertyi.
PS. 20.09.19: Kirkon Ulkomaanavun omasta tiedotteestakaan ei tuota tietoa löydy:
https://www.kirkonulkomaanapu.fi/ajankohtaista/uutiset/wefood-kauppa-tayttaa-vuoden-havikkia-vahennetty-lahes-100-000-kiloa/
Mutta sieltä löytyy tämä arvio:
WeFoodissa on tähän mennessä ollut mukana yli 100 vapaaehtoista. Myymälässä vapaaehtoiset palvelevat asiakkaita sekä huolehtivat myymälän yleisilmeestä ja hyllytyksestä. Osa vapaaehtoisista noutaa lahjoituksia tavarantoimittajilta sähköpakettiautolla.
Siitä saamme toisen arvion, paljonko koko Suomen hävikkiruokaongelman ratkaiseminen tuolla tavalla vaatisi väkeä (vaikkei ehkä yhtäaikaa):
500 000 vapaaehtoista.
Tämän asian etukäteisarvaus meni meiltä suht. oikein eli näihin tuotteisiin toiminta painottuu:
[...] Eniten myydään hedelmiä ja vihanneksia.
”Hedelmiä ja vihanneksia on myyty vuoden aikana yhteensä noin 40 000 kiloa. Leipää ja pullaa on myyty noin 10 000 kiloa”, Hukkanen kertoo.
Tämäkin aavistuksemme näyttää siis toteutuneen:
Eli eläintuotteita ei ole odotettavissa. Ja siis 80% kasvihuonekaasujen vähentämispotentiaalista jää pois.
Joku tässä tuntuu kyllä vähän pahalta:
Heinon Tukku on yksi perustamisesta asti mukana olleista yhteistyökumppaneista.
”WeFood oli enemmän kuin osasimme toivoa! Nyt meillä on selkeä toimintamalli, jolla voimme merkittävästi vähentää toiminnastamme muutoin biojätteeseen päätyvän elintarvikkeen määrää ja samalla jätteen käsittelyn kustannuksia.[...]
(lihav. HJ)
Kun asiassa häärii sitten yli 100 orjaa. Vapaaehtoista orjaa kyllä, mutta kuitenkin palkatonta väkeä.
-
Tätä kysymystäni ...
Kaiken kaikkiaan tarjolla oleva tavara näytti niin masentavalta, että ihmettelen, jääkö liiketoiminnasta mitään tuloutettavaksi Kirkon kehitysyhteistyöhön? Työntekijöitä reippaasti enemmän kuin asiakkaita. Eikö vapaaehtoisillekin pidä joku lounasraha maksaa?
... ei tuossa uutisessa valotettu. Kerrottiin, että ...
Hävikkiruuan myynnistä syntyneet voitot ohjataan Kirkon Ulkomaanavun kehitysyhteistyöhön.
... mutta ei siitä, paljonko sitä tuloutettavaa tämän kuluneen vuoden aikana kertyi.
PS. 20.09.19: Kirkon Ulkomaanavun omasta tiedotteestakaan ei tuota tietoa löydy:
https://www.kirkonulkomaanapu.fi/ajankohtaista/uutiset/wefood-kauppa-tayttaa-vuoden-havikkia-vahennetty-lahes-100-000-kiloa/
Kysyin sähköpostitse asiaa ja KUA vastasi minulle:
WeFood ei vielä ensimmäisen toimintavuotensa aikana tehnyt taloudellista voittoa, jota voitaisiin ohjata Ulkomaanavun avustustyöhön.
En viitsi ahdistella enempää, enkä siis lähetä jatkokysymystä, että tuliko peräti (paljonkin) tappiota.
-
Radio Suomessa hehkutettiin eilen, miten punaiset alennuslaput (hyvin suurine asennuksineen) iltaisin ovat oikein "win-win" -idea, hyödyttävät seka kuluttajaa että kauppiasta.
Niin saattaa olla, mutta yhdessä asiassa ne eivät minun järkeilyni mukaan auta: yhtään vähempää ei niiden avulla mene ruokaa haaskuun.
Vaan ne ovat tyypillistä osaoptimointia. Joka kyllä kyllä näyttää siltä. Ja jossa toimivat uskovat edistävänsä tuota tavoitetta.
-
Tervehditäänkö tätä ilolla ja toiveikkaasti, että McDonalds olisi tässä ehkä keksinyt jotakin ruokahävikin pienentämiseksi:
Islantilaismies osti McDonald'sin juustohampurilaisen nähdäkseen mädäntyykö se – Nyt on kulunut jo kymmenen vuotta, eikä mitään ole tapahtunut (https://yle.fi/uutiset/3-11048543)
Ei. Vaan perinteisesti tuolla on luotu epäluuloa sen suhteen, että ties mitä säilöntäaineita on käytetty. Joiden terveysvaikutuksista ei tiedetä, mutta joiden täytyy olla kauheita. Tai sitten halutaan yleisesti mollata Mäkkäriä ja pikaruokaa. BBC:n versiosta (https://www.bbc.com/news/blogs-trending-50262547?ns_source=facebook&ocid=socialflow_facebook&ns_campaign=bbcnews&ns_mchannel=social&fbclid=IwAR0k3hFwrGFzSokSJzXsE12g0X1E6j-susngCzOrvXDe4LdUmaUKv6fVpzM):
Pictures posted on social media sparked discussion of other robust foods that have resisted the ravages of time.
"The health teacher in our high school did this, but just left them on a shelf," commented one Twitter user.
"He would point out how even after years they didn't grow mould because apparently there weren't even enough nutrients in it for microbes."
(lihav. HJ)
McDonalds on sellainen "koulukiusattu" jonka pilkkaamisesta "opettaja" ei moiti.
-
Miksei muuten tällaisista teknologista ratkaisuista puhuta tässä ruuan haaskuusen menemiskeskustelussa enemmän:
This simple technology could help prevent 72,000 tons of food waste every year (https://geneticliteracyproject.org/2020/01/08/this-simple-technology-could-help-prevent-72000-tons-of-food-waste-every-year/)
Aina välillä tuntuu, että asia halutaan säilyttää moraalin, ihmisten käyttäytymisen puolella. Mahdollisuutena erityiseen hyvellisyyteen. Jos kaupassa käytetään vaikkapa tuota niksiä, kuluttaja ei saa siitä pisteitä. Eikä mahdollisuutta kertoa asiasta Facebookissa tms.
Eikä ainakaan vielä osaa kuvitella vapaaehtoisjoukkoakaan lisäämässä pakkauksiin tuollaista pientä pussukkaa. Vaikka sillä keinolla luultavasti hukkaan menevää ruokaa säästettäisiin paljon enemmän kuin sanokaamme We Food -järjestelyllä (vrt. edellä).
-
Tästä retorisesta kysymyksestä...
Suomalaiset heittävät valtavan määrän ruokaa roskiin vuosittain – tuoreen tutkimuksen mukaan hävikkiä saataisiin pienemmäksi laskemalla leivän hintaa (https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006417632.html)
KULUTTAJIEN ja kaupan ruokahävikin puolittaminen kuuluu YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin. Myös hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) on nostanut ruokahävikin esiin raporteissaan.
”Kuinka paljon vähemmän peltoja tarvitsisimme, jos hävikkiä ei syntyisi? Ruokahävikin vähentäminen olisi valtava ilmastoteko”, Alhonnoro sanoo.
... meille tulee tietysti välittömästi mieleen toinen retorinen kysymys. Joka liittyy siihen, että luomupelloilta saadaan ihmisille ruokaa vain n. neljännes siitä, mitä tavanomaisilta. Miten esim. mainittu tutkija luokittelisi puuttuvan 3/4:n?
-
Tutkimusrulos:
Wealthy consumers throw out nearly 530 calories per day, study finds, more than double previous food waste estimates (https://geneticliteracyproject.org/2020/02/26/wealthy-consumers-throw-out-nearly-530-calories-per-day-study-finds-more-than-double-previous-food-waste-estimates/)
The authors found that once consumer affluence reaches a spending threshold of approximately $6.70/day per capita per day, consumer food waste starts to rise- increasing rapidly with rising affluence at first, and then at much slower rates at higher levels of affluence.
Eli kun tulot nousevat tietylle tasolle, ruoan pois heittäminen lisääntyy nopeasti. Korkeammalla tulotasolla sitten hitaammin.
Kyyninen johtopäätös: ruokahävikin vähentämiseksi ihmiset täytyy pitää köyhinä.
-
Tämän uutisen kuvassa ...
Kahden euron hävikkihevilaatikot katoavat kaupasta hetkessä (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/artikkeli-1.1011008)
... oli erotettavissa luomuporkkanapussi.
Ja niinhän se on. Tällaiset määrät vastaavat kutakuinkin niitä määriä, joita luomuvihanneksia Suomessa tuotetaan:
"Odotamme säästävämme hukka-alella yhteensä jopa miljoona kiloa kasviksia ja leipää vuodessa. Hedelmiä ja vihanneksia säästyy hävikiltä vuosittain yli 600 000 kiloa", Järvinen jatkaa.
(lihav. HJ)
Juuri porkkanoita tosin enemmän, mutta tuo luku vastasi vaikka keräkaalin tuotantomäärää (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=162.msg16354#msg16354) luomuuna. (Oli kuvassa kaalikin, mutta sen luomuisuudesta ei ole tietoa.)
-
Näin vakutetaan:
https://www.maailma.net/uutiset/havikkiruokabisnes-tuli-jaadakseen
Mutta emme oikein vakuutu, koska tiedämme jo jotain tästä:
Helsingin Kalasatamasta löytyy WeFood, Suomen ensimmäinen hävikkiruokakauppa. WeFood on Kirkon Ulkomaanavun ylläpitämä, vapaaehtoisvoimin toimiva pieni myymälä, jonka valikoimassa on monipuolisesti vanhenemassa olevia elintarvikkeita.
Eli tuo yritys ei kyllä mennyt toivotulla tavalla. Edellä 25.09.19.
Vähän lisää pilkkaa:
Katajajuuri uskoo, että hävikkiruokabisnes on tullut jäädäkseen. Tuotevalikoima tosin saattaa lähteä laskuun, kun lainsäädäntöä kehittämällä ja toimijoita ohjeistamalla opitaan ennakoimaan paremmin menekkiä tuotantoketjun jokaisessa vaiheessa.
Nyt täytyy menekin varmistamiseksi huolehtia siitä, että kaikkea ruokaa tuotetaan tasapuolisesti liikaa!
-
Nyt uhkaa Euroopassa tapahtua se, mitä yleensä tapahtuu vain kehitysmaissa: ruoka voi tuhoutua jo pelloille.
Tämä johtuu siitä, että koko Eurooppa on hyvin pitkälle turvautunut muualta tulleisiin kausityöläisiin. Nyt kun he eivät koronan vuoksi pääse tänne, tai ainakin määrät ovat radikaalisti pienempiä, sadot jäävät saamatta.
