Tuottava Maa Turvattu Luonto
Yleinen kategoria => Yleinen Keskustelualue => Topic started by: Heikki Jokipii on 30.01.13 - klo:19:02
-
Asiasta on jo ollut täällä, siellä ja täällä, puhettakin, mutta yritetään koota tätä aihetta koskevat uutiset ja keskustelut tähän triidiin.
Luomuinstituutti sitten aloittaa.
Mikkelin Luomuinstituutti ryhtyy luomukumouksen tienraivaajaksi (http://yle.fi/uutiset/mikkelin_luomuinstituutti_ryhtyy_luomukumouksen_tienraivaajaksi/6469155)
Instituutin johtajaksi valittu professori Pirjo Siiskonen:
- Meidän on saatava kotimainen luomutuotanto kasvuun ja nousuun, jotta voisimme syödä kotimaassa tuotettua luomuruokaa. Pyrimme auttamaan tuottajia ja saamaan lisää tuottajia alalle. Autamme myös liiketoiminnan kehittämisessä sekä yrittäjyyden kehittämisessä.
***
Pienessä Mikkelissä luomu kuuluu jo lähes tieteen eturintamaan:
Tervetuloa Mikkelin Tiedepäivään to 7.3.2013 klo 10:00-16:30! (http://www.muc.fi/tervetuloa-mikkelin-tiedepaivaan-to-7-3-2013-klo-1000-1630)
Tule keskustelemaan ja kysymään luomusta!
LUOMUA KIITOS! ke 6.3.2013 klo 15:00-17:00 Kauppakeskus Stellan Tähtitorilla
luomuasiantuntijoita päätoimittaja Tapio Honkamaan haastateltavina
luomutuotteiden myyntiä
Luomua kiitos! on osa Tiedepäivää
(lihav. HJ)
-
Tuo "Tieteenkesyttäjä"-ajatus taitaa ollakin luomun ydinsanoma. Tiede vaiennetaan.
-
Tässä oli ilmestynyt tällainen selkeästi luomuun päin kallellaan oleva kirja:
Tuija Mononen & Tiina Silvasti (toim.):
Hyvä ja paha ruoka – ruoan tuotannon ja kuluttamisen vaikutukset
Gaudeamus 2012, 262 s.
Tällaisen kuvauksen saamme siitä Pekka Wahlstedtin kirja-arvostelusta. (http://www.demari.fi/kulttuuri/kirjallisuus/9470-ruokaturvasta-ruokasuvereniteettiin)
"Siunattu luomu
Luomu onkin yksi tulevaisuuden lupaus. Myös liike- elämässä on havahduttu tähän, ja Suomen maabrändivaltuuskuntakin halusi taannoin lisätä luomun houkuttelevuutta ja yhdistää Suomen hajanaisen luomukentän.Tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä vähintään puolet maataloustuotannosta olisi luomua. [...]
Jotenkin kummallisesti tämä - mielestäni aika pamfletinomainen teos - on päässyt yliopiston kurssivaatimuksiin (näkyy Helka-tietokannasta, sieltä ei näy, minne).
Otin sen nyt luettavakseni, ja alustava arvioini on, että osa artikkeleista vielä on tieteellisen objektiivisuuden sisäpuolella, selvästä puollosta huolimatta, mutta osa taas sitten ehdottomasti ei (kuten Liisa Kuusipalon vuodatus GM-teknologiaa vastaan).
Jos ja kun tämä on yliopiston tutkintovaatimuksissa, niin voisi kyllä vaatia, että siinä rinnalla olisi esim Alex Averyn kirja "The Truth About Organic Foods" (http://www.amazon.com/The-Truth-About-Organic-Foods/dp/0978895207) (jonka Gaudeamus varmasti äkkiä käännättäisikin, jos eglanti on ylioppilaille ylivoimaista).
-
Luomuliiton entinen pj. Jaakko Nuutila on nykyinen Ruralia-instituutin tutkija: http://www.helsinki.fi/ruralia/luomuinstituutti/henkilosto.htm
Tutkimuskoordinaattori, ETM Jaakko Nuutila
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT
Luomututkimustoiminnan mallit ja rakenteet
Nuutila tekee väitöskirjaa Helsingin yliopistoon "luomun ylivoimatekijöistä":
https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/tutkimus/Hankehaku/Hankkeentiedot?p_kielikoodi=FI&p_hanke_seqno=403513&p_kysely_seqno=77223&p_hakutyyppi=perus
Luomuraaka-aineiden ylivoimatekijät ja niiden tunnistaminen suomalaisessa elintarviketaloudessa.
Vastuututkija: Nuutila Jaakko
Kesto: 13.10.2010 - 20.06.2013
Tutkimusalue: Vastuullinen ruokaketju - hyvinvoiva kuluttaja
Asiasta lisää:
http://www.luomu.fi/tietoverkko/tutkimukset-kertovat-luomun-vahvuuksista/
Kuluttajien luomuun liittyvää ajattelua selvittääkseen Nuutila on tehnyt järjestelmällisen otannan EU:ssa 2000 –luvulla tehdyistä tutkimuksista. Tältä osin aineistoksi on rajautunut 41 tieteellistä artikkelia ja virallista raporttia. Tutkimuksista käy ilmi, että kuluttajat valitsevat luomun etupäässä turvallisuuden vuoksi. Maku ja nautinto ovat tärkeitä kaikille. Kuluttajat haluavat tehdä ekologisia valintoja ja kantavat huolta terveydestä. Kaikkia näitä ominaisuuksia liitetään yleisesti luomuun ja luomun markkinat kasvavat.
Kirjallisuustutkimuksessa Nuutila vetää yhteen lukuisten tutkimusten tuloksia. Nuutilan esityksissä kerrotaan työn rakenteesta, aineistoista ja menetelmistä melko lyhyesti. Suosittelemme tutustumaan oheiseen lisämateriaaliin, josta mm. löydät Nuutilan käyttämien tutkimusten yhteenvetoja ja lähdetietoja.
Lisämateriaalia esityksiin (pdf, 51 s.)
Linkki tuohon 51-sivuiseen pdf:ään:
http://www.luomu.fi/materiaalit/Nuutila/luomun_laatutekijoista_ylivoimatekijoihin/luomun_ylivoimatekijat_liitemateriaali.pdf
Nyt kun luomusta on ilmestynyt arvovaltaiset Stanfordin ja Oxfordin metatutkimukset, niin taitaa olla aika vaikeaa noilla Nuutilan valitsemilla tutkimuksilla enää näyttää toteen luomun "ylivoimatekijöitä".
-
Ei heiltä sisua puutu:
Luomuinstituutti vahvistaa Suomen luomututkimusta (http://www.ruokatieto.fi/uutiset/luomuinstituutti-vahvistaa-suomen-luomututkimusta)
Toiminnan kunnianhimoinen tavoite on luonnonmukaisen maa- ja elintarviketalouden kehittäminen ensin eurooppalaiselle keskitasolle ja sitten maamme ruuantuotannon valtavirraksi.
[...]
Tiedolla taistellaan ennakkoluuloja vastaan
[...]
Luomuun liittyvässä asenneilmastossa on Siiskosen mukaan tapahtunut myönteistä kehitystä, mutta kansalaisten tiedoissa on paljon aukkoja. Monien ajattelu on ennakkoluulojen, väärien mielikuvien ja virhekäsitysten varassa. Onkin haaste voittaa myönteinen mielikuva luomulle.
Jotta myönteiset mielikuvat syntyvät, siinä varmaan on ensin sitten ohjelmassa, että osoitetaan, miten surkean väärässä nämä eräät (kiusalliset) Stanfordin ja Oxfordin koostetutkimukset (http://tuottavamaa.org/uutiset.php?News_id=233) olivatkaan? Kaipa suomalainen monitieteellinen lähestymistapa siihen pystyy?
Kun se on tehty, niin varmaan sitten yritetään tehdä jotain eräille netissä oleville palstoille, kuten "Tuottava Maa - Turvattu Luonto" ja "Luomulakko" *) (http://luomulakko.blogspot.fi/)?
________
*) Jossa samasta asiasta näyttää ilmestyneen varsin mainio kommentti:
Yliopisto myyntiä edistämässä (http://luomulakko.blogspot.fi/2013/02/yliopisto-myyntia-edistamassa.html)
-
Tulipa tässä mieleen vielä, että seuraavat tekstit muistuttavat toisiaan jossain mielessä aika paljon. ;D
Tämä ....
Luomuun liittyvässä asenneilmastossa on Siiskosen mukaan tapahtunut myönteistä kehitystä, mutta kansalaisten tiedoissa on paljon aukkoja. Monien ajattelu on ennakkoluulojen, väärien mielikuvien ja virhekäsitysten varassa. Onkin haaste voittaa myönteinen mielikuva luomulle.
... ja tämä:
Yhdistyksen tarkoituksena on levittää tietoa tehokkaista, tuottoisista ja moderniin tieteeseen perustuvista maanviljelyn muodoista, keskeisenä keinona koskemattoman luonnon ja sen monimuotoisuuden säilyttämisessä, niin Suomessa, Euroopassa kuin maailmassakin, sekä edistää myönteisten asenteiden syntymistä tuottavaa viljelyä kohtaan, yrittämällä hälventää sitä kohtaan nykyisin yleisiä, mutta perusteettomia ennakkoluuloja.
-
Tämä Ilkka Alarotun oiva puheenvuoro - vaikka hän onkin kaupallisen puolen edustaja - sopii nyt ihan nappiinsa tähän perään:
Ruokakeskustelu kaipaa faktoja ja avoimuutta (http://www.s-kanava.fi/web/s/uutinen?announcement=464990_384136)
Monesti ruokakeskustelussa ollaan kuitenkin heikoin eväin. Luotettavaa tutkimustietoa on vähän tai siitä ei välitetä. Yksilölliset kokemukset yleistetään hyvin kevein perustein. Muutama perhe juo televisio-ohjelmassa litran raakamaitoa ja kokemusten perusteella vaaditaan Valiota lopettamaan maidon pastörointi kokonaan. Rasvojen terveellisyydestä tai luomun paremmuudesta kiistellään. Tutkimustiedoista jokainen lukee, näkee ja referoi vain omaa tuntemusta lähellä olevia todisteita.
Luotettavaa tutkimustietoa tarvitaan. Suomalaisen elintarviketutkimuksen ja ja elintarviketiedottamisen on aika nostaa päätään. Nyt jos koskaan sille on sosiaalinen tilaus. Jos tähän ei tartuta, terveellisyyskäsityksemme perustuvat jatkossa yhä enemmän erilaisiin kohuihin, median tekemiin monesti hyvin pintapuolisiin ja joskus jopa asenteellisiin juttuihin sekä niistä syntyneisiin keskusteluihin ja yleistyksiin.
Ensin ajattelin lihavoida tuosta jotakin, mutta eihän siitä voi, se on kaikki oikeata asiaa!
-
Mutta on muistettava, että koko akateeminen maailma Suomessakaan ei ole luomuun lumoutunutta.
Näin Helsingin yliopiston dosentti Jussi Tammisola YLE:ssä:
"Luomu on mätä kompromissi tiedettä ja taikauskoa" (http://yle.fi/uutiset/luomu_on_mata_kompromissi_tiedetta_ja_taikauskoa/6536450)
Tuo on minusta häneltä loistava huomio, joka onkin otettu oikein väliotsikoksi:
"Pahinta se, että seassa jotain hyvääkin"
Eikä Jussi T. tässä suinkaan yksin ole. Kyllä realistinen tieteellinen suhtautuminen luomun mahdollisuuksiin ja ominaisuuksiin on vielä voimissaan yliopistoissa ja MTT:ssäkin.
Mutta vaarana on että päättäjät nyt ottavat asian simplistisesti niin, että aina kun luomusasioista on kyse, niin kysytään vain tuolta Mikkelin instituutilta.
Ensimmäinen tällainen vaara on edessä, kun Eduskunnassa käsitellään tätä MMM:n muistiota ja ehdotusta (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=685.0). Jussin ja meidänkin vastaväitteet voidaan helposti unohtaa ja ohittaa, jos kuullaan vain Mikkelin väkeä.
-
Tämä ideologinen Mikkelin Luomuinstituutti yrittää vakuuttaa näin tieteellisyyttään:
http://mttelo.mtt.fi/web/guest/luomuinstituutti-haluaa-tuplata-luomututkimuksen?f=456873&n=03&p=787953&c=17097063
– Kaikki toimintamme nojaa tieteelliseen tietoon. Vuoden loppuun mennessä valmistuvasta tutkimusohjelmasta tulee toiminnan systemaattinen pohja, tiivistää instituutin johtaja, professori Pirjo Siiskonen Helsingin yliopistosta.
MTT odottaa synergiaa
MTT odottaa instituutilta synergiaetuja tutkimus-, koulutus- ja kehitystoiminnassa sekä uusia avauksia luomun kasvun edistämiseksi.
– Tavoitteemme on kaksinkertaistaa luomututkimuksen volyymi vuoteen 2016 mennessä, linjaa MTT:n tutkimusjohtaja Anu Harkki.
Myös kuluttajat itse kaipaavat tutkittua tietoa ruoasta, mutta eivät sitä aina löydä. Pirjo Siiskosen mielestä luomun mielikuva kaipaa kirkastamista ja modernisointia. Luomussa ei ole kyse vain tuotantotavasta vaan ihmisten muuttuvasta suhteesta ruokaan ja siitä kerrottavasta tarinasta.
Stanfordin ja Orfordin tutkimuksista, joissa uusinta tietoa olisi, ei tuossa instituutissa uskalleta kertoa.
-
Miten Luomuinstituutti synnytettiin?
Luomuviljelijä Jorma Ollilan maabrändiryhmä, jossa jäsenenä oli myös luomuviljelijä Osmo Rauhala, asetti tavoitteeksi tuon tunnetun "Tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä vähintään puolet tuotannosta olisi luomua." (Maabrändiryhmän loppuraportti, s. 7). (Huomatkaa: tuossa todella "puolet tuotannosta" (!), ei peltopinta-alasta).
Ryhmä asetti myös "tehtäviä" eri tahoille. Näin brändiryhmän loppuraportissa:
http://www.maakuva.fi/wp-content/uploads/2011/06/TS_koko_raportti_FIN.pdf
sivu 166:
TEHTÄVÄ HELSINGIN YLIOPISTOLLE JA MTT:LLE:
Luomuinstituutin perustaminen
Luonnonmukaista tuotantoa ja viljelyä tutkiva instituutti veisi
eteenpäin luomutuotannon tieteellistä tutkimusta ja sitä kautta
luomun tuotantoa ja kysyntää. Suomalainen ruokatuotantotutkimus
on toistaiseksi tarttunut verraten vähän luomuun, vaikka
siihen olisi luontevat edellytykset. Resursseja tulisi ohjata luomututkimuksen
lisäksi myös koulutukseen. Suomalaisen ympäristöosaamisen
seuraava kärki voisikin olla luomuosaaminen, jonka
malleja voisi viedä myös ulkomaille suunnannäyttäjän roolissa.
Mutta oma osuutensa taisi olla myös monissa muissa yhteyksissä luomua puffaavan ajautushautomo Demoksen porukalla.
Helsingin Sanomat Kulttuuri LAUANTAINA 11.12.2010
http://www.hs.fi/paivanlehti/#arkisto/Mokan+raportti+Neuvosen+neuvoin/aaHS20101211SI1KU03faj?src=haku&ref=%23arkisto%2F
kuiskaaja
Mokan raportti Neuvosen neuvoin
________________________________________
Saarikoski Saska
Mihin yliopistoja edes tarvitaan? Kysymys on tullut Kuiskaajan mieleen Jorma Ollilan brändityöryhmän vaiheita seuratessa.
Alexander Stubb halusi selvästi tehdä työryhmästään no nonsense -porukan ja jätti siksi akateemisen edustuksen minimiin. Kun ei tämä touhujoukkokaan saanut raporttia kasaan, kirjoitustöihin palkattiin Roope Mokka ja Aleksi Neuvonen Demos Helsingistä, ajatuspajasta, jolle nyky-Suomi on ulkoistanut ajattelunsa. Ja sivustatukea tekstitykeille tarjoili toimittaja Antti Isokangas, joka on aiemmin tunnettu muun muassa Trendi Velin päätoimittajana ja Popstars 2 -kisan tuomarina sekä väärin kuultujen laulunsanojen kokoelmasta Villejä rubiineja.
Näin saatiinkin Suomi-kuvasta ihan näköinen.
Demoksen osuuden vahvistaa myös Laura Kolbe, joka oli brändiryhmän jäsen:
Helsingin Sanomat, Sunnuntai 17.10.2010
http://www.hs.fi/paivanlehti/#arkisto/Br%C3%A4ndiryhm%C3%A4n+luontoretki/aaHS20101017SI1VS04jl4?src=haku&ref=%23arkisto%2F
"Entä jos meidän juttu olisikin se, että kun suomalaisen kanssa neuvottelee, kukaan ei lähde häviäjänä pöydästä. Olemme kaikki pieniä ahtisaaria." Alkuvuodesta 2010 työryhmät jättivät omat loppuraporttinsa, jonka pohjalta Ollilan vetämä "lapioryhmä" alkoi laatia yhteenvetoa. Varsinainen raportin kirjoitustyö päätettiin loppukeväästä tilata ajatushautomo Demos Helsingiltä.
Laura Kolbe ihmettelee, miksi raportin kirjoittaminen ulkoistettiin Demokselle. "Valtuuskunnan ajattelutyö jäi keskeneräiseksi." Ensimmäiset ehdotuksensa valtuuskunta julkistaa 10. marraskuuta ja varsinaisen raporttinsa pari viikkoa myöhemmin.
Tässä maabrandiryhmän touhuissa ja Luomuinstituutin asioissa olisi tongittavaa tutkiville journalistille.
-
Eino Leinon aikana vielä akateeminen väki kasvatettiin kristilliseen yhtenäiskulttuurin, vaikkapa tällä pakollisella tentillä, joka vilahtaa hänen pikku runossaan "Filosofeeraava ylioppilas" (http://runosto.net/eino-leino/maaliskuun-lauluja/filosofeeraava-ylioppilas/):
[...]
Jos Jumala onkin, on mahdoton
ett’ oisi hän immanentti …
Ei! nythän tää, hiis’ vieköön, on
kuin »pikku teoloogin» tentti.
[...]
Miten nykyisin? Heittäkää Googleen "Maailman tila" ja "tutkintovaatimukset" ...
Ja osumat tulevat useimmiten juuri tästä "Maailman tilasta" (http://www.tuottavamaa.org/uutiset.php?News_id=160), ei sen tilasta yleensä. Eli tästä "Maailman tilasta", josta on puhetta nyt myös, taas, täällä (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=11.msg3985#msg3985).
-
Hauska olisi muuten tietää, millaisia määriä rahaa on tienattu näillä maailman tuhoa ennustavilla kirjoilla vuosien mittaan.
Paljonko on esim. tienannut Worldwatch, ja erikseen Gaudeamus?
Varsinkin kun yliopistot, vihreät järjestöt jne. hoitavat osan markkinointia ...
Ja mihin raha on käytetty. Jostain Al Goresta tämä tiedetään, ja tiedetään sekin, ettei hän ollenkaan elä niin kuin opettaa. Miten mahtaa olla näiden muiden kanssa?
Maailman tila -sarjaakin on jo niin monelta vuodelta, että jonkun pitäisi tehdä vastaavat analyysit niiden ennusteiden ym. väitteiden realismista, nyttemmin, kuin on tehty Kasvun rajat -kirjasta.
Ihan oman sarjansa saisi varmasti Maailman tila -kirjoissa mainituista luomuviljelyn menestystarinoista - joista ei ole sen koommin kuultu ... tosin näitä löytyy vain n. 10 vuoden ajalta, koska Worldwatchin alkuperäinen perustaja Lester Brown ei ole luomuväkeä (hänen maailmanloppunsahan on ollut n. 30 vuoden ajan sellainen, että ruoka loppuu, noin ensi vuonna, vaikka käytettäisiin tehoviljelyäkin ...)
-
Nyt luomuväki syyttää meitä turhasta vastakkainasettelusta. Katso Ylen uutinen:
"Luomukeskustelua haittaa tarpeeton vastakkainasettelu" (http://yle.fi/uutiset/luomukeskustelua_haittaa_tarpeeton_vastakkainasettelu/6638442)
Ja tällaista se onkin sitten Mikkelin konsensuaalinen tiede (lihav. HJ):
Mikkelissä toimiva luomuinstituutti pyrkii tuottamaan tietoa luomun hyödyistä ja kuinka luomuviljelyä olisi mahdollista tehdä kannattavaa.
Ja sieltä löytyy sitten tällaista tietoa, ihan johtajan suulla:
- Ei ole pystytty osoittamaan, että luomutuotannolla saavutetut sadot olisivat merkittävästi pienempiä kuin tehotuotannossa. Luomussa voidaan saada hyviä satoja ja joissain tapauksissa on saatu jopa parempia satoja kuin tavanomaisessa viljelyssä.
PS. klo 18: Mistä Siiskonen on nuo tietonsa saanut, olisi mielenkiintoista tietää. Olisiko syytä kysyä suoraan?
Ainakaan niitä ei ole saatu Suomen tai Ruotsin satotilastoista (= ainoat maat maailmassa, jotka niitä luomun osalta tilastoja systemaattisesti pitävät).
Jos Siiskosella (tai hänen alaisillaan) olisikin joku lähde kertoakin, niin ammottavan auki jäisi kysymys, miksi juuri näissä Pohjoismassa luomun tuotto on niin kelvoton, laskentatavasta riippuen n. 60% tai jopa vain kolmannes tavanomaisen tuotosta.
-
Tämä Siiskosen väite on hämäysyritys:
- On myös myytti, että luomutuotantoyksiköt olisivat pienempiä kuin tavalliset. Esimerkiksi keskikokoinen suomalainen luomumaatila on 45 hehtaarin maatila.
Kukaan luomukriitikko Suomessa ei ole ottanut esille luomutilojen kokoa, muuten kuin ehkä siinä mielessä, että saman tuoton saamiseksi vaaditaan luomussa isompi tila. Ehkä Siiskonen on lukenut jotain amerikkalaista kritiikkiä, siellä kun luomu myydään perheviljelmien imagolla ja tuotetaan jättitiloilla.
Siiskosen mielestä ei ole myöskään mitään selkeää näyttöä siitä, että luomu olisi epäterveellistä.
Tämäkin väite on on lähes hämäysyritys: kriitikkojen keskeinen teesihän on ollut vain se, että luomu ei ole tavanomaista terveellisempää.
(Saksan EHEC-skandaali on toinen juttu, mutta se on kuitenkin yksityistapaus, kaikesta laajuudestaan huolimatta. Siinä oli selkeä näyttö, että luomu oli epäterveellistä.)
- Minusta on kiinnostavaa, että juuri luomun on aina puolustauduttava näissä kysymyksissä. Tavanomaiselta tuotannolta ei vaadita vastaavaa. Ei vaadita esimerkiksi selvityksiä niistä vaikutuksista, joita synteettisillä lisäaineilla syömässämme ruoassa on. Molemmilta puolilta tarvitaan enemmän tutkimustietoa, Pirjo Siiskonen torppaa.
Tuo on kyllä niin silmälappuinen väite kuin olla voi, kun muistetaan millä frekvenssillä tiedotusvälineet (erityisesti iltapäivälehdet) ottavat asiakseen pelotella synteettisillä torjunta- ja lisäaineilla.
Aivan jo samasta artikkelista löytyy esimerkki. Kun luomuväki sai määriteltyä (yleisessä kielenkäytössä ja tietoisuudessa) "puhtauden" niin, että se tarkoittaa torjunta-ainejäämien puutetta, ja kun se sitten meni niin, että niitä ei juuri suomalaisissa tavanomaisissakaan ole, niin Cronberg (ja muu luomuväki) ei lopulta ole asiasta yhtään tyytyväinen:
- Kiistassa on pitkälti kyse siitä, että suomalaista ruokaa ajatellaan lähtökohtaisesti puhtaana. Se on melkein luomua. Tämän takia monet ihmettelevät, onko muu kotimainen ruoka sitten vähemmän puhdasta kuin luomu, Vihreiden europarlamentaarikko ja luomuinstituuttihankkeen selvittäjä Tarja Cronberg pohtii.
Tuossa asia on rivien välissä, mutta tyytymättömyys huokuu.
Luomuinstituutille esitettäviin kysymyksiin pitää vielä lisätä, ovatko he tutustuneet Bruce Amesin tutkimuksiin ja tuloksiin.
***
Cronberg peräänkuuluttaa tieteellistä yhteistyötä:
- Tästä on syntynyt vastakkainasettelu ja kilpailutilanne. Asia on hankala siksi, koska tämän vuoksi luomu ja tavanomainen viljely eivät voi kehittää toinen toisiaan. Kun kilpailija kehittää innovaatioita, niin tulokset painetaan alas, Cronberg harmittelee.
Missä tällaista "alaspainamista" olisi tapahtunut, en kerta kaikkiaan tiedä.
Mutta yleisesti, jos
a) luomussa keksitään jotain, se yleensä soveltuu vain luomuun tai on vain luomusääntöjen kannalta tarpeen
(Vai onko mainita jotain keksintöä luomun puolella, joka olisi ollut tavanomaiselle viljelylle hyödyllinen, mutta joka olisi torjuttu tai ei otettu kuitenkaan laajalti käyttöön? Mukaan ei tietysti voi laskea niitä n. 2000 vuoden aikana ennen luomua keksittyjä niksejä, jotka luomu nyt yrittää omia heidän keksinnöikseen)
b) jos tavanomaisella puolella keksitään jotain, luomupuolella sitä ei yleensä saa ottaa käyttöön (säännöt!)
(Näitä on tietysti pilvin pimein, mutta viittaako Cronberg näihin tapauksiin "alaspainamisena"? Luultavasti ei.)
***
PS. "Luomulakko" näyttää myös ottaneen kantaa (http://luomulakko.blogspot.fi/2013/05/luomuinstituutti-avattiin-mikkelissa.html) samaan YLE:n uutiseen. Ja aivan oivallisesti, myös ja taas.
-
Hyvä, että esität yksilöityä kysymyksiä Siiskoselle.
Osa Siiskosen ajatuksista luomun "jopa suuremmista sadoista" saattaa olla peräisen tästä Ruralian seminaarin esitelmästä:
Professor Carlo Leifert, University of Newcastle, UK:
Overview of European organic research
http://www.helsinki.fi/ruralia/OrganicFood2012/pdf/Leifert.pdf
Tuossa esitelmän loppupuolella noita väitteitä on:
There is great potential to increase yields in organic farming systems by optimising/increasing organic fertiliser inputs regimes
–Evidence from long term trials in China suggest that when used at the same mineral input level, mineral and organic fertilisers (e.g. manure) will produce similar yields
ja sivu 37.
Muut saman luomuseminaarin esitelmät:
http://www.helsinki.fi/ruralia/OrganicFood2012/programme.htm
-
Miten nykyisin? Heittäkää Googleen "Maailman tila" ja "tutkintovaatimukset" ...
Ja osumat tulevat useimmiten juuri tästä "Maailman tilasta" (http://www.tuottavamaa.org/uutiset.php?News_id=160), ei sen tilasta yleensä. Eli tästä "Maailman tilasta", josta on puhetta nyt myös, taas, täällä (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=11.msg3985#msg3985).
Asiasta ja sen vaikutuksista on nyt blogosfääristä esimerkki:
Maapallon uudet omistajat (http://repomonarkia.blogspot.fi/2013/06/maapallon-uudet-omistajat.html)
Luin maantieteen pääsykoetta varten todella kiinnostavan Maailman Tila 2013 -raportin, jonka Worldwatch-instituutti julkaisee vuosittain. Kirjan eräässä luvussa sivuttiin Monsanto-nimistä suuryritystä, eikä missään hyvässä hengessä. Muutama päivä kirjan lukemisen jälkeen tuttu nimi pompsahti jälleen otsikoihin, eikä vieläkään siinä hyvässä hengessä.
... ja sen jälkeen melkoiset madonluvut GM-tekniikkaa vastaan yleisesti ja Monsantoa vastaan erikseen. Vaikka kirjoittaja on hiukan epävarma, niin tällaisen päätöksen hän jo uskaltaa tehdä:
Muhun tää soppa on kuitenkin vaikuttanut siten, että aion jatkossakin välttää turhaa lihansyöntiä, yrittää suosia luomua (jota vastaan Monsanto käytännössä taistelee) ja selvittää paremmin mihin sen safkani provikat oikein menee.
Vähän muualtakin tietoa (tai tiedokkeita) on haalittu, mutta Maailman Tila 2013 -kirja on ilmeisesti ollut peruslähde.
Niinpä Suomen maantieteen opetuskin haluaa jo pääsykoevaiheessa näin varmistaa, että opiskelijat suhtautuvat asiaan "oikein"?
-
MTV:ssä tuli eilen 21.7.2013 ohjelma, josta sattumalta näin viimeiset kymmenen minuuttia. Se osa ohjelmasta ainakin oli pelkkää luomun ylistystä. Kokki, Luomuinstituutin tutkimuskoordinaattori Jaakko Nuutila rakensi kauhukuvan tavanomaisesta ruuasta. Luomuinstituutin johtaja Pirjo Siiskonen selitti Luomuinstituutin tutkimusohjelmaa, jossa ei kuulemma lähdetä siitä mikä tutkijoita kiinnostaisi vaan mikä yrityksiä luomussa kiinnostaa.
Ohjelma ”MTV3.doc: Itämeri ja mustan kullan maa” on katseltavissa täällä:
http://www.katsomo.fi/?progId=214802
Ohjelman esittelystä:
Suomessa vettä riittää, mutta Itämerta kutsutaan maailman saastuneimmaksi mereksi. Dokumentissa katsotaan mitä maatalous- ja haja-asutuksilla voidaan tehdä vesistöjen hyväksi uudella tavalla. Muutoksesta kertovat Ympäristö- ja Maa- ja metsätalousministeriön korkein johto Ville Niinistöä myöten. Dokumentissa virtaavat innostavat uudet tavat kehittää mustasta kullasta, jätteestä, uutta elämää. Luomuruuan uusi tuleminen kattaa koko kiertokulun mullasta lähiruokaan ympäristöä huomioiden. Mehän haluamme molemmat; turvallista lähiruokaa ja puhtaat vesistöt. Se on hyvinvointia. Tuotanto: Ilotuotanto Oy.
Kokki Nuutilalta on ollut tulossa väitöskirja, jonka työnimenä on ollut "luomun ylivoimatekijät":
http://luomu.fi/materiaalit/Nuutila/luomun_laatutekijoista_ylivoimatekijoihin/
https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/tutkimus/Hankehaku/Hankkeentiedot?p_kielikoodi=FI&p_hanke_seqno=403513
-
Osaan kuvitella, että jos joku tohtoriksi aikova ehdottaisi uskontotieteessä tai jopa modernissa teologisessa tiedekunnassamme aiheekseen "kristinuskon ylivoimatekijät", professori kyllä sanoisi jotenkin tähän tapaan:
- Hyvä veli, ymmärrän kyllä intosi ja palosi, mutta ehkei nyt sentään, aivan noin, katsos ...
-
Luomuinstituutin johtaja, sosiologi Pirjo Siiskonen on havainnut luomun suosion kasvaneen tänä vuonna. Näin Siiskonen eilisessä blogissaan:
http://blogs.helsinki.fi/hy-ruralia/2013/09/10/luomu-myotatuulessa/
Tarkkaavainen autoilija on tänä kesänä havainnut puna-apilaviljelysten lisääntyneen teidenvarsipelloilla. Ne kertovat luomutuotannosta: viljelijät sitovat ilmakehän typpeä uuden kasvukauden tarpeisiin ja kasvattavat siementä uusien apila-alojen kylvämiseksi. Koko maassa luomuviljelyala on kasvussa, kuten kulutuskysyntäkin. Valtiovalta on ensimmäistä kertaa asettanut tuotantotavoitteet kotimaiselle luomulle ja hallitusohjelma suosii luomuruokaa. Myös kuntapäättäjien ajattelussa on havaittavissa kehitystä luomumyötämielisyyden suuntaan.
Jostain syystä Siiskonen ei esitä mitään lukuja asiasta. Numerot antas niinku paremman käsityksen tuosta kasvun voimasta...
Tilanne on Siiskosen mukaan niin hyvä, ettei vastarinnankaan kanssa enää kamppailla:
Me, jotka olemme tehneet työtä luomun eteen kaksi-kolmekymmentä vuotta, olemme nyt uuden tilanteen edessä: vastarinnan kanssa kamppailun sijaan otamme vastaan yhteistyötarjouksia. Pienestä edelläkävijöiden joukosta on kasvamassa varhainen enemmistö. Vaikka valtavirtaistumiseen on vielä matkaa, on suomalainen luomu nyt uudessa ja lupaavassa kehitysvaiheessa.
"Varhainen enemmistö"!? Siiskonen taitaa nähdä, että maabrändityöryhmän tavoite "vuoteen 2030 mennessä vähintään puolet tuotannosta olisi luomua"´saavutetaan jo piakkoin. No, ei hän ehkä tuota tarkoita mutta voisi hän kyllä selkeämmin kirjoittaa, jos hän itse tietää mitä tarkoittaa.
-
Elinkeino voi vaikuttaa luomun tutkimusohjelmaan (http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/elinkeino-voi-vaikuttaa-luomun-tutkimusohjelmaan-1.47561)
Voivatko muut vaikuttaa? Voisimmeko me, eli yhdistys?
Emmekö me - nyt 10 vuoden jälkeen - ole eräänlainen "luomutoimija"? ;D
Vakavammin: onko siis ko. laitoksella ylipäänsä pula järkevistä tutkimusaiheista? Kun "sisäänrakennettuna" on vaatimus, että luomun kannalta negatiivisiin tuloksiin ei oikeastaan saa tulla?
(Teologisessa tiedekunnassa osataan nykyisin sietää hyvinkin kriittisiä ääniä, miten lienee Luomuinstituutissa ...)
-
Ja tällaista tämä tunnustuksellisuus sitten teettää. Kun Luomuinstiuutin johtaja, professori Pirjo Siiskonen sitten artikkelissan "Mitä on luomu?" (http://yle.fi/uutiset/pirjo_siiskonen_mita_on_luomu/6863624) vetoaa tieteeseen, tapahtuu se tällä tavalla:
Ravitsemuksella ja terveydellä on yhteys. Tutkimuksen tehtävä on osoittaa, millainen yhteys syömillämme torjunta-ainejäämillä, lisäaineilla ja niiden yhdistelmillä on mm. allergioihin ja suolistosairauksiin. Tutkimustuloksia odotellessa kannattaa tehdä mahdollisimman turvallisia ruoan ostopäätöksiä ja valita lähellä tuotettua luomuruokaa.
Tuosta tulee kyllä etsimättä mieleen toinen tunnustuksellien tiedekunta, ja teologi vetoamassa "Pascalin vaakaan" (http://fi.wikipedia.org/wiki/Pascalin_vaaka) ... 8)
Suostuttelua / viekottelua luomun ostamiseen on tässäkin:
Tavanomaiseksi nimetty tuotantotapa taas käyttää kemiallisia torjunta-aineita ja keinolannoitteita ja jalostetuissa elintarvikkeissa saa käyttää keinotekoisia lisä- ja väriaineita, geenimuuntelua ja säteilytystä.
Siinä vedotaan tiettyihin pelkoihin, ja johdetaan harhaan. Faktat (jotka varmasti Siiskosella on tiedossaan - tai ainakin pitäisi olla):
- Suomessa ei ole ensimmäistäkään muuntogeenistä elintarviketta myynnissä
- koko EU:ssa säteilytys on kielletty, mausteita lukuunottamatta
Myyntipuhetta, harhaanjohtamista ("hyvän asian puolesta"?) on tämäkin:
Luomu on myös ainoa valvottu ruoan tuotantotapa.
Siitä saa helposti käsityksen, että luomuun voisi sitten kaikissa suhteissa luottaa. Mutta kun tämä valvonta tarkoittaa vain ja ainoastaan, että varmistetaan tuotteen olevan luomua, ei mitään muuta. (Miten sekään onnistuu, on toinen juttu (http://www.ruokatieto.fi/uutiset/ruokahuijauksia-suitsittava-poliisin-voimin-eussa)).
-
Tämä on kiitettävää avoimuutta:
Tutkittua tietoa luomusta – kaikille avoimet luennot (http://www.muc.fi/tapahtumat/luennot-ja-seminaarit/luennot-2014/tutkittua-tietoa-luomusta)
Lopussa on maininta:
Luentoja voi seurata myös verkon välityksellä, ks. ohjeet etäosallistumiseen: luomuinstituutti.fi/koulutus/tutkittua-tietoa-luomusta
Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan!
Pystyykö keskusteluun myös osallistumaan etäältä, se ei ihan selvinyt.
-
Tämä on kiitettävää avoimuutta:
Tutkittua tietoa luomusta – kaikille avoimet luennot (http://www.muc.fi/tapahtumat/luennot-ja-seminaarit/luennot-2014/tutkittua-tietoa-luomusta)
Lopussa on maininta:
Luentoja voi seurata myös verkon välityksellä, ks. ohjeet etäosallistumiseen: luomuinstituutti.fi/koulutus/tutkittua-tietoa-luomusta
Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan!
Ensimmäisenä luennoitsijana onkin tuttu nimi:
Aika: joka toinen tiistai klo 9.00–9.30, jonka jälkeen mahdollisuus keskusteluun. Luomuiset aamukahvit tarjolla klo 8.30–9.00.
4.2. Research needs for organics in Europe (Unica, auditorio)
FiDiPro professori Carlo Leifert, University of Newcastle, UK
Carlo Leifert on ostettu Suomeen selvittelemään miten luomun pieniä satotasoja saataisiin nostettua.
Leifertin "track record" ei ole mairitteleva. Luomulakon sivuilla on valaiseva juttu Leifertin aiemista tekemisistä:
http://luomulakko.blogspot.fi/2013/11/luomuinstituutille-miljoonapotti.html
Tuottavan maan palstoilla Leifertiä on käsitelty useammankin kerran aiemmin:
http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=541.msg4706#msg4706
Tässä vielä Tekesin juttu asiasta:
http://www.tekes.fi/nyt/uutiset-2013/tekes-rahoittaa-11-kansainvalista-fidipro-tutkimusprojektia/
FiDiPro Professori Carlo Leifert, Newcastlen yliopisto, Englanti
Suomalainen vastuutaho: Helsingin yliopisto, professori Juha Helenius ja MTT, erikoistutkija Helena Kahiluoto
Tutkimusprojekti: Luomutuotannon kestävä tehostaminen ja luomuarvoketjujen kehittäminen (GrowOrganic)
Hanke tunnistaa tekijöitä, jotka estävät tai edistävät koko luomuarvoketjun kestävää muutosta ja sopeutuvuutta kysyntään, markkinoiden vaihteluun ja ympäristömuutokseen. Samalla tutkimus valottaa ruokaturvan kannalta tärkeää yleistä kysymystä ruokaketjujen ”sitkeydestä” eli resilienssistä. Yhteistyössä yritys- ja yhteisökumppaneiden kanssa hanke määrittää luomutuoteketjut, joilla on kasvupotentiaalia. Näiden kestävän kasvun edistämiseksi hanke alkutuotannon tuotantoteknologiaan kohdistuvalla tutkimuksella ratkoo luomun tuottavuuden pullonkauloja. Hanke kehittää tuottajien verkostoyhteistyön malleja tuoteketjun toimitusvarmuuden hallintaan sekä hävikkikynnyksen ylittämiseen koti- ja vientimarkkinoilla. Kierrätyslannoitteet, uusiutuva energia ja rehuomavaraisuus ovat hankkeessa korostuvia teemoja. Hanke käyttää sekä määrällisiä että laadullisia tutkimusmenetelmiä. LuomuKasvu-hanke on merkittävä panostus luomun osaamisen kehittämiseksi Suomessa.
Hankkeeseen osallistuu 17 yhteisöä ja yritystä. Yhdessä kumppaneidensa kanssa hanke tuottaa sellaista julkista tietoa, joka edistää luomutuotannon ja luomualan yritysten menestymisen edellytyksiä. Hankkeen verkkosivut ovat osoitteessa www.luomuinstituutti.fi➦.
-
Ainakin Pro Luomun Marja-Riitta Kottila uskoo (http://proluomu.fi/luomun-edut-jaivat-nakematta-ravitsemussuosituksissa/), että Leifert tekee sen:
"Totta on, että luomun kestävyyshyötyä nakertavat pienemmät sadot. Onneksi niiden suuruutta ei määrätä luomusäädöksissä, vaan satotaso nousee nykyisestä uuden tiedon, teknologian ja oppimisen kautta. Niin uskon ja mikäs on uskoessa, kun juuri on pyörähtämässä käyntiin pääosin Tekesin rahoittama viisivuotinen LuomuKasvu-hanke."
Niinpä niin. Raamatun kirjeessä heprealaisille ja minun opettelemassani katekismuksessa kerrottiin, mitä usko on:
"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy."
Nyt tässä luomuasiassa ollaan kuitenkin hyvin konkreettisesti maanpäällisissä kysymyksissä. Vaikka projekti on aika pitkäkestoinen (5 vuotta), niin kaiketi sen aikaa pysyy korvan takana, mitä nyt odotettiin ja tavallaan luvattiin.
Sitten 5 vuoden päästä voi esittää kysymyksen: kuinkas sitten kävikään? Nousivatko satotasot?
-
Luomulakkokin toi esille kysymyksen, että mitkä ne olivatkaan tämän Leifertin saavutukset. (http://luomulakko.blogspot.fi/2014/02/luomuinstituutti-sai-huippuosaajan.html?m=1)
Sitä lukiessa, ja asian uudelleen täältäkin ja myös muilta sivuilta läpikäytyäni, tällaiseksi tuli minun ennustukseni asiasta:
jonkun vuoden päästä Luomuinstituutti julkaisee lehdistötiedotteen, että nyt asiassa on projekti tehnyt todellisen läpimurron, luomusadot ovat Suomessa (helposti) nostettavissa kaksinkertaisiksi. Asiaa koskeva tutkimusraportti on vielä viimeisteltävänä, mutta ilmestyy kohta. (Tiedote julkaistaan myös englanniksi!)
Ainakin Turun Sanomat tekee asiasta ison jutun, haastatteluineen. Ja Länsi- ja Itä-Savon lehdet.
Sitten: raportti ei koskaan ilmesty. Asiaa koskeva yleispiirteinen nettisivu ilmestyy kyllä Luomuinstituutin palstalla. Leifert matkustaa kotiin.
Tike/Matildan tilastot jatkavat yhtä pitkästyttävän yllätyksettöminä kuin ennenkin. Luomututkimukseen vaaditaan lisää rahaa (vaikka sillä perusteella, että em. projekti oli lupaava, mutta vielä kesken). Netissä väitetään Leifertin (tai projektin) osoittaneen, että luomusadot Suomessa ovat yhtä hyviä kuin tavanomaiset. Suomeksi ja englanniksi.
-
Tuli vielä mieleen. Ja aika vahvana.
Jos nk. "luomuala" on noin varma tulevasta, tutkimuksen kautta saatavasta menestyksestä - miksei se itse kustanna tätä tutkimusta?
Nyt asian menee niin päin, että valtio tukee Pro Luomua jne. Raharikkaat, eri kirjaimiset "ryhmät" ovat kyllä mukana, ja laittavat jotain rahaa asiaan nekin, tiettävästi. Mutta kai lähinnä markkinointiin.
Mutta paljonko sijoittavat nämä firmat/koalitiot tutkimukseen? Jos ongelma on - kuten Kottila myöntää - tämä huonompi sato, niin eikö asiassa olisi helppo edetä myös rahalla?
Mikseivät ne - ja kansainväliset suuret luomuketjut ym. ym. - perusta yhdessä suurta "Luomusantoa", joka sitten kehittäisi ratkaisut mahdollisiin ongelmiin? Kuten tämä tuottavuus. Ilman veronmaksajien rahoja, omalla riskillä?
-
Mitähän tässä nyt sitten oli?
Luomuinstituutin FiDiPro-hanke siirtyy uuteen valmisteluun (http://luomuinstituutti.fi/luomuinstituutin-fidipro-hanke-siirtyy-uuteen-vaiheeseen/)
"20.3.2014
Luomuinstituutin FiDiPro-hankkeessa on uusi vaihe. Hankkeeseen kutsuttu professori Carlo Leifert on perunut tulonsa tehtävään. Helsingin yliopisto ja MTT aloittavat Innovaatiorahoituskeskus Tekesiä kuultuaan uuden FiDiPro-hankehakemuksen valmistelun. "
***
Aika etsimättä tulee tietysti ajatus, että tässä uudessa tilanteessa olisi sellainenkin mahdollisuus, että, ottaen huomioon valtiontalouden ankarat säästöpaineet ...
-
Merkillepantavaa on, ettei Leifertin perumisen syitä mitenkään selvitelty tuossa.
Kiusallinen tilanne Luomuinstituutille.
LuomuKasvu-hankehan oli jo alkanut kuten seuraavasta selviää:
http://luomu.fi/kirjoitus/osa-aikainen-oliivinviljelija-tutkii-luomun-kasvunakymia/3/
Sivun sisältö on näköjään poistettu mutta teksti löytyy vielä google välimuistista. Ote:
13.3.2014 Pro Luomu
Osa-aikainen oliivinviljelijä tutkii luomun kasvunäkymiä
Luomuinstituutissa alkoi alkuvuodesta laaja LuomuKasvu-tutkimushanke, jota vetää alan eurooppalainen huippunimi, professori Carlo Leifert.
FiDiPro-pestillä Suomeen saadun Leifertin varsinainen leipätyö on Newcastlen yliopistossa, jossa hän toimii luomumaatalouden professorina. Mies istuu myös puutarha-alan tutkimukseen ja kehittämiseen erikoistuneen Stockbridge Technology Centren tieteellisessä johtoryhmässä.
