Helsingin Sanomat on tabloidiuudistuksensa jälkeen säilyttänyt ikimuistoisen perinteensä, että sillä on oikeus lyhentää mielipidekirjoitusta (joka on ymmärrettävää) ja samalla runnella kirjoituksen varsinainen sanoma, kärki (joka ei ole).
Kun lähetin nimittäin alla olevan vastineen Hesariin Liisa Rohwederin kirjoitukseen, tarkoitukseni oli kertoa, että
a) hänen käyttämänsä ajatusmalli ekologisesta jalanjärjestä (ja siihen liittyvästä ”kolmesta maapallosta”) ei toimi, ei mittaa luonnon kulutusta
b) ilmastomuutoksen takia on ryhdytty toimenpiteisiin, jotka syövät luontoa, ja sen monimuotoisuutta
c) ilmastoasialla ei (joka tapauksessa) sellainen kiire, että tällaisiin toimenpiteisiin pitäisi ryhtyä
Juttu ilmestyi HS:ssä tänään. Nyt kuitenkin lyhentämällä ja ennenkaikkaa otsikolla minusta on tehty henkilö, joka on huolissaan – ilmastosta!
Voi olla, että juttuani muokannutta toimittajaa ei voi – tässä mielipideilmastossa - kovin ankarasti syyttää: hänellä oli varmaan kerta kaikkiaan mahdotonta kuvitella, että jokin luonnonsuojelujärjestö ei nykypäivänä olisi huolissaan juuri ilmastosta.
Mutta tässä nämä jutut allekkain – ihan maineeni puhdistamiseksi!
Olisiko auttanut, jos olisin selvemmin tuonut esiin epäilykseni koko ilmastonmuutosteoriaa kohtaan, esim. kirjoittamalla ” Hiilidioksidipitoisuus vaikuttaa ehkä pitkällä tähtäimellä ilmastoon […]”? Tuskin, kyllä se ”ehkä” olisi siitä ”lyhennetty” pois.
____________________________
Tällaisena sen lähetin.
____________________________
Liisa Rohweder väitti (”Ahneus ja itsekkyys eivät ole uusia ilmiöitä”, HS 11.1.12), että ”me suomalaiset kulutamme luonnonvaroja ja energiaa kolminkertaisesti maapallon vuosittaiseen kantokykyyn verrattuna” ja että tämä johtaisi luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen. Se ei pidä paikkaansa, koska kyseinen laskelma perustuu täysin fossiilisten polttoaineiden aiheuttamaan ns. hiilijalanjälkeen. Ilman sitä suomalaiset eivät kuluta uusiutuvia luonnonvaroja mitenkään erityisen paljon eivätkä siten, että luonnon monimuotoisuus siitä vaarantuisi. Paradoksaalisesti ilmakehän (suomalaistenkin ansiosta) lisääntynyt hiilidioksidipitoisuus jopa suosii luonnon monimuotoisuutta.
Sen sijaan eräät yritykset estää hiilidioksidipitoisuuden kasvua uhkaavat luonnon monimuotoissutta välittömästi. Biopolttoaineiden takia tuhotaan sademetsää sekä suoraan että epäsuorasti. Useimmat luonnonsuojelujärjestöt (myös WWF) katsovat silmänsä kipeiksi siihen, että typpilannoite valmistetaan nyt fossiilisista polttoaineista, ja siksi suosivat luomuviljelyä, joka vaatii noin kaksinkertaisen viljelypinta-alan tavanomaiseen nähden.
Hiilidioksidipitoisuus vaikuttaa pitkällä tähtäimellä ilmastoon, mutta nyt eräänlaisessa paniikissa käyttöönotetut keinot asian estämiseksi vain pahentavat sitäkin asiaa, muiden luontoarvojen lisäksi. Eikä tässä ole edes kyse ahneudesta tai itsekkyydestä, vaan lyhytnäköisyydestä – joka on jopa seurausta moraalisesta halusta tehdä äkkiä jotakin.
____________________________
Tällaisena se sitten ilmestyi. Lihavointi minun.
____________________________
Mielipide
keskiviikkona 16.1.2013
Paniikkireaktiot eivät auta suojelemaan ilmastoa
Heikki Jokipii
Liisa Rohweder väitti (HS Mielipide 11. 1.), että "me suomalaiset kulutamme luonnonvaroja ja energiaa kolminkertaisesti maapallon vuosittaiseen kantokykyyn verrattuna" ja että tämä johtaisi luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen.
Kyseinen laskelma perustuu täysin fossiilisten polttoaineiden aiheuttamaan niin sanottuun hiilijalanjälkeen. Ilman sitä suomalaiset eivät kuluta uusiutuvia luonnonvaroja erityisen paljon, eivätkä siten, että luonnon monimuotoisuus vaarantuisi.
Paradoksaalisesti ilmakehän lisääntynyt hiilidioksidipitoisuus jopa suosii luonnon monimuotoisuutta.
Yritykset estää hiilidioksidipitoisuuden kasvua uhkaavat luonnon monimuotoisuutta välittömästi. Biopolttoaineiden takia tuhotaan sademetsää sekä suoraan että epäsuorasti. Useimmat luonnonsuojelujärjestöt – myös WWF – katsovat, että typpilannoite valmistetaan nyt fossiilisista polttoaineista. Siksi ne suosivat luomuviljelyä, joka vaatii noin kaksinkertaisen viljelypinta-alan tavanomaiseen nähden.
Hiilidioksidipitoisuus vaikuttaa pitkällä aikavälillä ilmastoon, mutta nyt eräänlaisessa paniikissa käyttöönotetut keinot hiilidioksidipitoisuuden kasvun estämiseksi vain pahentavat tilannetta.
Eikä tässä ole edes kyse ahneudesta tai itsekkyydestä, vaan lyhytnäköisyydestä, joka on jopa seurausta moraalisesta halusta tehdä äkkiä jotakin.
Heikki Jokipii
puheenjohtaja
Luonnonsuojeluyhdistys
Tuottava maa – turvattu luonto