Saksa avaa rajojaan: 80 000 kausityöntekijää Itä-Euroopasta saapuu tulevina kuukausina sato-ongelmien välttämiseksi – "Sadonkorjuu ei odota"
Saksan maataloudessa työskentelee tavallisena vuotena 300 000 kausityöläistä. (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ulkomaat/artikkeli-1.1047344)
https://t.co/1LSIayOVfC?amp=1
-
Tämä ilmiö osoittautuu yhä massiivisemmaksi:
Ruokaa mätänee valtavat määrät pelloille, kun koronavirusepidemia sotkee tuotantoketjuja Yhdysvalloissa (https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006472351.html)
Siellä, mutta myös Suomessa, joka myös uutisessa mainitaan. Ja yhä merkityksettömämmäksi tulee ohje, ettet saisi heittää roskiin sitä yhtä perunaa, jota et jaksa syödä.
-
Näin viranomaiset haaskaavat ruokaa:
Epäily: Tuhansia kiloja ulkomaista riistalihaa kaupattu kotimaisena Etelä-Pohjanmaalla (https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/af1d38a3-fc7e-4074-811d-dc16365e9df4)
Jäljelle jääneet lihaerät on hävitetty Ruokaviraston päätöksellä.
Olettaen että otsikossa mainittu rikos oli se keskeinen.
-
Tämä ruoan haaskauksen vastustaminen tuntuu kelpaavan kaikille puolueille:
Hyökkälän koulu myy tähteeksi jääneen ruoan eläkeläisille (http://vaalit.sdp.fi/tositarinat/hyokkalan-koulu-myy-tahteeksi-jaaneen-ruoan-elakelaisille/?utm_source=gmoa&utm_medium=cpm_display&utm_campaign=kuntavaalit2017&utm_content=accuen)
Tuossa vakuutetaan, ettei pettymyksiä ruoan loppumisesta ole ollut. Mutta missä määrin koulun keittiö on jo ennakoinut syömään tulevat eläkeläiset? Tällaisessa arviossa ei oikeastaan enää puhuta satunnaisten tähteiden hyväksikäytöstä:
On arvioitu, että ottamalla tähdelounaskäytäntö kaikkiin Suomen kouluihin voitaisiin säästää vuodessa jopa kaksi miljoonaa ateriaa.
Entä reilu kilpailu? Helsingin Itäkeskus asetti jo siellä olevien kahviloiden vaatimuksesta rajoituksen vaalitorilla puoluiden (ruoka)tarjoilulle: kahvi pullineen/kekseineen tai hernekeitto eivät enää käy, karkkeja saa vielä olla.
Nyt sitten aletaan lähestyä tällä tavalla tätä paradoksaalista tilannetta:
Hävikkiruoan määrä vähenee niin, ettei sitä enää riitä jaettavaksi kaikille ruokajonolaisille — kysyntä ruoka-avulle kasvanut koko Suomessa (https://yle.fi/uutiset/3-11531513)
Eli jostain täytyisi löytyä lisää hävikkiruokaa. Sitä täytyy tuottaa enemmän:
Hurstin ruokajonossa käy suurin piirtein 800 henkilöä per jakokerta.
– Kaupoilta tulleiden lahjoitusten määrä on toden totta vähentynyt, mutta meille tulee niin paljon tukkutavaraa, että pärjäämme jo niillä, Hursti jatkaa.
Voi vielä todeta, että oikeastaan kirkon We Food -tyyppinen järjestely (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=129.msg16739#msg16739) sotkee entisestään markkinoita. Kärjistäen: siinä keskiluokkaiset pihit/idealistit vievät leivän köyhien suusta. Se on kyllä jäänyt volyymiltaan minimaaliseksi, mutta periaatteessa. Kumman pakettiauto ehtii ensin kaupan takaovelle, Hurstin vai We Foodin?
Vrt. myös tämä saksalaisnäkemys (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=129.msg10941#msg10941) (jota olen puheenvuorossani vähän vahventanut).
Myös HS kirjoitti tänään toiminnasta hävikin vähentämiseksi:
Suomen ruokakaupat heittävät vuosittain lähes 100 miljoonaa kiloa ruokaa roskiin, paremmalla suunnittelulla hävikki voisi olla paljon pienempi (https://www.hs.fi/talous/art-2000006628438.html)
Siitä tämä lainaus:
"Yhteiskunnallisesti tai EU:n määritelmien mukaan ruoka-apu ei ole hävikkiä, mutta puhtaasti liiketaloudellisesti se on sitä”, Nieminen sanoo.
Tuon ajatuksen kanssa olemme puuron silmässä.
-
Kun tämä on nyt yleisesti hyväksytty tapa moralisoida ja syyllistää, niin tämän tilaisuuden tullen YLE iski siihen heti kiinni:
Näin voit parantaa ilmastoraportin synkkiä lukuja – Ruoan heittäminen roskikseen ei ole pikkujuttu (https://yle.fi/uutiset/3-10908812)
Rohkeasti uskallamme väittää, että edellä olemme pystyneet osoittamaan, että se Suomessa on pikkujuttu, eikä siihen huomiota kiinnittämällä näissä "ilmastotalkoissakaan" saada juuri mitään aikaan. Mm. siitä syystä, että pois ei heitetä jutun kuvituksena käytettyä komeata pihviä, vaan suurin piirtein liikaa lautaselle laitettuja perunoita tms.
Eikä hänkään vaivaudu jakolaskuihin. Tuo 24 kiloa vuodessa kuulostaa sopivan kauhistuttavalta. Siltä ei olisi enää kuulostanut 65 grammaa. Eli se päivittäishaaskaus. Se noin yksi peruna tai porkkana. (Ja oliko sekään kaikki varsinaista syötävää, vrt. edellä 21.08.18 mainittu EU-selvitys.)
Mitään uutta tietoa ei asiassa ole, mutta aika ajoin se täytyy tuoda esille:
Jokainen suomalainen heittää vuosittain noin 50 tuhtia ateriaa roskiin (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/artikkeli-1.1203549)
FAO:n karkean arvion mukaan maailmanlaajuinen ruokahävikki voi olla jopa kolmannes kaikesta tuotetusta ruuasta.
Suomessa kotitalouksien ruokahävikki on noin 120–160 miljoonaa kiloa vuodessa eli noin 23 kiloa asukasta kohti. Toisin sanoen jokainen suomalainen heittää vuosittain noin 50 tuhdin aterian edestä ruokaa roskakoriin.
Haluatko jatkaa lukemista?
Sanotaan nyt sekin uudelleen, että tuossa FAO:n arviossa on takuulla mukana, jopa valtaosana, pelloilla, varastoissa ja kaupankäynnissä pilaantunutta ruokaa. Se ei ole varsinaisesti kotitlouksissa roskakoriin poisheitettyä.
-
Tässä sitä sitten ollaan:
Leipäjonojen piti olla väliaikainen tuki, mutta ruoka-apua tarvitsee yhä suurempi joukko – tutkijat kertovat, kuinka köyhyys nujerretaan (https://yle.fi/uutiset/3-11571688)
Ruoka-avun nojaaminen hävikkiruokaan uhkaa toiminnan jatkamista
Kaupoista, ravintoloista ja tukuista jää yhteensä valtavia määriä ruokaa myymättä. Elintarvikkeesta tulee hävikkiruokaa vaikka ostajille kelpaamattoman ulkonäkönsä, menneen parasta ennen -päiväyksen tai sulamaan päässeen pakasteen vuoksi.
Yritykset ja ruoka-apua jakavat tahot ovat kehittäneet symbioosin, jossa miljoonat kilot hävikkiruokaa matkaa yrityksiltä ruoka-aputoimijoiden kautta vähävaraisille. Yritykset saavat näin vähennettyä jätemaksuja ja toki myös hyvän mielen.
Ruoka-avusta noin 90 prosenttia nojaa ruokahävikkinä saatavaan ruokaan, kertoo Osallistava yhteisö -hankkeen projektipäällikkö Nick.
[...]
Lihatuotteet, maitotuotteet ja einekset ovat ruoka-avussa kortilla. Kaupoille lahjoittaminen on vasta viimeinen vaihtoehto. Punaiset alennustarrat ovat olleet tehokas tapa vähentää kauppojen ruokahävikkiä.
Kun korona-aikana ruoka-apua tarvitsi aikaisempaa useampi, ruokaa ei riittänytkään kaikille.
Kun yhteiskunnan turvaverkot pettävät, täytyy myös ruokaketjun tavallaan pettää. Jotta ihmiset saavat syödäkseen. Jos pyritään vähentämään kaupan hävikkiä, viedään leipä varattomien suusta.
-
Tässä on se ongelma:
Afrikan ruoka pilaantuu varastoissa (https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4376231-afrikan-ruoka-pilaantuu-varastoissa)
Arvioidaan, että kehitysmaissa tuotetuista ruokaviljoista 60-70 prosenttia varastoidaan koteihin. YK:n ruokajärjestö FAO:n mukaan 30 prosenttia ruuasta menetetään toimitusketjuissa ja Afrikassa prosenttiluku voi nousta jopa viiteenkymmeneen.
Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa ruokaturvan järkkyminen ei johdukaan liian vähäisestä tuotannosta, vaan sadonkorjuun jälkeisestä ruoka-aineiden pilaantumisesta. Maailmanpankin raportissa vuonna 2011 arvioitiin, että Afrikan turmeltuneilla sadoilla olisi voitu ruokkia 1,6 miljardia ihmistä joka vuosi.
Ei niinkään siinä, että me kehittyneissä maissa heitämme ruokaa roskiin sen noin yhden perunan verran päivässä.
***
Tulee mieleen tämä ehdotuksemme (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=552.msg2940#msg2940). Mikseipä myös tämä ihmettelymme (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=8.msg4190#msg4190). (Selitys: siinä oli suurinpiirtein tällainen kuva (https://www.google.com/imgres?imgurl=https%3A%2F%2Fi.pinimg.com%2Foriginals%2F6b%2F11%2F16%2F6b1116721fb6a14265fdeb748c979207.jpg&imgrefurl=https%3A%2F%2Fwww.pinterest.com%2Fpin%2F18999629652889760%2F&tbnid=7IVitGw7E4PwiM&vet=12ahUKEwixy_aSrJ3tAhUM_SoKHU4eCS8QMygBegUIARCfAQ..i&docid=iDN0RiEBupdm4M&w=420&h=586&q=Africa%20traditional%20grain%20silo&client=ms-android-huawei&ved=2ahUKEwixy_aSrJ3tAhUM_SoKHU4eCS8QMygBegUIARCfAQ).) — Aflatoksiineja voidaan lisäksi torjua monella tavalla (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=132.msg11786#msg11786).
-
Hyvä sinänsä tietää:
Ainutlaatuinen tutkimus paljasti, että kahvia menee runsaasti hävikkiin (https://www.luke.fi/asiakasesimerkit/kahvia-menee-runsaasti-havikkiin/)
”Kävi ilmi, että kahvi on kolmanneksi suurin ryhmä kokonaishävikissä, vain vihanneksia ja hedelmiä menee enemmän haaskuun. Suomalainen heittää menemään keskimäärin 2,5 litraa valmista kahvijuomaa vuosittain. Erot kotitalouksien välillä olivat merkittäviä: eniten hävikkiä tuottava 16 % hävitti keskimäärin 13 litraa kahvia henkeä kohti vuodessa”, kertoo projektiin osallistunut Pauligin vastuullisuus- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Lea Rankinen.