Työsarkaa professorilla riittää. Luomuinstituutin mittavan hankkeen lisäksi Leifert vetää kahta suurta EU-projektia, joissa kehitetään kasvintuotannon ja karjatalouden resurssitehokkuutta ja kestävyyttä. Ehtiväinen herra on mukana myös tutkimuksessa, joka keskittyy vähemmistöviljojen kuten speltin, emmervehnän ja rukiin tuotantomenetelmien parantamiseen.
Tutkimus sparraa alan kasvua
Vuoteen 2018 asti kestävää LuomuKasvu-hanketta Carlo Leifert ohjaa ja koordinoi sekä paikan päällä Suomessa että etänä saarivaltakunnasta käsin.
Pääosin Tekesin rahoittaman, yhteensä 2,25 miljoonan euron budjetilla pyörivän tutkimuksen tavoitteena on kehittää luomutuotteiden saatavuutta, laatua ja tuotteistamista Suomessa. Lisäksi hankkeessa testataan ja kehitetään luomuun soveltuvia viljelymenetelmiä ja kierrätyslannoitteita.
Leifert odottaa LuomuKasvu-hankkeen teettävän kovaa työtä, mutta tarjoavan myös mukavia elämyksiä.
– Hauskaa on se, että hankkeessa on tarkoitus tehdä tiivistä yhteistyötä suomalaisten luomuviljelijöiden ja -kasvattajien kanssa. Odotan oppivani jotain maanviljelystä itselleni uusissa maaperä- ja ilmasto-olosuhteissa, hän kertoo.
Saa nähdä tuleeko Leifert näihin kahteen seminaareihin, joihin hänet on jo merkitty:
http://proluomu.fi/luomuelintarvikepaiva/
Is organic food healthy? professor Carlo Leifert, Newcastle University (UK)
Building the organic range for Tesco, professor Carlo Leifert, Newcastle University (UK
Ja tähän "tieteelliseen seminaariin", jossa on myös Denis Lairon, joka teki Nuutilan arvostaman metatutkimuksen luomun ravintoarvoista:
http://luomu.fi/wp-content/uploads/2014/02/Scientific_Seminar_on_Organic_Food_2014_programme_preliminary.pdf
Current trends of organic food research – Chair: Professor, Director Pirjo Siiskonen
9:15–10:00 Professor Carlo Leifert, University of Newcastle: Effect of organic food production methods on food quality and safety
Discussion
10:15–11:00 Emeritus Research Director at INSERM, Dr Denis Lairon, INSERM/INRA, Marseille: Organic foods : quality, consumption patterns of French adults and health indexes
Ks. myös:
http://luomu.fi/tapahtuma/tulossa-scientific-seminar-on-organic-food-mikkelissa-marraskuussa-2014/
-
Keskiviikkona 26.3.2014 eduskunnan Kansalaisinfossa Luomuinstituutin luomututkimusohjelman julkistamistilaisuus klo11.45-13.15.
Menkää käymään. Kansalaisinfo on eduskunnan uudessa lisärakennuksessa.
-
En päässyt kyseiseen tilaisuuteen. Tai oikeastaan, tunnustetaan, en halunnut mennä - koska arvioin, ettei tuohon puoleentoista tuntiin oikeastaan mahdu paljon muuta kuin "kalvosulkeiset", kahvit ja kiitospuheet, tuskinpa mitään keskustelua (saatoin erehtyä). Mutta nyt siis:
Kansallinen luomututkimusohjelma 2014–2018 julkistettu (http://luomuinstituutti.fi/kansallinen-luomututkimusohjelma-2014-2018-julkistettu/)
Itse suunnitelma on kyllä suht. tiivis, mutta silti 39 sivua, eli tutustumiseen menee kyllä hiukan aikaa, eli ei vielä varsinaisia kommentteja.
Yhteen seikkaan jo kyllä heti selatessani kiinnitin huomiota. Marja-Riitta Kottilan toivoma ja esille ottama (ks. edellä 02.02.14) luomun satotason nosto kyllä vilahtaa siellä täällä, mutta jotenkiin ikäänkuin ohimennen. Se ei tunnu ko. ohjelmassa olevan mitenkään pääroolissa.
Siellä on kyllä tällainen kohta ...
Satotason kestävä kohottaminen: Satotason kohottaminen voi parhaimmillaan tuottaa ympäristö- ja taloustehokkuutta, kunhan se asetetaan tietoiseksi tavoitteeksi.
... mutta kun sitä ei tunnuta ohjelmassa tällaiseksi "tietoiseksi tavoitteeksi" astetettavan. Koska siinä se sitten oikeastaan olikin, tuon maininnan varassa.
-
Onko tuo satotasosta "sordiinolla" puhuminen tietoinen valinta? Ettei asiasta sitten koskaan joudu "tilille", näin, kun ei oikeastaan mitään luvattukaan?
Spekulointia: asetettiinko Leifertiin juuri tässä suhteessa liian suuria toiveita, eli luotiin hänelle "paineita". Ja hän lopulta jänisti - ettei joudu uudelleen pilkan kohteeksi kuten v. 2007 jälkeen enemmän tai vähemmän joutui?
-
Kansallinen luomututkimusohjelma 2014–2018 julkistettu (http://luomuinstituutti.fi/kansallinen-luomututkimusohjelma-2014-2018-julkistettu/)
Itse suunnitelma on kyllä suht. tiivis, mutta silti 39 sivua, eli tutustumiseen menee kyllä hiukan aikaa, eli ei vielä varsinaisia kommentteja.
Itsekin pikaisesti luin tuon läpi ja olihan se melkoista liirumlaarumia ja tietenkin ihmetyttää se, että ilmeisesti näistä edellisistä luomututkimushankkeista (1992-95, 1997-?, 2002-2006) ei ole jäänyt mitään käteen, vai arvioitiinko noissa vain mahdollisia tutkimuskohteita, mutta mitään ei tutkittu? Eipä tuostakaan saanut mitään selkoa.
Nk. vaihtoehtoväki on aina ensimmäisenä kyseenalaistamassa tutkimuksia, jos mukana on ensimmäistäkään teollisuuden edustajaa tai sellaista, jolla on vaikkapa vain kaukaisen sukulaisen kautta mitään taloudellista intressiä tutkimuksen kanssa, niin sivulla 35 on aika monta luomusta rahaa saavaa tahoa, jotka on tavalla tai toisella kytketty luomututkimusohjelmaan, niin eikös tuo nyt herätä mitään intohimoja kenessäkään?
Ja nämä tällaiset arvailut ja mahdolliset vihjailut olivatkin sitten pakollista luomuhuttua (s. 24):
Tavanomaisessa kasvintuotannossa käytetään erilaisia torjunta-aineita ja torjunta-aine-
jäämät viljassa ja kasviksissa ovat mahdollisia. On syytä olettaa, että torjunta-ainejäämillä
on haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen. Haitallisista ympäristövaikutuksista tutkit-
tua tietoa on jo käytettävissä.
Ja heti perään kerrotaan, että tavanomaisessa tuotannossa antibiootteja syötetään eläimille ruuan mukana (Suomessako?), mutta luomussa käyttö on rajoitettu ja on oikein varoajoin säädelty.
Eli verrataan luomua sellaisen maan tuotantotapoihin, jossa ei ole esim. eläinsuojelulakia tuotantoeläimien suojana ja tuottajat voivat vain mennä ruokakauppaan antibiootteja ostamaan ja syöttävät niitä sitten oman tietämyksensä perusteella eläimille. Mutta Suomessa?
Aika masentavaa huttua kaikenkaikkiaan, joten mitähän saadaan sitten tämän monitieteellisen, big sciencen ulkopuolelle jäävän tutkimusohjelman kautta aikaiseksi, niin sitä jään suuren innoituksen vallassa odottamaan.
-
Tällaisella filosofialla ja tällaisin odotuksin Luomuinstituutissa ollaan siis liikkeellä:
Puhtauden filosofiaa (http://blogs.helsinki.fi/hy-ruralia/2014/04/04/puhtauden-filosofiaa/)
Elämä opettaa uusia asioita ja avaa uusia näkökulmia, yllättää. Pitää kulkea silmät auki ja kuunnella – paitsi sydäntään – myös sitä, mitä muut sanovat. Ajan kanssa – puhtauden filosofian olennaiseksi osaksi on minulle muodostunut luomu – ja siihen liittyvä tutkimustyö. Tätä en kyllä aavistanut silloin, kun vanhempani ottivat minut mukaansa iltaisin laboratorioon, jo sylivauvana. Mitä sain perimässä ja mitä teki ympäristö, niiden vaikutukset sisäistää vasta myöhemmin, osaa nähdä, arvostaa ja kunnioittaa. Luomuun liittyvä tutkimustyö liittyy vahvasti ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin ja sen merkitys aletaan vasta aavistaa. Paljon uutta ja ennakkoluulotonta tieteellistä tutkimusta tarvitaan. Todellisen ihmetyksen aiheutti alkukeväinen Italian lomamatka: mehiläispesiä oli lukuisasti autostradojen varrella: ”Tuota hunajaa en minä ainakaan halua!” Voimme olla todella ylpeitä uudesta omasta Luomuinstituutistamme!
[...]
Joku sanoi minulle, että vanamo ei tuoksu – mutta taiteilija voi nähdä, kuulla ja ymmärtää sellaista, mitä muut eivät näe ja taiteen avulla nämä tuntemukset voivat välittyä myös muille. Tätä näkemisen ja ymmärtämisen kykyä tutkijatkin tarvitsevat, edetäkseen rohkeasti, luovasti, puhtaasti ja ennakkoluulottomasti kohti tieteellisesti todennettua totuutta, kohti terveellisempää ja puhtaampaa maailmaa.
Intuiota ja innostavia visioita toki kaikessa tutkimuksessakin tarvittaan, se on ihan OK. Mutta jotenkin tuntuu oudolta tuo varmuus siitä, että juuri luomututkimuksessa olisi odotettavissa jotain mullistavaa, jonka "merkitys aletaan vasta aavistaa". Tietysti myös se usko, että "ennakkoluuulottomalla" tutkimuksella löydettäisiin jotain, joka tukisi juuri nimenomaisesti (vanhoihin) ennakkoluuloihin perustuvaa viljelytapaa.
(Tuo Italian autostradojen vieressä oleviin mehiläispesiin viittaaminen on muuten harhaanjohtamista. Kyseiset mehiläispersät saattavat ihan hyvin olla luomupesiä. Ei luomumääräyksissä sanota mitään autostradoista. Eikä Luomuinstituutuilla ole mitään ansiota siinä, ettei meillä ole mehiläispesiä autostradojen vieressä.)
-
Onko tuo satotasosta "sordiinolla" puhuminen tietoinen valinta? Ettei asiasta sitten koskaan joudu "tilille", näin, kun ei oikeastaan mitään luvattukaan?
Ainakaan tässä Luomuninstituutin listassa ...
Alkutuotantotutkimus (http://luomuinstituutti.fi/tutkimus/alkutuotantotutkimus/)
... ei ole yhtään otsikkoa, joka viittaisi satotasoon.
Myös "Edistystä luomutuotantoon" on hanke, jolla yritetään saada Pohjois-Pohjanmaan viljelijöitä innostumaan luomusta, siinäkään ei ole kyse luomun edistymisestä satotasossa.
-
Kuten tiedämme, kaikenlaisessa tutkimuksessa voidaan saavuttaa yllättäviä ja hyödyllisiä tuloksia, ja näin saattaa tietysti käydä tämänkin hankkeen kohdalla:
Pikamenetelmiä luomutuotteiden alkuperän ja aitouden valvontaan (http://luomu.fi/kirjoitus/pikamenetelmia-luomutuotteiden-alkuperan-ja-aitouden-valvontaan/2/?ref=etusivu)
Mutta ihan näin arvioituna sitten kyllä tulee mieleen, että onko juuri tuon asian selvittäminen kiireellisimpiä ruokaa koskevia tutkimushankkeita? Vielä nykymaailmassa, sen mukaan, mitä FAO tästä maailmasta kertoo?
-
Hesari kertoo tänään Viikin koetilasta, ja muun ohella suunnitelmista tutkia luomuviljelyä 10 hehtaarilla.
Projektin nimi on Grow Organic, ja sen vetäjäksi on kaavailtu - Carlo Leifertia!
Eikö asiassa ole vai eikö vain suomalaisten mieleen millään tule muita nimiä? Edellä kuvatun Luomuinstituutin soutamisen ja huopaamisen jälkeenkään? *)
PS. Samassa artikkelissa, erään toisen hankkeen yhteydessä kirjoitetaan:
"Fosforin on laskettu loppuvan maailmassa 50 vuodessa."
No, tulihan sitten tarinaa kierrätyksestä, mutta tuollaisenaan asia olisi niin, että HS kertoo kulttuurisivuilla huomaamattomasti, että ihmiskunnan tarinan on laskettu päättyvän puolen vuosisadan päästä. Kymmenisen vuotta sen jälkeen kuin toisaalla samassa lehdessä kerrotut ilmastolain mukaiset päästövähennykset on Suomessa saavutettu.
___________________
*) vai onko kyseessä sama Luomuinstituutin hanke, mutta HS:n toimittajalla vain ei ole tietoa, että Leifert perui tulonsa? Vai onko Leifert perunut perumisensa?
-
Tampereen yliopiston julkaisemasta Aikalainen-lehdestä (6/2014): (http://aikalainen.uta.fi/2014/06/06/viljelyneuvoja-suoraan-pellolle/)
"Tutkijat näkivät maanviljelijöillä iPhoneja ja edistyksellistä biodynaamista viljelyä, mutta toisaalta taas hyvin perinteistä kylähierarkiaa, jossa uskonnolliset mentorit olivat korkeassa asemassa.
– Uusi ja vanha todellakin kliseenomaisesti kohtaavat Intiassa, Markku Turunen sanoo."
(lihav. HJ)
Samaa juttua ja samaa (lihavoitua) ajatusta tarjoaa UTA maailmalle englanniksikin. (http://researchandstudy.uta.fi/2014/06/25/farming-tips-sent-to-the-fields/)
-
Jos Suomessa tehdään tällainen valtava tutkimuslaitosten fuusio ...
MTT, Metla, RKTL ja Tiken tilastot yhdistyvät Luonnonvarakeskukseksi 1.1.2015 (https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/esittely/luonnonvarakeskus)
... (jota asiaa on kyllä lehdistössä kritisoitukin) niin jotenkin kyllä tätä taustaa vasten tuntuu aika merkilliseltä, että sitten ihan erillisenä meillä yhä on ja jatkaa Luomuinstituutti.
Mihin nyt vertaisi? No, jos meillä kaupan alalla muodostettaisiin tällainen supertutkimuslaitos, kohteenaan kaikki ulkomaan- ja tukkukaupasta vähittäiskauppaan - ja sitten meillä olisi ihan oma tutkimuslaitoksensa paneutumassa nakkikioskien moninaiseen problematiikkaan?
-
Kuten tiedämme, kaikenlaisessa tutkimuksessa voidaan saavuttaa yllättäviä ja hyödyllisiä tuloksia, ja näin saattaa tietysti käydä tämänkin hankkeen kohdalla:
Pikamenetelmiä luomutuotteiden alkuperän ja aitouden valvontaan (http://luomu.fi/kirjoitus/pikamenetelmia-luomutuotteiden-alkuperan-ja-aitouden-valvontaan/2/?ref=etusivu)
Mutta ihan näin arvioituna sitten kyllä tulee mieleen, että onko juuri tuon asian selvittäminen kiireellisimpiä ruokaa koskevia tutkimushankkeita? Vielä nykymaailmassa, sen mukaan, mitä FAO tästä maailmasta kertoo?
Tämän uutisen mukaan ...
How to prevent organic food fraud (http://www.eurekalert.org/pub_releases/2014-08/acs-htp082714.php)
... asiassa olisi sitten onnistuttukin. Mutta kyllä nuo edelliset tuumailuni ja kysymys jäävät edelleen voimaan. Kun tuokin onnistuminen oli vasta "hyvä lähtökohta", ja asia siis vaatisi lisää tutkimusta, ja siihen tietysti lisää rahaa.
-
Tämän selostuksen mukaan ...
Terveysnäkökulma monitieteisen luomututkimusseminaarin yhdistävä tekijä (http://luomu.fi/kirjoitus/terveysnakokulma-monitieteisen-luomututkimusseminaarin-yhdistava-tekija/2/)
... kyseisen seminaarin anti oli yllätyksetön ja käytännössä vähäinen. Katsotaan, onko siinä kommentoitavaa, jos/kun ko. esitykset tulevat luvatusti Luomuinstituutin "materiaalipankkiin".
Erityisesti odottelen, josko tämä esitys tulee ko. "materiaalipankkiin", kirjoittaja/esitelmöitsijä on siitä jo useita versioita aiemmissa tilaisuuksissa esittänyt - ja uskollisesti "pantannut" sitä eli ei julkaissut missään netissä:
Seminaarin päätti erikoistutkija Helena Kahiluodon (MTT) puheenvuoro globaalista ruokakriisistä ja luomutuotannon mahdollisuuksista vähentää ympäristökuormaa ja tuottaa ruoka energiatehokkaasti ja kestävästi maailman yhä kasvavalle väestölle.
-
Kun tiede ei tunne valtakunnanrajoja, niin tavallaan sitä nyt odottaisi, että Luomuinstituutin tiedeväki ottaisi kantaa tähän Ruotsin SLU:n professorien esille tuloon (http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/ruotsalaistutkijat-tyrmäävät-luomun-1.74875). Ja heidän argumentteihinsa, kohta kohdalta.
Myyntiä edistävän organisaation kohdalla "viisas" vaikeneminen olisi varmaan paras strategia. Mutta eihän Luomuinstituutti ole (pelkästään) tällainen? Eihän?
PS. klo 13:50: Ainakaan tälllaista kannanottoa ei vielä löydy heidän nettisivuiltaan. Voi tietysti olla tulossa. - Nyt sitten Helena Kahiluodon esitys lopulta oli siellä instituutin "materiaalipankissa". Jatkan siitä asiasta - esitykseen tarkemmin tutustuttuani - kuitenkin toisaalla.
-
Nyt sitten Helena Kahiluodon esitys lopulta oli siellä instituutin "materiaalipankissa". Jatkan siitä asiasta - esitykseen tarkemmin tutustuttuani - kuitenkin toisaalla.
Enpä jatkakaan. Sillä tästä Kahiluodon esityksestä ...
http://luomuinstituutti.fi/wp-content/uploads/sites/2/2014/11/Global_food_crisis_and_organics_Kahiluoto_SOFI2014.pdf
... ei kertakaikkiaan saa mitään selvää. Ja varsinkin se on "kliinisen" puhdas sellaisesta tarkastelusta, jossa vertailtaisiin luomun ja tavanomaisen tuottoja hehtaarilta.
PS: 22.11.14 klo 15:30: Jatkoinpas kutenkin. Lähetin Kahiluodolle (pienellä tiedoksi-jakelulla) tiedustelun, mitä ihmettä hän oikein asiassa väitti.
-
Kun tiede ei tunne valtakunnanrajoja, niin tavallaan sitä nyt odottaisi, että Luomuinstituutin tiedeväki ottaisi kantaa tähän Ruotsin SLU:n professorien esille tuloon (http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/ruotsalaistutkijat-tyrmäävät-luomun-1.74875). Ja heidän argumentteihinsa, kohta kohdalta.
Eikö tässä olisi paikka, että ko. ruotsalaisprofessorit ja Luomuinstituutin tiedeväki kohtaisivat toisensa julkisessa väittelyssä? Tämä idea on ihan vapaasti vaikka FST:n (http://svenska.yle.fi/yle-fem) käytettävissä!
-
Jos Suomessa tehdään tällainen valtava tutkimuslaitosten fuusio ...
MTT, Metla, RKTL ja Tiken tilastot yhdistyvät Luonnonvarakeskukseksi 1.1.2015 (https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/esittely/luonnonvarakeskus)
... (jota asiaa on kyllä lehdistössä kritisoitukin) niin jotenkin kyllä tätä taustaa vasten tuntuu aika merkilliseltä, että sitten ihan erillisenä meillä yhä on ja jatkaa Luomuinstituutti.
Mihin nyt vertaisi? No, jos meillä kaupan alalla muodostettaisiin tällainen supertutkimuslaitos, kohteenaan kaikki ulkomaan- ja tukkukaupasta vähittäiskauppaan - ja sitten meillä olisi ihan oma tutkimuslaitoksensa paneutumassa nakkikioskien moninaiseen problematiikkaan?
Näin siinä sitten kävi, tänään (eli käytännössä huomenna) tämä Luonnonvarakeskus aloitti.
Eikä kenelläkään - paitsi täällä - tullut mieleen, että siihen hyvin olisi voinut liittää tuon Luomuinstituutinkin. No, täällä se idea on esitetty, ja se on tietysti toteutettavissa myöhemminkin.
-
Mitä luomututkimukselta voisi odottaa? Voisiko odottaa jotain innovaatioita, uusia keksintöjä? Vaikka satotasoon liittyviä tai tuotteen laatuun tms.? Tai mihin vain, mutta sellaisia, joilla on yleistä merkitystä (jollaisia eivät ole mm. menetelmät tuotteiden "luomuisuuden" varmistamiseksi, vrt. edellä 29.04.14).
Mitä tällaisia innovaatioita on, sanokaamme, 100 vuoden aikana tehty? Joskus tuntuu, että luomussa kerskaillaan sillä yhdellä ja ainoalla "keksinnöllä", eli typensidonnalla, joka kuitenkin on jo periaatteessa muinaisten roomalaisten tekemä.
Tämä kysymys liittyy myös tiiviisti siihen monen "sovinnollisen" ajattelijan (vaikkapa Ilkka Herlinin) teoriaan, että myös luomuviljely voisi kehittyä. Missä määrin se voi? Mitä keksintöjä siinä voisi tehdä, siten että luomu kuitenkin pysyisi luomuna?
-
Jos nyt vaikka arvioidaan tuolta em. pohjalta tätä Kansallista luomututkimusohjelmaa 2014-2018 (http://luomuinstituutti.fi/wp-content/uploads/sites/2/2014/03/Luomututkimusohjelma_2014-2018.pdf), niin siellä kyllä tämä kohta menee näin:
4.2 Luomualkutuotanto
Luomualkutuotannon tieteellinen tutkimus kohdistuu luomuruoan ja -tuotannon pullon-kauloihin. Tutkimusaiheiden pohjana toimii TP-Organics 3 , jonka tavoitteena on 1. tehdä luomuruoka edullisemmaksi, 2. parantaa satotasoja, 3. parantaa sisäistä ja ulkoista laatua sekä aistinvaraisia ominaisuuksia, 4. ehkäistä elintarviketurvallisuusriskejä ja 5. saavuttaa merkittävät vähennykset ympäristö- ja sosiaalikustannuksissa.
Mutta mitä oletetetaan tuosta kaikesta saavutettavan vuoteen 2018 mennessä? Miten onnistumista asiassa sitten mitataan? *)
Tuon lisäksi on pari kohtaa (ilmastonmuutoksen hillintä, ravinteiden kierrätys), joiden voi katsoa olevan "yleishyödyllisiä". Mutta loput tutkimusaiheista tai kokonaisuuksista ovatkin sitten lähinnä tekemisissä sen kanssa, miten luomu saataisiin paremmin hyväksytyksi, sen imagoa parannettua jne. - sanalla sanoen, siis sitä myytyä paremmin.
______________
*) koska esim. uskalletaan ennustaa tapahtuvaksi se, että satotasojen parantuminen näkyisi virallisissa tilastoissa? Tai halpeneminen luomun hinnoissa? (Jotka hinnat tosin täytyisi mitata eli arvioida luotettavasti nyt, jotta vertailukohta olisi! Eli virallisesti - mitä ei ole yli 10 vuoteen tapahtunut (http://tuottavamaa.org/uutiset.php?News_id=167).) Vaikka kummassakin (1,2) tavoitteessa voi olla kohtuuton vaatimus, että kaikki olisi jo tapahtunut vuoteen 2018 mennessä, niin tuloksena jo silloin pitäisi kai olla joku (kokeellinen) näyttö siitä, miten se tehdään, selkeä "tiekartta", miten asioissa Suomessa edetään? Mutta nuo kaksi tavoitetta ja niiden saavuttaminen ovat siis periaatteessa helpohkosti mitattavissa.
-
Mutta tällaisissa aiheissa ne luomututkimuksen kärkihankkeet vaan näyttävät pysyvän:
Luomukin kiinnostaa väärentäjiä – alkuaineet paljastavat rikoksen (http://yle.fi/uutiset/luomukin_kiinnostaa_vaarentajia__alkuaineet_paljastavat_rikoksen/7792095)
Tutkijat varautuvat väärennettyyn luomuun. Meneillään on kansainvälinen tutkimushanke, jossa testataan ja kehitetään analyysimenetelmiä kasviperäisten luomutuotteiden aitouden varmistamiseksi.
[...]
Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti Mikkelistä on mukana kansainvälisessä Authentic Food -tutkimushankkeessa, jossa kehitetään menetelmiä luomutuotteiden aitouden testaamiseen. Analyysimenetelmän testaamisessa ja kehittämisessä on mukana 16 eri toimijaa 11 Euroopan maasta. Monitieteisessä tutkimusryhmässä mukana on muun muassa maatalouden ja alkutuotannon tutkijoita, elintarviketieteilijöitä, kemistejä ja valvonta- ja sertifiointiorganisaatioiden edustajia.
Sinänsä kyllä mielenkiintoista. Mutta jotenkin jostain alitajunnastani kuuluu esim. vihreiden yleinen syytös (erityisesti firmojen) GMO-tutkimusta kohtaan, että siinä olisi kyse vain bisneksestä ja ahneesta rahastuksesta. Eräällä tavalla tässä luomuväärennösten paljastamishankkeessa on kyse - juuri siitä samasta. *)
***
Sinänsä, tämä oli minulle uutta, en ole uskonut tämän olevan lannoitteiden osalta edes mahdollista, ainakaan näin ilmaistuna (lihav. HJ):
Luomun aitouden paljastaviin laboratoriotesteihin turvauduttaisiin vasta, kun olisi näyttöä luomuketjun tarkkailun pettämisestä ja edessä olisi oikeuskäsittely. Tuotteista etsittäisiin laboratoriossa jälkiä teollisista lannoitteista ja torjunta-aineista.
– Esimerkiksi kasvissa olevan typen osalta voidaan todeta, onko se peräisin eloperäisistä lannoitteista vai synteettisistä lannoitteista, ja näin hakea ero luomun ja tavanomaisen välillä, toteaa Särkkä-Tirkkonen.
Mihin tämä tarkkaan ottaen perustuu, varmaan meille myöhemmin kerrotaan. Voi tietysti olla, että kyse on vain suhteista ja pitoisuuksista, jolloin se ei olekaan niin kovin yllätyksellinen juttu, vrt. uutisemme (http://tuottavamaa.org/uutiset.php?News_id=127).
_________
*) jos joku Monsanto kyttää viattomia ja vilpittömiä tavanomaisia viljelijöitä GMO-siemeniensä käyttämisessä, eikö ole yhtä lailla törkeätä, jos joku Ruralia kyttää viattomia ja vilpittömiä luomuviljelijöitä tavanomaisten viljelymenetelmien suhteen? Ettäs kehtaa! Ne on tulleet ohiajaneesta kuorma-autosta! ;D (lisäys klo 14)
-
Uskon, että jälleen asia hautautuu. Haluttiin vain nostaa esille väite, että luomuruoka on toisenlaista.
Ehkä keksivät taaaas biofotoniemissiospektrometrin? ks: http://keskustelu.skepsis.fi/Message/Message/344124
Kunioitksella (http://mattipekkarinen.net/Alma_Media.JPG)
Matti
-
Utelias ja tiedonhaluinen kun olen, niin lähetin asiasta sitten tämän tiedustelun:
Erikoissuunnittelija Marjo Särkkä-Tirkkonen
Ruralia-instituutti
Tiedoksi:
Toimittaja Susanna Pekkarinen
Yle Etelä-Savo
YLE:n tästä uutisesta 9.2.2015 ...
http://yle.fi/uutiset/luomukin_kiinnostaa_vaarentajia__alkuaineet_paljastavat_rikoksen/7792095
"Luomukin kiinnostaa väärentäjiä – alkuaineet paljastavat rikoksen"
... näistä lauseista ja lausunnostanne siinä ...
"Luomun aitouden paljastaviin laboratoriotesteihin turvauduttaisiin vasta, kun olisi näyttöä luomuketjun tarkkailun pettämisestä ja edessä olisi oikeuskäsittely. Tuotteista etsittäisiin laboratoriossa jälkiä teollisista lannoitteista ja torjunta-aineista.
– Esimerkiksi kasvissa olevan typen osalta voidaan todeta, onko se peräisin eloperäisistä lannoitteista vai synteettisistä lannoitteista, ja näin hakea ero luomun ja tavanomaisen välillä, toteaa Särkkä-Tirkkonen."
.. tulee sellainen vaikutelma, että nyt on keksitty analyysimenetelmä, jolla tuo synteettisistä lannoitteista tullut (ja kasvissa tietysti jo yhdisteenä oleva) typpimolekyyli pystyttäisiin tunnistamaan.
Meidän tähän asti saamiemme tietojen mukaan tämä olisi kuitenkin mahdotonta.
Jos nyt kuitenkin tällainen läpimurto on projektissanne tehty, olisimme uskaltaneet kysyä: miten tai ainakin suurin piirtein mihin perustuen (jos keksintö on vielä patentoimatta tms.) tämä tunnistaminen toimii?
Heikki Jokipii [jne.]
Jos tuo asia on ihan YLE:n uutisessa haluttu kertoa, asiassa ei liene mitään salattavaa?
-
Sain lyhyen vastauksen erikoissuunnittelija Marjo Särkkä-Tirkkoselta:
Perustuu stabiilien isotooppien analytiikkaan.
Eli kyse on menetelmästä, jota on käytetty esim. tässä (toisen asian) tutkimuksessa:
Stable isotopes of carbon and nitrogen in the study of avian and mammalian trophic ecology (http://www.nrcresearchpress.com/doi/abs/10.1139/z99-165#.VNriCS6Hu1s)
Tähän varmaan nyt tyydymme, ja odotamme sitten varsinaista raporttia.
Sen verran tuosta osaa uumoilla, että tulossa ei ole laitetta, jonka voisi asentaa (epäluuloisten) kuluttajien käyttöön marketin kulmaan. No, se tuossa uutisessakin kyllä jo sanottiin:
Luomun aitouden paljastaviin laboratoriotesteihin turvauduttaisiin vasta, kun olisi näyttöä luomuketjun tarkkailun pettämisestä ja edessä olisi oikeuskäsittely.
***
Tavallinen kuluttaja joutunee edelleen turvautumaan tuohon biofotoniemissiospektrometriin. ;D
-
Tuulesta temmatut
Kasvikunta ottaa hiilensä ilmasta (hiilidioksidina), ja typpensäkin välillisesti tuulesta, sillä maaperänkin typpi on alkujaan ilmasta. Ja todella hyvin sekoitettua, varsinkin näin ilmastonmuutoksen aikaan, kun äärevät sääilmiöt sekoittavat ilmaa kunnolla.
Näin ollen herää epäilys, että kerrotut eroavaisuudet olisivat kuitenkin vain sattumaa ja merkityksettömän pieniä eroja. Tiivistelmän tosin vasta luin.
Sen mukaan siis HIILEN C13/C12 isotooppijakaumassa on eroja C4-kasvien (http://fi.wikipedia.org/wiki/C4-yhteytt%C3%A4minen) (joita on lähinnä tropiikissa) ja C3-kasvien (joita on kaikkialla) välillä. (Tuo C3 ja C4 liittyvät yhteyttämisen yhteydessä syntyviin lyhytikäisiin hiiliketjuihin: hiiliatomien lukumäärään.)
Meri-C3-kasvien hiilen isotooppikoostumus todettiin olevan maakasvien C3- ja C4- tyyppien välimaastossa. (kai meressäkin on C4-kasveja. Eikö niitä tutkittu?)
TYPELLÄ isotooppisuhde N15/N14 riippuu tekstin mukaan siitä, millä tasolla ravintoketjussa ollaan. Ja lisäksi sijainnista ja ilmaston kosteudesta ja siitä, onko kyse lihan- vai kasvinsyöjästä ja merellisten petoelänten kohdalla, syökö eläin selkärankaisia vai selkärangattomia eläimiä.
Jäljelle jää ainakin kysymys: millä keinolla ja mekanismilla isotoopit valikoituvat, seuloutuvat toisistaan, ravintoketjussa. Perinteisestihän kemiassa sanotaan, että aineen ominaisuudet määräytyvät elektroniverhon mukaan, ja että yhdisteissäkin elektroniverho on ainut "toimija", sen ulkoelektronit nimenomaan.
Eri asia on tietysti pysymättömät isotoopit, mutta tässä on koko ajan puhuttu suhteellisen pysyvistä isotoopeista.
-
Mitä tällaisia innovaatioita on, sanokaamme, 100 vuoden aikana tehty? Joskus tuntuu, että luomussa kerskaillaan sillä yhdellä ja ainoalla "keksinnöllä", eli typensidonnalla, joka kuitenkin on jo periaatteessa muinaisten roomalaisten tekemä.
Radiokeskustelussa (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=140.msg6484#msg6484) Jussi Tammisolan kanssa (Yle Puhe 18.2.15) Elisa Niemi väitti, että luomumenetelmät koko ajan kehittyvät, ja tavanomaisella puolellakin ollaan kuulemma niistä kiinnostuneita, ja mainitsi tästä esimerkkinä - typensidonnan!
-
Vaikka tämä Luomuinstituutti siis perustettiin, Ruralia-instituutti yhtäkaikki jatkaa luomututkimuksiaan:
Luomun talousvaikutukset selvitetään maakunnittain (http://www.ucs.fi/index.php/91-luomun-talousvaikutukset-selvitetaan-maakunnittain)
Mikä tässä on työnjako (vai onko sitä ollenkaan)? Eivätkö tämän tyyppiset kysymyksenasettelut kuulu Luomuinstituutille:
Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa käynnistyneen hankkeen päätavoitteena on tarkastella luomutuotannon alue- ja kansantaloudellisia vaikutuksia Suomessa sekä selvittää tuotannon edistämiseen liittyviä tekijöitä. Pyrkimyksenä on tuottaa ja levittää uutta tietoa luomun merkityksestä niin työllisyydelle kuin taloudelle.
Luomuinstituutin omilla sivuilla kyllä mainitaan "yhteiskuntatutkimus" yhtenä osa-alueena. Sitten siellä myös on kohdassa "Tiedotteet" (http://luomuinstituutti.fi/kategoria/tiedotteet/) myös tiedote tästä em. hankkeesta, mutta samoin tiedoin kuin edellä, so. Ruralian hankkeena, ei Luomuinstituutin.
Mutta jos tämä blogisti (http://blogs.helsinki.fi/hy-ruralia/2015/03/20/lahiruokaa-luomua-vai-jotain-ihan-muuta/#more-1701) Ruralia-instituutista on tuon tutkimushankkeen projektisuunnittelijana, kyllä ko. hanke näyttäisi olevan yhtä varmistetun "tunnustuksellinen" kuin silloin, jos se olisi ollut Luomuinstituutin hanke ...
PS. Toinen asia. Hiukan outoa minusta, että yliopiston laitos tutkii jotain asiaa avoimella nettikyselyllä (sellainen se ainakin näyttää olevan). Miten on varmistettu otoksen edustavuus ym. tiedon laatu? No, ehkäpä asia on suunniteltu jotenkin.
-
Väistämättä tietysti tulee mieleen myös tämä nakkikioskivertaukseni (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=674.msg5856#msg5856) edellä, jos tähän tapaan edelleen toimitaan, eli tätä luomututkimusta kuitenkin harjoitetaan tuohon tapaan, edelleen, siellä ja täällä.
Saammekohan kuulla kohta, että myös tällä LUKE:lla on oma luomuprojektinsa?
-
Eikä se sitten Mikkelissä tuohon Luomuinstituuttiinkaan jää, vaan sitten (ehkä hitusen alemmalla akateemisella tasolla) Mikkelin ammatikorkeakoulu järjestää tällaisia:
Luomu Road Show
Viesti luomusta oikein -hankkeessa järjestetään Luomu Road Show 15 paikkakunnalle (http://www.mamk.fi/tutkimus_ja_kehitys/kestava_hyvinvointi/kaynnissa_olevat_hankkeet/luomuviestinta/luomu_road_show)
PS. Nyt, kun vielä on ehdotettu ja uumoiltu (HS tänään) että myös SYKE ja LUKE yhdistetään (http://www.hs.fi/politiikka/a1432950375183), niin yhä kummallisemmalta tuntuu tuo edellisessä puheenvuorossani mainittu asia. Eli Luomuinstituutti on sitten yhä erillinen, sitä ei yhdistetä, edes hallinnollisesti, mihinkään?
-
Tämä ei ole kyllä akateemista *), mutta opetusta kuitenkin:
Ravintolakoulu Perhosta valmistuu ympäristötietoisia ravintola-alan ammattilaisia (http://www.portaatluomuun.fi/fi/page/44?newsitem=162)
Suomen vanhimmassa ravintolakoulussa on sitouduttu vahvasti kestävän kehityksen opettamiseen. Perhosta valmistuu ympäristötietoisia alan ammattilaisia, joille luomutuotannon tuntemus ja luomun käyttö ruoanvalmistuksessa ovat keskeisiä asioita. Perho liittyi Portaat luomuun -ohjelmaan syksyllä 2014, mikä osaltaan vahvistaa kestävän kehityksen toimintoja.
(lihav. HJ)
Kokkiopiskelijoista suurin osa suorittaa Kestävän gastronomian -tutkinnon osan, jonka tavoitteena on erityisesti oppia tuntemaan luomu-, lähi- ja paikallisruoantuottajia ja kestävän kehityksen mukaisia elintarvikkeita ja raaka-aineita. Ruoanvalmistuksessa perehdytään ruokien alkuperään ja opiskelija oppii tuntemaa lähiruokakulttuurin erityispiirteitä ja historiaa ja samalla ymmärtää ruoan aidon maun, puhtauden ja reilujen tuotantotapojen merkityksen biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Opiskelijat pääsevät tutustumaan lähialueen tuottajiin ja osallistumaan Herttoniemen osuuskunnan peltotöihin.
(lihav. HJ)
Ja vielä:
Omista luomutuotteista ollaan ylpeitä
Ravintolakoulu Perho omistaa 10 sato-osuutta Herttoniemen ruokaosuuskunnassa. Biodynaamisesti viljelty pelto tuottaa muun muassa perunaa ja sipulia, maissia, pinaattia ja härkäpapua ja salaatteja, joita toimitetaan koko satokauden ajan ravintolan keittiön ja koulun opetuskeittiöiden käyttöön viikoittain.
Sikäli, että ainakin osasta koulutettavia tulee myös itsenäisiä ravintolayrittäjiä, varmaan ko. kurssin yhtenä jaksona olisi syytä olla myös osio "luomuhinnoittelu".
______________
*) mietin hetken, minne tämän huomioni täällä sijoittaisin, mutta ei sitä oikein voinut tännekään (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=642.0) laittaa .. ;)
-
Tätä se sitten Luomuinstituutilla on, vaikkapa tämä hanke on käytännössä täysin myynninedistämistä:
Luomu jalkautuu Etelä-Savossa (http://luomuinstituutti.fi/luomuinstituutin-jalkauttaminen/)
Puolisen miljoonaa, josta siis EU maksaa 60%, tämä aluekehityksen *) edistämisen varjolla. Muukaan rahoitus ei juurikaan tule luomun myyjiltä, vaikka siellä yritykset yhtenä maksajana mainitaankin.
(huomasin tämän YLE:n paikallisuutisesta (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=652.msg6950#msg6950), projektipäällikön nimen kautta)
____________
*) josta voi vielä esittää ksymyksen, että jos tämä projekti jotenkin onnistuu, ja sen kautta jotkin luomutuottajat saavat lisää rahaa, mutta sitten taas etelä-savolaiset kuluttajat maksavat ruoastaan enemmän, ja hiukan enemmän verojakin, paljonko alue yhteensä kehittyi?
-
Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin lehti 1/2015 putosi postilaatikosta. Hyvin suuri osa sen artikkeleista käsitteli luomua. Pari poimintaa, kommentoiden:
Juttu "Jäljitetettävyysjärjestelmiä tehostamalla ruokaväärennökset kuriin" vakuutti minut, että typen isotooppeihin perustuvalla meetelmällä voidaan kuin voidaankin luomutuotteet erottaa tavanomaisista. Mutta ilmeisesti ko. menetelmään perustuvaa laitetta ei kyllä kovin lähitulevaisuudessa ole odotettavissa kaupan kassalle tms. Ja muut ihmettelyni asiassa tietysti (ks. edellä) jäävät edelleen voimaan.
Juttu "Etelä-Savon ja Hunanin maakunnan luomuyhteistyötä kartoitetaan" kertoi juuri sen, minkä otsikko lupasi, ja neuvottelumatkasta Kiinaan. Juttu alkaa:
"Kiinan keskitasangolla Itä-Kiinassa sijaitseva Hunanin maakunta vastaa lähes kolmanneksesta maan omasta elintarviketuotannosta"
Tuli kyllä mieleen, että jos tämä luomuyhteistyöprojekti on menestyksekäs, niin eipä vastaa kauaa!
(Rahoitusta ko. hankkeelle on saatu EU:lta ja yliopistolta. Tätä projektia olisi voinut ihmetellä myös tässä keskusteluosiossamme: Yrittääkö Suomi edistää kehitysmaissa luomuviljelyä? (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=500.0))
-
Mihin kategoriaan tämä on laskettava?
LUT kehittää uniikkeja pakkauksia luomu- ja lähiruokatuottajille (http://www.imatralainen.fi/artikkeli/288066-lut-kehittaa-uniikkeja-pakkauksia-luomu-ja-lahiruokatuottajille)
Osin EAKR-rahoituksella toteutettavan hankkeen kokonaisbudjetti on noin 980 000 euroa. Mukana ovat Lappeenrannan kaupunki, Imatran seudun kehitysyhtiö sekä yrityksiä.
Lappeenrannan teknillisen yliopiston lisäksi.
-
Juttu "Etelä-Savon ja Hunanin maakunnan luomuyhteistyötä kartoitetaan" kertoi juuri sen, minkä otsikko lupasi, ja neuvottelumatkasta Kiinaan. Juttu alkaa:
"Kiinan keskitasangolla Itä-Kiinassa sijaitseva Hunanin maakunta vastaa lähes kolmanneksesta maan omasta elintarviketuotannosta"
Tuli kyllä mieleen, että jos tämä luomuyhteistyöprojekti on menestyksekäs, niin eipä vastaa kauaa!
(Rahoitusta ko. hankkeelle on saatu EU:lta ja yliopistolta. Tätä projektia olisi voinut ihmetellä myös tässä keskusteluosiossamme: Yrittääkö Suomi edistää kehitysmaissa luomuviljelyä? (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=500.0))
Tästä hankeesta on eilen kerrottu Luomuinstituutin yleisöluentosarjassa, tässä esitysdiat. (http://luomuinstituutti.fi/wp-content/uploads/sites/2/2014/04/Luomu-Kiinassa_Mynttinen_8.9.2015.pdf)
Siinä kerrotaan, että Kiinan luomutuotanto on tähdätty ennenkaikkea vientiin, ainakin tähän asti. Ja luomualaa on 0.4% maatalousmaasta.
Lisäksi kerrotaan yhdellä kalvolla tämä:
Kiinassa viljelyskelpoista maata on vain 13 % maa-alasta, joka on henkeä kohden n. 40 % maailman keskiarvosta
Mitään johtopäätöksiä tuosta ei tehdä. Muutoin keskitytään vain luomun ongelmiin. Ja toivotaan vieläpä luomutukien kasvattamista maassa!
***
Lisäys klo 12:30: On hyvin kyseenalaista, onko tuosta projektista mitään hyötyä Kiinalle. On myös hyvin kyseenalaista, onko siitä hyötyä Etelä-Savollekaan. Tutkijalle voi olla, saa kokemusta, maininnan ansioluetteloon, ja matkustella.
Kyseisissä kalvoissa on sitten hyvin kohtuuton kuvaus Kiinan Vihreästä vallankumouksesta:
Kiinan Vihreä vallankumous 1980-luvulla: ruoan riittävyyden turvaamiseksi pyrittiin lisäämään maatalouden tuottokykyä
- hallinnon tuella tuotettiin halpoja maatalouskemikaaleja paikallistehtaissa
- vuosikymmenessä kemikaalien vaikutus näkyi maaperän heikentymisenä ja vesien saastumisena
- kemikaalijäämät elintarvikkeissa huolestuttivat kuluttajia ja päättäjiä
Ensinnäkin tietysti, tuo kehitys alkoi jo 1960-luvulla. Mutta nuoko olivat vain Vihreän vallankumouksen seuraukset siellä? Jotenkin kummasti tältä esitelmöitsijältä unohtuu ruokatuotannon moninkertaistuminen. (Myös hehtaarituoton (http://www.earth-policy.org/images/uploads/graphs_tables/Figure7_2.PNG) osalta). Tavoite tuossa sanotaan, mutta ei todeta, että se myös onnistui.
Ja tietysti myös se, että Maon massiiviseen nälänhätään johtanut "Suuri harppaus" mitä ilmeisemmin perustui luomumenetelmiin. (Vaikka asian täsmällinen rekonstruointi on vielä meiltäkin kesken. (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=11.msg6576#msg6576))
Luultavasti nuo negatiiviset huomiot tehoviljelystä perustuvat lähinnä lausuntoihin, jotka on saatu jo valmiiksi varmasti luomumyönteisiltä kiinalaisilta isänniltä, eivätkä varsinaisiin tutkimuksiiin.
