Yrittääkö Suomi edistää kehitysmaissa luomuviljelyä?

[Heikki Jokipii]

Siltä pahasti nyt näyttää.

Juuri ilmestynyt raportti Suomen kehitysyhteistyöstä maatalouden alueella on kirjoitettu, paitsi englanniksi, myös lisäksi sen verran ”turbobyrokratiaksi”, että sitä pitää analysoida vielä ajan kanssa.

Mutta kun ko. raportti julkistettiin, oli tämä ”asiantuntijatapaaminen”, jossa yhtenä esittelyn kohteena oli mm. tämä:

•   Kyösti Arovuori: Kehityspolitiikan keinot köyhien maiden ruokaturvan edistämiseksi

Kun kaivamme netistä Arovuoren  tutkimuksen esille – sen täytynee olla tämä (toisena tekijänä Kalle Laaksonen) – niin tällaista tekstiä löydämme, selvällä suomenkielellä, sen suosituksista (s. 77, lihav. HJ)

Suositus 3: Tuetaan vastaanottajamaan pyrkimyksiä luoda neuvonta- yms. tuki-instituutioita, joiden turvin maatalouden sekä taloudellinen että tuotannollinen toiminta edistyy aikaisempaa nopeammin.

Maatalouden tuottavuuden, eli hehtaarisatojen nostaminen on avaintekijä
myös Afrikassa. Kehittyneissä maissa ja myös vaurastuvassa Aasiassa
toivottu tuottavuuden nousu on saatu aikaan lannoitepanoksin, torjunta-aineilla, paremmilla siemenlajikkeilla sekä keinokastelulla. Nämä keinot ovat hyvin pääomavaltaisia ja myös usein ympäristön kannalta kuluttavia.

Suositus 4: Tuetaan ekologisesti kestävien, usein pienimuotoisten tuotantoteknologioiden kehittämistä.

Suomen politiikassa tulisi etsiä tuotantotapoja ja -vaihtoehtoja, jotka
ovat ekologisesti kestäviä myös Afrikan oloissa. Esimerkkinä voidaan
mainita agroforestry, jossa Suomella voisi olla aloitteellisuutta ja osaamistakin.

Suositus 5: Osallistutaan ravinnekierron kehittämiseen, missä otettaan
huomioon sekä ihmisten että kotieläinten jätteet. Tämä tarkoittaa sekä
kuivakäymälöiden kehittämistä että kompostointia, sekä näin saatavien
ravinteiden hyödyntämistä

Kestävään maatalouteen liittyy läheisesti ravinnekierron hoitaminen.
Ravinteet ovat köyhissä maissa suuri kustannus, ja pienviljelijöillä ei
useinkaan ole varaa ostaa keinolannoitteita. Kuitenkin viljelyn, kotieläinten ja ihmisten jätteet sisältävät huomattavan ravinnepanoksen, joka jää usein käyttämättä. Pahimmillaan jätteet päätyvät saastuttamaan juoma- tai talousvesiä, myös kasteluun tarvittavaa vettä.

Osa näistä suosituksista on tietysti täysin hyviä, mutta lihavoiduissa kohdissa, no sanotaan se, haisee "luomulanta"!

[Heikki Jokipii]

Tähän arviointiraporttiin noista edellä mainituista ajatuksista on tullut ainakin tämä (s. 15, lihav. HJ):

The World Bank and FAO *) calls for more sustainable farming and better, smarter, ecologically friendly agricultural technologies which shows just as promising results with substantial increases in productivity of small farms. While such farm technologies require more labour, the cost is more than offset by savings in chemical fertilizer and pesticides. In Africa where labour is cheap and capital scarce, the benefits of this way of farming could be substantial. 

(kyllä, on "lontoota", käännetään myöhemmin, vai vaaditaanko UM:ää kääntämään: englantihan ei ole Suomen virallisia [hallinto]kieliä!)

Eli "kestävää viljelyä" on se, että lasketaan Afrikan halvan työvoiman varaan - jonka siis oletetaan "kestävästi" myös pysyvän jatkossakin aina halpana. Ja tässä käytetyt työvaltaiset teknologiat ovat vielä fiksuja, "smart"!