Mutta käytetäänpä taas jakolaskua. Kahvikupin kokona käytetään tavallisesti 1,25 desilitraa.
Kuukaudessa
Kaikki n. 2 desilitraa, vähän toista kahvikupillista
Tuhlarit vähän yli 1 litra, noin yhdeksän kupillista
Päivässä:
Kaikki 0,7 cl, liraus kupin pohjalla
Tuhlarit 3,6 cl, noin kolmasosakupillinen
-
Puuhakkaat naiset sitten nappasivat tuon edellisen:
Kahvikupin kokoisilla teoilla ilmastoahdistusta vastaan – Maa- ja kotitalousnaiset kannustavat käytännön toimiin ilmaston ja monimuotoisuuden puolesta (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.1286822)
Ja ovat löytäneet tällaisen perustelun (kuvatekstistä):
Poiskaadetun kahvikupillisen vesijalanjälki on kokonaisuudessaan noin 280 litraa. Lisäksi viemäriin kaadetun kahvin eteen on tehty turhaa työtä ja tuhlattu resursseja sekä luonnonvaroja, muistuttaa Maa- ja kotitalousnaiset.
Mutta tuon vesijalanjäljen kanssa tullaan kohta siihen keskusteluun kuin hampurilaisten lihan kanssa: mihin tuo vesimäärä muutoin menisi? Ja kun kahvi on kuitenkin vain nautintoaine, tehokkaimmin tietysti säästäisimme — luopumalla kahvista kokonaan! Mutta sitä eivät Maa- ja kotitalousnaiset uskalla suomalaisille ehdottaa.
-
Jotenkin tuntuu, että tällaiseen tulokseen suorastaan haluttiin päästä:
Uusi arvio: Ruokajätettä syntyy paljon luultua enemmän – Kuluttajatasolla hukkaan mennyt ruoka täyttäisi 23 miljoonaa rekkaa (https://www.maailma.net/uutiset/uusi-arvio-Ruokajätettä-syntyy-paljon-luultua-enemmän-Kuluttajatasolla-hukkaan-mennyt-ruoka)
Tutkimuksessa käsitelty ruokajäte myös käsittää sekä syömäkelpoisen että syömäkelvottoman ruuan, kuten kuoret ja luut, sillä harva maa erittelee ruokajätettä tarkemmin. Silti senkin ympäristöystävälliseen käsittelyyn pitäisi panostaa enemmän, jotta ruokaa ei päätyisi kaatopaikalle, toteaa Unepin edustaja Clementine O'Connor The Guardian -lehden haastattelussa.
(lihav. HJ)
-
Asian merkitystä yritetään jo lähes epätoivoisesti todistella:
Suomalaisten ruokahävikki on keskimäärin 24 kiloa henkeä kohden – uusi laskuri näyttää, miten paljon kotitaloutesi hävikki on rahassa mitattuna (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/artikkeli-1.1358250)
Ruokahävikki voi maksaa nelihenkiselle perheelle keskimäärin 500 euroa vuodessa. Pauligin ja Luken tekemällä laskurilla näet, mitkä ovat omassa kotitaloudessa huomion arvoisia hävikin lähteitä.
Voi maksaa? Mutta mitä se keskimäärin maksaa? Luultavasti perheissä, joissa ei heitetä kaviaarinjämiä roskikseen, ei edes noin paljon.
Mutta tuollaisenakin. Kymppi viikossa? Ei kuulosta kovin kauhistuttavalta. Sen voisi kyllä maksaa jo siitä, ettei joka ruokailua päätettäisi riitelyyn lautasen tyhjäksi syömisestä!
Jos ja kun tuo laskuri kertoo, mitkä ovat huomionarvoisia hävikin lähteitä, se tietysti kertoo myös mitkä eivät ole. Ja luultavasti juuri ne ovat aineksia, joita keskimääräisessä perheessä hävikkiin menee.
-
Tähän olisi monenlaista kommenttia — satiiristakin:
Tällaista nurinaa hävikkiruokaa jakavat kohtaavat (https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/03221098-17bc-40f0-ae13-5c68e8cd18de)
Mutta otetaanpa esille tämä "yllätys":
[..] ruokakassien eroavaisuudet herättävät ihmisissä ”ihmetystä ja nurinaa.”
– Tällä hetkellä eniten ihmetystä aiheuttaa se, että ruokakasseista ei löydy juurikaan lihatuotteita ja kassit ovat hyvin kasvispitoisia. Olisiko tänä vuonna tullut kaksi kertaa kuorma, jossa on ollut myös lihaa, Jyrä kertoo.
Tuo on oikeastaan koko ajan ollut jollakin tavalla eräänlainen yllätys myös tutkijoille ja ko. asian aktivisteillekin: tuotteita, jotka ovat kalliita ja/tai joilla olisi merkitystä esim. ilmastopäästöjen kannalta, meneekin hävikkiin hämmästyttävän vähän.
***
Se ei tuossa tullut esille, että joku "asiakas" olisi "nurissut" siitä, että ruokakasseissa ei ole kyllin usein luomutuotteita. 8)
On tietysti mahdollista, että niitä onkin ollut usein. Jo kauan sitten kuulimme ensi kerran kauppiaan valituksen siitä, että luomun hyllyikä on niin lyhyt.
-
Luvut ovat samassa uutisessa (lihav. HJ):
WeFood-hävikkiruokakauppa vähentänyt hävikkiä yli 250 000 kiloa (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/artikkeli-1.1369238)
WeFood avattiin Helsingin kauppakeskus Rediin syksyllä 2018. Tähän mennessä kauppa on myynyt hyötykäyttöön 250 000 kiloa elintarvikkeita, jotka muutoin olisivat päätyneet hävikkiin.
”Tavoite on saavutettu yhteistyöllä elintarvikealan ja vapaaehtoisten kanssa. Olemme todella tyytyväisiä, että työ tuottaa toivottua tulosta”, toteaa WeFoodin päällikkö Eveliina Pöllänen tiedotteessa.
Tutkimusten mukaan Suomessa hävikkiin päätyy vuodessa 400–500 miljoonaa kiloa elintarvikkeita. Ruokahävikin ympäristövaikutukset ovat merkittävät. Suomessa syntyvä ruokahävikki vastaa ilmastovaikutuksiltaan jopa 350 000 henkilöauton vuotuisia päästöjä. WeFood avattiin Helsingin kauppakeskus Rediin syksyllä 2018. Tähän mennessä kauppa on myynyt hyötykäyttöön 250 000 kiloa elintarvikkeita, jotka muutoin olisivat päätyneet hävikkiin.
”Tavoite on saavutettu yhteistyöllä elintarvikealan ja vapaaehtoisten kanssa. Olemme todella tyytyväisiä, että työ tuottaa toivottua tulosta”, toteaa WeFoodin päällikkö Eveliina Pöllänen tiedotteessa.
[..]
Tällä hetkellä WeFoodin toiminnassa on mukana lähes 50 vapaaehtoista. Yhteistyökumppaneita on 45 ja uusia kumppanuuksia solmitaan jatkuvasti.
Jako- ja kertolaskut ovat tekemättä. Määrä on saatu hyötykäyttöön noin kolmessa vuodessa. Sinä aikana hävikkiin on Suomessa mennyt noin 1200-1500 miljoonaa kiloa elinrvikkeita. Koko siitä määrästä huolehtimiseen olisi siis tarvittu n. 4 800 - 6 000 tuollaista kauppaa ja verkostoa.
Kun tuohon on tarvittu 50 vapaaehtoista, koko ongelman hoitamiseen tuolla tavalla tarvittaisiin 240 000 - 300 000 vapaaehtoista.
Se, että alunperin Kirkon Ulkomaanavun piti kaupallaan kerätä varoja juuri siihen ulkomaanapuun, näyttää matkan varrella täysin unohtuneen. Ilmeisesti siitä yksinkertaisesta syystä, että tuollaisia varoja ei ole sitten kertynytkään?
Vielä tästä (tekstistä ja kuvatekstistä):
Eikä pidä unohtaa asiakkaita, he lopulta saavat hävikin hyötykäyttöön”, Pöllänen sanoo.
[..]
Viime vuonna WeFoodissa kävi 56 000 asiakasta. Myymälä sijaitsee Helsingissä kauppakeskus Redin K1-kerroksessa.
Vuoden aikana helsinkiläiset, joita on yli 600 000, ovat takuulla käyneeet yhteensä miljoonia kertoja ruokakaupassa. Noin kymmenesosa heistä asioi siis yhden kerran WeFoodissa. Koko Suomea ajatellen asiakkaita oli vähemmän kuin samana aikana koronaan sairastuneita.
-
Tässä on se ongelma:
Afrikan ruoka pilaantuu varastoissa (https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4376231-afrikan-ruoka-pilaantuu-varastoissa)
— klips —
Ei niinkään siinä, että me kehittyneissä maissa heitämme ruokaa roskiin sen noin yhden perunan verran päivässä.
***
Tulee mieleen tämä ehdotuksemme (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=552.msg2940#msg2940). Mikseipä myös tämä ihmettelymme (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=8.msg4190#msg4190). (Selitys: siinä oli suurinpiirtein tällainen kuva (https://www.google.com/imgres?imgurl=https%3A%2F%2Fi.pinimg.com%2Foriginals%2F6b%2F11%2F16%2F6b1116721fb6a14265fdeb748c979207.jpg&imgrefurl=https%3A%2F%2Fwww.pinterest.com%2Fpin%2F18999629652889760%2F&tbnid=7IVitGw7E4PwiM&vet=12ahUKEwixy_aSrJ3tAhUM_SoKHU4eCS8QMygBegUIARCfAQ..i&docid=iDN0RiEBupdm4M&w=420&h=586&q=Africa%20traditional%20grain%20silo&client=ms-android-huawei&ved=2ahUKEwixy_aSrJ3tAhUM_SoKHU4eCS8QMygBegUIARCfAQ).) — Aflatoksiineja voidaan lisäksi torjua monella tavalla (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=132.msg11786#msg11786).
Niinpä varsin hieno juttu:
Ruandan maanviljelijät pyrkivät pelastamaan satonsa uudella teknologialla (https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4570044-ruandan-maanviljelijat-pyrkivat-pelastamaan-satonsa-uudella-teknologialla)
Ruanda yrittää vähentää sadonkorjuun jälkeisiä satomenetyksiä turvautumalla uuteen teknologiaan.
[..]
Maissista voisi saada hyvänkin hinnan. Homemyrkky aflatoksiinin korkeat pitoisuudet kumminkin estävät muidenkin Ruandan maaseudun pienviljelijöiden parhaiden kauppojen toteutumista.
[..]
Hävikkiä vähennetään esimerkiksi kahdella erilaisella kuivauskoneella: yksi kuivaa viljaa ja toinen maissia, soijaa ja riisiä.
– Tähtäimessä on vähentää sadon pilaantumisen tai homesienillä saastumisen riskiä. Se on suuri, kun satoa kuivataan luonnonmenetelmällä. Se vaikuttaa ruuan saatavuuteen, sanoo osastonjohtaja Illuminée Kamaraba Ruandan maatalousneuvostosta.