-
Mikkelin ammattikorkeakoulu sitten keskittyy tällaisen valistuksen jakamiseen:
Luomu Road Show tuo luomuelintarviketietoa 15 kaupunkiin (http://www.aitojamakuja.fi/blogi/?p=1088)
Tällaistakin lisärahoitusta siis luomuasialle on:
Viesti luomusta oikein -hanketta toteuttaa Mikkelin ammattikorkeakoulu ja rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö. Hankkeen kokonaiskesto on 2,5 vuotta, ajalla 1.1.2015–30.6.2017.
Liittyyköhän hankkeeseen jotain tutkimusta, vai katsotaanko, että olennainen tästä jo tiedetään, ja nyt se täytyy vain näille opettaa:
Ammattikeittiöissä ja kaupan alalla haasteena ovat puutteelliset tiedot siitä, mitä luomun käyttäminen ja käytöstä kertominen keittiöissä ja kaupassa vaatii.
-
Ei Luomuinstuuttikaan tunne itseään mitenkään vaivautuneeksi kaksoisroolistaan tutkimuslaitoksena ja myynninedistäjänä:
Luomuviikko näkyy ja maistuu Etelä-Savossa 28.9.–4.10.2015 (http://luomuinstituutti.fi/luomuviikolla-28-9-4-10-2015-luomu-nakyy-ja-maistuu-etela-savossa/)
Lisätietoja Luomuviikosta:
Heli Peltola, Luomuinstituutti, heli.peltola@helsinki.fi, p. 044 590 6834 ja
Krista Manninen, Mikkelin ammattikorkeakoulu, krista.manninen@edu.mamk.fi, p. 050 918 3184
(lihav. HJ)
-
Tuohon edellä mainittuun luomun edistämisprojektiin Kiinassa - vaikkei sitä siinä erikseen mainitakaan - liittyy tämäkin artikkeli Suomenmaassa:
Luomu kiinnostaa eliittiä Kiinassa (http://www.suomenmaa.fi/etusivu/7662959.html)
Vaikka siinä tulee jo otsikossa esille, että luomu - kaksin-kolminkertaisine hintoineen - on vain varakkaan yläluokan itsensäkorostamisilmiö, silti artikkeli näkee vain hyvää luomussa ja pahaa Vihreässä vallankumouksessa.
Artikkelin tietojen antaja on sama "Kiinan luomutuotantoon perehtynyt projektiasiantuntija" Sinikka Mynttinen Aalto-yliopiston Pienyrityskeskuksesta, jonka esitysdioista on edellä 9.9.15 jo ollut puhetta. Ja sisältökin on sama. Kritiikkimmekin on tietysti sama.
Mikä lienee artikkelin tarkoitus? Pohjustetaanko sillä lisärahaa ko. hankkeelle? Tai kokonaan uutta luomuviennin projektia?
-
Joka tapauksessa lähetin tämän kommentin Suomenmaan ko. uutiseen:
***
Kun Kiinassa on maailman viljelyalasta vain 10%, mutta väestöstä 20%, osoittaa tuon "eliitiin" luomuinnostus äärimmäistä piittaamattomuutta. Kiinan ei ole syytä käyttää hiukkaakaan rajallisesta alueestaan tuottamattomaan luomuviljelyyn.
Piittamattomutta ja itsekkyyttä edustaa myös se Suomen yhteistyöprojekti, jossa yritetään edistää luomuviljelyä Kiinan Hunanin maakunnassa. Siinä viedään lopulta nälkää Kiinaan, kun yritetään auttaa tätä "eliittiä" apinoimaan lännen muotihullutuksiä. Tässä hankkeessa Sinikka Mynttinen on mukana. Ilmeisen ylpeänä, vaikka hänen pitäisi oikeastaan hävetä.
Tuo Vihreän vallankumouksen maineen mustaaminen on täysin kohtuutonta. Kyse on tavanomaisesta viljelystä, jota vallan mainiosti pystytään harjoittamaan aiheuttamatta maaperän heikentymistä ja vesistöjen saastumista.
-
Tässä meillä on konkreettinen ehdotus:
Suomi vie nälkää Kiinaan. Ja ehkä Afrikkaankin?
Luomuviljelyn edistämisprojekti Kiinassa ei ole hyvä idea. Se pitää keskeyttää. (http://tuottavamaa.org/uutiset.php?News_id=392)
Kiinan osalta tuo täytyisi tehdä jo inhimillisin perustein.
Vastaavat projektit Venäjällä täytyisi keskeyttää kaupallisin perustein: mitä järkeä on Suomen eri tavoin tukea luomuvientiä, jos sitten Mikkelissä sahataan sitä oksaa, jolla istutaan? Tai tarkemmin: mille jotkut toiset ovat aikoneet istua? (Vaikkei asia juuri nyt, tässä poliittisessa tilanteessa, nin ajankohtainen olekaan.)
Vedota voisi asiassa näiden eri laitosten toimenkuvaankin: niille ei käsittääkseni ole annettu tehtäväksi edistää luomuasiaa Suomen ulkopuolella?
-
Mitä enemmän tuota projektia mietin, sitä enemmän minulla "keittää". Kuka [itsesensuroitu sana] tuollaisen päätöksen on tehnyt? Mikä on tuon projektin rahoitus? Saavatko nämä julkisilla varoilla kustannetut laitokset sitten käyttää vapaasti rahojaan "kiinnostaviin" aiheisiin? Perustutkimuksestahan tässä ei ole kyse, jos sitä vastaväitettä joku mahdollinen lukija miettii.
PS. noin tunti myöhemmin. Vaikka olen perusluonteeltaani niin peräti ujo, niin keräsin rohkeuteni, ja kysyin! ;)
-
Mitähän tässä on tapahtumassa (MMM):
Alueellistamisen koordinaatioryhmä puolsi Luken toimipaikkasuunnitelmaa (http://mmm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/alueellistamisen-koordinaatioryhma-puolsi-luken-toimipaikkasuunnitelmaa)
Ja siinä tässä:
[...]Tarkistetussa suunnitelmassa esimerkiksi Luke sitoutuu myös jatkossa Mikkelin yliopistokeskuksessa toimivan Luken ja Helsingin yliopiston yhteisen Luomuinstituutin toimintaan. Yhteistyöllä varmistetaan luomututkimuksen jatkuminen ja kehittäminen. Luken tutkijoita sijoittuu Luomuinstituutin tiloihin.[...]
Olisiko kaavailuja, että Luomuinstituutti kuitenkin yhdistettäisiin Lukeen, alistettaisiin sille?
Joku muukin on huomannut epäsuhdan, että tuota kuitenkin pikku asiaa tutkitaan ihan omassa organisaatiossaan, kun kaikkea muuta maataloustutkimusta varten on yhteinen jättiorganisaatio, Luke?
-
Tästä Eduskunnan budjettikeskustelusta 17.12.15 (https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Sivut/PTK_84+2015+3.5.aspx) tulikin sitten vastaus tuohon ihmettelyyni:
17.37 Satu Taavitsainen sd (vastauspuheenvuoro)
[...]
Samaten meillä tuodaan paljon luomuelintarvikkeita, eli kaupoissa myynnissä olevista luomuelintarvikkeista vain 60 prosenttia on kotimaisia. Näitä edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamista ja haasteiden ratkaisemista tukemaan Suomeen perustettiin vuoden 2012 lopussa Luomuinstituutti, ja sen koordinaatioyksikkö sijaitsee Mikkelissä. Kysyn ministeriltä, miksi budjetissa ei ole rahaa Luomuinstituutin toimintaan?
18.02 Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen
[...]
Edustaja Taavitsainen puhui luomusta. Se on erittäin tärkeä ja yksi kehityssuunta meidän maataloudessa, kasvava ala, ja sitä pyritään edistämään. Nyt tässä Luonnonvarakeskuksen toimipaikkaverkkouudistuksessa vielä viime vaiheessa halusin varmistaa sen, että Mikkeli tulee säilymään luomututkimuksen keskittymänä ja Luke ottaa Luomuinstituutista vetovastuun vuonna 2017. Eli Mikkelissä luomututkimus jatkuu.
"Luke ottaa Luomuinstituutista vetovastuun vuonna 2017". Suomeksi: sellainen oli Suomen Luomuinstituutti 2013-2016. Tai oikeastaan 2013-2015, koska omaa budjettia sille ei siis tule ensi vuodeksikaan.
-
Mutta yhä siis Luomuinstituutti jatkaa. Tämän sen tapahtuman ....
Hyvä ruoka kutsuu (http://luomuinstituutti.fi/hyva-ruoka-kutsuu/)
... erottaminen myynninedistämistapahtumasta on vaikeaa ellei mahdotonta. Ihan sitä myöten, että viimeisenä ohjelmanumerona kerrotaan olevan:
18.00 Tapahtuma päättyy
Avajaisviikkoa viettävässä Tuorepuodissa, joka sijaitsee viereisessä liiketilassa, voi tehdä ostoksia klo 19.00 saakka.
Luomun maun (varmaankin) ylivoimaisuudesta todistaa veli Nuutila:
12.30 Mikä hyvässä ruoassa maksaa?
Keittiömestari, Luomuinstituutin tutkimuskoordinaattori Jaakko Nuutila syö luomua. Hän tietää mikä hyvässä ruoassa maksaa.
Aivan varmoja voimme olla, ettei (luomu)hinnan muodostumisen tekijänä mainita typeristä säännöistä johtuvaa tehottomuutta.
Kun kerrotaan, että ...
Tapahtuman järjestää Luomuinstituutin jalkauttaminen -hanke
... niin kuultavasti ja toivottavasti ( ;D) tuon hankeen nimen voi tulkita siten, että näin Luomuinstituutti lähtee Suomesta kävelemaan!
-
Suomen Maataloustieteellinen Seura järjesti 12.-13.1.2016
Maataloustieteen päivät 2016 (http://www.smts.fi/fi/MTP2016)
Luomukin oli mukana pienellä, itse asiassa hyvin pienellä osuudella, jos katsoo koko massiivista ohjelmaa:
Monivaikutteinen luomu
Ideaali suomalaisen ruokaketjun malli, joka mahdollistaa hallituksen luonnonmukaisen tuotannon tavoitteiden saavuttamisen,
Jaakko Nuutila, Luke
Ruokakaupan markkinaeetos: miten luomua myydään?
Minna Mikkola, HY
Vertailu luonnonmukaisesti ja tavanomaisesti tuotetun maidon koostumuseroista: meta-analyysi,
Tuomo Kokkonen, HY
Metsien keruutuotteiden luomustatus kannattaa hyödyntää,
Birgitta Partanen, Ruralia HY
Abstraktit eli lyhennelmät esityksistä ovat sivuilla ladattavissa.
Pikku huomio tuosta: "Jaakko Nuutila, Luke".
-
Oli siellä muitakin, poiminta sivulta 44:
Pitkäaikaisessa tutkimuksessa luomuviljely vähensi typpikuormitusta
Riitta Lemola1, Elise Ketoja2, Eila Turtola2
1Luonnonvarat ja biotuotanto, Luonnonvarakeskus, Jokioinen, FINLAND 2Luonnonvarakeskus, Jokioinen, FINLAND
TIIVISTELMÄ
Luomuviljelyn vaikutusta ravinnekuormitukseen ryhdyttiin tutkimaan suorien mittausten avulla vuonna 1997 Luonnonvarakeskuksen hietamaan huuhtoutumiskentällä Toholammilla. Kentälle perustettiin neljä erilaista 4-vuotista kotieläintilan viljelykiertoa, joista kolme oli eri tavoin lannoitettua luomukiertoa ja yksi tavanomainen viljelykierto. Vuonna 2001 viljelykiertoja muutettiin niin, että lannoittamattomasta viljelykierrosta tuli luomukasvinviljelytilan kierto (A) ja turkiseläinlantaa saanut luomukierto muutettiin tavanomaisen kasvinviljelytilan viljelykierroksi (C). Karjanlantaa saaneet luomun (B) ja tavanomaisen (D) kotieläintilan kierrot pysyivät lähes muuttumattomina. Viljelykasvit pidettiin mahdollisimman samanlaisina vertailtavissa viljelykierroissa.
Luomukasvinviljelytilan viljelykierron ajateltiin tuottavan nurmirehua yhteistyötilalle, jolta se sai vuotta kohti 0,5 ny:n tuottaman lantamäärän lannoitukseen. Lisäksi se hyödynsi apilan biologista typensidontaa. Luomukotieläintila suunniteltiin omavaraiseksi lannoituksen suhteen. Sille levitettiin yhtä paljon lannan typpeä vuotta kohti kuin sen tuottaman sadon avulla ruokitut naudat olisivat tuottaneet. Lisäksi se hyödynsi apilan ja virnan biologista typensidontaa. Tavanomaisen kasvinviljelytilan viljelykiertoa lannoitettiin väkilannoitteilla ympäristötuen ehtojen mukaan. Tavanomaisen kotieläintilan viljelykierrolle annettiin karjanlantaa ja väkilannoitteita ympäristötuen sallimissa rajoissa.
Luomukotieläintilan viljelykierrosta huuhtoutui 16 vuoden aikana yhteensä 124 kg/ha kokonaistyppeä, kun vastaavasta tavanomaisen tilan kierrosta huuhtoutui 20 % enemmän. Kasvinviljelytilan luomukierrosta huuhtoutui 12 vuoden aikana yhteensä 97 kg/ha kokonaistyppeä, kun tavanomaisesta kasvitilan viljelykierrosta huuhtoutui puolet enemmän.
Koska valunnan määrä tai sen suuntautuminen salaoja- tai pintavalunnaksi ei vaihdellut koejäsenten välillä, selitti maan syksyinen nitraattityppipitoisuus koejäsenten väliset erot lähes kokonaan. Kasvinviljelytilojen viljelykierroissa (A, C) rukiin perustamis- ja viljelyvuonna nitraattitypen määrä maassa myöhään syksyllä oli yleensä muita vuosia korkeampi, mikä aiheutti typen huuhtoutumista syys- ja kevätvaluntojen aikana. Kotieläintilojen viljelykierroissa (B, D) sen sijaan nurmen viljely piti syksyiset nitraattityppipitoisuudet maassa alhaisina ja typpikuormituksen vähäisenä. Koejäsenten väliset erot muodostuivat nurmen kynnön jälkeen, kun nurmen sitoma typpi alkoi mineraloitua.
Vaikka kotieläintilan luomukierto (B) tuotti hieman alhaisemman sadon kuin tavanomainen verrokkinsa (D), oli luomun kuormitus tuotettua kuiva-ainesatoa kohti 12 % tavanomaista alhaisempi. Kasvinviljelykierroissa viljojen sadot luomussa jäivät 50–70 %:iin tavanomaisen viljelyn sadoista. Yksi nurmivuosi viljelykierrossa kuitenkin nosti kuiva-ainesatoa niin, että luomu tuotti noin 94 % tavanomaisen viljelyn sadosta ja kuormitus tuotettua satoa kohti jäi lähes kolmanneksen tavanomaista pienemmäksi.
Tämän voisi joku aukaista selkokielellä. Varsinkin loppuosan, missä vertaillaan kuormitusta saatua satoa kohti. Itselle nämä viljelykierrot ovat vielä suht hämärää asiaa, jos niitä ei tarkenneta kunnolla.
-
Tämän voisi joku aukaista selkokielellä. Varsinkin loppuosan, missä vertaillaan kuormitusta saatua satoa kohti. Itselle nämä viljelykierrot ovat vielä suht hämärää asiaa, jos niitä ei tarkenneta kunnolla.
Osaako vaikka Matti "lukea" tuota? Ellei, tai vaikka osaisikin, niin alkuperäistutkimus täytyy nyt saada käsiimme. (Ei löytynyt netistä ainakaan ensi yrittämällä.)
Kyse on joka tapauksessa hyvin pitkäaikaisesta tutkimuksesta (jollaista olemme muualla, muissa yhteyksissä peräänkuuluttaneet):
Luomuviljelyn vaikutusta ravinnekuormitukseen ryhdyttiin tutkimaan suorien mittausten avulla vuonna 1997 Luonnonvarakeskuksen hietamaan huuhtoutumiskentällä Toholammilla.
-
Tässä meillä on konkreettinen ehdotus:
Suomi vie nälkää Kiinaan. Ja ehkä Afrikkaankin?
Luomuviljelyn edistämisprojekti Kiinassa ei ole hyvä idea. Se pitää keskeyttää. (http://tuottavamaa.org/uutiset.php?News_id=392)
Kiinan osalta tuo täytyisi tehdä jo inhimillisin perustein.
Vastaavat projektit Venäjällä täytyisi keskeyttää kaupallisin perustein: mitä järkeä on Suomen eri tavoin tukea luomuvientiä, jos sitten Mikkelissä sahataan sitä oksaa, jolla istutaan? Tai tarkemmin: mille jotkut toiset ovat aikoneet istua? (Vaikkei asia juuri nyt, tässä poliittisessa tilanteessa, nin ajankohtainen olekaan.)
Vedota voisi asiassa näiden eri laitosten toimenkuvaankin: niille ei käsittääkseni ole annettu tehtäväksi edistää luomuasiaa Suomen ulkopuolella.
Kun joku täysin perusteeton ja typerä projekti on kerran laitettu alkuun, niin jatkuuhan se, jo "byrokraattisen inertian" voimasta:
Etelä-Savon ja Kiinan Henanin maakuntien luomualan yhteistyö etenee (http://pienyrityskeskus.aalto.fi/fi/current/news/etela-savon_ja_kiinan_henanin_maakuntien_luomualan_yhteistyo_etenee/)
Pitemmän aikavälin tavoitteena on eteläsavolaisten luomuelintarvikkeiden viennin edistäminen Kiinaan.
Tuon pidemmän tähtäimen vision pohjalta on varmaan saatu tällaisia rahoittajiakin:
Selvitystä osarahoittivat Etelä-Savon maakuntaliitto EU:n Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) ja Mikkelin yliopistokeskus.
(lainattu kirjoitusvirheineen)
Uskallemme edelleen kiistää sen, että hankkeesta olisi odotettavissa hyötyjä sen enempää Kiinalle kuin Suomellekaan. (Suomen luomuviennistä, sen todellisista mahdollisuuksista ja sitä koskevasta yleisesti vallalla olevasta toiveajattelusta meillä on jo oma keskustelumme (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=697.0).)
PS klo 15:40: Nyt olisi jollakin poliitikolla todella - kun yliopistorahoista yleensä massiivisesti säästetään eli leikataan - hyvä "sauma" kertoa kohde, josta säästäminen ei aiheuttaisi -- sivistykselle tai taloudelle - vahinkoa! Mutta tällaista poliitikkoa tuskin tulee esille kyseisestä vaalipiiristä: oletuksenahan on, etttä kaikki. mitä vaalipiirissä yleensä tapahtuu, on hyvää, ja lopulta jopa selitettävissä kansanedustajan ansioksi. *)
_________
*) ei muuten olisi iso muutos - paitsi parempaan suuntaan - jos perustuslakia muutettaisiin siten, että kansanedustaja olisi jäävi tekemään itse aloitteita oman vaalipiirinsa asioista. :D (Puoluetovereille saisi tietysti niistä puhua jne.) On, on kyllä asian vierestä, "off topic"!
-
Nyt tällä reissulla ...
Maatalous- ja ympäristöministeri Tiilikainen vienninedistämismatkalle Kiinaan (http://mmm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/maatalous-ja-ymparistoministeri-tiilikainen-vienninedistamismatkalle-kiinaan)
... olisi ihan hyvä hetki ja tilaisuus sopia edellä mainitun luomuprojektin lopettamisesta. Vaikka hän sitten sinne tarjoaisikin suomalaisia luomutuotteita.
-
Ja tietysti myös se, että Maon massiiviseen nälänhätään johtanut "Suuri harppaus" mitä ilmeisemmin perustui luomumenetelmiin. (Vaikka asian täsmällinen rekonstruointi on vielä meiltäkin kesken. (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=11.msg6576#msg6576))
Hesarista sain tänään vinkin, että tällainen kirja on äskettäin asiasta kirjoitettu:
Tietokanta: HELKA - Helsingin yliopiston kirjastot
Tekijä(t): Yang, Jisheng.
Nimeke: Tombstone : the untold story of Mao’s great famine / Yang Jisheng ; translated from the Chinese by Stacy Mosher and Guo Jian ; edited by Edward Friedman, Guo Jian, and Stacy Mosher ; introduction by Edward Friedman and Roderick MacFarquhar. (https://helka.linneanet.fi/cgi-bin/Pwebrecon.cgi?Search_Arg=Yang&SL=None&Search_Code=NAME_&CNT=50&PID=IG91GahisbMyEspWD9JjeVmcD&BROWSE=5&HC=1&SID=1)
Taidanpa käydä sen lainaamassa. Siinä voisi olla tietoa tuosta meidän kysymyksestämmekin.
-
Kyllä niin pitkään tuottamattomuusloikkaan tarvitaan luomu. Ilmastonmuutostahan ei ollut vielä.
-
(Jatkan tässä "väärän" aiheen alla, kun täälä aloitin:)
Tuo Jisheng Yangin kirja oli kyllä siinä suhteessa pettymys, kirjoittaja ei selvästikään ollut kovin perehtynyt maatalouteen, aiheestaan huolimatta. Varsinaisia toteutuneita käytäntöjä siinä kuitenkin kuvataan niukalti, ja esimerkiksi sanaa "lannoite", " fertilizer" ei ole mm. hakemistossa lainkaan. *)
Mutta sen mukaan, mitä se kertoi, seurattiin Kiinassa tuolloin ehkä kuitenkin enemmän Lysenkoa kuin Rudolf Steineria. Asia tulee kerrotuksi jo tässä Wikipedia-artikkelissa, kirjassa ei tule oikeastaan lisätietoa tähän:
Great Chinese Famine (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Great_Chinese_Famine)
Along with collectivization, the central government decreed several changes in agricultural techniques based on the ideas of Soviet pseudoscientist Trofim Lysenko.[13] One of these ideas was close planting, whereby the density of seedlings was at first tripled and then doubled again. The theory was that plants of the same species would not compete with each other. In practice they did, which stunted growth and resulted in lower yields.
Another policy (known as "deep plowing") was based on the ideas of Lysenko's colleague Terentiy Maltsev, who encouraged peasants across China to eschew normal plowing depths of 15-20 centimeters and instead plow extremely deeply into the soil (1 to 2 meters). The deep plowing theory stated that the most fertile soil was deep in the earth, and plowing unusually deep would allow extra strong root growth. However, in shallow soil, useless rocks, soil, and sand were driven up instead, burying the fertile topsoil and again severely stunting seedling growth.
Additionally, in the Great sparrow campaign, citizens were called upon to destroy sparrows and other wild birds that ate crop seeds, in order to protect fields. Pest birds were shot down or scared from landing until dropping in exhaustion. This resulted in an explosion of the vermin (especially crop-eating insects) population, which had no predators to thin it down.
Eli näitä epäonnistuneita "edistyksellisiä" viljeljyideoita olisivat olleet hyvin tiheään kylväminen ja erittäin syvään kyntäminen. Lisäideana - mutta ei Lysenkolta - oli tullut varpusten hävittäminen, jonka seurauksena oli ollut tuhohyönteisten määrän räjähdysmäinen kasvu.
Vaikka tuo hyvin syvälle kynnön idea ei suoraan Steinerilta tai luomuideologiasta tullutkaan, jotain sukua niille ajatuksille siinä minusta on: jotenkin siinäkin uskotaan, että luonto itse huolehtii hedelmällisessä maasta, huolehtii ravinteista omalla tavallaan. Eikä siis ihmisen tarvitse niitä lisätä vaan saada vain jotenkin esille. (Vrt. vaikka siihen, miten osa luomuväestä uskoo, että vain tehoviljely tarvitsee fosforilannoitteita.)
_________
*) sitten kun kerran (s. 77) siitä oli puhe, aihetta käsiteltiin selvästi asiantuntemattomasti ja jopa numerotaidottomasti. Väitettiin, että mu -maa-alalle (kiinalainen yksikkö) eli noin 6,7 aarille olisi laitettu 25 tonnia lannoitteita. Vaikka kyse olisi lannastakin, tuo on täysin uskomaton määrä. Hehtaarille levitetään lantaa 20- 40 tonnia, Suomessa. Tuo ilmoitettu kiinalainen lannoitustaso olisi n. 375 tonnia hehtaarille.
Asiaa vielä jatkettiin kertomalla, että Henanin maakunnassa näin olisi käsitelty 80 miljoonaa "muta" peltoa. Lannoitteita olisi siis käytetty 2 miljardia tonnia! Alalle, joka on n. 2 kertaa Suomen peltoala (n. 5,3 miljoonaa hehtaaria). Koko maailman keinolannoitetuotanto on nykyisin noin 180 miljoonaa tonnia.
Kun vielä siinä käytettiin sanaa "fertilizer" eikä sanaa "manure", kyse oli siis täysin tuulesta temmatusta tarinasta.
-
"Luke ottaa Luomuinstituutista vetovastuun vuonna 2017". Suomeksi: sellainen oli Suomen Luomuinstituutti 2013-2016. Tai oikeastaan 2013-2015, koska omaa budjettia sille ei siis tule ensi vuodeksikaan.
Mutta Mikkelissä tiede tarkoittaa yhä luomua (kaksi lausetta hyvin lyhyestä uutisesta):
Mikkelin Tiedepäivät pyörähtävät käyntiin tänään - pelletistäkö uusi vientituote? (http://www.lansi-savo.fi/uutiset/lahella/mikkelin-tiedepaivat-pyorahtavat-kayntiin-tanaan-pelletistako-uusi-vientituote) (Länsi-Savo)
Siellä kuullaan myös luonnontuotteiden liiketoimintamahdollisuuksista sekä luomukeruualueista.
Mitä maakunnassa tuotetaan tai miksi kannattaa syödä luomua?
Olisin tähän mielellään laittanut tiedon, miten tuo akateeminen valistus/propaganda sitten puree Etelä-Savossa. Mutta en löytänyt myyntitilastoja maakunnittain, ainostaan tiedon, että pääkaupunkiseudulla luomumyynti on kaksinkertainen muuhun maahan verrattuna. Onko netissä tuollaista tarkempaa tilastoa?
-
Tiedettä Mikkelin päivillä olivat muutkin utopistiset ja epäkäytännölliset ideat (Savon Sanomat):
Huomisen eväs tulee toukista ja luomumetsän yrteistä: "Kaksi miljardia ihmistä maailmassa pitää hyönteisiä ihan luonnollisena ruokana" (http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Huomisen-eväs-tulee-toukista-ja-luomumetsän-yrteistä/758053)
Metsän tuotteiden keräilyn merkityksestä ruokataloudelle meillä on jo keskusteltu (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=155.msg971#msg971). Asian vähäpätöisyys ei tietysti mihinkään siitä muutu, jos metsät on luomusertifioitu. Kummasti muuten niiden osalta ei sitten mitenkään tarkasteltu ruokatalouden tehokkuutta, jota kovasti tuotiin esiin hyönteisten kohdalla.
Hyönteiset eivät takuulla ole Suomessa huomisen eivätkä ylihuomisenkaan ruokaa. Ja jos niiden syöminen vähän lisääntyisikin, kyse on melko varmasti sitten kalliista tuontiruoasta, friikeille ja varakkaille:
Hollannissa ja Belgiassa hyönteispohjaisia proteiinipatukoita ja muita tuotteita on jo tavallisissa kaupoissa, joskin tuotanto on yhä pientä ja hyönteisjauheet kalliita, Lähde kertoo.
Jos taas oikein reippaasti mennään tieteestä (science) science fictionin eli tulevaisuuskuvitelmien puolelle, niin luultavasti paljon lupaavampi idea lihansyönnin vähentämistavoitteessa (hyvin pitkällä tähtäimelllä) olisi keinoliha (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=702.msg8107#msg8107).
-
Näin nyt kerrotaan, onko tämäkin ko. instituutin alasajon merkkejä:
Tutkittua tietoa luomusta -luentosarja päättyy (https://www.lyyti.fi/reg_2016/Tutkittua_tietoa_luomusta_luentosarja_Kun_viidennes_kouluruoasta_on_luomua_7173)
Tutkittua tietoa luomusta -luentosarja päättyy
Osallistu viimeiselle luennolle Mikkelin yliopistokeskuksessa tai verkon välityksellä! Viestin lopussa on ohjeet verkko-osallistumiseen.
Ti 10.5.
Kun viidennes kouluruoasta on luomua
Luomuinstituutin tutkimuskoordinaattori, ETM Jaakko Nuutila, Luonnonvarakeskus
Kun ... uhoa on ilmeisesti yhä tallella, ei käytetty sanaa "jos"?
-
"Kun viidennes kouluruoasta on luomua"
Näin jossain (joskus) laskelman siitä kuinka monta opettajaa kouluun voisi vastaavalla summalla palkata vakituiseen virkaan. Se kuulosti ideana varsin pysäyttävältä, ja hyvältä, vertailukohdalta. Luomun kohdalla kun saadaan vastineeksi lähinnä hömppää ja mainoslauseita, kiltisti ilmaistuna.
En muista missä se oli, tai oliko edes tarkka laskelma, mutta idean voisi lainata hyötykäyttöön (jos vastaus yltää edes yhteen opettajaan).
(Olen muuten muissa maisemissa ja vähäisellä ajalla juuri nyt, joten en ehdi tarkistamaan sainko idean vertauksesta jopa täältä, siinä tapauksessa onnittelut ja kiitos jo etukäteen!)
-
Kuten tiedämme, kaikenlaisessa tutkimuksessa voidaan saavuttaa yllättäviä ja hyödyllisiä tuloksia, ja näin saattaa tietysti käydä tämänkin hankkeen kohdalla:
Pikamenetelmiä luomutuotteiden alkuperän ja aitouden valvontaan (http://luomu.fi/kirjoitus/pikamenetelmia-luomutuotteiden-alkuperan-ja-aitouden-valvontaan/2/?ref=etusivu)
Mutta ihan näin arvioituna sitten kyllä tulee mieleen, että onko juuri tuon asian selvittäminen kiireellisimpiä ruokaa koskevia tutkimushankkeita? Vielä nykymaailmassa, sen mukaan, mitä FAO tästä maailmasta kertoo?
Tämäkin kehityshanke USA:sa on varmaan kuvatulla tavalla hyödyllinen luomuviljelyn kannalta, mutta ...
Researchers develop hybrid corn variety resistant to cross-pollination with GMO varieties (https://www.geneticliteracyproject.org/2016/05/06/researchers-develop-hybrid-corn-variety-resistant-to-cross-pollination-with-gmo-varieties/)
Eli on onnistuttu kehittämään maissilajike, joka ei risteydy muuntogeenisten lajikkeiden kanssa. Ja tämä vähentäisi luomuviljelijöiden taloudellisia tappioita.
Toisaalta, sitä kautta, jos tuo jotenkin parantaisi mahdollisuuksia viljellä noita parempituottoisia GMO-lajikkeita, sitä rinnakkaiseloa, niin se voisi jossain määrin olla yleisemminkin hyödyllinen keksintö?
-
"Luke ottaa Luomuinstituutista vetovastuun vuonna 2017". Suomeksi: sellainen oli Suomen Luomuinstituutti 2013-2016. Tai oikeastaan 2013-2015, koska omaa budjettia sille ei siis tule ensi vuodeksikaan.
Mikkelin yliopistokeskus kertoo syksyllä järjestettävästä luomutapahtumasta (lihav. HJ):
Tapahtumassa on mukana myös Michelin-tähdellä palkitun Ravintola Olon omistaja, keittiömestari Pekka Terävä. Maista luomu -ruokatapahtumaan odotetaan 10 000 kävijää. Maista luomu -tapahtuman järjestävät Luomuinstituutti/Luomuinstituutin jalkauttaminen -hanke, Mikkelin matkailupalvelut/ Mikkelin kehitysyhtiö Miksei, Mikkelin kaupunki, Mikkelin kaupunkikeskustan kehittämisyhdistys Mikke ry, Saimaan luomu ry, Tertin kartano ja Mikkelin tuomiokirkkoseurakunta.
Luomuinstituutin lakkauttamiselle on keksitty kaunis, lohdullinen ilmaisu. Yhtä kirjainta muuttamalla ja 3 ensimmäistä kirjainta hiukan uudelleen järjestämällä.
-
Olisiko tässä tilaisuudessa kyseessä jonkinlainen Luomuinstituutin joutsenlaulu:
Hyvää ihmiselle –seminaari (http://www.maistaluomu.fi/hyvaa-ihmiselle-seminaari/) (Mikkeli 30.9.2016)
Vielä kerran yritetään kertoa "tieteen perusteluja luomuruoalle"?
En voi tälle mitään, että mielestäni alkuperäiseen vertaukseeni (so. teologiaan) "istuu" tavattoman hyvin, kun tilaisuuteen on löydetty tällainen hyvä paimen:
Seminaarin päätössanat: Ihmisen vastuu, Tolvilan kartanon lammaspaimen Jarmo Latvanen.
-
Nämä luennot kuitenkin jatkuvat:
Tutkittua tietoa luomusta – kaikille avoimet luennot (Syksyn 2016 ohjelma) (http://luomuinstituutti.fi/koulutus/tutkittua-tietoa-luomusta/)
Otsikot puhuvat:
"Perinteinen kiinalainen lääketiede ja luomu"
"Onko luomu uskontoa?"
-
Ei ole tässäkään löysätty:
Mikkelin yliopistokeskus (MUC)
4 days ago
Mikkelin yliopistokeskus (MUC)
Mikkelin yliopistokeskus (MUC) jakoi käyttäjän Maista luomu -ruokatapahtuma julkaisun.
Maista luomu -ruokatapahtuma
Luomulehti: Tertti kutsuu Maista luomu -tapahtumaan.
Lukemisen iloa! :)
www.luomuliitto.fi/luomulehti-42016/
(Osoitteesta http://www.muc.fi/)
-
Hyvin vanhoilla väitteillä tässä ratsastetaan, tämän selostuksen mukaan:
MIKSI KANNATTAA VALITA LUOMU – TUTKITTUA TIETOA LUOMUSTA IHMISEN PARHAAKSI –SEMINAARISSA 30.SYYSKUUTA (https://www.sttinfo.fi/tiedote/miksi-kannattaa-valita-luomu-tutkittua-tietoa-luomusta-ihmisen-parhaaksi-seminaarissa-30syyskuuta?publisherId=3747&releaseId=50733082)
Vaikka kerrotaankin:
Luomusta saadaan koko ajan lisää tutkimustuloksia.
Niin ehkä saadaankin, mutta ainakin meidän havaintojemme mukaan niihin kuuluvat myös tulokset, jotka kyseenalaistavat tuossa selostuksessa esitetyt väitteet. Jotka eivät siis ole mitenkään uusia.
Osittain nuo väitteet on täällä jo käsiteltykin. Mutta palataan yksityiskohtaisen kritiikkimme sitten, jos/kun tuon tilaisuuden esitelmät ovat verkossa.
-
Tässä on sitten hyvin yksityiskohtainen ja hyvinkin huolellisesti tehty esiselvitys tai hankeuunnitelma (pdf) ...
ETELÄ-SAVON JA HENANIN MAAKUNNAN LUOMUYHTEISTYÖMAHDOLLISUUDET (http://www.helsinki.fi/ruralia/uutiset/2016/Etel%C3%A4-Savon%20ja%20Henanin%20luomuyhteisty%C3%B6mahdollisuudet_SELVITYS%20_Final_03%2003%202016.pdf)
... tälle täysin järjettömälle ja jopa epämoraaliselle (http://tuottavamaa.org/uutiset.php?News_id=392) hankkeelle.
Tässä sen itsensä antamat luvut hankkeen lähtökohdista. Ensin perustiedot:
3.HENANIN MAAKUNNAN LUOMUALAN TOIMINTAYMPÄRISTÖ JA MAHDOLLISUUDET
(Lähde: Kyselyvastaukset Henanin maakuntahallinnosta sekä matkan aikana kerätyt tiedot)
Henanin provinssi on pinta-alaltaan 167 000 km2 laaja, asukkaita on 106 miljoonaa. Henan on Kiinan kolmanneksi väkirikkain provinssi, jonka kehitystä keskushallinto tukee. Henanin historia on pitkä ja sillä on rikas kulttuuriperintö. Aluetta on kehitetty ”Keski-Kiinan alueeksi”, mm. nopean rautatieverkoston risteyskohdaksi.
3.1 Luomu osana elintarviketuotantoa
Henanin maatalous on vahvaa ja ruokateollisuus on yksi alueen kehityspilareista. Maakunta on keskeinen osa Kiinan elintarviketuotantoa (n. 30 %), mm. ¼ Kiinan vehnästä tuotetaan Henanin alueella.
Sitten luomuviljelystä siellä nykyisin:
Keskimääräinen luomutilan koko on 47,2 ha. Henanin alueella tuotetaan vuosittain luomuna mm.riisiä 710 000 kg, vehnää 400 000 kg, bataattia 835 000 kg, kiinalaisia taateleita 2 380 000 kg ja turnipseja 1 500 000 kg. Kaikkiaan alueella tuotetaan 23 luomutuotetta ja luomuyrityksiä on seitsemän. Kaikki luomussa oleva maatalousmaa on viljelymaata, laidunmaa ei ole luomussa. Eniten Henanin alueella kulutetaan luomuna riisiä. Luomutuotteet ovat 2─3 kertaa kalliimpia verrattuna tavanomaisesti tuotettuihin.
Tuosta saan yhteensä 5 825 000 kg.
Siihenpä vertailukohdaksi tämä tieto Suomen Pankin (siirtymätalouksien tutkimuslaitoksen) sivuilta:
Kiinan viljasato jatkoi kasvuaan (http://www.suomenpankki.fi/bofit/seuranta/seuranta-aineisto/Pages/vw201551_6.aspx)
Kiinan tilastoviraston mukaan vuoden 2015 viljasato kasvoi 2 % viime vuodesta 620 milj. tonniin.
(lihav. HJ)
Eli 680 000 000 000 kiloon.
Viimeisimmän luomusatotilaston mukaan Suomessa tuotettiin luomuviljaa 2015 yhteensä 83 miljoonaa kiloa. Numerona: 83 000 000 kg. Väestölle, joka on noin 1/20 Henanin väestöstä. Niinpä luomu on siellä nyt "osana elintarviketuotantoa" alle promilleluokkaa. Jollaisena sen soisi pysyvänkin, tai mieluummin häviävän kokonaan.
Tämä tiedon tuo esille myös Suomen Pankki:
Viljan viljelypinta-ala kasvoi hieman viime vuodesta 113 miljoonaan hehtaariin. Maatalousmaan riittävyys on yksi suurimmista Kiinan maatalouden ongelmista.
Tuolla Suomen Pankin sivulla mainitaan kyllä liiallinen lannoitus eräänä ongelmana.
Maatalousmaan määrään ja laatuun vaikuttavat laajat ympäristöongelmat, jotka johtuvat teollisuuden saasteista sekä liiallisesta lannoitteiden käytöstä.
Mutta jos sitä kautta menetetään niukkaa maatalouslousmaata, siihen ei ole mikään ratkaisu, eikä sitä asiaa mitenkään auta se, että siirretään lannoitteiden valmistus suosiolla myös rasittamaan tätä viljelysmaata (viherlannoitus, myös kulman kautta, välivuodet, loisiminen).
Eikä Suomen pitäisi tällaista pähkähullua yritystä millään lailla tukea. (Asiaan liittyvistä muista ihmettelyistä, ks. edellä, esim. 02.03.16)
-
Tässä Ruralia-instituutin blogipuheenvuorossa ei sitten enää oikeastaan edes yritetä naamioida markkinointia ja myynninedistämistä tieteeksi:
Luomun päämaja kutsuu (http://blogs.helsinki.fi/hy-ruralia/2016/09/13/luomun-paamaja-kutsuu/)
Kun sitten tästä tiedosta seurasin linkkiä ...
"Kirjoittaja VTT Pirjo Siiskonen toimii Luomuinstituutin (http://luomuinstituutti.fi) johtajana."
... sainkin sieltä selville tämän (oli tullut sinne eilen):
Luomuinstituutille haetaan johtajaa seuraavalle nelivuotiskaudelle (http://luomuinstituutti.fi/luomuinstituutille-haetaan-johtajaa-seuraavalle-.nelivuotiskaudelle/)
Siis sittenkin ainakin tuo virka säilytetään? Vaikka Luomuinstituutti enemmän tai vähemmän fuusioidaan noihin em. muihin organisaatioihin? Se halutaan säilyttää verkostona, jolla on oma johtajansa:
Luomuinstituutti (www.luomuinstituutti.fi) on Luonnonvarakeskuksen ja Helsingin yliopiston yhteinen monitieteinen tutkimus- ja asiantuntijaverkosto.
Tuossa ilmoituksessa sentään tätä tieteeksi naamioitumista yhä yritetään:
Sen tehtävänä on tuottaa tutkittua tietoa luonnonmukaisesta tuotannosta ruokaketjun kehittämiseksi Suomessa. Luomuinstituutin tutkimusalat ovat alkutuotanto, ympäristö, elintarvikkeet ja yhteiskunta. Tietoa tutkimustuloksista välitetään tiedeviestinnän, koulutuksen ja tutkimus- ja kehittämishankkeiden avulla. Luomuinstituutin koordinaatioyksikkö sijaitsee Mikkelissä.
Englanniksikin puhutaan yhä tutkimuslaitoksesta: Finnish Organic Research Institute (FORI).
-
Meidän pienen yhdistyksemme voimat siihen eivät kyllä riitä, mutta varmasti olisi koottavissa porukka, joka järjestäisi tälle tilaisuudelle ...
MIKSI KANNATTAA VALITA LUOMU – TUTKITTUA TIETOA LUOMUSTA IHMISEN PARHAAKSI –SEMINAARISSA 30.SYYSKUUTA (https://www.sttinfo.fi/tiedote/miksi-kannattaa-valita-luomu-tutkittua-tietoa-luomusta-ihmisen-parhaaksi-seminaarissa-30syyskuuta?publisherId=3747&releaseId=51372524)
... tieteelllisen vastaseminaarin, jossa monipuolisesti kerrottaisiin, miksi ei kannata.
-
Meidän pienen yhdistyksemme voimat siihen eivät kyllä riitä, mutta varmasti olisi koottavissa porukka *), joka järjestäisi tälle tilaisuudelle ...
MIKSI KANNATTAA VALITA LUOMU – TUTKITTUA TIETOA LUOMUSTA IHMISEN PARHAAKSI –SEMINAARISSA 30.SYYSKUUTA (https://www.sttinfo.fi/tiedote/miksi-kannattaa-valita-luomu-tutkittua-tietoa-luomusta-ihmisen-parhaaksi-seminaarissa-30syyskuuta?publisherId=3747&releaseId=51372524)
... tieteelllisen vastaseminaarin, jossa monipuolisesti kerrottaisiin, miksi ei kannata valita luomua. Eikö tiede juuri niin edisty, arvauksin ja kumoamisin (Popper) tai teesin ja antiteesin kautta (Hegel, Marx)?
_____________
*) varmasti se saataisiin kokoon jo suomalaisistakin, mutta olisi sekin mahdollisuus, että mukaan kutsuttaisiin tutkijoita Ruotsista. Esim. siitä tietystä SLU:n väestä. Myös tämän tutkimuksen (http://tuottavamaa.org/uutiset.php?News_id=417) esittely Suomessa puolustaisi paikkaansa.
-
Jos tästä selostuksesta voi mitään päätellä, kyseisen Mikkelin seminaarin tieteellinen anti jäi hyvin laihaksi. Samat moneen kertaan toistetut havaitut pikkuriikkiset erot tuotiin esiin, peloteltiin hyvin totuttuun tapaan tavanomaisen ruoan torjunta-ainejäämillä (vaikka niistäkin oli pakko myöntää, että ne ovat pieniä), tehtiin myyntityötä:
https://m.facebook.com/story.php?story_fbid=1301280176563107&id=161585907199212
Vielä ei luentoja ole netissä näkynyt (esim. Luomuinstituutin materiaalipankissa) mutta todennäköisesti emme siinä siis menetä mitään. Luultavasti ei esitetty mitään sellaista kritisoitavaakaan, jota täällä (ja muualla) ei olisi jo kritisoitu.
-
Samaa laihaa antia todistaa myös tämä luomu.fin uutinen tuosta seminaarista:
Tieteen perusteluja luomuruoalle Ihmisen parhaaksi -seminaarissa (http://luomu.fi/kirjoitus/tieteen-perusteluja-luomuruoalle-ihmisen-parhaaksi-seminaarissa/2/?ref=etusivu)
Oikeastaan ainoa uusi idea oli tämä:
Koostumuserojen lisäksi tarvitsemme nyt usean sukupolven tutkimuksia, jotta erojen terveysvaikutukset voidaan todistaa, Raija Tahvonen Luonnonvarakeskuksesta kertoo.
Mutta sekin on oikeastaan enemmän tai vähemmän epätoivoinen: kun ei mitään näyttöjä luomuruoan erinomaisuudesta ole, kokeillaanpa nyt, jos sellaisia tulisi esille ylisukupolvisissa tutkimuksissa.
-
Jaakko Nuutilan väitöskirja on nyt lopulta tulossa, mutta aihe on muuttunut "luomun ylivoimatekijoistä" tämän lyhennelmän perusteella sen tarkasteluksi, miten valtion asettamat luomutavoitteet, jotka nyt eivät näytä toteutuvan, kuitenkin voitaisiin saavuttaa:
The Finnish Organic Food Chain : Modelling towards 2020 goals with change and innovation (https://helda.helsinki.fi/handle/10138/167682)
Lyhennelmä löytyy suomeksi selaamalla aslaspäin. Jostain syystä itse kirjan tekstiä ei löydy, mutta kaiketi se sinne tulee viimeistään 28.10. mennessä, jolloin väitöstilaisuus on. Suomen luomuohjelman lisäksi kirjassa on myös maailmoja syleilevää näkökulmaa:
Pienet toimenpiteet eivät enää kykene estämään maapallon resilienssin heikkenemistä. Koko ruokaketjun toimintaa tulee muuttaa perusteellisella ja radikaalilla tavalla.