***

Toinen kehityspoliittinen tutkimus, johon raportin julkistamistilaisuudessa viitattiin, oli

• John Sumelius ym..: Sustainable Rural Development with Emphasis on Agriculture and Food Security within the Climate Change Setting

joka löytyy täältä (pdf)

Siitäkin tutkimuksesta sana "fertilizer" löytyi kolme kertaa,  yhteyksistä, jossa puhuttiin

- fossiilisiin polttoaineisiin pohjautuvan typpilannoitteen korvaamisesta biologisella typensidonnalla
- typpilannoitteen kasvihuonekaasuista
- siitä, miten kalliita lannoitteet ovat kehitysmaan viljelijöille

_______________

*) Huomaa, että lähdeviitteitä ei tässä kohdassa ollut. "World Bank" viittaa varmaankin surullisen kuuluisaan IAASTD-raportiiin, "FAO" luultavasti johonkin IFOAMin raporttiin, jossa FAO on hiukan ollut yhteystyössä, antanut nimeään käyttää.

[Heikki Jokipii]

Nyt on käynyt niin, että mainittu lontoonkielinen muistio on kokonaan poistunut UM:n ko. sivulta. Se olikin ”draft” eli luonnos. Minulle kyllä jäi siitä kopio, eli jos joku sen haluaa, lähetän sen sähköpostitse, pyydettäessä..

Muuten tämä asia jäänee nyt odottamaan sitä, että ihan lopullinen versio ilmestyy

a) ko. arviointi- eli evaluointiraportista

ja ennen kaikkea samassa yhteydessä mainitusta

b)  ”maatalouden ja ruokaturvan kehityspoliittisesta linjauksesta”

[Heikki Jokipii]

[...] ja ennen kaikkea samassa yhteydessä mainitusta

b)  ”maatalouden ja ruokaturvan kehityspoliittisesta linjauksesta”

Pyysimme ja saimme tuon luonnosasiakirjan. Ja yhdistyksemme lausunto myös toivotettiin tervetulleeksi. Niinpä lähetämme sellaisen.

Lisäys klo 12:30: Sinne meni. Nyt voinee antaa asian valmistelijoille hetkeksi "työrauhan".

Lisäys 16.2.2010: Tiedoksi kuitenkin, että tällainen lausuntomme sitten oli.

[Heikki Jokipii]

Ulkopolitiikka-lehdessä 4/2009 oli oikein teemana ”Afrikka murroksessa”.

Selaisin paperilehteäkin. Siellä täällä mainittiin toki nälkä, mutta oikeastaan vain yhdessä kohdassa, yhdessä kappaleessa koko lehdessä mainittiin ongelmana Afrikan maatalouden toivottoman huono tuottavuus.

Vertailukohtana siinä (samaisessa kappaleessa) mainittiin kyllä Aasian myönteinen kehitys 1960-luvulta alkaen, ja sen hyvä vaikutus maanosan yleiseen talouteen.

Selasinko huonosti, mutta en kyllä löytänyt ko. lehdestä yhtään muuta mainintaa tai johtopäätöstä asian suhteen Afrikassa.

***

No, katsotaan, miten asia kehittyy.

[Heikki Jokipii]

Kuinka siinä sitten oikein kävi, tämän Maatalouden ja ruokaturvan kehityspoliittisen linjauksen kanssa?

Ennustettavasti. Meidän pääehdotustamme …

Ehdotamme, että Suomen linjaksi aivan selvin sanoin, eksplisiittisesti, ilmoitetaan modernin tehoviljelyn edistäminen myös kehitysmaissa. Eli Suomi ei usko siihen eikä kannata edes sen yrittämistä, että kehitysmaat pystyisivät kehittämään maatalouttaan jo Suomessakin tehottomaksi osoittautuneen luomuviljelyn keinoin.

… ei mitenkään otettu huomioon. Ei ollut joko ”kanttia” tai halua. Asia kun nyt on – Suomessa - tällainen.