-
Valkoposkihanhet kytkeytyvät tähänkin:
Ammutut hanhet olisi järkevää syödä eikä polttaa
Voimassa olevan lain mukaan rauhoitettua eläintä ei saa hyödyntää. (https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000008232912.html)
Ne ovat todella merkillisessä asemassa (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=561.msg23063#msg23063) Suomessa ja EU:sa.
-
On taas tämmöinen viikko:
https://www.luke.fi/uutinen/torjutaan-yhdessa-ruokahavikkia-luke-mukana-havikkiviikolla-13-19-9/
YLE on kovasti myös mukana:
Ilmastoa kuormittava ruokahävikki ei lopu itsestään – nämä 3 asiaa auttavat muuttamaan omia juurtuneita tapoja (https://yle.fi/uutiset/3-12095164)
-
Tämä ohjelma tulee varmasti herättämään keskustelua
https://areena.yle.fi/1-50654059
MOT: Leipäjonosta miljoonaluokan ruoka-avuksi
-
Kaupan ala näkee tämän asian täysin oikein:
Kaupan ala suhtautuu nihkeästi ajatukseen hedelmien ja vihannesten muovikiellosta – "Aika radikaalilta kuulostaa" (https://yle.fi/uutiset/3-12141018)
Niemisen mielestä Ranskan päätös vaikuttaa ristiriitaiselta EU:n ruokahävikin vähentämistavoitteeseen nähden. Hedelmät ja vihannekset ovat Niemisen mukaan hävikin kannalta oleellinen tuoteryhmä.
– Ei todellakaan voi keskittyä pelkästään muovikysymykseen tuon tuoteryhmän osalta ja jättää huomiotta ruokahävikkiteemaa.
Tämän tajuavat Suomen viranomaisetkin...
Ministeriön näkökulmasta pakkausten tulisi kuormittaa ympäristöä mahdollisimman vähän.
– Ratkaisut pakkaamisessa eivät tietenkään saa aiheuttaa suurempia haittoja ruoan säilymisen ongelmina, Saarnilehto sanoo.
Keski-Euroopassa esimerkiksi hedelmiä myydään Saarnilehdon mukaan paljon valmispakkauksissa.
– Uskoisin, että hedelmien ja vihannesten kohdalla myynti valmiiksi pakattuina ei ole useinkaan ihan välttämätöntä säilyvyyden kannalta.
Suomessa EU-direktiivin täytäntöönpano on työn alla. Hallitus tekee esityksen toimenpiteistä luultavasti loppuvuodesta. Vaihtoehtoina olisivat Saarnilehdon mukaan joko lainsäädäntö tai sopimus, jossa alan toimijat sitoutuisivat tiettyihin toimiin.
Mutta luultavasti tuo yksinkertaisen vähentämisen, pakkaamattomuuden idea taustalle on nyt tullut asumaan.
Paraadoksaalisesti vielä tuo uhkaa luultavasti eniten luomutuotteita. Joita sitten EU ja Suomi toisella kädellä ovat myös sitoutuneet lisäämään.
-
Ranskassa on tehty tämä valinta:
Ranskassa kielletään hedelmien ja vihannesten pakkaaminen muoviin – Suomessa ajatellaan, että elintarvikkeen säilyvyys on tärkeintä (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/artikkeli-1.1696926)
Ranskassa kielletään hedelmien ja vihannesten pakkaaminen muoviin ensi vuoden alusta alkaen. Suomessa kehitystä ei nähdä pelkästään järkevänä. Klassinen esimerkki on kurkku, jonka pakkaamista muoviin on paheksuttu. Ilman muovikäärettä tuorekurkkujen hävikki ja siten myös ilmastokuormitus kasvaisivat merkittävästi.
Ellei tuohon saada kehitettyä biohajoavia muoveja, tulee esimerkiksi luomutuotteiden hävikki Ranskassa kasvamaan. Entisestään.
-
Edelliseen. Tästä lähteestä.
https://kauppapuutarhaliitto.fi/wp-content/uploads/2019/05/1-Ekologinen-pakkaus_Juha-Matti-Katajajuuri.pdf
Jo noin 1–2 prosentin kurkkuhävikin lisääntyminen kuormittaa ympäristöä enemmän kuin muovin valmistus.
Ranskassa varmasti päästään ensi vuoden alusta tuohon 1-2 prosentin hävikkiin. Sen verran äkkiä tuo tulee voimaan: eli se on jo voimassa!
-
Itse asiassa melkoista tuhlausta:
Ennakkoluulot estävät hevosenlihan yleistymistä – Makkarayrittäjä: "Liha on ensiluokkaista, mutta se jakaa tunteita" (https://www.sipoonsanomat.fi/teemat/4374048)
Siinä tietoisku luvuista:
Vuonna 2020 Suomessa teurastettiin 675 hevosta.
Vuosittaisesta noin 4 000 hevosen poistumasta 17 prosenttia käytettiin elintarvikkeeksi.
Hevosenlihaa tuotiin ulkomailta viime vuonna vajaa 1,2 miljoonaa kiloa.
Suurimmat hevosenlihan tuontimaat olivat Argentiina, Belgia, Kanada ja Ranska. Hevosenlihaa tuotiin myös Virosta, Ruotsista, Italiasta, Liettuasta ja Romaniasta.
Paljonko lihaa yhdestä hevosesta saisi? Jos n. 150 kiloa, hävikkiin menisi suomalaisista hevosista lähes puolet ulkomailta tuodusta määrästä, n. puoli miljoonaa kiloa. Vuosittain.
Varmastikin enemmän kuin kotitaloudet heittävät lihaa roskikseen. Vähän alle sen verran kuin luomusianlihaa Suomessa tuotetaan.
-
Vertaus:
***
Ludger Wess uudelleentwiittasi
Lars Dittrich
@dittrich_lars
·
15t
"Wenn wir weniger Fleisch essen oder Essen wegschmeißen würden, bräuchten wir auch keine grüne Gentechnik"
Doch, Freunde. Ineffizient Landwirtschaft betreiben verschwendet die gleichen Ressourcen wie Steak vergammeln lassen.🧵
***
Eli tehoton maatalous merkitsee samaa kuin jättää pihvi pilaantumaan.
Reaalimaailmassa ei kyllä pihvejä tuhlata. Muuta kyllä. Mutta sille muulle ei kyllä sitten saada osoitetuksi isoa merkitystä. Vaikka epätoivoisesti yritetään.
Poikkeuksena ehkä juuri edellisessö puheenvuorossa mainittu hevosenliha. Mutta sekin tuhlaus tapahtuu jo aiemmassa vaiheessa kuin kotitalouksissa.
-
Näin nyt suunnitellaan:
EU-ruokakassit vaihtuvat maksukorteiksi kauppoihin – käyttöönoton viive uhkaa tehdä loven ruoka-apuun kuukausiksi (https://yle.fi/uutiset/3-12404656)
Hartolassa Tainionvirran seurakunnan emännäksi kutsuttu Hannu Järvinen hakee lähikaupasta myymättä jääneen hävikkiruuan. Rullakkoon kerätyt ruuat siirtyvät nopeasti autoon ja seurakunnan varastoon odottamaan ihmisille jakamista.
Hävikkiruoka on nyt entistä tärkeämpää ruoka-avussa, kun pääosin EU-rahalla kustannettujen ruokakassien jako päättyy kevään ja kesän aikana. Ensi vuoden alussa on tarkoitus jakaa niiden sijaan ruokakauppoihin käyviä maksukortteja.
Tuon toiminnan kannalta on nyt tärkeätä, että ruokakaupat eivät mitoita tarjontaansa liian tarkkaan. Ainakin tämän vuoden ajan.
***
Sinänsä — hävikkiruokaan liiittymättömästi — on jännää, että nyt palataan korvamerkittyyn rahaan, maksusitoumuksiin. Joiden korvaamista puhtaan rahallisella avustamisella aikoinaan pidettiin edistyksenä. Koska "fattan" maksusitoumukset katsottiin nöyryyttäviksi.
-
Tätäkin täytyi vielä yrittää:
Ruoan hinta nousee entisestään kevään aikana – kahden ohjeen nyrkkisääntö ja viikottainen inventaario auttavat säästämään ruoka-ostoksilla (https://yle.fi/uutiset/3-12413415)
Pellervon taloustutkimuskeskus (PTT) on arvioinut ruoan hinnan nousevan tänä vuonna jopa yksitoista prosenttia.
[..]
Boerling-Pomoell nostaa suosittelee erityisesti pyrkimään ruokahävikin vähentämiseen. Hänen mukaansa suomalaisten hävikkiruoan hinta on vuosittain yhteensä jopa puoli miljardia euroa. Tämä tarkoittaa noin kahtakymmentäviittä kiloa hävikkiruokaa per kuluttaja.
[..]
Jos ruokahävikin vähentämiseen keskittyy, voi nelihenkinen perhe säästää Boerling-Pomoellin mukaan noin neljäkymmentä euroa kuukaudessa eli yli neljäsataa euroa vuodessa.
Ääniradiossa korostettiin erityisesti, kuinka raskasta hintojen nousu on talouksille, jotka tähän asti ovat eläneet kädestä suuhun.
Kuvitellaanko, että juuri ne ovat tähän asti syyllistyneet myös ruoan haaskaamiseen?
***
Tuon 11 prosentin vaikutuksesta on keskusteltu myös täällä:
Eräänlaista "sosiaalipornoa" minusta on, jos maalaillaan (ennakoidun) ruoan hinnan 11 prosentin nousun vuodessa ajavan köyhimmät Suomessa nälkäkuoleman partaalle (https://yle.fi/uutiset/3-12393251).
-
Tässä on suomalaisittain katsoen yllättäväkin näkökulma:
The world wastes billions of tons of food each year. Here’s how we can transform it into clean energy (https://geneticliteracyproject.org/2022/05/06/the-world-wastes-billions-of-tons-of-food-each-year-heres-how-we-can-transform-it-into-clean-energy/)
Sillä toki siinä esitellään tuohon erilaisia keinoja. Mutta eikö tuo ole sitä, mitä täällä jo tehdään (Suomi mainitaankin kirjoituksessa)? Yrittämättä sitä, että jokainen "perunankuori" tai "leivänkannikka" tulisi syödyksi.
Niin, jopa sekajätteen poltto voi tuottaa tavallaan "fossiilivapaata" energiaa?
Syöntikelpoisen viljan tai muun ruoka-aineen muuttaminen suoraan polttoaineeksi eli energiaksi voi todellakin joskus olla problemaattinen kysymys (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=112.msg26386#msg26386). Mutta jos ruoka sitten syystä tai toisesta muuttuu jätteeksi, se on huomattavasti hyväksyttävämpää. – Edelleen jää optio, että voisikohan "tuon" vielä syödä, jos sen paistaa läpikypsäksi. 8)
-
Tässä selkeästi sitten haaskataan ruokaa:
Satoja kiloja grillimakkaraa vedetään myynnistä: "Tuotteet on hävitettävä, pahoittelemme virhettä" (https://www.mtvuutiset.fi/makuja/artikkeli/satoja-kiloja-grillimakkaraa-vedetaan-myynnista-tuotteet-on-havitettava-pahoittelemme-virhetta/8450640#gs.3p8kot)
Miksi ne on hävitettävä?