[...]
On tosin vaikea kuvitella, että nykyisessä materialistisuuteen ja itsekkyyteen rakentuvassa yhteiskunnassa, esitetty malli voitaisiin hyväksyä kokonaisuudessaan, ja kansallisella tasolla, mutta asteittainen siirtyminen kohti suurempaa yhteistä hyvää ja luonnonmukaisen tuotannon ja ruoan tavoitteita on mahdollista noudattamalla tämän työssä esitettyjä toimenpiteitä.
(Jonkun täytyisi siis - Nuutilan mukaan - ymmärtää olla epäitsekäs? (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=869.0))
-
Yliopisto on katsonut aiheelliseksi jo etukäteen laajemminkin selostaa tuota Nuutilan väitöskirjaa:
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/nain-saavutetaan-hallituksen-luomutavoitteet
Tällaisia tieteellisiä suosituksia on tulossa:
– Nykyisen ruokaketjun haittavaikutuksista on tiedotettava, torjunta-aineille ja väkilannoitteille on asetettava haittavero, ruokaketjun yhteistyötä on parannettava ja valtaa jaettava tasaisemmin, Nuutila sanoo.
Eli suomennettuna:
- pelottelua torjunta-jäämistä ym. on vielä lisättävä ja tehostettava
- luomuviljelyn tukien lisäksi on tavanomaista viljelyä vielä rangaistava, heikennettävä sen kannattavuutta
... niin niin saadaan sitten luomu Suomessa toivottuun nousuun.
Nämä käsitykset täytyy varmaan sitten suurenkin yleisön keskuudessa ajaa läpi ...
Olemme kaikki tietoisia erilaisten allergioiden sekä syöpäsairauksien yleistymisestä. Näiden sekä ruoassamme ja ympäristössämme olevien kemikaalien välillä on todettu yhteys. Kansainväliset toimijat kuten YK, WHO ja FAO sekä EU ovat nostaneet luomun yhdeksi vaihtoehdoksi saada muutosta aikaan.
... vaikkeivät ne totta olekaan. Erityisesti eivät syy-yhteyksien osalta. Vaikkapa syöpäsairaudet ovat yleistyneet keskimääräisen eliniän nousun myötä ja sen takia, ikävakioitua nousua ei ole (vinkiksi vastaväittäjälle!). Vaikkapa FAO on suositellut luomua vain tienaamiskeinona, so. vientituotteissa. Minun tietääkseni WHO ei ole ottanut asiaan kantaa lainkaan. (Jos WHO on jossain varoitellut esim. torjunta-aineiden vaaroista, se ei ole kannanotto luomuviljelyn puolesta!) EU:n luomumyönteistä politiikkaakaan ei ole perusteltu terveyskysymyksillä. Oikeastaan päinvastoin, se on käytännössä kieltänyt luomun mainostamisen erityisenä terveysruokana. (Nämäkin vinkkinä vastaväittäjälle. Vaikka kyllä hän - eli Jaana Husu-Kallio - ne varmasti jo tietääkin.)
PS. Nyt itse kirjan teksti on on ilmestynyt nettiin. Ladattavissa vaikka tästä. (https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/167682/THEFINNI.pdf?sequence=1)
-
Tarkistinpa heti tuon WHO-väitteen. Se oli mainittu väitöskirjan kohdassa:
The activity is based on awareness of customers’ and consumer’s needs such as the increasing demand for organic produce (Section 1.4), which benefits are widely promoted (WHO 2011; FAO 2014; European Community 2015; UN 2015b) [...]
Kyseinen viite oli:
WHO (2011).
Tackling antibiotic resistance from a food safety perspective in Europe.
Available:
http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0005/136454/e94889.pdf.
Accessed 20 June 2013.
Koko sanaa luomu, organic, ei tuossa asiakirjassa edes esiinny!
***
Entä tuo FAO:n luomulle myötämielinen asiakirja. Se on tässä:
FAO (2014).
Building a common vision for sustainable food and agriculture
. FAO.
Available: http://www.fao.org/3/919235b7-4553-4a4a-bf38-a76797dc5b23/i3940e.pdf. Accessed 22 June 2015
Tuo linkki ei jostain syystä toimi, mutta tästä asiakirjasta (http://www.fao.org/3/a-i3940e.pdf) täytyy olla kyse.
Siitäkään en löydä mitään luomun ylistystä!
***
Kolmas lähde oli tämä:
European Community (2015).
Every fift hectare to organic production
. Available:
http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-%2f%2fEP%2f%2fNONSGML%2bCOMPARL%2bPE-549.119%2b01%2bDOC%2bPDF%2bV0%2f%2fEN. Accessed 15 May 2015.
Eli kyse oli siitä Sirpa Pietikäisen ym. masinoimasta yhden EU-parlamentin komitean päätöksestä. Ei edes koko parlamentin linjauksesta, EU:sta kokonaisuutena puhumattakaan.
Periaatteessa Nuutila on siinä oikeassa, että EU on jonkin verran poliittisesti luomuun päin kallellaan, (ja geenimuuntelun suhteen nihkeä (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=110.0)), mutta senkään tieteelliset elimet eivät ole luomua erityisesti ylistäneet (tai geenimuuntelua tuominneet).
***
Entäpä YK? Viite on tämä:
UN (2015b).
Sustainable development goals.
Available:
http://www.un.org/sustainabledevelopment/sustainable-development-goals/#prettyPhoto. Accessed 27 October 2015.
Siinä varmaankin viitataan tähän osaan:
http://www.un.org/sustainabledevelopment/hunger/
Sieltäkään en kyennyt löytämään sanaa "organic" lainkaan.
-
Olisi tärkeää tuoda näyttävästi julkisuuteen tuo Nuutilan tapa esittää tärkeistä asioista voimakkaita väitteitä, joille ei löydy tukea hänen esittämistään lähteistä. Tuskin esimerkiksi vastaväittäjä noita viitteitä tarkistaa.
Nuo seikat pitäisi tuoda julki näyttävästi muuallakin kuin tällä foorumilla.
-
Myös YLE haluaa jostain syystä kertoa tuosta väitöskirjasta, jo etukäteen. Halutaanko väitöstilaisuudesta iso mediatapahtuma?
Väitös: Luomun tiedotusta lisättävä – "Yllättävän moni luulee kaikkea ruokaa luomuksi" (http://yle.fi/uutiset/3-9241520)
Täytyypä tuotakin uutista hiukan kommentoida.
Nuutila muun muassa ehdottaa haittaveron asettamista torjunta-aineille ja väkilannoitteille. – Ruotsissa on torjunta-aine- ja fosforivero ja Tanskassa torjunta-aine- ja typpivero. Siellä ne on saatu toimimaan. Tärkeää on veron määrä, sen pitää vaikuttaa, mutta ei lamauttaa, Nuutila pohtii.
Mutta tuollakin tavalla pitää siis vyöryttää luomun kustannuksia muiden maksettavaksi. Veron ei pidä "lamauttaa", jotta tavanomaiset viljelijät jaksaisivat sitä maksaa, ja tällä tavalla voitaisiin vielä selvemmin maksattaa luomunsyöntiä muilla:
Haittaveron tuottoa voitaisiin ohjata koulujen luomuruokatukeen.
Muilta osin hän sitten turvautuukin tuttuun "tanskalaiseen reseptiikkaan", ohjeisssaan.
Nuutila sanoo, että tutkimusten mukaan moni pitää kaikkea suomalaista ruokaa luomuna eli luonnonmukaisesti tuotettuna.
– Moni ei tiedä, että tavanomaisesti tuotetut vihannekset voivat sisältää torjunta-ainejäämiä. Tai että väkilannoiteet rehevöittävät vesistöjä.
Tuo ihmisten ("moni") väitetty tietämättömyys on kyllä kovin yliammuttu väite - kaiken sen media- ja viranomaisrummutuksen (http://tuottavamaa.org/uutiset.php?News_id=10) jälkeen, mitä asiassa on harjoitettu, ja jatkuvasti harjoitetaan - suorastaan tietämättömyyttä? Ainakaan Nuutila ei tunnu tietävän, että luonnonmukainen viljely rehevöittää vesistöjä - jopa reippaasti tavanomaista enemmän (http://tuottavamaa.org/uutiset.php?News_id=417). (Ei,kyllä hän varmasti tietää, on varmasti kuullut myös tuosta tutkimuksesta. Mutta ei ole tietävinään.)
Tuskinpa siis "moni pitää kaikkea suomalaista ruokaa luomuna". Mutta Nuutilaa harmittaakin itse asiassa sama kuin harmitti Tarja Cronbergiakin: moni todellakin pitää suomalaista ruokaa riittävän puhtaana, eikä sen vuoksi etsi sitä "puhtautta" luomusta. (Niin ei Nuutilakaan tietysti sanojaan asettele, mutta varmaan vähän niin ajattelee: suomalaisten pitäisi laajemmin nähdä tavanomainen suomalainenkin ruoka - likaisena.) Kun tavallinen suomalainen sitten saattaa sanoa asian niin, että suomalainen ruoka on "melkein luomua", niin sekö luomuväkeä harmittaa (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=674.msg4013#msg4013) (niinkuin tavallaan meitäkin!).
Tässä olemme tietysti samaa mieltä:
Nuutila ehdottaa, että tavanomaisesta tuotannosta tulisi julkaista enemmän tutkimuksiin perustuvaa tietoa ja näin kuluttajat tietäisivät ruokaketjun haittavaikutuksista.
Luomusta voitaisiin puolestaan lisätä tietoa esimerkiksi koulun oppimateriaaleihin sekä korkeakoulujen opetustarjontaan.
Mutta tietysti korostaen, että sen jaettava tieto olisi todella objektiivista tietoa, ei luomuiskulauseita ja -mutua. Mutta jos kouluissa ja muissa oppilaitoksissa todella kerrottaisiin esim. Bruce Amesin tulos siitä, miten me ruoassamme nautimme 10 000 kertaa enemmän kasvien luontaisia "myrkkyjä" kuin torjunta-ainejäämiä, ei jälkimmäisillä pelottelu ehkä olisikaan niin tehokasta, ei edistäisi luomun lisäämistavoitetta.
***
Olisi tärkeää tuoda näyttävästi julkisuuteen tuo Nuutilan tapa esittää tärkeistä asioista voimakkaita väitteitä, joille ei löydy tukea hänen esittämistään lähteistä. Tuskin esimerkiksi vastaväittäjä noita viitteitä tarkistaa.
Nuo seikat pitäisi tuoda julki näyttävästi muuallakin kuin tällä foorumilla.
Olen samaa mieltä. Yksinkertaisimmillaan se voisi tapahtua niin, että menisi nuo asiat kertomaan tuohon väitöstilaisuuteen. Perinteisestihän ne ovat olleet julkisia ja avoimia tilaisuuksia, joissa on annettu myös yleisölle puheenvuoro (kerrotaan tapauksesta, menneiltä vuosikymmeniltä, jossa yleisö jopa on kritisoinut väitöskirjan hylätyksi - tosin nuo kriitikot tarinan mukaan olivat alan professoreja ...). Monesta syystä minua ei vain haluttaisi tilaisuuteen mennä, täytyy keksiä muu tie.
-
Itse asiassa jopa tästä voi olla Nuutilan kanssa samaa mieltä:
– Kuluttajilla ei ole nyt riittävää syytä valita luomua. Arvot ohjaavat rahankäyttöä. Luomua voidaan valita esimerkiksi eettisistä ja turvallisuussyistä.
Korostaen sitä, että "kuluttajilla ei ole nyt riittävää syytä valita luomua". Ei nyt, ja tuskinpa koskaan. Ja nimenomaan "eettisistä ja turvallisuussyistä" ei.
-
Pro Luomu ei sitten asettunutkaan varauksettomasti kannattamaan tätä Nuutilan ehdotusta:
Pro Luomu haittaveroehdotuksesta: "Varmasti on muitakin ohjauskeinoja" (http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/pro-luomu-haittaveroehdotuksesta-varmasti-on-muitakin-ohjauskeinoja-1.165383)
Pro Luomu varmaan miettii asiaa strategisesti: tuollainen vero herättäisi varmasti närää, ja lietsoisi entisestään sitä vastakkainasettelua, jota toisaalta halutaan välttää.
"Tanskalaista reseptiikkaa" ja luomuprogandan lisäämistä toki sekin kannattaa:
Kottilan arvion mukaan tutkimuksen ehdotus ottaa mallia Tanskasta, sillä Tanskassa ja Ruotsissa julkista ruokapalvelua on nimittäin koulutettu luomun käyttöön.
"Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, miten säästetään jostain muualta. Kyse on ollut ruokalistasuunnittelusta, hävikin vähentämisestä ja prosessien järkeistämisestä", hän sanoo.
Kottila ehdottaa, että luomu pitäisi saada nykyistä paremmin osaksi opetusta. Nykyisessä ammattikoulutuksessa tilannetta voisi hänen mukaansa helpottaa myös lisäämällä opettajien tietämystä luomusta.
"Me saadaan sellaista viestiä, että jos olet kiinnostunut luomusta, et saa koulusta sitä opetusta", hän sanoo.
Kaiken kaikkiaan kyllä edelleen jää vaikutelma, että luomututkimuksen korkeimmat saavutukset ovat erilaisia ehdotuksia siitä, miten luomua saisi paremmin kaupaksi. Tai miten sille saisi järjestettyä enemmän yhteiskunnan tukea.
-
Jos tämä toinen Maaseudun Tulevaisuuden uutinen yhtään heijastaa todellisuutta oikein, tuo mainitsemani "närä" on totta, jo olemassa ja helposti leviämässäkin:
Haittavero lannoitteille? Luomuviljelijä: "En vähään aikaan ole kuullut vastaavaa möläytystä" (http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/haittavero-lannoitteille-luomuviljelij%C3%A4-en-v%C3%A4h%C3%A4%C3%A4n-aikaan-ole-kuullut-vastaavaa-m%C3%B6l%C3%A4ytyst%C3%A4-1.165494)
Olisikohan Pro Luomunkin piirissä tätä realismia:
Myöskään Matti Seitsonen ei usko haittaveroihin.
"Jos luomun lisäys ei ole kuluttajalähtöistä, ei lisäys ole kestävää. Vain markkinoilta saatu lisätuotto kasvattaa luomualaa järkevällä tavalla. Sama koskee luomutuen lisäystä ym. viranomaistoimia luomun lisäämiseksi", hän kirjoittaa.
Kuten siellä täällä täällä on sanottu, jopa mekin olemme valmiita hyväksymään luomun tuottamisen, siinä määrin kuin sille Suomessa kysyntää on. Mutta - kuten myös olemme esille tuoneet - silloin koko tuolta Nuutilan tarkastelulta putoaa osittain pohja pois: mitään tarvetta ei ole saada tuota valtion luomuohjelmaa (20% peltoalasta) toteutettua, koska kysyntä on niin vähäistä (http://tuottavamaa.org/uutiset.php?News_id=305) (vaikka luomun heikompi tuottavuuskin otettaisiin huomioon).
Tämä keskusteluun osallistuja tarkastelee ehdotus yleisemmällä tasolla, tästä näkökulmasta:
"Väittelijä jutun perusteella esittää lannoitteille haittaveroa, niin tämän veron tulisi kohdentua ravinteiden käyttöön tasapuolisesti. Johdonmukaista on siis vaatia kaikkia ravinteiden käyttöä verotettavaksi koska kaikki ylilannoitus on haitallista tapahtui se sitten normaalin tai luomun kautta."
Minulle taas tuosta ehdotuksesta, jos sitä yhtään harkittaisiin, tuli mieleen, että silloin tulisi heti ottaa myös kantaa luomuviljelyn !oisimiseen, näissä ravinteissakin (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=740.msg4762#msg4762).
-
Edelleen johdonmukaisesti Luomuinstituutti keskittyy tieteessään myynninedistämiseen:
Luomuruokaseminaari 15.11.2016 (http://luomu.fi/kirjoitus/luomuruokaseminaari-15-11-2016/2/?ref=etusivu)
Suomen hallituksen Luomualan kehittämisohjelman yhtenä tavoitteena on lisätä luomun osuutta päiväkoti ja oppilasruokailussa. Tavoite on 20 % käytetyistä raaka-aineista luomuna vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen vaatii ruokaketjun toimijoilta yhteistä tahtotilaa, yhteistyötä ja olemassa olevien haasteiden voittamista. Myös poliittiseen päätöksentekoon tulee voida vaikuttaa mm. kertomalla luomutuotannon ja -ruoan positiivisista vaikutuksista ihmisiin, ympäristöön ja jopa aluetalouteen.
(lihav. HJ)
Luonnollisesti on täysin kiellettyä päätyä johtopäätöksiin, ettei tuollaisia positiivisia vaikutuksia ole. Tai edes kertoa muualla saaduista tuollaisista tuloksista.
Mutta näin olimme aika oikeassa aavistuksissamme: tässä on Tarja Cronbergin melko pysyvä saavutus, instituutin avulla löytyy aina poliittisia lobbareita asialle.
-
Pelkäänpä - hänen aiemman toimintansa perusteella - että tämä nimitys, vaikkei se enää Luomuinstituutissa tapahtunutkaan, on nyt vahvistus luomutieteelle Suomessa:
Suomen ensimmäinen kestävyystieteen professuuri LUT:hen (http://www.lahdenyliopistokampus.fi/fi/ajankohtaista/uutiset/?a=viewItem&itemid=1577)
Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa (Lappeenranta University of Technology, LUT) on aloittanut Suomen ensimmäisenä kestävyystieteen professorina maatalous- ja metsätieteen tohtori (MTT) Helena Kahiluoto. Uusi professuuri vahvistaa LUT:n jo ennestään laajaa kestävyystieteen osaamista.
Kahiluodon erikoisosaamista ovat ravitsemusturvan, ilmastonmuutoksen ja vesistöjen kytkennät, sekä oikeudenmukainen kiertotalous.
... ja myös aika tiukka sitoutuminen juuri tietyntyyppisiin ratkaisuehdotuksiin noissa ongelmissa!
-
Kuulemma jo yli 100 vuotta sitten patenttivirastot lakkasivat myöntämästä patentteja ikiliikkujille ja ottamasta edes niitä koskevia hakemuksia vastaan. Luomuinstituutissa sen sijaan yhä tavoitellaan tätä (lihav. HJ):
Luomuruokaseminaari 15.11.2016 (http://luomuinstituutti.fi/luomuruokaseminaari-15-11-2016/)
Luomuruokaseminaarissa käsitellään luomuruoan käytön tilannetta ammattikeittiöissä, mahdollisuutta vaikuttaa luomuruoan osuuden kasvattamiseen kustannuksia lisäämättä, paikallisia innovatiivisia ratkaisuja, luomun elinkaarianalyysin tuloksia sekä luomun käytön aluetaloudellisia vaikutuksia.
Tuo asia on hyvinkin verrattavissa ikiliikkujan keksimisyrityksiin, koska näennäisikiliikkujia on aina keksitty. Samoin tullaan tuossa seminaarissa taas kerran "keksimään" ne keinot, joilla näennäisesti hävitetään luomun lisäkustannukset.
Eikä tämän kummallisempaa tälläkään kertaa ole siinäkään odotettavissa (muc.fi -sivustolta):
Luomuinstituutin tutkimuskoordinaattori Jaakko Nuutila on tutkinut luomuruoan tarjontaa kouluissa. Hän esittelee laskelmia, miten luomun osuutta voidaan lisätä kustannuksia kasvattamatta.
– Ruokalistasuunnittelulla ja kasvisruoan määrää lisäämällä voidaan päästä hyviin tuloksiin, tutkimuskoordinaattori Jaakko Nuutila Luomuinstituutista sanoo.
PS. 9.11.16: Tarkoituksena on mitä ilmeisemmin tehdä ko. tilaisuudesta yleisempi hengennostatus- ja propagandatilaisuus suurellekin yleisölle, koska siitä ilmoitetaan esim. Länsi-Savossa (http://www.lansi-savo.fi/tapahtuma/luomuruokaseminaari-keinoja-luomun-lisaamiseksi-julkisissa-ruokapalveluissa-355105): "... ja se on avoin ja maksuton kaikille".
-
Pirjo Siiskoselle löydettiin tällainen pelastusrengas:
Luomuliiton puheenjohtajaksi valittiin Pirjo Siiskonen (http://www.luomuliitto.fi/luomuliiton-puheenjohtajaksi-valittiin-pirjo-siiskonen/)
Saa nähdä, täytetäänkö hänen vanhaa virkaansa. Se kyllä laitettiin hakuun (ks. 14.9.16 edellä). Mutta luultavasti silti voi tuota kysyä. Hyvin usein tuollaisessa tilanteessa myös muutetaan viran toimenkuvaa, hiukan tai enemmänkin.
-
Pelkäänpä - hänen aiemman toimintansa perusteella - että tämä nimitys, vaikkei se enää Luomuinstituutissa tapahtunutkaan, on nyt vahvistus luomutieteelle Suomessa:
Suomen ensimmäinen kestävyystieteen professuuri LUT:hen (http://www.lahdenyliopistokampus.fi/fi/ajankohtaista/uutiset/?a=viewItem&itemid=1577)
Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa (Lappeenranta University of Technology, LUT) on aloittanut Suomen ensimmäisenä kestävyystieteen professorina maatalous- ja metsätieteen tohtori (MTT) Helena Kahiluoto. Uusi professuuri vahvistaa LUT:n jo ennestään laajaa kestävyystieteen osaamista.
Kahiluodon erikoisosaamista ovat ravitsemusturvan, ilmastonmuutoksen ja vesistöjen kytkennät, sekä oikeudenmukainen kiertotalous.
... ja myös aika tiukka sitoutuminen juuri tietyntyyppisiin ratkaisuehdotuksiin noissa ongelmissa!
Tämä hänen haastattelunsa Hesarissa ei kyllä ihan pahimpia epäilyksiä vahvistanut ...
Kestävyystieteen ensimmäinen professori miettii, miten ravinteet saadaan riittämään kaikille (http://www.hs.fi/tiede/a1479358847802)
.... mutta kyllä siinä keinolannoitteille oli varattu pahiksen rooli, ei roolia tuon hänen ongelmansa ratkaisijana.
Olemme tuoneet aivan liikaa maaperän ja ilmakehän ravinteita aktiiviseen muotoon eli lannoitteiksi ja jätteiksi. Ne rehevöittävät peltoja ja vesiä.
Ja ratkaisu kehitysmaidenkin ongelmiin olisi tässä:
Lantaa voitaisiin kuljettaa tiiviissä muodossa EU-maista Afrikkaan. Näin vähennettäisiin vesistöjen rehevöitymistä pohjoisessa ja lisättäisiin satoja etelässä.
Varmasti tuossakin on ideaa. Mutta vain osaratkaisuna. Eikä se onnistu pitkällä tähtäimellä. Eli kestävänä mallina.
-
Jäähyväisluento.
Tutkittua tietoa luomusta -luento: Katkelmia luomun kehitysvaiheista (http://www.lansi-savo.fi/tapahtuma/tutkittua-tietoa-luomusta-luento-katkelmia-luomun-kehitysvaiheista-356301)
Luennoitsija: Luomuinstituutin johtaja, professori Pirjo Siiskonen
Aihe mielenkiintoinen, tutustun varmasti luentoaineistoon, kun se nettiin tulee.
Samalla kuitenkin kaihertaa mielessä (siellä jo jonkinaikaa ollut) ajatus, että entäpä jos minä itse tekisin samasta aiheesta akateemisen tutkielman! ;D
-
Aavisteluni menivät täysin pieleen. Virka täytettiin ...
Luomuinstituutin johtajaksi valittiin kokenut luomututkija (https://www.luke.fi/uutiset/luomuinstituutin-johtajaksi-valittiin-kokenut-luomututkija/)
Luomuinstituutin johtajan tehtävään on valittu maatalous- ja metsätieteiden tohtori Sari Iivonen ajalle 1.1.2017 – 31.12.2020.
... eikä ainakaan tuon uutisen mukaan toimenkuvaakaan muutettu.
Nyt sitten odotellaan, lupaako Sari Iivonen kaudellaan muutosta tähän tosiasiaan (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=162.msg9367#msg9367). Siiskosen aikana sitä silloin tällöin lupailtiin, vaikka vähän epämääräisesti.
-
Vanhaa akateemista ajattelua ja teoretisointia luomuviljelystä:
Luomuliiton uusi puheenjohtaja Pirjo Siiskonen: Koko maan ruuantuotanto pitää saada luomuun (http://yle.fi/uutiset/3-9322008)
Tai siis oikeastaan nykyistä, koska hän on edellisessä virassaan vielä vuoden loppuun. Mutta niin moneen kertaan tuo idea on täällä käsitelty, ettei maksane vaivaa sitä kaikkea toistaa.
Mutta nyt olisi jollekin lehtimiehelle "tuhannen taalan paikka" kysyä Sari Iivoselta, mitä mieltä hän on tuosta kaikesta. Ellei nyt, niin viimeistän siinä vaiheessa, kun Iivonen astuu virkaansa. ("Edeltäjänne mielestä ...")
-
Jäähyväisluento.
Tutkittua tietoa luomusta -luento: Katkelmia luomun kehitysvaiheista (http://www.lansi-savo.fi/tapahtuma/tutkittua-tietoa-luomusta-luento-katkelmia-luomun-kehitysvaiheista-356301)
Luennoitsija: Luomuinstituutin johtaja, professori Pirjo Siiskonen
Aihe mielenkiintoinen, tutustun varmasti luentoaineistoon, kun se nettiin tulee.
Nyt se on täällä (http://luomuinstituutti.fi/wp-content/uploads/sites/2/2016/11/Katkelmia-29.11.2016_valmis.pdf) (pdf) ja varsin valaiseva, oikein hyvin tehty.
Ensi vaikutelmani on, että luomun kehitys Suomessa on tosiaan tapahtunut n. 30 vuodessa (plus miinus jokunen vuosi) ja sen toimijat, aktivistit taitavat pääosin yhä olla keskuudessamme. Ja toinen huomio: ovatpahan aika hyvin onnistuneet järjestämään virkoja itselleen ja/tai toisilleen ... 8)
Mikä siitä kyllä oikeastaan puuttuu, ovat luomun takapakit, sitä kohtaan esitetty kritiikki. Kun siellä esimerkiksi tuodaan esiin "1930-luvulla A. I. Virtasen kehittämä typpikotovarainen viljely- ja ruokintajärjestelmä", niin ei tuoda esiin sitä, miten A. I. Virtanen myöhemmin myönsi, että tuo hänen ideansa on epäkäytännöllinen, ei toimi.
-
Mikkelin ammattikorkeakoulussakaan ei ole oltu toimettomina, siellä on saatu aikaan tällainen oppikirja:
Luomun käyttäjän käsikirja - uusi julkaisu luomun käyttäjälle (http://www.mamk.fi/luomuviestinta)
Onko tuote varmasti luomua ja miten sen käytöstä voi kertoa asiakkaalle oikein? Useita ammattikeittiöitä askarruttaavaan kysymykseen löytyy nyt vastaus Luomun käyttäjän käsikirjasta. Viesti luomusta oikein –hankkeessa koottu käsikirja on helppokäyttöinen opas, joka kokoaa keskeiset tiedot ensi kertaa yhteen ammattikeittiöiden ja kaupan alan käyttöön.
Kyllä, käytännön myynninedistämiseen tuo painottuu. Mutta niin näyttää painottuvan se varsinainenkin akateeminen luomutiede.
"""
Nyt akateemisissa luomupiireissä ollaan Suomeen tuomassa uutta luomugurua (Länsi-Savo):
Kansainvälinen luomualan konferessi Mikkeliin — vieraat pääsevät tutustumaan myös paikallisiin luomutiloihin (http://www.lansi-savo.fi/uutiset/lahella/kansainvalinen-luomualan-konferessi-mikkeliin-vieraat-paasevat-tutustumaan-myos)
Konferenssissa puhuu useita kansainvälisiä johtavia luomututkijoita, muun muassa professori John P. Reganold Washingtonin valtion yliopistosta.
Tapahtuman pääjärjestäjänä toimii Luomuinstituutti.
Tämän Reganoldin ajatuksia on täällä jo käsitelty:
Vs: Luomu sittenkin riittäisi maailmalle? - Worldwatchin uusi yritys (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=11.msg8029#msg8029)
(Tämä aiempi keskustelu (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=576.0) hänestä jäi kesken.)
-
Mutta luomua tutkitaan muuallakin kuin Mikkelissä (Vaasan yliopisto):
Minä ja tiede -luento: Suosi luomua - saa arvostusta? (Seinäjoki) (http://www.uva.fi/fi/events/luomalas/)
-
Joo, näin Luomalan hankkeessa tutkitaan:
https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2012/06/tiedote-2012-06-05-12-24-40-537538
Luomun yhteiskunnallisen arvostuksen tutkiminen tie kestävän talouden kasvuun
Vaasan, Helsingin ja Jyväskylän yliopiston yhteishankkeelle puolen miljoonan akatemiarahoitus
"Suomen Akatemia on myöntänyt 570 000 euroa Vaasan yliopiston, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin ja Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun yhteishankkeelle. ”Vihreän talouden valtavirtaistuminen – luomutuotannon ja -kuluttamisen yhteiskunnallinen oikeuttaminen” -tutkimushankkeessa tarkastellaan kestävään talouteen ja luonnonvarojen vastuulliseen hyödyntämiseen liittyviä yhteiskunnallisia kysymyksiä.
...
Lisätiedot:
Professori Harri Luomala, Vaasan yliopisto, puh. 050 511 8886, harri.luomala@uwasa.fi
Professori Sami Kurki, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, puh. 0500 811 232, sami.p.kurki@helsinki.fi
KTT Marjo Siltaoja, Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu, puh. 040 576 7841, marjo.siltaoja@jyu.fi"
Tällaisia tuloksia tuolla rahalla on jo saatu:
http://yle.fi/uutiset/3-9152535
"Kuluttajatutkimuksissa on tullut ilmi, että ruoan valinnoilla halutaan myös kertoa itsestä, ilmaista omaa identiteettiä. Kyse ei siis ole yksinomaan terveydestä, kehon hyvinvoinnista, vaan valinnoilla avaudutaan omasta arvotaustasta muille.
– Olen havainnut tutkimuksissa, että joissakin tapauksissa luomu valitaan sen takia, että se välittää itsestä jotain tiettyä viestiä. Vastuullisuutta, ympäristönsuojelua ja jopa varallisuutta, sillä onhan luomutuote tavallista kalliimpaa, kertoo Harri Luomala.
Yrityksille uudet ruokatrendit ovat selvä markkinarako. Osa trendien perässä liikkuvista kuluttajista vaihtaa helposti markkinoille tulevaan uuteen uutuuteen, mutta tutkija uskoo vaihtoehtoisen ajattelun ydinjoukon pysyvyyteen.
– Kestävän kulutuksen kannattaminen, läpinäkyvyys tai luomun suosiminen ovat tuleet jäädäkseen. Ydinporukka ei lähde minnekään. Se porukka on Suomessakin jo aika merkittävä ja se kasvaa koko ajan, sanoo kuluttajatutkimusta tekevä professori Harri Luomala Vaasan yliopistosta."
Tässä on havaittu, että itse asiassa vain mielikuva vaikuttaa:
http://yle.fi/uutiset/3-9327467
-
Ensin ajattelin, ettei tuo "Vaasan" hanke olisi yhtä "tunnustuksellista" tutkimusta kuin pääosa "Mikkelin" hankkeista, mutta kyllä tässäkin nämä lähtökohdat otetaan annettuina ja jo hyväksyttyinä (asettamisuutisesta):
Pyrkimys kestävän talouden kehittämiseen vaatii tuekseen laajan yhteiskunnallisen hyväksynnän. Kestävän talouden sosiaalisen hyväksynnän rakentumista tarkastellaan tutkimushankkeessa luomutuotannon ja -kulutuksen kautta. Suomi tarjoaa tutkimukselle kiinnostavan maaperän, sillä luomutuotannon kasvattaminen on nostettu keskeiseksi tavoitteeksi hallitusohjelmassa ja kansallista maabrändiä pohtineessa työryhmässä. Luomukulutuksen kasvu on kuitenkin ollut hidasta verrattaessa muihin maihin.
Eli kärjistäen: siinäkin vain etsitään keinoja, joilla luomu saataisiin "yhteiskunnallisesti hyväksyttyä". Ja kulutus (sitä kautta) kasvuun, kuten niissä "muissa maissa".*)
Nyt noissa uutisissa nostetaan kyllä esiin teemoja, jotka tuntuvat hiukan kriittisiltäkin, kuten vaikka tämä esimerkki, johon Jarrumies tuossa jo viittaisikin:
Brändi maistuu hyvältä – Miksi tuote tuntuu paremmalta paremmassa paketissa? (http://yle.fi/uutiset/3-9327467)
[...]Professori Luomala puhuu tuhlaavaisen signaloinnin teoriasta.
– Niitä tuotteita ostamalla kerrot siitä, että olet sen verran fiksu ja sinulla on rahaa, että voit suosia näitä. Ja sillä, että nämä eivät hyödytä vain itseäsi lähetät tuhlaavaisen signaalin, jolla haluat vastineeksi muilta kunnioitusta. Tällä tavoin näytät näennäisesti omaa epäitsekkyyttäsi.
Mutta onko kyse siitä, että etsitään vain keinoja saada tuo mekanismi toimimaan paremmmin, myös Suomessa? Kaikki kuluttajat täytyy saada mukaan tähän "tuhlaavaiseen signalointiin"? Jos tuo teoria toimii hyvin Helsingin Kampissa, miten sen saisi toimimaan Kauhajoellakin (esimerkkipaikkakunnat ko. artikkelissa)? Ja juuri siten, että se edistäisi luomun kulutusta?
_______________
*) Joka väitekin muuten otetaan hyvin annettuna tosiasiana. Vaikka se on tosi vain, jos valitsemme sopivasti nämä "muut maat", katsomme vaikka Ruotsiin ja Tanskaan. Jos otamme mukaan kaikki maat, tai vaikkapa vain kaikki kehittyneet, rikkaat maat, ei Suomi niin kovasti muista poikkeakaan, luomun kulutuksessa ja sen trendeissä.
-
Kun ...
Suomen yliopistokeskukset juhlistavat Suomi 100-juhlavuotta haastekampanjalla (http://www.radiomikkeli.fi/uutiset/suomen-yliopistokeskukset-juhlistavat-suomi-100-juhlavuotta-haastekampanjalla)
Suomen yliopistokeskukset juhlistavat yhdessä Suomi 100 -juhlavuotta käynnistämällä 100 haastetta -kampanjan. Kampanjassa yliopistokeskukset tuovat esille ajankohtaisia teemoja ja ongelmia. Haasteita esittävät myös alueellisesti ja valtakunnallisesti tunnetut ihmiset.
... niin Mikkelin listalla eli ehdotuksissa on sitten tämä:
Mikkelin yliopistokeskuksen haastevideot:
o Kuinka ruoantuotannosta saadaan 20% luomua?
Pirjo Siiskonen, Luomuliiton puheenjohtaja
Vähemmän tunnustuksellisella linjalla tuo haaste olisi tietysti: miksi ruoantuotannosta pitäisi saada 20% luomua? Avoimena sille mahdollisuudelle, ettei pitäisikään.
-
Ainakin pari "rakasta vihollistamme" on nyt poistunut näistä kuvioista:
Vuosi ja väki on vaihtunut Luomuinstituutin koordinaatioyksikössä (http://luomu.fi/kirjoitus/vuosi-ja-vaki-on-vaihtunut-luomuinstituutin-koordinaatioyksikossa/1/?ref=etusivu)
Johtaja Pirjo Siiskonen siirtyy eläkepäiville, tutkimuskoordinaattori Jaakko Nuutila Luonnonvarakeskuksen kansainvälisiin tehtäviin ja tutkimusavustaja Juho Hämäläinen palaa kandiopintojensa pariin.
Ja tämä on nyt sitten ihan virallista:
Vuoden vaihteessa Luomuinstituutin hallinnointi siirtyi sopimuksen mukaisesti Luonnonvarakeskuksen tehtäväksi vuosiksi 2017-2020.
Mutta löysänä "asiantuntijaverkostona" Luomuinstituutti siis jatkaa. Ja uusi johtajakin sille on siis valittu. Hänellehän laitoimme jo hyvissä ajoin tämän kysymyksemme odottamaan:
Vanhaa akateemista ajattelua ja teoretisointia luomuviljelystä:
Luomuliiton uusi puheenjohtaja Pirjo Siiskonen: Koko maan ruuantuotanto pitää saada luomuun (http://yle.fi/uutiset/3-9322008)
Tai siis oikeastaan nykyistä, koska hän on edellisessä virassaan vielä vuoden loppuun. Mutta niin moneen kertaan tuo idea on täällä käsitelty, ettei maksane vaivaa sitä kaikkea toistaa.
Mutta nyt olisi jollekin lehtimiehelle "tuhannen taalan paikka" kysyä Sari Iivoselta, mitä mieltä hän on tuosta kaikesta. Ellei nyt, niin viimeistän siinä vaiheessa, kun Iivonen astuu virkaansa. ("Edeltäjänne mielestä ...")
-
Helsingin yliopisto ilmoitti tämän projektin tänään päättyneeksi:
Selvitys luomun kehityksestä kahdeksassa Euroopan maassa (https://tuhat.helsinki.fi/portal/fi/projects/selvitys-luomun-keh(cf346eed-8cdc-472d-bf14-40a7dd0c1ce6).html)
Tuliko siitä mitään tulosta? Tuosta ei selvinnyt. Tuollainen tuore selvitys ja vertailu olisi mitä mielenkiintoisin. Vaikka se olisi vähän "tunnustuksellinenkin"!
-
Tällainen julkaisu löytyi:
Luomun kehityksestä kahdeksassa Euroopan maassa: Tilastoihin perustuva selvitys Itävallan, Norjan, Ruotsin, Saksan, Suomen, Tanskan ja Viron luomuruokaketjusta ja sen kehityksestä (https://tuhat.helsinki.fi/portal/fi/publications/luomun-kehityksesta(0cdddf1b-58fd-49d6-a505-0304fcad15f2).html)
Tuo olisi tietysti tilattavissa, mutta eikö tuon voisi julkaista netissä?
Hiukan selvityksen (tilastollista) luotettavuutta kyllä syö, että puhutaan 8 maasta - mutta luetellaan samassa otsikossa vain 7 maata! 8)
Tuohon on valittu suuren luomun kysynnän maita kuten Itävalta, Ruotsi, Saksa ja Tanska. Mutta vertailukohdaksi on sitten kyllä tuotu myös maita, joissa luomun kysyntä on pientä kuten Norja, Suomi ja Viro.
-
Tuosta maavertailusta pitää Pirjo Siiskonen luennon Luomuinstituutissa 21.2.17. Pian sen jälkeen varmaan saamme nettiin luentodiat, joista ainakin päätulokset selviävät.
-
Tämä on Ruralia-instituutin tutkimus ...
Leimatusta salonkikelpoiseksi - Luomu suomalaisessa mediassa (https://tuhat.helsinki.fi/portal/fi/publications/leimatusta-salonkik(3c3376f6-85ce-46ad-9a03-c9b12e1dafeb).html)
... vaikka raportti siitä ilmestyykin Luomulehdessä.
Samaa toivomme tästäkin kuin edellä mainitusta maavertailusta. Se onkin luultavasti jonkin ajan kuluttua netistä tavoitettavissa, ainakin siis päätuloksiltaan.
PS. Itse asiassa se on jo, täältä s. 18:
https://issuu.com/luomulehti/docs/luomulehti_1_2017_issuu
-
Ensi vaikutelmani on, että luomun kehitys Suomessa on tosiaan tapahtunut n. 30 vuodessa (plus miinus jokunen vuosi) ja sen toimijat, aktivistit taitavat pääosin yhä olla keskuudessamme. Ja toinen huomio: ovatpahan aika hyvin onnistuneet järjestämään virkoja itselleen ja/tai toisilleen ... 8)
Saman käsityksen saa tästä Erkki Pöytäniemen muistelmien tapaisesta bloggauksesta:
Luomumatkalla (http://erkkipöytäniemi.fi/blogipostaukset/luomumatkalla/)
Siitä löytyy tämä (tilastollinen) yhteenvetotietokin:
Sinä aikana kun olen ollut luomualalla mukana on luomuviljelypinta-ala kasvanut alle 1000 hehtaarista yli 200000 hehtaariin, 10% Suomen viljellystä peltoalasta.
*)
Ja tieto, että valtiovalta on ollut mukana koko ajan, ei vasta Luomuinstituutin perustamisen myötä:
Vuotta myöhemmin, kun olin palannut Viikkiin opiskelemaan, soitti suomalaisen luomun grand old man Mikko Pax, ja kertoi, että Biodynaaminen yhdistys oli saanut valtionavun luonnonmukaisen viljelyn neuvojan palkkaamiseen, ja kysyi suostuisinko hommaan. Suostuinhan minä ja toimin neuvojana 3 vuotta.
(so. noin 1980-luvun puolessa välissä. HJ)
Pöytäniemi kuvaa kärjistäen opetusta "ennenvanhaan":
Yliopistossa ei 1980-luvulla tietenkään luomua opetettu, vaan kerrottiin mm, että hevosissa ei ole pyörivää osaa, johon saisi voiman ulosoton (maatalousteknologian perusteet), maatalouden historialla ei ole mitään merkitystä (maatalouspolitiikan perusteet), kasveille ei ole merkitystä, missä muodossa ne ravinteet saavat (kasvinviljelytieteen perusteet) ja myrkkyjä tulee kutsua kasvinsuojeluaineiksi (kasvinsuojelun perusteet). Maaperäbiologiaa ei opetettu, liekö siitä juuri kuultukaan. Onneksi maatalousopiskelijoiden piirissä toimi ‘Vaihtoehtoisen viljelyn opintopiiri’, jonka piiriin silloin Maatalouskirjastossa työskennellyt Anja Alanko poimi sopivan näköiset nuoret opiskelijat jollakin kuudennella aistilla.
Vastaavan, mutta toiseen suuntaan kärjistävän kuvauksen voisi varmaan kirjoittaa nykytilanteesta, ja vaikkapa Mikkelissä annetusta opetuksesta. Jossa nyt "Vaihtoehtoisen viljelyn opintopiiri" on saanut hyvin virallisen aseman, ja valtion rahoituksen.
__________
*) tällä tiedolla on relevanssia toisessa keskustelussamme:
Luomusatojen kehitys ajan myötä (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=752.0)
Hyvin pitkäaikainen vertailu on siis mahdollinen korkeintaan tuon n. 1000 hehtaarin osalta.
-
Miten laajaa tämä toiminta on? Tältä Luken sivulta (https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/ruoka-ja-ravitsemus/luomutuotanto/) selviää:
Luken luomututkimusta koordinoi yhdessä Helsingin yliopiston kanssa perustettu Luomuinstituutti. Luomututkimuksen parissa työskentelee pääsääntöisesti tai ajoittain yli 80 lukelaista.
Siitä saa jo jonkinlaisen painostusryhmän. :D
-
Mikkelissä tiede on edelleen tätä:
- Luomun kysyntä kasvaa ympäri Euroopan ja Suomessakin yhä useampi ostaa luomua. Luomu natsaa ajan henkeen ja terveys ja hyvinvointi haetaan lautasen kautta. Kuluttajilla on huoli ruuan turvallisuudesta ja ruokaskandaalit lisäävät luomun suosiota. Luomua on nykyisin hyvin saatavilla ja se helpottaa ostamista, Luomuinstituutin johtaja Sari Iivonen valotti Tiedepäivässä luomun suosion kasvun syitä.
Vaikka vaatii kyllä omanlaisensa katsojan silmät, jos pystyy - kun vielä luomua on "hyvin saatavilla" - näkemään 2% (tai hinnat huomioon ottaen noin 1%:n) myyntiosuudessa "suosiota" ja vieläpä ajan henkeä.
-
Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin lehti 1/2015 putosi postilaatikosta. Hyvin suuri osa sen artikkeleista käsitteli luomua. Pari poimintaa, kommentoiden:
Juttu "Jäljitetettävyysjärjestelmiä tehostamalla ruokaväärennökset kuriin" vakuutti minut, että typen isotooppeihin perustuvalla meetelmällä voidaan kuin voidaankin luomutuotteet erottaa tavanomaisista. Mutta ilmeisesti ko. menetelmään perustuvaa laitetta ei kyllä kovin lähitulevaisuudessa ole odotettavissa kaupan kassalle tms. Ja muut ihmettelyni asiassa tietysti (ks. edellä) jäävät edelleen voimaan.
Tässäkin artikkelissa vahvistetaan näin olevan laita:
Ruokahuijaukset lisääntyvät – väärensimme oliiviöljyä ja laitoimme kalat DNA-testiin (http://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/04/16/ruokahuijaukset-lisaantyvat-vaarensimme-oliivioljya-ja-laitoimme-kalat-dna)
Luomuna saatetaan myydä tuotteita, jotka eivät oikeasti sitä ole [...]
Tutkijoilla on käytössään muitakin salapoliisikeinoja. Isotooppianalyysillä saadaan esimerkiksi selville, ovatko mansikat kasvaneet Virossa vai Suomessa. Saman alkuaineen atomeissa voi olla eri määrä neutroneja, ja näitä eri painoisia atomeja kutsutaan alkuaineen isotoopeiksi. Vedyn ja hapen eri isotoopit viihtyvät eri puolilla maapalloa, joten niistä voi päätellä kasvin kasvupaikan.
Typen isotooppeja tutkimalla selviää, onko kasvi lannoitettu kemiallisesti vai luomukriteerien mukaan lannalla.
