Tavanomaisen ja luomuviljelyn Suuri Sovinto?

[Heikki Jokipii]

On annettava periksi, ja avattava tämä uusi triidi. Avataan se tällä:

Viewpoint — Agriculture without labels: It’s time to end the false dichotomy between organic and conventional farming

Asian liittyy voimakkaasti uusi geenitekniikka. Eli geenieditointi.

Siitä on monta puheenvuoroa täällä:

Vs: Kasvinjalostuksen uusi aikakausi

***

Tottakai jätämme itsellemme oikeuden suhtautua näihin ideoihin kriittisesti. Jopa skeptisesti.

[Heikki Jokipii]

Tuo linkattu kirjoitus näkee jo näin olevan (lihav. HJ):

We need real strategies to preserve the soil, use less water, less land and reduce greenhouse gases. There are technological strategies and organic management techniques that fulfill this role, but that need to be integrated, coming out of their ideological boxes.‎

Alkuperäinen juttu on portugaliksi, jota Google ei nyt jostain syystä osaa kääntää. Emme siis saa tietää, mitä ne ovat. Me emme vielä sellaisia tunne. 

[Heikki Jokipii]

Suomessakin oli otsikon asiassa äskettäin tällainen ulostulo.

Siinä kirjoituksessa ei kuitenkaan minusta edellytetty tai ennustettu kummankaan viljelytavan olennaisesti muuttuvan.

[Heikki Jokipii]

Tässähän on se puuron silmä:

Viewpoint: Synthetic fertilizers in ideological crosshairs — Trade-offs between crop productivity and the environment

Tai se kuuma puuro, jota mietteliäät kissat nyt kiertävät.

Idealism is a powerful driver of a better world. But it works best only if married to worldly reality. The solutions we all seek for our ag system’s sustainability and responsible role in managing climate issues will take time and cooperation, not a rush to ill-considered magic-bullet thinking and win-lose confrontation.

We’re seeing evidence of that all around us. The Netherlands is the world’s second-largest agricultural exporter, with annual sales of roughly $100 billion. But government officials are implementing controversial plans to mandate changes to farming practices to meet targeted reductions in nitrogen emissions and buy-out programs for lands that can’t meet specified targets.  Producers have been outspoken in their concerns about the implications of such controls on the future of the farming sector.

Better still, ask farmers in Sri Lanka about the 2021 flash-cut to organic farming. Without available practical options to replace commercial fertilizers, farmers faced draconian reductions in farm output – and farm income. Reduced production threatened food shortages and dramatic price increases.

Varsinkin, kun siihen keskusteluun on saatu mukaan käsitys, että keinolannoitteita väistämättä käytetään liikaa tai muutoin väärin. Kirjoittaja kuitenkin uskoo tähän:

The world recognizes the need to take a new, bigger view of how fertilizers fit into the need for a kind of new Green Revolution. We’re moving to understand how to use fertilizers more wisely, and how to deliver critical soil nutrients more effectively and more sustainably. But the solution isn’t an either-or choice. It’s an “and” answer.

Jotain Suurta Sovintoa kirjoittaja siis haikailee lannoituskysymyksessäkin.

[Jarrumies]

Tuo linkattu kirjoitus näkee jo näin olevan (lihav. HJ):

We need real strategies to preserve the soil, use less water, less land and reduce greenhouse gases. There are technological strategies and organic management techniques that fulfill this role, but that need to be integrated, coming out of their ideological boxes.‎

Alkuperäinen juttu on portugaliksi, jota Google ei nyt jostain syystä osaa kääntää. Emme siis saa tietää, mitä ne ovat. Me emme vielä sellaisia tunne. 

Alkuperäinen portugalinkielinen juttu on tässä.
https://oglobo.globo.com/blogs/a-hora-da-ciencia/post/2022/07/agricultura-sem-falsas-dicotomias.ghtml

Tein siitä suomenkielisen konekäännöksen, joka on alla, mutta eipä siinä paljon oleellisia lisätietoja ole. Varsin lukukelpoinen tuo suomenkielinen konekäännöskin on, vaikka en kokeillut kuinka paljon parempi englanninkielinen olisi.

Maataloutta ilman vääriä kaksijakoisuutta
On tarpeen lopettaa nykyaikaisen ja luonnonmukaisen maatalouden välinen polarisaatio ja pohtia, mitkä ovat hyviä käytäntöjä ilman etikettejä
Kirjailija: Natalia Pasternak

18.7.2022 klo 4:30  Päivitetty

Maatalouden tuotantomenetelmistä ja -tekniikoista käytävä keskustelu käydään yleensä kahden ääripään välillä: laajamittaisen saalistusmaatalouden ja toimeentuloa palvelevan luomuviljelyn tai niche-gourmet-markkinoiden välillä. Kumpikaan näistä ääripäistä ei ole kestävä.