Valmistaja kertoo, että kyseisen päiväyksen grillimakkaran tuote-erään on virheellisesti pakattu maitoa sisältävää chilijuustolla maustettua Nysää. Chilijuusto-Nysä sisältää nimensä mukaisesti juustoa, jota ei lue pakkausmerkinnöissä. Tuote saattaa siis aiheuttaa oireita maitoallergikoille.
Wigrenin mukaan tuote on muilta osin laadultaan hyvä ja turvallinen.
Takaisinvedettävän erän suuruus on 900 kiloa, josta 770 kiloa on toimitettu kauppoihin 8.6.2022 lähtien.
– Tuotteet on hävitettävä, pahoittelemme virhettä, Wigreniltä todetaan yhtiön tiedotteessa.
Eikö asian voisi vallan helposti hoitaa lisätarralla, joka kertoisi kaiken tuon? Valtaosalla suomalaisista ei ole maitoallergiaa. Heille voisi edullisesti myydä tuon erän. Tai antaa ilmaiseksi. Hävittämisen sijasta.
-
Näin siinä kävi:
WeFood lopettaa toimintansa: syynä toiminnan muuttuminen verolliseksi (https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/havikkiruokakauppa-wefood-lopettaa-toimintansa-syyna-toiminnan-muuttuminen-verolliseksi-)
Kirkon Ulkomaanavun perustama WeFood on onnistunut vähentämään ruokahävikkiä jo 400 000:lla kilolla. Myymälän toimintaan on osallistunut satoja vapaaehtoisia.
Lopulta yksi työntekija sai melko vähän aikaan. Sen jo huomasimme (ja kysymällä varmistimme), ettei toiminnasta syntynyt ulkomaanapuun jaettavaa (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=129.msg15058#msg15058).
-
Tällainen uusi apuväline:
Ruokahävikin puolittamisessa oppaana ruokahävikkitiekartan uusi sivusto (https://www.luke.fi/fi/uutiset/ruokahavikin-puolittamisessa-oppaana-ruokahavikkitiekartan-uusi-sivusto)
Kansallinen ruokahävikkitiekartta auttaa tunnistamaan, levittämään ja soveltamaan tehokkaita ratkaisuja ruokahävikin vähentämiseksi Suomessa. Tiekartan uusi sivusto www.ruokahavikkitiekartta.fi (www.ruokahavikkitiekartta.fi) tarjoaa monipuolista sisältöä kaikille ruokahävikin vähentämisestä kiinnostuneille.
Otetaan tuolta tämä:
Kotitalouksien hävikkiratkaisut ja hankkeet
Kotitaloudet aiheuttavat merkittävän osan (31-33 %) elintarvikeketjun ruokahävikistä. Määrällisesti tämä tarkoittaa 107-137 miljoonaa kiloa ruokahävikkiä vuosittain. Eniten ruokahävikkiä aiheutuu vihanneksista, juureksista ja perunoista, toiseksi eniten hedelmistä ja kolmanneksi eniten kahvista. Kotitalouksien ruokahävikin vähentämiseen on pyritty vaikuttamaan esimerkiksi informaatiovaikuttamisen keinoin, pakkaus- ja säilytysratkaisuja kehittämällä sekä teknologiasovelluksin. Tietoa eri toimenpiteiden vaikuttavuudesta on kuitenkin vielä kovin vähän. Tältä sivustolta löydät tarkempia tietoja Suomessa olevista hankkeista sekä ratkaisuista kotitalouksien hävikin vähentämiseksi.
"Pahan" tapamme mukaisesti taas suhteutus väkilukuun. Suuremmasta luvusta saamme henkeä kohti melko tarkkaan 25 kiloa. Noin 2 kiloa kuukaudessa. Puoli kiloa viikossa. Noin 70 grammaa päivässä.
Tältä kyllä yhä näyttää:
Ongelmalle ei ole siis mitään tehtävissä. Koska mitään (ylimääräistä) ei enää käytännössä kannata tehdä. Toistaen uutisesta: asiat ovat "meillä jo sangen hyvällä tolalla".
Varsinkaan se argumentti ei siis toimi, että voisimme jotenkin helpottaa maailman nälkää kiinnittämällä huomiota omaan ruokahävikkiimme.
Tehokkain ratkaisu voi olla tietty välinpitämättömyys koko kysymystä kohtaan. Se, että antaa hintamekanismin hoitaa. Kuten se on jo hoitanutkin: kalliimpia elintarvikkeita ei mene kotitalouksissakaan hukkaan. Aika harvoin puhutaan oikeastaan asian yhteydessä rahasta. Vaan yleensä kiloista.
-
Tässä (USA:ssa) penätään myös kustannus/hyötyanalyysia:
USDA Food Waste Climate Initiative Tells People How to Compost
Your tax dollars at work – I read this three times and it still looks like a word salad. But there is a disturbing question – why? (https://wattsupwiththat.com/2022/06/22/usda-food-waste-climate-initiative-tells-farmers-how-to-compost/)
***
Olisiko niin, että tässäkin kysymyksesä apu tulisi tämäntyyppisistä ratkaisuista:
Belgian-British duo receives first Young Inventors prize (https://www.brusselstimes.com/technology/242906/belgian-british-duo-receives-first-young-inventors-prize)
Belgian-born Victor Dewulf and his British business partner Peter Hedley won the 2022 Young Inventors prize awarded by European Patent Office (EPO) in Munich, Germany. The duo won with their waste recognition and automatic sorting system driven by artificial intelligence.
Vaikka erilainen henkilökohtainen puuhastelu asian tiimoilta saattaakin osalle ihmisiä olla hyvinkin innostavaa ja henkisesti palkitsevaa?
-
Tämä nyt varmasti tapahtuu:
Hävikkiruokakauppa WeFood lopettaa, koska toiminta muuttui verotettavaksi – Kirkon Ulkomaanavun rahoitusjohtaja: "Ideaa emme kuoppaa" (https://yle.fi/uutiset/3-12492822)
Kysymällä varmistimme, ettei toiminnasta syntynyt ulkomaanapuun jaettavaa. Vastauksessa puhuttiin 1. toimintavuodesta. Pitäisi ehkä vielä kysyä, syntyikö koko aikana?
Mehän erilaisilla perusteilla epäilimme jo alkuun (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=129.msg15004#msg15004) hankeen onnistumista.
Tämä kerrotaan:
Redissä sijaitsevan WeFood-kaupan henkilökunta on työllistänyt toimintansa aikana satoja vapaaehtoistyöntekijöitä.
(lihav. HJ)
Olisiko niin, että jos idea ei kestä verojen maksamista tai (kunnon) palkkojen maksamista, se on jo alunperinkin tuhoon tuomittu? Ja jokin muu ratkaisu olisi keksittävä? Kumpaankin tavoitteeseen. Tanskan onnistumisesta pitäisi saada lisätietoja:
WeFoodin malli on lähtöisin Kirkon Ulkomaanavun sisarjärjestö DanChurchAidilta Tanskasta, jossa toiminta on laajempaa. Siellä hävikkiruokakauppoja toimii kivijalkaliikkeissä yhteensä kuusi.
Sen toiminnan taloudesta. Verotuksestakin. Suomessa tuntuisi, että oikea ratkaisu olisi juuri idean kuoppaaminen.
-
Fundeerasin tuota asennettani tuohon La Tomatinaan.
Toisaalta juuri tämä toistuva uutisointi, että ruoan tuhlausta vähentämällä ruokittaisiin ninjaniin paljon ihmisiä, on hedelmätöntä moralisointia, niin kauan kuin ei ole ensimmäistäkään uskottavaa suunnitelmaa, miten tämä säästetty ruoka nälkäisille toimitettaisiin. Kuten on edellä selvästi tuotu esiin.
(Hukkaan heitetyn ruoan hiilidioksidipäästöt ovat sitten toinen juttu, mutta ohitetaan se nyt tässä.)
Toisaalta tämän La Tomatinan tuomitseminen on samalla tavalla hedelmätöntä moralisointia. Mutta jotenkin, kuitenkin pysyn kannassani: jos tuollainen aktio tehdään tietoisesti ja tarkoituksella, en pysty sitä hyväksymään.
Ei loppuun saakka pohtinut tänään Ilta-Sanomien kuvakoostekaan.
Esittelipä vain kuvan ko.. tilaisuudesta. Kommentoimatta. Jotta sellainen on taas järjestetty. Tässäkin maailmantilanteessa.
-
Taas siellä täällä halutaan huomiota kiinnitettävän tähän kysymykseen Mutta ovatko nämä luvut ja prosentit ihan oikeita?
RUOKAA MENEE HUIKEAT MÄÄRÄT TÄYTTÖMAAKSI (https://www.ku.fi/artikkeli/4774584-ruokaa-menee-huikeat-maarat-tayttomaaksi)
Yhdysvalloissa hävikkiruoka on kunnallisten täyttömaiden suurin aineskategoria. USA:n ruoka- ja lääkevirasto FDA huomauttaa, että pois heitetyllä ruualla olisi voitu ravita puutteenalaisia perheitä. Lisäksi hävikkiin päätyneen ruuan tuottamiseen kuluneet työ, energia ja vesi olisi voitu käyttää johonkin hyödylliseen.
Pelkästään Yhdysvalloissa ruokaa kärrätäänkin täyttömaaksi vuosittain 161 miljardin dollarin arvosta, Yhdysvaltain maatalousministeriö arvioi. Maan ruokahävikiksi lasketaan 30–40 prosenttia ruokatuotannosta.
Jotenkin vaikea on uskoa, että Amerikassa heitettäisiin pois syömäkelpoista ruokaa, joka olisi maksanyt noin neljä kertaa sen, mitä maanosassa käytetään luomuruokaan. Kun siellä ihan varmasti on jääkaapit, pakastimet, mikroaaltouunit.
Vaikkei kiistäisi asiaa, niin hyväksymmekö liian helposti tuollaiset iskulauseet. Mikä on ihan tarkasti se tutkimus, jossa tuo on saatu selville? Miten se on tehty, miten se on laskettu? Linkki? IPS käyttää linkkejä, tuossakin uutisessa, mutta juuri tuohon tietoon ei ole käyttänyt.
Myös täällä annetaan muualta kuin Suomesta samanlaisia suuria lukuja:
Ruokahävikki Suomessa (https://www.saasyoda.fi/ruokah%C3%A4vikki-suomessa)
Ruokahävikillä tarkoitetaan ruokaa, joka on alun perin ollut syömäkelpoista, mutta joka syystä tai toisesta jää syömättä ja päätyy biojätteeksi. Koko maailmassa noin 30 % kaikesta tuotetusta ruoasta päätyy hävikkiin. Suomessa kaikesta syömäkelpoisesta ruoasta haaskataan koko elintarvikeketjussa peräti 10–15 % eli noin 360 miljoonaa kiloa.
Globaalissa luvussa mukana tietysti ovat myös alueet, joissa ei riittävästi ole jääkaappeja jne.