Sitä ei tuossa artikkelissa eikä ilmeisesti ohjelmassakaan tarkastella, miltä kauheuksilta kuluttajaa noilla huippumenetelmillä sitten suojeltaisiin. Oikeasti.
-
Onko tästä Helsingin yliopiston tilaisuudesta syntynyt mitään muuta kirjallista materiaalia:
Maatalous kaipaa tiedettä ja tarkkaavaisuutta (https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/maatalous-kaipaa-tiedetta-ja-tarkkaavaisuutta)
Mitä siellä oikein sanottiin? Jos tämä kohta, ja siihen liittyvä twiittiraporttti paikkansa pitävät, niin pahaa pelkään:
LUOMUN OPIT
Professori Anna-Liisa Laineen mukaan luomuviljelyn tuotokset ovat usein jonkin verran teollisen maatalouden tuotoksia pienempiä, eikä siitä ei yksin ole ruoantuotannon pelastajaksi.
Sen mainitun twiitin mukaan hän olisi tuolla sanonut:
Anna-Liisa Laine: Luomun tehottomuus vs. tehomaataloustuotanto on tapauskohtaista, 0-25 % tehottomampaa #HelsinkiSustainability#Tiede2017
Jos tuollaisista luvuista on lähdetty, niin varmasti luomussa on sitten paljon hyvää nähtykin (ja siihen tai ainakin sillä kokeiluun on maailmalla varaa). Mutta ovatko nuo luvut tiedettä? Jonka keskeinen ja tunnusomainen piirre on pyrkimys pysyä tosiasioissa?*)
Outo yritys nähdä jotain pahaa Vihreässä vallankumouksessa, kaikesta huolimatta, näyttää tuon selostuksen mukaan vallinneen tuossa keskustelussa:
Moni asia olisi toisin ilman vihreätä vallankumousta. Uusien lajikkeiden, teollisten viljely- ja kastelumenetelmien sekä tehokkaiden lannoitteiden ja torjunta-aineiden yhdistelmä vaatii paljon, mutta tuottaa runsaasti ja taatumpaa satoa. Ruokaa monelle.
Vihreä vallankumous on vain osin vanhentunut. Nyt ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii fossiilisten polttoaineiden**) käytön hillitsemistä ja maan hiilivarojen huomioonottoa maataloudessakin. Maaperä ei kestä ylenmääräistä typpilannoitusta eivätkä ekosysteemit myrkkykuormaa. Yksipuoliset viljelyalat ovat alttiita kasvitaudeille.
Jotain uutta on etsitty. Joka näyttää kyllä olleen just sitä vanhaa:
Keinoja tosiaan tarvitaan luonnonmukaisuuden lisäksi sekä uusista teknologioista että teollisesta maataloudesta. Tuomas Mattila on sekä tutkija että luomuviljelijä. Hänen viljelemällään Kilpiän tilalla pellot ovat kiertoviljelyssä ja alati kasvipeitteisinä.
— Jokaiselle maanviljelijälle tekisi hyvää luopua typpilannoitteista ja torjunta-aineista. Sitten, kun on oppinut saamaan hyvää satoa ilman, voisi palata katkaisuhoidosta ja alkaa taas varovaisesti lannoittaa ja käyttää myrkkyjä, Mattila sanoo.
Nyt vasta huomasin, että keskustelun voi tuolta katsoa eli kuunnellakin. (Ei vaan millään viitsisi: koska olen niin laiska, en oikein jaksa katsoa telkkaria, edes netistä! ;))
Mutta sen jo tuosta selostuksestakin näki, että osa modernista tieteestä loisti ilmeisesti poissaolollaan: geenitekniikka!
______________
*) ja väite, että luomun tuotto on 0-25% tavanomaisesta, on lähempänä tosiasioita!
**) jonka ajatuksen taustalla varmasti on käsitys, että typpilanoitteen valmistus edellyttää fossiilisia raaka- ja polttoaineita, myös tulevaisuudessa. Mikä ei pidä paikkaansa (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=692.0). Mutta siinä kysymyksessä tulevaisuuden visiointi on taktisesti pysäytetty!
-
Nyt Radio Mikkeli osaa jo kertoa tämän tulevasta luomukonferenssista:
Mikkelissä pohditaan maailmanlaajuisesti luomun tilannetta ruokajärjestelmissä (http://www.radiomikkeli.fi/uutiset/mikkelissa-pohditaan-maailmanlaajuisesti-luomun-tilannetta-ruokajarjestelmissa)
Yllätyksettömästi tämä uusi guru Reganold tullee kertomaan juuri sen, minkä hän on kertonut ennenkin:
Professori John P. Reganold tarkastelee luomuruoantuotannon kestävyyttä monipuolisesti huomioiden tuotantotavan ympäristövaikutuksia, taloudellista kannattavuutta, sosiaalista kestävyyttä sekä vaikutuksia sadon määrään ja laatuun.
- Vaikka luomutuotannossa satotasot jäävät yleensä alhaisemmaksi kuin tavanomaisessa tuotannossa, on luomutuotanto kannattavampaa ja ympäristöystävällisempää, toteaa professori John P. Reganold.
Ottaa esiin tuon taloudellisen kannattavuudenkin, vaikka se - koska se perustuu markkinointiin ja yhteiskunnan tukiin rikkaissa maissa - on maailmanlaajuisessa tarkastelussa täysin epärelevantti asia.
-
Mikkelin luomukonferenssin tiedot on tarkemmin netissä:
http://www.njf.nu/seminars/mikkeli2017
-
Nyt olisi mikkeliläisille opiskelijoille erinomainen paikka järjestää samanlainen mielenosoitus tälle konferenssille kuin USA:laiset opiskelijat järjestivät Vanhana Shivan luennolle (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=7.msg8348#msg8348). Ja jos tilaisuuteen liittyy kaikille avoin keskustelutilaisuus, mennä sinne, hankalia kysymyksiä esittämään.
Vaan löytyykö sieltä tuollainen porukka, jos suuri osa heistä on vartavasten tullut Mikkeliin luomuopintoja harjoittamaan? Ja kun luomun kannattamisesta näyttää siellä tiedotuvälineillekin (ja myös kaupungille jne.) tulleen jonkinlainen mikkeliläis-isänmaallinen asia?
Mutta ellei näin käykään, me tulemme varmasti ruotimaan tuon konferenssin annin. Jonka voi oikeastaan jo aloittaa tuosta ohjelmastakin, mutta varmasti sitten kun sen esitelmät ilmestyvät verkkoon.
-
Tämän verran tuon konferenssin lähtökohdissa myönnetään (lihav. HJ):
The conference is organized along four transdisciplinary tracks:
Track 1. Tuning up sustainable organic production
Recent reviews suggest that organic agriculture is beneficial to the environment and promotes e.g. animal welfare in a wide context. However, there are still a number of sustainability challenges concerning organic agricultural and horticultural systems of today and organic farming is criticized for its, in many cases, lower yield performances. In this track we welcome research on all kinds of organic systems that contributes to solutions for more productive and sustainable organic farming.
Mutta vain tuon verran: tuohonkin oli lisättävä tuo "in many cases" eli luomusadot olisivat alhaisia vain "useissa (tai eräissä) tapauksissa"!
Josta kyllä tulee mieleen se Mark Twainin tokaisu juristeista, etteivät he suinkaan ole ahneita ja epärehellisiä, sellaisia on heistä vain ne 99%. jotka pilaavat muiden maineen.
-
Tässä tekstissä (http://www.muc.fi/) tulee tuo tunnustuksellisuus hyvin esille:
Mikkelin yliopistokeskus (MUC)
4 days ago
Mikkelin NJF-luomukonferenssi antaa vastauksia, miksi kannattaa suosia luomua.
Mikkelissä kesäkuussa 2017 järjestettävä kansainvälinen luomualan NJF-konferenssi kokoaa yhteen ruokaketjun toimijoita maailmanlaajuisesti pohtimaan luomun tilannetta ruokajärjestelmissä. Konferenssissa puhuu useita kansainvälisiä johtavia luomututkijoita. Sekä professori John P. Reganold Washingtonin valtion yliopistosta että professori Gerald Rahmann nostavat esiin kysymyksen, miksi kannattaa suosia luomua.
-
Sen kertakaikkiaan täytyy olla terveelistä:
Luomuruoan terveellisyys puhuttaa kansainvälisessä luomukonferenssissa Mikkelissä (http://www.radiomikkeli.fi/uutiset/luomuruoan-terveellisyys-puhuttaa-kansainvalisessa-luomukonferenssissa-mikkelissa)
[Professori Carola] Strassner korostaa, että luomutuotteiden terveellisyyden tarkastelussa olisi kiinnitettävä huomio yksittäisten elintarvikkeiden tarkastelusta koko ruokavalion tarkasteluun. Hän myös kehottaa miettimään koululaisten ruokailua: ‘Luomuruuan tarjoaminen koululaisille voi edistää terveellisen ruovalion omaksumista’, toteaa Strassner.
Ja sen vaihtoehdon vastaavasti täytyy olla epäterveellistä, vaikkei sitä (tyhmempi) ehkä heti huomaisikaan:
- Kemiallisten torjunta-aineiden ja lisäaineiden käytön vaikutuksia pitäisi tutkia usean sukupolven kokeissa, koska vaikutukset alkion- ja sikiönkehitykseen eivät näy vain aikuisilla tehdyissä vertailuissa. Torjunta-aineiden ja lisäaineiden käytöllä saattaa myös olla negatiivisia vaikutuksia ravintomme mikrobistoon, joka heijastuu terveyteemme. Mikrobien monimuotoisuuden merkityksen ymmärtäminen voi avata meille aivan uudenlaisen ymmärryksen luomuruokavalion vaikutustavoista hyvinvointiimme, Raija Tahvonen avaa.
-
Tämän kritiikin mukaan ei asia niin toisin ole USA:ssakaan ...
Sustainability myth: Stanford misleads students about organic farming’s reduced environmental impact (https://geneticliteracyproject.org/2017/05/31/sustainability-myth-stanford-misleads-students-organic-farmings-reduced-environmental-impact/)
... vaan opetus näissä tietyissä kysymyksissä on Stanfordin yliopistossakin "tunnustustuksellista".
Eräänlaista opetusta tämäkin:
And that sophistry is by no means limited to one dormitory; all eight of Stanford’s major dining halls maintain an organic “dedicated teaching garden.”
Tällaisia omia luomupuutarhoja (opetustarkoitukseen) eivät taida Suomen opiskelijaruokalat ylläpitää, mutta hyvin useat niistä kyllä pitävät luomuruokaa korostetusti esillä ruokatarjonnassaan.
-
Tieteellisyys kyllä näkyy Mikkelin kansainvälisessä luomukonferenssissa. Ainakin sen ensimmäisissä lehdistötiedotteissa, joissa väitteet ovat jopa äärimmäisen varovaisia.
Professori John P. Reganold puhuu luomusta vain osana ratkaisua:
Luomu 2000-luvulla – osana ruokaturvallisuuden säilyttämistä (http://luomuinstituutti.fi/luomu-2000-luvulla-osana-ruokaturvallisuuden-sailyttamista/)
Päättäjien on luotava otollinen ilmapiiri, jossa luonnonmukaiset ja muut innovatiiviset tuotantojärjestelmät voivat pyrkiä kohti aidosti kestävää tuotantotapaa. Tuotantojärjestelmien kehittyminen vaikuttaa maailman ruokaturvallisuuteen ja ekosysteemiin, eikä tehtävä ole helppo.
Tarvitaan siis jotain kokonaan uutta? Tiedotteessa ei täsmennetä, mitä nämä muut "innovatiiviset tuotantojärjestelmät" ovat. Geenitekniikkaa hyväksi käyttävä viljely ihan varmasti on innovatiivista, kelpaako se mukaan? Mutta varma hän on siitä, että luomulla on tässä paikkansa:
* Luonnonmukainen tuotanto voisi ottaa isompaa roolia maailman ruokatuotannossa. Yksi tuotantojärjestelmä ei kuitenkaan yksin pysty turvallisesti ruokkimaan koko planeettaa, Reganold huomauttaa.
Miksi? Tästä hän on myös varma:
Vaikka luomusadot ovat yleensä pienempiä kuin tavanomaiset, luomuviljely on viimeaikaisten tutkimusten mukaan kannattavampaa ja ympäristöystävällisempää. Luonnonmukaisesti tuotettu ruoka on vähintään yhtä ravinteikasta kuin tavanomaisesti tuotettu, eikä siinä ole torjunta-ainejäämiä.
Reganoldin kannattavuusargumenttia on täällä jo ihmetelty: jos luomutuotteet pystytään eri keinoin myymään kalliimpaan hintaan ja/tai tiloja tuetaan yhteiskunnan taholta enemmän, miten se tekisi luomuviljelystä "kestävämpää"? Ympäristöystävällisyyden suhteen "viimeaikaiset tutkimukset" antavat kyllä vähintäänkin ristiriitaista viestiä (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=693.msg3875#msg3875). Torjunta-ainejäämien puute alkaa kyllä olla argumenttina aika "väsynyt", tästä täällä jo usein esille tuodusta syystä:
10,000 times more pesticides ‘naturally’ in plants than synthetic residue on food (https://geneticliteracyproject.org/2017/06/19/10000-times-pesticides-naturally-plants-synthetic-residue-food/)
Ja kun nuo pienemmät sadot tuli myönnettyä, niin sitten huomio muihin asioihin (lihav. HJ):
Reganoldin mukaan globaalien ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan tuotantojärjestelmä, joka yhdistää luonnonmukaiset ja muut innovatiiviset tuotantojärjestelmät. Tämä yksin ei riitä, vaan lisätoimia tarvitaan aina ruokahävikin pienentämisestä kulutustottumusten muuttamiseen.
Tutkimusprofessori Raija Tahvosen mukaan ...
Luomun terveysvaikutukset puhuttavat – lisätutkimuksia tarvitaan (http://luomuinstituutti.fi/luomun-terveysvaikutukset-puhuttavat-lisatutkimuksia-tarvitaan/)
... terveysvaikutuksissa ei ole osoitettuja eroja - mutta ehkä niitä vielä lisätutkimuksissa löytyy? Ellei ennen, niin sitten sukupolvien yli ulottuvissa tutkimushankkeissa.
* Ruokavalioiden vaikutusta hyvinvointiin on tutkittava lisää erityisesti yli sukupolvien kestävissä tutkimushankkeissa, korostaa Tahvonen.
Jos ihmisiä tutkitaan, niin kauan saamme odottaa: sukupolvella kun yleisesti, mm. sukututkimuksessa, tarkoitetaan 30 vuotta.
Professori Carola Strassner tavallaan vesitti heti alkuun luomusanomansa, tuomalla esiin tämän taustafaktan:
Tuottaako luomuruokajärjestelmä terveellisempiä ruokavalioita? (http://luomuinstituutti.fi/tuottaako-luomuruokajarjestelma-terveellisempia-ruokavalioita/)
* Eurooppalaisissa tutkimuksissa on todettu luomutuotteita käyttävillä kuluttajilla olevan yleensä myös ravitsemuksellisesti parempi ruokavalio. He siis syövät enemmän hedelmiä, kasviksia, kokojyväviljoja ja vähemmän lihaa, toteaa Strassner.
Ranskassa ja Saksassa luomukulutusta selvitetään kansallisen ravitsemustutkimuksen yhteydessä. Esimerkiksi Saksassa terveellisen ruokavalion, ravitsemustietämyksen ja terveellisen elämäntavan välillä on selkeä positiivinen yhteys.
Eli itse luomulla ei siis oikeastaan siinäkään ole välttämättä mitään tärkeää roolia.
Mutta kaikki kolme kyllä näyttävät silti olevan vakuuttuneita, että kyllä luomulla ja luomuviljelyllä jotain positiivista merkitystä täytyy olla.
PS. Konferensissa pidettyjä varsinaisia esitelmiä ei ole laitettu helposti löydettäviksi. Linkki on vain erääseen yleiseen tietokantaan, etsi sitten sieltä.
-
Tätä nyt - helppoa, voi sanoa jopa helppohintaista - ratkaisua meille nyt tieteenä tarjotaan (lihav. HJ):
Reganoldin mukaan globaalien ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan tuotantojärjestelmä, joka yhdistää luonnonmukaiset ja muut innovatiiviset tuotantojärjestelmät.
Siitä puhui myös Touko Aalto v. 2015 (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=531.msg10310#msg10310) SuomiAreena keskustelussa, jos tämän oikein ymmärrän:
Luomu- ja perinteisen tuotannon vastakkainasettelun aika ohi, molemmat ovat kehittyneet hyvään suuntaan. Olisikin hyvä jatkossa hakea ja hyödyntää parhaat viljelymenetelmät molemmista.
Vaan mitenkä tuon teet, jos luomuviljelyn keskeinen määrittäjä on kieltäytyminen keinotekoisesta typpilannoitteesta. Ja siitä seuraava valtava tarve typensidontaan omistettuihin maa-alueisiin.
Se asia ei muutu, vaikka luomusadot muutoin saataisiin jopa samalle tasolle kuin tavanomaiset.*) Edelleen luomu tuhlaisi maailman viljelyalaa kauhistuttavalla tavalla. Kestämättömällä tavalla. **)
Se on, kuten amerikkalaisilla on tapana sanoa, "elephant in the room (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Elephant_in_the_room)", luomuväelle. Kuten myös kompromissihaluiselle väelle asiassa.
_______
*) joka sekin asia on toivottoman kaukana, kuten vuosittaisista Suomen ja Ruotsin luotettavista luomusatotilastoista hyvin näemme: ei edes mitään trendiä (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=162.msg9367#msg9367) siihen suuntaan!
**) joka kestämättömyys ei vielä niin selvästi näy, jos varsinainen luomuala arvioidaan vain n. 1 prosentiksi maailman viljelyalasta. Primitiivisen luomun tapaisen viljelyn osuus arvioidaan yleensä erikseen.
-
Jopa olisikin ollut jotakin, ellei näin olisi käynyt:
Konferenssivieraille maistui luomu (http://luomuinstituutti.fi/konferenssivieraille-maistui-luomu/)
Jos siis luomukonferenssiiin osallistuvat olisivatkin nyrpistäneet luomulle nenäänsä!
Hieman outoa on, että tuollaisessa (periaatteessa) tiedeuutisessa harjoitetaan noin estottomasti aivan tuotekohtaista piilomainontaa.
Tieteelisempää olisi ollut tarjota vieraille erilaisia ruokia sokkotestin säännöin - ja sitten laskea tuloksista, maistuiko vieraille ihan todella se luomu! ;D
Mutta nyt näyttävät esitelmätkin ilmestyneen pdf-tiedostoina konferenssin nettisivulle:
http://www.njf.nu/seminars/mikkeli2017
PS. klo 8:30: Eivätpä ilmestyneetkään. Kyse onkin samoista lehdistötiedotteista, mutta englanniksi.
-
Tällaisia näyttävät olevan konferenssin "vastaukset". Prof. Gerold Rahmannin esitelmän "Going towards Organic 3.0" selostuksesta (http://www.njf.nu/assets/Uploads/Gerold-Rahmann-Organics-the-next-step.pdf):
Rahmann sees that there are two time dimensions in this work. Firstly, the next 35 years until 2050, when there will be approximately 9 billion people and 1 ha agricultural farm land per capita. Secondly, the time from 2050 up to 2100, with estimated 11 billion people and only 0,7 ha agricultural land per capita.
- The challenges are the same for every farming y system. Our limited resources need to be intensified, more productive and efficient, Rahmann states.
Hence, the food production must be more and more sustainable in general. All farming systems can learn from each other in this job. Both organic and conventional systems have to train and trigger their farming systems on the track of better practices.
Eli esitetään probleema, ja annetaan ymmärtää, että luomuviljely voisi haasteista selvitä/ratkaisemisessa auttaa. Mutta ei kerrota miten. Ja totaalisesti vaietaan em. perusongelmasta, typensidonnan vaatimista valtavista resursseista. Jotka tuostakIn laskennallisesta 0,7-1 hehtaarista haukkaisivat melkoisen palasen. Ja tuo arviokin perustuu luonnon kannalta jo melkoisen hirveisiin oletuksiin: maatalouteen käytetty alue (pellot+laidunmaa) kasvaisi nykyisestä n. 5 miljardista hehtaarista 9 miljardiin.
***
Mikkelin yliopistokeskus oli tuon myös suomentanut (ei anna aihetta lisäkommentteihin):
Yksi konferenssin pääpuhujista, professori Dr. Gerold Rahmann valotti konferenssin päätöspäivänä luomun roolia tulevaisuuden ruokajärjestelmissä. Rahmann toimii myös kansainvälisen luomututkimusjärjestön ISOFARin puheenjohtajana. Työssään hän keskittyy kestävien tuotantojärjestelmien kehittämiseen.
- Rajallisten resurssiemme käyttöä tulee tehostaa jokaisessa tuotantojärjestelmässä, professori Gerald Rahmann totesi.
Ruuantuotannon tulee ylipäätään olla entistä kestävämpää, ja tuotantojärjestelmät voivat oppia toisiltaan. Sekä luonnonmukaisen että tavanomaisen viljelyn on kehitettävä menetelmiään yhä edelleen.
- Tulevaisuuden haasteet ovat toisaalta erittäin laajoja, toisaalta hyvin yksityiskohtaisia. Luomusektori voi johtaa tulevaisuuden innovointia ja kehittää polkuja, joilla tuotanto saadaan entistä kestävämmäksi, Rahmann ehdottaa.
Tai ehkä sen verran, että myös tuo toinen toisiltaan oppimisen fraasi näyttää olevan yleinen strategia luistaa hankalista kysymyksistä. Mutta se ajatus oli jo tuossa englanniksikin.
***
Eli se konferenssi oli sitten siinä. Ainakin lehdistötiedotteiden pohjalta anti oli siis hyvin laiha. Yritän ehkä vielä etsiä varsinaiset esitelmät, mutta luulen, ettei se tätä yleiskuvaa juuri muuta. Täältä löytyy
http://orgprints.org/31760/
konferenssin kokonaisraportti (pdf, 145 sivua).
-
Siis nimenomaan hän ei tehnyt tätä:
Yksi konferenssin pääpuhujista, professori Dr. Gerold Rahmann valotti konferenssin päätöspäivänä luomun roolia tulevaisuuden ruokajärjestelmissä.
Sanoi vaan, että joku rooli sillä on, mutta ei valottanut eli selventänyt, mikä ihme se tällä huonotuottoisella viljelytavalla voisi olla, rajallisten resurssien maailmassamme. Jossa erityisesti käytettävissä oleva viljelyala henkeä kohti käy yhä niukemmaksi - jonka tosiasian hän itse toi painokkaasti esiin.
-
Konferenssiraportisssa (http://orgprints.org/31760/1/NJF%20Seminar%20495.%20%204th%20organic%20Conference%20Organics%20for%20tomorrow%27s%20food%20systems.%20Proceedings.pdf) (pdf) on sitten kirjoitettu kaksi sivua (30-31) tuosta Rahmannin esitelmästä. Siellä kerrotaan "How work has to be carried out?" eli miten tämä luomuviljelyn versio 3.0 toteutettaisiin, jolla maailma pystyttäisiin ruokkimaan (pinta-alaa säästäen). Siitä:
Organic can learn from Conventional:
Efficiency and productivity with limited resources, e.g., agricultural land. Organic needs to be more productive to be accepted in societies with limited land and food quantities. Not all farm inputs are bad. Clear criteria are needed to incorporate good conventional strategies into Organic: e.g., synthetic amino acid if all feeds are produced on the farm. Mineral fertilizers, if produced with renewable energy and in a quantity, which does not pollute the environment and products.
(lihav. HJ)
Eli se onnistuu, jos luomuviljelyssä ihan pikkuisen käytetään keinolannoitteita!
Tuota voi verrata sitten siihen mitä hän kertoi oppimismahdollisuuksista toisin päin:
Conventional can learn from Organic:
The production must be more and more sustainable. That means: ecological sound, high ethical standards (e.g., animal welfare, fair trade), profitable and social acceptable. There is a need to change the industrial production strain of conventional and be back to local acceptable farming systems, where farmers can have a good income and the price is affortable for everyone. The external costs of production needs to be included into the price of products.
(lihav. HJ)
Eli:
- eläinten hyvinvoinnin voisi ottaa huomion ja Reilua kauppaa suosia (?)
- tavanomaistenkin viljelijöiden täytyisi tienata paremmmin
- ja jotenkin tämä olisi yhdistettävissä siihen, että hinnat olisivat kuluttajalle kohtuullisia (mitä ne eivät ilmeisesti hänen mielestään nyt ole)
- kunhan teollinen viljelyssysteemi muuttuu!
- jotenkin viljelyn täytyisi olla myös entistä paikallisimpaa, tai yhtä paikallista kuin se on joskus ennen ollut (joka kyllä tällä hetkellä on enemmän juuri luomuviljelyn ongelma: luomussa on tuonnin osuus suuri kautta koko rikkaan maailman (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=697.msg8141#msg8141))
- eikä ulkoisia kustannuksia kyllä erityisen hyvin lisätä hintaan luomuviljelyssä, s.o. maataloustuet ovat siinä tavanomaista viljelyä suuremmat (mutta tässä hän on varmaankin ajatellut perinteistä ideaa jonkinlaisesta rangaistusverosta tavanomaisen viljelyn käyttämille keinoille. Joilla saataisiin sen ja luomutuotteiden hintoja vähän vielä lisää tasoitettua)
Valottiko tämäkään teille asiaa? Siis sitä "luomun roolia tulevaisuuden ruokajärjestelmissä"? Tuliko yleisö siellä Mikkelissäkään näistä ajatuskuluista vakuuttuneeksi? *)
***
Kun tuossa hänen tulevaisuusohjelmassaan oli myös maininta kulutustottumusten muuttamisesta, mitäpä se voisi muuta tarkoittaa kuin ravitsemuksen muuttamista entistä kasvispainoitteisemmaksi? Hyvin selvään se sanottiinkin:
Less livestock and changed animal husbandry systems:
Numbers of livestock needs to be reduced by a significant number, from ethical point of view probably even towards zero (in specific cultures and regions). That needs improved food consumption skills (e.g., avoiding malnutrion with vegan diets). Invention of novel protein food resources based on insects and sea food are necessary.
(lihav. HJ)
Se ei kyllä tahtia haitannut konferenssiin liittyvillä tilavierailuilla ...
http://luomu.fi/kirjoitus/tilavierailu-wehmaan-kartanoon/2/?ref=etusivu
... jossa siis käytiin kahdessa tapauksessa kolmesta tilollla, jotka juuri olivat keskittyneet eläintuotantoon. Jolla tuotannolla tienataankin n. 60% Suomen luomutilojen myyntituloista (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=161.msg10187#msg10187).
Kansainvälisen NJF-konferenssin toisen päivän ohjelmaan kuului kolme ekskursiota, joista yksi suuntautui Wehmaan kartanoon Juvalle, noin 40 km Mikkelistä. Muut kaksi vierailukohdetta olivat Kalliolan vihannestila Haukivuorella ja Siiriäisen karjatila Hirvensalmella.
______
*) elleivät, tietysti, osin olleet sitä jo ennestään. Mikä on tietysti osallistujajoukko huomioon ottaen myös paljon mahdollista.
-
John P. Reganoldin esitys - tilaisuuden erääksi pää- tai avainesitelmäksi mainostettu - näyttää olleen, jos mahdollista, vielä mitäänsanomattomampi. Konferenssiselosteen mukaan (ss. 21-22) hän vain yksinkertaisesti kertoi tehneensä erään tutkimuksen, ja kertoi, että tulokset siinä olivat yleisesti ottaen tällaisia:
Key results and discussion
The performance of organic farming systems in the context of four major sustainability metrics indicates that they better balance multiple sustainability goals than their conventional counter-parts. Based on present evidence, although organic farming systems produce lower yields compared with conventional agriculture, they are more profitable and environmentally friendly, and deliver equal or more nutritious foods with less to no pesticide residues. In addition, initial evidence indicates that organic agriculture is better at enhancing the delivery of ecosystem services, other than yield, as well as some social sustainability benefits. In general, these results reported in Reganold & Wachter (2016) are similar to findings by Seufert & Ramankutty (2017).
Eli kertoi tehneensä tämän:
Organic agriculture in the twenty-first century (https://www.researchgate.net/publication/293014068_Organic_agriculture_in_the_twenty-first_century)
Lähtökohdasta, taustasta hän kertoi tämän:
Background and objectives
Organic agriculture has a history of being contentious and is considered by some as an inefficient approach to food production (Pickett 2013). Skeptics argue that organic agriculture relies on more land to produce the same amount of food as conventional agriculture and that adopting organic agriculture on too large a scale could potentially threaten the world’s forests, wetlands, and grasslands (Emsley 2001, Trewavas 2001). Yet the number of organic farms, the extent of organically farmed land, the amount of research funding devoted to organic farming, and the market size for organic foods have steadily increased (Willer & Lernoud 2015).
Eli skeptikkojen vastaväitteet todetaan, mutta kuitataan sillä, että
1) luomutilojen määrä on kasvanut
2) luomuala on kasvanut (vaikka aiemmin oli todettu, että se on vain 1% maailman viljelyalasta)
3) luomututkimuksen rahoitus on kasvanut!
4) luomumarkkinat ovat kasvaneet!
Moreover, recent international reports recognize organic agriculture as an innovative farming system that balances multiple sustainability goals and will be of increasing importance in global food and ecosystem security (IAASTD 2009, De Schutter 2010, National Research Council 2010). Here, the objective is to compare the performance of organic and conventional farming in light of four key sustainability metrics: productivity, environmental impact, economic viability, and social wellbeing.
Lisäperustteena mainitaan, että eräissä raporteissa on viime aikoina puhuttu hyvää luomuviljelystä. Ja esimerkkeinä mainitaan siis IAASTD-raportti (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=54.msg232#msg232) ja De Schutter!
Ja sitten hän kertoo, että hänen tutkimuksessaan noilla neljällä kriteerillä verrattiin, ja päädyttiin tulokseen, että kyllä luomulla pärjää. Tai tarkemmin, noilla kolmella muulla kriteerillä vertailtuna, koska tuottavuusasiassa hän oikeastaan luovuttaa.
Kuitenkin hänelläkin visio on samanlainen kuin Rahmannilla, ei sillä kyllä yksin, mutta:
With only 1% of global agricultural land in organic production (Willer & Lernoud 2015), and with its multiple sustainability benefits, organic agriculture can contribute a larger share in feeding the world. Although organic agriculture has an untapped potential role in global food and ecosystem security, no one farming system alone will safely feed the planet. Rather, a blend of organic and other innovative farming systems, including agroforestry, integrated farming, conservation agriculture, mixed crop/livestock, and still undiscovered systems, will be needed for future global food and ecosystem security.
(lihav. HJ)
Mukana tässä sekoituksessa on myös "conservation agriculture" eli suorakylvö. Miten se luomun kanssa onnistuu, sitä olemme jo täällä käsitelleet (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=512.msg7164#msg7164). Ei siis mitenkään, mutta kummasti vaan luomuväki "omii" sen "innovatiivisiin" järjestelmiinsä.
Apuun hän myös tuossa kutsuu vielä keksimättömät (viljely)systeemit! Näppärää, tavallaan.
Mutta huonosti hänkin tästä keväällä luvatusta (http://www.mikkeli.fi/uutinen/mikkelissa-jarjestetaan-kansainvalinen-luomukonferenssi-kesakuussa) selvisi:
Sekä professori John P. Reganold Washingtonin valtion yliopistosta että professori Gerald Rahmann nostavat esiin kysymyksen, miksi kannattaa suosia luomua.
Eikä tämä asia mitenkään tulllut selvemmäksi:
Professori John P. Reganold tarkastelee luomuruoantuotannon kestävyyttä monipuolisesti huomioiden tuotantotavan ympäristövaikutuksia, taloudellista kannattavuutta, sosiaalista kestävyyttä sekä vaikutuksia sadon määrään ja laatuun.
- Vaikka luomutuotannossa satotasot jäävät yleensä alhaisemmaksi kuin tavanomaisessa tuotannossa, on luomutuotanto kannattavampaa ja ympäristöystävällisempää, toteaa professori John P. Reganold.
Erittäin ohuiksi jäivät sen perustelut, miksi näin olisi. Meidän on tyydyttävä siihen tietoon, että näin hän toteaa.
-
Ensin ajattelin, ettei tuo "Vaasan" hanke olisi yhtä "tunnustuksellista" tutkimusta kuin pääosa "Mikkelin" hankkeista, mutta kyllä tässäkin nämä lähtökohdat otetaan annettuina ja jo hyväksyttyinä (asettamisuutisesta):
Pyrkimys kestävän talouden kehittämiseen vaatii tuekseen laajan yhteiskunnallisen hyväksynnän. Kestävän talouden sosiaalisen hyväksynnän rakentumista tarkastellaan tutkimushankkeessa luomutuotannon ja -kulutuksen kautta. Suomi tarjoaa tutkimukselle kiinnostavan maaperän, sillä luomutuotannon kasvattaminen on nostettu keskeiseksi tavoitteeksi hallitusohjelmassa ja kansallista maabrändiä pohtineessa työryhmässä. Luomukulutuksen kasvu on kuitenkin ollut hidasta verrattaessa muihin maihin.
Eli kärjistäen: siinäkin vain etsitään keinoja, joilla luomu saataisiin "yhteiskunnallisesti hyväksyttyä". Ja kulutus (sitä kautta) kasvuun [...]
Se hanke on nyt tältä osin palkittu:
Markkinoinnin tutkijoiden tekemä ruokavalintoja käsittelevä artikkeli palkittiin konferenssin parhaana (http://www.uva.fi/fi/news/markkinoinnin_tutkijoiden_artikkeli_konferenssin_paras/)
Pitänee jopa lukea, ainakin tiivistelmä. Mistähän se löytyy? Tuossa ei ollut linkkiä.
-
Myös GLP julkaisee tällaisia aika ajoin:
Why we need peaceful co-existence between GMOs and organics (https://geneticliteracyproject.org/2017/08/25/need-peaceful-co-existence-gmos-organics/)
Eli juttuja, joissa nähdään kompromissi ja yhteistyö mahdolliseksi luomuaatteen ja muuntogeenisen viljelyn (ja tutkimuksen) välille.
Minä en näkisi. Koska luomuviljely ja sen säännöt on määritelty tieteen ulkopuolisiin kriteerein, se puitteissa käyty tieteellisenkin keskustelu törmää aina vankkoihin esteisiin. Ja luomuviljely ei ole vain tavoite viljellä luontoystävällisesti, vaan se on myös sitoutumista tiettyihin keinoihin.
Tämä rajaa myös Luomuinstituutin ym. pelikenttää. Sen tutkimusalueeseen ei kerta kaikkiaan kuulu pohtia luomusääntöjen mielekkyyttä. Ei silloinkaan, vaikka evidenssi, tutkimus osoittaisi niissä olevan justeerattavaa.
Joku vieraileva tähti, kuten em. Rahmann (edellä 26.6.17), voi ehkä maistella vaikka ajatusta kemiallisten lannoitteiden varovaisesta käytöstä, mutta tuskin suomalaiset tutkijat. Sama pätee vielä varmemmin geenitekniikkaan.
Eikä tuo GLP:n artikkeli tai sen esimerkit myöskään kovasti vakuuta. Se oikeastaan kertoo vain, että tällaista pyrkimystä on jossain pienissä piireissä, viljelijöiden ja tutkijoiden keskuudessa.
Anteeksi, jos vertaus jotain loukkaa, mutta kovasti tuo muistuttaa sitä kokemattoman nuoren ajatusta, että oikeastaan kaikki maailman suuret uskonnot pitäisi yhdistää, koska kaikkihan uskovat samaan Jumalaan. Ja niin päästäisiin sodista ja muista ristiriidoista niiden välillä.
-
Tähän porukkaan tuli tietysti koko joukko "tavanomaisia epäiltyjä" ...
Luomuinstituutille tieteellinen neuvottelukunta (http://luomu.fi/kirjoitus/luomuinstituutille-tieteellinen-neuvottelukunta/2/?ref=etusivu)
... mutta mielestäni myös sellaisia, joilla on "alibi". ;D
-
Kuten tiedämme, kaikenlaisessa tutkimuksessa voidaan saavuttaa yllättäviä ja hyödyllisiä tuloksia, ja näin saattaa tietysti käydä tämänkin hankkeen kohdalla:
Pikamenetelmiä luomutuotteiden alkuperän ja aitouden valvontaan (http://luomu.fi/kirjoitus/pikamenetelmia-luomutuotteiden-alkuperan-ja-aitouden-valvontaan/2/?ref=etusivu)
Mutta ihan näin arvioituna sitten kyllä tulee mieleen, että onko juuri tuon asian selvittäminen kiireellisimpiä ruokaa koskevia tutkimushankkeita? Vielä nykymaailmassa, sen mukaan, mitä FAO tästä maailmasta kertoo?
Siinä on edistytty, jos on tähän uutiseen uskominen:
Ruokahuijaukset tarkempaan syyniin – onko luomu oikeasti luomua, mitä makkarasta löytyy? (http://www.kainuunsanomat.fi/kainuun-sanomat/kotimaa/ruokahuijaukset-tarkempaan-syyniin-onko-luomu-oikeasti-luomua-mita-makkarasta-loytyy/)
Isotooppianalyysillä voidaan puolestaan paikantaa esimerkiksi hunajan, marjojen ja vihannesten alkuperä. Alkuaineiden eri muotoja eli isotooppeja esiintyy eri pitoisuuksina eri alueilla, ja ne siirtyvät kasveihin ympäristönsä mukaisissa suhteissa. Menetelmää voidaan myös käyttää luomutuotteiden aitouden varmistamiseen, sillä niiden typpikoostumus paljastaa käytetyn lannoitteen laadun.
(lihav. HJ)
Ei tietysti kysytä, mitä merkitystä tuolla on esim. tuontiruoan turvallisuuden kannalta.
Tätäkään tutkimuksen todellista kohdetta ei avata:
Uusia tehokkaita menetelmiä kuitenkin kehitetään. Evira käyttää jo dna-tutkimusta lajien tunnistukseen ja geenimuunnellun ruuan analysointiin. Myös tullilaboratorio tekee GMO-valvontaa.
Siis sitä, että ko. tuotteita ei tuossa niinkään "analysoida" vaan tunnistetaan - niiden maahantuonnin estämistä varten! Eikä silloinkaan turvallisuutta miettien, vaan EU:n hyväksymien GMO-tuotteiden listaan verraten.
-
Viran- tai luottamustehtävänsaamishaastattelussaan Jaakko Nuutila toteaa:
Savoyn keittiöstä luomututkijoiden järjestön hallitukseen (https://www.luke.fi/uutiset/savoyn-keittiosta-luomututkijoiden-jarjeston-hallitukseen/)
Nuutila uskoo, että luomutuotteiden kysynnän kasvu jatkuu myös tulevina vuosina. Se lisää myös alan tutkimuksen tarvetta ja painoarvoa.
Vai pitikö hanen sanoa, että kumpikin (kasvu)ilmiö lisää tämän tutkimusväen painostusarvoa?
-
Tämä tieto on Pro Luomun toimintasuunnitelmasta (http://proluomu.fi/wp-content/uploads/sites/3/2017/12/Pro-Luomun-toimintasuunnitelma-2018.pdf) (pdf) vuodelle 2018:
Luomu 3.0 -keskustelu
Suomen EU:n puheenjohtajakautena syksyllä 2019 on tarkoitus järjestää kansainvälinen, luomun tulevaisuutta ja potentiaalia koskeva luomuseminaari Suomessa. Vuonna 2018 valmistaudutaan tähän käynnistämällä Luomu 3.0 -keskustelu, joka nostaa esille luomun tehokkuuden kehittämiseksi tehtyä työtä ja sen kehittämistarpeita.
Varmaan tässä hankkeessa on mukana myös akateeminen luomuväki?
PS. 31.12.17: "Luomu 3.0":sta olemmekin jo esittäneet seuraavat retoriset kysymykset:
Miten luomu kehittyi viimeisissä hyväksytyissä EU:n luomusäännöksissä? Mitä uutta tutkimustietoa voi sen pohjalta ottaa käyttöön? Paljonko satotason oletetaan nousevan? Koska tuon vaivalla synnytetyn säännöstön oletetaan taas muuttuvan? Eli kehittyvän toivottuun suuntaan.
Erittäin epätodennäköisenä on pidettävä sitä, että EU:n "mallioppilas" Suomi säätäisi itselleen omat, "Luomu 3.0":n mukaiset luomusäännöt.
-
On haettu uskon tai tiedon vahvistusta ulkomailta (Luomuinstituutti):
Mitä uutta luomualalla? – kuulumisia Biofach 2018 -messuilta (http://luomuinstituutti.fi/mita-uutta-luomualalla-kuulumisia-biofach-2018-messuilta/)
Kuittaan nyt vain lyhyesti (väliotsikoittain):
* Voiko luomulla ruokkia maailman?
Perustuu tuttuun skenaarioon: lihansyönti lopetetaan. Mikäpä ei silloin (teoreettisesti) onnistuisi? Olemme jo joskus tai ehkä useinkin tuoneet esille, ettei luomuväki luultavasti "hittojakaan" välitä, voisiko noin käytännössä tehdä, mutta tuollaista teoriaa tarvitaan luomumyynnin perusteluksi rikkaassa maailman osassa. (Jossa kyllä sitten rahat saadaan hyvin suurelta osin eläintuotteiden myynnistä (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=162.msg10239#msg10239).)
* Pestisidivalhe: puretaan myytti turvallisista torjunta-aineista
EU:n äskettäinen päätös laajasti käytetyn rikkakasvien torjunta-aineen glyfosaatin hyväksymisen jatkamisesta ja siihen liittyvä syöpävaarallisuuden arviointi olivat keskustelussa esillä.
Missään ei anneta periksi. Jos joskus on havaittu vaaroja jossain torjunta-aineissa, kyllä kaikki ovat vaarallisia. M.o.t.? Vai Vandana Shivaa (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=7.0) siellä kuunneltiin!
* Luomuviljely ja ilmastonmuutos
Perustuu myös osittain kasvisyönnin lisäämisen skenaarioon. Ja oletukseen, että luomuviljely muka sitoisi tavanomaista paremmin hiiltä. Ei sido (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=15.0).
* Luomusiementä Eurooppaan
Se on ongelma, mutta muistakin syistä, kuin tuossa mainitut: tavanomainen siemen on (halvempaa ja) parempaa (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=740.msg6143#msg6143)! (Vrt. siihen, miten luomuviljelijät tilauksissaan odottelevat, kunnes voivat poikkeusluvan turvin ostaa sitä (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=740.msg9556#msg9556).)
* Mitä uutta luomututkimuksessa?
Yrittämällä on yritetty löytää näitä:
Tutkimuksia kasvinsuojeluaineiden vaikutuksista viljelijöiden, maataloustyöntekijöiden ja heidän perheidensä terveyteen on julkaistu viime aikoina ahkerasti USA:ssa. Kasvinsuojeluaineille altistumisesta on etsitty selityksiä mm. mielenterveyden ja oppimiskyvyn häiriöihin, sydän- ja verisuonitauteihin, hengityselinsairauksiin, syöpiin ja lisääntymisvaikeuksiin. Lasten altistuminen ympäristön kautta on yhdistetty mm. lihavuuteen, ylivilkkauteen ja hengitystieoireisiin.
Etsivä tiettävästi löytää. Mutta ei tuoda esille yksinkertaisia keinoja: suojavarusteet, vaarallisiksi havaitut aineet pois (lasten ja muidenkin) ulottuvilta. Tai sitä, mistä kasvinsuojeluaineista kulloinkin on kyse. Lausumaton oletus tuossa, että ainoa ratkaisu ongelmiin on luomu.
* Luomuväärennökset puhuttivat
Laboratorioanalyysejä on olemassa mm. isotooppimenetelmiä ravinnelähteiden alkuperän erottamiseksi. Samalla kuitenkin todettiin, että teknologia ei ratkaise, vaan luottamuksen ilmapiiriä korostettiin väärennösten ennaltaehkäisemiseksi.
Esille ei ilmeisesti tullut, mitä sitten tehdään, jos/kun geenieditoidut lajikkkeet tulevat. En oikein saa kiinni, miten "luottamuksen ilmapiiri" asiaa edistäisi. Vanha vitsi:
- Miten sinä saatoit huijata ihmistä, joka luotti sinuun täysin!!!?
- Eihän muunlaisia ihmisiä pysty huijaamaankaan.
Ja eikö aikanaan tässä tapauksessa (http://tuottavamaa.net/uutiset.php?News_id=202) ollut juuri kyse "luottamuksen ilmapiiristä"?
* Mihin luomututkimusta tulisi suunnata Euroopassa?
Nämä tutkimustarpeet eivät oikeastaan mitenkään kuulu erityisesti luomututkimukselle:
Hans-Jöerg Lutzeyer Euroopan komissiosta toi esille, että tulevaisuudessa olisi suunnattava tutkimusta keinoihin vähentää ruokahävikkiä, terveellisten kasvispohjaisten tuotteiden kehittämiseen, ilmastonmuutoksen hillintään, mikrobiomien merkityksen ymmärtämiseen ja digitalisaatioon.
Tämä taas ehdottomasti kuuluu ...
Paneelikeskustelussa nousi esille luomutuotannon yhdeksi keskeiseksi tutkimushaasteeksi jäljitettävyysmenetelmien kehittäminen, sillä kuluttajien luottamuksen säilyttäminen on alan kannalta erityisen tärkeää.
... mutta voi kysyä, mitä yleisempää hyötyä siitä on, jos luomututkimus ratkaisee ongelman, joka vain ja ainoastaan johtuu luomujärjestelmästä. (Ja varmistaa näin korkeamat luomuhinnat?)
Edullisia kitkentärobotteja kaiketi tässä kaivataan:
Luomutuotannon kasvaessa tilakoot suurenevat, mikä väistämättä lisää tarvetta tuotantomenetelmien tehostamiseen ja lisää tarvetta maatalousteknologian kehittämiseen. Luomutuotannon teknologista kehittämistä on vietävä eteenpäin ekologiseen tutkimukseen pohjautuvan monimuotoisten viljelymenetelmien kehittämisen kanssa.