Laajamittainen maatalous, joka tuottaa tarpeeksi - tai melkein - ruokkimaan seitsemän miljardia ihmistä, kuluttaa yhä enemmän ympäristölle haitallisia kemiallisia lannoitteita ja torjunta-aineita, käyttää noin 70 prosenttia planeetan makeasta vedestä ja vastaa yhdestä kolmasosa kasvihuonekaasupäästöistä ja aiheuttaa useita ekologista epätasapainoa.

Luomutaloudessa sovelletaan kestävämpiä ideoita, kuten viljelykiertoa ja maaperän talteenottoa orgaanisella lannoitteella, mutta saman tuotannon saavuttamiseksi kuin tavanomaisessa maataloudessa se tarvitsisi enemmän maata ja enemmän vettä, koska hehtaarisato on pienempi. Eli se ei olisi kestävää suuressa mittakaavassa.

Luomutuotteet eivät ole torjunta-ainevapaita. Hallinto sallii torjunta-aineiden käytön, kunhan ne ovat "luonnollisia". Sienten torjuntaan käytetty orgaaninen torjunta-aine, kuparisulfaatti, on luokiteltu erittäin myrkylliseksi pienille nisäkkäille ja linnuille, ja se säilyy maaperässä ja vedessä. Koska luomuviljelijät eivät voi käyttää synteettisiä rikkakasvien torjunta-aineita, he turvautuvat enemmän maan kyntämiseen, mikä vahingoittaa mikrobiota ja kuluttaa enemmän fossiilisia polttoaineita. Luonnonmukainen hoito ei myöskään salli geneettisesti muunnettujen viljelykasvien käyttöä, vaan hylätään jopa lajikkeet, jotka voisivat vähentää merkittävästi torjunta-aineiden käyttöä.

Äärimmäisyyksien välinen kaksijakoisuus johtaa ideologiseen polarisaatioon, joka tuottaa katastrofeja, kuten viimeaikaiset kokemukset Sri Lankasta osoittavat. Presidentti Rajapaksa on sitoutunut tekemään maan maataloudesta 100 % luomua kymmenen vuoden kuluessa. Hän päätti epäselvistä syistä lyhentää määräaikaa ja otti yhdessä yössä käyttöön kansallisen kemiallisten lannoitteiden käytön kiellon.


Maa, joka oli aikoinaan omavarainen riisintuotannossa, joutui käyttämään 450 miljoonaa dollaria elintarvikkeiden tuontiin, kun taas kotimaan hinnat nousivat 50 prosenttia. Päävientituote, tee, kärsi 18 prosentin satotappiosta, mikä vaikutti vakavasti kauppataseeseen. Kansakunta, joka oli saavuttanut ylemmän keskitulotason maan, näkee nyt 500 000 ihmistä takaisin köyhyysrajalle.

Kemiallisten lannoitteiden käyttöä tuki hallitus, ja presidentti Rajapaksa saattoi nähdä 100 % luomuviljelyn tavoitteen strategiana leikata kustannuksia ja tehdä ympäristömarkkinointia samanaikaisesti. Maatalousministeriö oli kuitenkin täynnä vilpittömiä harrastajia, joista lähes kaikki kuuluivat luomua kannattavaan kansalaisjärjestöön. Agronomit ja tiedemiehet poistettiin. Tämän seurauksena Sri Lanka kokee nyt massiivisen tarjontakriisin. Presidentti pakeni maasta. Mitä voimme oppia kriisistä?

Ensinnäkin kynä ja markkinointi eivät määrittele julkisia politiikkoja. Toiseksi ja ehkä vielä tärkeämpää on, että on lopetettava nykyaikaisen ja luonnonmukaisen maatalouden välinen polarisaatio ja pohdittava, mitkä ovat kestävän maatalouden parhaat käytännöt ilman merkintöjä.

Jos tavoitteena on vähentää torjunta-aineiden ja kemiallisten lannoitteiden käyttöä, ei ole mitään järkeä käyttää veto-oikeutta geenimuuntelutekniikoihin, jotka voivat tehdä kasveista vastustuskykyisempiä tuholaisia ​​vastaan. Toisaalta maaperän elpymisen mahdollistava orgaaninen lannoite ja viljelykierto saattavat ansaita enemmän tukea ja huomiota kuin lannoiteteollisuus.