-
Kyse on oikeastaan siitä, käytetäänkö varmasti esim. tästä löytyvää (https://www.luke.fi/fi/uutiset/suomessa-seurataan-aktiivisesti-elintarvikejatteen-ja-ruokahavikin-maaraa-havikkitiekartta-tahtaa-ruokahavikin-puolittamiseen-vuoteen-2030-mennessa) jaottelua kansainvälisesti:
1Elintarvikejäte = Alun perin ei syötäväksi tarkoitettu (ts. syömäkelvoton) ruoka (kuten luut ja hedelmien kuoret) ja alun perin syötäväksi tarkoitettu (ts. syömäkelpoinen) ruoka, jota ei hyödynnetä ihmisravintona, rehuna tai muuna arvojakeena. (EU komission määritelmä)
2Ruokahävikki = Alun perin syötäväksi tarkoitettu (ts. syömäkelpoinen) ruoka, jota ei hyödynnetä ihmisravintona, rehuna tai muuna arvojakeena. (Kansallinen määritelmä)
Kun arvioidaan, paljonko ruoasta menee kaatopaikalle, täyttömaaksi.
Tuo teksti jo antaa vihjeitä siitä, että ei käytetä. Vaan jaotteluja on useita, siinäkin jo pari. Siksi toive nähdä alkuperäiset tutkimukset.
***
Ehkä ihmettelin vähän, miksi asia yhtäkkiä taas oli jokapuolella esillä. Enpä ihmettele enää. Suomen julkisessa keskustelussa on nykyisin käytössä eräänlainen rivitanssimenettely. Kaikki samaa ja yhtä aikaa. Nyt on hävikkiruokaviikko.
-
Yllätyksetön tulos:
Nuoret aikuiset hukkaavat eniten syömäkelpoista ruokaa – Kuluttajaliitto selvitti suhtautumista ruokahävikkiin (https://yle.fi/uutiset/3-12622688)
Suurin osa hävikistä syntyy keitetystä kahvista. Seuraavaksi eniten hävikkiin menee hedelmiä, vihanneksia, juureksia ja leipää. Hävikin hallinta on vaikeinta nuorille aikuisille.
Sekä siinä, mistä hävikki muodostuu. Että siinä, että kansalaiset suhtautuvat myönteisesti hävikin vähentämispyrkimykseen.
***
Radio Suomessa oli eilisaamuna haastattelu, tästä seurakunnasta (lihav. HJ) ja tästä:
3 500 laatikollista hävikkiruokaa hyötykäyttöön kuukaudessa (https://www.helsinginseurakunnat.fi/matteuksenkirkko/uutiset/3160500laatikollistahavikkiruokaahyotykayttoonkuukaudessa)
Malmin ja Matteuksenkirkon Varustamoissa on tarjolla päivittäin klo 11-13 maittava ateria, joka on valmistettu pääosin kauppojen ylijäämäruuasta. Lounaan hinta on 6 euroa ja diakoniatuettuna 3 euroa.
Aterian erityisenä ansiona haastateltu mainitsi, että raaka-aineissa on hyvin paljon luomua.
-
Luke käyttää näitä luokkia:
Suomessa seurataan aktiivisesti elintarvikejätteen ja ruokahävikin määrää – hävikkitiekartta tähtää ruokahävikin puolittamiseen vuoteen 2030 mennessä (https://www.luke.fi/fi/uutiset/suomessa-seurataan-aktiivisesti-elintarvikejatteen-ja-ruokahavikin-maaraa-havikkitiekartta-tahtaa-ruokahavikin-puolittamiseen-vuoteen-2030-mennessa)
Elintarvikejätettä syntyy Suomessa yhteensä noin 640 miljoonaa kiloa, josta ruokahävikin osuus on noin puolet. Lähes puolet (46 %) Suomen elintarvikejätteestä syntyy ketjun loppupäässä eli kotitalouksissa ja toiseksi eniten (25 %) teollisuudessa. Ravitsemispalveluiden, kaupan ja alkutuotannon osuus on yhteensä noin kolmasosa.
Lasketaanpa tuosta. Hävikkiä siis n. 320 miljoonaa kiloa. Henkeä kohti noin 58 kiloa. N. kilo viikossa. Mutta jos siinäkin kotitalouksien osuus oli 46%, sitä olisi viikossa alle puoli kiloa.
Pysymme edelleen aika samoissa luvuissa kuin ennenkin:
"Pahan" tapamme mukaisesti taas suhteutus väkilukuun. Suuremmasta luvusta saamme henkeä kohti melko tarkkaan 25 kiloa. Noin 2 kiloa kuukaudessa. Puoli kiloa viikossa. Noin 70 grammaa päivässä.
Tältä kyllä yhä näyttää:
Ongelmalle ei ole siis mitään tehtävissä. Koska mitään (ylimääräistä) ei enää käytännössä kannata tehdä. Toistaen uutisesta: asiat ovat "meillä jo sangen hyvällä tolalla".
Varsinkaan se argumentti ei siis toimi, että voisimme jotenkin helpottaa maailman nälkää kiinnittämällä huomiota omaan ruokahävikkiimme.
Tehokkain ratkaisu voi olla tietty välinpitämättömyys koko kysymystä kohtaan. Se, että antaa hintamekanismin hoitaa. Kuten se on jo hoitanutkin: kalliimpia elintarvikkeita ei mene kotitalouksissakaan hukkaan. Aika harvoin puhutaan oikeastaan asian yhteydessä rahasta. Vaan yleensä kiloista.
Anteeksi pilkallisuus, mutta todetaan kuitenkin: voi siitä silti löytää harrastuksen. Välineitä siihen on nyt saatavissa:
Kansallinen ruokahävikkitiekartta auttaa tunnistamaan, levittämään ja soveltamaan tehokkaita ratkaisuja ruokahävikin vähentämiseksi Suomessa. Tiekartan uusi sivusto www.ruokahavikkitiekartta.fi (www.ruokahavikkitiekartta.fi) tarjoaa monipuolista sisältöä kaikille ruokahävikin vähentämisestä kiinnostuneille.
-
Joku uskaltaa YLE:ssäkin sanoa sen ulos:
Tämän verran suomalainen heittää ruokaa roskiin vuosittain – ilmaston kannalta sillä ei ole juuri merkitystä, sanoo tietokirjailija (https://yle.fi/uutiset/74-20000185)
Kuluttajahävikin osuus ruokavalion ympäristövaikutuksista on kuitenkin oikeasti pieni.
Se on noin neljä prosenttia, kun lihan osuus on 45 ja maitotuotteiden 20 prosenttia, kertoo 2019 ilmestynyt Ruokaminimi-hankkeen loppuraportti. Kuluttajahävikkiin kohdistuvat toimet eivät raportin mukaan juuri karsi ruokavalion ilmastokuormaa.
Yhden liha-aterian vaihto kasvisperäiseen joka viikko pienentää ympäristövaikutuksia enemmän kuin hävikin puolittaminen. Näin kertoo tietokirjailija ja ruoka-asiantuntija Mari Koistinen YleX:n haastattelussa.
– Puhutaan ihan eri mittaluokan asioista. Käsitys ruokahävikin ympäristövaikutuksista on ollut aika vinksallaan. Nyt oikea tieto on alkanut levitä esimerkiksi sosiaalisen median kautta.
Mutta kuten edellä sanottu: hävikistä voi löytää harrastuksen. 8)
-
Tämän aavistimme jo aiemmin:
Samaisen yrityksen toiminnassa on tullut myös vastaan se tilanne, että asiakkaat ryhtyvät odottamaan, että sitä hävikkiruokaa, ja myös tietynlaista, on sitten jatkuvasti myös saatavilla:
Startup-yritys iski hävikkiruuan trendiin - myy reilusti alennettua ruokaa kuin kuumille kiville (https://m.kauppalehti.fi/uutiset/startup-yritys-iski-havikkiruuan-trendiin/p7DKzWaW)
”Säilykkeet, keitot, karkit ja sipsit menevät ihan kuumille kiville. Meiltä kysytään paljon myös luomu- ja gluteiinittomia tuotteita ja pyrimme vastaamaan kysyntään. Meillä ei kuitenkaan ole mitään perusvalikoimaa, vaan olemme riippuvaisia toimittajien jäännöseristä”, hän kertoo.
Ihan vastaavalla tavallahan odotimme, että koulujen ylijäämäruokaa nauttivat eläkeläiset ennemmin tai myöhemmin ryhtyvät siitä valittamaan. Määrästä tai laadusta.
Luomuruoan kysyntään tuo yritys luultavasti kykenee vastaamaan, edellä esitetystä syystä, että sen säilyvyys on tavanomaista huonompi, koska siinä ideologisista syistä vältetään tiettyjä turvallisia, tehokkaita säilöntäaineita. Ja "parasta ennen" -päivämäärä tulee nopeammin.
Ja näin se nyt ilmenee:
Huomattu:
Hävikkiruokalahjoitusten määrä pienenee huolestuttavasti (https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009079294.html)
VAILLA VAKINAISTA ASUNTOA RY:SSÄ on huomattu ruoan hinnan ja elinkustannusten nousu muun muassa lahjoitusruoan huomattavana vähenemisenä. Monen työssä käyvän talous ei kestä kohonneita sähkön, asumisen ja ruoan kustannuksia, ja kauppojen ilta-alennukset ja punalaputetut tuotteet päätyvät aiempaa useammin kaupoissa asioivien ostoskorin täytteeksi.
Vielä viime keväänä saimme kaupoista hävikkiruokalahjoituksia, joista pystyimme valmistamaan asiakkaillemme lämpimiä aterioita. Nyt suurin osa lahjoitusruoasta koostuu lähinnä valmiista lounassalaateista, jogurteista ja hedelmistä. Olemme äärettömän kiitollisia niistä, mutta haaste on monipuolisen lämpimän aterian tarjoaminen. Lämpimän aterian merkitys on asunnottomalle suuri: niin sanottujen leipäjonojen ruoka-avusta ei ole välttämättä hyötyä niille, joilla ei ole mahdollisuutta säilyttää ja kokata lahjoituselintarvikkeista ruokaa.
Selventäen (HJ): jotta hyväntekeväisyys tuota kautta toimisi, se edellyttää sitä, että osa ihmisistä jatkaisi tuhlaavaista elämäntapaansa.
Tai osa kaupoista. Kauppojen pitäisi ottaa valikoimiinsa lisää tavaraa, joka ei esim. hintansa puolesta mene kaupaksi?
-
Vertaa tähän:
Radio Suomessa oli eilisaamuna haastattelu, tästä seurakunnasta (lihav. HJ) ja tästä:
3 500 laatikollista hävikkiruokaa hyötykäyttöön kuukaudessa (https://www.helsinginseurakunnat.fi/matteuksenkirkko/uutiset/3160500laatikollistahavikkiruokaahyotykayttoonkuukaudessa)
Malmin ja Matteuksenkirkon Varustamoissa on tarjolla päivittäin klo 11-13 maittava ateria, joka on valmistettu pääosin kauppojen ylijäämäruuasta. Lounaan hinta on 6 euroa ja diakoniatuettuna 3 euroa.
Aterian erityisenä ansiona haastateltu mainitsi, että raaka-aineissa on hyvin paljon luomua.
Luultavasti sielläkin ollaan huolissaan siitä, että hylätyn, ostamatta jätetyn ruoan laatutaso eri tavoin laskee.
-
Yllättävä neuvo:
Otetaan vanha konsti käyttöön maailman pelastamiseksi (https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009110526.html)
AIV-menetelmä soveltuu tutun nurmiviljelyyn perustuvan tuorerehun säilönnän lisäksi myös monien eläinperäisten jakeiden säilöntään ja jatkojalostukseen.