-
Luomuinstituutin johtajan Sari Iivosen pohdinnat tässä luomutilojen kannattavuudesta ja luomun kysynnästä ...
Luomu on osaamista vaativa kasvuala (https://www.luke.fi/blogi/luomu-osaamista-vaativa-kasvuala/)
... ovat aika tavanomaisia, jopa kliseisiä. Mutta katsotaanpa siitä, minkälaisia mahdollisuuksia hän näkee olevan luomututkimuksella, ja osaamisen kehittämisellä:
Luomutuotannon on usein ajateltu olevan jotenkin vanhanaikainen tuotantotapa ja täynnä erilaisia rajoitteita, jotka estävät teknologisen kehityksen ja innovaatiot. Tämä käsitys ei pidä paikkaansa. Luomutuotanto pohjaa luonnon prosessien ymmärtämiseen ja siksi ammattimainen luomutuotanto edellyttää viljelijöiltä korkeaa agroekologista osaamista. Moderniin tehokkaaseen luomutuotantoon tarvitaan digitalisaatiota, robotiikkaa, prosessiosaamista, markkinatuntemusta ja kuluttajaymmärrystä. Systeemiajattelusta puhumattakaan. EU:n yhteisen luomulaatujärjestelmän sääntöjen noudattaminen toki luo raamit tuotantotavalle, mutta samalla antavat oikeuden hyödyntää luomubrändiä. Melkein luomua ei ole olemassakaan.
Voihan sen noin tietysti sanoa. Rajoitteita ei olekaan: ne ovat vain yhteisesti (sovussa ja yhteisymmärryksessä?) sovitut säännöt ja raamit. Jos lähes kaikkea muuta tiedettä ja tekniikkaa kuin kemiaa ja biologiaa saa niiden raamien puitteissa käyttää, niin eikö se ole jo todella "modernia"? No, jaa ...
Mutta tuo sopu ja idylli ei kyllä tule säilymään, kun taivaanrannalla jo häämöttävät "Luomu 3.0" (ks. edellä 22.06.17 ja siitä eteenpäin) ja geenieditointi (http://tuottavamaa.net/uutiset.php?News_id=462).
Harppaus osaamisintensiiviseen luomutuotantoon voi olla monille tuottajille liian suuri haaste, sillä luomutuotantoon on Suomessa satsattu hyvin vähän koulutus- ja tutkimuspanoksia. Meillä on perinteisesti pelattu vain tavanomaisilla korteilla ottamatta huomioon sitä, että monimuotoisuus tuo muutoskestävyyttä. Onneksi meillä on luomun pioneereja, jotka ovat uskaltaneet jo vuosia sitten poiketa valtavirrasta. Tiedon jalostamisessa osaamiseksi on tutkimuksellakin paljon tehtävää. Luomututkimuksen pitää pystyä tuottamaan meidän ilmasto-oloissa sovellettavaa tietoa tuotantotekniikoiden kehittämiseksi, kehittää luomuelintarvikkeiden jalostustekniikoita ja haistella kuluttajatrendejä.
Mutta tuotantotekniikoitakin siis kuitenkin pystyy luomussakin kehittämään? Ja Suomessakin, erityisesti Suomea varten? Nouseeko niillä tuottavuus, siitä ei tuossa enempää luvata.
Mutta ilkeä tulkintani: vähintään yhtä tärkeää luomututkimukselle on "haistella kuluttajatrendejä". Siinä tarvitaan "markkinatuntemusta ja kuluttajaymmärrystä".
Eikö muuten Luomuinstituutti voisi perustaa sellaisen koe- tai demonstraatiotilan, johon keskitettäisiin "korkeaa agroekologista osaamista", ja jossa sitten näytettäisiin, mihin sillä Suomessa kyettäisiin?
Tämä kysymys on muuten sitten otettava todella vakavasti ...
Tutkimuksen on siksi etsittävä vastauksia ihmiskunnan suuriin kysymykseen kuten esimerkiksi luomutuotannon rooliin ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja maailman ruokaturvassa.
... ja sellainen (vahva) ennakko-oletus, että luomu olisi tuossa ratkaisu tai edes avuksi, on itse asiassa vaarallinen (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=11.msg11470#msg11470).
PS. Tämä ei ole tieteellistä päättelyä vaan pikemminkin taika- tai kohtalonuskoa (http://tuottavamaa.net/uutiset.php?News_id=446) ...
Suomessa luomumyynnin osuus koko elintarvikekaupan myynnin arvosta on 2,1 %, kun vastaava osuus on Ruotsissa jo 7,3 %. Kaupan edustajat ennustavat Suomen seuraavan tässäkin asiassa rakkaan länsinaapurimme esimerkkiä.
... mutta kummasti se tuntui Luomuinstituutin johtajalle, maatalous- ja metsätieteiden tohtori Iivoselle kelpaavan.
-
Jotain merkittäväksi katsottua hän on kertonut ...
Luomututkija Jaakko Nuutila puhui luomuruokajärjestelmien muutoksesta High Level EU FOOD 2030 -konferenssissa (https://luomuinstituutti.fi/luomututkija-jaakko-nuutila-puhui-luomuruokajarjestelmien-muutoksesta-high-level-eu-food-2030-konferenssissa/)
... mutta oudosti tarjottu linkki Luken sivustolle pyytää käyttäjätunnusta ja salasanaa. Tuon täytynee olla sivuston teknisen ylläpitäjän huolimattomuusvirhe. Tuskinpa Nuutilan esitelmässä mitään luottamuksellista ja salassapidettävää on. Korjaantuu varmaankin maanantaihin mennessä.
-
Kuten luomuviennin edistämisestä (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=697.msg12142#msg12142), onko tästäkään oikeasti odotettavissa mitään merkittävää? Pro Luomun ohjeista uudelle hallitukselle (https://proluomu.fi/luomu-ruokapolitiikan-painopisteeksi/):
Osaaminen tulee olla kaiken tekemisen kärjessä
Luomusäännöt asettavat minimin, mutta osaaminen ratkaisee sen, miten hyvin taloudelliset ja kestävyystavoitteet saavutetaan. Luomututkimus tarvitsee rahoitusta, minkä lisäksi on tärkeää kehittää menetelmiä, joilla tutkimuksen tuloksia saadaan paremmin käytäntöön sekä maatiloilla että arvoketjun muissa osissa.
(Kursivointi HJ)
Vai halutaanko vain, että asialle uskolliset palkitaan? Ja että sekin painostusryhmä, luomututkijat, säilyy?
-
Luomuinstituutti on ollut aktiivinen:
Luomuinstituutti OKRA:ssa 2018 (https://luomu.fi/kirjoitus/luomuinstituutti-okrassa-2018/2/)
Okra-messut olivat Luomuinstituutille menestyksekkäät. Paljon keskustelua luomutuotannosta ja uusia oivalluksia maanviljelijöiltä ja kuluttajilta. Messuilla oli paljon luomusta kiinnostuneita jakamassa tietoutta toinen toisilleen
Messutilanteeseen tietysti sopi tällainen kevyehkö visailu:
Luomuinstituutin pisteellä järjestettiin kulutus-merkkivisailu, jossa piti yhdistää oikea merkki oikeaan selitykseen. (Kilpailun materiaalit löydät sivuiltamme, täältä.) Ihmiset olivat kiinnostuneita merkkien merkityksistä, ja yleisesti merkit tunnistettiin hyvin. Huomionarvosta oli, että EU:n pakollinen luomumerkki, lehtimerkki, tunnistettiin verrattain heikosti, kuten myös biodynaamisesta viljelystä kertova Demeter -merkki.
*)
Palkintona sitten ... ikioma katekismus:
Kilpailun jälkeen sai osallistua Onneks on luomua -kirjan arvontaan, jonka voittajille (2kpl) on ilmoitettu tällä viikolla henkilökohtaisesti. Onnea voittajille! Arvontaan osallistui yhteensä 138 ihmistä.
Esille tulleet kysymykset olivat kyllä konkreettisia ...
Keräsimme pisteellä kysymyksiä luomusta ja luomutuotantoon siirtymisestä. Tulemme vastaamaan heränneisiin kysymyksiin sivuillamme: [...]
... mutta jotenkin ei tule vaikutelmaa, että mitään järisyttävää uutta olisi vastauksissa odotettavissa.
_________
*) ja kohtuutonta olisi ehkä ollut vaatia, että tieteellisyyteen pyrkivä Luomuinstituutti olisi tuossa yhteydessä kysynyt itseltään (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=177.msg11927#msg11927), miksi Demeter-merkki ylipäänsä oli tuossa mukana
-
YLE esittelee sarjassaan nyt luomututkijan. Aiemmin se esitteli biodynaamisen viljelijän (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=177.msg11858#msg11858).
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/07/27/hyva-ruoka-ei-synny-sattumalta-kiteyttaa-keittiomestari-jaakko-nuutila
Nuutila näyttää nyt omaksuneen hyvinkin tieteelllisen maltillisen puhetavan:
– Tutkimus ei ole yksimielinen siitä, kumpi tuotantotapa, luomu vai tavanomainen on ympäristölle parempi. Täysin kiistaton asia on se, että jos meillä torjunta-aineet ja väkilannoitteet perustuvat uusiutumattomiin luonnonvaroihin, niin eihän sitä voi sanoa kestäväksi tuotannoksi. Moni ajattelee, että siinä vaiheessa, kun fosfori ehtyy niin on jo ehditty keksiä jo jotain muuta, mutta ihmiskunnan eettinen periaate on kuitenkin jättää seuraaville sukupolville sellainen maapallo, jossa voidaan elää.
Mutta tuossa kyllä kertomustaan jatkaessa harhaanjohtaa yleisöä reippaasti. Luomukaan ei pärjää ilman fosforia hetkeäkään. Ja jos ihmiset eivät näkisikään, miten se vippaa fosforinsa (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=740.msg4762#msg4762) tavanomaiselta, niin kyllä Äiti Gaia näkee! 8)
Harhaanjohtaa hän siinäkin (rivien välissä sanomassaan), että typpilannoitteen valmistus olisi uusiutumattomista (eli fossilista) luonnonvaroista riippuvaista, myös tulevaisuudessa (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=692.0).
Tässäkin on tiettyä pyrkimystä maltillisuuteen:
– Välillä kuulee sanottavan, että Suomi on luomun kehitysmaa. Näin jyrkästi en tilannetta luonnehtisi, mutta meillä on onnistuttu luomaan mielikuva, että tavanomainen ruoka on yhtä kuin luomu. Näinhän se ei missään tapauksessa ole, jyrähtää Jaakko Nuutila.
Kuten tässäkin:
– Keittiömestariaikoina luomu alkoi kiinnostaa, koska sen maku oli mielestäni parempi. En kuitenkaan tutkijana voi sanoa, että maku olisi parempi, mutta voin sanoa, että sen maku on erilainen.
Vaikka tuo maun erilaisuuskaan ei erilaisten sokkotestien ym. esille tulleiden tapausten (http://tuottavamaa.net/uutiset.php?News_id=202) perusteella ole mitenkään kiistatonta, sekään.
-
Tämä uusin Luomuinstituutin esilletulo ...
Ruoan ympäristövaikutusten vähentäminen on ruoantuottajien, ruokaketjun muiden toimijoiden ja kuluttajien yhteinen asia (https://luomu.fi/kirjoitus/ruoan-ymparistovaikutusten-vahentaminen-on-ruoantuottajien-ruokaketjun-muiden-toimijoiden-ja-kuluttajien-yhteinen-asia/2/?ref=etusivu)
... on varsin merkillinen. Vai yrittääkö se olla ovela?
Lukijoita syyllistetään ensin aika tavalliseen tapaan heidän eläintuotteiden kulutuksestaan:
Kuluttajat kaipaavat tietoa kestävämmistä vaihtoehdoista valintojensa tueksi. Eläintuotanto osoittautuu tässäkin tutkimuksessa ympäristöä selkeästi enemmän kuormittavaksi kuin kasvintuotanto. Lihan, maidon, kananmunien tuotanto ja vesiviljely vaativat nykyisin noin 83 % maapallon viljelyalasta, aiheuttavat 56-58% ruoantuotannon ympäristökuormituksesta, mutta tuottavat vain 37 % ruokamme proteiinista ja 18 % kaloreista.
Toisaalta kestävämpiä tuotantotapoja kuulemma olisi, elläintuotteetkin mukana pitäen:
Tuottajien välinen suuri vaihtelu ympäristökuormituksessa tarkoittaa sitä, että tuotantoa kehittämällä on mahdollista vähentää ympäristökuormitusta. Olisikin tärkeää kohdistaa kehittämistoimia tiloille, joilla kuormitus on suurta. Tutkimuksen tehtävänä on tarjota viljelijöille työkaluja, joiden avulla heillä olisi mahdollisuus tarkastella ja tunnistaa oman tilan tuotannon ympäristövaikutuksia sekä testata ja ottaa käyttöön ympäristön kannalta parempia ratkaisuja. Parempien ratkaisujen valintaan vaikuttaa suuresti se, mistä haitalliset ympäristövaikutukset syntyvät.
Mutta mitä ne olisivat, mitä viitattu alkuperäinen tutkimus niistä on osoittanut, sitä ei sanota. Kesken kaiken vain hypätään tähän:
Luomutuotanto tarjoaa viljelijöille yhden vaihtoehdon tavoitella vähän ympäristöä kuormittavaa tuotantoa. On kuitenkin tärkeää huomioida, että luomutuotannossakin on tilojen välillä suuria eroja ja siksi kestävyyden parantamisessa tilakohtainen tarkastelu on keskeisellä sijalla. Muutos, joka vähentää tuotannon ympäristökuormitusta yhdellä tilalla, voi olla toisen tilan näkökulmasta epäolennainen asia.
Sanottiinko siinä alkuperäisessä tutkimuksessa luomusta yhtään mitään? Ainakaan abstraktissa ei sanota.
Vai antaako Sari Iivonen vain ymmärtää niin?
Hankalaa taas tälläkin kertaa tarkistaa.
PS. Kun lienee aika selvää, että eläintuotteiden tuotanto luomumenetelmin lohkaisisi vielä nykyistäkin suuremman palasen mm. villjelypinta-alasta? Ja luomuviljelyn keskeinen puolustus nykyisin taitaa olla se, että se on maailman mittakaavassa hyvin vähäistä (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=140.msg9655#msg9655), se noin 1 prosentti?
PS2. Tuolla artikkelillaan Iivonen saattaa mahdollisesti haluta jatkaa tätä Hesarissa tavallaan jo käytyä keskustelua (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=140.msg9653#msg9653)? Ja "lämmiittää" uudelleen hänen ja Kottilan siinä esittämän väitteen, että luomuviljely olisi ihan kelvollinen osa- tai erillisratkaisu (jossain, esim. Suomessa?), vaikkei sillä maailmanlaajuista merkitystä olekaan?
-
Jan-Olov Johansson:
Torkans effekter på debatten
”Ekologiska jordbruk kan klara torkan bättre” läser jag i flera tidningar, allt ifrån Aftonbladet till Land lantbruk (http://www.unt.se/blogg/vad-vi-vet/torkans-effekter-pa-debatten/?blog=1164516&entry=5058023)
Låt oss börja med att titta på vem som ligger bakom nyheten.
Det visar sig vara föreståndaren för ”Centrumet för ekologisk produktion och konsumtion” på SLU, som gett en radiointervju.
Att hon ser fördelarna med ekologisk odling är ungefär lika överraskande som att Isabella Lövin förespråkar Miljöpartiet.
Onko nyt niin, että nyt on Ruotsissakin on asiassa tunnustuksellista tutkimusta? Tuo mainittu keskus Luomuinstituutin tapainen järjestely?
Joka tapauksessa näyttää siltä, että eräät tiedemiehet, mutta varsinkin eräät journalistit olivat suorastaan pakotettuja näkemään asian siten, kuin näkivät. Toiveajattelu, ideologia muuttuu faktaväitteiksi: luomuviljely nyt kertakaikkiaan parantaa maaperää. Sitä kasvukuntoa. Vaikka näyttöä asiasta oli niukalti, jos ollenkaan.
Rimliga motfrågor borde i vilket fall vara: Hur vet ni det? Och varför är det så?
Granskar man uttalandet lite närmare så ser man att det bygger på ett antagande som låter så här: “jordar med högre mullhalt klarar torkan bättre. Ekologiska gårdar har i genomsnitt lite högre mullhalt så därför borde de klara torkan bättre”.
Bakom uttalandet finns alltså inga hårda fakta, inga försöksresultat, än mindre någon forskning. Istället en slags förhoppning om att det borde vara så.
PS. Tuon linkin ja kirjoittajan löysin Staffan Danielssonin (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=162.msg12423#msg12423) kautta.
-
USA:ssa mennään nyt tällaiseen tukimalliin:
Organic group seeks promotion and research campaign without USDA (https://www.thepacker.com/article/organic-group-seeks-promotion-and-research-campaign-without-usda)
Eli kun valtio lopetti luomututkimuskeskuksen rahoittamisen, sille etsitään nyt tukea suurelta luomualan kaupalliselta järjestöltä.
Mekin täällä olemme esittäneet retorisen kysymyksen, miksei meillä toimita samoin. Jos ja kun varsinainen tutkimus ja myynnin edistäminen on luomututkimuksessa vaivoin eroteltavissa, tuntuisi perusteltavalta, että ne jotka asiasta hyötyvät, myös kustantaisivat lystin.
Vastaväitteenä voi tietysti kysyä, eikö tutkmuksen objektiivisuus tuollaisesta järjestelystä kärsi. Mutta eikö saman voi jo kysyä niistä järjestelyistä, joita Suomessa on tehty? Tai Ruotsissa, ks. juuri edellä.
-
Alex Berezowin mukaan USA:stakin löytyy tällainen akateemisen luomututkimuksen keskittymä:
Viewpoint: UC-San Francisco is the ‘academic home of the anti-GMO movement’ (https://geneticliteracyproject.org/2018/09/20/viewpoint-uc-san-francisco-is-the-academic-home-of-the-anti-gmo-movement/)
Kyse ei ole kyllä ihan samasta asiasta kuin edellisessä puheenvuorossa. Tuon yliopiston toiminta ei liene ollut osa siinä mainittua valtion rahoittamaa ohjelmaa.
-
Tämä ei ole kyllä akateemista *), mutta opetusta kuitenkin:
Ravintolakoulu Perhosta valmistuu ympäristötietoisia ravintola-alan ammattilaisia (http://www.portaatluomuun.fi/fi/page/44?newsitem=162)
Suomen vanhimmassa ravintolakoulussa on sitouduttu vahvasti kestävän kehityksen opettamiseen. Perhosta valmistuu ympäristötietoisia alan ammattilaisia, joille luomutuotannon tuntemus ja luomun käyttö ruoanvalmistuksessa ovat keskeisiä asioita. Perho liittyi Portaat luomuun -ohjelmaan syksyllä 2014, mikä osaltaan vahvistaa kestävän kehityksen toimintoja.
(lihav. HJ)
Kokkiopiskelijoista suurin osa suorittaa Kestävän gastronomian -tutkinnon osan, jonka tavoitteena on erityisesti oppia tuntemaan luomu-, lähi- ja paikallisruoantuottajia ja kestävän kehityksen mukaisia elintarvikkeita ja raaka-aineita. Ruoanvalmistuksessa perehdytään ruokien alkuperään ja opiskelija oppii tuntemaa lähiruokakulttuurin erityispiirteitä ja historiaa ja samalla ymmärtää ruoan aidon maun, puhtauden ja reilujen tuotantotapojen merkityksen biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Opiskelijat pääsevät tutustumaan lähialueen tuottajiin ja osallistumaan Herttoniemen osuuskunnan peltotöihin.
(lihav. HJ)
Ja vielä:
Omista luomutuotteista ollaan ylpeitä
Ravintolakoulu Perho omistaa 10 sato-osuutta Herttoniemen ruokaosuuskunnassa. Biodynaamisesti viljelty pelto tuottaa muun muassa perunaa ja sipulia, maissia, pinaattia ja härkäpapua ja salaatteja, joita toimitetaan koko satokauden ajan ravintolan keittiön ja koulun opetuskeittiöiden käyttöön viikoittain.
Sikäli, että ainakin osasta koulutettavia tulee myös itsenäisiä ravintolayrittäjiä, varmaan ko. kurssin yhtenä jaksona olisi syytä olla myös osio "luomuhinnoittelu".
______________
*) mietin hetken, minne tämän huomioni täällä sijoittaisin, mutta ei sitä oikein voinut tännekään (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=642.0) laittaa .. ;)
Radio Suomesta tulee paraikaa juttua tuosta Perhon pellosta, mutta ainakin tähän mennessä ohjelmassa on maltettu olla sanomatta, että kyse on biodynaamisesta viljelystä. Katsotaan, tuleeko siitä jotain myös nettiin, ja mainitaanko biodynaamisyydestä siellä.
-
Vai onko tässä kyseessä aivan eri pelto?
https://areena.yle.fi/1-4571387
Ruoka jota syömme, kasvaa pellossa. Ajatus kuulostaa maailman yksinkertaisimmalta, mutta joskus pyörä vain täytyy keksiä uudelleen. Tämä kuningasidea on syntynyt Perhon liiketalousopistossa, jossa keksittiin perustaa oppilaitoksen naapuriin oma pelto. Näin opiskelijat pääsevät seuraamaan lähietäisyydeltä raaka-aineiden koko elinkaaren pellolta ruokapöytään.
Radio Suomen reportteri Vesa Marttinen lähti tutustumaan Malmin Longinojalla sijaitsevan Perhon kampuksen peltoon.
On, mutta eri osoitteesta huolimatta se ilmeisesti on osa samaa projektia:
https://perho.fi/ammatillinen-oppilaitos/perhogreencityfarm-ruokaosuuskunta/
Perho Green City Farmin pellon viljely aloitettiin elvyttämällä maaperää maanparannusviljelyllä, jossa maaperä saa ravintoaineita ja pieneliöitä luonnonmukaisilla menetelmillä. Maaperän ravinteita parantavat viljeltävät kurpitsat, auringonkukat, härkäpavut ja viherlannoskasvit kuten ruisvirna & italianraiheinä, kaalikasvit sekä perunalajikkeet Annabelle ja Nicola. Pellon muokkauksessa ovat olleet apuna Herttoniemen ruokaosuuskunnan puutarhurit.
Tässä vielä lisää tästä yhteistyöstä:
https://perho.fi/ammatillinen-oppilaitos/perhogreencityfarm-ruokaosuuskunta/kumppanuusmaatalous/
-
Nyt tällä reissulla ...
Maatalous- ja ympäristöministeri Tiilikainen vienninedistämismatkalle Kiinaan (http://mmm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/maatalous-ja-ymparistoministeri-tiilikainen-vienninedistamismatkalle-kiinaan)
... olisi ihan hyvä hetki ja tilaisuus sopia edellä mainitun luomuprojektin lopettamisesta. Vaikka hän sitten sinne tarjoaisikin suomalaisia luomutuotteita.
Jos tuo projekti on vielä käynnissä, niin tästä löytyisi lisäperusteita sen lopettamiselle:
How western organic food companies are threatening China’s farmers (https://geneticliteracyproject.org/2018/11/09/how-western-organic-food-companies-are-threatening-chinas-farmers/)
But while the boost in organic food sales should in theory be a boon to farmers, [Dr. Xia Hanbing, manager of Shanghai Tianzai Fruits and Vegetables Specialized Co-op,] laments that it’s not easy to cultivate such products in China. “It’s nearly impossible to grow organic vegetables on my farm, and it’s difficult for other farmers, too,” Xia says. “First and foremost, ‘organic’ calls for certain soil and water standards, and because vegetables are part of the food chain, they’re especially vulnerable to diseases and pests. The current eco-friendly measures to combat these problems are not yet developed enough to fully replace pesticides.”
Tokkopa ne luomutorjunnan menetelmät koskaan siitä sellaiselle tehokkuustasolle kehittyvät, että niitä olisi varaa tai syytä Kiinassa käyttää. Ainakaan vain niihin turvautuen, mitä luomuviljely tarkoittaa.
-
Jos Luomuinstituutin missio kuvataan sen nettietusivulla (https://luomuinstituutti.fi/) näin ...
Tutkittua tietoa luomusta
Luomuinstituutti on Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen yhteinen asiantuntijaverkosto, joka tukee toiminnallaan kotimaisen luomutuotannon vahvistumista koko ruokajärjestelmässä.
... niin varmaankin silloin, siltä pohjalta tällainen hanke sille hyvin sopii:
Luomubuumista eväitä pienyrityksille (https://luomuinstituutti.fi/luomubuumista-evaita-pienyrityksille/)
Luonnonvarakeskus ja Helsingin yliopisto ovat käynnistäneet yhteisen Luomubuumi-hankkeen. Hanke on valtakunnallinen kehittämishanke, jonka tavoitteena on tuottaa tietoa ja työkaluja suomalaisten luomuelintarvikkeiden tuotantoon ja markkinointiin. Kasvava luomukysyntä tarjoaa paljon mahdollisuuksia pienille elintarvikealan toimijoille. Luomujalostus vaatii monipuolista osaamista tuotteiden valmistuksessa ja markkinoinnissa. Lisäksi tarvitaan hyviä verkostoja raaka-aineen tuottajien ja ostajien kanssa, asiakasymmärrystä ja kykyä seurata kuluttajatrendejä.
Tietoa luvataan tuottaa. Mutta kuten usein, jossain määrin vaikea tuota on erottaa myyntikampanjasta. Erityisesti sellaiselta kuulostaa tämä tuohon linkatusta pdf-esitteestä (https://luomuinstituutti.fi/wp-content/uploads/sites/2/2018/11/luomubuuminetti.pdf):
Hankekokonaisuuden
tavoitteet
• Hankkeen päätavoitteena on rohkaista
yrittäjiä ja yritystoiminnan aloittamista
suunnittelevia näkemään luomun kasvava
kysyntä ja sen tarjoamat mahdollisuudet.
• Pienyritysten kilpailukyky paranee paranta-
malla jalostusosaamista.
• Luomutuotteiden monipuolista tarjontaa
lisäämällä saadaan kuluttajien
kiinnostusta luomutuotteisiin kasvatettua.
Ja pikkuisen yrittäjien ja kuluttajien manipuloimiseltakin? Ellei tuollaista luomubuumia ihan vielä olekaan, niin nyt sellainen tehdään?
PS. 12.11.18: Edellä kerrotun uudelleen organisoinnin vuoksi tuo hanke on tietysti muodollisesti Luken. Joka MMM:n alaisena tietysti noudattaa sen linjaa ja pyrkimyksiä. Mutta yhä jää ilmaan se kysymys, onko tässäkään valtiovallalla syytä puuttua markkinoiden toimintaan. Ja maksaa oikeastaan yritystoiminnalle itselleen kuuluvia kustannuksia?
-
Mikä siitä kyllä oikeastaan puuttuu, ovat luomun takapakit, sitä kohtaan esitetty kritiikki. Kun siellä esimerkiksi tuodaan esiin "1930-luvulla A. I. Virtasen kehittämä typpikotovarainen viljely- ja ruokintajärjestelmä", niin ei tuoda esiin sitä, miten A. I. Virtanen myöhemmin myönsi, että tuo hänen ideansa on epäkäytännöllinen, ei toimi.
Tuota Virtasen omaa arviota myöskään Jukka Rajala ei ollenkaan tuo esille esitellessään Virtasen 1930- ja 1940-luvun tutkimuksia, ja kertoessaan, että ne olivat "aikaansa edellä":
Kiertotaloutta A I Virtasen typpikotovaraisessa viljelyjärjestelmässä (https://luomu.fi/tietopankki/kiertotaloutta-a-i-virtasen-typpikotovaraisessa-viljelyjarjestelmassa/)
Hänen mielestään tämä oma nobelistimme keksi jo kaiken tarpeellisen:
A.I. Virtasen kehittämä typpikotovarainen tuotantojärjestelmä sopii hyvin malliksi tänäkin päivänä maatalouden kestävyyttä kehitettäessä. Uusiutumattomia luonnonvaroja tulee jatkossa korvata uusiutuvien luonnonvarojen paremmalla hyödyntämisellä. Ekosysteemipalveluita tulee oppia hyödyntämään tehokkaammin ja kiertotalouden keinoin kierrättää ravinteita huolella takaisin pelloille kasvien käyttöön. Maan kasvukunnon hyvä hoito on tärkeä osa menetelmää.
Silloin, Virtasen koetilalla:
Satotasot kaksinkertaisesti yli keskitason
Sadot vuosina 1948-50 olivat seuraavat; kevätvehnä 2900, kaura 3500 ja peruna 22 000 kg/ha sekä nurmet 4000 ry/ha. Karjan keskituotos oli paljon keskimääräistä korkeampi.
Tämä osa palkintoesitelmää on suomeksi luettavissa mm. Typpiomaraistoimikunnan mietinnön alussa vuodelta 1951. Toimikunta päätyikin suosittelemaan Virtasen menetelmän käyttöönottoa laajalti Suomessa.
No, menetelmää ei otettu laajalti käyttöön. Mutta siitä huolimatta yleisesti on päästy tuon koetilan satotasoihin, ja ylikin. Paitsi luomuviljelyssä, jos Rajala halusi sen samaistaa tuohon "typpikotovaraiseen" viljelyyn. Näin voi ajatella hänen halunneen, koska tuo artikkeli ilmestyi Luomutietopankissa.
Tarkkaan ottaen sehän ei ollut luomuviljelyä, koska Virtanen tuossa (ladattavassa liitteessä) lainatussa esitelmässään kertoo käyttäneensä tilallaan lisäksi mm. superfosfaattia. Jota ei kyllä löydy luomuviljelyssä hyväksyttyjen lannoitteiden listasta.
-
Tämä väitöskirjaselostus ja itse väitöskirjan sisältö ovat täyttä ja tärkeää asiaa:
Suomalaisten ruoankulutuksen ulkoistetut ympäristövaikutukset (https://luomuinstituutti.fi/suomalaisten-ruoankulutuksen-ulkoistetut-ymparistovaikutukset/)
Mutta mitä yrittää Luomuinstituutti kertoa julkaisemalla sen nettisivullaan? Sitäkö, että tuo ilmiö ja ongelma olisi luomussa vähäisempi? Sitäkö, että luomuviljely olisi jopa osa ongelman ratkaisua?
Jos yrittää, niin se ei juuri voisi olla enempää väärässä.
Tuonnin osuus on luomuruoassa tavanomaista suurempi - vaikka me yhä odotamme siitä osuudesta päivitettyä lukua (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=697.msg13038;topicseen#msg13038). Jo kauan sitten teimme perustellun arvion siitä (http://tuottavamaa.net/uutiset.php?News_id=287), mitä hallituksen kaavailema (osittainenkin, 20%:n) Luomu-Suomi merkitsisi, koko maan ruokaomavaraisuuden kannalta. Ja siinä sivussa sitten ympäristövaikutustenkin.
Luomu-Suomi korkeammilla prosenteilla olisi tietysti katastrofi kummassakin suhteessa: lähes kaikki suomalaisten syömä ruoka tuotettaisiin muualla, ja lähes kaikki ympäristövaikutuksetkin olisi ulkoistettu siinä muualle. Luomu-Suomessa voitaisiin ehkä ylpeillä maatalouden vähäisillä päästöillä (vai voitaisiinko (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=874.msg8474#msg8474)?) ja yritettäisiin sitten epätoivoisesti unohtaa tuo tosiasia.
-
Tässä lisäesimerkki siitä, millaisia tietoja etsii ja millaisia tuloksia saa luomututkimus:
Mitkä tekijät ennustavat sitä, että tavanomaiset puutarhatilat siirtyvät luomuun? (https://luomu.fi/kirjoitus/mitka-tekijat-ennustavat-sita-etta-tavanomaiset-puutarhatilat-siirtyvat-luomuun/2/)
Eikä ole mitään syytä epäillä, etteikö siinä selvitetty siirtymishalukkuutta oikein. Ja tuollaisia kysymyksenasetteluja luomututkimukselta ehkä odottikin. Siis sellaisia joissa tavoitteita ei mitenkään kyseenalaisteta.
Mutta napataanpa tuosta talteen nämä lähtökohtatiedot:
Suomen hallitus on asettanut tavoitteeksi kasvattaa luomun osuutta 20 % peltoalasta vuoteen 2020 mennessä. Puutarhatuotannossa luomun osuus pinta-alasta on kuitenkin selvästi pienempi. Marjoilla ja omenilla luomun osuus alasta on noin kymmenen prosenttia, mutta avomaan vihanneksissa osuus jää vajaaseen viiteen prosenttiin tuotantoalasta.
Noita tietoja voi käyttää, kun tarkastelee kohta puoleen ilmestyvää Luomu Suomessa 2018 -koostetta, puutarhatuotannnon osalta.
-
Luomuinstituutti on nykyisin Luken alainen, oikeastaan sen osa. Tämä kuvaus sen toiminnasta ...
https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/ruoka-ja-ravitsemus/luomutuotanto/
... on itsessään selkeä. Mutta tuo myös aika selkeästi esille sen jännitteen, mikä on tieteellisellä tutkimuksella, ja etukäteen, muualta annetulla tavoitteella kaikin tavoin yrittää edistää luomutuotantoa.
Ja myös edistää sen poliittista hyväksyttävyyttä, vaikka se sanotaankin näin varovasti:
Tutkittu luomutieto päätöksenteon tukena
Tutkittua tietoa luomusta tarvitaan niin poliittisen päätöksenteon kuin elinkeinon toimijoiden ja kuluttajien päätöksenteon tueksi. Luomu on ruokaketjun vastuullisuudessa ja kestävyydessä edelläkävijä ja luomututkimustuloksia hyödynnetään myös tavanomaisessa ruokaketjussa.
Siitä, miten luomuideoita voidaan käyttää tavanomaisen puolella, olemme ehtineet jo perustaa oman keskustelunsa:
Tavanomainen viljely oppinut luomulta? (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=870.msg8244#msg8244)
-
Kummasti Luomuinstituutin tutkijat päätyvät luomulle hyvin myönteisiin johtopäätöksiin Tieteessä Tapahtuu -lehdessä (pdf):
LUOMUTUOTANNOSTA EVÄITÄ RUOKAJÄRJESTELMÄN KESTÄVYYSMUUTOKSEEN (https://journal.fi/tt/article/view/80468/41023?acceptCookies=1)
Ensi kommentit. Olen huomannut, että tieteellinen luomuväki mielellään käyttää tätä prosentuaalista arviota:
Luomutuotannossa sato- ja tuotostasot ovat kuitenkin keskimäärin 20–25 % alhaisempia kuin tavanomaisessa tuotannossa, vaikka vaihtelua kasvilajien välillä ja tuotanto-olosuhteista riippuen on paljon (esim. Seufert ym. 2012; de Ponti ym. 2012; Schrama ym. 2018). Alhaisemman keskimääräisen sato- tai tuotostason takia tuotettua yksikköä kohden laskettu ilmastovaikutus on monissa tutkimuksissa osoitettu luomutuotannossa olevan keskimäärin samalla tasolla kuin tavanomaisessa tuotannossa.
Se on kai mahdollista ja katsotaan hyväksyttäväksi siksi, että viitteessä mainitut tutkimukset ovat olemassa ja katsotaan tieteeksi. Mutta onko se silti totta? Vaikkapa me täällä Pohjoismaisiin satotilastoihin perustuen arvioimme, että satotaso on pikemminkin 40-45% tavanomaista alhaisempi.
Ja se on siis perustaso, "raakataso". Sari Aution ja Sari Iivosen kirjoituksessa vedotaan toisessa kohdassa siihen, miten luomussa fossiilista energiaa säästetään typensidonnan avulla. Mutta muistetaanko, että se merkitsee, että noin joka kolmas vuosi pelto ei tuota varsinaisesti mitään satoa? Tämän jo yksin pudottaa reaalisen satotason noin 33% tavanomaista alhaisemmaksi. Ja nuo molemmat seikat sitten vaikuttavat arvioihin mm. ilmastovaikutuksesta (äskettäiseen ruotsalaiseen tutkimukseen (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=26.msg13174#msg13174) ei kirjoitus ottanut kantaa).
Myös Matti Pekkarinen sähköpostissaan minulle toi esille saman:
Unohtumaan tuppaa ehkä myös se, että luomussa ns välivuodet vaikuttavat todelliseen keskisatoon ja (palkokasvipitoisen välikasvin kynnössä) usein myös ravinnepäästöihin, vaikkei laariin kyseisenä vuonna saada mitään.
Unohtunut on myös ilmeisesti, että suorakylvö vähentää hiili- ja ravinnepäästöjä. Ja se, että suuri sato sitoo enemmän hiiltä sekä "laariin" että maahan!
Niinpä tämä Aution ja Iivosen optimismi ...
Suurin kritiikki luomutuotantoa kohtaan liittyy alhaisempiin satotasoihin. Luomutuotannossa satotasoja on mahdollista nostaa erityisesti ravinnehuollon optimoinnilla (esim. Talgre ym. 2014; Valkama ym. 2016) ja kasvinsuojelun tehostamisella (Masilionyte ym. 2017). Uusien kierrätysravinteiden kehittäminen luomutuotannon tarpeisiin onkin tärkeää.
... vaatisi kyllä vankempia perusteita kuin artikkelissa esitetään. Niin paljon "takamatkalta" luomu tässä kilpailussa lähtee. Viitata voisimme myös siihen, miten jokavuotisessa Pro Luomun koosteessa edelleen kerrotaan aika masentavia tietoja (http://www.tuottavamaa.net/uutiset.php?News_id=472) luomutuotannosta kokonaisuutena Suomessa. Tuotostasossa ei ole päästy edes siihen, mihin ehkä viljasadoissa ("raakana"). Ko. kooste ei ehkä ole tiedettä, mutta aika lailla faktana sitä voi pitää.
-
Tällä saralla luomututkimus on edennyt:
Verifying 'organic' foods (https://www.sciencedaily.com/releases/2019/06/190605105949.htm)
Eli nyt pystytään entistä tarkemmin tunnistamaan ja käräyttämään luvaton torjunta-aineiden käyttö.
Mutta tuohonkin kyllä pätee aiempi ihmettelymme:
Kuten tiedämme, kaikenlaisessa tutkimuksessa voidaan saavuttaa yllättäviä ja hyödyllisiä tuloksia, ja näin saattaa tietysti käydä tämänkin hankkeen kohdalla:
Pikamenetelmiä luomutuotteiden alkuperän ja aitouden valvontaan (http://luomu.fi/kirjoitus/pikamenetelmia-luomutuotteiden-alkuperan-ja-aitouden-valvontaan/2/?ref=etusivu)
Mutta ihan näin arvioituna sitten kyllä tulee mieleen, että onko juuri tuon asian selvittäminen kiireellisimpiä ruokaa koskevia tutkimushankkeita? Vielä nykymaailmassa, sen mukaan, mitä FAO tästä maailmasta kertoo?
-
Tässä kerrotaan eräästä yrityksestä soveltaa tiedettä ja teknologiaa luomuun:
Blockchain could help keep ‘counterfeit’ products out of organic, non-GMO certification schemes (https://geneticliteracyproject.org/2019/07/25/blockchain-could-help-keep-counterfeit-products-out-of-organic-non-gmo-certification-schemes/)
Eli lohkoketjuteknologiasta olisi ehkä löydettävissä väline, jolla toimia luomuväärennöksiä vastaan.
Mutta toimii tuo idea tai ei, se kuuluu kyllä ehdottomasti siihen luokkaan tutkimusinnovaatioita, joilla on merkitystä puhtaasti luomutalouden sisällä. Ja meille muille sen merkitys on hyvin vähäinen.
-
Näille luomututkijoille (tai ainakin luomututkimusta lähellä oleville tutkijoille) ...
Pellon kasvukunnon arviointi ei ole helppoa – Ruralia opastaa siihen uudessa julkaisussaan (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.504583)
... voi joku kertoa menetelmän, jolla tuon asian arviointi on yllättävän helppoa: katsotaan jälkeenpäin, paljonko sitä satoa tuli.
Tuo ehdotuksemme ei ole pelkkää kikkailua: jos ko. tutkijat katsovat löytäneensä keinoja, jolla asiaa etukäteen voi arvioida, kyllä näiden keinojen tehokkuus täytyy testata myös jälkeenpäin.
-
Ensin tulee mieleen, mitä tällainen tutkimusaihe Luomuinstituutille ylipäänsä kuuluu:
Terveydelle haitallisimmat hyönteisten torjunta-aineet halvimpia (https://luomu.fi/kirjoitus/terveydelle-haitallisimmat-hyonteisten-torjunta-aineet-halvimpia/2/)
Kun torjunta-aineiden pitäisi olla luomussa pääsääntöisesti kiellettyjä. Halutaanko vain yleisesti lietsoa pelkoa niitä kohtaan? Mutta tutkimusselosteen lopussa se alkaa selvitä (lihav. HJ):
Viljelijät pyrkivät optimoimaan torjunnan kustannuksia ja tehokkuutta, jolloin valmisteen hinta on valintakriteerinä terveysvaikutuksia tärkeämmällä sijalla. Torjuntakustannukset ovat nykyisellään markkinaohjautuvia ja kansainväliset kemian teollisuuden yritykset varmistavat markkinaosuutensa tuotteiden hinnoittelulla. Vanhat, pitkään markkinoilla olleet tehoaineet, kuten organofosfaatit ja synteettiset pyretroidit, joilla on useita haitallisia terveysominaisuuksia, ovat halvempia kuin uudemmat ja terveysvaikutuksiltaan vähemmän haitalliset yhdisteet. Vastaavasti luomuviljelyssä sallitut biologiset tehoaineet ovat kalliimmasta päästä. Ellei tuotannon kustannusrakennetta haluta yhteiskunnassa ohjata esimerkiksi verotuksen keinoin, ei päästä kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön kansallisissa toimintaohjelmissa asetettuihin tavoitteisiin riskien ja haittojen vähentämiseksi. Tästä syystä tutkijat laskivat, että haitallisimman tuoteryhmän hintoja tulisi korottaa jopa 86 %, jotta viljelijöille tulisi kannattavammaksi valita terveyden kannalta vähemmän haitallisia hyönteisten torjunta-aineita.
Eli päädytään tieteelliseen suositukseen, että verotuksellisin keinoin luomuviljelyssä käytettyjen aineiden hintaa tulisi yrittää saada suhteellisesti halvemmaksi.
Sellaista vaihtoehtoa ei tuossa maistella, että asiassa satsattaisiin suojavarusteisiin. Tai drooneihin aineiden levityksessä (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=910.msg15104#msg15104). Jolloin aineiden nyt havaitulla terveyshaitoilla ei olisi niin suurta merkitystä. Tällainen näkökulma ei kuitenkaan tuossa tullut luomututkijoiden mieleen.
Minun tietääkseni synteettisillä pyretroideilla ei muuten ole sen pahempia terveysvaikutuksia kuin luomuviljelyssä käytetyllä, luonnosta kerätyllä pyretriinillä. Olisiko jopa päinvastoin? Täytyy vielä tarkistaa.
-
Suomalaisessakin luomututkimuksessa on oltu ahkeria. Tänne on kertynyt materiaaleja tutkittavaksi ja tarvittaessa kommentoitavaksi:
https://luomuinstituutti.fi/tutkimus/elintarvikkeet-hankkeet/luomubuumi/.
Kotitilan esitys luomun mahdollisuuksista ja markkina-aukoista on kyllä jo läpikäytykin tuolla toisaalla (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=6.msg14952#msg14952). Tai todettu siellä vähän tylysti, ettei se sisällä uutta.
-
Tällä tavalla tiede ja tutkimus voi auttaa luomua:
Digitalism Challenge -kurssilla innovoituja ratkaisuja viedään käytännön toteutukseen (https://www.aalto.fi/fi/uutiset/digitalism-challenge-kurssilla-innovoituja-ratkaisuja-viedaan-kaytannon-toteutukseen).
Dice-tiimin ehdotus on, että Luomuliitto kehittäisi digitaalisen alustan, joka toisi yhteen viljelijät, viranomaisia, kuten Ruokaviraston ja Verohallinnon, ja Luomuliiton. Alusta mahdollistaisi viljelystä syntyvän tiedon tehokkaan käsittelyn muuttamalla datan keräämisen kokonaan sähköiseksi. Tämä parantaisi tietotaidon ja resurssien hallintaa ja jakamista eri toimijoiden kesken sekä toisi toimintaan myös lisää läpinäkyvyyttä. Alusta toimisi ns. yhden luukun periaatteella, jolloin viljelijät voisivat keventää ja automatisoida vaadittua byrokratiaa ja keskittyä heille olennaisimpaan asiaan: viljelyyn.
Toisaalta tuollainen ratkaisu mahdollistaa sen, että Luomuliitto, IFOAM jne. voivat pitää luomubyrokratian niin raskaana kuin haluavat. Ja ne jatkossa varmasti sitä haluavat, kun geenieditoitut lajikkeet tulevat mukaan kuvaan. Silloin lähes kaikesta luomutilalla tapahtuvasta pitää olla tarkka tieto, ja kaikkea täytyy myös entistä tarkemmin valvoa. Koska jälkikäteisvalvonta ei näillä näkymin onnistu (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=840.msg15576#msg15576).
Tämäkin kuulemma oli luomutila:
Quantum-tiimi kehitti puolestaan Tapola-Camphillin maatilalle digitaalisen alustan, jolla maatilan kaikki arkiset asiat on mahdollista hoitaa yhdessä paikassa. Tehdyt muutokset ja tiedostot tallentuvat suoraan jaettuun tietokantaan, mikä helpottaa maatilojen raportointia, dokumentointia sekä varastonhallintaa. Tietokannan avulla on myös mahdollista saada tietoa muun muassa tuotantomääristä kansallisella tasolla. Ratkaisun avulla maatilojen päätöksenteossa voidaan paremmin hyödyntää dataa, eikä päätöksiä enää tarvitse perustaa yksittäisen henkilön intuitioon.