Ihan vailla ei tätä tavoitetta ko. ohjelma ei – rivien välissä – ole, koska siinä kuitenkin todetaan, että …

Ruuantuotannon kasvu on kyettävä saamaan aikaan viljelyalaa olennaisesti lisäämättä. Viljelyä ei tule laajentaa alueille, jotka ovat jo muussa kestävässä käytössä kuten metsinä. Tärkeintä on tuottavuuden parantaminen olemassa olevilla viljelyalueilla.

Oliko siis vaatimuksemme tai ehdotuksemme siitä, että lannoitteet ja torjunta-aineet mainittaisiin ihan erikseen, turhan konkreettinen, jos kyse on ”ylätason” linjanvedosta?

No, kyseisessä raportissa mainittiin kolme aivan konkreettista asiaa:

-   metsäviljely (kahteen kertaan!) *)
-   tietotekniikka, käytännössä kännykät
-   pienimuotoinen varastointi (so. piensiilot)

(Kaikkia ehdotuksia luonnollisesti kannatamme! Metsäviljelyn osalta kuitenkin näine Pedro Sánchezin epäilyksin)

Mikä siis esti ko. asiakirjaa mainitsemasta ehdottamiamme asioita?

***

Sen verran voi olla tyytyväinenkin, että luomuviljelyä ei linjauksessa lainkaan mainittu.

Tai siis, kuinka sen nyt ottaa. Toivomuksemmehan oli, että sanottaisiin linjana ja julki, että Suomi ei kannata luomuviljelyä kehitysmaissa.

__________ 

*) pientä pilkkaa: kun Suomessa sanoo ”metsä”, niin yleinen ”hyrinä” on, että siitähän me tiedämme kaiken. Metsäviljelyksestä ja sen nikseistä Suomessa ei luultavasti tiedetä hölkkäsen pölaystä!

[Heikki Jokipii]

Kiitimme luonnosta tässä:

Erityisesti vielä kiitämme, että linjauksessa on ennakkoluulottomasti mainittu tämä:

”Geeniteknisten ja molekyylibiologisten menetelmien hallittu kehittäminen ja käyttö tarjoaa mahdollisuuksia edistää ja luoda uusia toimintaedellytyksiä myös kehitysmaiden maataloudelle.”

Arvatkaa, oliko se lopullisessa versiossa? Ei, ei tarvitse arvata, katsokaa. No, okei, ei turhaan vaivata: se ei ollut, se oli poistettu!

Että niin. Sitä tietysti vielä täytyy kysyä, että kenen tahdosta se oli poistettu, mutta siinäkään ei juuri tarvitse arvailla.

[Heikki Jokipii]

Kyllä se kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että tuossa linjauksessa on haluttu ihan tahallaan jättää tilaa myös luomuvaihtoehdolle, vaikka sitä ei ihan suoraan sanotakaan.

Mm. edellä siteeratun tuottavuusvaatimuksen jälkeen tulee heti lause:

Maatalouden lisäksi on huomioitava kala- ja metsätalouden, erityisesti peltometsäviljelyn, merkitys ruokaturvalle.

Peltometsäviljelys on typensidontaa luomukonstein. Tässä kyllä selvästi takana on tuo, mikä edellä kerrottiin Arovuoren ja Laaksosen esiselvityksissä. Ei niinkään Suomen joku metsäosaaminen (jota tässä asiassa tuskin onkaan).

Joka tapauksessa portti jätettiin siis luomuviljelylle auki, ja jatkossakin UM antaa siis luultavasti rahaa erilaisille luomuhankkeille kehitysmaissa.   

Vaarana on, että Suomi näin ajautuu täysin sivuraiteelle kehitysmaiden maatalouden kehittämisessä. Koska nähdäksemme asiassa on kansainvälisesti tapahtumassa suuri muutos toiseen suuntaan.