Tähän triidimme aiheen kannalta relevanttiinkin asiaan:
Ravintoketjussa pilaantuu tai muuten hävitetään arviolta jopa kolmasosa hyödyttämiskelpoisesta ravinnosta. Niilläkin alueilla, joissa kasvukausi on hyvin lyhyt, olisi AIV-menetelmällä mahdollista ei vain tehostaa karjataloutta, vaan myös hyödyntää arvokkaat kasvinosat ja osa eläintuotannon sivuvirroista ennen kuin ne kuivuvat tai mätänevät.
-
Vaikea sanoa, mitä tässä pitäisi, olisi oikein tehdä:
Alko kaataa 11 000 pulloa venäläistä viinaa viemäriin
Alko-myymälöissä on alettu hävittää varastoihin jääneitä venäläisiä tuotteita. (https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009151194.html)
Mutta melkoista (ruoan) haaskausta tuo joka tapauksessa on.
Tehtiin toisessa yhteydessä tällainen laskelma (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=610.msg2602#msg2602). Tuossa siis tuhotaan lähes 10 tonnia viljaa. Raittiusihmisen näkökulmasta ne tietysti oli jo tuhottu. Toisaalta EU:ssa alkoholi on elintarvike. Ja viinaa tehdään — Suomessakin — viljasta jatkuvasti lisää.
-
Asian ratkaiseminen hävikkiruoalla on osoittautunut mahdottomaksi:
Ruokajono kasvaa, mutta tarjottavaa on entistä vähemmän: "Monesta keskituloisesta on tullut pienituloinen", sanoo auttaja (https://yle.fi/uutiset/3-12669112)
ViaDia on tehnyt Mikkelissä ruokajakelua vuodesta 2005 alkaen. Yhteisön perustaja ja nykyinen erikoisasiantunija Sami Järvinen on huolestunut.
– Tarvitsijoiden määrä on kasvanut keväästä kolmannekselle. Hävikkiruoan tarjonta on notkahtanut myös kolmannekselle.
Tulkitsen, että sitä on saatu vain 1/3 siitä, mitä ennen. Voi olla, että tarkoitettiin vähenemistä tuon verran. Sekin paljon. Jos tarvitsijoiden luku on vielä kasvanut, ja saman verran. Noin puolet jää ilman.
Ja tämäkin muuttuu:
Ruokajakelun tarjontaa on vähentänyt myös EU:n ruokakassien jakelun päättyminen keväällä. Niiden tilalle on kaavailtu maksukortteja.
EU:n ruokakasseja on jaettu kaksi miljoonaa kappaletta vuodessa.
– Se on ollut tärkeä lisä hävikkiruoan rinnalla. Säilyvää kuivatavaraa. Maksukortit on ilmeisesti tulossa vasta ensi vuoden puolella, Jenni Passoja harmittelee.
Avustusjärjestöt ovat laskeneet, että EU:n ruokakassien jakelun piirissä on ollut noin 300 000 suomalaista.
***
Helsingissä WeFood lopetti (https://www.kirkonulkomaanapu.fi/wefood/):
WeFood-myymälä on lopettanut toimintansa 31.7.2022. Kiitos kaikille vapaaehtoisille, yhteistyökumppaneille ja asiakkaille.
Jonka kyllä totesimme jo kesällä (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=129.msg27258#msg27258). Lopettamispäätöstä selitettiin verottajan muuttuneella suhtautumisella. Mutta saattoi siinä olla muitakin syitä. Myös samoja kuin Mikkelissä. Jos kauppiaat toisaalta toimivat sillä tavalla vastuullisesti, että hävikkiin menee mahdollisimman vähän (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=129.msg10695#msg10695), syntyy toisessä kohtaa vaikeuksia.
Tulevat maksukortit normalisoivat toimintaa: maksukortin haltija voi tietysti ostaa halutessaan myös tuotteen, jossa on oranssinen tarra! Tai Turussa käydä kaupassa illalla.
-
Varsinaisia uusia lukuja ei tarjota:
Kotitalouksien ruokahävikki vastaa 139000 henkilöauton kasvihuonekaasupäästöjä (https://www.luke.fi/fi/uutiset/kotitalouksien-ruokahavikki-vastaa-139000-henkiloauton-kasvihuonekaasupaastoja)
Tutkimuksen mukaan kotitalouksien ruokahävikkiä syntyy keskimäärin noin 25 kiloa ja elintarvikejätettä yhteensä 50–60 kiloa henkeä kohden vuodessa.
”Kotitalouksien ruokahävikki Suomessa vastaa kaikkiaan 139 000 henkilöauton vuosittaisia kasvihuonepäästöjä”, tiivistää hiilijalanjälkilaskennasta vastannut Luken erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri.
Eli ihan samasta puolesta kilosta viikossa, noin 70 grammasta päivässä puhutaan kuin ennenkin (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=129.msg9918#msg9918).
Mutta siitä on onnistuttu tekemään tuo iskulause. Mutta jos senkin suhteuttaa, Suomessa on lähes 3 miljoonaa henkilöautoa. Joiden kasvihuonepäästöistä tuo mainittu luku on todella mitätön murto-osa.
Entä se vähentämisen helppous? Henkilöautoa voi ajaa vähemmän. Mutta kotitalouksien hävikin vähentämisen helppous on lopulta näennäistä.
-
Hän sanoo/he sanovat näin, ikään kuin viran puolesta:
Ruokahävikin ilmastovaikutus kotitalouksissa – Haaskaamisen lopettaminen on ilmastoteko helpoimmasta päästä (https://www.luke.fi/fi/blogit/ruokahavikin-ilmastovaikutus-kotitalouksissa-haaskaamisen-lopettaminen-on-ilmastoteko-helpoimmasta-paasta)
Olemme osana EU:ta sitoutuneet puolittamaan ruokahävikin vuoteen 2030 mennessä. Mikäli saisimme kotitalouksien ruokahävikin puolitettua, koituisi siitä noin 1–3 prosentin päästösäästö koko ruokajärjestelmän ilmastovaikutuksiin. Jotta tämä päästövähennys saataisiin todella aikaan, pitäisi turhaan tuotettu ruoka jättää kokonaan tuottamatta.
1–3 prosentin vähennys kuulostaa vähäiseltä, mutta on kuitenkin ilmaston kannalta tärkeä: tarvitsemme aivan kaikkia päästövähennyksiä saavuttaaksemme hiilineutraaliustavoitteet. Hävikin vähentämisestä aiheutuva päästövähennys on sitä paitsi helpoimmasta päästä: riittäisi, että lopettaisimme haaskaamisen.
Myös kansainvälisessä ruokajärjestelmän tutkimuksessa elintarvikejätteen vähentäminen nähdään merkittävänä tekijänä; kestävässä ruokamallissa hävikkiä syntyy vain vähän. Kotitaloudet ja kuluttajat ovat tässä avainasemassa, koska yritykset kyllä yrittävät saada oman hävikkinsä alas kustannussyistä.
Mutta onko se tosiasiassa helppoa? Sitä olemme eri tavoin problematisoineet tässä triidissä. Siitä alkaen, että 'haaskaaminen' on aika raju ilmaisu hukkaan menneen ruoan (tutkittuihin) määriin nähden. Siitä syntyvä mielikuva ei vastaa todellisuutta.
Edellytetäänkö Suomen perheenemäntien (sukupuolesta riippumatta) osaavan jatkossa tehdä ruoan niin, ettei kukaan jää nälkäiseksi, eikä hiukkakaan jää yli? Avioliiton vaatimuksena (jomman kumman) käymä emäntäkoulu? Ja "Pekka! Se ruoka ei ole pahaa! Syö nyt!"?
-
Ei onnistunut näin:
Asian ratkaiseminen hävikkiruoalla on osoittautunut mahdottomaksi:
– klips –
Tulkitsen, että sitä on saatu vain 1/3 siitä, mitä ennen. Voi olla, että tarkoitettiin vähenemistä tuon verran. Sekin paljon. Jos tarvitsijoiden luku on vielä kasvanut, ja saman verran. Noin puolet jää ilman.
Ja tämäkin näyttää menneen pieleen:
Tärkeä ruoka-apu loppui, kun uusia järjestelmiä ei saatu ajoissa valmiiksi – järjestäjä: ”Mistä ihmeestä saadaan ruoka ihmisille?” (https://yle.fi/a/74-20006130)
Vähävaraisille suunnattu EU:n ruoka-apu muuttuu kuivamuonapusseista ruokakauppojen maksukorteiksi. Valmistelu on venynyt, ja korttien jako alkaa näillä näkymin vasta ensi kesänä.
-
Horjuntaa siinä, kumpaa halutaan vähentää. Elintarvikejätettä vai ruokahavikkiä:
Näin paljon suomalainen tuottaa ruokajätettä vuodessa ‒ määrä jää alle EU-keskiarvon (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/f9e915f3-dfc6-4b31-af11-558222fb1439)
Eurooppalaisten tuottaman elintarvikejätteen määrästä on saatu tietoa. Suomessa luku jää alle EU-keskiarvon.
Näin se tavoite on kai sitten asetettu:
EU:n tavoitteena on saada puolitettua elintarvikejätteen määrä kaupassa ja kotitalouksissa vuoteen 2030 mennessä. Halutessaan EU-maat voivat raportoida myös ruokahävikin määrästään. Ruokahävikillä tarkoitetaan elintarvikkeiden syötäväksi tarkoitettuja osia, jotka päätyvät poisheitettäväksi, eivätkä päädy hyväntekeväisyyteen tai rehuksi.
Tuossa on – varmasti tarkoittamaton – loukkaus vähäosaisten ihmisarvoa kohtaan: heidän syömänsä ruoka on verrattavissa rehukäyttöön!
Mutta vaikka luut ja hedelmien kuoret, kahvinporot pitää saada kierrätykseen niiden sisältämien ravinteiden takia (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=128.msg30030#msg30030), kotitalouksia ei asiassa pidä syyllistää tai velvoittaa johonkin toimintaan.
Kyllä ruokahävikin määrä on juuri sellainen luku, jonka raportoimiseen pitäisi haluttomatkin EU-maat pakottaa.
-
Tästä n. 70 grammasta päivässä jaksetaan rakentaa kuvia ja mielikuvia:
Suomalaiset heittävät ruokaa roskiin satojen miljoonien eurojen edestä ‒ ruokavuorella peittäisi Helsingin Tuomiokirkon (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/b3e237d3-5629-4fea-9b01-16bc03530efc)
Vaikka asia sitten tarkemmin analysoitaessa sulaa tällaiseksi:
Kokonaisuudessaan noin puolet ruokahävikistä tulee kotitalouksista ja loput muun muassa teollisuudesta, tukkukaupasta ja ruoan alkutuotannosta.
[..]
” Ruoan tuottajat ja myyjät pyrkivät monin tavoin minimoimaan hävikkiä, sillä se on merkittävä kustannuserä myös heille. Hävikistä on kuitenkin liki mahdoton päästä eroon, sillä kysynnän ennustaminen on todella vaikeaa”, Järvensivu sanoo.