Mutta tilan luomuisuus oli kyllä tuossa täysin epärelevantti seikka. Tuollainen tiedonhallinta on hyödyllistä mille tahansa tilalle. Vaan ehkei kuitenkaan täysin epärelevantti juttu: mm. edellä kerrotusta syystä datan pyörittämistä voi luomutilalla jatkossa olla tavanomaista tilaa enemmän.
-
Luomuinstituutin sivustolla julkaistu, sinänsä mielenkiintoinen tutkimus:
Nautakarjatuotteiden vienti vesirikkailta alueilta: Tapaustutkimus Suomesta (https://luomuinstituutti.fi/nautakarjatuotteiden-vienti-vesirikkailta-alueilta-tapaustutkimus-suomesta/)
Mutta nyt olen kyllä ymmälläni: miten tuo liittyy luomuun? Tai edes sitä sivuaa? Minusta tuossa luomua ei mainita edes rivien välissä.
Selasin myös alkuperäisen englanninkielisen tutkimuksen, joka löytyy linkin kautta. Mutta siitäkään en löytänyt mitään luomuviljelyyn viittaavaa.
Jos nyt etsimällä etsisi perusteita. Aiotaanko nyt lisätä luomueläintuotteiden vientiä? Ja tuossa etukäteen etsittäisiin sille sitä oikeuttavia perusteluja? Että se voisi kuitenkin olla kestävää? Tuo on pelkkä arvaus, nyt tietääkseni luomueläintuotteita ei juurikaan viedä. Jaa, kyllä niitä luomubroilereita (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=721.msg15042#msg15042). Mutta hyvin vähän. Ja nehän eivät tietystikään ole nautakarjaa.
-
Näin nyt tehdään:
Luomuinstituutin tutkimusstrategiaa päivitetään (https://luomu.fi/kirjoitus/luomuinstituutin-tutkimusstrategiaa-paivitetaan/)
Luomuinstituutti on käynnistänyt tutkimusstrategiansa uudistustyön. Vuodenvaihteessa 2019-20 sidosryhmille lähetettiin kysely, jonka avulla selvitettiin sidosryhmien näkemyksiä Luomuinstituutin tärkeimmistä tehtävistä, tärkeimmistä tutkimuksen aihepiireistä ja toiveista käytettävien viestintäkanavien suhteen. Kyselyyn vastasi 60 henkilöä, jotka edustavat eri toimialoja kuvan 1 mukaisesti. Kysely lähetettiin 174 henkilölle, joten lopullinen vastausprosentti oli 34 %.
Haastateltujen sidosryhmien keskeinen toive oli se, että instituutti tuottaisi tutkimustietoa kotimaisen luomualan kehittämisen tueksi (49%).
Yllättikö meitä? Eipä juuri.
Koska perustetaan Suomeen muuntogeenisen viljelyn instituutti? Eduskunnan Tutkas (https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Tutkas) voisi aktivoitua siinä. Ja on jo tavallaan ollutkin aktiivinen (seminaareja ym.). Asian organisoinnin ei tietysti tarvitsisi apinoida Luomuinstituuttia.
-
Epäilemättä hänen merkityksensä juuri tällä alueella on ollut suuri:
Jukka Rajalasta vuoden Tieteenkesyttäjä (https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/kestava-kehitys/jukka-rajalasta-vuoden-tieteenkesyttaja)
Luotettavavana ja asiantuntevana luomualan erityisosaajana tunnetun Jukka Rajalan merkitys Suomen luonnonmukaisen maa- ja elintarviketalouden kehittymiselle nykyiseen laajuuteensa on poikkeuksellisen suuri. Rajalan erityinen ansio on, että hän toi luomualan yliopistollisen perusopetuksen Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan ja avoimeen yliopistoon. Hän myös käynnisti yliopistollisen Eco Studies -luomuopetuksen Ruralia-instituutissa 2001.
Meille sallittaneen kuitenkin sellainen hapan kommentti, että hänet olisi oikeastaan voinut nimittää "luomualan" piispaksi. Tai arkkipiispaksi.
-
Tällaista asiaa nyt sitten tutkitaan:
Kumppanuusmaataloudella ruokaa lähiruokamarkkinoille ja ruoantuotantoa tutuksi kuluttajille (https://aitojamakujalehti.fi/kumppanuusmaataloudella-ruokaa-lahiruokamarkkinoille-ja-ruoantuotantoa-tutuksi-kuluttajille/)
Kumppanuusmaatalouteen liittyviä ajankohtaisia hankkeita Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa
Kumppanuusmaatilat voivat tehdä yhteistyötä esimerkiksi taimituotannossa. Kuva: Henri Murto.
Valtakunnallinen KUMAKKA – Kumppanuusmaataloudella kestävyyttä, kilpailukykyä ja maatalouden arvostusta -hanke kokoaa kokemuksia asiasta, käy läpi aiheesta tehtyä tutkimusta, selvittää toiminnan mahdollisuuksia Suomessa ja tiedottaa. Lisäksi hankkeessa rakennetaan verkostoa: toisaalta tuetaan hiljattain perustetun Kumppanuusmaatalous ry:n yhteistyötä ja toisaalta kootaan eri tahoja keskustelemaan kumppanuusmaataloudesta ja sen kehittämisestä. Työtä tehdään yhdessä Luomuliiton kanssa 1.10.2019–31.12.2021 Hämeen ELY-keskuksen ja Euroopan maaseudun kehittämisen maaseuturahaston tuella. Jos kiinnostuit asiasta, tutustu lisää, ota yhteyttä ja liity verkostoon.[...]
Muodollisesti se ei ehkä ole luomututkimusta. Mutta käytännössä on. Tuohon järjestelyyn on tarve käytännössä vain niche-markkinoiden luomutiloilla. Erityisen suuri tarve siihen on vielä pienempien markkinoiden biodynaamisille tiloilla. Sellaisilla kuten esimerkiksi Henri Murron Rekolan tilalla. Mukana olevista tutkijoista ainakin Susann Rännäri sai äskettäin pienen stipendin erään säätiön Steiner-rahastolta (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=177.msg17430#msg17430). (Kuten sai tuo valokuvaaja Henri Murtokin.) Ja näyttääpä Galina Kalliokin flirttailevan (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=160.msg17340#msg17340) biodynaamisuuden kanssa.
Ja näkyyhän se tuon KUMAKKA- hankkeen omalla sivullakin:
Hanke on valtakunnallinen. Sen toteuttaa Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti yhteistyössä Luomuliiton kanssa.
Kun tuo asia koskee — varsinkin biodynaamisten tilojen osalta – erittäin pientä määrää tiloja (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=177.msg16201#msg16201), voidaan tietysti kysyä, onko niin kovin tarkoituksenmukaista Ruralia-instuutin kohdentaa niukkoja tutkimusresurssejaan juuri tuon asian selvittämiseen.
-
Kyllä luomututkimuksessa työtä tehdään.
Tiedettä luomun pakkauksista:
Luomun lukutaito : Luomupakkauksen visuaaliset keinot mielikuvien luojana (https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/64291)
Ja luomumatkailusta:
LÄHDE LUOMUN MATKAAN - LUOMUN LISÄARVON HYÖDYNTÄMINEN ETELÄ-SAVON MATKAILUYRITYSTEN LIIKETOIMINNASSA (https://www.helsinki.fi/fi/ruralia-instituutti/lahde-luomun-matkaan-luomun-lisaarvon-hyodyntaminen-etela-savon-matkailuyritysten-liiketoiminnassa)
Jos jatkamme vertaustamme, nuo olisivat varmasti luokiteltavissa käytännölliseen teologiaan.
-
Yhteenvedon perusteella tässä opinnäytetyössä on noudatettu samaa metodologiaa kuin siinä toisessakin (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=177.msg17623#msg17623) täällä mainitussa:
Luomusäädökset ja sikojen hyvinvointi : Teemahaastattelu luomusikatuottajille (https://www.theseus.fi/handle/10024/343245)
Opinnäytetyössä toteutettiin teemahaastattelu, jossa haastateltiin kolmea luomusikatuottajaa. Kaikkien haastateltujen tuottajien mukaan luonnonmukainen tuotanto mahdollistaa sikojen lajityypillisen käyttäytymisen tavanomaista tuotantoa paremmin ja näin ollen edistää sikojen hyvinvointia. Luomusiat tonkivat ja tutkivat, elävät tilavammissa oloissa kuin tavanomaiset lajitoverinsa, ulkoilevat, porsivat vapaasti ja imettävät porsaitaan pidempään. Luonnonmukaisen tuotannon tiloilla sioilla on vähemmän stressioireita ja hännänpurentaa.
Eli uskotaan sellaisenaan se, mitä haastatellut kertovat.
-
Kun käsketään tutkimaan, niin sitten tutkitaan. Ja kaiketi tässä liikkuu tukirahaakin:
Helsingin yliopisto mukaan eurooppalaiseen tutkimusallianssiin (https://luomu.fi/kirjoitus/helsingin-yliopisto-mukaan-eurooppalaiseen-tutkimusallianssiin/2)
Tilaaja on asettanut tutkimukselle tavoitteet:
Tutkimuslaitokset yhdistivät voimansa, jotta EU:n tutkimusrahoitusta suunnattaisiin merkittävästi tutkimusaiheisiin, joiden avulla kemiallista kasvinsuojelua voidaan tulevaisuudessa korvata ei-kemiallisilla menetelmillä ja vähentää riippuvuutta kemiallisista kasvinsuojeluaineista Euroopassa komission Vihreän kehityksen ohjelman ja Pellolta pöytään -strategian mukaisesti.
Tuo kemiallisuuden vähentäminen on siis itsetarkoitus. Ei esim. kasvinsuojelun turvallisuuden lisääminen.
-
Tuolla toisessa keskustelussa lupasimme (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=11.msg18527#msg18527) että otamme keskustelun alle myös toiset oletetut "myytit" tästä kirjoituksesta:
Luomun myytit kumoon (https://issuu.com/luomulehti/docs/luomulehti_4_2020_issuuu/s/10932597)
Tämän menemme ohi melkein maininnalla:
"Kaikki suomalainen ruoka on luomua."
Paitsi sen verran, että juuri tuota myyttiä ei ole liikkeellä. Sen sijaan on liikkeellä käsitys, joka varovaisesti kirjoituksessa kerrotaankin, että koska suomalaisessa ruoassa on torjunta-ainejäämiä niin vähän, se on melkein luomua, eikä korkeita luomuhintoja kannata maksaa.
Ymmärrettävistä syistä luomuväki vihaa tätä kasitystä.
”Ulkomainen luomu ei välttämättä ole luomua.”
Tuollainen käsitys saattaa olla liikkeellä, nyt en tarkkaan tiedä. Mutta jossain määrin tietoisesti tuossa ohitetaan se tosiasia, miten vähän luomusta on kotimaista.
”Luomupellosta leviää rikkaruohoja naapuripelloillekin.”
Jotkin kestorikkakasvit, kuten pelto-ohdake, voivat levitä ohdakekeskittymistä tuulen mukana kauemmas. Se leviää myös maanalaisesti. Todellisen ongelman sijaan kyse on useimmiten enemmän naapurisopuun liittyvä. Samaan tapaan on mahdollista, että tavanomaisen viljelijän suorittama rikkaruiskutus leviää myös luomupeltoon, jolloin haitta on ilkeämpi. Luomupellossa myrkyt ovat kiellettyjä, tavanomaisessa pellossa rikkakasvit eivät ole.
Sitä vastoin tavanomaisen pellon on tutkittu hyötyvän vieressä olevasta luomupellosta, jos viljakasvi on sellainen, joka tarvitsee pölyttäjähyönteisiä.
Ilkeä on myös vaikka sellainen tapaus, että tavanomaisen viljelijän on tarpeen lisätä ruiskutuksia perunaruton torjumiseen, koska vieressä on luomuperunapelto. Se maksaa tavanomaiselle viljelijälle.
On myös tapauksia, joissa luomupellot saavat ilmaiseksi suojaa läheisistä tavanomaisista pelloista, koska eräät tuholaiset eivät niin helposti leviä. Olemme yrittäneet tutkia asiaa keskustelussamme:
Luomuviljely tavanomaisen maatalouden loisena (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=740.msg9228#msg9228)
”Luomuviljelyssä on enemmän maanmuokkausta, joka kuluttaa polttoainetta. Siksi luomuviljely on vähemmän ympäristöystävällistä kuin tavanomainen viljely.”
Esimerkiksi rikkakasvien torjunta avokesannoilla lisää ajokertoja pelloilla ja polttoaineen kulutusta, mutta se on maataloustuotannossa ilmastovaikutuksiltaan pieni tekijä. Luomutuotteiden elinkaaristen päästöjen arvioinneissa on osoitettu, että päästöt hehtaaria kohden ovat pienemmät kuin tavanomaisessa tuotannossa.
Tähän vaikuttavat esimerkiksi kemiallisten lannoitteiden valmistuksen aiheuttamat päästöt ja kasvinsuojeluaineiden vaikutukset. – Tähän saakka nämä elinkaariset mittaukset eivät ole sisältäneet sitä, että luomun etuna on myös maan multavuuden eli maan hiilivaraston säilyminen. Tämä on seurausta viljelykierrosta ja orgaanisten lannoitteiden käytöstä lannoitesuolojen sijaan, Juha Helenius selvittää.
On kuitenkin käytännnössä osoittamatta, että luomuviljelyssä hiilivarastoa muodostuisi ja/tai se säilyisi paremmin. Se voi olla päinvastoin. Tästä pitkä keskustelumme (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=15.msg50#msg50).
Lannoitteiden valmistuksen (ennenkaikkea typpilannoitteen) päästöt ovat luomuväen pitkäaikainen keppihevonen. Mutta se "ilo" on heiltä luultavasti kohta ohi:
Synteettisen typpilannoitteen historia ja tulevaisuus (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=692.msg17729#msg17729)
Mutta sen sijaan tämä on tosiasia, joka jutussa tavallaan myönnetäänkin:
”Luomussa eläimet voivat huonosti, kun niille ei anneta lääkkeitä, vaan vain homeopaattisia valmisteita.”
Väite elää sitkeästi, vaikka luomussakin eläimiä kyllä lääkitään tarpeen mukaan, eläinlääkärin ohjeistamana. Tuotannon kasvattaminen antamalla terveille eläimille antibiootteja sisältäviä rehuja on luomussa kiellettyä. Käytäntö on omiaan ehkäisemään antibiooteille resistenttien bakteerikantojen muodostumista.
Mari Koistisen mielestä homeopatiavalmisteiden mainitseminen luomun säännöissä tekee hallaa luomun maineelle. Homeopatian tehosta ei ole tieteellisiä todisteita.
Juha Helenius on samaa mieltä. Hän sanoo luomua huuhaaksi väittävien saavan puheilleen vauhtia eurooppalaisesta luomuasetuksesta, jossa on viittauksia ei-tieteelliseen uskomusjärjestelmään – Luomun menetelmät ovat tieteellisesti tutkittuja ja valideja, eivätkä tällaiset dogmaattiset linjaukset sovi siihen.
Siten suomalaista luomua voi puolustaa sillä pohjalla, että se ei käytännössä noudata EU-asetusta.
Lopuksi luodaan mielikuvaa, että luomussa tapahtuisi edistystä:
Helenius pohtii syitä luomun epäilylle ja luomuvastaisuudelle laajemmin: – Joillekin ihmisille luomu näyttäytyy epätieteellisenä, vaikka ajatukselle ei ole perusteita. Luomussa tapahtuu koko ajan tieteellistä edistystä ja tulee uusia teknologioita. Huuhaa-mielikuvaa saattavat sitten levittää mediassa usein esiintyvät henkilöt, vaikka heillä ei ole oikeasti mitään käsitystä aiheesta.
Kyllä sellaistakin voi tapahtua, mutta kyllä se vähäistä on, verrattuna siihen, mitä "toisella puolella" tapahtuu.
Epätieteellinen huuhaa-mielikuva voi aiheutua tunnustuksellisesta tieteenharjoituksesta, jossa luomussa ei suostuta näkemään mitään pahaa, ja luomusääntöjen vastaisessa viljelyssä ei mitään hyvää. Tuossakin jää vähän epäselväksi, puhuvatko ne, joilla ei "ei ole oikeasti mitään käsitystä aiheesta", mediassa luomua vastaan — vai sen puolesta!
-
Lukella tai siis Luomuinstituutilla on käynnissä projekti:
https://www.luke.fi/projektit/luomu-2-0/
Mutta noin niukasti siitä annetaan tietoa. Miksi näin, kaiketi siitä pitää olla olemassa tutkimussuunnitelma tms.?
Ihan erikseen jää uteliasta mieltä kiusaamaan sekin, että rahoittajana on myös tällainen:
Luonnonmukaisen tuotannon edistämissäätiö (https://www.luomusaatio.fi/wp/)
-
Muodollisesti se ei ehkä ole luomututkimusta. Mutta käytännössä on. Tuohon järjestelyyn on tarve käytännössä vain niche-markkinoiden luomutiloilla. Erityisen suuri tarve siihen on vielä pienempien markkinoiden biodynaamisille tiloilla. Sellaisilla kuten esimerkiksi Henri Murron Rekolan tilalla. Mukana olevista tutkijoista ainakin Susann Rännäri sai äskettäin pienen stipendin erään säätiön Steiner-rahastolta (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=177.msg17430#msg17430). (Kuten sai tuo valokuvaaja Henri Murtokin.) Ja näyttääpä Galina Kalliokin flirttailevan (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=160.msg17340#msg17340) biodynaamisuuden kanssa.
Ja näkyyhän se tuon KUMAKKA- hankkeen omalla sivullakin:
Hanke on valtakunnallinen. Sen toteuttaa Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti yhteistyössä Luomuliiton kanssa.
Kun tuo asia koskee — varsinkin biodynaamisten tilojen osalta – erittäin pientä määrää tiloja (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=177.msg16201#msg16201), voidaan tietysti kysyä, onko niin kovin tarkoituksenmukaista Ruralia-instuutin kohdentaa niukkoja tutkimusresurssejaan juuri tuon asian selvittämiseen.
Historiaa, jossa kerrotaan ilmiön kytköksistä luomuun ja steinerilaisuuteen:
https://blogs.helsinki.fi/kumppanuusmaatalous/mita-on-kumppanuusmaatalous/historiaa/
Viimeisenä tämä:
Suomen ensimmäinen kumppanuusmaatalousyhteisö oli Herttoniemen ruokaosuuskunnan pyörittämä Kaupunkilaisten oma pelto, joka perustettiin vuonna 2011. Sen jälkeen toiminta levisi myös Tampereelle ja Turkuun. Suomessa kumppanuusmaatalouksien määrä on pysynyt kymmenen tuntumassa. Suosituinta on ollut järjestäytyä osuuskuntamuotoon. Kumppanuusmaataloustoiminta sai Suomessa myös oman järjestönsä vuonna 2019, kun Kumppanuusmaatalous ry (CSA Suomi) perustettiin.
Tässä on lista ko. tiloista (kaksi niistä puuttuu):
Community Supported Agriculture eli kumppanuusmaatalous projektit Suomessa. (https://www.omapelto.fi/csa-suomi)
Niistä kaksi ensimmäistä on biodynaamisia. Kahden nimestä näkee niiden olevan luomutiloja. Se oli jo puolet tiloista. Loputkin ehkä? Surffaustulos: muut olivat, Råbäck gård ei.
Mitä tuolla lopulta voitaisiin saavuttaa? Historia-artikkelista:
Tuloksena syntyivät ensimmäiset teikei-projektit, joiden tavoitteina oli luoda vaihtoehtoinen, isoista toimijoista riippumaton ruoan jakelujärjestelmä, lisätä tuottajien ja kuluttajien ymmärrystä toistensa tarpeista, vähentää riippuvuutta tuontiruoasta, edistää paikallista luonnonmukaista tuotantoa ja kohentaa sekä kuluttajien että tuottajien elämänlaatua, keskinäistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Toiminnan ytimessä oli tuottajien ja kuluttajien välinen kumppanuus; teikei tarkoittaakin suomeksi kumppanuutta.
Voi tietysti olla, että joidenkin elämänlaatu noin paranee. Itse en kyllä ole erityisesti kärsinyt siitä, vaikka olenkin varmasti riippuvainen isoista toimijoista. Tai tuontiruoasta. Miksen minä kyllä voisi olla vuorovaikutuksessa ruoan tuottajiin. Mutta mieleen kyllä tulee, eikö vastaava järjestely pitäisi olla vaatteidenkin ym. tuottajiin? Kumppanuusvaateteollisuus? — Myönnän kyllä: sitä minä pidän elämässä laatuna, että työni rehellisesti hoidettuani voin ostaa tarvitsemani hyödykkeet kaupasta, mieluimmin läheltä. Ja ilman omaa autoa, kun tuli jätettyä ajokorttikin uusimatta. Kumppanuusmaatalouden myyntipaikka on tyypillisesti itse tila tai jokin parkkipaikka.
No, joillekin tuollainen yhteisöllisyys ehkä sopii. Mutta mitään polttavaa ja isoa yhteiskunnallista epäkohtaa ei tuossa kyllä ratkaista.
Eikö jo sekin, että noita projekteja on syntynyt hyvin harvoja, vuodesta 2011, kerro samasta?
-
Nyt asiasta on tehty ilmeisen tuhti tieto- ja tiedotuspaketti:
https://www.helsinki.fi/fi/ruralia-instituutti/koulutus/luomutietoverkon-materiaalit/asiantuntijatietoiskut
Tuota on mahdotonta välittömästi kommentoida kokonaisuutena. Mutta käymme tuon aineiston läpi, ja lupaamme tehdä siitä kohta kohdalta mahdollisimman tarkan analyysin, ajan kansssa.
-
Voi tietysti olla, että joidenkin elämänlaatu noin paranee. Itse en kyllä ole erityisesti kärsinyt siitä, vaikka olenkin varmasti riippuvainen isoista toimijoista. Tai tuontiruoasta. Miksen minä kyllä voisi olla vuorovaikutuksessa ruoan tuottajiin. Mutta mieleen kyllä tulee, eikö vastaava järjestely pitäisi olla vaatteidenkin ym. tuottajiin? Kumppanuusvaateteollisuus? — Myönnän kyllä: sitä minä pidän elämässä laatuna, että työni rehellisesti hoidettuani voin ostaa tarvitsemani hyödykkeet kaupasta, mieluimmin läheltä. Ja ilman omaa autoa, kun tuli jätettyä ajokorttikin uusimatta. Kumppanuusmaatalouden myyntipaikka on tyypillisesti itse tila tai jokin parkkipaikka.
No, joillekin tuollainen yhteisöllisyys ehkä sopii. Mutta mitään polttavaa ja isoa yhteiskunnallista epäkohtaa ei tuossa kyllä ratkaista.
Eikö jo sekin, että noita projekteja on syntynyt hyvin harvoja, vuodesta 2011, kerro samasta?
Asiaa halutaan kuitenkin tutkia. Sitä tehdään nyt näin:
Entä jos kuluttaja olisi tuottajan kumppanina riskiä jakamassa? Tuottaja, vastaa yliopiston kyselyyn ja kerro, kiinnostaako! (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.1282520)
Tuo siis tuottajille. Varmaan meidän kuluttajien vuoro myöhemmin jollakin tavalla tulee.
Entä jos tuollaista kiinnostusta ei tule kyselyssä esiin? Kun siihen jo viittaa tähänastisten projektien hyvin pieni lukumäärä? Mutta varmaankin tuo hanke silti jatkuu, kun se kerran on aloitettu.
Kuvituskuvana oli Kaupunkilaisten Oman Pellon, pääkaupunkiseudulla sijaitsevan biodynaamisen tilan tervetulleeksi toivottava kyltti. Hyvin kuvaten sitä ryhmää tiloja, jotka varmasti ovat asiasta jotenkin kiinnostuneita. Mutta siltä lienee kysytty jo? ;D
-
Em. Ruralia-instituutin propagandahyökkäys — tosin vanhoilla aineistoilla — tuntuu jatkuvan kiivaana. Ainakin viikoittain ellei jopa päivittäin tulee uusia artikkeleita nettiin.
Nyt on annettava vastaava neuvo piskuiselle joukollemme kuin annettiin pojille talvisodassa: jokaisen laukauksen pitää osua.
Ehkä myös se, että otetaan nyt rauhallisesti, ei mennä paniikkiin. Rauhallisesti vain tähdätään. 8)
-
Ohjelmallisesti ja strategian turvin edetään:
Luomuinstituutti sai uuden tutkimusstrategian vuosille 2021-2024 (https://luomuinstituutti.fi/luomuinstituutti-sai-uuden-tutkimusstrategian-vuosille-2021-2024/)
Näinhän tietysti on...
Tulevalla strategiakaudella 2021–2024 luomualan toimijat kohtaavat suuria muutoksia, joihin niiden on toiminnoissaan sopeuduttava.
Luomutuotantotavan periaatteita määrittävää EU:n uutta luomuasetusta aletaan soveltaa, ja maataloustukijärjestelmää ohjaavaa Euroopan yhteistä maatalouspolitiikkaa (CAP) uudistetaan tällä strategiakaudella. Näin ollen alan toimintaympäristöön tulee merkittäviä muutoksia lähivuosina, ja siksi on perusteltua suunnata luomualan tutkimus- ja kehittämistoimintaakin tulevaisuuteen entistä vahvemmin.
.. kun luomu-EU:ta (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=550.msg19765#msg19765) nyt yritetään rakentaa. Tällaisia aiotaan tutkia:
Luomu yhteiskunnassa ja markkinoilla -tutkimusteema tarkastelee luomualan toimintaedellytyksiä ja asemaa yhteiskunnassamme, kehittää liiketoimintamalleja sekä pureutuu kuluttajien luomutietoisuuteen, arvostukseen ja ostokäyttäytymiseen liittyviin kysymyksiin.
Mutta mitään kunnianhimoista tavoitetta luomusatojen parantamiseksi ei tule esiin.
-
Entä jos tuollaista kiinnostusta ei tule kyselyssä esiin? Kun siihen jo viittaa tähänastisten projektien hyvin pieni lukumäärä? Mutta varmaankin tuo hanke silti jatkuu, kun se kerran on aloitettu.
Kuvituskuvana oli Kaupunkilaisten Oman Pellon, pääkaupunkiseudulla sijaitsevan biodynaamisen tilan tervetulleeksi toivottava kyltti. Hyvin kuvaten sitä ryhmää tiloja, jotka varmasti ovat asiasta jotenkin kiinnostuneita. Mutta siltä lienee kysytty jo? ;D
Olisiko tässä tuore, päivitetty luettelo? Tuli Google-haulla tuoreena (20 tuntia sitten) esiin:
https://blogs.helsinki.fi/kumppanuusmaatalous/lahde-mukaan/loyda/
Jos on, niin ei ole lista olennaisesti pidentynyt. Ja kolme noista 13 tilasta harrastaa biodynaamista viljelyä, plus muutama muu... tavanomaista luomuviljelyä.
-
Em. Ruralia-instituutin propagandahyökkäys — tosin vanhoilla aineistoilla — tuntuu jatkuvan kiivaana. Ainakin viikoittain ellei jopa päivittäin tulee uusia artikkeleita nettiin.
Nyt on annettava vastaava neuvo piskuiselle joukollemme kuin annettiin pojille talvisodassa: jokaisen laukauksen pitää osua.
Ehkä myös se, että otetaan nyt rauhallisesti, ei mennä paniikkiin. Rauhallisesti vain tähdätään. 8)
Tuo hyökkäys tuntuu päivästä päivään ja viikosta viikkoon edelleen jatkuvan kiivaana. Pojat, entiset ohjeet!
-
Uutta (2020) tiedettä, nyt Turun ammattikorkeakoulusta:
Kumppanuusmaatalouden kehittäminen muotoilun keinoin : case Kaupunkilaisten oma pelto (https://www.theseus.fi/handle/10024/352839)
Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää Kaupunkilaisten oman pellon toimintaa asiakaslähtöisemmäksi. Toimeksiantajana toimi Kaupunkilaisten oma pelto, joka on biodynaaminen kumppanuusmaatalousmalli. Työssä tutkittiin, miten osallistaa jäseniä enemmän toimintaan ja luoda asiakaslähtöisempää sisältöä, viestintää ja grafiikkaa. Tavoitteen saavuttamiseksi tarkasteltiin kumppanuusmaataloutta, toimeksiantajaa, jäseniä, grafiikkaa ja viestintää.
Varmasti ihan pätevä opinnäyte. Mutta sallittaneen minun lainata puheenvuoroani toisesta triidistä (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=177.msg20763#msg20763):
Olisi periaatteessa kuviteltavissa myös sellainen kumppanuusmaatalousjärjestely, jossa peltoa viljeltäisiin modernin maatalouden parhailla ja uusimmilla keinoilla. Monta uutta asiaa kokeillen! Geenitekniikkakin mukaan lukien, jos EU vain sen suinkin sallisi! Mutta kumppanuusmaatalouden idea tuntuu nyt olevan kytketty hyvin tiukasti kiinni joko luomuun tai biodynaamisuuteen. Sääli.
Ja nimenomaan biodynaamisuuteen. Horst von Scheissesprecherin edellä mainitsemasta Suomen 13 biodynaamisesta tilasta 3 (tai 4) on mukana kumppanuusmaatalousliikkeessä.
-
Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitos neuvoo meitä mm. näin:
Isoja ja pieniä tekoja luonnon hyväksi! (https://www.jyu.fi/science/fi/bioenv/tutkimus/luonnonvarat/katoavaluonto/taide/isoja-ja-pienia-tekoja-luonnon-hyvaksi)
Ostan Luomu –merkittyä ruokaa
Tiesitkö? Ruoan ympäristövaikutuksista keskimäärin vain 5% tulee ruoan kuljetuksista—suurin osa vaikutuksista tulee ruoan tuotannossa. Kaukaakin tuotu ruoka voi siis olla ympäristölle hyväksi, jos se on tuotettu alkuperämaassa paremmin
Tuossa ei varsinaisesti sanota, että tuo perustuisi ko. laitoksen omiin tutkimuksiin. Mutta ilmoitetaan kuitenkin tavallaan "ex cathedra". Siis se, että kaukaakin tuotu luomu on ympäristöystävällisempää kuin ilman tuollaista merkkiä oleva ruokatarjonta kaupassa.
Niin, oikeastaan olisi toivottavaa, että akateeminen laitos varustaisi tuollaisen kiistanalaisen väitteen tai suosituksen edes lähdeviitteellä! Jos tuo on jokin taiteellinen projekti laitoksen yhteydessä, niin yhtä kaikki se olisi suotavaa.
-
Luomututkimus Suomessa jatkaa hyvin yllätyksettömillä tuloksilla:
Luomu torjuu lajikatoa ja tuo ratkaisuja vihreään siirtymään (https://luomuinstituutti.fi/luomu-torjuu-lajikatoa-ja-tuo-ratkaisuja-vihreaan-siirtymaan/)
Tämäkin... tulos (?)... on taas mukana:
– Luomututkimuksen tulokset hyödyttävät myös tavanomaista viljelyä. Viimeaikaisten tutkimustemme perusteella näyttäisi siltä, että luomuviljelyn myönteiset vaikutukset maatalousluonnon hyönteisten monimuotoisuuteen selittyvät kukkivien mesikasvien runsaammalla esiintymisellä. Tämä on hyvä uutinen sikäli, että näiden hyönteisille tärkeiden kasvien lisääminen olisi yhtä lailla mahdollista myös tavanomaisilla tiloilla, Luomupäivillä luonnon monimuotoisuudesta puhunut agroekologian apulaisprofessori Johan Ekroos Helsingin yliopistosta sanoo.
Siitä ei kerrota, tutkittiinko sitä, onko niiden mesikasvien pakko olla viljeltävien kasvien joukossa. Sen tuosta voi kuitenkin sanoa, että kerrankin tuotiin luomututkimuksen yleisistä hyödyistä esiin jokin muu kuin biologinen typensidonta (http://tuottavamaa.net/uutiset.php?News_id=441).
Tähän mentiin ko. tilaisuudessa sellaisenaan mukaan, tässä ei katsottu olevan mitään lisätutkimuksen tarvetta:
Luomuruoan ja -viljelyn kattojärjestö IFOAM Organics Europea edustava ja Luomupäivien kansainvälisen puheenvuoron käyttänyt Eduardo Cuoco korostaa, kuinka tärkeää jokaiselle maalle on kehittää oma kansallinen luomustrategia. Suomen kansallinen luomuohjelma vuoteen 2030 julkaistiin tänä vuonna.
Syyskuussa EU:n hyväksymässä Pellolta pöytään -strategiassa ruokaketjun kestävyyttä kehitetään lannoitteiden, torjunta-aineiden ja antibioottien käyttöä vähentämällä ja luomutuotantoa kasvattamalla. Eduardo Cuoco kehottaa Suomea osallistumaan aktiivisesti EU:n kestävän kasvun ohjelman Green dealin muotoiluun ja varaamaan riittävästi budjettivaroja 25 % luomutavoitteen toteuttamiselle.
-
Luomuliitto tietysti keräsi edellä mainitussa tilaisuudessa leivotusta pullasta rusinat:
Tutkimustieto vahvistaa luomutuotannon ympäristöhyödyt (https://www.luomuliitto.fi/tutkimustieto-vahvistaa-luomutuotannon-ymparistohyodyt/)
Tuttuja "rusinoita':
Agroekologian apulaisprofessori Johan Ekroos Helsingin yliopistosta kertoi esityksessään, että luomutuotannon hyödyt luonnon monimuotoisuudelle ovat kiistattomat. Ne perustuvat ensisijaisesti luomupeltojen rikkaampaan kasvilajistoon, joka ruokkii monimuotoista selkärangattomien joukkoa, erityisesti pölyttäjiä.
Toisessa triidissä viittasimme juuri tutkimukseen (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=811.msg24069#msg24069), jossa esitettiin vasta-argumentteja ja vastakkaisia tuloksia tuolle idealle.
Edelleen yritetään luoda mielikuvaa siitä, että suorakylvö jotenkin muka luomussa onnistuisi:
Valkama huomautti, että maan voimakas muokkaus esimerkiksi kyntämällä aiheuttaa hiilen hävikkiä pellosta ja että käyttämällä kerääjäkasveja ja keventämällä muokkausta saadaan maan hiilitasetta parannettua entisestään.
-
Tieteen näkemys? Luomuinstituutin blogista:
Luomua kritisoidaan tavanomaista tuotantoa pienemmistä sadoista ‒ tärkeää on tarkastella sitä, mitä jää viljelijän lompakkoon (https://luomuinstituutti.fi/luomua-kritisoidaan-tavanomaista-tuotantoa-pienemmista-sadoista-%e2%80%92-tarkeaa-on-tarkastella-sita-mita-jaa-viljelijan-lompakkoon/)
Vai nk. apologiaa? Jos jokin mittari ei puhu luomun puolesta, vaihdettakoon mittaria.
Maatilojen kannattavuuden näkökulmasta pelkkä satotasojen kasvattaminen ei kuitenkaan ole tie menestykseen. Tärkeää on tarkastella sitä, mitä jää viljelijän lompakkoon, kirjoittavat Sari Iivonen ja Kari Koppelmäki.
Luomutuotanto vastaa jo nykyisellään useisiin huoltovarmuushaasteisiin, mutta suurin hyöty saadaan panostamalla luomutuotannon vahvuuksien kehittämiseen koko ruokajärjestelmän läpi alkutuotannosta kulutukseen.
Huoltovarmuus sitä, että rahaa tulee?
-
Luomu on näissä näköjään aina mukana:
Maataloustieteen Päivien luomuantia 2022 (https://luomuinstituutti.fi/maataloustieteen-paivien-luomuantia-2022/)
Vaatii ehkä tarkempaa tutustumista.
-
Em. Ruralia-instituutin propagandahyökkäys — tosin vanhoilla aineistoilla — tuntuu jatkuvan kiivaana. Ainakin viikoittain ellei jopa päivittäin tulee uusia artikkeleita nettiin.
Nyt on annettava vastaava neuvo piskuiselle joukollemme kuin annettiin pojille talvisodassa: jokaisen laukauksen pitää osua.
Ehkä myös se, että otetaan nyt rauhallisesti, ei mennä paniikkiin. Rauhallisesti vain tähdätään. 8)
Tuo hyökkäys tuntuu päivästä päivään ja viikosta viikkoon edelleen jatkuvan kiivaana. Pojat, entiset ohjeet!
Tänne on tehty "joukkojen keskitys":
https://www2.helsinki.fi/fi/ruralia-instituutti/koulutus/luomutietoverkon-materiaalit
-
Luomulinjaa tukeva väitöskirja:
Väitös: Agroekologiset symbioosit ovat kestävän, kiertotalouden mukaisen ruokajärjestelmän perusta (https://kehittyvaelintarvike.fi/artikkelit/uutisia/tiedotteet/vaitos-agroekologiset-symbioosit-ovat-kestavan-kiertotalouden-mukaisen-ruokajarjestelman-perusta/)
Luomuinstituutin tiedote. Siitä:
Väitöskirjan tulosten perusteella kiertotalouden mukainen ruokajärjestelmä koostuu paitsi 1) biomassan, ravinteiden ja energian integraatiosta, niin myös 2) monivuotisten viljelykasvien käytöstä biomassan tuottamiseen ja biologiseen typensidontaan, sekä 3) ruokajärjestelmän toimijoiden ja toimintojen alueellisesta ja tuotantoketjut ylittävästä integroinnista.
(lihav. HJ)
Linkki väitöskirjaan:
Kari Koppelmäki, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti kari.koppelmaki@helsinki.fi, p. 029 412 1385
Kari Koppelmäki väittelee tiistaina 30.8.2022 klo 14.30 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”Nested Circularity – Localized Food in a Globalized World”. Väitöstilaisuus järjestetään Wageningenissa, Hollannissa. Väitös on englanniksi.
Nested Circularity – Localized Food in a Globalized World (https://helda.helsinki.fi/handle/10138/347241)
PS. Wageningenin yliopistossa puuhataan näköjään kaikenlaista (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=550.msg24880#msg24880). 8)
-
Luomututkijoiden piirissä on nyt löytynyt tällainen uusi innostus, "kevytluomu":
Ekologinen tehostaminen voi toimia väylänä kestävään maatalouteen (https://luomuinstituutti.fi/ekologinen-tehostaminen-voi-toimia-vaylana-kestavaan-maatalouteen/?lang=fi)
Kaikki "ekologisen tehostamisen" menetelmät ovat kyllä luomua. Mutta keinolannoitteita ei hylätä, niiden merkitystä ei kiistetä.
-
Haluaako akateeminenkin luomuväki osallistua luomuväen Ukraina-kampanjaan (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=112.msg25668#msg25668)?
Omavaraisuus ruoantuotannossa -seminaari (https://luomuinstituutti.fi/omavaraisuus-ruoantuotannossa-seminaari/?lang=fi)
Mitä omavaraisuus tarkoittaa ruoantuotannossa? Millainen on kiertotalouden mukainen ruokajärjestelmä? Mitkä ovat kasvin- ja kotieläintuotannon roolit kestävässä ruoantuotannossa? Mikä on suomalaisen ruoantuotannon rooli globaalissa maailmassa?
Tervetuloa kuuntelemaan esityksiä ja keskustelemaan ruoantuotannon omavaraisuudesta ja mihin suuntaan suomalaista ruoantuotantoa tulisi kehittää. Mukana Helsingin yliopiston tutkijat Kari Koppelmäki ja Juha Helenius sekä Wageningenin yliopistosta Hannah van Zanten, Katie Kennedy Freeman ja Rogier Schulte.
Aika: 14.10.2022 klo 12.00-16.00
Paikka: Knehtilän tila, Haapasaarentie 75, Hyvinkää
-
Tässä tunnustuksellinen tiede kamppailee:
Katsaus luomukahvin kestävyyteen (https://luomuinstituutti.fi/katsaus-luomukahvin-kestavyyteen/?lang=fi)
Luomukahvi tunnetaan ympäristön kannalta kestävänä vaihtoehtona, mutta mitä tutkimus todella sanoo luomukahvin kestävyydestä? Onko luomu kestävämpi vaihtoehto kuin tavanomaisesti tuotettu kahvi? Vähentääkö se metsäkadon riskiä, kasvihuonekaasupäästöjä ja rehevöitymistä? Entä onko luomukahvi sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävämpi? Lisääkö se tuottajien toimeentuloa ja sukupuolten välistä tasa-arvoa?
Toisaalta kysymyksiin pitäisi vasta objektiivisen tieteellisesti.
Toisaalta, kysymyksiin pitäisi vastata luomulle myönteisesti.
Luomuinstituutti katsoo varmaan onnistuneensa tuossa tasapainoilussa. Me emme näe niin. Vaikkapa tällainen yritys osoittaa objektiivisuutta on "päälle liimattu":
Luomukahvin hinnat ovat selvästi tavanomaista kahvia korkeampia ja vakaampia, mutta tuottajien saama lisähinta ei silti välttämättä riitä kattamaan mahdollista sadon pienentymistä. Tutkimustiedon valossa näyttää siltä, että luomusertifiointi ei useimmissa tapauksissa paranna tuottajien toimeentuloa ja siten sillä ei ole todettu olevan merkittäviä positiivisia taloudellisia vaikutuksia (9, 10). Toisaalta luomukahvin vakaammat hinnat vähentävät viljelijöiden taloudellista haavoittuvuutta (19).
Ja tosiasiassa vältellään sen analysoimista, mitä pienemmistä – ja epävarmemmista – sadoista seuraa. Luomun hyvyys halutaan kuitenkin pelastaa.
Kiinnitin huomiota siihen, että lähdeluettelosta puuttuvat suomalaisen Joni Valkilan tutkimukset (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=126.msg1840#msg1840).
-
Tyytymättömiä ovat kuitenkin:
Maatalouskoulutukseen kaivataan lisää luomuoppia – tarvetta niin perustiedolle kuin tutkimuksille (https://yle.fi/uutiset/3-12660349)
Suurin osa luomuopinnoista on tällä hetkellä oppilaitoksissa vapaasti valittavia kursseja. Etenkin luomuelintarvikkeita koskeva tutkimustyö on vielä vähäistä, kerrotaan Luomuliitosta.
[..]
Maatalouskoulutukseen kaivataan Suomessa lisää luonnonmukaisen tuotannon opetusta. Luomutilat tarvitsevat sekä ajantasaista perus- että tutkimustietoa.
Luomuliiton lehtimäkeläinen varapuheenjohtaja, luomumaidontuottaja Tiina Peltonen kertoo, että kyselyjä tulee jatkuvasti.
– Meille tulee kentältä viestiä, että maatalouskoulutukseen olisi hyvä saada luomuopetusta lisää. Tällä hetkellä toisella asteella ja korkeakouluissa luomuopinnot ovat pääasiassa vain vapaasti valittavia opintoja.
(lihav. HJ)
Tämä on tietysti mukana perusteluissa:
– Nyt on keskusteltu paljon hiilensidonnasta ja eläinten laidunnuksesta. Luomutuotanto sisältää nämä osa-alueet jo itsessään. Luomulla on annettavaa koko maataloussektorille, myös opetuksessa, Tiina Peltonen perustelee.
(lihav. HJ)
Mutta onkohan vaan? Ks. tänne:
Tavanomainen viljely oppinut luomulta? (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=870.msg8244#msg8244)
Ja kuinka toisinpäin? Opetetettava kaikki hyödyllinen tavanomaiselta puolelta myös luomuviljelyä opiskeleville? Erityisesti uusin tutkimustieto? Kaikkeen uuteen tekniikkaan tutustuminen lienee hyödyllistä/välttämätöntä (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=910.msg19825#msg19825) kaikille maatalousalan opiskelijoille. Ja eikö opiskelijat ehdottomasti ole tutustutettava siihen, mistä maailmalla nyt keskustellaan (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=840.msg27595#msg27595)?
-
Tässä oli sopivaa tutkittavaa:
Characteristics and stability of consumer food-buying groups: the case of food circles (https://link.springer.com/article/10.1007/s41130-022-00172-4)
Demand for local and organic food has increased rapidly in Finland in the past two decades, as also have the wide variety of alternative food networks and food cooperatives (e.g. food-buying groups or food circles). However, the operating environment of traditional food-buying groups, aka food circles (ruokapiiri), has been experiencing changes as well. The supply of local and organic food in grocery stores has improved and new types of social media-based buying groups (REKO rings) have formed. This paper examines and evaluates the characteristics and stability of food circles in the Northern Ostrobothnia region in Finland by studying their structure and changes in their status over a 5-year period and reviewing their similarities and differences to REKO rings. An electronic survey and seven semi-structured interviews were implemented during the years 2013 and 2014.[..]
Mutta mitä sitten yllättäen (?) löydettiin:
However, only two of the seven food circles interviewed were still operating in 2019. In addition, their level of activity had slowed down or transformed. Although most of the food circles were established by active consumers with more than just the intention to make local and organic food more available, it seemed that later on in operation most of the side activities faded and the groups failed to engage suitable people in the activity. Probably the most important difference between traditional food circles and modern REKO rings is the need to volunteer. In addition, social media-based REKO rings are better known on a mainstream level. On the other hand, our findings may indicate that while food-buying groups, as a form of alternative food networks, are a relatively new phenomenon in Finland, they might just be still applying their format.
Eli REKO-piirit eivät olleetkaan sitä mitä toivottiin. Toiminta hiipui. Siitä saimme jo erilaisista pikku-uutisista jo aiemmin saman käsityksen (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=107.msg27467#msg27467).