[Heikki Jokipii]

Ministeri Paavo Väyrynen – tavallaan – toi esille Vihreän vallankumouksen myönteisessäkin hengessä ko. linjanvedon julkistamistilaisuudessa, näin:

Jos 1960-luvulla, vihreän vallankumouksen alkuaikoina, olisi ennustettu maailman nälkäisten lukumäärän saavuttavan 2000-luvulla miljardin, tuskin kukaan olisi uskonut. Maailman ruuantuotanto ei ole pysynyt väestönkasvun tahdissa. Vihreä vallankumous toteutui heikosti erityisesti Afrikassa. Mutta tarvittiin vielä ruokakriisi ja muutama sata miljoonaa nälkäistä lisää ennen kuin taas huomattiin tosiasia, että 75 % maapallon köyhistä asuu maaseudulla ja suurin osa saa tulonsa maataloudesta. Maatalous on siis avainasemassa köyhyyden ja nälän vähentämisessä, mutta maatalouden osuus kehitysyhteistyövaroista on ollut 2000-luvulla vain muutama prosentti.

Hän oli tässä oikeassa kahdessa asiassa:

-   ” Vihreä vallankumous toteutui heikosti erityisesti Afrikassa” [parempi ilmaisu kyllä olisi: se ei toteutunut Afrikassa ollenkaan. Jos Väyrynen yritti tuossa sanoa, että Vihreä vallankumous yleisesti toteutui "heikosti" - niin silloin tämäkin lause joutaa alempaan osastooni]
-   ” maatalouden osuus kehitysyhteistyövaroista on ollut 2000-luvulla vain muutama prosentti”

Mutta hän oli ehdottomasti väärässä – muistaa ja/tai laskee ihan väärin – kahdessa asiassa:

-   1960-luvulla ei suinkaan vallinnut tuollainen optimismi asian suhteen, vaan yleinen odotus oli se, että tästä edetään nälkäkatastrofiin, joka lopulta voisi koskea jopa kehittyneitä maita. Borlaugin ja kumppanien Vihreä vallankumous ja sen huimaava menestys oli poliitikoille ja eri sortin ”viisaille” ihan täysi yllätys. Jopa Väyrysen sankarille Kekkoselle - joka ei siis vielä v. 1972 oikeastaan edes kunnolla uskonutkaan asiaan!
-   1960-luvun alussa meitä ihmisiä oli n. 3 - 3,5 miljardia, Nyt noin 6,5 miljardia, tai yli. Silloin ihan oikeasti kuoltiin nälkään, massoittain mm. Intiassa. Nyt puhumme ”aliravitsemuksesta”, huonosta ravinnosta jne. – ja (lähes) koko maailmassa keskimääräinen eliniänodote on noussut ja yhä nousussa. Jotain edistystä on ihan varmasti tapahtunut. Se edistys voi olla ”suhteellista”, mutta edistystä se on!

Myös FAO:n tilastojen mukaan ravinnontuotanto per capita on maailmassa 1960-luvulta kasvanut selvästi. Niinpä maailman ruuantuotanto on pysynyt väestönkasvun tahdissa.  Se, että sen olisi täytynyt edistyä vielä rivakammin - erityisesti Afrikassa - on asia, josta voidaan olla samaa mieltä.

Ja mikä tuosta puheesta (ja myös kyseisestä linjanvedosta) puuttui, oli tämä lause:

Nyt sitten toteutamme Vihreän vallankumouksen myös Afrikassa. 

[Heikki Jokipii]

Väyrynen seuraa oppi-isäänsä Kekkosta muuten tässäkin. Kekkonen kun rauhoitteli (ja halusi näin olevan) ...

”Vihreä vallankumous ei siis uhkaa Suomea eikä Suomen maataloutta.”

... niin Väyrynen (ja raportti) antavat tällaisia ohjeita kehitysmaille:

Pääasialliset markkinat kehitysmaiden tuotteille pitäisikin löytyä läheltä tuottajaa tai läheisistä maista. Alueellinen integraatio edistää myös sujuvaa maatalouskauppaa ja sitä kautta ruokaturvaa. Etäämmälle suuntautuva vientituotanto tulisi puolestaan suunnitella ja kohdentaa ensi sijassa etelä-etelä - kaupassa tarjolla oleville kasvaville markkinoille.

