Logo Luonnonsuojeluyhdistys Tuottava Maa-Turvattu Luonto ry
Etusivu Uutiset Artikkelit Keskustelut Linkit Yhdistys

Luomun hinnasta ja mielekkyydestä

Perjantain 6.8.-99 Savon Sanomissa kirjoittivat Kaisa Väisänen ja Panu Hiekkala ns. luomuviljelystä. Tässä asiaan vielä hieman lisäyksiä ja pohdinnan aihetta.

1. Luomun suoraan tilakohtaiseen tukeen menee vuosittain noin 130 milj markkaa. (tiloja noin 5000) Lisäksi tuetaan lukuisia luomuun liittyviä markkinointiprojekteja ym. Luomun tukemiseen uppoaa vuosittain erittäin varovasti arvioiden yli 200 milj mk/vuosi. Nämä tuet maksetaan tavanomaisen viljelijän saaman tuen lisäksi. Lisätuen vastineena saadaan alemmat satotasot, paheneva rikkakasviongelma sekä kalliimmat elintarvikkeet.

Ympäristöllekään luomuilu ei ole hyväksi: Kun tietty satomäärä tuotetaan alemmalla satotasolla, joudutaan tuotantoon käyttämään enemmän peltopintaa. Niinpä ympäristöongelmatkin ovat luomussa tosiasiassa suuremmat, kun ne selvitetään tuotettua satokiloa kohden.

Tavanomainen viljely ei suinkaan ole tiensä päässä, tai taantumassa, vaan satotasot ovat tasaisessa nousussa, mikä selittyy maan ja kasvien hyvällä hoidolla. Tosin EU-hintapolitiikka tekee senkin mielekkyyden kyseenalaiseksi

2. Usein vedotaan siihen, että kun luomussa ei käytetä hyönteisiä torjuvia kemikaaleja, niin pellolla vallitsee ihana hyönteisten lajirunsaus. Onkohan kyseessä kuitenkaan onnellinen olotila (edes hyönteisten kannalta, saati ihmisen): Ensin kirvat valtaavat pellon. Sitten (viljelykasvin kannalta aivan liian myöhään) kehittyy miljoonainen leppäkerttukanta. Kirvat tulevat syödyiksi. Sitten kertut kuolevat nälkään tai joutuvat puimurin kitaan. Oliko kirvoilla ja kertuilla sittenkään niin hauskaa, että kannatti uhrata iso osa viljasadosta?

3. Ruualla pelottelu on kovasti yliampuvaa. Elintarvikeviraston selvitysten mukaan torjunta-ainejäämien määrä on jatkuvassa laskussa. Viimeisimmän löytämäni tutkimuksen mukaan suomalaisen keskimääräinen torjunta-aineen saanti suomalaisista tuoretuotteista oli 3,68 mikrogrammaa päivässä. Siis 0,00000368 g, ja vuodessakin vain 0,0013g. Siis noin hienosokerihippusen verran vuodessa, pääasiassa marjoista ja vihanneksista saatuna. Aineet ovat nykyään sellaisia, ettei niillä henki lähde vaikka yrittäisi yhdellä istumalla pullotolkullakin nauttia... Toisin oli vielä 1970-luvulla, silloin oli käytössä vaarallisiakin aineita. Tämä näkyi jopa itsemurhatilastoissa.

4. Luomuviljelijät ovat luottaneet "ennakkoluulottomiin neuvojiin" ja toimineet annettujen ohjeiden varassa, yleensä hyvässä uskossa ja rehellisin aikein. Lisätuki on tietysti kannustanut osaltaan. Kyllä viljelijäkin rahan tuntee.

5. Ylituotannon torjumiseen ja työllisyyden hoitoon on olemassa järkevämpiä keinoja kuin kasvinsuojeluaineista ja väkilannoitteista luopuminen.

6. Suomen kansa on onneksi kuitenkin suhtautunut ruokaansa melko järkevästi. Tilastojen mukaan 7% pelloista on luomussa, mutta elintarvikkeiden tilastoidussa myynnissä luomun osuus on vain noin 1%. Varsinkin luomuviljaa on jouduttu viemään maasta miljoonia kiloja, Keski-Eurooppaan rehuviljaksi! Eli luomuviljelyä tulisikin vähentää sen sijaan, että narrattaisiin ihmisiä maksamaan mielikuvista, ja siinä sivussa vielä kannustamaan hömppäaatetta, jota veromarkoin joudumme pakosta tukemaan.

Kaupan hyllyillä näkee usein luomutuotteita siirretyn normaalien tuotteiden sekaan. Ilmeisesti toivotaan, että ne tulisivat vahingossa kiireessä otetuksi ostoskoriin. Kuluttajan oikeuksia tulisi valvoa tässäkin. Pysykööt luomutuotteet luomuhyllyssä edelleen.

Takaisin

© Luonnonsuojeluyhdistys Tuottava Maa - Turvattu Luonto ry