-
Laitetaan tähän. Asiassa lienee mukana tutkimuksellisiakin ansioita:
Mustialan kampuksen tila sai kansainvälistä tunnustusta (https://yle.fi/uutiset/74-20003200)
Perusteluiden mukaan Mustiala, kuten muutkin palkitut tilat, on innovatiivinen luonnonmukaisten käytäntöjen parantamisessa ja innostaa laajempaan maatalouselintarvikejärjestelmän muutokseen.
Turhaakin lienee toistaa, että meidän mielestämme laajempaa innostusta tuohon suuntaan ei nyt lainkaan kaivattaisi (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=112.msg29263#msg29263).
Sellaista tieteellistä nöyryyttä lienee Mustialalta turha odottaa, että myönnettäisiin, miten kaikkien innovaatioiden jälkeenkin ero, hajurako, kuilu luomun ja tavanomaisen välillä on toivottoman suuri (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=162.msg19688#msg19688). Kuten Mustialassa on osoitettu. 8)
-
Nyt asiasta on tehty ilmeisen tuhti tieto- ja tiedotuspaketti:
https://www.helsinki.fi/fi/ruralia-instituutti/koulutus/luomutietoverkon-materiaalit/asiantuntijatietoiskut
Tuota on mahdotonta välittömästi kommentoida kokonaisuutena. Mutta käymme tuon aineiston läpi, ja lupaamme tehdä siitä kohta kohdalta mahdollisimman tarkan analyysin, ajan kansssa.
Myös tällaista kautta saa kuvaa siitä, mitä kaikkea on asiasta akateemisessa maailmassa kirjoitettu:
https://docplayer.fi/search/?q=Luomu
Tai laajemminkin. Tuolla voi olla jotain käyttöä.
-
Tällaisesta ollaan siellä ylpeitä:
Kokeilukulttuuri antaa oppimiskokemuksia niin opettajille kuin opiskelijoillekin (https://blog.hamk.fi/hamk-beat/kokeilukulttuuri-antaa-oppimiskokemuksia-niin-opettajille-kuin-opiskelijoillekin/)
Sipilän hallituksen hallitusohjelma (Ratkaisujen Suomi, 2015) nosti kokeilemisen uuteen arvoonsa. Silloin otettiin käyttöön käsite kokeilukulttuuri. Opetusmaatiloille kokeilut sopivat oikein hyvin, mutta kokeileva ote voisi levitä maatalouteen laajemminkin. Kokeilujen avulla saatu näkemys yhdistettynä aikaisempaan tietoon on hyvin soveltuva malli tilakohtaisen toiminnan kehittämiseen. Pienilläkin parannuksilla voidaan ajan kuluessa saada maatalouden tuottavuutta ja taloudellista tulosta parannettua.
[..]
Hämeen ammattikorkeakoulun Mustialan opetus- ja tutkimusmaatilalla kokeilujen on nähty innostavan sekä henkilökuntaa että opiskelijoita. Laajamittakaavainen koe- ja kokeilutoiminta käynnistettiin luomuun siirtymisen myötä 2018. Luomuun siirtyminen oli itsessään iso kokeilu, mutta pian lähes kaikille peltolohkoille sijoitettiin pienen mittakaavaan kokeiluja. Mustialan kokeilut ovat liittyneet pääosin kasvintuotantoon. Nurmiin liittyvät kokeilut ovat erityisen kiinnostavia, koska keskeisintä luomukarjatilalle on nurmirehun tuottaminen. Tasaisen ja hyvälaatuisen nurmisadon tuottamisessa on vielä paljon opittavaa. Luomuvuosina lähes kaikki hyväksi havaitut keinot ovat joltakin osin pettäneet.
(lihav. H)
Meidän näkökulmastamme siellä on asioita, joita ehdottomasti ei saa kokeilla:
Muistutamme omasta näkemyksestämme:
Suomen on aika ryhtyä geenitekniikan soveltamiseen maataloudessa (http://tuottavamaa.net/uutiset.php?News_id=475)
Entäpä jos … Suomi ryhtyisi GM-ruokamaaksi? (http://www.tuottavamaa.net/uutiset.php?News_id=253) (2012)
-
Ovat varmaankin iloisia ja onnellisia:
Sari Iivonen
@SariIivonen·23. marrask.
Onnittelut Anne! 🥳 Mahtava juttu, että yliopistotasoisenkin #luomu'alan opetuksen kehittämiseen laitetaan paukkuja. Koulutus on perusta, jolle osaamista rakennetaan ja luomuala tarvitsee osaajia koko ketjuun pellolta pöytään. @FinOrganicResea @Ruralia_UH@AgriForHelsinki
Twiitin lainaus
Anne Honkanen
@AnneHonkanen7·23. marrask.
#Luomu'opetuksen nykytila ja koulutuksen kehittämistarpeet (LUKOKE) -hankkeellemme (2023-2024) myönnettiin rahoitus.
Hankkeen toteuttavat Hämeen
ammattikorkeakoulu, Helsingin yliopisto ja Savon koulutuskuntayhtymä.
Kiitoksia @Ruokavirasto ja @mmm_fi! https://ruokavirasto.fi/yhteisot/tuet-ja-kehittaminen/ruokaketjuhankkeet/
Hapan kommenttimme. Ainakin tätä väkeä saadaan Suomeen enemmän:
Mutta näin olimme aika oikeassa aavistuksissamme: tässä on Tarja Cronbergin melko pysyvä saavutus, instituutin avulla löytyy aina poliittisia lobbareita asialle.
-
Mustialan maatalousoppilaitoksen siirtyminen luomuun kannatti ‒ Euroopan komissio kehuu esimerkilliseksi (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/3f39f976-ff32-4c3f-bdca-2112e74ffa28)
Mustiala on aina ollut kiinni ajassaan ja satsauksista tulevaisuuteen kertoo muun muassa tuore nimitys esimerkilliseksi Lighthouse-tilaksi.
Kaipa komissio (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=550.msg28232#msg28232) kehui. Esimerkiksi asettamisesta on kysymys tuossa majakka-kielikuvassakin. – Oman kulttuuritaustani pohjalta tulevat mieleen merimiesten tarinat meri- tai rantarosvoista, jotka rakensivat vääriä merimerkkejä ja majakoita rannikolleen. Kun laiva sitten ajoi karille, rosvot olivat ensimmäisinä auttamassa. Ja olivat keskiaikaisen merilain mukaan sen tehdessään laillisesti oikeutettuja kolmannekseen lastista.
-
Tässä tunnustuksellinen tiede kamppailee:
Katsaus luomukahvin kestävyyteen (https://luomuinstituutti.fi/katsaus-luomukahvin-kestavyyteen/?lang=fi)
Luomukahvi tunnetaan ympäristön kannalta kestävänä vaihtoehtona, mutta mitä tutkimus todella sanoo luomukahvin kestävyydestä? Onko luomu kestävämpi vaihtoehto kuin tavanomaisesti tuotettu kahvi? Vähentääkö se metsäkadon riskiä, kasvihuonekaasupäästöjä ja rehevöitymistä? Entä onko luomukahvi sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävämpi? Lisääkö se tuottajien toimeentuloa ja sukupuolten välistä tasa-arvoa?
Toisaalta kysymyksiin pitäisi vasta objektiivisen tieteellisesti.
Toisaalta, kysymyksiin pitäisi vastata luomulle myönteisesti.
Tässä tiedotteessa ei tuollaisia vaikeuksia ole:
Luomukahvi on osa julkisten ruokapalveluiden vastuullisuutta (https://proluomu.fi/luomukahvi-on-osa-julkisten-ruokapalveluiden-vastuullisuutta/)
Tämä otetaan täysin annettuna:
Luomuviljelyllä voidaan vähentää kahvintuotannon negatiivisia ympäristövaikutuksia. Luomun viljelymenetelmät lisäävät maaperän multavuutta ja sitoutuvaa hiiltä, ravinteiden saatavuutta ja ovat suotuisia maaperäeliöstölle. Luomuviljely pienentää myös tuotannon vesistökuormitusta tavanomaiseen verrattuna sekä vähentää kemiallisten lannoitteiden käytöstä aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä.
Tutkimusten mukaan luomutuotannossa kahvin ympäristökestävyys onkin niin tavanomaista kuin muita vastuullisuussertifiointeja parempi. Muita vastuullisuuden ulottuvuuksia, kuten sosiaalista vastuuta, voi vielä parantaa valitsemalla yhteissertifioitua kahvia, joka on luomun lisäksi esimerkiksi Reilua kauppaa.
Mutta tuon siis hiukan problematisoi jo Luomuinstituuttikin.
Täällä sitä on problematisoitu passim. Myös Reilun kaupan osalta (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=126.msg11508#msg11508).
***
Vaikka nyt tässä jättäisimme kiistämättäkin tuossa tiedotteessa olevat väitteet, ihan oma kysymyksensä on, miten kustannustehokas tapa osoittaa vastuullisuutta tuo on sen enempää yksityiselle kuin julkishallinnollekaan, jos luomukahvista vaaditaan mielipuolisia hintoja (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=610.msg29844#msg29844).
Myönnetään: väärän otsikon alla. Mutta jatkona tuohon lainattuun puheenvuoroon.
-
Ei nyt ihan pelkkää luomua, mutta aika paljon on:
Uusi Ruralia-lehti on ilmestynyt (https://www2.helsinki.fi/fi/uutiset/talous-yhteiskunta/uusi-ruralia-lehti-on-ilmestynyt-0)
Kansikuvatyttönäkin Galina Kallio (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=112.msg25668#msg25668).
-
Tämä aiotaan nyt selvittää:
Luomuopetuksen nykytila ja koulutuksen kehittämistarpeet (LUKOKE) (https://www.hamk.fi/projektit/luomuopetuksen-nykytila-ja-koulutuksen-kehittamistarpeet-lukoke/)
LUKOKE (2023-2024) on selvityshanke, jossa kartoitetaan luomukoulutuksen tilannetta ja kehittämistarpeita Suomessa sekä kansainvälisesti.
Hankkeen päätavoitteena on tuottaa tietoa luomuopetuksen lisäämiseksi ja kehittämiseksi eri koulutusasteilla Suomessa sekä kansainvälisten verkostojen rakentamiseksi. Selvitystyö kattaa ammatillisen toisen asteen sekä korkea-asteen koulutukset sekä elintarvikealan yritykset Suomessa. Selvitykset tehdään verkkokyselyiden ja haastattelujen avulla. Kansainväliseen tarjontaan ja verkostoihin liittyvät selvitykset tehdään verkkohakuina ja täsmähaastatteluina.
Asiaan on täällä toisaalla otettu jo tällä tavalla kantaa (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=6.msg30873#msg30873).
-
Rakennetaanko Mustialaan Luomun Living Lab? (Artikkeli julkaistu Käytännön Maamies -lehdessä)
https://www.theseus.fi/handle/10024/790789?show=full
Tällaista tekstiä sitä löytyy:
Löytyykö luomusta vastauksia näihin maa-
ilman kestävyyshaasteisiin? Onko luomu
jossain vaiheessa jopa pakon sanelema?
Lannoitteiden saatavuus ja hinta nostaa nyt
tämän kysymyksen erittäin merkittäväksi.
Jokaisen ruuantuottajan tulisi hallita maan
luontaisen tuottokyvyn ylläpito, biologinen
typensidonta ja mahdollisuus hyödyntää
kierrätysravinteita. Suomen kansallinen
luomuohjelma 2.0 julkaistiin viime vuoden
lopulla. Ohjelma nojaa luomun suureen
potentiaaliin, tähtää merkittävään vientitoi-
mintaan ja sisältää isoja tavoitteita luomun
kasvuun. Toimeenpanosuunnitelmaa teh-
dään maa- ja metsätalousministeriön joh-
dolla. Osakseni tuli vetää työryhmää, jossa
pohditaan luomukoulutusta ja opetusta. Ta-
voitteena on, että luomuosaaminen kattaisi
koko ruokaketjun ja luomu löytyisi kattavas-
ti eri kouluasteiden opetussuunnitelmista.
Alan kehittämiseen tarvitaan luomuun eri-
koistunutta, yhteistyöhön perustuvaa tutki-
mus- ja innovaatiotoimintaa (Living Lab),
jolle Mustialan kansainvälistyvä ympäristö
tarjoaa mitä parhaimmat puitteet. ◻
Allekirjoittajana:
Outi Vahtila
Outi Vahtila, Agrologi (YAMK),
kehittämispäällikkö Hämeen
ammattikorkeakoulun Biotalous-
osaamisen yksikössä Mustialassa
-
Talvella tämä taisi lipsahtaa meiltä vähän ohi:
Kymmenvuotias Luomuinstituutti: suomalaista luomututkimusta tarvitaan selättämään aikamme haasteita (https://luomuinstituutti.fi/kymmenvuotias-luomuinstituutti-suomalaista-luomututkimusta-tarvitaan-selattamaan-aikamme-haasteita/?lang=fi)
Iivonen näkee tämän:
Luomuinstituutin ensimmäinen vuosikymmen on ollut jatkuvan kasvun aikaa. Samalla kun Luomuinstituutti on kehittynyt vakiintuneeksi toimijaksi, on luomukulutus tuplaantunut Suomessa ja luomupeltojen osuus peltopinta-alastamme kasvanut 9 %:sta 14,8 %:iin.
Mutta ei enempää ennakoi tulevaa. Nyt seuraava vuosikymmen ei näytä luomulle ruusuiselta. Tämä onnistui luomuväelle kerran:
Euroopan komission Pellolta pöytään -ohjelma ja Biodiversiteettistrategia linjasivat 2020-luvun alussa kunnianhimoiset tavoitteet kasvattaa luomutuotantoa. Myös kansalliseen luomuohjelmaan on kirjattu tavoitteet lisätä reippaasti maamme luomutuotantoa ja -kulutusta.
Mutta ei enää onnistunut Euroopassa vailla tieteellistä kritiikkiä (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=550.msg24880#msg24880).
Olisiko Iivonen tässä vähän huomannutkin (?) tuulen suunnan muuttuneen:
Viime vuosien tapahtumat maailmalla ovat tehneet asioista vaikeammin ennakoitavia, mutta samalla on palattu monella tapaa tuttujen perusasioiden äärelle. Niukkojen resurssien hyödyntäminen ja omavaraisuus kiinnostaa yhä laajemmin.
Ilkeä tulkintani: Ukrainan sodan piti osoittaa luomuvaihtoehdon edut (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=674.msg28608#msg28608). Mutta niin ei käynytkään.
Näin täytyy tietysti juhlapuheessa/-kirjoituksessa sanoa:
Uskomme, että luomutuotantoa kehittävälle monitieteiselle tutkimustiedolle on jatkossa entistäkin enemmän kysyntää, ja sitä voidaan hyödyntää laajasti kaikessa ruoantuotannossa. Juhlavuoden tapahtumissa tuomme vahvasti suomalaista luomututkimusta esiin, jotta ruokajärjestelmästämme rakentuisi entistä omavaraisempi ja kestävämpi.
Mutta luultavasti häntäkin kaihertaa salaa ajatus, että tunnustuksellisen maataloustutkimuksen aika voi olla ohi. Ja päinvastoin kysyntää on ennakkoluulottomalle "monitieteiselle tutkimustiedolle", joka ei rajaa ja määrittele tuohon tapaan tavoitteitaan.
Ehkä yksityiskohtana, mutta tärkeänä: EU "sahaa" nyt myös kantaansa (uuteen) geenitekniikkaan. Onko kysyntää tutkimukselle, jossa sen käyttö on a priori poissuljettu?
-
Luomuinstituutin jonkinlainen vastaisku, kun tulee paljon esille sille epämiellyttävää tietoa maailmalta:
https://luomuinstituutti.fi/luomumyytit/
Eli yritetään siirtyä metakeskusteluun: miksi ihmiset ovatkaan niin tyhmiä ja tietämättömiä, että uskovat kaikenlaista pahaa luomusta. Mutta ne ovat vain myyttejä! Tähän tapaan:
Monet luomuun liittyvistä käsityksistä yksinkertaistavat monimutkaisia ilmiöitä ja rakentuvat keinotekoisiin vastakkainasetteluihin. Todellisuudessa luomun ympäristökestävyyteen, terveellisyyteen sekä eettisyyteen liittyvät kysymykset eivät ole niin yksinkertaisia ja niitä on mahdollista tarkastella monesta eri näkökulmasta. Ongelmalliset luomun ja tavanomaisen tuotannon tai luomun ja geenimuunnellun ruoan vastakkainasettelut rajoittavat mielekästä julkista keskustelua ja maatalouden kestävän tulevaisuuden hahmottamista, sillä ne peittävät alleen käytettävissä olevien ratkaisujen moninaisuuden.
Tässä juttusarjassa pyritään tutkimukseen perustuen avaamaan yleisimpiä luomuun liittyviä yksinkertaistavia ja ongelmallisia käsityksiä – luomumyyttejä.
Tuo on varmasti itsessään vilpitöntä. Ja varmasti luomua vastustetaan väärinkin perustein. Mutta kyllä vastakkainasettelun perimmäinen syy on IFOAM ja EU:n luomudirektiivit. Ja niistä ei kyllä pääse Luomuinstituuttikaan irti. Ne rajaavat tehokkasti keskustelun "käytettävissä olevien ratkaisujen moninaisuudesta". Ihan ajankohtaisena asiana tässä kysymyksessä (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=110.msg32867#msg32867).
-
Tottakai juhlia tätä täytyi:
10-vuotisseminaarissa inspiroiduttiin luomututkimuksen tulevaisuudesta (https://luomuinstituutti.fi/10-vuotisseminaarissa-inspiroiduttiin-luomututkimuksen-tulevaisuudesta/?lang=fi)
Ja näin täytyi puhua:
Juhlapuheen pitänyt maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio painotti luomun merkitystä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä, luomun kehittämismahdollisuuksia Luomu 2.0 -ohjelman pohjalta ja yhteistyön merkitystä alan tulevaisuuden osalta. Jotta luomumarkkinoiden vetovoima säilyisi, on kunnolliselle luomutuotevalikoimalle, voimien laajemmalle yhdistämiselle ja luomun vientimarkkinoiden kehittämiselle tarvetta.
Tuohon seminaariin eivät ehkä ehtineet tiedot luomun heikentyneistä näkymistä (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=162.msg33675#msg33675), alamäestä. Tai valtiovallan tähänastisen selvän tuen rapautumisesta (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=1042.msg33504#msg33504).
-
Täällä löytyy tällaisia hankkeita:
Kaksitoista hankeideaa jatkoon valtakunnallisten maaseutuhankkeiden teemallisessa ideahaussa (https://maaseutuverkosto.fi/uutiset/kaksitoista-hankeideaa-jatkoon-valtakunnallisten-maaseutuhankkeiden-teemallisessa-ideahaussa/)
Valtakunnallisten maaseutuhankkeiden 21.6.2023 päättyneeseen teemalliseen ideahakuun lähetettiin kaikkiaan 43 hankeideaa. Arviointiryhmä valitsi 12 ideaa jatkovalmisteluun ja varsinaiseen hankehakuun. Valtakunnallisten hankkeiden rahoittamiseen arvioidaan käytettävän vuoden 2023 rahoituskehyksestä yhteensä noin kaksi miljoonaa euroa.
Sieltä tässä esille tämä:
Teema 1: Yhteistyötoimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja sopeutumiseen sekä luonnonvarojen kestävään hoitoon
Helsingin yliopisto: Askelmerkit kohti 25 % luomua: vaihtoehdot ja suositukset luomu 25 % -tavoitteen saavuttamiseksi (VALUT)
Tässä projektissa on kolme tavoitetta:
(1) Selvitetään mitkä ovat luomutuotannon 25 % pinta-alatavoitteen saavuttamisen vaikutukset alueellisesti ja tuotantosuunnittain tarkasteltuna keskeisimpiin maatalouden kestävyyshaasteisiin.
(2) Selvitetään miten ja missä luomuviljelyä tulisi lisätä, jotta pinta-alatavoitteen saavuttaminen tukisi parhaiten edellä mainittuja kestävyystavoitteita CAP-suunnitelma huomioiden.
(3) Laaditaan alueellisia toimenpidesuosituksia tulosten perusteella.
Yhteyshenkilö: Johan Ekroos
-
Tulossa tällainen tilaisuus:
Käykö luomu kukkarolle? (https://maaseutuverkosto.fi/tapahtumat/kayko-luomu-kukkarolle/)
Toimittaja Jari Hanskan juontamassa Luomuinstituutin tapahtumassa keskustellaan luomusta kansalaisen kuten opiskelijan ja eläkeläisen näkökulmasta, mutta myös laajemmin yhteiskunnankin kannalta .
Tapahtuma-aika ja paikka
03.10.2023 klo 17:00-19:00
Helsingin yliopiston Tiedekulma
Yliopistonkatu 4, Helsinki
Meitä helsinkiläisiä yhdistyksemme jäseniä osallistuminen tuohon tilaisuuteen alkoi vahvasti kiinnostaa. Eläkeläinenkin olen! 8)
-
Tällainen idea (tai haavekuva) tietysti on ollut Luomuinstituutinkin perustamisen takana:
Sveitsissä luomua on tutkittu jo 70-luvulta: ”Saadaan paljon aikaan, kun yhden aihealueen ympärille on keskitetty paljon tutkijoita” (https://luomuinstituutti.fi/sveitsissa-luomua-on-tutkittu-jo-70-luvulta-saadaan-paljon-aikaan-kun-yhden-aihealueen-ymparille-on-keskitetty-paljon-tutkijoita/?lang=fi)
-
Tämä on tunnustuksellisen tieteen tehtävä. Nostaa esiin tällaisia tutkimuksia:
Luomuruoan yhteys terveyteen – tuloksia laajasta ranskalaisesta seurantatutkimuksesta (https://luomuinstituutti.fi/luomuruoan-yhteys-terveyteen-tuloksia-laajasta-ranskalaisesta-seurantatutkimuksesta/?lang=fi)
Yksi laajaan ranskalaisaineistoon perustuvista tutkimuksista selvitti luomuruoan kulutuksen yhteyttä kokonaissyöpäriskiin sekä erikseen eri syöpätyyppeihin lähes 70 000 osallistujalla noin viiden vuoden seurantajaksolla (1). Tutkimustulokset osoittivat, että kokonaissyöpäriski oli pienempi niillä, jotka kuluttivat luomua useammin. Kun eri syöpätyyppejä tarkasteltiin erikseen, luomuruoan käyttö pienensi erityisesti riskiä sairastua imukudossyöpään ja vaihdevuosien jälkeiseen rintasyöpään. Vastaavia laajoja seurantatutkimuksia on tehty vain muutamia ja niiden tulokset ovat osin ristiriitaisia ranskalaistutkimuksen kanssa (2,3), joten johtopäätöksiä luomuruoan yhteydestä syöpäriskiin ei voida tämänhetkisen tutkimuksen valossa tehdä.
Kolme muuta samaan ranskalaisaineistoon perustuvaa tutkimusta on selvittänyt luomuruoan kulutuksen yhteyttä ylipainoon ja lihavuuteen (4), tyypin 2 diabetekseen (5) sekä metaboliseen oireyhtymään (6). Tutkimuksissa osallistujamäärä vaihteli noin 10 000–60 000 osallistujan välillä. Nämä tutkimukset osoittivat, että luomuruokaa aktiivisimmin kuluttavilla oli pienempi ylipainon ja lihavuuden sekä tyypin 2 diabeteksen riski verrattuna luomuruokaa vähiten kuluttaneisiin, kun seuranta-aika oli kolmesta neljään vuotta. Yhteys ylipainon ja lihavuuden riskiin havaittiin kuitenkin vain ryhmässä, jossa kokonaisruokavalio oli paras, eli jos ruokavalion laatu kokonaisuudessaan oli heikko, ei ruoan tuotantotavalla ollut merkitystä riskiin (4). Luomuruoan yhteyttä metaboliseen oireyhtymään tutkittiin poikkileikkaustutkimuksessa, jossa useimmin luomuruokaa kuluttaneilla oli pienempi metabolisen oireyhtymän riski verrattuna vähiten luomuruokaa kuluttaneisiin. Havaitut yhteydet eivät kuitenkaan välttämättä johdu nimenomaan luomuruoasta, vaan voivat selittyä muilla tekijöillä.
Tieteellisyys-puoli hoidetaan sitten tuollaisilla varauksilla. Joita tuossa enemmänkin oli:
Ranskalaistutkijat pitävät tuloksiaan luomuruoan ja terveyden välisistä yhteyksistä kiinnostavina, mutta lisätutkimusta tarvitaan. Erityisesti he peräänkuuluttavat vastaavia laajoja seurantatutkimuksia sekä hyvin suunniteltuja kokeellisia tutkimuksia tulosten vahvistamiseksi ja johtopäätösten tekemiseksi. Tutkijat huomauttavat, että jokin tutkimuksessa mittaamatta jäänyt tekijä voi selittää havaittuja yhteyksiä. Lisäksi yhteydet voivat johtua tutkimuksessa huomioitujen muiden elintapatekijöiden epätarkasta mittaamisesta. Nämä seikat ovatkin oleellisia haasteita luomuruoan terveysvaikutusten tutkimiselle, kuten Luomuinstituutin aiemmin julkaistussa luomuruoan terveellisyyttä koskevassa luomumyytissäkin on tuotu esiin.
Tämä on Luomuinstituutilta jo paljon myönnetty:
Lopuksi on vielä syytä todeta, että laajassa tarkastelussa kasvispainotteinen ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio, joka sisältää täysjyväviljaa, pehmeää rasvaa ja vain vähän punaista ja prosessoitua lihaa edistää terveyttä ja vähentää monien kroonisten sairauksien riskiä huolimatta siitä, onko ruoka luomua vai tavanomaisesti tuotettua (15,16).
-
Meitä helsinkiläisiä yhdistyksemme jäseniä osallistuminen tuohon tilaisuuteen alkoi vahvasti kiinnostaa. Eläkeläinenkin olen! 8)
Tapahtumasta on tulossa aika suurellinen:
Onko luomu kallista vai tavanomainen ruoka liian halpaa - tästä keskustellaan Tiedekulmassa 3.10. (https://www.epressi.com/tiedotteet/maatalous/onko-luomu-kallista-vai-tavanomainen-ruoka-liian-halpaa-tasta-keskustellaan-tiedekulmassa-3.10..html)
Mikä on luomun rooli tässä ajassa ja tulevaisuudessa? Onko luomun kallis hinta myytti vai todellisuutta? Keskustelutilaisuudessa “Käykö luomu kukkarolle?” alan parhaat asiantuntijat pureskelevat luomun hintaa ja kannattavuutta yksilön, viljelijän ja koko yhteiskunnan näkökulmasta. Tilaisuus järjestetään tiistaina 3.10. klo 17–19 Helsingin yliopiston Tiedekulmassa ja sen juontaa toimittaja Jari Hanska.
(lihav. H)
Ja näin:
Luomusta pitää puhua juuri nyt
Viime vuodet ovat haastaneet luomumarkkinaa. Sota Ukrainassa, inflaatio ja ruoan hinnan nousu ovat heijastuneet luomun myyntiin ja luomutuotannon kannattavuuteen. Kuluttajat tinkivät ruokaostoksilla ja osa luomutuottajista on siirtynyt tavanomaiseen tuotantoon. Samaan aikaan ruoantuotannon eettiset ja ympäristökysymykset on ratkaistava ruokaturvallisuuden sekä ihmisen ja luonnon hyvinvoinnin turvaamiseksi.
(ots. lihav. alkup.)
Agenda näyttää jossain määrin paisuneen siitä, mitä ensin ilmoitettiin. Ylitse opiskelijoiden ja eläkeläisten.
-
Suomeen tuleva uusi 1,5 miljoonan huipputason tutkimuslaite paljastaa väärennetyn ruoan ja kallioperän koostumuksen (https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/suomeen-tuleva-uusi-1-5-miljoonan-huipputason-tutkimuslaite-paljastaa-vaarennetyn-ruoan-ja-kallioperan-koostumuksen/133f2239-0a79-49cd-9145-7cb2f3f9f6a4)
Isotooppitutkimus selvittää ruoan, kallion ja peltomaan koostumuksen.
Strontiumin isotooppikoostumusta tutkimalla voidaan paljastaa ruokaväärennöksiä. Strontiumin ja muiden raskaiden isotooppien tutkimukseen saadaan lähivuosina lisäpotkua, kun Helsingin yliopiston, Ruokaviraston, Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) yhteinen uusi TIMS-tutkimuslaite (lämpöionisaatiomassaspektrometri) saadaan Kumpulan kampukselle.
Huipputiede paljastaa, onko jossain luomutuotteessa kuitenkin salaa käytetty keinolannoitteita.
Että siihen kyetään, siitä oltiin akateemisissa luomupiireistä iloisia ja ylpeitä jo viisi vuotta sitten (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=674.msg11459#msg11459). Tietysti tuo ei hiukkaakaan esim. lisää elintarvikkeiden turvallisuutta.
-
Tulikin este, enkä valitettavasti päässyt tuohon Tiedekulman tilaisuuteen. Striimaamallakaan.
Toisaalta ohjelma oli rakennettu siten, että se olisikin merkinnyt kahta tuntia luomupuheen kuuntelemista. Koska lähes aina Luomuinstituutti tuottaa myös nettiin tekstit sanotusta, pystynemme niitä sitten luettuina kommentoimaan. Jos ja kun on tarpeen.
Vai oliko siellä joku meistä?
-
Ei yksin tutkimusta vaan myös viestintää:
RURALIA-INSTITUUTTI HAKEE MÄÄRÄAIKAISTA TUTKIMUSAVUSTAJAA (https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/yliopisto/ruralia-instituutti-hakee-maaraaikaista-tutkimusavustajaa)
Ja tuon mukaan melko kaupallistakin viestintää:
Tutkimusavustajan tehtävät liittyvät Lähiruokaa, luomua ja luonnontuotteita – Ruokasektorin koordinaatiohankkeeseen, jossa tuetaan alueilla ja valtakunnallisesti toteuttavaa pk-yrittäjyyteen liittyvää toimintaa, luodaan verkostoja sekä edistetään yhteistyötä ja tiedonvälitystä (www.aitojamakuja.fi).
Tutkimusavustajan tehtävänä on osallistua hankkeessa toteutettavaan viestintään (mm. Aitoja makuja -lehti ja hankkeen käytössä olevat sosiaalisen median kanavat) sekä avustaa tutkimusaineistojen ja viestintämateriaalien kokoamisessa, käsittelyssä ja tuottamisessa liittyen toimialan kehittämistoimintaan. Tehtäviin kuuluu myös Ruokasektorin koordinaatiohankkeen infotilaisuuksien järjestelyissä avustaminen.
-
Tiedekulman Luomu-keskustelun tallenne on katsottavissa tietokoneella ja kännykässä osoitteessa:
https://tiedekulmamedia.helsinki.fi/fi/web//tiedekulma/player/vod?assetId=258887106
Tuossa voi hyppiä kiinnostaviin kohtiin.
-
Vielä yritys muuttaa kehityksen suuntaa. Tähän triidiin, koska erityisesti Luomuinstituutti järjestäjänä mainitaan:
Luomupäivillä nostetaan esiin luomun menestystekijät (https://www.epressi.com/tiedotteet/maatalous/luomupaivilla-nostetaan-esiin-luomun-menestystekijat-2.html)
Valtakunnallisilla Luomupäivillä Mikkelissä 1. –2.11.2023 jaetaan ajankohtaista luomutietoa ja kehitetään suomalaista luomutuotantoa alan toimijoiden ja luomutuottajien voimin. Tapahtuman teemaksi valittu ”Monimuotoisuudella menestykseen” sopii vahvana luomutuotannon alueena tunnettuun Etelä-Savoon. Luomupäivät avaa etäyhteydellä tuore maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah.
Jaaha. Hän ei uskaltanut olla osallistumatta, edes tuolla tavalla.
Tällaista aiotaan alustavasti sanoa:
- Ruuan hinnan nousu ja luomutilojen siirtyminen tavanomaiseen tuotantoon ovat puhuttaneet viime aikoina. Luomulla on kuitenkin hihassaan monta menestystekijää. Etuja ovat etenkin luomun omavaraisuus, kun tuotanto ei ole niin riippuvaista fossiilienergiasta ja ulkoa tuoduista lannoitteista, sekä torjunta-aineettomuus. Luomun vienti vetää edelleen, ja siinä on paljon potentiaalia. Luomupuutarhatuotanto on erityisen kannattavaa, ja siksi sitä nostetaan esiin tämän vuoden ohjelmassa, Luomuliiton toiminnanjohtaja Susann Rännäri toteaa.
Omavaraisuutta ei luomu edistä, jos se pienentää satoa. Luomuvienti vetää huonommin kuin tavanomainen elintarvikevienti. Jos luomupuutarhatuotanto on erityisen kannattavaa, miksi luomuvihanneksia tuotetaan niin turkasen vähän (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=162.msg31479#msg31479)?
- Juuri julkaistun luomubarometrin mukaan kuluttajat pitävät luomua vastuullisena, terveellisenä, trendikkäänä ja luotettavana ruoantuotantomuotona. Kolmannes kyselyyn vastanneista kertoo ostavansa sitä viikoittain, Pro Luomun toiminnanjohtaja Aura Lamminparras kertoo.
Ehkä noin kysyttynä noin vastaavat. Mutta kaupan kassalla on vastaus toinen. Siellä tilanne on tällainen (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=6.msg35628#msg35628). Eli se siitä viikottaisuudesta.
- Luomu pitää tutkitusti yllä maatalousympäristön monimuotoisuutta. Tämä on tärkeää eläessämme nopeasti kiihtyvän lajikadon aikaa. Monimuotoisuustoimilla luodaan myös viljelyvarmuutta, ja monet luomussa pitkään käytetyt menetelmät, kuten monipuolinen viljelykierto ja palkokasvien viljely, ovatkin tulossa osaksi myös tavanomaista tuotantoa, Luomuinstituutin johtaja Sari Iivonen iloitsee.
Falskia tuokin. Kuten täällä on tuotu esille passim, monessa paikassa. Tuollaisiin tavoitteisiin tuskin päästään, jos heti alkuun sitoudutaan tuhlaamaan viljelymaata (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=112.msg25966#msg25966) luomulle pyhään menettelytapaan. Eikä mitään merkkiä sen lisääntyneestä käytöstä tavanomaisessa viljelyssä tietääkseni nyt ole.
***
Tuo Tiedekulman tilaisuuskin on vielä läpikäymättä. Mutta vielä se keritään tehdä. Samoja henkilöitä ja samoja asioita on luultavasti kummassakin mukana.
-
Jatkoksi edelliseen. MT säestää:
Luomumyönteisimmät löytyvät Etelä-Savosta: Kaksipäiväinen tapahtuma kokoaa luomun ystävät ”päämajalle” (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/b036e95a-3b3d-47f9-9633-83e0b65e1091)
Ja tämä on nyt kuulemma tehty:
Juuri julkaistussa Luomubarometrissa tarkasteltiin ensimmäistä kertaa alueellista suhtautumista luomuun.
Sen perusteella Suomen luomumyönteisimmät ihmiset näyttävät löytyvän Etelä-Savosta.
Luomun pitkä historia Etelä-Savossa, pitkäjänteisyys luomutuotannon kehittämisessä ja luomun näkyminen alueen mediassa on varmasti vaikuttanut merkittävästi siihen, että paikalliset suhtautuvat luomuun myönteisesti, Pro Luomun toiminnanjohtaja Aura Lamminparras arvelee.
Koska toista tapaa tutkia asiaa halutaan mieluiten välttää:
... on mukana kartta, jossa myyntiosuus on kunnittain, värisävyillä esitettynä. Siinä Mikkelin ympäristön luomumyyntiä osoittavat värisävyt viittaavat luokkiin "0,51%-1%" ja "0,13%-0,5%". Jos tuosta laitamme arviolta "poikki", niin luomumyynnin osuus maakunnassa voisi olla runsaat puoli prosenttia. *)
– klips –
*) eli se niistä "vilauksessa tyhjentyneistä myyntipöydistä" Mikkelissä. Ja Etelä-Savostakin luomumaakuntana? (ks. edellä 1. tai 2.10.16. Tämä huomio lisätty 8.10.16)
Muutakin kornia tuossa uutisessa on. Kuvituskuvan tekstinä...
Luomupuutarhatuotanto on erityisen kannattavaa, Susann Rännäri sanoo. Kuva: Pentti Vänskä
... ja kuvassa omenapuu. Tämä yleinen retorinen kysymyksemme juuri edellä:
Jos luomupuutarhatuotanto on erityisen kannattavaa, miksi luomuvihanneksia tuotetaan niin turkasen vähän (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=162.msg31479#msg31479)?
Mutta että juuri luomuomena. Jonka tilanne on näin surkea:
Tuoretta tietoa Pro Luomun koosteesta:
• Luomuomenoita tuotettiin 61 hehtaarin pinta-
alalla.
Ja tuotettu määrä oli 78 000 kiloa. Eli 14 grammaa suomalaista kohti. Melko ohut viipale. Alle kymmenesosa tavallisesta yhdestä n. 170 gramman omenasta.
– klips –
Luomuomenan viljelyala on n. vuosikymmenen myös pysynyt aika samana. 56,7 hehtaaria vuonna 2014, 67,8 hehtaaria vuonna 2022 (Ruokaviraston luvut). Niin on satokin. Vuonna 2014 se oli 55 000 kiloa. 10 grammaa suomalaista kohti.
Vuonna 2017 luomuomenatuotannossa tehtiin ennätys 346 000 kiloa. Mutta sekin vasta 63 grammaa henkeä kohti. Alle puoli omenaa. Tämä tieto vertailuun:
Samaan aikaan omenan tuotantomäärä on kuitenkin kasvanut 2010-luvun alun vuosittaisesta 4–5 miljoonasta kilosta nykyiseen 7–8 miljoonaan kiloon.
***
Eikä muuten luomuinnostus erityisesti näy viljelijöidenkään keskuudessa. Luomuviljelijöiden osuus on hyvin lähellä maan keskiarvoa. Ja laski nyt tänä vuonna 10%. Niinkuin muuallakin Suomessa. Luomuinnostus alueella näyttääkin olevan voimakkainta akateemisissa piireissä:
”Etelä-Savo on Suomen vahvimpia luomutuotannon alueita, Mikkeliä voi pitää luomutiedon päämajana. Luomuviljelyä on tutkittu Mikkelin pelloilla jo yli 35 vuotta, eikä ollutkaan ihme, että Luonnonvarakeskuksen ja Helsingin yliopiston yhteisen Luomuinstituutin tarina sai alkunsa juuri Mikkelistä kymmenen vuotta sitten”, Luomuinstituutin johtaja Sari Iivonen pohtii.
Joten tämä kommenttikin taitaa olla ihan oikeassa triidissä.
-
Tähän tapaan:
Luomuinstituutti rahoittaa luomualan väitöskirjatutkimushankkeita – haku on nyt avoinna! (https://luomuinstituutti.fi/luomuinstituutti-rahoittaa-luomualan-vaitoskirjatutkimushankkeita-haku-on-nyt-avoinna/?lang=fi)
Luomuinstituutti tarjoaa rahoitusta kahteen luomualan väitöskirjatutkimushankkeeseen, jotka ovat linjassa Luomuinstituutin tutkimusstrategian ja Suomen kansallisen luomuohjelman kanssa.
Haku on avoinna nelivuotisille hankkeille, joista kumpikin saa rahoitusta yhden väitöskirjatutkijan palkkaan. Teemoina ovat luonnonmukainen kasvintuotanto, luonnonmukainen kotieläintuotanto, luonnonmukainen ruoka ja kulutus sekä luonnonmukaisen tuotannon ympäristövaikutukset.
-
Sari Iivonen pohtii avoimesti:
Suomalaisen luomutuotannon ja monitieteisen luomututkimuksen tilasta ja tulevaisuudesta (https://luomuinstituutti.fi/suomalaisen-luomutuotannon-ja-monitieteisen-luomututkimuksen-tilasta-ja-tulevaisuudesta/?lang=fi)
Iivonen valottaa suomalaisen luomutuotannon tilaa ja näkymiä pitkän kokemuksensa kautta. Hän tuo esiin luomutuotannon kasvun aikaa sekä kunnianhimoisia tavoitteita Suomessa viimeisen vuosikymmenen aikana. Muuttuva maailmantilanne, kuten Ukrainan sota, pandemia, ilmastonmuutos, inflaatio tai muut globaalit tekijät ovat laskeneet luomutuotteiden kotimaista markkinaosuutta. Tätä ei estänyt edes luomutuotannon vankka asema omavaraisen ja kestävän ruokajärjestelmän edistäjänä.
Puheenvuorossa Iivonen nostaa myös esiin kysymyksiä luomutuotannon tulevaisuudesta, sen kestävyydestä, kuluttajien näkökulmista, markkinastrategioista ja tarpeesta etenkin monitieteiseen tutkimukseen, jossa käsitellään niin luomuviljelyn ekologisia, sosiaalisia kuin taloudellisia näkökulmia. Iivosen mukaan luomutuotannon menestymiseen vaikuttaa niin markkinat, kuluttajien asenteet, luomun asema yhteiskunnassa kuin sertifiointijärjestelmän uusiutumiskyky.
Lue koko puheenvuoro Maaseutututkimus-julkaisusta (https://journal.fi/maaseutututkimus/article/view/138075/89244)
-
Tällaisia syytöksiä voi tulla:
Part II — Viewpoint: A case study of how organic advocates massage data from meta-studies to promote their ideological agenda (https://geneticliteracyproject.org/2024/01/30/part-ii-viewpoint-a-case-study-of-how-organic-advocates-massage-data-from-meta-studies-to-promote-their-ideological-agenda/)
Ja ne ovat oikeastaan aika luonnollisia. Sanoisin, vielä tutustumatta yksityiskohtaisesti tuohon tapaustutkimukseen.
-
Tässä tulee esiin tiede:
Uusia työkaluja lannoitemäärien optimointiin luomuviljelyssä (https://luomuinstituutti.fi/uusia-tyokaluja-lannoitemaarien-optimointiin-luomuviljelyssa/?lang=fi)
Ja tieteen mukana se, ettei luomu itsessään ollutkaan ratkaisu kaikkeen.
-
Tilaisuus:
Luomupeltojen kasvukunto ja monimuotoisuus puhutti Knehtilässä (https://luomuinstituutti.fi/luomupeltojen-kasvukunto-ja-monimuotoisuus-puhutti-knehtilassa/?lang=fi)
Luomuinstituutti järjesti yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen koordinoimien SoildiverAgro- ja LuoVaMix-hankkeiden kanssa viljelijöille suunnatun tilaisuuden, jossa käytiin yhdessä läpi ja keskusteliin hankkeissa saaduista tuloksista luomupeltojen äärellä Hyvinkään Knehtilässä.
Oli haaveiltu/selvitelty luomun ja suorakylvön ideoiden yhdistämistä:
Onko kynnöstä ennemmin haittaa kuin hyötyä?
SoildiverAgro on eurooppalainen tutkimushanke, jossa on toteutettu erilaisia peltomaan kasvukuntoon vaikuttavia kokeiluja yhteistyössä viljanviljelijöiden kanssa. Luomuviljelijät Tuomas Mattila ja Juuso Joona kertoivat tiloillaan tehdyistä kokeista ja niiden tuloksia tarkasteltiin yhdessä tutkijoiden ja tilaisuuden osallistujien kanssa.
Kilpiän ja Tyynelän tiloilla toteutetuissa tilakokeissa tutkittiin kynnön vaikutuksia peltomaan kasvukuntoon ja maaperäeliöstöön pitkään kevyesti muokatuilla luomuviljapelloilla. Kokeissa verrattiin minimimuokkauksen ja kynnön vaikutusta maan pieneliötoimintaan, satoon ja maan rakenteeseen luomuviljelyssä kolmen vuoden ajan.
Minimimuokkauksessa hyödynnettiin kasvustoon suorakylvöä, lautasmuokkausta, kultivointia sekä jatkuvaa kasvipeitteisyyttä. Kynnössä käytettiin vallitsevia menetelmiä kahdella eri tavalla: Tyynelän tilalla tehtiin syyskyntö ja syysviljan kylvö, Kilpiän tilalla kevätkyntö. Minimimuokkaus ja suorakylvö eivät ole kovin yleisiä menetelmiä luomuviljelyssä Suomessa ja yhtenä tavoitteena oli myös testata, mikä on ajoittain toistuvan kynnön vaikutus muutoin minimimuokatulla pellolla.
Kynnön etuina oli hajotustoiminnan kiihtyminen ja ravinteiden vapautumisen nopeutuminen ja haittoina maan tiivistyminen ja kuivuminen. Kynnöllä ei ollut merkittävää vaikutusta satoon: kokeen alussa saatiin lievä 40-60 kg/ha sadonlisä, joka kuitenkin hupeni kokeen edetessä toistuvien muokkausten myötä. Minimimuokkauksen arvioidaan parantavan satoa ja maan rakennetta pidemmällä aikavälillä.
Huomatkaa kuitenkin, että koko ajan puhutaan kuitenkin oikeastaan kevennetystä muokkauksesta. Ei aidosta suorakylvöstä (http://tuottavamaa.net/artikkelit/translated/glomalin.php).
Tämä ongelma (lihav. HJ) luvattiin taas kerran selättää:
Luomutuotannon satotasot ovat usein hieman alhaisempia kuin tavanomaisessa tuotannossa. Satotasoja ja satovarmuutta on kuitenkin mahdollista kasvattaa ja sekaviljelyä on pidetty yhtenä potentiaalisena keinona lisätä satovarmuutta luomussa. Erikoistutkija Sari Himanen kertoi Hiilestä kiinni -ohjelmasta rahoitetun LuoVaMix-hankkeen tavoitteista ja sekaviljelykokeilujen tuloksista.
Ja tietysti taas kerran ohitettiin täysin luomuviljelyn tarve kerätä typpensä pellosta.
Mutta sekin ohittaen on tuo lihavoimani ilmaisu täysin harhaanjohtava (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=162.msg36189#msg36189). Vahvempaakin luonnehdintaa siitä voisi käyttää.