Tarvitsemme todellisia strategioita suojellaksemme maaperää, käyttääksemme vähemmän vettä, käyttääksemme vähemmän maata ja vähentääksemme kasvihuonekaasuja. On olemassa teknisiä strategioita ja orgaanisen johtamisen tekniikoita, jotka täyttävät tämän tehtävän, mutta ne on integroitava jättäen ideologiset laatikot.

[Heikki Jokipii]

Tällainen sovinnontekoyritys tunnetaan jo vuosien takaa:

Combining the best of organic farming with limited, targeted use of pesticides – and saving consumers up to 30%

Eli tämä IPM:

Cost-prohibitive organic food is being disrupted by an increasingly popular type of farming called integrated pest management (IPM) where natural pest killers like ladybirds and lacewings scour fruit and vegetable crops to create what advocates say is more affordable and more accessible healthy food.

The difference between organic and IPM, broccoli farmer Stuart Grigg tells SmartCompany, is that organic farming relies on only natural remedies, whereas IPM farming uses organic principles and adopts a “strategic use” of pesticides when necessary — the best of both worlds, he says.

Mutta sen näkeminen vallankumouksellisena asiana perustuu lopulta siihen mielikuvaan, että tavanomainen viljely käyttäisi torjunta-aineita liikaa ja turhaan. Mutta tämä oli siis USA:ssa kaupassa huomattu:

And there’s certainly an appetite for the increasingly popular type of farming in stores, [Ceres owner Chris] Ennis adds, which can be up to 30% cheaper than organic. He says within four weeks the IPM fruit and vegetable boxes have “become consistently one of our top three selling produce boxes — last week it was number one”.

“Individual IPM produce we sell like broccoli, cauliflower and celery are selling at a ratio of 60:40 organic to IPM,” he says, equating to about 150%, adding “We’re bringing in more IPM fruit and veg lines to meet the demand”.

Nyt taitaa kuitenkin olennaisin kysymys täällä päin maailmaa olla se, minkälaisen päätöksen EU tekee geenieditoinnista. Josta asiasta tämä triidikin alkoi.

[Heikki Jokipii]

Tässä taas yksi Sovinnosta haaveileva:

Antibiotics have no place in organic farming, but gene editing does
Lord Rooker

[Heikki Jokipii]

Tässä sitten taas eräs, joka puhuu luomun ja uuden geenitekniikan yhdistämisestä, sopusoinnusta:

Viewpoint: ‘Even if it seems like breaking a taboo, CRISPR gene editing techniques and organic farming are an excellent match’

Mutta minusta hänkin sopivasti unohtamalla lannoitteiden roolin (lihav. HJ):

And even if it sounds like breaking a taboo, new genetic engineering and organic are an excellent match. It is precisely this combination that could represent a cornerstone of the agriculture of the future – with plants that can withstand climatic changes and, thanks to pest and disease resistance, deliver high yields without requiring a lot of chemicals or significantly more land.

Sillä kyllä typen kerääminen luomun tavalla edelleen edellyttäisi valtavasti, merkittävästi enemmän maata.

[Heikki Jokipii]

Niggli ajatuksineen on yhä silloin tällöin esillä:

European organic farming pioneer on why agricultural sustainability supporters need to drop their opposition to gene edited crops

For years, as director of the Swiss Research Institute for Organic Agriculture (FiBL), Urs Niggli fought against the genetic modification of crops. Today, he emphatically advocates the use of modern genetic engineering, in agroecology. … Niggli … is now founding president of the Germany-based Institute for Agroecology, while serving as a university professor in Germany and China.

‘I’ve come to realise organic agriculture will always be more or less a niche; globally, it’s now 2% on average, maybe it will become 10–15% with outliers like Austria where organic farming is practised on more than a quarter of the area. But that’s about it.

At the same time, a transformation is needed towards a way of farming that is ecologically and socially responsible while delivering high yields. In my view, that is agroecology. That transformation also includes research into new breeding techniques such as gene editing. This technique allows us to make crops resistant to diseases, pests and drought. It could replace mineral fertilisers because crops other than leguminous plants can also fix nitrogen. Much of it is still in the future, but new breeding techniques offer many prospects for agroecology.’

Jäljellä on "pyhä viha" mineraalilannoitteita, oikeammin typplannoitetta kohtaan.

Hänestä täällä passim, esimerkiksi tässä puheenvuorossa.