Luomun hinnasta ja mielekkyydestä
Perjantain 6.8.-99 Savon Sanomissa kirjoittivat Kaisa Väisänen
ja Panu Hiekkala ns. luomuviljelystä. Tässä asiaan vielä
hieman lisäyksiä ja pohdinnan aihetta.
1. Luomun suoraan tilakohtaiseen tukeen menee vuosittain noin 130 milj
markkaa. (tiloja noin 5000) Lisäksi tuetaan lukuisia luomuun liittyviä
markkinointiprojekteja ym. Luomun tukemiseen uppoaa vuosittain erittäin
varovasti arvioiden yli 200 milj mk/vuosi. Nämä tuet maksetaan
tavanomaisen viljelijän saaman tuen lisäksi. Lisätuen
vastineena saadaan alemmat satotasot, paheneva rikkakasviongelma sekä
kalliimmat elintarvikkeet.
Ympäristöllekään luomuilu ei ole hyväksi:
Kun tietty satomäärä tuotetaan alemmalla satotasolla,
joudutaan tuotantoon käyttämään enemmän peltopintaa.
Niinpä ympäristöongelmatkin ovat luomussa tosiasiassa
suuremmat, kun ne selvitetään tuotettua satokiloa kohden.
Tavanomainen viljely ei suinkaan ole tiensä päässä,
tai taantumassa, vaan satotasot ovat tasaisessa nousussa, mikä
selittyy maan ja kasvien hyvällä hoidolla. Tosin EU-hintapolitiikka
tekee senkin mielekkyyden kyseenalaiseksi
2. Usein vedotaan siihen, että kun luomussa ei käytetä
hyönteisiä torjuvia kemikaaleja, niin pellolla vallitsee ihana
hyönteisten lajirunsaus. Onkohan kyseessä kuitenkaan onnellinen
olotila (edes hyönteisten kannalta, saati ihmisen): Ensin kirvat
valtaavat pellon. Sitten (viljelykasvin kannalta aivan liian myöhään)
kehittyy miljoonainen leppäkerttukanta. Kirvat tulevat syödyiksi.
Sitten kertut kuolevat nälkään tai joutuvat puimurin
kitaan. Oliko kirvoilla ja kertuilla sittenkään niin hauskaa,
että kannatti uhrata iso osa viljasadosta?
3. Ruualla pelottelu on kovasti yliampuvaa. Elintarvikeviraston selvitysten
mukaan torjunta-ainejäämien määrä on jatkuvassa
laskussa. Viimeisimmän löytämäni tutkimuksen mukaan
suomalaisen keskimääräinen torjunta-aineen saanti suomalaisista
tuoretuotteista oli 3,68 mikrogrammaa päivässä. Siis
0,00000368 g, ja vuodessakin vain 0,0013g. Siis noin hienosokerihippusen
verran vuodessa, pääasiassa marjoista ja vihanneksista saatuna.
Aineet ovat nykyään sellaisia, ettei niillä henki lähde
vaikka yrittäisi yhdellä istumalla pullotolkullakin nauttia...
Toisin oli vielä 1970-luvulla, silloin oli käytössä
vaarallisiakin aineita. Tämä näkyi jopa itsemurhatilastoissa.
4. Luomuviljelijät ovat luottaneet "ennakkoluulottomiin neuvojiin"
ja toimineet annettujen ohjeiden varassa, yleensä hyvässä
uskossa ja rehellisin aikein. Lisätuki on tietysti kannustanut
osaltaan. Kyllä viljelijäkin rahan tuntee.
5. Ylituotannon torjumiseen ja työllisyyden hoitoon on olemassa
järkevämpiä keinoja kuin kasvinsuojeluaineista ja väkilannoitteista
luopuminen.
6. Suomen kansa on onneksi kuitenkin suhtautunut ruokaansa melko järkevästi.
Tilastojen mukaan 7% pelloista on luomussa, mutta elintarvikkeiden tilastoidussa
myynnissä luomun osuus on vain noin 1%. Varsinkin luomuviljaa on
jouduttu viemään maasta miljoonia kiloja, Keski-Eurooppaan
rehuviljaksi! Eli luomuviljelyä tulisikin vähentää
sen sijaan, että narrattaisiin ihmisiä maksamaan mielikuvista,
ja siinä sivussa vielä kannustamaan hömppäaatetta,
jota veromarkoin joudumme pakosta tukemaan.
Kaupan hyllyillä näkee usein luomutuotteita siirretyn normaalien
tuotteiden sekaan. Ilmeisesti toivotaan, että ne tulisivat vahingossa
kiireessä otetuksi ostoskoriin. Kuluttajan oikeuksia tulisi valvoa
tässäkin. Pysykööt luomutuotteet luomuhyllyssä
edelleen.
|