Hävikkiä syntyy Järvensivun mukaan myös siksi, että niin kauppiaiden kuin tuottajienkin on ylläpidettävä jatkuvasti toimitusvarmuutta.
“Kun jokaisessa vaiheessa toimitusketjua on tällainen pieni varmuuspuskuri, niin siitä sitä ylijäämää vain syntyy”, Järvensivu sanoo.
Yhdeksän vuoden takainen näkemys siitä, miten ylijäämän synty ja ylläpitäminen on myös köyhille kuluttajille tärkeä asia (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=129.msg6164#msg6164). 8)
-
Jos asia on ongelma, niin tässäpä tarjotaan siihen oikein reippaita ratkaisuja:
Converting agricultural waste into protein and other sustainable innovations (https://geneticliteracyproject.org/2023/04/20/converting-agricultural-waste-into-protein-and-other-sustainable-innovations/)
According to reports, approximately one-third of food is wasted when it goes from farm to fork, which could otherwise feed more than a billion hungry people every year. In an effort to tackle food loss, researchers in Singapore have developed an efficient and sustainable method to convert agricultural waste into edible food (https://www.ipi-singapore.org/tech-offers/174807/efficient-sustainable-bioconversion-of-food-waste-to-edible-protein.html).
Tuon osaa kuvitella toimivankin. Päinvastoin kuin sen taivastelun, että me suomalaiset heitämme hukkaan sen noin yhden perunan. Voisi ajatella, että tuo skaalautuisi niin, että miljardi ihmistä ihan oikeasti saataisiin ruokittu.
-
Ei enää (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=129.msg29242#msg29242) uutinen:
Elinkustannusten nousu kurittaa kansalaisia ‒ leipäjonot pitenevät ja joukossa jopa lapsiperheitä sekä töissäkäyviä (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/uutiset/37f6afbd-314a-4dc3-97f9-da244876aeef)
Avun tarve lisääntyy entisestään, mutta jaettavaa on vähemmän. Kaupan alan prosessit ovat tehostuneet, eikä hävikki- ja ylimääräruokaa ole entiseen tapaan tarjolla.
”Hävikki- ja ylijäämäruuan väheneminen näkyy jo nyt ruoka-avun arkipäivässä, ja osa toimijoista on joutunut sopeutumaan uusiin olosuhteisiin esimerkiksi vähentämällä ruokajakeluja”, sanoo Suomen Punaisen Ristin hankesuunnittelija Laura Kumpuniemi.
(lihav. HJ)
-
Ihan hyvä kysymys:
Miksi pötsiä ei enää syödä? (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/8706de0e-f011-41cb-99a7-3809c3137d5e)
Nautaeläinten pötsi on maailmalla tunnettu herkku, mutta Suomesta sitä ei saa mistään.
Kuten sekin, miksei kanaa enää syödä (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=129.msg13733#msg13733) .
-
Tästä on nyt kerrottu eri kanavien kautta:
Alepa myy nyt hävikkiruokaa uudella tavalla – Saivatko punalaputetut tuotteet kilpailijan? (https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/5967950)
HOK-Elannon Alepa-ketju on ottanut käyttöön uuden hävikintorjuntakeinon nimeltä Hyvikkihevi. Hyvikkihevissä myydään syömäkelpoisia, mutta hehkeimmät hetkensä nähneitä hedelmiä ja vihanneksia alennettuun hintaan.
[..]
Hävikkiruokaa vähennetään myymällä sitä eurolla kilo. Hyvikkihevit löytyvät erillisestä myyntikalusteesta, josta asiakas voi valita tarvitsemansa määrän mieleisiään hedelmiä ja vihanneksia.
Mitä se merkitsee? Ainakin tätä (edeltä lainaten):
Avun tarve lisääntyy entisestään, mutta jaettavaa on vähemmän. Kaupan alan prosessit ovat tehostuneet, eikä hävikki- ja ylimääräruokaa ole entiseen tapaan tarjolla.
(lihav. HJ)
-
MT:
Kodeissa heitetään roskiin yli puolen miljardin euron edestä ruokaa vuodessa (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/15c0db87-ab1a-4e42-8482-9f11c29f795f)
Kodeissa roskiin heitetään yhteensä yli puolen miljardin euron edestä ruokaa vuodessa. Käytännössä se tarkoittaa, että suomalaisessa syömäkelpoista ruokaa menee hukkaan noin sata miljoonaa kiloa vuosittain. Kotitalouksien ruokaan käyttämästä rahamäärästä hävikin arvo on noin 3,6 prosenttia.
Henkeä kohti siis 100/5.5 eli n. 18,2 kiloa. 1,5 kiloa kuukaudessa, 350 g viikossa. 50 g päivässä.
Tässä kauhistelussa on taas unohtunut se jakolaskun käyttö:
Suomalaiset kotitaloudet heittävät ruokaa roskiin vuosittain noin 120–160 miljoonaa kiloa. Se on noin 20–30 kiloa henkeä kohti.
Eli se noin 50-80 grammaa päivässä. Se yksi vähän isompi peruna tms.
Voimme muuten huomata, että hävikin määrä on laskenut. Entä tämä rahallinen arvio:
Henkilöä kohti laskettuna hävikki on arvoltaan noin sata euroa vuodessa.
Eli se, mitä haaskataan, maksaisi noin 5,5 euroa kilo. Kustannuksia (ja tietysti potentiaalisia säästöjä) syntyisi n. 27 senttiä päivässä. Nelihenkiseltä perheeltä siis noin euron verran.
Mutta miten nuo kustannukset on laskettu?
-
Se, joka kannattaa ruoan haaskaamisen lopettamista tai vähentämistä, kannattanee myös tätä ehdotusta:
Lukijalta: Kyttyrälohi saatava kauppoihin – hyvä lisä kalamarkkinaan (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/ae311922-8cc5-4bb9-b941-9c14bc8f208b)
-
Yhäkö tämä on kirkollisille piireille yllätys?
Vähävaraisille jaettavan ylijäämäruoan määrä romahti, hävikkiterminaali jäihin (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/74-20051461)
Hävikkiruokamäärien romahtaminen on pistänyt hävikkiterminaalihankkeen väliaikaisesti jäihin Lounais-Suomessa.
Länsi-Suomen diakonialaitos suunnitteli avaavansa loppuvuodesta kolme hävikkiruoan logistiikkakeskusta, jotka välittäisivät kauppojen ja yritysten ruokahävikkiä tasapuolisesti sitä jakaville tahoille Turussa, Porissa ja Raumalla.
Satakunnan osalta suunnitelma on nyt jätetty toistaiseksi pöydälle.
Diakonia- ja kansalaistoiminnan johtaja Marko Huhtalan mukaan kentällä tapahtunut murros on saanut järjestäjätahot ottamaan aikalisän projektissa.
– Tuotteiden punalaputtaminen on vähentänyt hävikin määrää selvästi. Toisaalta on hyvä, että hävikki saadaan jakoon siellä, missä se syntyy, mutta samalla järjestöille tulee vähemmän jaettavaa. Tämä ilmiö on korostunut tänä kesänä, Huhtala sanoo.
We Foodin aikaisesta illuusiosta (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=129.msg29242#msg29242), että suomalaisen hävikkiruoan avulla voitaisiin jotain jopa tienata köyhien maiden auttamiseen, lienee sentään päästy siellä irti.
-
Asiassa on pakonomaInen tarve saada se lukuja pyörittämällä näyttämään merkittävältä:
Tutkimus: Lähes 30 prosenttia suomalaisista kertoo heittävänsä ruokaa roskiin viikoittain ‒ ”Puhutaan vuositasolla summasta, jolla voisi kattaa perheen ruokakulut kuukauden ajan” (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/f5e9b253-4752-4cb7-bea2-6ce622d005bf)
"Ruokahävikki on merkittävä arjen kustannuserä monille kotitalouksille. Neljän hengen perheessä ruokahävikin arvo on useita satoja euroja vuodessa. Puhutaan summasta, jolla voisi kattaa perheen ruokakulut kuukauden ajan. Vähentämällä ruokahävikkiä voi siis vaikuttaa merkittävästi omaan talouteensa. Lisäksi sillä on tietenkin suuri merkitys ilmastonmuutoksen kannalta, sanoo Picadeli Finland oy:n category manager Sanna Kariluoto.
Minulla on pakonomainen tarve suhteuttaa tämä toisin:
Kuluttajaliiton tilastojen mukaan suomalainen keskivertokuluttaja heittää syömäkelpoista ruokaa roskiin vuosittain noin 20–25 kilon edestä.
Eli se on n. puoli kiloa viikossa. Tai alle. Päivässä se n. yksi peruna.
Jotain perunan tapaista se poisheitetty luultavasti yleensä onkin. Se ei ole kuvituskuvassa käytetty nakkipaketti.
Jos kuluttaja ei toimisi näin...
Pilaantuminen ja päiväysten vanheneminen ovat Kuluttajaliiton mukaan yleisimpiä syitä ruoan poisheittämiseen Suomessa.
... se vasta kalliiksi voisi tullakin!
-
Ei tuoda esille kiitettävää pyrkimystä ruokahävikin vähentämiseen:
IL: Musti ja Mirri osti oireita aiheuttaneet perunahiutaleet hollantilaisyritykseltä, joka välittää hylättyjä kasvisraaka-aineita
Iltalehden mukaan Musti Group ei suostu kommentoimaan, tiesivätkö he perunahiutaleen riskeistä. (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/cf4cb763-ba70-4954-b3b2-0d5b2b8626b0)
-
Oliko tämä vieraskynäartikkeli näin joulun jälkeen pakollinen?
Ruokahävikin vähentäminen kertoisi ruoan arvostamisesta (https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010068587.html)
Ingressi väittää (lihav. HJ):
Suomalaisissa kodeissa syntyy liikaa ruokahävikkiä ja elintarvikejätettä. Hävikin vähentämiseen on löydettävä kiireesti uusia keinoja.
Mutta tekstissä jo kerrotaan, miksei oikeastaan mitään kiirettä tai erityistä tarvettakaan ole:
Tavallaan tämä on ymmärrettävää. 140 miljoonaa hävikkikiloa kuulostaa isolta määrältä, mutta yksilötasolle jaettuna se tarkoittaa päivittäin noin 70:tä grammaa henkeä kohti – kyseessä on siis se nihkeä määrä ruokaa, joka aterialta jää helposti yli.
Eli se yksi peruna, joka on edellä monesti mainittu. Nyt se on "virallista"! Tämä kyllä tapahtuu ihan kehottamatta:
Tämä on hyvä muistutus myös joulun aikaan. Juhlapyhinä moni haluaa tarjota yltäkylläisyyttä. Tehdään se niin, että juhlan jälkeen yli jäävä kinkku, juustot, kalat ja kasvikset hyödynnetään herkullisina hävikkiruokina.
Kinkkua tai juustoa ei heitetä roskiin. Luultavasti ei kalaakaan järin paljon. Me heitimme pois yhden lanttulaatikon, jossa viimeinen käyttöpäivä oli ehtinyt jo olla.
Tuossa otsikossa voi olla se ydin: ruoan haaskaaminen on synti. Ja osoittaa, ettei arvosta ehkä toistakaan? Huonoa käytöstä. Niinkuin mummu aina sanoi.