Eli Suomen markkinoille (ja niitä sekoittamaan) ei mielellään. Tehottomasta kotitarveviljelystä tuskin tietysti tänne tuotavaa riittäisikään - onko tämä se "win - win"? 

[Heikki Jokipii]

*) pientä pilkkaa: kun Suomessa sanoo ”metsä”, niin yleinen ”hyrinä” on, että siitähän me tiedämme kaiken. Metsäviljelyksestä ja sen nikseistä Suomessa ei luultavasti tiedetä hölkkäsen pölaystä!

Tässä olin väärässä. Nobelistimme A. I. Virtanen oli innostunut typensidonnasta ja löysi tosiasian, että lepät Suomessa sitovat huimasti typpeä!

Tämä tieto siis Suomessa on, ja on siis ollut jo vuosikymmeniä. Mutta en kyllä itse ole Suomessa nähnyt peltoja, joilla olisi komeita rivistöjä leppiä, sarkojen välissä.

PS. 13.10.2010: Luomuväki joskus vetoaa A. I. Virtaseen. Unohdetaan, että hän lopulta elämänsä loppupuolella myönsi, että typensidonta ja siihen liittyvät kokeet olivat pettymys, asiassa ei päästy kunnolla eteenpäin, Suomenkaan oloissa.

[Matti Pekkarinen]

Heikki: "Tämä tieto siis Suomessa on, ja on siis ollut jo vuosikymmeniä. Mutta en kyllä itse ole Suomessa nähnyt peltoja, joilla olisi komeita rivistöjä leppiä, sarkojen välissä."

Luomuväki erehtyy vain hieman: pajua on paljon: http://mattipekkarinen.net/syksylu.htm

Matti

[Heikki Jokipii]

Pahalta näyttää edelleen, uudenkin hallituksen aikana, jos kehitysyhteistyöministerin ensimmäinen edustustehtävä on tällainen (lihav. HJ):

Ohjelmalavalla keskustellaan ruuasta ja grillataan muun muassa luomupossua kehitysyhteistyöministeri Heidi Hautalan seurassa ja karitsaa viihdelaulaja Paradise Oskarin kanssa.

[Heikki Jokipii]

Ja nyt sitten nähdään, kun kehitysyhteistyöminsteri Hautala antaa jatkossa jonkin lausunnon asiasta, viittaako hän kertaakaan YK:n maatalousjärjestö FAO:hon.

Pessimistinen ennustuksemme on (tältä pohjalta), että ei viittaa, vaan nimenomaan UNCTAD:iin, UNEP:iin ja De Schutteriin.

Toivomme olevamme väärässä.

[Heikki Jokipii]

Myös tietty tiedemiesryhmä ajaa yhä edelleen tavoitetta, että Suomi suosisi kehitysmaissa luomuviljelyä. Tällaisen seminaarin he olivat järjestäneet, ja mitä ilmeisemin vain samanmielisten kesken:

Tutkija: Voidaanko miljardit ihmiset ruokkia ilman luomuruokaa?

Asia on esitettynä myös Helsingin yliopiston sivuilla, pahaa aavistamattomille opiskelijoille:

Ei tulevaisuutta ilman luomua?

Tässä itse seminaarin linkki:

Seminaari: Agriculture and Forestry in a Changing World: Designing for the Future- seminaari

Olen pyytänyt yliopistolta tutustuttavaksi ainakin tuon Helena Kahiluodon esitelmän ”Feeding the 9 billion with organics?” (mainiten pyynnössäni, että mieluimmin kaikki, ja mieluimmin nettiin).

Ennen sen saamista on vaikea asiaa täsmällisemmin kommentoida. Vaikka jo mieli tekisi … 

*** 

Luokittelin tämän seminaarin näin, pyrkimyksenä tähän otsikon asiaan vaikuttamiseen, vaikka Ollilan jne. Suomen luomuprojekti linkeissä mainitaankin.